JOULUTONTUT 2011 toukokuussa
Kommentit (113)
Suomi oli näköjään voittanut yön aikana maailmanmestaruuden. Ekan erän jaksoin katsoa, sitten oli pakko lähteä nukkumaan. Hieno homma monen vuoden tauon jälkeen.:)
Pahoinvoinnin lievityksestä kyseli Mamacita76.
Aikaisemmissa raskauksissa itselläni pahoinvointi on kestänyt raskausviikoille 14-16, enkä mä ainakaan ole mitään pomminvarmaa leivityskeinoa pahoinvointiin löytänyt, vaikka monenlaista onkin tullut kokeiltua. Toisessa raskaudessa mulla oli noille viikoille saakka akupunktiorannekkeet käsissä, en tiedä oliko niistä oikeasti apua, mutta ainakaan en uskaltanut olla ilman niitä, ennen kuin olo todella muuttui paremmaksi. Kovasti vaan voimia ja kestämistä ällön olon keskelle. Kyllä se aikanaan helpottaa, vaikkei nuo sanat näillä pitkiltä tuntuvilla viikoilla mitään lohdukaan.
Äitiyshousuista sellainen huomio, että ainakin yksien kirpparihousujen kohdalla mulle on käynyt niin, että ostin ne silloin kun mahaa ei ollut vielä nimeksikään, ja ne oli silloin sopivat mitaltaan (mutta mahan kohdalta luonnollisesti vielä väljät), mutta sitten kun vatsa kasvoi ja muu vartalo olisi sopinut housuihin, lahkeet jäivätkin lyhyiksi. Eli pituuden kanssa kannattaa olla tarkkana, ja nuo housut oli siis sen malliset, että ne piti vetää mahan päälle. Mulla on sen mallinen kroppa, että matalavyötäröiset housut ei ole oikein tuntuneet mukavilta mahan kanssa, että omalla kohdallani parhaimmiksi on osoittautuneet äitiysfarkut, joissa on se trikooyläosa sekä joustavat kangashousut, joissa on valmiina ylimääräistä tilaa mahalle (olipas selvästi selitetty...).
Imetysliivejä oon ostanut raskauden loppumetreillä sekä vauvan jo synnyttyä. Imetyspaidat oon kokenut käteviksi ja niitä oon ostanut Huuto.netistä synnytyksen jälkeen, kun oon huomannut miten imetyksen kanssa on lähtenyt sujumaan. Yhden imetyspaidan ostin viime viikolla paikalliselta kirpparilta lisää, kun sattui halvalla kohdalle osumaan. Samasta rekistä löytyi myös ihana 62/68cm toppahaalari, ja ostin sit senkin. En suinkaan ole vähän aikasin liikkeellä... Aikaisemmat lapset kun on olleet kevätvauvoja, niin ajattelin että tämä tulokas tarvitsisi varmaan heti alkutalveksi aika pienen haalarin, ja mulla pienimmät vanhat toppahaalarit on 74-80-senttisiä. Tosin (jos nyt vauva vaan matkassa pysyy ja joulukuulle asti päästään) edelliset lapset on olleet syntyessään vain 48-senttisiä, eli tuo uusikin haalari saattaisi olla alkuun liian suuri. Ehkä olisi voinut olla numeroa pienempikin...
Meillä raskaudesta on kerrottu minun vanhemmilleni, sekä kolmelle ystävälleni miehineen, syystä että meillä oli viikonloppuna tupaantulijaiset, enkä viitsinyt alkaa valehtelemaan kavereilleni juomattomuuteni syytä. Lapsille (lähinnä 5-vuotiaalle, joka on vauvasta kovasti haaveillut) tekisi jo mieli kertoa, mutta vielä täytyy malttaa jokunen viikko.
Nyt sekoittelemaan perunaimellystä. Mulle tuli eilen kamala himo perunalaatikkoa kohtaan, ja laitoinpa sellaisen tänään aamulla hellalle imeltymään. Tuskin maltan odotella iltaan, että saan pari vuokaa paistettua.:)
Hyvää alkanutta viikkoa!
Pilvi83 ja Atsu rv n. 10+5
... ja siirtyi veikkaamastani itsenäisyyspäivästä 15.12. Viikkoja nyt siis 9+4. Mietteliäs ihmisen alku istui ruudulla, sydän lepattaen.
Tuo LA tarkoittaa, että uusi vuosi menisi synnärillä, aiemmat esikoista lukuunottamatta ovat olleet yliaikaisia. Mutta siihen on vielä aikaa...
Imetyspaitoja suosittelen lämpimästi minäkin. Kotona voi toki paitaa nostella tai aukoa, jos ei mahaa palella, mutta julkisemmissa paikoissa (esim. perhekerhossa) häveliäämpi ratkaisu on ainakin itsestäni ollut hyvä.
Pientä toppahaalaria minäkin jo ajattelin. Meillä on kyllä olemassa 62 tai 68 haalari, mutta se on ollut sopiva keväällä ja kesällä syntyneille lapsille alkutalvesta, joten pitäisiköhän olla vieläkin pienempi? Itse asiassa sen täytyy olla 62, koska 2007 äitiyspakkauksessa oli 68 haalari, jota kevättalvella pidettiin. Jollain tutulla näin vauvalla semmoisen pussukan, jonka sai turvakaukalon vöiden kanssa yhdisteltyä, ja mietin, että se voisi myös olla toimiva alkuun, kun ei ehkä ihan ensi viikkoina kauheasti vaunuilla. Mutta kunhan sinne asti ensin päästäisiin, matkaa on vielä pitkälti...
Kuulosti erittäin tutulta tuo,mitä Mamacita jutteli! Mäkin oon varsinainen herkkusuu,vaan enpä enää... Makeeta ei pysty syömään juuri ollenkaan,välillä tekee tiukkaa suolasenkin kanssa. Jos teen ite ruokaa,niin joutuu ootteleen hetken ruuan valmistuksen jälkeen ennenkun tekee mieli syyä,ikkuna auki ja ruuankäryt pihalle :P Mulle on maistunu hyvin tuorekurkku,se on kivan raikasta. Ja aamuisin syön yleensä sellasta viiliä,jossa on hillo mukana. Myös mehujää maistuu ajoittain. Aika paljon tekee siis mieli jotain raikasta,joka vähän "keventää" oloa.
Mietin alkuun että mitenköhän sitä osaa syödä tarpeeks terveellisesti,mutta ihan itekseen on ruokavalio muovautunu. Leipääkään en aiemmin juuri syöny,mutta nyt tekee ruisleipääkin mieli ihan kiitettävästi ja kahvinjuonti on loppunu itekseen,kun ei vaan tee mieli.
Ihan samaa olen huomannu itestäni ton kärttyisyyden suhteen. Töissä joutuu skarppaamaan aika lailla,niin kotona ei sitten jaksa kuunnella yhtään mitään mussutusta. Muutenkin tuntuu,että tulee tiuskittua miehelle ihan turhasta...On sillä kestämistä...
Kiitti vinkeistä noiden vaatteiden suhteen. Yhdet housut löysinkin jo kirpparilta,saa nähä kuinka kauan ne mahtuu päälle,kun ovat aika timmit. Vauvanvaatteitakin oon katellu kirppareilta,mutta sellasia neutraalin värisiä ei oikein meinaa olla. Kaikki on joko tytölle tai pojalle. :( Tai sitten vaatteiden kunto ja hinta ei kohtaa. Kerkeehän tässä vielä,mutta olis jo niin kiva vähän hankkia jotain :) Yhden pienen bodyn löysin ja pienet potkarit
Jostain syystä tää ei nyt näytä kokonaan mun kirjotusta,vaikka ei kyllä pitäis olla liian pitkäkään... Ihmeellistä...
No eipä tässä muuta,kun toivotaan että saadaan lämpimät kelit taksin,vaikka sadekin teki ihan hyvää tukkoselle nenälle :)
-TÄ-
10+4
Kiitos vinkeistä pahoinvointituskaluihin Pilvi ja TulevaÄippä!
Maanantana kävimme ekaa kertaa neuvolassa, oli tosi mukava "täti", muutaman vuoden itseäni vanhempi, ja ei ollenkaan sellainen justiina, joita kavereiden kauhukertomuksissa vilisee.
Minua ei kopeloitu tai neulottu, ekat verikokeet otetaan ultran yhteydessä.
Pyysin yhdistelmäseulan eli niskapoimu-ultran ja verikokeet, joista voidaan nähdä onko vauvalla kehitysvammariskiä - olen kuitenkin jo 35-vuotias, silloin kun vauva syntyy.
Toisaalta on ns. kaksipiippuinen juttu tuo seulonta, mutta päätin sen pyytää. Kahdella entisellä opiskelukaverillani ja yhdellä lapsuudenystävälläni on suloinen down-lapsi, joten olen läheltä nähnyt, että he ovat aivan ihania. En tiedä olisiko minulla kuitenkaan kapasiteettiä vaikeasti vammaisen lapsen äidiksi...tuntuu hurjalta kirjoittaa se tähän auki. Ja eihän sitä tiedä, mitä tekisin jos seuloissa näkyisi jotakin, en kuitenkaan voi alkaa sitä jännittämään etukäteen. Miten te kanssatonttuilijat, aiotteko osallistua ko. yhdistelmäseulatutkimukseen?
Iloisempiin asioihin: tänään ja juuri nyt tekee ensimmäisen kerran mieli lämmintä ruokaa, taidampa siirtyä kyökin puolelle sekoittelemaan tomaattisoppaa!
heips.
Maanantaina käytiin niskapoimu-ultrassa toteamassa, että kaikki oli kunnossa (turvotusta 0,4mm) ja 4,2cm mittainen kölliäinen siellä kohdussa touhusi :) hirmu aktiiviselta ja touhuavalta nykerö siellä vaikutti ja koko vastasi LA:ta eli pysytään 1.12:ssa.
Kätilö oli hirmu mukava ja käytiin samalla siinä seulonta verikokeessa! Eli kaikki on hyvin kaikinpuolin..mitään oireita ei vieläkään ole, johon kätilökin totesi, että teitkö itse raskaustestin ja onko ollut veristä vuotoa..eli vaikutti siltä että varautui siihen että löytyyköhän sieltä kohdusta mitään! onneksi löytyi.. :)
noista äitiysvaatteista en minä osaa oikein antaa vinkkiä..itse käytin esikoisen kohdalla muutamia farkkuja (molemmat H&M) joista toiset eivät menneet lähellekään loppuun saakka mutta toiset taas mahtuivat kevyesti päälle. muuten käytin lähinnä legginssejä ja tunikoita kesä kun oli. nyt onkin vähän eri juttu..
imetysliivit ostin ennen esikoisen syntymää, mutta eiväthän ne mahtuneetkaan päälle enää DollyParton tisseihin :/
hyviä vointeja kaikille
Beeda-11 ja vatsassa köllivä kirppu
Noniin, meillä ensimmäinen neuvola takana viimeviikolla, hienosti meni, th oli mukava ja sain enemmän irti käynnistä kun th selitti koko ajan kaikki asiat (miksi kysyy tätä ja tätä asiaa, miksi tämä on tärkeä kysyä ja niin edelleen) paikalla olleelle kätilöopiskelijalle:) Ultraan päästään 6.6, en millään malttaisi odottaa mutta sen verran kova hinta tuo yksityisen puolen varhaisultra että kiltisti pitänee vain odotella:)
Lääkäri on viikon päästä, yritetään saada kelasta läpi tuo erityisäitiysloma/-raha hakemus ja lääkärilta sekä työnantajalta tarvitaan siihen lausunto. Katsotaan miten käy!
Ja tosiaankin esikoinen tulossa joten hirveesti en osaa ottaa kantaa vielä äitiysvaatteisiin, saati imetysliiveihin :D
Etovaa oloa on täälläkin ollut närästyksen lisäksi. Otan aamuisin aina heti herättyäni lasin jugurttia, ihan vaikka maustamatonta tai sitten mustikkakeittoa, en tiedä auttaako tuo mutta en uskalla olla ottamatta ettei tulisi vain sitä oksua :)
Me olemme kertoneet muutamille ystävilleni sekä molempien vanhemmille. Töissä on kyllä huomattu jo, tai ainakin siellä vahvasti epäillään, koska olen lopettanut tupakoinnin (yli 10 vuoden jälkeen!).
Olisin vuorostani kysellyt neuvoa kokeneimmilta tuon erityisäitiysloman ja -rahan suhteen, onko kokemuksia omalla kohtaa tai ystäväpiirissä? Missä työssä ovat olleet/ millä edellytyksillä ovat loman saaneet?
Itse olen töissä vuoropäällikkönä eräässä "ei-niin-fiinissä-pubissa". Suurin osa asiakkaistamme koostuu tavalla tai toisella laitapuolen kulkijoista, huumeidenkäyttäjiä saa aina pelätä, ovat niin arvaamattomia. Tappouhkauksia ne latelee harva-se-päivä ja kerran on uhattu puukolla tappaa ihan tosissaan, silloin pelkäsin niin paljon että meinas pisu tulla pöksyyn. Osumaa olen myös saanut, tuopista, tuolista sekä suoraan nyrkistä.
Lopetan kaikesta huolimatta nämä työt, ihan jo siitä aiheutuvan stressin ja jatkuvan pelon takia. Kesälomani on heinäkuussa ja sen jälkeen en meinaa palata tänne töihin (vko 19 on silloin meneillään).
Uskon vahvasti että asiat järjestyvät, kävi miten kävi!:)
Positive thinkingiä vain kehiin! :)
Aurinkoista viikkoa kaikille kanssaodottajille! :)
-caracola & 9+3
P.S: Latasin iPhoneen tuon Odotukseni-sovelluksen ja nyt voin siitä seurata raskauden etenemistä:) Onko muilla ko ohjelmaa puhelimessaan?
Eilen oli eka neuvola ja oltiin siellä miehen kanssa molemmat. Ihan mukava "täti" oli ja paljon tuli informaatiota. Verikokeissa pitäisi siis käydä ja virtsanäyte antaa myös. Kesäkuun ekalle viikolle sain ajan np-ultraan ja lääkäri on sit seuraavalla viikolla. Haluisin hirmuisesti jo tietää kumpiko on tulossa..jospa se sattuis näkymään siellä seuraavassa ultrassa.
Mahaan koski jonkun verran eilen illalla, sellaista perus menkka kipua. Aina tulee kuitenkin huoli, et kauheeta, jos tää meneekin nyt kesken, mutta kuitenkin uskon, että se kohtu siellä vaan työntää itseään esille :) Kaikki liitokset venyy ja paukkuu :D
Hammaslääkärin ajanvaraukseen soitin tänä aamuna ja aika menis marras-joulukuuhun, joten taidanpa menä yksityiselle tarkastukseen. Niin ja kävin neuvolan ultrassa viime viikolla ja siellä taas LA vaihtui 21.12. Eli nyt mennään tällä sit.
Kovasti muuten rupee jo vatsa pömpöttää :) ja rinnat on aika turvoksissa.
Mutta töihin nyt ja seuraavaan kertaan..
Niin mites muut sen hammashuollon kans..ootteko varannu aikaa tarkastukseen?? kun nythän sitä pitää hampaista pitää hyvä huoli..
Iina ja pikku mytty 9+1
Onpas täällä tapahtunut vaikka sun mitä. Pahoittelut kaikille jotka kesken menon kokeneet. Tiedän, että suru on suuri. Itselläni viisi keskenmenoa kaikenkaikkiaan takana. Pelko valtaa kyllä välillä mielen että onko kaikki ok. Varsinkin nyt kun pahin pahoinvointi on siivutettu. Ainut mikä vaivaa mieltäni kovastikkin on jumalattomat nivuskivut. Se kuitenkin tiedetään että kivut ei johdu myoomista, kohdun ulkoisesta tms. utrassa todettiin kohdun sisäinen raskaus ja sydänkin sykki jo n.130-145 sykettä/min. (tuolloin viikot oli 7+6) onko muilla ollut nivustaipeiden kipua?
En muista kärsineeni nivuskivuista esikoista odottaessa kuin ihan loppuvaiheessa. Mutta siitäkin on toki aikaa parin kuukauden päästä 7 vuotta että on tainnut aika kullata muistot :)
joka tapauksessa nyt viikkoja pitäisi olla 10+6, tosin vähän "uhkailivat" siinä edellisessä ultrassa että vielä aikaistuisi.. 1.6 odotellessa siis.
Mut saa kanssa poistaa listalta, siirrymme takas kuumeilijoihin sitten. Oikein antoisaa odottelua kaikille taalla, ehkapa mekin viela joskus paastaan odottelemaan.
Kirjottelin siis tonne vanhaan ketjuun, Ku ei kukaan kertonu et on uus ketju tehty.. :D
Eli täs jotain mitä sinne rustasin...
Mihin kaikki on hävinny??
Meillä oli ultra eilen, kaikki siis onneks hyvin! Np. oli ihan normaali, oli sellanen 5cm ihmisen alku masussa. Ja viikot oikein, eli nyt vko 12 menossa.
Tänään mies ilmoitti isälleen, joka onnitteli kovasti ja suunnitteli jo kaikkea. Sitten mä ilmoitin omalle äidilleni, joka ei sit edes onnitellut ja kuulosti jotenkin pettyneeltä..tuli toosi paska fiilis siis loppupäiväksi.. Meil on aika pieni omakotitalo ja ollut vähän rahasta pulaa, ni kai se sit jotenki kelaa et ollaan kusessa nyt. Mutta mä ajattelen vaan noi lapsiasiat niin, et se on aina siunaus kun niitä saa. Eikä ennen vanhaankaan olla mietitty, että no onko se nyt taloudellisesti kannattavaa. Rakkautta kuitenkin riittää, se on mun mielest pääasia.
Mites muilla, kirjottakaa nyt tänne kuulumisia!! :)
Ja nyt sit takas kattomaan sarjoja...Ihanaa ku sai ton taaperon nukkumaan ja pääs rentoutuu!
Hyvää viikonloppua kaikille!
-Meevi ja masu 12+1-
Pahoittelut Anncarolle..Voimia :/
Täällä melko tasaiset olotilat..mahaan juilii päivittäin. Tekisi hirveesti mieli päästä ultraan tarkistaa, et onhan kaikki ok.
Pakko vaan 2 viikkoa odottaa vielä.. :/
Mites muuten muilla onko tullut finnejä rinnan alueelle??..täällä kukkii ihan kivasti ja pari on tullut niskaankin..ei kiva. Ja mites toi vatsan seutu?? Joko rupee pömppöttää??
Tänään vielä lyhyt duunipäivä ja sit viikonlopun viettoon, meen katsoo kaverin tyttöä, jolla tänään ristiäiset :)
iina ja pikku mytty 9+3
Hei,
oletteko kaikki menossa nt-ultaan ja verikokeeseen? Me ajattelimme jättää nämä tekemättä, ja nyt mietin olisiko sitten pitänyt mennä.
Olen 37-vuotias, joten oletettavasti seula olisi hälyttänyt jo pelkästään iän vuoksi. Lisäksi en halua menna istukkabiopsiaan tai lapsivesi-tutkimukseen, joten mielummin sitten olen tietämätön tulevasti kuin murehdin hälyä raskauden loppuun asti.
Mitä mieltä olette, onko mitään "järkeä" jättää menemättä näillä tiedoilla?
Tevu, rv 8+5
Jaksamisia kaikille joiden odotus on loppunut kesken matkan!
Ultrista ja seulonnoista, me ainakin osallistutaan kaikkiin, sitä en tiedä jos siellä selviää jotain niin mitä sitten, mutta ainakin tahdotaan tietää.
Yksityisellä käytiin tuossa viikko sitten tarkistamassa onko siellä mitään tyyppiä (ja ettei ole kaksinkappalein) yksi sydän siellä löi ja mitan mukaan la olisi 24.12, ei ehkä mikään paras mahdollinen syntymäpäiväksi, mutta eipähän se ole kuin suuntaa antava :)
Niin ja siis tahdottiin tarkistaa onko mahdollisesti kaksi tyyppiä, koska olen voinut ihan kauhean huonosti ja väsyneesti, eikä tuo pömppökään mikään ihan huomaamaton ole..
On aiemmissakin raskauksissa ollut pahoinvointia, mutta tämmöistä en muista, paha olo kokoajan, kello kolmesta ilta yhteentoista lähes tuskaa. Mitään ei tee mieli, ei edes raikasta salaattia, jotain pystyn väkisellä syömään, jotkut ällöttää jo kun vaan ajatteleekin. Semmoiset mitä ennen raskautta olen himoinnut ja mitkä on olleet suurta herkkua, nyt en pysty edes ajatella. Hajut tekee pahaa, kaikki tekee pahaa. Muutaman asian olen joutunut heittämään jo jääkaapista pois ihan sen takia että pelkkä tietoisuus niistä siellä saa aikaan kamalan ällön. Jopa joiden tuotteiden tyhjät, puhtaat pakkaukset ällöttää :/
Alkaa olla aika hullua! Ruoanlaitto on välillä aivan mission impossible. Sitten on vielä mukava väsymys, varsinkin iltapäivästä on vaan pakko pötköttää sohvalla, joka siis ei ole aina niin helposti järjestettävissä, mutta voimia muuhun ei oikein löydy. Kotityöt on jääneet aivan miehen niskoille, yksinkertaisesti ei vaan jaksa. Kuulostaa tyhmältä ja myös tuntuu siltä.
Maha tosiaan pömpöttää kiitettävästi, no se nyt ei toisaalta ole ihan kauhea ihme, onhan sitä jo muutamaan otteeseen kudoksia venytetty, niin taitaa olla ihan odotettavissa että maha näkyy aiemmin. No se kitinöistä.
Muista oireista vielä, itku on herkässä ja kiukuttaakin ihan mukavasti turhat asiat. Lisäksi jotkut aiheuttavat ahdoistusta, esimerkiksi kun kävin neuvolassa meni mieli jotenkin ihan maahan, tätsy ei olut erityisen mukava (hän kyllä ei ole meidän oma, kunhan tuuraili vaan) ja huone jossa vastaanotto oli, oli jotenkin ahdistava. En päässyt puhumaan omista mielellä olevista asioista ja koko käynnistä jäi jotenkin synkkä olo :(
Vaatteista, onneksi nykyään voi pitää tunikoita ja legginsejä, niillä pärjää jo aika pitkälle. En ole ainakaan vielä suunnitellut ostavani mitään mammavaatteita, ehkä sitten syksymmällä kun tekee mieli laittaa taas housut jalkaan, niin pitää etsiä jotkut masuystävälliset housut, siihen asti luulen että pärjää hyvin "omilla" vaatteilla :)
Me ollaan nyt kerrottu vauvasta muutamalle lähimmälle ystävälle, sekä minun siskolle ja lapsille. Ajateltiin kuitenkin että kerrotaan lapsille jo ihan sen takia, että olen niin huonovointinen ja väsynyt, niin pystyy vähän perustella miksi näin on, ja ovat kuitenkin kovin vauva-innokkaita, aina kun lähipiiriin syntyy vauva niin lapset kyselevät että ksoka meille tulee. Jos sitten käy niin ettei tämä pieni pysy kyydissä loppuun asti, niin se käsitellään myös lasten kanssa. Kovin innoissaan olivat asiasta, pari päivää sitten kerrottiin ja nyt meillä onkin nämä muutama päivä saatu vastailla jos jonkinmoiseen vauva-aiheiseen kysymykseen :)
Täytynee lähteä koittamaan jos saisi jotain laitettua suuhun ennen nukkumaanmenoa..
Aurinkoisia päiviä toivotellen:
miiru (ja pieni)
ja huonosta ihosta joku kyseli, siitä kärsitään myös täällä! Rinnan alueen lisäksi kasvot myös ihan näpyillä, tämä on kuin toinen murrosikä olisi alkanut, sekä ihon että kitinöitten puolesta :D
Täälläkin kärsitään tosi huonosta ihosta. Poikaa odottaessa oli sama juttu ja onneksi näpyt/finnit hävisi jo synnärillä. Nyt erityisesti se rintojen, kaulan ja olkapäiden alueet on kamalan näköset.
Aurinko varmaan auttaisi, mutta heti tulee kamalan huono olo kun auringossa hitusenkin liikaa.
Pahoinvointi alkaa olla laantumaan päin, mutta heti kun isännälle siitä sanoin niin oksettaa kun ajattelenkin jtn tiettyä ruokaa tms. alkaa oksettaa..samaten takahampaiden harjaus äklöttää.
Vatsa on kyllä pullahtanut viimeisen viikon aikana. Rv 10 alussa huomasin, että kohtu selvästi noussut ylemmäs ja siitä pari päivää niin vatsakin pullahti.
Itku potku raivareilta ei myöskään ole vältytty. Harva se päivä tirahtaa kyynel, kun ei mahdu housut jalkaan, rintaliivitkin ahdistaa ja puserot on rintojen kohdalta niin pinkeitä, että pelottaa istua jonkun vastapäätä, ettei vain napit ala sinkoilee.
Lääkärissä kävin perjantaina kun keskiviikkona pullahti nivustyrä, jonka sain kuitenkin itse painettua takaisin perjantaina. Lääkäri ihmetteli minun viikkoja. Ei kuulema pidä paikkaansa kun kokeili kohtua vatsan päältä. Epäili vahvasti, että pari viikkoa edellä mennään. Saa nyt nähdä sitten mitkä todelliset viikot kun 1.6 mennään ultraan.
camotar & paisti rv.11+2
täällähän on tullut tekstiä.
Pahoittelut Anncarolle :(
Täällä kans finnit riesana, niin selässä kuin rinnuksilla. Lisäksi naama kiiltää kuin mikäkin peili. Vatsa hieman pömpöttää, anoppikin viikko sitten tokas et masu näkyy, töissä pitäis koittaa vielä salailla. Ja ensi viikolla olisi siskon valmistujaiset johon tulee sitten sukulaisia joten pitäneet lähtä ostamaan löysempiä vaatteita :) Kerrottu ollaan vanhemmille ja sisarruksille sekä muutamille kavereille. Niin ja pahoinvointi oli minulla aivan järkyttävää. Muille vinkiksi kannattaa aamulla ennen sängystä nousua syödä hapankorppua taikka näkkileipää, täällä auttoi kunnes oksentelu vaihtui illaksi. Nyt 4 päivää ollut ettei ole tehnyt pahaa ollenkaan, liekkö mennyt se jo ohi kokonaan.
Np-ultraa minulle ei tehdä, sillä perinnöllistä sairautta kun kannan niin menen huomenna perinnöllisyysklinikalle istukkabiopsiaan. Saas nähdä tuleeko sitä yöllä nukuttua ollenkaan kun huominen jännittää. Kovasti toivon että istukka olisi hyvällä paikalla ja se piikki yltäis siihen jottei tarvisi parin viikon päästä mennä lapsivesi näytettä otattaan. Harmittaa kovasti kun mies ei huomenna pääse mukaan, mutta onneksi anoppi suostui tuekseni ja kuskiksi.
Mutta nyt jännäileen huomista näytteenottoa ja ultraa :)
-tinneri ja tonttu rv 12+2
Tänään tuli sit käytyä tuossa istukkabiopsiassa ja kaikki meni hyvin. Tuloksetkin saadaan 2vko sisään ja samalla kuullaan sukupuoli :) Huominen menee saikulla, sillä mitään raskasta en saa nostella ja töissä kun ei voi olla nostelematta. Oli ihana kuunella sydänääniä ja tekivät jopa 4d ultran. Tais anopillakin silmäkulmat kostua kun ensimmäisen lapsenlapsen näki (jos nyt kaikki vain menis vielä hyvin niin näkee sit jouluna uudestaan livenä). Sairaalassa varasivat samalla rakenneultraan ajan johon sit heinäkuun puolessa välissä mennään. Kiva et sairaalassa tuon tekevät ettei tarvitse keskusneuvolaan mennä jossa oli tyly lääkäri viimeksi. Nyt sit odotellaan ensi viikon tiistaita jolloin olisi ensimmäinen neuvolalääkärin aika ja jälleen kuullaan sydänäänet.
Mites te muut olette jakselleet?
-tinneri ja vilkas tonttu :)
Kurja kuulla Tiutiujipin (muistinkohan nimmarin oikein) keskenmenosta, olen todella pahoillani, Samoin Anncarolin arrogantista lääkäristä.
Mulla on ihan mieletön kuvotus ja ällötys, tänään oksusin ekan kerran, mutta jo useamman päivän ns. tehnyt pahaa. Nyt etominen on jatkuvaa, mikään ruoka ei maistu hyvältä, ts. en nauti syömisestä ja ennen raskautta ruokailut ovat olleet aina päivän kohokohta! Normaalisti syön paljon kanaa, mutta nyt ajatuskin ällöttää, jopa niin "hölmö" musta on tullut, että kun tiedän, että pakastimessa on kanaa, niin tekisi mieli heittää se pois. Sama juuston kanssa. Ainoat, mitkä eivät ällötä ovat vihreät omenat ja mustikat, greippikin maistui. Onko kenellekään mitään vinkkejä, miten pahoinvointia voisi lievittää? Jos tämä olo jatkuu vielä viikkotolkulla, niin en tiedä, miten jaksan. En osaa oikein keskittyä mihinkään, kun nälättää, mutta ruokaa ei saa alas, kun lähes kaikki haisee vastenmieliseltä...Ja normaalisti olen melkoinen nautiskelija.
Toinen oire on kärttyisyys, en oikein jaksaisi kuunnella ketään/mitään tai keskustella. Ärsyttää, olen kuin uhmaikäinen. Tiedostan sen, mutta se vain pahentaa tätä outoa mielentilaa.
Täyttelin neuvolan papruja, huh huh, ovatpa uteliaita ;) Ja mitä kysymyksiä, osa oli todella tyhmiä, siis oikeasti: osaatko siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä. Tiedätkö, että päihteistä (ja sitten lista) on haittaa sikiölle ja odottavalle äidille...Jos suomalaisten oletettu sivistystaso on jotakin tuollaista, niin huh huh ;)
Palailen taasen, kun mieli on vähän tyyntynyt. Mutta todellakin, kaikki pahoinvointia ja jatkuvaa kuvotusta helpottavat vinkit ovat todella tervetulleita!