Lue keskustelun säännöt.
Oltaispa jätetty toi vauva tekemättä =(
24.05.2011 |
Olen niin kyllästynyt 10 kk vauvan kanssa oloon. Jos olisin tiennyt sen mitä nyt tiedän, en olisi missään nimessä tehnyt lapsia. Ensin kolmen kuukauden koliikki. Tauotonta huutoa kuudesta kolmeen. Tämän jälkeen muuten vaan jatkuvaa kitinää, allergioita, refluksia, hampaita, vaativaa temperamenttia, lääkärillä ramppaamista ja VALVOMISTA. Olen valvonut niin paljon, etten ole moneen kuukauteen osannut nukkua edes silloin kun mahdollista. En enää nukahda iltaisin ja yritän välttää nukahtamislääkkeitä, mutta pakko aina välillä ottaa että selviää. VAihtelen kolmea eri lääkettä, etten tulisi riippuvaiseksi.
Vauva ei viihdy vaunuissa eikä missään vaikka päätyä korotettu refluksin vuoksi ja lääkitys siihen olemassa. En pääse siis kotia juurikaan pidemmälle, kun rintareppukin on pahapaha. Aletaan heti karjumaan ja huitomaan kuin sikaa teurastettaisiin. Ystävät eivät enää käy, kukaan ei halua huutavaa vauvaa hoitoon, parisuhde rakoilee, neuvola. Pahinta on kummiskin tuo unettomuus. :'(
En vaan enää jaksa. Kuulin, että vauva-arki on raskasta ja niin totta vie on. Miten te jaksatte tätä? Ja miten jaksatte hankkia vielä useamman lapsen?
Kommentit (106)
eli pitäisi olla mahdollista, että toinen nukkuu joka toisen yön kokonaan, kun on kyse jo 10 kk ikäisestä, jota ei yöimetetä. Ja jos mies esim. päivätöissä, pitäis olla mahdollista ottaa kyllä päikkärit illansuussakin... kyllä ne vaan on parisuhteessa tahdon asioita: haluanko auttaa toista vai en...
Ap juuri kertoi aloitusviestissään, että vaikka saisi nukkua niin ei enää osaa. Ja missä kohtaa ap olisi sanonut, että mies ei osallistuisi lapsen hoitoon? Mun mielestä ei missään kohtaa. Ihan hyvin voi olla, että mies kyllä hoitaa lasta mutta ap ei saa nukuttua kun on jo yliväsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis päiväunien aikaan en pysty nukkumaan - en tiedä miksi, mutta uni ei tule, sydän vaan hakkaa. Yölläkin nykyisin pääasiassa nukun lääkkeiden avulla. Vaikka mies hoitaisi vauvaa, joudun ottamaan lääkettä.
Tuo on ihan hirveätä ja sitä ei ymmärrä jos ei ole itse kokenut. Eli jos joku rupeaa täällä vittuilemaan että hullu olet kun et nuku, niin anna mennä vaan toisesta korvasta ohi tuollaiset viestit.
Minulta itseltä on unirytmi mennyt täysin sekaisin vauvan kanssa valvomisen kanssa tuollaisella tavalla, ja tiedän että en ole ainut. Jotkut ihmiset ovat herkempiä tällaisille ongelmille ja toisilla taas vastaavaa ei pääse tapahtumaan vaikka valvoisi 10 vuotta.
Itsellä meni noin vuosi että sain unirytmini takaisin, siis vuosi siitä kun lapsi rupesi nukkumaan.
eli pitäisi olla mahdollista, että toinen nukkuu joka toisen yön kokonaan, kun on kyse jo 10 kk ikäisestä, jota ei yöimetetä. Ja jos mies esim. päivätöissä, pitäis olla mahdollista ottaa kyllä päikkärit illansuussakin... kyllä ne vaan on parisuhteessa tahdon asioita: haluanko auttaa toista vai en...
Ap juuri kertoi aloitusviestissään, että vaikka saisi nukkua niin ei enää osaa. Ja missä kohtaa ap olisi sanonut, että mies ei osallistuisi lapsen hoitoon? Mun mielestä ei missään kohtaa. Ihan hyvin voi olla, että mies kyllä hoitaa lasta mutta ap ei saa nukuttua kun on jo yliväsynyt.
että onkohan vuorotöitä tekeville nuo sekaiset nukkumisrytmit pienten kanssa helpompia, kuin päivähommia tekevälle? Jotenkin voisi kuvitella...
Älä ap häpeile tuota nukkumisvaikeuttasi, sinun kannattaisi käydä lääkärille puhumassa asiasta ihan rehellisesti ilman kaunistelua. Voihan takana olla masennustakin väsymyksen lisäksi, tai jopa sen takia? Jotkut reagoivat masennukseen nukkumalla paljon, jotkut univaikeuksilla... Ymmärsin, että sinulla olisi mahdollisuuksia nukkua, muttet pysty...
eli pitäisi olla mahdollista, että toinen nukkuu joka toisen yön kokonaan, kun on kyse jo 10 kk ikäisestä, jota ei yöimetetä. Ja jos mies esim. päivätöissä, pitäis olla mahdollista ottaa kyllä päikkärit illansuussakin... kyllä ne vaan on parisuhteessa tahdon asioita: haluanko auttaa toista vai en...
Ap juuri kertoi aloitusviestissään, että vaikka saisi nukkua niin ei enää osaa. Ja missä kohtaa ap olisi sanonut, että mies ei osallistuisi lapsen hoitoon? Mun mielestä ei missään kohtaa. Ihan hyvin voi olla, että mies kyllä hoitaa lasta mutta ap ei saa nukuttua kun on jo yliväsynyt.
Sanoi että parisuhde rakoilee. Ei muuta mieheensä liittyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sussa on jotakin, miksi juuri sinulle annettiin tuollainen vaativa vauva :) Näin äitini on minulle aina sanonut kun olen itkenyt väsymystäni näiden lastemme kanssa. Monet vastaajat eivät ymmärrä että elämä huutavan, valvovan ja vaativan vauvan kanssa on kammottavaa. Ei siinä voi tehdä mitään normaaleille ihmisille suunnattuja juttuja, kuten mennä päiväkerhoon. Huihai.
Kuten sanoitkin, meno sinne umpiväsyneenä kamalan näköisenä raatona karjuvan palleron kanssa ei ole mukavaa, ei todellakaan. Ja meillä tuon ikäinen ei edes pysynyt paikoillaan hetkeäkään, vaan sain siellä päiväkerhossa vain juosta pitkin nurkkia ja ulko-ovia ja rappusia lapsen perässä. Olin entistä väsyneempi palatessani.
Muut äidit istuivat lattialla auvoisina ja katsoivat kun lapsi tutkii palikoita. Ei meidän. Ehkä otti palikat, paiskoi ne pitkin poikin ja lähti omille teilleen. Ei syönyt, ei nukkunut päiväunia, pukeminen yhtä taistelua. Tosi mukavia reissuja.
Ja niitä päiväunia ei oikeasti voi ottaa kun menee överiksi. Pulssi on niin korkea että toisinaan edes unilääkkeet ei mulla toimineet. Kuopus on nyt 3,5 vuotias ja en edelleenkään pysty nukkumaan päiväunia, velat painavat edelleen. Ja valvottaa se vieläkin, milloin ei vain nuku, milloin näkee painajaisia, milloin on sairaana, yleensä vain valvoo ja keikkuu...
Hyväksi sun asiat vielä kääntyy. Sä selviät tästä.
16
sussa on jotakin, miksi juuri sinulle annettiin tuollainen vaativa vauva :) Näin äitini on minulle aina sanonut kun olen itkenyt väsymystäni näiden lastemme kanssa. Monet vastaajat eivät ymmärrä että elämä huutavan, valvovan ja vaativan vauvan kanssa on kammottavaa. Ei siinä voi tehdä mitään normaaleille ihmisille suunnattuja juttuja, kuten mennä päiväkerhoon. Huihai.
Kuten sanoitkin, meno sinne umpiväsyneenä kamalan näköisenä raatona karjuvan palleron kanssa ei ole mukavaa, ei todellakaan. Ja meillä tuon ikäinen ei edes pysynyt paikoillaan hetkeäkään, vaan sain siellä päiväkerhossa vain juosta pitkin nurkkia ja ulko-ovia ja rappusia lapsen perässä. Olin entistä väsyneempi palatessani.
Muut äidit istuivat lattialla auvoisina ja katsoivat kun lapsi tutkii palikoita. Ei meidän. Ehkä otti palikat, paiskoi ne pitkin poikin ja lähti omille teilleen. Ei syönyt, ei nukkunut päiväunia, pukeminen yhtä taistelua. Tosi mukavia reissuja.
Ja niitä päiväunia ei oikeasti voi ottaa kun menee överiksi. Pulssi on niin korkea että toisinaan edes unilääkkeet ei mulla toimineet. Kuopus on nyt 3,5 vuotias ja en edelleenkään pysty nukkumaan päiväunia, velat painavat edelleen. Ja valvottaa se vieläkin, milloin ei vain nuku, milloin näkee painajaisia, milloin on sairaana, yleensä vain valvoo ja keikkuu...
Hyväksi sun asiat vielä kääntyy. Sä selviät tästä.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella on paljon erityistarpeita, niin sitä herkästi ryhtyy liian vaativaksi avun suhteen: mies ei osaa, isovanhemmat ei osaa... pitäisi huomioida allergiat, syöttää tietyllä tavalla, vaihtaa vaippa tiettyyn aikaan ja nukuttaa tietyllä tavalla ja tietyssä paikassa...
Mulle meinasi käydä juuri noin, että huomaamattani pidin omia taitoja korvaamattomina enkä edes tajunnut kuinka hylkäsin kaiken avun mitä olisi ollut tarjolla. Pelkäsin ettei kukaan muu osaa hoitaa vauvaani yhtä hyvin kuin minä ja samalla taistelin masennuksen ja uupumuksen rajamailla. Lopulta onneksi tajusin mitä olin tekemässä ja annoin kriteereistä periksi. Ei se maata kaada, vaikka vauvan unirytmi sotkeentuu pariksi päiväksi. Ja vaikka isä ei vaihdakaan aamulla päivävaatteita päälle silloin, kun itse nukun yhden aamun pitkään. Mummolassa saatetaan tarjota piparia, vaikka siinä on sokeria eikä saisi... so what? Ei kaikkea voi saada. Eikä vauvanhoito aina mee täydellisesti oppien ja ohjeiden mukaan. Harvoin mitään kamalaa tapahtuu vaikka jotain "kiellettyäkin" tulee toteutettua.
En olisi ikinä uskonut, että olisin itse se syypää, kun apu ei kelpaa. Mutta kuka haluaa hoitaa vauvaa, joka saa mukanaan kolmen sivun hoito-ohjeet päivärytmeineen? Joskus on hirveän vaikea joustaa, mutta se kannattaa. Useamman lapsen äidit sen tietääkin, mutta esikoisen kanssa sitä herkästi äityy pilkunnussijaksi eikä enää osaa hahmottaa kokonaisuutta.
-Eli ota ap apua vastaan ja hyväksy se miten muut hoitaa vauvaa, vaikka he tekisivätkin asioita toisin kuin sinä ja ehkä jopa toisin kuin yleisissä suosituksissa sanotaan. Ei se pari päivää "poikkeusta" mitään pysyvää vahinkoa lapselle tee ja levännyt äiti palkitsee vauvan monin kerroin.
-Ajattele, että nyt on välivaihe. Kotona SAA olla sotku. Vauvan EI PIDÄKÄÄN nukkua täysiä yöunia. Sinulla ON lupa nukkua päikkäreitä. Se on vaikeaa, mutta koeta vaan hyväksyä tilanne.
-Stressi varmasti aiheuttaa unettomuutta ja väsymystä jo itsessään eli ei kaikkea voi pistää vauvan syyksi. Joten niin kliseeltä kuin kuulostaa, niin: ota rennosti äläkä stressaa. Tämä vaihe menee ohi. Koeta nyt vain selvitä siitä. Jos ei voimia enää ole, niin oikaise sieltä mistä pystyt ja pidä huoli itsestäsi. Ulkoilu, suihkussa käyminen, ystävät, parisuhde.. sellaiset asiat on hyvä pitää osana arkea ja kunnossa. Ne antaa sinulle voimia jaksaa eteenpäin. Ja pikkuhiljaa selviät tästä ylämäestä ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä!
Tsemppiä! :) Niinkuin huomaat, moni muukin äiti on käynyt saman läpi ja selvinnyt *"voittajana"*..
Eikä ollenkaan aivan tavalliselle vauvavuodelle.
Tässä muutama vinkki:
1.Keskustelkaa vakavasti miehesi kanssa. Kerro hänelle miten raskaalta elämä tuntuu. Vaadi häneltä apua valvomiseen. Sopikaa vaikka, että mies valvoo muutaman yön viikolla ja yhden yön vkl:na. Töiden määrää on pakko vähentää jos se suinkin on mahdollista. On parempi, että perheessä on kaksi väsynyttä aikuista kuin yksi täysin uupunut.
2. Onko kaikki allergiat varmasti saatu selville? Mille lapsi on allerginen? Auttaako lääke tarpeeksi refluksiin? Voisiko leikkaus olla tarpeellinen? Vaadi lisä utkimuksia. Ei tosiaan ole normaalia, että tuon ikäinen lapsi karjuu jatkuvasti.
3.Käytä unilääkkeitä jonkun aikaa säännöllisesti, että pääset uneen kiinni ja irti valvomisen kierteestä. Kun alkaa helpottaa, vaihda ne nukahtamislääkkeisiin.
4.Vaikka tuntuu raskaalle lähteä pois kotoa karjuvan lapsen kanssa, niin kannattaa silti mennä. Älä välitä ihmisten tuijotuksista. Sitä paitsi, olen aika varma, että kaikki äidit katsoo vain pelkästä myötätunnosta. Käy puistoissa, rannalla, torilla, missä lapsella paljon nähtävää ja tekemistä.
5.Vietä omaa aikaa vähintään kerran viikossa pidemmän aikaa. Jos et jaksa liikkua tai nähdä ystäviä, niin käy vaikka vkl:na leffassa yksin tai vain kahvilassa rauhassa syömässä ja lukemassa lehteä.
6.Älä syyllisty omista negatiivisista tunteista. Ne on ihan normaaleita elämäntilanteessasi.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä on vaikein takana! Kuvailit esikoistani... 10 v meni ennen kuin pikkusisaruksia uskalsin edes ajatella. Nyt on kaksi pientä siskoa ja ovat ollet toooodella paljon helpompia.
Pistä lapsi nyt 1 v:nä päiväkotiin. Saavat siellä taistella lounaan, päiväunet ym rutiinit. Sinä voit keskittyä ei-niin-pakollisiin-rutiineihin, eli ulkoiluun, leikkimiseen ym iltapäivisin ja iltaisin.
lisäisin vielä, että yritä järjestää joku säännöllinen apu, säännöllinen oma aika. Vaikka miehesi, kodinhoitaja, naapurin tyttökin jo pärjää tuon ikäisen kanssa. Lomat alkavat, löytyisikö naapuristosta joku nuori, joka pari kertaa viikossa ulkoilisi vauvan kanssa pari tuntia?
Kun sinulla olisi useammin se oma aika, ei tulisi sellaista pakkoa, että nyt mun on nukuttava. Voit ihan hyvin vain levätä, olla yksinäsi. Sitten seuraavalla kerralla, jonka tiedät tulevan aika pian, teet taas mitä tykkäät. Ennemmin tai myöhemmin osaat nukkuakin, kun ei ole sellaista "pakko nyt nukkua" -tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli pitäisi olla mahdollista, että toinen nukkuu joka toisen yön kokonaan, kun on kyse jo 10 kk ikäisestä, jota ei yöimetetä. Ja jos mies esim. päivätöissä, pitäis olla mahdollista ottaa kyllä päikkärit illansuussakin... kyllä ne vaan on parisuhteessa tahdon asioita: haluanko auttaa toista vai en...
Tuossa tilassa, missä ap nyt on, ei oteta päikkäreitä illansuussa. Ei edes päivällä tai aamulla. AP EI KYKENE NUKKUMAAN. Oletko koskaan ollut niin väsynyt, että et enää nuku? Minä olen. Mutta jos sinä et ole, niin turha lätistä jotain turhaa päikkäreistä.
Varmasti moni asia on tahdon asia, mutta tuo nukkuminen ei. Kun on tarpeeksi kauan väsynyt, menee viikkoja, että saa nukuttua edes öisin, jos saa rauhallisen mahdollisuuden.
Ap, aika moni täällä haluaa nyt vain korostaa omaa erinomaisuuttaan, kun on omasta mielestään selvinnyt vaikeasta vauvasta jotenkin omaa ansiotaan. Olen huomannut, että monen vaativan vauvan vanhempi ei osaa olla empaattinen, kun kuvittelee, että se oma on ollut kaikkein vaativin ja siitä ajasta voi selvitä vain samoin kuin hän itse.
Minusta sinä tarvitset nyt todella paljon apua. Ilmeisesti saat jo lääketieteellistä apua? Lisäksi tarvitset pari yötä nukkumiseen ja arkiapua vähintään 2-3 kertaa viikossa. Puhu asiasta vielä neuvolassa ja sukulaisille. Koettakaa saada nyt ainakin kuukauden pätkä, jolloin kaikki mahdollinen apu olisi tarjolla ja saisit opittua uuden nukkumisrytmin.
Ensin se oli siivous kahdesti kuussa. Ja kun oltiin sitä kautta tutustuttu rouvaan, niin aloin pyytämään sitä lastenhoitoon + ruuanlaittoon. Tietysti tuo ostettu apu maksaa, mutta ei sitä vuosikausia tarvi jatkaa, joten kyllä ne rahat löytyvät siihen, että pahimman yli pääsee.
Ja se päivänselvä apu oli tietenkin se ihan konkreettinen kotityöapu. Mutta mulle oli mielettömästi hyötyä siitäkin, että mä tiesin, että nyt kun selviän jotenkin edes tiistaihin asti, niin silloin mulle tulee tänne auttavat kädetä, jotka laittaa edes kodin tiptop.
Ja myöhemmin olen huomannut, että ihan samalla tavalla mulle olisi auttanut sekin, jos oltaisi myös miehen kanssa sovittu, että aina torstaisin ja lauantaisin hän hoitaa koko illan / niin paljon kuin pystyy. Miehellä vaan kun ei ole niin säännölliset työt, niin tuota ei ikinä sovittu.
Mun luonteella kuitenkin näyttäisi olevan paljon merkitystä ei vain sillä, että joku osallistuu ja helpottaa mun hommia, vaan myös sillä, että mä tiedän milloin sitä helpotusta on tulossa. Jos odotan epävarmana, että milloinkohan taas saan vauvan käsistäni, niin se odottaminenkin vie energiaa. Jos taas tiedän, että mies tulee kuudelta ja silloin mä voin mennä vessaan ilman huutokonserttia, niin mä odotan sitä kello kuutta positiivisemmalla mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käynti terveyskaupassa voi auttaa -ainakin minua. Kysy koulutettua myyjää ja kerro et olet VÄSYNYT! Siellä on hyviä luonnonmukaisia vitamiineja, jotka imeytyvät ja tehoavat nopeasti.
Raskaus on niin iso asia elimistölle ja sen vuoksi voimat usein loppu kun niitä tarvittaisiin vauvan kanssa. Nämä asiat mielestäni pitäisi jo neuvolassa selvittää vai joko siellä on raudasta osattu siirtyä muihinkin tärkeisiin vitamiineihin?
Sitäpaitsi jos imetät vauvasikin saa niitä vitamineja/hivenaineita/kivennäisaineita sinun kauttasi.
Mielestäni olet kyllä kovasti yrittänyt vauvan kanssa etkä helposti periksiantaja. Tulet olemaan hyvä ja vakaa äiti. Onnea!
Ne pissan ja paskan karkailut eivät pidemmän päälle katso oletko synnyttänyt vai et. Toki ne synnyttäneet saavat vaivat usein aiemmin, mutta ero kyllä katoaa ajan myötä. Ja sitten eläkeikäisenä ne isojenkin perheiden äidit ovat yleensä nuorekkaampia kuin lapsettomat ikätoverinsa.Eli odotahan vain :D
Miehen kanssa kaksistaan, vapaaehtoisesti lapsettomia. Tehdään mitä huvittaa, lennetään rapakon taakse eikä tarvi ottaa kiljuvia kakaroita mukaan. Hyi helvetti mikä rasitus se olisikaan. Kroppakin on parikymppisen tasolla, vaikka ikää on ne 20 vuotta enemmän. Ei karkaile kusi eikä paska.
Ja pian seuraa kysymys, miksi täällä palstailen. Siihen en katso aiheelliseksi vastata, en teidän leveäperseisten ja riipputissisten kotiäitien kiusallakaan :)
kovasti miten täällä palstoilla samat aloitukset jauhaa uudelleen ja uudelleen!
Tämäkin aloitus oli poissa jonkun aikaa ja nyt jatkuu uudestaan.
Mikä systeemi tämä oikein on?
joko selaamalla tai haku-toiminnolla. Yleisimmin täällä taitaa uusiutua jotkut blogi- (Tyylisuuntauksia), huutonet- (Trinsessa - ei oo vähään aikaan kyllä näkynyt) tai useammat lestadiolaisketjut. Taitaa jollakin olla möhnää hampaankolossa.
Kun mainitsit, että synnytys oli hankala, tuli mieleen, että kannattaisiko kokeilla vauvalle kranio-sakraliterapiaa tai osteopatiaa? Jospa huudon syy voi olla jokin synnytyksessä kroppaan jäänyt jännitystila? Googlaile ja tutki asiaa, minä ainakin kokeilisin!
kovasti miten täällä palstoilla samat aloitukset jauhaa uudelleen ja uudelleen! Tämäkin aloitus oli poissa jonkun aikaa ja nyt jatkuu uudestaan. Mikä systeemi tämä oikein on?
Mulla jäi silloin joku ilta (pari päivää sitten?) tän ketjun lukeminen kesken. Ja kun joskus seuraavana päivänä tulin koneelle, niin tää ketju oli näytöllä edelleen auki odottamassa. Joten luin ketjun loppuun ja kommentoin jotain.
Niin ne ketjut sitten joskus nousee päivän tauon jälkeen ylös ilman, että niitä on edes kukaan mistään etsinyt tai hakenut.
Joo siis päiväunien aikaan en pysty nukkumaan - en tiedä miksi, mutta uni ei tule, sydän vaan hakkaa. Yölläkin nykyisin pääasiassa nukun lääkkeiden avulla. Vaikka mies hoitaisi vauvaa, joudun ottamaan lääkettä.
Isovanhemmat asuvat kaukana. Kerran oli oikein järkätty, että anoppi tuli heti aamujunalla meille ja piti vauvaa koko päivän, että saisin nukkua. En saanut unta koko päivänä mikä hävetti niin, etten kehdannut anopille sanoa, kun kysyi, että oliko ihana nukkua....
Läheisessä avoimessa päiväkodissa olen käynyt joskus, mutta se on aika voimia syövää karjuvan vauvan kanssa ja sitten selitellä, miksi se on tällainen.. Mies tekee töitä ihan älyttömästi. Tuntuu että myös pakenee töihin..
Kävin eilen läpi kameran kuvia jalöysin kuukausi sitten itsestäni otetun kuvan. Näytin kauhealta: mustat silmänaluset, posket lommolla, sameat silmät, huono iho jne.. yöks
Mä taidan olla sitten vaan tavallista heikompi tapaus, kun sorrun yhdestä vauvavuodesta..