Kaino toive: älkää räyhätkö vieraille lapsille.

olla lapsesi vieressä, apuna ja tukena. T: itsekin autistin äiti

Sanoitko mitään naiselle?

Lohdutin poikaa ja nainen lähti lapsineen saman tien, kun oli laskenut. Mitäpä olisin edes tehnyt... varmaan sanonut, että "älä ota kiinni vieraista lapsista, poikani järkyttyi aika lailla."

ap

Olisi tehnyt hyvää sille naiselle kuulla, että poikasi on autisti ja vieraille lapsille saa aiheesta huomauttaa, mutta ei huutaa eikä koskea.

Oma lapseni on herkkä, ei erityislapsi mutta herkkä. Hän on vasta 3 v 9 kk mutta habitus on 6-7-vuotiaan (118 cm pitkä). Häntäkin on muutaman kerran vieraiden aikuisten toimesta kovin ottein kohdeltu, kun hän on epähuomiossa tai ymmärtämättömyyttään meinannut vaikka ohittaa jonossa (kun joku seisoo kauempana, mutta on jonossa silti, eikä lapsi ole tajunnut sitä). On ihmetelty miten niin iso, jo eskari-ikäinen lapsi, on tuollainen jne vaikka kyse on 3-vuotiaasta.

Onneksi enemmistö vanhemmista kohtelee kauniisti myös muita kuin omia lapsiaan!

Nyt on pakko sanoa että ei tuo läksyttäminen kovin pahalle ja vakavalle kuulostanut! Riuhtoa eikä kovakouraisesti tietenkään saa kenenkään lapseen koskea, mutta oikeasti, eikö mielestäsi etuilevaa lastasi saa nätisti nostamalla poistaa liukumäestä? Mitä lapsi siitä oppii, etuilemaan uudestaan! Samalla ottaisin pinen varauksen sihen mitä lapsesi kertovat, ne lasten kertimukset kun usein kuulostavat hieman erilaiselle vaikka olisi itsekin toditanut tilanteen. Vielä lopuksi, et voi olettaa lapsellesi erityiskohtelua mikäli muut eivät hänen erikoisuudestaan ole tietoisia. Mikäli lapsesi on todella niin herkkä pienellekin sanomiselle täytyy sinun varmistaa että pystyt olemaan hänen lähettyvillään koko ajan.

sä olet ihan oikeassa. En jaksa ymmärtää miten joku yrittää väkisin nyt kääntää tuota asiaa ihan toisinpäin. Olen itse huomioinut että tällaiset ihmiset ovat juuri niitä, jotka opettavat lapsilleenkin "kyynärpäätaktiikan" jalon taidon. Suvaitsemattomuuden. Nähdään kaikki mustana ja valkoisena, ei välimuotoja. Ollaan NIIN oikeudenmukaisia ja puolustetaan sitä omaa napaa ja omia lapsia jopa jyräämällä muut. Ei anneta edes tilaisuutta hyvittää vahigossa tehtyjä mokiakaan. Silmä silmästä jne.

Ajattele kuitenkin positiivisesti, omista lapsistasi tulee varmasti hyviä ihmisiä. Olen myös huomannut että erityislasten vanhemmat tuntevat positiivista nöyryyttä, he ymmärtävät muita paremmin. On ollut pakko miettiä niitä syitä mitä ihmisen käyttäytymisellä on.

Kunpa osaisimme paremmin ajatella asioita muiden kannalta.

Turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Elämä on.

Erityslapsi tarvitsee aina apua. Jos sinun lapsesi ei siedä kosketusta ja sanomista, niin hänen ei tulisi olla yksin. Jos hän todella on noin hajamielinen, et saa antaa hänen olla yksin jonottamassa. Vahinkoja sattuu ja niin on nyt myös sinulle ap käynyt. Lapseni on erityslapsi ja todella arka. En aseta häntä vaikeuksiin johon hän ei pysty hoitamaan luotettavasti. Sinä aikuisena äitinä olisi pitänyt laskea mäkeä hänen kanssa joka kerta ja katsoa että kaikki menee hyvin. En puolusta tuota toista äitiä, mutta kuitenkin sinulla on se suurin vastuu, ja olet asettanut lapsesi semmoiseen tilanteeseen johon hän ei ollut valmis kohtaamaan.

. Ja KOSKA vieraalle lapselle huutaja ei voi tietää, miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy ja miten hän sen ripityksen tulkitsee, ap

Kun EI KIINNOSTA. Ihan oikeasti. Jos joku pentu etuilee, sitä ojennetaan, ja jos se on joku pipipää, joka menee tolaltaan, niin voi voi. Ehkä sen äidin sitten pitäisi miettiä onko se lapsi kypsä liikkumaan itsekseen ollenkaan. Eli jatkossakin tulen komentamaan niin terveet kuin sairaatkon , jos käytöstapoja ei löydy.

tiuskin sinun lapsellesi ja vetelen pois tieltä kädestä? Ok, asia tuli ymmärretyksi. Onneksi enemmistö tässä ketjussa on samaa mieltä siitä, että käsiksi ei käydä. Ja nätisti voi sanoa ensiksi. Sanotko ujojakin lapsia pipipäiksi, vai ärsyttävätkö sinua autistiset lapset ihan erityisesti? Miksi? ap

Miten sun on ap niin vaikea ymmärtää, että jos mun ISO lapseni ( 9v on jo iso) käyttäytyy sun poikasi tavoin, sille saa sanoa tiukasti ja siirtää pois kädestä. Ei saa lyödä tai sylkeä päälle. Ymmärrätkö?

Mutta minun lastani ei saa. Hän ottaa sen todella raskaasti, eikä tahallaan etuile, koska ei ole sillä tavalla sosiaalisella juonikkuudella varustettu. Joten sanotaanpa nyt asia näin. Jos sinä otat oikeudeksesi käyttäytyä uhkaavasti vieraita lapsia kohtaan, varaudu siihen, että minä käyttäydyn sitten uhkaavasti sinua kohtaan. Et näy ymmärtävän järkipuhetta, joten puhutaan sitten kielellä, jota ymmärrät. ap

Mua ei pätkääkään kiinnsota sun kieltosi, jos lapsesi tekee jotain väärin kun minä olen paikalla, ymmärrätkö? Siinähän sitten piltti taas hädissään tärisee, ymmärrätkö?

olet sen tason kusipää natsi, että otan asiakseni vastata sitten samalla mitalla.

Ymmärrätkö?

ap

Kylläpä nyt alkoi pelottaa... Mun puolestani käy kiinni muhun, minähän ne rahat saan kun oikeuteen mennään. Tai sitten jos teet kuten täällä on puhuttu pojallesi tehdyn, eli otettu käsivarresta kiinni, niin apua sentään. En mä ole sun pilttiäsi pahoinpitelemässä, mutta ojennan varmasti jos aihetta on.

IHan oikeasti, kannattaisiko sun ymmärtää, että et sä voi muuttaa muita ihmisiä? Se on ihan turha täällä lässyttää ja räyhätä, kun aina on ihmisiä, jotka käyttäytyy sun lapsellesi odottamattomalla tavalla. Sellaista se on. SUn lapsesi ja sen mielenrauha on kaikkien muiden tärkeysjärjestyslistalla sijalla miljoonajotain. Ei sen kimppuun syyttä suotta hyökkäillä, mutta ojennetaan kuten muitakin lapsia jos tarvetta on.

Jos se on liikaa, pysykää kotosalla.

ja mun kokemukseni on, että nimenomaan nuo tuon ikäiset itsekseen liikkuvta pojat ja mukulat yleensäkin ihan kuule tahalaan koittavat jonossa ohitella ja tönivät pienempiä (tämä on sen olalletaputtelun tulosta taasen...)



Se on juuri oikein joka mukulalle, että se viers aikuinen läksyttää, kun kotona ei siihen riitä rahkeet. Ja mä puhun nyt yleisesti, en ap juuri sinun tapauksestasi.



Vai että vielä vahingossa ne lapset etuilee, just juu....

olis vieras immeinen aika mutkalla jos minun mukulaan koskis.. Ei kenelläkään vieraalla aikuisella ole lupa käydä käsiks toisen lapseen tolla tavalla.. Kieltää saa, mutta ei koskea.. Jokaisella immeisellä täytyy olla oma "reviirinsä" jolle ei ole lupa tulla. En minä ainakaan anna ihan kenen tahansa tulla minua metriä lähemmäks..

rikkomaan jonkun toisen reviiriä?? Mistä teitä idiootteja oikein sikiään? Kun sun on oikeus kostaa, tarkoittaako se sitä, että jos lapsesi esim. vahingossa rikkoo jonkun toisen "reviiriä", sitä saa vetää turpaan? Niinhän sinäkin teet? Ja turha selittää, että vahinko on vahinko, ei niitä aina niin helppo ole tulkita.

Elä niinkuin saarnaat tai jätä saarnaamatta.

pitää antaa etuilla. Sitähän tässä ap ajaa takaa.

Ihmettelen vain tuota ristiriitaisuutta, että äiti kuulemma laski ensin tarkistaakseen, ettei ketään ole putkessa. Mutta miksi hänen autistipoikansa ei ollut jonossa heti hänen jälkeensä vaan äiti oli ryysinyt toisen lapsen ja äidin eteen.

Eli jos ap olisi halunnut tilanteen hoitaa oikein, hän olisi ollut jonossa heti autistipoikansa edessä. Laskenut juuri ennen autistipoikaa ja autistipoika sitten vihreän valon vaihtuessa heti äitinsä perään.

En ymmärrä, miksi äiti on laskenut liukumäestä muutamaa ihmistä ennen, ennen kuin oli hänen autistipoikansa vuoro. Itse olen jopa terveiden lapsieni kanssa mennyt niin, että ensin minä, sitten heti seuravana lapseni perässä ja olen ollut itse ottamassa vastaan.

En todellakaan niin kuin ap, että ryysin ensin ja jätän lapseni jonoon muutaman perheen jälkeen taakseni.

Huonosti organisoitu ap

Vai onko koko juttu provo? Miksi siis lapsesi ei ollut heti perässäsi jonossa?

Jos aloitus olisi ollut, että 9v poikani etuili jonossa ja jäljessä tuleva nainen tiuskaisi sille ja nosti pois, olisi empatiat olleet tämän tiuskaisevan äidin puolella. Mutta kun on autisti niin voi voi. Autisti ja ADHD yms saa luokassa riehua ja häiritä tuntia ja niitä pitää ymmärtää kun eihän niille mitään voi. Ap. ratsastaa autismidiagnoosilla, ettei tarvitse kasvattaa lastaan. Jos olisi jättänyt autismin pois, olisi ketjusta muodostunut ihan toisenlainen.

vieraaseen lapseen ei kosketa,ja pahoiteta,oli lapsi autisti tai ei!

miten on nyt niin vaikeata ymmärtää että asioista voi huomauttaa nätistikkin??

mielen, niin aivan varmasti puutun asiaan, oli tämän herrantertun äiti mitä mieltä tahansa.

jä hänellekin sattuu vahinkoja ja innostuksessa vaikka tahallistakin ohittelua (enkä nyt tarkoita etten uskoisi ap:ta).

Oli lapsi sitte terve tai erityinen niin SILTI sen asian voi todellakin esittää asiallisesti. En tiedä miten mua sitten on kasvatettu, mutta tuossa tilanteessa olisin varmaankin antanut lapsen mennä ohi ja jos olisi jatkunut niin sitten voinut sanoa nätisti että tässä on jono ja ellei auta niin selittää pitkän kaavan kautta miten jono toimii.

Olen huomannut ettei mikään karjuminen ja käsiksi käyminen auta. Nolaaminen ei ollenkaan. Nämä taitavat olla sellaisia keinoja joita täällä eräille on käytetty. Suorastaan hirveitä vastauksia olet saanut.

Erityslapsi tarvitsee aina apua. Jos sinun lapsesi ei siedä kosketusta ja sanomista, niin hänen ei tulisi olla yksin. Jos hän todella on noin hajamielinen, et saa antaa hänen olla yksin jonottamassa. Vahinkoja sattuu ja niin on nyt myös sinulle ap käynyt. Lapseni on erityslapsi ja todella arka. En aseta häntä vaikeuksiin johon hän ei pysty hoitamaan luotettavasti. Sinä aikuisena äitinä olisi pitänyt laskea mäkeä hänen kanssa joka kerta ja katsoa että kaikki menee hyvin. En puolusta tuota toista äitiä, mutta kuitenkin sinulla on se suurin vastuu, ja olet asettanut lapsesi semmoiseen tilanteeseen johon hän ei ollut valmis kohtaamaan.

Muutenkin, en minäkään löydä mitään räyhäämistä siitä että joku sanoo vaikka sitten kiukkuisemminkin että ei saa etuilla. Kyllä yksin liikkuvan lapsen täytyy sen verran pystyä ottamaan kritiikkiä vastaan. Lisäksi puolustaudut sillä ettei lapsesi nähnyt toisia ja etuili "vahingossa". Jossain kohtaa hänen kuitenkin on tarvinut mennä heidän ohitseen tai tasanteelle tullessaan hän on pakostakin nähnyt muut ja siten etuillut. Tuskinpa lapsesi selkä edellä peruuttamalla tasanteelle on tullut.

Tapahtui Salossa lauantaina... oltiin koko perhe uimahallissa. Lapset ovat 9- ja 11-vuotiaita. Nuorempi jonotti liukumäkeen ja meni vahingossa yhden äitin+lapsen edelle jonossa. Äiti läksytti pojan ja veti käsivarresta nostamalla pois liukumäestä. Itse olin altaassa alapuolella, enkä siten voinut puuttua tilanteeseen. No juu, minustakin lapsille saa NÄTISTI sanoa, jos he möhlivät. Sillä tavallahan sitä opitaan asioita. Mutta kun tämä meidänkin vesseli on autistinen ja varmasti ei etuile ketään tahallaan, niin olisi mukavaa, jos sen sanomisen tosiaan sanoisi nätisti. Eikä alkaisi riuhtoa. Nyt lapsi meni aivan lukkoon, itkeskeli pitkään ja oli allapäin lopun päivää. Lapset harvemmin ovat tuhmia tai röyhkeitä, vaan möhlivät epähuomiossa. Jos vieras aikuinen alkaa läksyttää, se on aika kova paikka. Toki jos siinä olisi ollut isompi remmi isoja lapsia häiriköimässä ja mahdollisesti kiusaamassa pienempiään, tiukka puuttuminen varmasti olisikin paikallaan. Muttei yksin liikkeellä oleva, hajamielisyyttään jonossa eteen pukkaava lapsi...

Jokainen voi miettiä miltä itsestä tuntuisi jos toinen aikuinen tekisi samoin itselle? Jos ajatus ei tunnu mukavalta, että joku käy käsiksi niin miksi se tuntuisi lapsesta mukavalta? Jos ei aikuisenkaan saa käydä käsiksi, koskea jos ei itse halua, miksi lapseen saisi. Eikös lakikin jo sen kiellä?

autistipojan olevan vaikka tippumassa jostain niin en sano, enkä koske, ettei hänen hullu äitinsä tule päälle.Antaa tippua vaan.

ei kannata. Tähän ketjuun tulevat vastaamaan vain semmoiset mammat, joilla on hiekkalaatikollinen santaa vaginassa.

jä hänellekin sattuu vahinkoja ja innostuksessa vaikka tahallistakin ohittelua (enkä nyt tarkoita etten uskoisi ap:ta). Oli lapsi sitte terve tai erityinen niin SILTI sen asian voi todellakin esittää asiallisesti. En tiedä miten mua sitten on kasvatettu, mutta tuossa tilanteessa olisin varmaankin antanut lapsen mennä ohi ja jos olisi jatkunut niin sitten voinut sanoa nätisti että tässä on jono ja ellei auta niin selittää pitkän kaavan kautta miten jono toimii. Olen huomannut ettei mikään karjuminen ja käsiksi käyminen auta. Nolaaminen ei ollenkaan. Nämä taitavat olla sellaisia keinoja joita täällä eräille on käytetty. Suorastaan hirveitä vastauksia olet saanut.

on sitten lievästi autistinen kuten minun poikani tai ei.

Hänelle saa sanoa töppäyksistä, ja olen siitä jopa iloinen - kuten sanoin aivan aloituksessanikin. Turha teidän vänkärien muuksi on sanomaani yrittää muuttaa.

Mutta tiuskiminen ja käsistä nyhtäminen ei aiheuta kuin vastareaktion! Ei sillä lailla puhuta aikuisillekaan, saati sitten pienille lapsille, joilla se töppäys kuitenkin erittäin todennäköisesti on vahinko - ja jotka kokevat tiuskivan aikuisen pelottavaksi.

Tätä olen tässä nyt ajanut takaa, onneksi osa on sen hyvin ymmärtänyt. En siis aja takaa mitään erivapauksia erityislapsille, vaan sitä, että KOSKA lapsen tausta voi olla mikä tahansa, ENSIN kannattaa lähestyä ystävällisesti ja rakentavasti.

Oman kokemukseni mukaan se herättää normaalilapsissakin paljon paremman reaktion ja opettaa paljon tehokkaammin hyviä tapoja kuin aggressiivinen tapa.

ap

autistipojan olevan vaikka tippumassa jostain niin en sano, enkä koske, ettei hänen hullu äitinsä tule päälle.Antaa tippua vaan.

pikkukämmistä alkaa tiuskia ja repiä käsistä sivuun.

Kuten sanoin alusta alkaen: sanoa saa, muttei tiuskia eikä käydä käsiksi.

ap

Erityslapsi tarvitsee aina apua. Jos sinun lapsesi ei siedä kosketusta ja sanomista, niin hänen ei tulisi olla yksin. Jos hän todella on noin hajamielinen, et saa antaa hänen olla yksin jonottamassa. Vahinkoja sattuu ja niin on nyt myös sinulle ap käynyt. Lapseni on erityslapsi ja todella arka. En aseta häntä vaikeuksiin johon hän ei pysty hoitamaan luotettavasti. Sinä aikuisena äitinä olisi pitänyt laskea mäkeä hänen kanssa joka kerta ja katsoa että kaikki menee hyvin. En puolusta tuota toista äitiä, mutta kuitenkin sinulla on se suurin vastuu, ja olet asettanut lapsesi semmoiseen tilanteeseen johon hän ei ollut valmis kohtaamaan.

Muutenkin, en minäkään löydä mitään räyhäämistä siitä että joku sanoo vaikka sitten kiukkuisemminkin että ei saa etuilla. Kyllä yksin liikkuvan lapsen täytyy sen verran pystyä ottamaan kritiikkiä vastaan. Lisäksi puolustaudut sillä ettei lapsesi nähnyt toisia ja etuili "vahingossa". Jossain kohtaa hänen kuitenkin on tarvinut mennä heidän ohitseen tai tasanteelle tullessaan hän on pakostakin nähnyt muut ja siten etuillut. Tuskinpa lapsesi selkä edellä peruuttamalla tasanteelle on tullut.

Aggressiivisesti ripittäviä mammoja ei ole onneksi aiemmin tullut vastaan, joten en oikein osannut sellaista odottaa nytkään. Pidin tärkeimpänä huolehtia siellä mäen alapäässä, ettei lapsi jää liukumäen eteen tukkeeksi ja saa seuraavaa laskijaa niskaansa.

Lapsi tuli leveällä tasanteella kurkkaamaan minuun siihen kaiteen viereen. Sen takia tuli menneeksi vahingossa sen äidin eteen, koska äiti puolestaan hengaili toisessa reunassa, ei siis ollut hänkään selvästi jonossa edellisen laskijan takana. Meinaatko, että sinulle ei koskaan, IKINÄ käy tuollaista vahinkoa vaikkapa kaupassa...?

EI tarvitse yksin liikkuvan lapsen varautua siihen, että aikuinen alkaa sättiä. Yllätyksenä se tulisi sinullekin, vaikka olet aikuinen.

Minusta tässä vastuu ei nyt herranen aika ole 9-vuotiaalla erityislapsella tai äidillään, vaan kaikilla aikuisilla naisilla, jotta he osaisivat neuvoa lapsia ainakin ensiksi nätisti ja kiristää sävyä vasta, jos tilanne ei pienestä ohjauksesta oikene.

Ota opiksesi vaan, äläkä intä. Ottaako liian lujille?

ap

Ja jankkaa siis tänääkin tästä aiheesta, toivottavasti pian tulee oikeaa elämää ja tekemistä, sinullekin :) Pitkä on kyllä ketjusta tullut, ja ihan "tarkkana" oli pakko katsoa, kuinka aktiivisesti ap asiaansa ajaa :) Harvalla mammalla on näin paljoa aikaa ja halua, WAU!

kertomasta esimerkistä, eikä asiasta.

Olen samaa mieltä, vieraille lapsille on syytä puhua ystävällisesti siinä missä vieraille aikuisillekin. Jokaiselle sattuu joskus pieniä vahinkoja, eikä niistä aleta huutaa kuin hinaaja heti.

Musta tuntuu, että osalta äideistä on kadonnut kokonaan välimuoto kasvatuskeinoissa. Varotaan ihan hirveesti sitä, että oltaisiin lepsuja kasvattajia, koska siitä on paljon mediassa keskusteltu ja yleinen tuomio on, että curling-vanhemmuus on idioottimaista. Olen samaa mieltä, se on idioottimaista, mutta ei pitäisi mennä ääripäähänkään ja ajatella, ettei lapselle voi enää puhua rakentavasti järkeä. Kuitenkin se järkipuhe tosiaan pelaa monta kertaa paljon paremmin.

(yläasteen ope vm. 72)