Oltaispa jätetty toi vauva tekemättä =(

valvomaan, niin luonnollisesti kropan hormoonit ym muuttuu sellaisiksi, että pysyt hereillä vaikka väkisin. Ei kroppa yhtä äkkiä tajua, että no nyt saakin nukkua kun mummo hoitaa kiojuvaa lasta seinän takana. Kun kroppaa on viimeiseen asti virittäytynyt niin, että pysyt hereillä kaiken taakan alla.



Tätä väärää hormoonitasapainoa voi korjata lepäämällä. Siis makaat ihan hissukseen kuin unta odottelemassa. Tiedät varsin hyvin, ettet kuitenkaan saa unta. Mutta älä stressaannu siitä!! Ajattele vaan, että nyt lepuutat väysnyttä kroppaa hereillä ollen. ja kun olet saanut lepuuuttaa näin toooosi monta kertaa, niin lopulta kroppasi on levänyyt tarpeeksi ja pystyt taas myös nukkumaan. Nautiskelet vaan köllöttelystä, että tämän pienen hetken saat hemmotella itseäsi vain makoillen.



Kaikki muu hoituu sitten omalla painollaan.

Miehen kanssa kaksistaan, vapaaehtoisesti lapsettomia. Tehdään mitä huvittaa, lennetään rapakon taakse eikä tarvi ottaa kiljuvia kakaroita mukaan. Hyi helvetti mikä rasitus se olisikaan. Kroppakin on parikymppisen tasolla, vaikka ikää on ne 20 vuotta enemmän. Ei karkaile kusi eikä paska.

Ja pian seuraa kysymys, miksi täällä palstailen. Siihen en katso aiheelliseksi vastata, en teidän leveäperseisten ja riipputissisten kotiäitien kiusallakaan :)

ERITTÄIN hyvä, että kaltaisesi täydellisen empatiakyvytön paska jättää lapset hankkimatta. Säästyvät ne lapsiparat monelta, kun ei tarvi elää tuollaisen äidin kanssa. Mutta matkustele ihmeessä kuule sinne rapakon taakse! Eikä olisi niin väliksi vaikka et tulisi koskaan takaisin.

Oikeasti, miten KEHTAAT kirjoittaa tuon viestin tämmöiseen ketjuun? Toivottavasti olet vain jokin mielenterveysongelmainen provo.

uudelleen lääkärissä vauvan kanssa. Kokeneella LASTENlääkärillä.

palikoita paiskova, pukemista raivoava pieni tulinen tuittupää. Se kuuluu asiaan. Nämä vaiheet menee ohi.



Meidän vauva oli talvella todella kiukkuinen puettaessa. Keväällä oppi sulkemaan ja aukomaan ovia ja mitään ovia ei olisi saanut nenän edestä sulkea, lasta ei olisi saanut tästä puuhasta siirtää. Kun hän vihdoin viimein keksi mistä on kyse palikoiden sovituspelissä, eikä onnistunut pistämään palikkaa oikeaan reikään, niin hän heitti palat aina pois ja alkoi raivoamaan. Nämä on niitä tilanteita, joissa vanhemmilla on mahdollisuus näyttää, että tämäkin on asia, josta selviää. Ja että äiti yrittää ainakin ymmärtää ja lasta autetaan. Mitä nopeammin huomaa lapsen ärtymyksen syyn ja siihen oppii reagoimaan, toki antaen myös lapsen näyttää tunteensa, sen nopeammin lapsi oppii, että häntä kuunnellaan ja ymmärretään.



Uskon, että on vaativia lapsia. Koen että omani on tavallaan sellainen, mutta toisinaan myös mietin, että onko se vaativuus ollut sitä, että en ole jaksanut nähdä vaivaa ja olla läsnä ja antaa huomiota. Asiat menevät usein paljon helpommin ja paremmin, kun muistutan itselleni, että kumpi meistä onkaan se avuton tarvitseva osapuoli ja kumpi meistä on se, jonka pitäisi toimia esimerkkinä ja jonka pitäisi osata hieman tulkita epäselviäkin viestejä. Joskus, kun olen oikein väsynyt huomaan, että en ole niin hyvä tunteiden ja tarpeiden tulkitsija ja se tekee myös lapsesta vaativan tuntuisen.



Ap, kannattaa tosiaan miettiä, että mikä on totta ja mikä tarua. Lapsesi todellakin on ansainnut rakkautta ja välinpitämistä ja huolehdintaa sairaudesta huolimatta. Jos et jaksa, kerro se neuvolassa. Kerro, että olet lakannut tuntemasta positiivisia tunteita lasta kohtaan tai se on vaikeaa, koska olet niin väsynyt. Neuvolasta varmaan neuvovat mistä saisit ihan ammattilaisen lapsenhoitajan, kokeneen, sellaisen, joka osaa ja jaksaa väliaikaisesti ainakin hoitaa itkevää ja vaativaa lasta. Tämä on sekä lapselle, että sinulle hyvästä. Yritä ymmärtää, että on paljon tärkeämpää, että lapsesi saa hyvää hoitoa ja sinä lepoa, kuin se, että sinä olet 24/7 lapsen kanssa. Kun saat levätä, alat nähdä asioissa muitakin puolia ja pääset tuosta vauvan sinuun heijastamasta mustavalkoisesta maailmasta hetkeksi eroon. Nyt näyttää, että lapsen tunteet hallitsevat myös sinun tunteitasi. Ja väsyneenä näin voi juuri käydä. Taatusti lapsesi ei ole vain vaativa, hän on paljon muutakin ja sinä varmasti häntä rakastat, kunhan saat nähdä elämässä muutakin kuin väsymystä ja vaatimusta.

sanoi että sinussa ap, on jotakin miksi juuri sinä olet saanut noin vaativan vauvan. Minä olen ihan samaa mieltä. Viesti kolahti minuunkin kun aloin ajatella omaa tilannettani. Mulla ei ole kokemusta vaativasta vauvasta ja siksi menee ehkä vähän sivuraiteille nyt, mutta minä luotan siihen että selviät kun vain muistat puhua asioista.



Mun oma tilanteeni on se että menetin ensimmäisen vauvani kohtukuolemassa hieman ennen laskettua aikaa, silloin tuntui että elämä loppuu siihen paikkaan eikä millään muulla ole väliä, mutta puhumisen avulla olen selvinnyt yllättävänkin hyvin tapahtumasta ja olen nyt uudestaan raskaana. Sitä yritti vain kysellä miksi miksi miksi näin tapahtuu minulle! Niinkuin ap:kin kyselee miksi juuri minun vauva on näin vaikea. Minua lohdutti pahimman keskellä juuri tuo ajatus, näin kävi juuri minulle siitä syystä, että minä olen tarpeeksi vahva tämän kestämään. Ja niin minä kestin.



Tää mun tarina oli nyt ihan eri asia kuin sulla ap, mutta luota siihen että jaksat kyllä ja ajan kanssa se helpottaa. Vuosien päästä muistelet tätä aikaa ja mietit kuinka rakas sinun lapsesi sulle onkaan. Ja tärkeintä on muistaa puhua vaikeuksista, aina on apua tarjolla suunnasta tai toisesta. Jaksamisia sinulle!

Ap:lle valtavan suuri halaus! Kyllä teitä onkin koeteltu.

Nyt on aika ottaa kaikki apu vastaan. Puhu neuvolassa ja vaadi apua! Tutkituta lapsesi, hän voi olla vaikka ääni-tai aistiyliherkkä ja siksi itkee. Tai mitä tahansa.

Unta sinä väsynyt äitiressu tarvit,kuinkas se järjestetään? Paikkakunta kun ois tiedossa..meitä luotettavia,sydämellä ajattelevia tätejä avuksi varmaan löytyy.

Etsi myös paikkakuntasi vyöhyketerapeutit ja lapsiin erikoistunut. Muutaman käynnin jälkeen helpottaa.eikä valtavan kallistakaan ole. Osteopatia ois toinen.

Hurjasti tsemppiä! Toivottavasti saatte apua!

myös teidän muiden vauvat, jotka ettö jaksa niiden kanssa. Kärsimme lapsettomuudesta ja ryhdymme sijaisperheeksi...

Lapsettomuus pitkine hoitoineen takana ja ärsytti suunnattomasti kaikki valittavat äidit. Itsestäni tuntui, että ottaisin vaikka mitkä valvomiset, koliikit ja allergiat jos vain lapsen saisin. Saimme lapsen hoidoilla viimein ja viimein. Tuli maitoallergia, refluksitauti ja yöherätykset tunnin välein. Ja kyllä, olin aivan tajuttoman väsynyt, itku pääsi joskus. Asiaa oli vaikea myöntää itselleen, koska lapsi oli niin toivottu. Nykyään osaan jo hyväksyä sen, että negatiivisiakin tunteita tulee, eikä minun tarvitse olla yli-ihminen. Päivääkään en silti vaihtaisi pois ja olen suunnattoman onnellinen lapsestamme. Kirjoitin tämän vain siksi, että tunsin myötätuntoa sinua kohtaan. Tiedän, että tuntuu epäreilulta toisten valittaminen kun itselle ei lasta kuulu. Toivottavasti saat paljon iloa sijaisperheenä olemisesta. Elämä on epäreilua, mutta ei niin huonoa, ettei joskus jotain hyvääkin.

Ketju on jo pitkä, enkä jaksa ihan kaikkea lukea. Toivottavasti olet vielä katsomassa ketjua...



Meillä ihan vastaava tarina. Olet sentää tajunnut hakea apua kaikkiin ongelmiin. Niin itsellesi kuin vauvallekin. Ja tosiaan pahin lienee kuitenkin jo takana.



Nyt tulee kesä. Vauvasi on kohta vuoden ja hänen kanssaan voi alkaa tekemään juttuja. Käykää leikkipuistossa leikkimässä...(siitäkin huolimatta, ettei matkat välttämättä suju ihan mallikkaasti, kyllä se oppii tajuamaan vielä)



Niin, meille tuli kyllä toinen lapsi, mutta ikäeroa tuli 6vuotta. Kun meillä elämä alkoi sujua, niin pari vuotta meni ihan toipumiseen ja sen sisäistämiseen, että lapsi todellakin nukkuu ja elämä on oikeasti helpompaa.



Paljon jaksamisia. Kyllä se oikeasti alkaa kohta helpottaa.

sanoi että sinussa ap, on jotakin miksi juuri sinä olet saanut noin vaativan vauvan. Minä olen ihan samaa mieltä.

Ei ole oikeasti olemassa mitään sellaista bingoa että vahvat saa vaikeita lapsia rangaistukseksi vahvuudestaan ja toisille tulee sitten ne helpot. Asioita vaan tapahtuu.

Oikeasti, miten KEHTAAT kirjoittaa tuon viestin tämmöiseen ketjuun? Toivottavasti olet vain jokin mielenterveysongelmainen provo.

kyse oli siitä, että ap:lle yritetään antaa lohduttavia ja tsemppaavia ajatuksia, ja omalla kohdalla tuo tepsi. Sinä saat ajatella ihan mitä haluat, mutta minä ajattelen noin koska omallakin kohdalla tällä tavalla ajatteleminen auttoi.

kyse oli siitä, että ap:lle yritetään antaa lohduttavia ja tsemppaavia ajatuksia, ja omalla kohdalla tuo tepsi. Sinä saat ajatella ihan mitä haluat, mutta minä ajattelen noin koska omallakin kohdalla tällä tavalla ajatteleminen auttoi.

siis 17:lle

Olet ihan varmasti äärettömän väsynyt ja tuossa tilanteessa saa ollakin...

Otathan yhteyttä heti neuvolaan ja vaadit apua? Sinun on mahdollista päästä "hoitoon" nukkumaan. Jos miehesi pystyisi ottamaan lomaa siksi aikaa että hoitaa lasta kotona?



Tuosta rintarepusta että se ei kyllä ole mikään paras mahdollinen paikka vauvalle.Ei ole ergonominen ja vauva huutaa varmaan senkin takia jos hänellä on paha olla rintarepussa. (Vauva roikkuu selkäsuorana nivustensa varassa.)



Hankkikaa/lainatkaa mieluummin kantoliina/kantoreppu. Niitä saa yleensä lainattua kantoliina/kestovaippa/imetystukiryhmiltä ja siellä neuvoisivat liinan/repun käytönkin.



Tsemppiä! Yritä saada apuja tuohon nukkumistilanteesen... Ei ihme jos et jaksa noin vähillä unilla.

Se, joka sanoo että tuossa pitäisi hyvännäköisenä porhaltaa kuin ei mitään, ovat niiin hakoteillä. Oma lapseni on nyt vähän yli vuoden, ja olen aika rasittunut hänen vilkkaudestaan ja temperamentistaan, etenkin kun tämä tuli niin yllätyksenä. Meillä kun vauvavuosi oli HELPPO! Meillä ei ollut mitään luettelemistasi ongelmista ja pisimmillään vauva on itkenyt elämässään ehkä 20min... En osaa siis edes kuvitella, millaisessa tilassa olet, sillä minä olin SILTI väsynyt koko ajan ja kävelin päin seiniä silkasta unenpuutteesta. Vauva siis kyllä heräili öisin usein, mutta väliajat oli sentään hiljaa - ja vaunuissa veteli vaikka 3h putkeen.



Älä anna kenenkään masentaa sinua että olisit huono tai sinun pitäisi vaan jaksaa. Ei kukaan jaksa tuollaista yksin, ei kukaan. En lukenut kaikkia loppupään vastauksia, joten ehkä on tullut lisätietoa, mutta ehdotan ainakin seuraavaa:



- puhu miehen kanssa kunnolla ja rauhassa (seuraavan kerran kun mies on kotona ja vauva kerrankin nukkuu). Selitä että sinä ET enää JAKSA. Miehen on vähennettävä töitä ja osallistuttava enemmän tai sekoat.



- kutsukaa anoppia useammin hoitamaan, vaikka asuisikin kaukana. Mieti myös kaikki mahdolliset muut avut ja soita ihmiset läpi ja pyydä apua. Kun hoitoapu ei ole niin ainutkertainen tilanne, pystyt ehkä vähitellen rentoutumaan ja jopa nukahtamaan hoitajan ollessa paikalla. Ja vaikket nukkuisi, saat hetken aikaa ilman vauvaa.



- puhu neuvolassa, kerro tilanteesi, liiottele mieluummin kuin vähättele. Kerro ettet nuku ja listaa kaikki ongelmat. Kerro että epäilet masennusta. Kunnalta voi hyvinkin saada apuja, mutta sinun on itse jaksettava vaatia apua.



- ennen kaikkea, pian helpottaa, refluksi loppuu aikanaan, yöt rauhoittuvat pikkuhiljaa jne. Tämä vaihe EI kestä ikuisuutta, ja ehkä sinulla käy toisinpäin kuin minulla ja vaativasta vauvastasi voi tulla helppo ja kiva taapero.



Tsemppiä avun etsintään - ei yksinään raahustamiseen!!

afrikkalaiset. Jätä kaikki siivoominen + muut ja pidä vaan aina sylissä ja istu ite sohvalla mukavasti:) ehkä tehoaa tai helpottaa!



Muuten huomasitko et oireet alkoi tai paheni rokotuksista?

on ne sellaisia perkeleitä!

Hauskaa miten "hankalien" lasten piikkiin laitetaan kaikki mahdollinen, sekin ku ei omasta ulkonäöstä huolehdi.. Ehkä AP:n kannattaisi antaa lapsi pois, kun kerran alkaa tuntua että elämä olisi kivempaa ilman lasta. Ettet sitten ainakaan tee pahaa viattomalle lapselle.

Vakava univaje vaikuttaa ihmisen hormoonitoimintaan ja sita kautta aineenvaihduntaan. Eli ihminen, joka todellakin ei saa nukkua riittavasti, on altis lihomaan. Eri asia on sit se, mita syo. Vasymys aiheuttaa myos vaaranlaisen energian haluamista, eli makeaa ja rasvaista. Jos on paha univaje jo olemassa, harvalta varmaan riittaa enaa energiaa taydelliseen ruokavalion tarkkailuun....

sussa on jotakin, miksi juuri sinulle annettiin tuollainen vaativa vauva :) Näin äitini on minulle aina sanonut kun olen itkenyt väsymystäni näiden lastemme kanssa. Monet vastaajat eivät ymmärrä että elämä huutavan, valvovan ja vaativan vauvan kanssa on kammottavaa. Ei siinä voi tehdä mitään normaaleille ihmisille suunnattuja juttuja, kuten mennä päiväkerhoon. Huihai. Kuten sanoitkin, meno sinne umpiväsyneenä kamalan näköisenä raatona karjuvan palleron kanssa ei ole mukavaa, ei todellakaan. Ja meillä tuon ikäinen ei edes pysynyt paikoillaan hetkeäkään, vaan sain siellä päiväkerhossa vain juosta pitkin nurkkia ja ulko-ovia ja rappusia lapsen perässä. Olin entistä väsyneempi palatessani. Muut äidit istuivat lattialla auvoisina ja katsoivat kun lapsi tutkii palikoita. Ei meidän. Ehkä otti palikat, paiskoi ne pitkin poikin ja lähti omille teilleen. Ei syönyt, ei nukkunut päiväunia, pukeminen yhtä taistelua. Tosi mukavia reissuja. Ja niitä päiväunia ei oikeasti voi ottaa kun menee överiksi. Pulssi on niin korkea että toisinaan edes unilääkkeet ei mulla toimineet. Kuopus on nyt 3,5 vuotias ja en edelleenkään pysty nukkumaan päiväunia, velat painavat edelleen. Ja valvottaa se vieläkin, milloin ei vain nuku, milloin näkee painajaisia, milloin on sairaana, yleensä vain valvoo ja keikkuu... Hyväksi sun asiat vielä kääntyy. Sä selviät tästä. 16

Niin mullekin. Tsemppia! Ma tiedan ton unijutun. Mun lapset on 2v ja 4v ja herailevat vielakin oisin. Mun unirytmi on ihan sekasin, vielakin. Mutta tilanne paranee, vahitellen. Toissa yona nukuin 8h putkeen (lapset eivat heranneet), mita en ole tehnyt ehka 5 vuoteen. En osaa myoskaan nukkua paivalla, syke vaan hakkaa hurjana.

Ala valita siita, milta naytat, yrita vaan olla, olla stressaamatta ja levata joka ikinen hetki, minka voit. Toivottavasti saisimme kesan jalkeen lukea positiivisista muutoksista! Tsemppia!

kuulostaa näin ammattilaisen korvaan että sinulla olisi raskaudenjälkeistä masennusta. Siihen kuuluu tyypillisenä nuo ajatukset että toivoisi lapsen jäädyn tekemättä tai jopa kuolevan. Ei kannata säikähtää eikä syyllistyä omista ajatuksista, ne menee ohi kyllä. Kenenkään muun ei myöskään pitäisi syyllistää! Toki nämä asiat ovat aika pitkälle tabuja yhteiskunnassamme. Toivon että saat apua, ihan konkreettista hoitoapua, sekä myös kenties keskusteluapua ja lääkitystä masennukseen.

edelleen, vaikka minun haastava vauvani onkin jo haastava ja huonouninen taapero varustettuna kovalla äänellä. Alusta asti lapsi nukkui todela vähän ja huonosti, huusi paljon ja halusi olla koko ajan sylissä liikkeessä. Muistan sumuisia hetkiä, jolloin olen korvatulpat korvissa kantanut lasta kantoliinassa ympyrää ja ollut varma, että en jaksa, pysty, osaa enkä edes halua hoitaa vauvaa. Mutta aina on tullut uusi aamu, päivä ja uneton yö, joten kyllä sinäkin selviät.



Unettomuus on todella rasittavaa, johtui se sitten huutavasta vauvasta tai tykyttävästä sydämestä. Ja voi helposti kroonistua, joten lääkkeet puoltavat paikkansa. Valvottaminen on tunnettu kidutusmenetelmä, joten ei se ole ihme, että väsyneessä mielessä liikkuu kaikenlaista.



Nykyään rasittaa eniten infektiot, joiden iskiessä lievänäkin lapsi voi helposti valvoa yöllä 5-6 tuntia noustakseen aamulla normaalisti ylös. Terveenäkin lapsi heräilee monta kertaa, joten ei se valvominen aina jää sinne vauvavuoteen...Toivottavasti teille kuitenkin koittavat paremmat yöt ja helpommat päivät.



Itseäni aina helpotti kovasti, jos satun lukemaan jostain perheestä, jolla on samanlainen tilanne. Kun tuntuu, että kaikilla muilla vauvanhoito sujuu kuin tanssi tai edes sinne päin...

meillä on ollut ja on vieläkin vaativa vauva, joka on nyt 1v. Isoin ongelma on oman jaksamisen kannalta ollut se että vauva ei ole viihtynyt kuin minun sylissä ja hoidossa. Ei syö tuttia eikä tuttipulloa.

Toinen asia joka v-tuttaa on kaikkitietävät "kaverit" joilla on ollut helpot vauvat jotka myhäilevät ja ajattelevat että me ei vaan osata hoitaa vauvaa. Onko vaativa vauva sitten jotenkin huonompi vauva? Sellainen tunne jää usein kun joku kommentoi tyyliin että mä en kyllä kestäis jos en voisi meidän vauvan kanssa lähteä sinne ja tehdä sitä ja tätä...