Oltaispa jätetty toi vauva tekemättä =(

Mulla on 2,5 vuotias ja 9 kk ikäinen, olisi seuraakin vauvelille :) Minusta vauvat on upeita tyyppejä...



Ja vinkki: pidä itsellesi kaksi nukkumisyötä viikossa, jolloin mies hoitaa. Työt ei ole mikään tekosyy siihen, ettei voi lastaan hoitaa. Molemmat tarvitsevat unta.



Mutta ihan oikeasti: jos olet E-karjalasta päin, voisin mielelläni ottaa lapsesi välillä meille vaikka päiväksi, niin saisit levätä?

Onpa teillä tullut kaikki mahdolliset hankaluudet. Voin vain arvailla väsymyksesi ja rasittuneisuutesi. Meilläkin on valvottu (vauva 1v.), mutta ei varmastikaan yhtä paljon. Kuitenkin tiedän, että juuri tuo valvominen on se kaikkein pahin. Väsyneenä on pinna kireänä, eikä jaksa sitä pientäkään asiaa, mitä pirteänä jaksaisi.

Pystyisitkö hankkimaan ihan ulkopuolista lastenhoitoapua? Esim. MLL:n kautta. Kuulostaa siltä, että tarvisit välttämätt hieman lepoa ja rauhaa. Oletko puhunut ongelmista neuvolassa? Kannattaa sieltäkin kysellä ihan konkreettista apua. Ilmeisesti teillä ei ole apua isovanhemmistakaan? Miten miehesi, pystyykö hän esim. lähtemään joskus viikonloppuna hetkeksi vauvan kanssa pois, niin että saisit levätä? Kuulostaa todella rankalta. Voimia!!

joten vaikka vauva-aika oli helppoa niin kyllä se tympäisi ja ärsytti. En ymmärtänyt mitä vauva haluaa (kunnes tuli kunnon rytmi ja kaiken pysty katsomaan kellosta) ja hämmennyin itsekin kaikista muutoksista totuttuun(hampaat, satunnaiset yöheräilyt, yms).

Onneksi helpotti kun lapsi oli noin 1,5v ja lapsi osasi jo sanoa jotain, liikkua itse hyvin, keksi itsekin jotain virikkeitä ja lapsen kanssa oleminen oli mielekkäämpää.

Meillä myös temperamenttinen tapaus, asui sylissä ensimmäiset 6kk mm. puklailun takia ilmeisesti. Joka paikka oli aina hapantuneessa maidossa :x. En voinut poistua näkösältä, joten usein kävin vessassa vasta kun vauva nukkui tai sitten kuuntelin itkua tai rahtasin sitterissä jossa ei myöskään pahemmin viihtynyt.

olen tainnut vanhentua 10 vuotta viimeisen 5 vuoden aikana vaativan kahden lasen kanssa (nuorimmaiset). Lihonut ja muuttunut harmaaksi ja rumaksi möhkäleeksi.



Millaisia mahdollisuuksia sinulla on levätä?Saatko vauvaa mummolaan? Voitko ottaa tunnin nokoset, kun miehesi kotiutuu töistä? Onnistuuko teillä vuorottelu yövalvomisten kanssa esim. kahtena yönä viikossa?



Minut on pitänyt kyllä hengissä puoliso, jonka kanssa uskaltaa avata suunsa: "olen tosi poikki, jaksatko hoitaa iltarumban? Voisin vuorostani antaa sinun nukkua aamulla" Ja toisinpäin.



Meillä on myös vapaapäivinä sellainen jako, että minä herään aina 05-06 -välillä ja mies nukkuu klo 10 asti. Sitten vaihdamme vuoroa ja hän hoitaa lounaskuviot ja päiväunet. Voin tehdä omia juttujani tai nukkua sen 3-4h keskellä päivää.

ap:lla on varmasti pahin aika jo takana päin.

Vaikka lapseni oli todella vaikea vauvana ja on ns. vaikea tapaus edelleen, lähes 3-vuotiaana, en KOSKAAN, IKINÄ ole toivonut ettei häntä olisi tehty.

Tuntuu todella pahalta lapsesi puolesta. Ei hän ilkeyttään hankala ole ja ansaitsisi äidin joka häntä rakastaa, oli se vauva-aika kuinka rankkaa tahansa.



En tiedä millaisessa haavemaailmassa olet elänyt, mutta valitettavasti totuus on että elämä lasten kanssa ei ole ruusuilla tanssimista.

on ne sellaisia perkeleitä!

Tarvitset nyt heti apua lapsenhoitoon. Kysy perhetyöntekijää, joka hoitaa vauvaa, jotta saat nukkua. Tai sitten suku apuun tai kummit tai kuka tahansa. Ellet saa nukuttua, loput ihan tykkänään.

Ei paljoa lohduta tieto, että 2-vuotiaan kanssa helpottaa, kun unentarve on tässä ja nyt.

Miten sairaalan unikoulu tai vastaava?

Ota heti yhteys neuvolaan ja sano, että nyt on voimat lopussa.

Itselläni on monta lasta, joista yksi huusi koliikkia joka ilta ja viihtyi vain minun sylissäni, vierasti kaikkia ja kaikkea ensimmäiset kaksi vuotta. Jaksoin niin, kun nukuin aina vauvan nukkuessa ja laitoin isomman katsomaan videoita, vaikka pieni oli hänkin.

Joku keino oli keksittävä, etenkin kun mies oli töissä klo 7-21 arjet ja pyhät, eikä apujoukkoja ollut.

Lapsia tuli vielä tuon vaativan vauvankin jälkeen ja helppoa oli taas heidän kanssaan.

Asutko missä päin? Voisin tarjota apua.

Vaikka lapseni oli todella vaikea vauvana ja on ns. vaikea tapaus edelleen, lähes 3-vuotiaana, en KOSKAAN, IKINÄ ole toivonut ettei häntä olisi tehty.

Tuntuu todella pahalta lapsesi puolesta. Ei hän ilkeyttään hankala ole ja ansaitsisi äidin joka häntä rakastaa, oli se vauva-aika kuinka rankkaa tahansa.

En tiedä millaisessa haavemaailmassa olet elänyt, mutta valitettavasti totuus on että elämä lasten kanssa ei ole ruusuilla tanssimista.

Ajatus, että miksi piti mennä tekemään lapsi. En koe olevani huono vanhempi sen takia tai etten rakastaisi lastani. Ymmärrän ja hyväksyn itselleni kaikki tunteet enkä lähde syyllistämään itseäni. Jos on väsynyt niin on väsynyt. Valvottuani pitkään, ajattelin jopa, että tipahtaisipa sängystä ja kuolisi niin pääsisin pahasta.

Ja jos joku väittää ettei lapset herätä kuin positiivisia tunteita niin hän huijaa vain itseään.

on ne sellaisia perkeleitä!

Hauskaa miten "hankalien" lasten piikkiin laitetaan kaikki mahdollinen, sekin ku ei omasta ulkonäöstä huolehdi..

Ehkä AP:n kannattaisi antaa lapsi pois, kun kerran alkaa tuntua että elämä olisi kivempaa ilman lasta. Ettet sitten ainakaan tee pahaa viattomalle lapselle.

TIEDÄN TUNTEESI. Minulla oli kanssa koliikki lapsi, kaikenlaista allergiaa ja vaativa temperamentti. Kuljin kuin unessa ekan vuoden. Elämästä tuli painajaista. Oltiin miehen kanssa eron partaalla. Ajattelin, että miten yksi vauva voi PILATA koko elämän. Minulla oli toinenkin lapsi, joka jäi tosi vähälle ja oikeasti koko elämä oli helvettiä! Ei sitä voi ymmärtää kuin saman kokenut.

Mutta kyllä se siitä helpotti, kun vain jaksoi roikkua mukana eikä tehnyt mitään suuria päätöksiä vaan antoi ajan kulua.

Nyt lapsi on jo yli 3v ja elämä on muuttunut jälleen kivaksi.

Eli mun neuvo on, että älä anna periksi vaan roiku mukana. Ja muista, että lapsi kasvaa, tuo aika ei ole ikuista.

Ja minä otin suosiolla 2 viikon nukahtamislääkekuurin ja opettelin nukkumaan uudelleen. Minäkin unohdin nukkumisen taidon. Nyt ei ole enää ongelmia.

Jos haluat vaihtaa ajatuksia, laita meiliosoite.

Vuorottelette miehen kanssa yöhoidon kanssa. Joka toinen yö nukut kunnolla, vaikka sitten lääkkeillä. Lähde rohkeasti pois kotoa päivisin vauvan huudosta huolimatta. Onko alueellanne avoimia päiväkoteja tai vastaavaa toimintaa, minne voi mennä? Sieltä saat vertaistukea muilta äideiltä ja ohjaajilta ihan käytännön neuvoja vauvan rauhoittamiseksi. Väsyneenä ei pidä jäädä kotiin!

Koita jaksaa, ap. Se helpottaa arviolta parin vuoden päästä ;)



Tiedän tuon loputtoman uupumuksen tunteen. Ja kun tilanne on mennyt överiksi, ei siinä enää "ota tunnin torkut" -puheet aiheuta kuin suuttumusta. Meillä on kaksi lasta ja molemmat valvottaneet erinäisistä syistä ja olleet hyvin, hyvin vaativia.



Muisti on mennyt vauvavuoden ajalta, en muista kuin että toivoin jääväni henkiin sen valvomisen kanssa ja että saan lapset pidettyä hengissä.



Kun on liian väsynyt, ei pysty enää nukkumaan. Siksi tuo "tuo lapset meille niin saat otettua torkut" on aivan turhaa. Ei sitä enää nuku kun pulssi on 200 ja päässä surisee. Ja nappeja ei voi nappailla kun on yksin lasten kanssa.



Meillä mies teki (tekee) vuorotyötä, joten hän tuli usein yöllä kotiin. Siksi myös oli todella vaikeaa kummankaan koskaan saada nukuttua. Ja kun on vielä vanhempi lapsi, niin käytännössä ei voi nukkua koskaan. Vauva karjuu yöt ja esikoinen ei nuku päivällä.



Meillä yövalvottaminen jatkui kaikenkaikkiaan 2,5-vuotiaaksi saakka tuon kuopuksen osalta. Ensimmäiset kerran nukuin 7 tuntia putkeen silloin.



En halua pelotella, mutta haluan että tiedät että meitä on muitakin (ei montaa) ollut samassa tilanteessa ja oikeasti olemme hengissä ja rakastamme lapsiamme yli kaiken :)



Lepää AINA kun voit ja älä stressaa mistään muusta kuin lapsen ja itsesi hyvinvoinnista. Kaikki kestää aikansa. Tsemppiä.

Itse olen jaksanut, koska vauvani ei ollut noin vaativa. Joo koliikki oli kolmisen kuukautta, mutta sen jälkeen oikein aurinkoinen lapsi.



Siskon vauva oli taas eri maata, vaikka ei hänellä koliikkia ollut. Jotenkin vaan niin itkuherkkä vaativa lapsi, oli myös allergiaa.



Kyllä minä silti autoin hoidossa, koska tiesin, että sisko tarvii nyt sitä omaa aikaa, kun lapsi vie kaikki voimat. Tai oikeestaan sitä suuremmalla syyllä autoin hoidossa.



Mutta jos yhtään helpottaa, niin vauva kasvaa aika nopeasti ja ei ole enää niin vaativa tapaus.

Siten, että molemmat vanhemmat ovat alun alkaenkin olleet sitoutuneita vauvan hoitoon. Mieheni ei ole IKINÄ hermostunut vauvoihin (eipä juuri leikki-ikäiseenkään) eikä koskaan valittanut, jos on lasta hoitanut. Päin vastoin, patisti jo esikoisen synnyttyä aina minua omiinkin harrastuksiin, ja otti oikeasti vanhemman paikan.



Edelleen minulla on kahden pienen lapsen kanssa omiakin harrastuksia, pidän huolen, että nukun riittävästi (ei se puoliso voi tietää toisen väsymyksen tasoa, jos sitä ei kerro ja sano, että haluan nukkua). Väitän, että jos parisuhde rakoilee, se ei johdu vauvasta, vaan huonosta ja heikolla pohjalla olevasta parisuhteesta. Jompi kumpi vanhemmista ei ole kasvanut tai valmis kasvuun ja kehittymiseen. Siitähän niitä ongelmia tulee sitten helposti, kun elämäntilanne nimenomaan vaatisi muuttumista ja mukautuvuutta.



Vauva ei koskaan ole syypää mihinkään, kyllä sitä kannattaa tutkiskella asioita ihan eri pohjalta...



Tai sitten minä vaan olen vanha akka (38 v,), joka ei tajua nykypäivän juttuja...



Kuitenkin vielä kehottaisin, että ap ei lähestyisi asiaa siitä näkökulmasta, että vauva on ongelmallinen, vaan siitä, että parisuhde on ongelmallinen, jos asioita ei pystytä jakamaan ja toista auttamaan niin, että saa unta ja omaa aikaakin. Ja jos miehestä ei ole tasapainoisempaan vastuunjakamiseen, kannattaa oikeasti tuumailla, olisiko joku muu ihminen auttamishaluinen. Jos sukulaisia ei ole, niin voithan hakea vaikka jota kuta opiskelijatyttöä, joka voisi pikkupalkkaa vastaan hoitaa lasta joitakin kertoja viikossa esim viemällä pariksi tunniksi ulos.

Ymmärrän sinua hyvin, minullakin todella herkkäuninen lapsi, nyt puolitoistavuotiaana unet alkanut vähän paranemaan. Ja on allergioita.



Ja olen yksinhuoltaja kun lapsellinen mies ei jaksanutkaan vauva-arkea. Joten rankkaa on.



Mutta.



Jaksa vielä vähän aikaa, pian alkaa helpottamaan, kun vauva alkaa olla jo vuoden. Sitten pääset nauttimaankin lapsestasi, nuo ongelmat kun alkavat varmasti iän myötä helpottamaan. Ihan pian!



Tsemppiä, kyllä se pian helpottaa! :-)

Vanhempien parisuhde voi rakoilla vaativan vauvan kanssa! Kuten itse sanoit, olet vanha akka, joka ei tajua. On aivan eri asia olla helpon ja auvoisasti hymylevän vauvan vanhempi kuin kiukkuisesti huutavan vauvan vanhempi! Joka väittää muuta ei ole kokenut sitä! Eikä voi siis tietää! Parisuhde voi olla vaikka kuinka hyvä, ei ongelmia taustalla, mutta kun vauva huutaa yötä päivää niin väsymys tuo ongelmia parisuhteeseen. Älkää viitsikö tuollaisia kirjoitella, ette auta AP:n tilannetta yhtään!

Vauva ei koskaan ole syypää mihinkään, kyllä sitä kannattaa tutkiskella asioita ihan eri pohjalta...

Tai sitten minä vaan olen vanha akka (38 v,), joka ei tajua nykypäivän juttuja...

Kuitenkin vielä kehottaisin, että ap ei lähestyisi asiaa siitä näkökulmasta, että vauva on ongelmallinen, vaan siitä, että parisuhde on ongelmallinen, jos asioita ei pystytä jakamaan ja toista auttamaan niin, että saa unta ja omaa aikaakin. Ja jos miehestä ei ole tasapainoisempaan vastuunjakamiseen, kannattaa oikeasti tuumailla, olisiko joku muu ihminen auttamishaluinen. Jos sukulaisia ei ole, niin voithan hakea vaikka jota kuta opiskelijatyttöä, joka voisi pikkupalkkaa vastaan hoitaa lasta joitakin kertoja viikossa esim viemällä pariksi tunniksi ulos.

Vitsi mikä jeesustelu viesti taas. Nyt ei todellakaan ole kyse parisuhteen tilasta tässä ap:n viestissä. Vaan oikeasti todella vaativasta vauvasta. Koita nyt vanha talipää se tajuta. Tiedän kokemuksesta, että vaikka mies osallistuisi kuinka noin vaativan vauvan kanssa (meidän esikoisvauvalla kaikki samat ongelmat kuin ap:n vauvalla) niin silti suurin ongelma on VÄSYMYS! Ja sen väsymyksen aiheuttaa vaativa vauva. Ja juu, ei tietenkään tahallaan ja oikeasti harva antaisi edes sen vaativan vauvan pois, mutta se VÄSYMYS on ongelman ydin.

Sun pitää ap saada apua. Pitkäkestoisa apua. Ei mitään yhden tunnin lastenhoitoapua vaan säännöllistä apua, että saat nukuttua. Kerro neuvolassa mikä on tilanne. Sieltä voidaan auttaa eteenpäin.

Ja ennenkaikkea tsemppiä ja voimia sulle! Tiedän kuinka raskaalta tuo vaihe tuntuu mutta usko pois, vielä tulee päivä kun huomaat, että hei, nythän elämä on jo ihan kivaa.

eli pitäisi olla mahdollista, että toinen nukkuu joka toisen yön kokonaan, kun on kyse jo 10 kk ikäisestä, jota ei yöimetetä. Ja jos mies esim. päivätöissä, pitäis olla mahdollista ottaa kyllä päikkärit illansuussakin... kyllä ne vaan on parisuhteessa tahdon asioita: haluanko auttaa toista vai en...