Lue keskustelun säännöt.
Puistokäyttäytymisen ABC - tässä helppoja perussääntöjä.
02.05.2011 |
Olen nelilapsisen perheen äiti ja opettaja ammatiltani. Vuosien mittaan olen täällä stadissa törmännyt puistoissa aika vinkeisiin tapauksiin. Maalaisjärki on osalla äideistä hukassa, eikä ilmeisesti mitään hajua niistä perussäännöistä, joita leikkipuistoissa on tapana noudattaa.
Tässä on ihan perusasioita. Toki on paljon tulkinnanvaraisia "hienosääntöjä" ja paikkakohtaista variaatiota, mutta kun nyt edes nämä olisivat hanskassa:
1) Leiki ja anna muiden leikkiä. Puiston yhteisiä leluja ei hamstrata kaikkia itselle, eikä niitä saa viedä kotiin mukanaan. Luulisi olevan päivänselvää, mutta yllättävän moni ajattelee, ettei sen niin väliä ole, jos Nico-Petteri kerran HALUAA ottaa tämän kaivurin kotiin...
2) Jos lapsesi haluaa jotain toisen leikistä, opeta häntä kysymään kauniisti, saisiko lainata lelua. Jos ko. lelu on puiston yhteinen, eikä toinen lapsi sitä ihan välttämättä tarvitse, pyyntöön on tapana suostua. Toisten kädestä ei tavaraa oteta!
3) Tavaroiden, kivien, hiekan, käpyjen ja keppien heittely toisten päälle on kiellettyä. Yhteisiä leluja ei myöskään rikota tahallaan. Railakas leikki on ok, muiden satuttaminen ei.
4) Aikuisten tapana on tervehtiä puistoon tullessaan muita, siellä jo olevia aikuisia. Ei tarvitse kätellä tai esittäytyä, mutta normaali kohteliaisuus tekee yhdessäolosta mukavampaa, eikö vaan?
5) Puistossa SAA käydä kahdenkeskisiäkin keskusteluja ja normaalilla sosiaalisella vaistolla varustettu ei tuppaudu kahdenkeskiseen, matalalla äänellä käytyyn keskusteluun osalliseksi. Mutta muutoin tapana on, että keskusteluihin pääsee mukaan ja ihmisille ollaan ystävällisiä. Tulokas voi olla vaikka kuinkakin mukava ihminen - ja keskusteluyhteydestä on vain etua, jos lapset haluavat leikkiä keskenään tai heille tulee kärhämää. Sydänystäväksi ei tarvitse heittäytyä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen.
6) Muiden lapsille SAA sanoa NÄTISTI, jos he töpeksivät. Usemman lapsen äiti ei välttämättä ole paikalla eri puolilla puistoa leikkivien lastensa äärellä... Käsiksi ei saa käydä kuin hätätilanteessa eikä huutaminen ole ok.
7) Kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä, mutta ketään ei saa syyttä syrjiä. Jos lapsi haluaa toisten leikkiin mukaan, häntä voi opettaa pyytämään sitä: "saanko tulla leikkiin mukaan?" Siihen on tapana myöntyä,jos leikki ei mene ihan mönkään tulijan vuoksi. Siinäkin tapauksessa voi sanoa nätisti jotain tyyliin "me leikitään tämä kahdestaan loppuun, mutta aloitetaan sen jälkeen uusi leikki yhdessä".
8) Puistoissa ei ole pääsääntöisesti sallittua tupakoida tai pissittää koiraa, joskin tässä voi olla puistokohtaisia eroja. Juu: olisi tietysti kätevää ulkoiluttaa koirakin samalla reissulla, mutta kun a) puistossa on allergisia lapsia ja b) puistossa on arkoja lapsia ja c) koira on silti eläin, jonka käytöstä yllättävissä tilanteissa ei voi 100-prosenttisella varmuudella ennakoida.
9) Roskaaminen ja eväiden kylväminen maastoon houkuttaa paikalle rottia ja muita ikäviä rosmoja. Jos jaksat tuoda puistoon jotain, jaksat varmasti kuskata roskat sieltä poiskin. Lapset oppivat ennen kaikkea muiden esimerkistä...
10) Erilaisuus on rikkautta. Vaikka tässä nyt on listattu käytössääntöjä, niiden puitteissa voi toki olla erilainen, leikkiä eri tavoin. Kunhan samalla kunnioittaa muiden tapoja ja tarpeita...
Kommentit (167)
olen ollut vastaavassa tilanteessa. Eli
1) keksi taaperolle joku niin hauska leikki toisella puolella pihaa, että seuraa mieluummin sinua sinne
2) mene jonkun viereisen taloyhtiön hiekkalaatikolle.
3) leiki aamupäivällä hiekkiksellä silloin kun teillä ei ole menoa ja iltapäiväulkoilulle lähde jonnekin muualle.
4) Illalla (puhuit iltapuuroajasta) lähipäiväkotien pihat varmaan tyhjenevät, menkää sinne.
5) ei kannata pyytää/käskeä poikia lähtemään. Ihan riippumatta siitä mikä on oikein/kohtuullista/kivaa, niin minusta tuossa häviää enemmän kuin voittaa. Ja suoraan sanottuna, sinä olet mielestäni hieman kohtuuton tässä; isommilla pojilla on kyllä oikeus olla siellä.
Usein tuollaiset leikit kiinnostavat jonkin aikaa ja sitten kiinnostus hiipuu ja keksivät jotain muuta -> hiekkis vapautuu.
Taloyhtiömme pihalla on mm. hiekkalaatikko, josta 1,5-vuotiaani on tietenkin hyvin kiinnostunut. Laatikon on kuitenkin jo toista viikkoa vallanneet talon isot pojat (ehkä 10-vuotiaita), jotka leikkivät koulupäivien jälkeen siellä hurjia pikkuautot räjähtääää -leikkejään. 1,5-vuotiaani menee joka kertaa innoissaan norkoilemaan isojen poikien lähelle ja yrittää päästä mukaan, minkä tietenkin kiellän ihan hänen turvallisuutensa vuoksi. Ja muutenkin isot pojat tekevät hyvin selväksi, ettei pikkulapsi ole tervetullut. Mitä tehdä? He leikkivät ja leikkivät siinä, niin pitkään että meidän taaperomme iltapuuroaika tulee emmekä pääse ikinä hiekkakakkuja tekemään. Aamupäivisin tietenkin on mahdollista leikkiä pihalla, mutta rytmimme on sellainen, että meillä on aamuisin paljon tekemistä muualla ja ulkoilemme kotinurkilla samoihin aikoihin kun poikien autosodat laatikolla alkavat. Sanonko pojille että voisitteko leikkiä joskus jossain muualla kun täällä on pienempiäkin, jotka haluaisi hiekkikseen (ja saan vittumaisen ämmän maineen enkä tiedä uskoisivatko edes) vai matkustanko monen kilometrin päähän kaupungin leikkipuistoon taaperoni kanssa?
Mitä ylipäänsä kuuluu tehdä, kun pikkulapsi haluaa mennä ihailemiensa isojen lasten leikkeihin, joihin ei ole toivottu? Noin pieni ei vielä oikein tajua kieltoa, vaan ainakin meidän jääräpää yrittää mukaan uudelleen ja uudelleen.
T. (uusavuton) äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jopa herkkuja?
Olen aiempinä kesinä törmännyt äiteihin joiden mielestä puistossa ei missään nimessä saa syödä omia eväitä ja jäätelön syönti on jo rikos josta sietäisi kivittää!
Minusta puistossa saa syödä eväitä ja jos meillä ei satu olemaan mukana niin tottakai pienet kyselee että miksei ole meille ja että on nälkä. Sitten sovitaan että otetaan esim. huomenna itsekin eväät mukaan.
Hyvin usein tulee närkästynyttä kommenttia siitä että meillä on eväät. "Kun meidän Maijallakin nyt haluttaa voileipää ja pillimehua. Olisi hyvä jos tekin söisitte ihan kotona niin ei tarvitsisi kuunnella tuota kitinää".Jos meillä on vaikka voileipää, hedelmää ja keksiä sekä mehua useamman tunnin puistoreissulla mukana niin olemmeko velvollisia jakamaan eväät kaikkien kinuavien pienokaisten kanssa? Sitäkin jotkut äidit tuntuu olettavan...
Ei tietty ole mikään velvollisuus tarjota, mutta itse en osaa olla tarjoammatta. Itse kysyn aina lapsen vanhemmilta saako heille antaa keksin, jos siis sitä lapsi pyytää, ja jos vanhempi antaa luvan tajoan lapselle meidän eväistä. Itse en anna tyttöni ottaa muiden eväitä.
Sama pätee leluihin, opetan tyttöäni jakamaan lelunsa muiden lasten kanssa ja antaman heille meidän lelut vuorollaan käyttöön. Itse kuitenkin sanon omalle lapselle ettei toisten leluja saa ottaa..
Reiluako, ei varmaan, mutta niin me tehdään.
Jotkut poikien äidit heti kieltää hanakasti kaikki keppileikit. Ymmärettävää toki, mutta toisaalta ne on aina pojille suuria aarteita... Ja leluista: joku kirjoitti että jos tuo omia leluja, pitää muidenkin saada niillä leikkiä, kun ei voi tietää mikä on oma ja mikä puiston. Puistoja on kuitenkin ERILAISIA - kaikissa puistoissa EI ole yhteisleluja (sellaisia asukaspuistoja on lopultakin vain aika harvassa Suomen mittakaavassa). Eli tavallisessa puistossa on kykllä kohteliasta olettaa että joku lelu on aina jonkun, ja kysyä ensin voiko lainata. (Jos nyt se lelu ei ole joku ihan mitätön lapio ja hiekkamuotti jotka yksin lojuu laatikolla.) Sikäli en edes ymmärrä ap:n tarvetta tehdä tällaisia sääntölistoja, ihmistyyppinä tällaiset ihmiset on tosi ärsyttäviä sääntöineen. Sillä ne jotka niitä noudattaa, on sellaisia jotka tajuaa nämä asiat jo itsestäänkin. Ja jotka ei noudata, ei noudata vaikka ap tekisi heille sata listaa. Eli ihan turha lista.
Minusta kepeillä leikki on vallan ok, menee tuohon kymppikategoriaan - kunhan niitä keppejä ei taitella istutuksista eikä niillä uhkailla tai satuteta sivullisia.
ap
laatia tällaisen listan ilman, että se olisi esim. työtäsi. Itse en jaksaisi edes kiinnostua niin, että moiseen ryhtyisin. Saati, että pitäisin itseäni niin täydellisenä, että vahtaisin haukkana muiden tekemisiä. Myös tietty suhteellisuudentaju ei olisi pahasta - asiat on aina suhteutettava... Jos puistossa on lapsi, joka lyö helposti toisia, on suuri edistys, että lapsi vain nykäisee lelun toisen kädestä. Tällaista ei oikeasti saa karsittua kaikilta lapsilta pois, vaikka kuinka nalkuttaisi 24 h ja millaista lapsen kasvattamista se sitten on. Yritän tässä ehkä sanoa, että puhut LAPSISTA, et voi edes olettaa, että he osaisivat - tai edes tarvitsisi - aina käyttäytyä. Lapsille pitää sallia tietty luolamiesmäinen käyttäytyminen. Tietysti rajat siinäkin. Tiedän muutamia opettajien lapsia... oi ja voi. Kyllä on heillä vaikea raivata paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Kaikki pitää ottaa haltuun ja pyöriä sun pillis mukaan. Mihin se "erilaisuus on riukkautta" sulta unohtui?
opettajamaisuutta tunnustan tuossa olevan. Mutta toisaalta: noi tekevät puistoilusta paljon mukavampaa kaikille. Ei kyse ole MINUN säännöistäni, vaan YLEISISTÄ perussäännöistä. Vai minkä sinä noista itse kiistät -ja millä perustein? ap
siis about saman ajan kuin sinulta tuon vastauksesi laatiminen - onko sinulla sitten köyhä elämä...?
En vahdi haukkana muiden tekemisiä, mutta olen tämän katraani kanssa joutunut jo toistakymmentä vuotta norkoilemaan puistoissa, joten kyllä: yhtä sun toista olen oppinut ja havainnut. Eivät nuo säännöt nyt NIIN ihmeellisä ole, että niiden laatiminen vaatisi täyspäivästä kyttäystä ;-DD
Lapset todellakin leikkivät vähän miten sattuu, JOS HEITÄ EI KASVATETA. Sehän se pointtini olikin, että meillä äideillä on se vastuu ohjata lapsia MYÖS PUISTOSSA. Muuten lapset tosiaan voivat etuilla, loukata, varastaa leluja kädestä. Perussäännöt on heille opetettava, ja sitähän minä peräänkuulutan.
Plus halusin saada keskustelua näistä - jotka useimpien mielestä ovat kumminkin täysin perustavanlaatuisia sääntöjä.
ap
kuinka eräs poika oli virtsannut liukumäkeen, jossa lapseni oli juuri laskenut.
Eivät voineet aikaisemmin kertoa, kun tiedustelin milloin tämä virtsaaja oli tekonsa tehnyt niin sain vastaukseksi viime maanantain. Koko viikko oli satanut vettä ja tokaisin että eihän se haittaa, kaikkihan sinne virtsaavat ja tahrivat koiran paskalla myös tuon telineen missä te apinalauma roikutte.
Eräässä telineessä luki päivämäärä milloin Jonne oli humalassa virtsannut liukumäkeen. Jonne oli vuosimallia 93 eli 17 vuotias. Toivottavasti nyt vähän viisaampi.
Onhan se surullista, kun vanhemmat lapset ja nuoriso terrorisoi välineitä. Muistan itsekin nuoruudesta että sitä tapahtui ja oli hauska nauraa naapurin lapsiperheelle, kun laskivat kusessa. Yleensä tämän suorittaa pojat, johtuen virtsaamisen helppoudessta. Puhdasta liukumäkeä ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka eräs poika oli virtsannut liukumäkeen, jossa lapseni oli juuri laskenut.
Eivät voineet aikaisemmin kertoa, kun tiedustelin milloin tämä virtsaaja oli tekonsa tehnyt niin sain vastaukseksi viime maanantain. Koko viikko oli satanut vettä ja tokaisin että eihän se haittaa, kaikkihan sinne virtsaavat ja tahrivat koiran paskalla myös tuon telineen missä te apinalauma roikutte.
Eräässä telineessä luki päivämäärä milloin Jonne oli humalassa virtsannut liukumäkeen. Jonne oli vuosimallia 93 eli 17 vuotias. Toivottavasti nyt vähän viisaampi.
Onhan se surullista, kun vanhemmat lapset ja nuoriso terrorisoi välineitä. Muistan itsekin nuoruudesta että sitä tapahtui ja oli hauska nauraa naapurin lapsiperheelle, kun laskivat kusessa. Yleensä tämän suorittaa pojat, johtuen virtsaamisen helppoudessta. Puhdasta liukumäkeä ei olekaan.
Käymme vaikka Hop Lobbyssä, mieluummin!
Hänen lapsensa saa heitellä toisia ja jopa vanhempia kivillä ja kävyillä. Pihoilla saa heitellä kuivuvia pyykkejä mutapaakuilla. Saa hakata toisia lapsia. Jos äidille sanoo, äiti käskee poikansa liittoutua muiden poikien kanssa ja jättää sen hakatun lapsen yksin ja mielellään vielä vähän lällättää sille päälle kun sen äiti uskalsi tulla valittamaan.
Sitten hurskastellaan yhteisistä säännöistä kun on kyse muiden lapsista, mutta oman lapsen ei niitä tarvitse noudattaa.