Lue keskustelun säännöt.
Puistokäyttäytymisen ABC - tässä helppoja perussääntöjä.
02.05.2011 |
Olen nelilapsisen perheen äiti ja opettaja ammatiltani. Vuosien mittaan olen täällä stadissa törmännyt puistoissa aika vinkeisiin tapauksiin. Maalaisjärki on osalla äideistä hukassa, eikä ilmeisesti mitään hajua niistä perussäännöistä, joita leikkipuistoissa on tapana noudattaa.
Tässä on ihan perusasioita. Toki on paljon tulkinnanvaraisia "hienosääntöjä" ja paikkakohtaista variaatiota, mutta kun nyt edes nämä olisivat hanskassa:
1) Leiki ja anna muiden leikkiä. Puiston yhteisiä leluja ei hamstrata kaikkia itselle, eikä niitä saa viedä kotiin mukanaan. Luulisi olevan päivänselvää, mutta yllättävän moni ajattelee, ettei sen niin väliä ole, jos Nico-Petteri kerran HALUAA ottaa tämän kaivurin kotiin...
2) Jos lapsesi haluaa jotain toisen leikistä, opeta häntä kysymään kauniisti, saisiko lainata lelua. Jos ko. lelu on puiston yhteinen, eikä toinen lapsi sitä ihan välttämättä tarvitse, pyyntöön on tapana suostua. Toisten kädestä ei tavaraa oteta!
3) Tavaroiden, kivien, hiekan, käpyjen ja keppien heittely toisten päälle on kiellettyä. Yhteisiä leluja ei myöskään rikota tahallaan. Railakas leikki on ok, muiden satuttaminen ei.
4) Aikuisten tapana on tervehtiä puistoon tullessaan muita, siellä jo olevia aikuisia. Ei tarvitse kätellä tai esittäytyä, mutta normaali kohteliaisuus tekee yhdessäolosta mukavampaa, eikö vaan?
5) Puistossa SAA käydä kahdenkeskisiäkin keskusteluja ja normaalilla sosiaalisella vaistolla varustettu ei tuppaudu kahdenkeskiseen, matalalla äänellä käytyyn keskusteluun osalliseksi. Mutta muutoin tapana on, että keskusteluihin pääsee mukaan ja ihmisille ollaan ystävällisiä. Tulokas voi olla vaikka kuinkakin mukava ihminen - ja keskusteluyhteydestä on vain etua, jos lapset haluavat leikkiä keskenään tai heille tulee kärhämää. Sydänystäväksi ei tarvitse heittäytyä, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen.
6) Muiden lapsille SAA sanoa NÄTISTI, jos he töpeksivät. Usemman lapsen äiti ei välttämättä ole paikalla eri puolilla puistoa leikkivien lastensa äärellä... Käsiksi ei saa käydä kuin hätätilanteessa eikä huutaminen ole ok.
7) Kaikkien kanssa ei tarvitse leikkiä, mutta ketään ei saa syyttä syrjiä. Jos lapsi haluaa toisten leikkiin mukaan, häntä voi opettaa pyytämään sitä: "saanko tulla leikkiin mukaan?" Siihen on tapana myöntyä,jos leikki ei mene ihan mönkään tulijan vuoksi. Siinäkin tapauksessa voi sanoa nätisti jotain tyyliin "me leikitään tämä kahdestaan loppuun, mutta aloitetaan sen jälkeen uusi leikki yhdessä".
8) Puistoissa ei ole pääsääntöisesti sallittua tupakoida tai pissittää koiraa, joskin tässä voi olla puistokohtaisia eroja. Juu: olisi tietysti kätevää ulkoiluttaa koirakin samalla reissulla, mutta kun a) puistossa on allergisia lapsia ja b) puistossa on arkoja lapsia ja c) koira on silti eläin, jonka käytöstä yllättävissä tilanteissa ei voi 100-prosenttisella varmuudella ennakoida.
9) Roskaaminen ja eväiden kylväminen maastoon houkuttaa paikalle rottia ja muita ikäviä rosmoja. Jos jaksat tuoda puistoon jotain, jaksat varmasti kuskata roskat sieltä poiskin. Lapset oppivat ennen kaikkea muiden esimerkistä...
10) Erilaisuus on rikkautta. Vaikka tässä nyt on listattu käytössääntöjä, niiden puitteissa voi toki olla erilainen, leikkiä eri tavoin. Kunhan samalla kunnioittaa muiden tapoja ja tarpeita...
Kommentit (167)
Kaikki pitää ottaa haltuun ja pyöriä sun pillis mukaan. Mihin se "erilaisuus on riukkautta" sulta unohtui?
opettajamaisuutta tunnustan tuossa olevan. Mutta toisaalta: noi tekevät puistoilusta paljon mukavampaa kaikille. Ei kyse ole MINUN säännöistäni, vaan YLEISISTÄ perussäännöistä. Vai minkä sinä noista itse kiistät -ja millä perustein?ap
Kohta 4: En tervehdi vieraita ihmisiä, enkä oleta, että he tervehtivät minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pitää ottaa haltuun ja pyöriä sun pillis mukaan.
Mihin se "erilaisuus on riukkautta" sulta unohtui?
vaan hän saa tehdä mitä haluaa, koska häntä ei huvita noudattaa kenenkään laatimia listoja eikä ainakaan opettajan. Auktoriteettiongelma on ollut varmaan pienestä pitäen, ja työpaikoissakaan ei pysy, kun pomot ei tajua mitään ja niille pitää sanoa suorat sanat eikä aina tartte niin turhan tarkasti niitä työpaikan sääntöjä noudattaa...
Sinusta erilaisuus on rikkautta tarkoittaa sitä, että saat heittää tupakantumppisi hiekkalaatikkoon ja pissittää koiraa kiipeilytelineen pylväisiin.
Tai kiivetä kiipeilytelineessä? Tietenkin niin, ettei se häiritse lasten leikkiä.
t. äiti, joka aina haluaisi kokeilla niitä juttuja siellä..=)
Kaikki pitää ottaa haltuun ja pyöriä sun pillis mukaan.
Mihin se "erilaisuus on rikkautta" sulta unohtui?vaan hän saa tehdä mitä haluaa, koska häntä ei huvita noudattaa kenenkään laatimia listoja eikä ainakaan opettajan. Auktoriteettiongelma on ollut varmaan pienestä pitäen, ja työpaikoissakaan ei pysy, kun pomot ei tajua mitään ja niille pitää sanoa suorat sanat eikä aina tartte niin turhan tarkasti niitä työpaikan sääntöjä noudattaa...
Sinusta erilaisuus on rikkautta tarkoittaa sitä, että saat heittää tupakantumppisi hiekkalaatikkoon ja pissittää koiraa kiipeilytelineen pylväisiin.
En pidä niistä jotka komentavat muita itse kirjoitamien pelisääntöjen mukaan. Kuten ap. juuri tekee opettajamaiseen tyyliinsä.
olevansa oikeassa ja nyt onkin ihan fiksusti tehnyt pelisäännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan tervehdi tuntemattomia puistossa elleivät he ensin tervehdi minua ja lastani ensin.
Saatan katsoa silmiin ja hymyillä. Se riittänee tervehdykseksi.
sellaista että kun heille sanoo "hei". Niin katsovat vain typeränä muutaman sekunnin ja jatkavat kaakatustaan.
Tarkoituksena on vain nolata ja vaivaannuttaa uusi tulokas. Tämän takia ei kannata tervehtiä ensimmäisenä. Tuo taito opitaan jo ala-asteella. Luulisi opettajan sen tietävän :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloyhtiömme pihalla on mm. hiekkalaatikko, josta 1,5-vuotiaani on tietenkin hyvin kiinnostunut. Laatikon on kuitenkin jo toista viikkoa vallanneet talon isot pojat (ehkä 10-vuotiaita), jotka leikkivät koulupäivien jälkeen siellä hurjia pikkuautot räjähtääää -leikkejään. 1,5-vuotiaani menee joka kertaa innoissaan norkoilemaan isojen poikien lähelle ja yrittää päästä mukaan, minkä tietenkin kiellän ihan hänen turvallisuutensa vuoksi. Ja muutenkin isot pojat tekevät hyvin selväksi, ettei pikkulapsi ole tervetullut. Mitä tehdä? He leikkivät ja leikkivät siinä, niin pitkään että meidän taaperomme iltapuuroaika tulee emmekä pääse ikinä hiekkakakkuja tekemään. Aamupäivisin tietenkin on mahdollista leikkiä pihalla, mutta rytmimme on sellainen, että meillä on aamuisin paljon tekemistä muualla ja ulkoilemme kotinurkilla samoihin aikoihin kun poikien autosodat laatikolla alkavat. Sanonko pojille että voisitteko leikkiä joskus jossain muualla kun täällä on pienempiäkin, jotka haluaisi hiekkikseen (ja saan vittumaisen ämmän maineen enkä tiedä uskoisivatko edes) vai matkustanko monen kilometrin päähän kaupungin leikkipuistoon taaperoni kanssa?
Mitä ylipäänsä kuuluu tehdä, kun pikkulapsi haluaa mennä ihailemiensa isojen lasten leikkeihin, joihin ei ole toivottu? Noin pieni ei vielä oikein tajua kieltoa, vaan ainakin meidän jääräpää yrittää mukaan uudelleen ja uudelleen.
T. (uusavuton) äiti
laatia tällaisen listan ilman, että se olisi esim. työtäsi. Itse en jaksaisi edes kiinnostua niin, että moiseen ryhtyisin. Saati, että pitäisin itseäni niin täydellisenä, että vahtaisin haukkana muiden tekemisiä. Myös tietty suhteellisuudentaju ei olisi pahasta - asiat on aina suhteutettava...
Jos puistossa on lapsi, joka lyö helposti toisia, on suuri edistys, että lapsi vain nykäisee lelun toisen kädestä. Tällaista ei oikeasti saa karsittua kaikilta lapsilta pois, vaikka kuinka nalkuttaisi 24 h ja millaista lapsen kasvattamista se sitten on.
Yritän tässä ehkä sanoa, että puhut LAPSISTA, et voi edes olettaa, että he osaisivat - tai edes tarvitsisi - aina käyttäytyä. Lapsille pitää sallia tietty luolamiesmäinen käyttäytyminen. Tietysti rajat siinäkin.
Tiedän muutamia opettajien lapsia... oi ja voi. Kyllä on heillä vaikea raivata paikkansa tässä yhteiskunnassa.
Kaikki pitää ottaa haltuun ja pyöriä sun pillis mukaan. Mihin se "erilaisuus on riukkautta" sulta unohtui?
opettajamaisuutta tunnustan tuossa olevan. Mutta toisaalta: noi tekevät puistoilusta paljon mukavampaa kaikille. Ei kyse ole MINUN säännöistäni, vaan YLEISISTÄ perussäännöistä. Vai minkä sinä noista itse kiistät -ja millä perustein?ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä niissä leikeissä on niin vaarallista että pitää pysyä kaukana? Se on kaikkien leikkipaikka ja kaikki mahtuu leikkimään. Sanot vaan että me tullaan kanssa ja työnnät pehvasi hiekkalaatikkoon että voit suojella kakkuja räjähtäviltä autoilta. Jos ne jotain heittää niin sanot ettei saa heittää voi mennä silmään. Sä olet aikuinen hei haloo. Ei ne pojat sitä laatikkoa omista. Kaikki saa leikkiä yhteisellä leikkipaikalla. Miksi olet noin älyttömän varovainen ja anteeksipyytelevä olemassaolostasi. Opetat sitten vaan lapselle että se ei saa rikkoa isojen poikien autorataa tms.
Siis maalaisjärjelläkin nämä ovat selviä juttuja. Taas tosin löytyy näitä ivaajia ja katkeria av-mammoja, jotka yrittävät löytää jos jotain haukuttavaa ja ivattavaa.
No, ap pelasti joka tapauksessa päiväni. O hyvä mennnä nukkumaan, kun tietää, että löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat yleistä hyvää!
Jatka samaan malliin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut poikien äidit heti kieltää hanakasti kaikki keppileikit. Ymmärettävää toki, mutta toisaalta ne on aina pojille suuria aarteita...
Ja leluista: joku kirjoitti että jos tuo omia leluja, pitää muidenkin saada niillä leikkiä, kun ei voi tietää mikä on oma ja mikä puiston.
Puistoja on kuitenkin ERILAISIA - kaikissa puistoissa EI ole yhteisleluja (sellaisia asukaspuistoja on lopultakin vain aika harvassa Suomen mittakaavassa).
Eli tavallisessa puistossa on kykllä kohteliasta olettaa että joku lelu on aina jonkun, ja kysyä ensin voiko lainata.
(Jos nyt se lelu ei ole joku ihan mitätön lapio ja hiekkamuotti jotka yksin lojuu laatikolla.)Sikäli en edes ymmärrä ap:n tarvetta tehdä tällaisia sääntölistoja, ihmistyyppinä tällaiset ihmiset on tosi ärsyttäviä sääntöineen.
Sillä ne jotka niitä noudattaa, on sellaisia jotka tajuaa nämä asiat jo itsestäänkin.
Ja jotka ei noudata, ei noudata vaikka ap tekisi heille sata listaa.
Eli ihan turha lista.
Mua on tää asia pohdituttanu. Nimittäin käydään kans semmosessa puistossa, jossa leikkijöillä aina omat puistolelut mukana ja minulla on semmonen puolitoistavuotias leikkijä, joka viihtyy hiekkalaatikolla. En ole oikein viitsinyt koko ajan kysellä tyyliin: saadaanko lainata tai sittenkin tota tai... jne. kun taapero kokeilee suurella vauhdilla kaikkia mahdollisia kiinnostavia leluja mitä näkee ympärillään. Olen vain katsonut, että leikkii nätisti eikä laita toisten leluja suuhun. Sitten, jos joku toinen lapsi hermostuu lainailusta olen sanonut, että "sinähän voisit leikkiä meidän leluilla, kun me lainattiin sinun leluasi". Kädestä en tietenkään anna ottaa leluja.
Tuntuu vaan jotenkin typerältä, että kun menee hiekkalaatikolla, jossa on neljä lasta ja jokaisella ikean kassillinen leluja mukana, niin pitäisi jokaisen lelun kohdalla kysellä lupia. Itse ainakin hyväksyn sen, että meidän leluilla saa leikkiä, jos tekee mieli ja kaikissa leluissa on merkitty nimi, että tunnistan omat lelumme, vaikka ne leikkien myötä kulkeutuisi hieman hiekkalaatikon ulkopuolelle.
Saako siis leluja lainata kysymättä vai onko se aivan hirveä etiketti virhe?
muutamasta kommentista päätellen aika tarpeellinenkin. Näköjään vieläkin tässä metsäläisten maassa on ihmisiä, joiden mielestä toisen ihmisen tervehtimisessä nolaa itsensä jos toinen ei vastaa. Oletteko peikot tulleet ajatelleeksi, että se on se toinen ääliö joka siinä nolaa eikä se tervehtijä? Ja tuon yhden isän kommentti siitä, etten haluakaan tutustua kehenkään oli myös melko outo. En minäkään halua välttämättä sen kummemmin mutta kyllä nyt samassa puistossa seisovaa ihmistä pitää tervehtiä, ainakin sen kerran. Jos tuijottelee vain taivaalle eikä vastaa tai ole kuulevinaan niin se siitä sitten, ensi kerralla en tervehdi.
Onko teiltä oikeasti jäänyt joku kehitysvaihe väliin vai miten tämä sosiaalinen kanssakäyminen on joillekin niin vaikeaa?
Minä en kyllä noutada sinun sääntöjäsi...
Minä kyllä tupakoin ja heittelen natsani sinne minne tykkään...
Minä en kyllä tervehdi ketään, siinähän nolaa itsensä...
Kukaan ei kyllä leiki minun lapseni leluilla...
Voi koittakaa nyt ottaa jo se aikuisen rooli, voitte mykät muuten kohta huomata että vieraus lisää vihaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ne aika hurjia ja pienelle vaarallisiakin ne leikit, laatikko on pieni ja siinä on 4-5 isoa poikaa, jotka ovat ensinnäkin kaivaneet laatikon keskelle järkyttävän ison ja kapean kuopan, joka toimii jonkinlaisena poterona. Lyhyin pojista mahtuu kuoppaan kokonaan, hänestä ei näy siis mitään kun on siellä.. Kuopasta kaivetusta hiekasta on rakennettu sitten jotain valleja, joiden takaa "räjäytyksiä" toteutetaan. Ei tosiaan siihen menoon mahdu pikkutaapero lapionsa ja kissamuottinsa kanssa leikkimään. Toisaalta niillä on hieno systeemi siinä meneillään eikä ne varmaan koko kesää jaksa samaa leikkiä, joten kestän vielä toistaiseksi.
Mutta näin niinkuin yleisesti ottaen: mikä on mielestänne protkolla ja sääntölisäys tähän ABC-listaukseen isompien lasten pitkien ja hurjien leikkien vs. pikkulasten viihtyvyyden välillä?
Mikä niissä leikeissä on niin vaarallista että pitää pysyä kaukana? Se on kaikkien leikkipaikka ja kaikki mahtuu leikkimään. Sanot vaan että me tullaan kanssa ja työnnät pehvasi hiekkalaatikkoon että voit suojella kakkuja räjähtäviltä autoilta. Jos ne jotain heittää niin sanot ettei saa heittää voi mennä silmään. Sä olet aikuinen hei haloo. Ei ne pojat sitä laatikkoa omista. Kaikki saa leikkiä yhteisellä leikkipaikalla. Miksi olet noin älyttömän varovainen ja anteeksipyytelevä olemassaolostasi. Opetat sitten vaan lapselle että se ei saa rikkoa isojen poikien autorataa tms.
Jotkut poikien äidit heti kieltää hanakasti kaikki keppileikit. Ymmärettävää toki, mutta toisaalta ne on aina pojille suuria aarteita...
Ja leluista: joku kirjoitti että jos tuo omia leluja, pitää muidenkin saada niillä leikkiä, kun ei voi tietää mikä on oma ja mikä puiston.
Puistoja on kuitenkin ERILAISIA - kaikissa puistoissa EI ole yhteisleluja (sellaisia asukaspuistoja on lopultakin vain aika harvassa Suomen mittakaavassa).
Eli tavallisessa puistossa on kykllä kohteliasta olettaa että joku lelu on aina jonkun, ja kysyä ensin voiko lainata.
(Jos nyt se lelu ei ole joku ihan mitätön lapio ja hiekkamuotti jotka yksin lojuu laatikolla.)Sikäli en edes ymmärrä ap:n tarvetta tehdä tällaisia sääntölistoja, ihmistyyppinä tällaiset ihmiset on tosi ärsyttäviä sääntöineen.
Sillä ne jotka niitä noudattaa, on sellaisia jotka tajuaa nämä asiat jo itsestäänkin.
Ja jotka ei noudata, ei noudata vaikka ap tekisi heille sata listaa.
Eli ihan turha lista.Mua on tää asia pohdituttanu. Nimittäin käydään kans semmosessa puistossa, jossa leikkijöillä aina omat puistolelut mukana ja minulla on semmonen puolitoistavuotias leikkijä, joka viihtyy hiekkalaatikolla. En ole oikein viitsinyt koko ajan kysellä tyyliin: saadaanko lainata tai sittenkin tota tai... jne. kun taapero kokeilee suurella vauhdilla kaikkia mahdollisia kiinnostavia leluja mitä näkee ympärillään. Olen vain katsonut, että leikkii nätisti eikä laita toisten leluja suuhun. Sitten, jos joku toinen lapsi hermostuu lainailusta olen sanonut, että "sinähän voisit leikkiä meidän leluilla, kun me lainattiin sinun leluasi". Kädestä en tietenkään anna ottaa leluja.
Tuntuu vaan jotenkin typerältä, että kun menee hiekkalaatikolla, jossa on neljä lasta ja jokaisella ikean kassillinen leluja mukana, niin pitäisi jokaisen lelun kohdalla kysellä lupia. Itse ainakin hyväksyn sen, että meidän leluilla saa leikkiä, jos tekee mieli ja kaikissa leluissa on merkitty nimi, että tunnistan omat lelumme, vaikka ne leikkien myötä kulkeutuisi hieman hiekkalaatikon ulkopuolelle.
Saako siis leluja lainata kysymättä vai onko se aivan hirveä etiketti virhe?
Miksi kaataa lelut hiekkikselle jos niihin ei saa koskea? Jos joku valittaa, että ei saa koskea niin sitten vahdin ettei taaperoni heidän tavaroihin koske. Musta on vaan älytöntä opettaa lapselle moista hautomistapaa. Jos joku on erimieltä, voi sitten sanoa (tai vaikka sitten kotiin tullessa täällä av:lla haukkua mua :))
Täydellisen eriasia olisi napata esim. toisen pyörä. Tietenkin.
kai se kuitenkin menee niin että jos ei itse uskalla edes moikata muiden lasten vanhempia niin miten voi olettaa että lapsi löytäisi sieltä puistosta leikkikavereita? kyllä se on tässäkin asiassa aikuisen näytettävä hyvää esimerkkiä siitä miten toisiin ihmisiin otetaan kontaktia. ja jos äiti on itse ujo niin aika useinhan se lapsiksin on sellalinen jonka on vaikeampi ottaa muihin kontaktia, joten kyllä sen ujon äidin kannattaa oman lapsensa takia nähdä se vaiva että yrittää edes ottaa kontaktia muihin.
ja niille isoille pojille voi asiallisesti sanoa, että järjestävät leikkinsä niin, että sinne johonkin nurkkaan mahtuu myös se taapero ja perustelet sen niin että se ei tuu sitte häiritsemään teidän leikkejä kun saa oman paikan. jos ne alkaa aukoo päätään että homo, me oltiin tässä ensin niin sitten sanot että ovat liian vanhoja hiekkalaatikolle ja menisivät röökille ostarin taa niinku muutki. ja sitte otat teille sen paikan ja alat kovaan ääneen rakentaa niitä hiekkakakkuja, kyllä se taapero jossain vaiheessa kiinnostuu äitinsäkin tekemisistä.
Jos on iso laatikko niin sitten meette yhteen nurkkaan tekemään kakkuja.
Menkää omalle laatikolle eri aikaan tai tehkää retki naapuritalon hiekkikselle jos haluatte ulkoilla samaan aikaan kuin pojat.
kuoppaa niin ettei sinne kukaan muu pääse leikkimään. Ei myöskään ole asiallista niillä omilla leluilla vallata koko laatikkoa. Hiekkalaatikkoon pitää pientenkin mahtua leikkimään! ymmärrän kyllä ettei kaikki mahdu mutta ei siellä muutaman lapsen tarvi vallata leikillään koko boxia...
eli kiipeillään liukumäessä vastakarvaan niin ettei seuraava pääse laskemaan, varataan keinuja kavereille, hiekkalaatikkoon tuodaan kauhea kasa niitä keppejä ja muuta roskaa, tehdään hiekkalaatikkoon jokin leikki sit mennään keinumaan ja huudetaan ettei sinne laatikkoon saa muut mennä...kaikkea tätä tapahtuu ja omat vanhemmat seisovat vieressä mitenkään puuttumatta. Olen kai saanut puistonatsin maineen kun minä todellakin puutun! :D
ole näihin säännönrikkojiin törmännyt, sen verran itsestäänselvää tunuu olevan.