Hyvät vanhemmat: Älkää jättäkö pieniä lapsia ulkoilemaan keskenään

Oma lapseni on 5-v. enkä viestissä 38 ole kirjoittanut sellaista. En ymmärrä nyt, mihinkä tässä viitataan. Lapseni eivät ulkoile keskenään. Nelivuotiaalla ei ole vielä mitään vastuuta itsestään ja vahinkoja voi sattua vaikka minkälaisia. Luottamusta harjoitellaan monenlaisissa tilanteissa, eikä mielestäni yksin ulkoileminen ole vielä noin pienelle sopivaa. Vastuu lapsesta on vanhemmilla, ei todellakaan nelivuotiaalla itsellään. Päinvastoin näistä yksin liikkuvista huomaa usein myös monessa muussa asiassa sen, kuinka rajattomia lapset ovat. ap

Mitä, ap, on yksinulkoileminen? Itse lasken siihen kaiken lapsen ulkoilun ilman vanhempaa ja hyväksyn sen sen rajatusti 4v > Meidän tapauksessamme rajattu on oma Helsingin lähiön kerrostalopiha keinuineen, liukumäkineen jne, minne kotoamme on ikkuna- ja parvekeyhteys ja lapsemme huudon lisäksi saa yhteyden ovipuhelimella. En päästäisi 4v ikinä taloyhtiömme ulkopuolelle yksin. Ja tässähän se suuri vaara piileekin, milloin olet valmis luottamaan, että lapsi ymmärtää ja uskoo rajat. Mitkä ovat riskit, jos näin ei käy? Miten helposti voit ensimmäisillä kerroilla vahtia tekemisiä ikkunasta... Milloin ap ajattelit ensimmäisen kerran kokeilla? Ajattelitko, että sitten se on joka päivä ja se siitä, vai voisiko kokeilla silloin tällöin hetken - ja apua, juuri silloin se naapurin taaperon äiti joutuukin auttamaan keinussa?

Tarkoituksesi on mitä ilmeisimmin yrittää provosoida, mutta kouluikäiset lapset useimmiten osaavat keinua jo ja harvemmin esim. 3lk sattuu em. kaltaisia vahinkoja. En ole ajatellut "jättää lastani yhtäkkiä yksin" vaan harjoittelu aloitetaan vähitellen. Miksi niin ajattelet, että yhtäkkiä vaan lapsen sitten annettaisiin selviytyä yksin? :) Onko se nyt NIIN kamalaa, jos äiti on seurana ja pitää huolta?

itse ajttelet että aikaa ulkoiluun omalla pihalla ei vielä 4v saisi olla? Milloin se harjoittelu 15 min aloitetaan?

Koit ikävän hetken keinuissa? 6v ei voisi 5 minuutissa olla ikävässä tilanteessa kiipeilytelinteessä?

En provosoi, vaan epäileen, että taaperon äitinä, et tajua mihin tilanne lasten ulkoilussa on menossa: he haluavat vapautta ja sinäkin haluat (tai joudut) arki-iltana tehdä jotain muutakin kuin olla pihalla katsomassa lasten suht itsenäistä leikkiä.

t. Se YH, joka edelleen toivoo lapsensa kanssa laatuaikaa, mutta mietintöjänsä jälkeen on myös tyytyväinen, että lapsi oppii elämään myös ilman äidin/isän jatkuvana yleisönä oloa kuten se jossain viestissä kirjoitettiin

ovat jo yläasteella ja ovat itsenäisiä ja hyvin pärjänneet ja heitä on paljon kehuttu avoimiksi ja luotettaviksi. Ja ennen kaikkea ovat hengissä, toisin kuin naapurimme siskon lapsi, joka sai ulkoilla yksin ja hukkui johonkin. En ole varma oliko pihalampi vai mikä, mutta pihapiirissä hukkui yksin ulkoillessaan 5 vuotiaana.

Tiedän lapsen joka valvovan silmän alla juoksi auton alle :(

eli jos pihassa on lapsi, jolla ei ole vanhempaa paikalla ja joka tarvitsee apua, niin soitan sosiaalipäivystykseen ja kysyn, mitä tehdä, kun tässä on noin 3v lapsi yksin pihassa, vanhempia tai hoitajaa ei näy ja kaikesta päätellen kaikki ei nyt ole hyvin. Olen saanut joka kerta hyvät ohjeet ja paikalle on myös tullut apua (tosin ei aina ajoissa, joskus vanhempi on paikalle ilmestynyt ennen kuin sossu). En ole pihan ilmainen hoitotäti, jonka oletetaan kasvattavan lapsia "ikänsä mukaisesti". Olen pihassa vain omien lasten takia, en katsomassa muiden perään. Pari viikkoa sitten käänsin selkäni, kun muutama 4-5v poistui pihasta vanhempien tietämättä. Jos heidän henkensä ei kiinnosta vanhempia, niin ei kiinnosta minuakaan. Minä sidon lapseni kengännauhoja, en katsele ympärilleni. Ihan oikeasti: se pihassa oleva aikuinen ei ole "koko kylä, joka kasvatttaa", niin kivaa kun se muiden mielestä olisikin.

Toisaalta lasten vuoksi tuntuu pahalta. ap

meillä on taas vuosia toiminut jo yhteisvastuullisuus; ei kaikkien tarvitse siellä hiekkalaatikolla olla, vaan joku voi mennä lepäämään, siivoomaan tms ja toiset katsoo lasten perään. tästä on seurannut sekin, että isommat koululaiset tosi luontevasti ottavat pienemmät mukaan, katsovat perään ja osaavat jo huolehtiakin.Meilläpäin ei pienet ole yksin pihassa, koska siellä on aina vähintään yksi vastuullinen aikuinen, tai isompia lapsia. Ja aika sanattomalla sopimuksella ne vuorot vaihtuvat. Mut tapansa kullakin- Onneksi asun täällä enkä sun naapurina:D Meillä on kaikenlaista muutakin mukavaa- naapurit tuntevat toisensa, tykkäävät toisistaan jne- mutta kaikilla on myös ihan oma rauhansa. MIstäköhän jotuu että meillä näin ja jossain muualla soitellaan sossuille...?

Oma lapseni on 5-v. enkä viestissä 38 ole kirjoittanut sellaista. En ymmärrä nyt, mihinkä tässä viitataan. Lapseni eivät ulkoile keskenään. Nelivuotiaalla ei ole vielä mitään vastuuta itsestään ja vahinkoja voi sattua vaikka minkälaisia. Luottamusta harjoitellaan monenlaisissa tilanteissa, eikä mielestäni yksin ulkoileminen ole vielä noin pienelle sopivaa. Vastuu lapsesta on vanhemmilla, ei todellakaan nelivuotiaalla itsellään. Päinvastoin näistä yksin liikkuvista huomaa usein myös monessa muussa asiassa sen, kuinka rajattomia lapset ovat. ap

Mitä, ap, on yksinulkoileminen? Itse lasken siihen kaiken lapsen ulkoilun ilman vanhempaa ja hyväksyn sen sen rajatusti 4v > Meidän tapauksessamme rajattu on oma Helsingin lähiön kerrostalopiha keinuineen, liukumäkineen jne, minne kotoamme on ikkuna- ja parvekeyhteys ja lapsemme huudon lisäksi saa yhteyden ovipuhelimella. En päästäisi 4v ikinä taloyhtiömme ulkopuolelle yksin. Ja tässähän se suuri vaara piileekin, milloin olet valmis luottamaan, että lapsi ymmärtää ja uskoo rajat. Mitkä ovat riskit, jos näin ei käy? Miten helposti voit ensimmäisillä kerroilla vahtia tekemisiä ikkunasta... Milloin ap ajattelit ensimmäisen kerran kokeilla? Ajattelitko, että sitten se on joka päivä ja se siitä, vai voisiko kokeilla silloin tällöin hetken - ja apua, juuri silloin se naapurin taaperon äiti joutuukin auttamaan keinussa?

Tarkoituksesi on mitä ilmeisimmin yrittää provosoida, mutta kouluikäiset lapset useimmiten osaavat keinua jo ja harvemmin esim. 3lk sattuu em. kaltaisia vahinkoja. En ole ajatellut "jättää lastani yhtäkkiä yksin" vaan harjoittelu aloitetaan vähitellen. Miksi niin ajattelet, että yhtäkkiä vaan lapsen sitten annettaisiin selviytyä yksin? :) Onko se nyt NIIN kamalaa, jos äiti on seurana ja pitää huolta?

itse ajttelet että aikaa ulkoiluun omalla pihalla ei vielä 4v saisi olla? Milloin se harjoittelu 15 min aloitetaan?

Koit ikävän hetken keinuissa? 6v ei voisi 5 minuutissa olla ikävässä tilanteessa kiipeilytelinteessä?

En provosoi, vaan epäileen, että taaperon äitinä, et tajua mihin tilanne lasten ulkoilussa on menossa: he haluavat vapautta ja sinäkin haluat (tai joudut) arki-iltana tehdä jotain muutakin kuin olla pihalla katsomassa lasten suht itsenäistä leikkiä.

t. Se YH, joka edelleen toivoo lapsensa kanssa laatuaikaa, mutta mietintöjänsä jälkeen on myös tyytyväinen, että lapsi oppii elämään myös ilman äidin/isän jatkuvana yleisönä oloa kuten se

jossain viestissä kirjoitettiin

Tärkeintä, että vanhempi on kuulolla ja läsnä. Tämä on eri asia, kuin jatkuvana yleisönä oleminen. Toinen lapsistani on koulusa aloittava, toinen 5-v. joten aivan taaperoista ei enää ole kysymys. Mikäli itse olen vieressä lapseni pudotessa, voin myös itse häntä lohduttaa, eikä vieraan aikuisen tarvitse sitä tehdä.

Kunhan ikää tulee lisää, toki lapseni saavat lisää vapautta myös sen mukaisesti.

ap

eli jos pihassa on lapsi, jolla ei ole vanhempaa paikalla ja joka tarvitsee apua, niin soitan sosiaalipäivystykseen ja kysyn, mitä tehdä, kun tässä on noin 3v lapsi yksin pihassa, vanhempia tai hoitajaa ei näy ja kaikesta päätellen kaikki ei nyt ole hyvin. Olen saanut joka kerta hyvät ohjeet ja paikalle on myös tullut apua (tosin ei aina ajoissa, joskus vanhempi on paikalle ilmestynyt ennen kuin sossu). En ole pihan ilmainen hoitotäti, jonka oletetaan kasvattavan lapsia "ikänsä mukaisesti". Olen pihassa vain omien lasten takia, en katsomassa muiden perään. Pari viikkoa sitten käänsin selkäni, kun muutama 4-5v poistui pihasta vanhempien tietämättä. Jos heidän henkensä ei kiinnosta vanhempia, niin ei kiinnosta minuakaan. Minä sidon lapseni kengännauhoja, en katsele ympärilleni. Ihan oikeasti: se pihassa oleva aikuinen ei ole "koko kylä, joka kasvatttaa", niin kivaa kun se muiden mielestä olisikin.

Toisaalta lasten vuoksi tuntuu pahalta. ap

meillä on taas vuosia toiminut jo yhteisvastuullisuus; ei kaikkien tarvitse siellä hiekkalaatikolla olla, vaan joku voi mennä lepäämään, siivoomaan tms ja toiset katsoo lasten perään. tästä on seurannut sekin, että isommat koululaiset tosi luontevasti ottavat pienemmät mukaan, katsovat perään ja osaavat jo huolehtiakin.Meilläpäin ei pienet ole yksin pihassa, koska siellä on aina vähintään yksi vastuullinen aikuinen, tai isompia lapsia. Ja aika sanattomalla sopimuksella ne vuorot vaihtuvat. Mut tapansa kullakin- Onneksi asun täällä enkä sun naapurina:D Meillä on kaikenlaista muutakin mukavaa- naapurit tuntevat toisensa, tykkäävät toisistaan jne- mutta kaikilla on myös ihan oma rauhansa. MIstäköhän jotuu että meillä näin ja jossain muualla soitellaan sossuille...?

Kun vuorot aikuisten kesken tasapuolisia

Minä muuten olen sanoutunut irti myös tästä koko kylä kasvattaa. Tuossa pyörii alle kouluikäisiä vilkkaalla autotiellä. En viitsi enää komentaa heitä pois. Jos joku jää auton alle niin jää.

Ja tässähän jo tulikin vastaus. Ei saa syyllistää kun kuolee niitä kumminkin. Miksipä niitä vahtimaan kun lapsia kuolee muutenkin.

Nämä kommentit vain vahvistaa sitä ajatusta, että enpä paljon enää korvaani lotkauta kun näen muiden lapsia vaaratilanteissa. Ennen olen pannut lukemattomat kettingit takaisin, nostellut keinuista. Erään pojan nostin syvästä ojasta kun oli syöksynyt pää edellä sinne, eikä päässyt yksin pois. Yhden parivuotiaan noukin matkaani kun oli menossa yksin metsään ja äitinä katseli sisällä telkkaria.

Jos vanhemmat ei välitä niin miksi meidän muidenkaan pitäisi välittää.

ovat jo yläasteella ja ovat itsenäisiä ja hyvin pärjänneet ja heitä on paljon kehuttu avoimiksi ja luotettaviksi. Ja ennen kaikkea ovat hengissä, toisin kuin naapurimme siskon lapsi, joka sai ulkoilla yksin ja hukkui johonkin. En ole varma oliko pihalampi vai mikä, mutta pihapiirissä hukkui yksin ulkoillessaan 5 vuotiaana.

Tiedän lapsen joka valvovan silmän alla juoksi auton alle :(

eli jos pihassa on lapsi, jolla ei ole vanhempaa paikalla ja joka tarvitsee apua, niin soitan sosiaalipäivystykseen ja kysyn, mitä tehdä, kun tässä on noin 3v lapsi yksin pihassa, vanhempia tai hoitajaa ei näy ja kaikesta päätellen kaikki ei nyt ole hyvin. Olen saanut joka kerta hyvät ohjeet ja paikalle on myös tullut apua (tosin ei aina ajoissa, joskus vanhempi on paikalle ilmestynyt ennen kuin sossu). En ole pihan ilmainen hoitotäti, jonka oletetaan kasvattavan lapsia "ikänsä mukaisesti". Olen pihassa vain omien lasten takia, en katsomassa muiden perään. Pari viikkoa sitten käänsin selkäni, kun muutama 4-5v poistui pihasta vanhempien tietämättä. Jos heidän henkensä ei kiinnosta vanhempia, niin ei kiinnosta minuakaan. Minä sidon lapseni kengännauhoja, en katsele ympärilleni. Ihan oikeasti: se pihassa oleva aikuinen ei ole "koko kylä, joka kasvatttaa", niin kivaa kun se muiden mielestä olisikin.

Toisaalta lasten vuoksi tuntuu pahalta. ap

Koskaan en olettaisi muiden vanhempien olevan vastuussa tai edes ohjaus-/keskusteluvastuussa, ellei siitä ole erikseen sillä kerralla sovittu. Koin itse taaperovuosina juurikin sen riesaksi ja siksi en jättäisi sellaista kenenkään hommaksi.

Saattaa vain käydä niin, että ne taaperoiden vanhemmat (itseni aikanaan mukaanlukien) olettavat vastuun kuuluvan heille enemmän kuin kuuluukaan.

4-vuotiaani ehtii hetkessä minne vaan, mutta yritän partsilta valvoa ja ei se oikeesti ole ollut yli 10 minuuttia oikeesti ulkona yksistään koskaan.

t. Se aiemminkin kommentoinut YH

Meillä lapset täyttävät loppukesällä 7, 4 ja 2 vuotta, eikä yksikään lapsista ulkoile omalla pihalla (omakotitalo) yksin. Ensinnäkään vanhin lapsista ei uskalla pihalla olla puolta minuuttua pidempään yksin esim tilanteessa kun ollaan lähdössä jonnekin ja saa luvan mennä edeltä autolle odottamaan, toiseksi mä en uskaltasi kahta vanhempaa tuohon yksin edes päästää, koska sattavat tippua kiipeilytelineestä, juosta tielle, kaatua, tapella, loukata leikkimökissä tai panikoitua esim. ampiaisesta ja kolmanneksi, mun mielestä noinkin pienten lasten ei vielä tarvitse osata olla niin isoja, että ilman valvontaa pärjäisivät. Pienin nyt on vielä niin pieni, että sen vieressä täytyy koko ajan olla tai ainakin juoksumatkan päässä, jos keksii johonkin singahtaa...



Aion viedä vanhinta kouluunkin vielä ainakin ekaluokalle, sillä vaikka matka on lyhyt ja tuttu on siinä kuitenkin yksi vilkas tie ylitettävänä. Enkä tosiaan usko, että lapsistani tulee osaamaton vässykkä, koska äiti aina ulkoilee heidän kanssaan. Toivon kasvattavani tasapainoisia lapsia, jotka tuntevat että heitä rakastetaan ja heistä välitetään.

Tiedän lapsen joka valvovan silmän alla juoksi auton alle :(

[/quote]

Mutta riski on pienempi mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikuisen läsnäollessa ja riskitilanteita voidaan ainakin välttää. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos se olisikin oma lapsesi joka jää auton alle, kun itse et ole valvomassa häntä?

Tiedän lapsen joka valvovan silmän alla juoksi auton alle :(

Mutta riski on pienempi mitä suurimmalla todennäköisyydellä aikuisen läsnäollessa ja riskitilanteita voidaan ainakin välttää. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos se olisikin oma lapsesi joka jää auton alle, kun itse et ole valvomassa häntä?

vaikka olisin pitänyt kädestä.

eli jos pihassa on lapsi, jolla ei ole vanhempaa paikalla ja joka tarvitsee apua, niin soitan sosiaalipäivystykseen ja kysyn, mitä tehdä, kun tässä on noin 3v lapsi yksin pihassa, vanhempia tai hoitajaa ei näy ja kaikesta päätellen kaikki ei nyt ole hyvin. Olen saanut joka kerta hyvät ohjeet ja paikalle on myös tullut apua (tosin ei aina ajoissa, joskus vanhempi on paikalle ilmestynyt ennen kuin sossu). En ole pihan ilmainen hoitotäti, jonka oletetaan kasvattavan lapsia "ikänsä mukaisesti". Olen pihassa vain omien lasten takia, en katsomassa muiden perään. Pari viikkoa sitten käänsin selkäni, kun muutama 4-5v poistui pihasta vanhempien tietämättä. Jos heidän henkensä ei kiinnosta vanhempia, niin ei kiinnosta minuakaan. Minä sidon lapseni kengännauhoja, en katsele ympärilleni. Ihan oikeasti: se pihassa oleva aikuinen ei ole "koko kylä, joka kasvatttaa", niin kivaa kun se muiden mielestä olisikin.

Toisaalta lasten vuoksi tuntuu pahalta. ap

meillä on taas vuosia toiminut jo yhteisvastuullisuus; ei kaikkien tarvitse siellä hiekkalaatikolla olla, vaan joku voi mennä lepäämään, siivoomaan tms ja toiset katsoo lasten perään. tästä on seurannut sekin, että isommat koululaiset tosi luontevasti ottavat pienemmät mukaan, katsovat perään ja osaavat jo huolehtiakin.Meilläpäin ei pienet ole yksin pihassa, koska siellä on aina vähintään yksi vastuullinen aikuinen, tai isompia lapsia. Ja aika sanattomalla sopimuksella ne vuorot vaihtuvat. Mut tapansa kullakin- Onneksi asun täällä enkä sun naapurina:D Meillä on kaikenlaista muutakin mukavaa- naapurit tuntevat toisensa, tykkäävät toisistaan jne- mutta kaikilla on myös ihan oma rauhansa. MIstäköhän jotuu että meillä näin ja jossain muualla soitellaan sossuille...?

muut siivoavat, käyvät shoppailemassa, kampaajalla jne. luottaen siihen, että kyllä se "jennin" äiti katsoo perään, kun se muutenkin on lastensa kanssa pihassa. Ja ensin katsoinkin, mutta kun tajusin, että minua pidettiin ilmaisena päivähoitajana, luovuin roolistani. Ei kaikkien tarvitse olla hiekkalaatikolla, ihan OK, mutta ei pidä olettaa, että se hiekkalaatikolla oleva katsoisi koko pihan lasten perään. Tai että se on siellä vielä 10 min kuluttua, voihan se mennä kotiinsa koska tahtoo ja jättää muiden 3-5 v lapset keskenään.

En ole se vastuullinen aikuinen, joka kantaa vanhempien vastuun. Jos jotain sattuu, minä en nähnyt mitään.

Minä muuten olen sanoutunut irti myös tästä koko kylä kasvattaa. Tuossa pyörii alle kouluikäisiä vilkkaalla autotiellä. En viitsi enää komentaa heitä pois. Jos joku jää auton alle niin jää. Ja tässähän jo tulikin vastaus. Ei saa syyllistää kun kuolee niitä kumminkin. Miksipä niitä vahtimaan kun lapsia kuolee muutenkin. Nämä kommentit vain vahvistaa sitä ajatusta, että enpä paljon enää korvaani lotkauta kun näen muiden lapsia vaaratilanteissa. Ennen olen pannut lukemattomat kettingit takaisin, nostellut keinuista. Erään pojan nostin syvästä ojasta kun oli syöksynyt pää edellä sinne, eikä päässyt yksin pois. Yhden parivuotiaan noukin matkaani kun oli menossa yksin metsään ja äitinä katseli sisällä telkkaria. Jos vanhemmat ei välitä niin miksi meidän muidenkaan pitäisi välittää.

ovat jo yläasteella ja ovat itsenäisiä ja hyvin pärjänneet ja heitä on paljon kehuttu avoimiksi ja luotettaviksi. Ja ennen kaikkea ovat hengissä, toisin kuin naapurimme siskon lapsi, joka sai ulkoilla yksin ja hukkui johonkin. En ole varma oliko pihalampi vai mikä, mutta pihapiirissä hukkui yksin ulkoillessaan 5 vuotiaana.

Tiedän lapsen joka valvovan silmän alla juoksi auton alle :(

nyt huhtikuusssa mökillä? Mitä on yksinulkoilu? Milloin on yksin? Onko lapsesi joskus sinusta käsimitan päässä?

aina saan olla se joka jää vahtiin lapsia, muut vaan lähtee, ei ne mitään kysele

eivätkä itse vahdi...

kuvittelevat et heidän 4v leikkii´nyt mun lapsen kanssa ja kun mä vahdin omaani ,niin samalla heidän



toki asia olis hyvä, jos ne edes kysysis vahdinko, tai edes joskus kiittäs, tai edes joskus vahtis mun lasta , et mäkin saisin tehdä jotian esim ruokaa rauhassa.



nyt olen lopettanut tuon vahtimisen, en enää tekstaa et nyt se teidä x lähti, menköön mihin lystää...

enkä päästäomalle pihalle leikkiin...koen olevani vastuussa lapsista jotka meidän pihalla, joten en ota ketään meille enää, ne antaa lapsensa olla putkeen tuntikaupalla, ja eivät siis kysy multa mitään, lapsi vaan hyökkää meidän pihalle ja tarttuu leluihin...





jos jättävät lapsensa leikkikentälle, niin lähden oamni kanssa pois,

en vahdi piste.

kun on ilman valvontaa. Sisältä on tietysti aika vaikeaa nopeasti päästä puuttumaan.

Väitätkö nyt ihan tosissasi, että lapsesi jäisi sinun kanssasi auton alle, jos hän on sinusta käsimitan päässä ennemmin kuin yksin ulkoillessaan?



Kuten aiemmin sanoin, lapset ovat näköetäisyydellä, mutta toki valvon, etteivät esim. parkkipaikalla leiki tai että katu ylitetään turvallisesti yhdessä jne.

ap

lopulta aloin tehdä niin, että en jäänyt pihallemme vaan menimme läheiseen leikkipuistoon tai vielä kauemmas.

Parin oven päästä eräs mamma tulikin sitten haukkumaan kun hänen Santtunsa oli loukannut itsensä ja en ollut pihalla auttamassa Santtua. Juu, en ollut pihalla kun en ollut ollut pihalla enää pitkiin aikoihin. Mammat eivät vain huomanneet kun eivät katsoneet paljoa pihalle. Luottivat vain siihen, että olen 2 kertaa päivässä lasteni kanssa hiekkiksellä.











[i mutta ei pidä olettaa, että se hiekkalaatikolla oleva katsoisi koko pihan lasten perään. Tai että se on siellä vielä 10 min kuluttua, voihan se mennä kotiinsa koska tahtoo ja jättää muiden 3-5 v lapset keskenään. En ole se vastuullinen aikuinen, joka kantaa vanhempien vastuun. Jos jotain sattuu, minä en nähnyt mitään.

[/quote]

aina saan olla se joka jää vahtiin lapsia, muut vaan lähtee, ei ne mitään kysele

eivätkä itse vahdi...

kuvittelevat et heidän 4v leikkii´nyt mun lapsen kanssa ja kun mä vahdin omaani ,niin samalla heidän

toki asia olis hyvä, jos ne edes kysysis vahdinko, tai edes joskus kiittäs, tai edes joskus vahtis mun lasta , et mäkin saisin tehdä jotian esim ruokaa rauhassa.

nyt olen lopettanut tuon vahtimisen, en enää tekstaa et nyt se teidä x lähti, menköön mihin lystää...

enkä päästäomalle pihalle leikkiin...koen olevani vastuussa lapsista jotka meidän pihalla, joten en ota ketään meille enää, ne antaa lapsensa olla putkeen tuntikaupalla, ja eivät siis kysy multa mitään, lapsi vaan hyökkää meidän pihalle ja tarttuu leluihin...

jos jättävät lapsensa leikkikentälle, niin lähden oamni kanssa pois,

en vahdi piste.

tai samansuuntaista jotenkin. Toisaalta sitten kun lapset ovat samalla pihalla, aikuisena jotenkin kokee olevansa heistä vastuussa. Onneksi ei nyt aivan yksin tarvitse suurinta osaa ajasta olla, vaan muitakin vanhempia kyllä on.

ap

suhtautuu asioihin aika erikoisesti. Ja pahimmassa tapauksessa todella loukkaannutaan, jos yhteinen leikkihetki ei sovi nyt juuri silloin.

ap

Meillä lapset täyttävät loppukesällä 7, 4 ja 2 vuotta, eikä yksikään lapsista ulkoile omalla pihalla (omakotitalo) yksin. Ensinnäkään vanhin lapsista ei uskalla pihalla olla puolta minuuttua pidempään yksin esim tilanteessa kun ollaan lähdössä jonnekin ja saa luvan mennä edeltä autolle odottamaan, toiseksi mä en uskaltasi kahta vanhempaa tuohon yksin edes päästää, koska sattavat tippua kiipeilytelineestä, juosta tielle, kaatua, tapella, loukata leikkimökissä tai panikoitua esim. ampiaisesta ja kolmanneksi, mun mielestä noinkin pienten lasten ei vielä tarvitse osata olla niin isoja, että ilman valvontaa pärjäisivät. Pienin nyt on vielä niin pieni, että sen vieressä täytyy koko ajan olla tai ainakin juoksumatkan päässä, jos keksii johonkin singahtaa... Aion viedä vanhinta kouluunkin vielä ainakin ekaluokalle, sillä vaikka matka on lyhyt ja tuttu on siinä kuitenkin yksi vilkas tie ylitettävänä. Enkä tosiaan usko, että lapsistani tulee osaamaton vässykkä, koska äiti aina ulkoilee heidän kanssaan. Toivon kasvattavani tasapainoisia lapsia, jotka tuntevat että heitä rakastetaan ja heistä välitetään.

Olla kotona siis 7v ja enemmänkin. Hoitovapaarahoilla ei helposti makseta asuntolainoja ja viedä lapsia kouluun ilman puolison huomattavia tuloja tai muita tuloja/perintöjä?

Toivon ja uskon, että päiväkotilapsista ja kerrostalon pihoilla yhdessä kasvaneista tytöistä ja pojista tulee kunnollisia lapsia, vaikka se ihka oma äiti ei ihan joka ilta olisikaan siinä mukana (muttei myöskään poissa pihaleikeistä joka ilta)

lopulta aloin tehdä niin, että en jäänyt pihallemme vaan menimme läheiseen leikkipuistoon tai vielä kauemmas. Parin oven päästä eräs mamma tulikin sitten haukkumaan kun hänen Santtunsa oli loukannut itsensä ja en ollut pihalla auttamassa Santtua. Juu, en ollut pihalla kun en ollut ollut pihalla enää pitkiin aikoihin. Mammat eivät vain huomanneet kun eivät katsoneet paljoa pihalle. Luottivat vain siihen, että olen 2 kertaa päivässä lasteni kanssa hiekkiksellä. [i mutta ei pidä olettaa, että se hiekkalaatikolla oleva katsoisi koko pihan lasten perään. Tai että se on siellä vielä 10 min kuluttua, voihan se mennä kotiinsa koska tahtoo ja jättää muiden 3-5 v lapset keskenään. En ole se vastuullinen aikuinen, joka kantaa vanhempien vastuun. Jos jotain sattuu, minä en nähnyt mitään.

en ole ilmainen lastenvahti aina, ja ilman kiitosta ...

Meillä lapset täyttävät loppukesällä 7, 4 ja 2 vuotta, eikä yksikään lapsista ulkoile omalla pihalla (omakotitalo) yksin. Ensinnäkään vanhin lapsista ei uskalla pihalla olla puolta minuuttua pidempään yksin esim tilanteessa kun ollaan lähdössä jonnekin ja saa luvan mennä edeltä autolle odottamaan, toiseksi mä en uskaltasi kahta vanhempaa tuohon yksin edes päästää, koska sattavat tippua kiipeilytelineestä, juosta tielle, kaatua, tapella, loukata leikkimökissä tai panikoitua esim. ampiaisesta ja kolmanneksi, mun mielestä noinkin pienten lasten ei vielä tarvitse osata olla niin isoja, että ilman valvontaa pärjäisivät. Pienin nyt on vielä niin pieni, että sen vieressä täytyy koko ajan olla tai ainakin juoksumatkan päässä, jos keksii johonkin singahtaa... Aion viedä vanhinta kouluunkin vielä ainakin ekaluokalle, sillä vaikka matka on lyhyt ja tuttu on siinä kuitenkin yksi vilkas tie ylitettävänä. Enkä tosiaan usko, että lapsistani tulee osaamaton vässykkä, koska äiti aina ulkoilee heidän kanssaan. Toivon kasvattavani tasapainoisia lapsia, jotka tuntevat että heitä rakastetaan ja heistä välitetään.

Olla kotona siis 7v ja enemmänkin. Hoitovapaarahoilla ei helposti makseta asuntolainoja ja viedä lapsia kouluun ilman puolison huomattavia tuloja tai muita tuloja/perintöjä?

Toivon ja uskon, että päiväkotilapsista ja kerrostalon pihoilla yhdessä kasvaneista tytöistä ja pojista tulee kunnollisia lapsia, vaikka se ihka oma äiti ei ihan joka ilta olisikaan siinä mukana (muttei myöskään poissa pihaleikeistä joka ilta)

Vanhemmalla on oikeus lyhentää työaikaa, kun lapsi aloittaa koulunsa, esim. 80% palkasta saa kuitenkin ja pienen korvauksen siitä KELA:sta. Verotus kevenee, joten melkein se menee samaan palkan kanssa joka tapauksessa/paljoa siinä ei häviä. Kannattaa selvittää, kysymyksessä tärkeä hetki molemmille. Ei siis tarvitse suinkaan olla seitsemää vuotta tai enemmän kotiäitinä.

ap