Kyllä on huvittavia nämä jutut, kuinka köyhemmät osaavat

tuilla eläjä, mutta minusta tuntuu väärältä sanoa, että minäkin maksan veroja. En maksa oikeastaan, kun maksan vaan osan tuestani takaisin.

Ei köyhyys eikä se, että rahaa on paljon. Ainakaan jos niitä rahoja käyttää vain omaan hyvinvointiin ja omiin sijotuksiin, ja arvostaa rahaa tileillä ja rahastoissa enemmän kuin rahaa minkä jakaa ystäviensä tms ihmisten kanssa elämyksissä. Tästä on selkeä tutkimusnäyttö.



Ihmiset, jotka korostavat omistamista ja ovat materiakeskeisiä - näitä on yllättävän paljon ylimmissä tuloluokissa - eivät ole yhtä onnellisia kuin ne, joilla rahaa on "normaalin keskiverrosti".



Myöskään köyhät eivät ole keskimäärin kovinkaan onnellisia, vain harva köyhä pystyy aidosti nauttimaan niistä elämän pienistä iloista, kun kaikesta on puutetta. Ehkä jos köyhyys on seurausta vaikka vakavasta sairastumisesta, ja siitä selviämisestä, köyhäkin voi "tyytyä vähään", tai jos köyhyys on ekologinen/ideologinen valinta, köyhä tuntee tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.



Köyhyys usein eristää ihmistä muista rajaamalla toimintamahdollisuuksia ja köyhät kokevat yleensä itsensä kaikkea muuta kuin onnellisiksi.

Ennen sitä on pakko todeta että raha ja rikkaat vanhemmat tuo onnen ja paremman koulutuksen sekä työpaikat.



Synnyin hyvin köyhissä oloissa, lähipiirissa asui paljon romaneja ja juoppoja. Työväen rakennukset olivat korttelin päässä. Vartuin sielä kaksitoistavuotiaaksi asti, kunnes äitini onnistui hankkimaan itselleen toimitusjohtajan.



Muutimme äitini kanssa uuden "isän" luo. Isäähän minulla ei ollut. Hänestä ei ole mitään tietoa.

Opin uudessa kodissa uudet säännöt. Ensin piti oppia kuorimaan perunat ja sain tietokoneen. En ollut käyttänyt konetta koskaan. Opiskelua painotettiin ankarasti. Koulun jälkeen piti istua työpöydän äärellä neljä tuntia, koska olin tyhmä ja laiska. Pääsin peruskoulusta läpi. Se vaati äärimmäisiä ponnisteluja olin jäänyt luokalleni kahdesti. Suuntasin suoraan lukioon ja päätin hankkia myös ammatin.



Ilman isäpuoleni rahoja minusta ei olisi tullut, kuin harmia. Kaksitoistavuotiaana olin jäänyt kiinni lukuisista varkauksista, juopottelusta, teräaseesta koulussa ja sen käytöstä.



Köyhät perheet tuottavat ongelma materiaalia. Vain vuorenhuippu pääsee korkeammalle kuin omat vanhempansa. Se on kylmä totuus. Minä olen helvetin onnekas.

tuilla eläjä, mutta minusta tuntuu väärältä sanoa, että minäkin maksan veroja. En maksa oikeastaan, kun maksan vaan osan tuestani takaisin.

Sinulla on varmasti hyvät syyt. Yh:lla on vaikeaa.

En kaipaa matkoja, koska turistirysät ei kiinnosta,

Rahalla ei onnea saa.

Onhan maailmassa paljon muitakin upeita paikkoja kuin ns. turistirysät. Pieni on sinun maailmasi.

Onnellisuus sinänsä on elämänasenne ja näkökulman valintaa, mutta kyllä raha siihen vaikuttaa. Tämähän on useassa tutkimuksessa todettu asia. Joskin raha lisää onnellisuutta vain tiettyyn rajaan asti.

perse puutuu ja vatsa alkaa oireilemaan heti, kun saa vierasta murkinaa. Loppu lomasta meneekin palovammoissa tai pytyllä paskoessa. Untakaan ei saa kun sänky ei ole tuttu.



T: Vihaan matkailua

perse puutuu ja vatsa alkaa oireilemaan heti, kun saa vierasta murkinaa. Loppu lomasta meneekin palovammoissa tai pytyllä paskoessa. Untakaan ei saa kun sänky ei ole tuttu.

T: Vihaan matkailua

Minä taas rakastan matkustelua, uusia paikkoja, kokemuksia ja elämyksiä. Vatsani ei ole herkkä ja nukuin kuin tukki missä vaan, kunhan ei ole liian kuuma. Matkoilla on ihaninta aamut, kun edessä on kokonainen uusi päivä täynnä mahdollisuuksia. Olen syntynyt seikkailijaksi.

itsepetosta ja omakehua retostella sillä, kuinka onnellinen on köyhänä. Kuinkahan moni noista onnellisista köyhistä jättäis lottovoiton lunastamatta?



Itse olen köyhä ja arvostan kyllä elämän pieniä asioita, mutta huomattavan paljon paremmin pystyisin myös nauttimaan niistä, jos olisi rahaa. Esim. jos olisi rahaa voisin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Jos olisi rahaa, minun ei tarvitsisi stressata rahasta, vaan voisin keskittyä elämän pieniin asioihin. Nyt köyhänä elämä on materian perässä roikkumista.

itsepetosta ja omakehua retostella sillä, kuinka onnellinen on köyhänä. Kuinkahan moni noista onnellisista köyhistä jättäis lottovoiton lunastamatta?

Itse olen köyhä ja arvostan kyllä elämän pieniä asioita, mutta huomattavan paljon paremmin pystyisin myös nauttimaan niistä, jos olisi rahaa. Esim. jos olisi rahaa voisin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Jos olisi rahaa, minun ei tarvitsisi stressata rahasta, vaan voisin keskittyä elämän pieniin asioihin. Nyt köyhänä elämä on materian perässä roikkumista.

Joillakin on niin toisenlaiset elämänarvot, etteivät kaipaakaan kaikkea. varmaan lottovoiton lunastaisivat mutta antaisivat sen vaikkapa hyväntekeväisyyteen.

Ja nimenomaan haluavat keskittyä pieniin asioihin ja tekoihin elämässä, jäävät jopa kotiin vaikka tiukkaa onkin. Muut arvot ohittavat sen materian.

matkailu voi maksaa paljon enemmän kuin joku etelän loma. Sillä hinnalla mitä kuluu esimerkiksi Ruotsinmatkaan, matkaisi ihan kepeästi Espanjaan tai vaikka Thaimaaseen saakka.



Toki Aasiassa ja Etelä-Euroopassa on kalliitakin matkakohteita, kaikkea löytyy. Ei voi kuitenkaan sanoa, että lähilomat olisivat aina edullisia.

Vai onko joku muka köyhä siksi, ettei päässyt ilmaisiin jatko-opintoihin tai joutui maksamaan isävainaansa velkoja, häh?? :) No eipä ole, niin..!



Juuri tuo ruikutus tyylillä "minä mitään suurta koskaan voi tavoitella, voi itku" on se, joka estää tekemästä elämästään edes vähän siedettävämpää. Joo en yritä väittää että jokainen köyhä voisi olla lääkäri tai kansanedustaja, mutta ihan varmasti JOTAIN voi tehdä oman hyvinvointinsa eteen!! Minä sen tiedän, kun olen pohjalta noussut ja pikkuhiljaa tehnyt päätöksiä, joilla on vaikutusta hyvinvointiini. Esim. lähdin työkkärin kurssille, jotten vaan nyhjäisi masentuneena kotona. Hain aktiivisesti apua sairauteeni vaikka kuinka itketti ja teki mieli lopettaa leikki kesken. Jne.



Olin elämästäni 7 vuotta vaikeasti masentunut, yksin JA köyhä, silti sain itseni vielä nousemaan! Miettikääpä "köyhät" sitä!! Teillä on usein perhe/ystäviä, joku taito jossa olette hyviä jne. Minulla on häiriö, joka tekee sen etten varmaan koskaan tule olemaan tavallinen työntekijä, sellainen peruskansalainen. Silti uskallan hymyillä nyt, vihdoinkin.



Lopettakaa se valitus ja kuvitteellisten seinien kasaaminen menestyksenne tielle.

perse puutuu ja vatsa alkaa oireilemaan heti, kun saa vierasta murkinaa. Loppu lomasta meneekin palovammoissa tai pytyllä paskoessa. Untakaan ei saa kun sänky ei ole tuttu.

T: Vihaan matkailua

Minä taas rakastan matkustelua, uusia paikkoja, kokemuksia ja elämyksiä. Vatsani ei ole herkkä ja nukuin kuin tukki missä vaan, kunhan ei ole liian kuuma. Matkoilla on ihaninta aamut, kun edessä on kokonainen uusi päivä täynnä mahdollisuuksia. Olen syntynyt seikkailijaksi.

Haen seikkailuni lähistöltä. Saan saman lähistöltä. Ei tarvitse matkailla toiselle puolelle maailmaa. Mikäli uusia laitteita kehitetään ja matkailusta tulee mukavempaa niin ehkä voin poistua yli 100km alueelle.

usein huomaa että juuri tuo matkustelu on se status kysymys, eli kun on rahaa matkustellaan vaikka mihin, ei siinä mitään, mutkun se täytyy kertoa suureen äneen kaikille näkee et se matkustelu ei ole se juttu vaan siitä tuleva "arvostus".

jos kaikilla olisi varaa ostaa ostaa ja kuluttaa mielin määrin ei meidä kaikkien lapsille jäisi kun paskaläjä, saastunut ja pilaantunut planeetta. minusta on ihana esim ostaa vanhoja asioita ja kierrättää vaikka rahaa olisi. jotenkin tuntuu vaan niin hyvältä tietää etteivät hyvät asiat mene samantien vaan kaatopaikalle että saisi uusia.

lentomatkustusta en suosi, tiesitkö että jokaisella lennolla altistut aika suurelle säteilymäärälle plus tuhoat suuren alan sademetsiä, eli saastutat lapsesi planeetan. luen tämän päivän iltasanomat: uv säteily poikkeuksellisen voimakasta, sattumalta meillä on muodostumassa suuri otsoniaukko pohjoiselle alueelle. tällaisia on ihan hyvä varmaan kaikkien pohtia

Vai onko joku muka köyhä siksi, ettei päässyt ilmaisiin jatko-opintoihin tai joutui maksamaan isävainaansa velkoja, häh?? :) No eipä ole, niin..!

Juuri tuo ruikutus tyylillä "minä mitään suurta koskaan voi tavoitella, voi itku" on se, joka estää tekemästä elämästään edes vähän siedettävämpää. Joo en yritä väittää että jokainen köyhä voisi olla lääkäri tai kansanedustaja, mutta ihan varmasti JOTAIN voi tehdä oman hyvinvointinsa eteen!! Minä sen tiedän, kun olen pohjalta noussut ja pikkuhiljaa tehnyt päätöksiä, joilla on vaikutusta hyvinvointiini. Esim. lähdin työkkärin kurssille, jotten vaan nyhjäisi masentuneena kotona. Hain aktiivisesti apua sairauteeni vaikka kuinka itketti ja teki mieli lopettaa leikki kesken. Jne.

Olin elämästäni 7 vuotta vaikeasti masentunut, yksin JA köyhä, silti sain itseni vielä nousemaan! Miettikääpä "köyhät" sitä!! Teillä on usein perhe/ystäviä, joku taito jossa olette hyviä jne. Minulla on häiriö, joka tekee sen etten varmaan koskaan tule olemaan tavallinen työntekijä, sellainen peruskansalainen. Silti uskallan hymyillä nyt, vihdoinkin.

Lopettakaa se valitus ja kuvitteellisten seinien kasaaminen menestyksenne tielle.

me pussataan sun peppua ja sää oot sankari. ei me olla sankareit, voi olla vaa yks terääsmiees ja sää oot sankari.

älä yleistä pliis.

T: punkkari äiti

perse puutuu ja vatsa alkaa oireilemaan heti, kun saa vierasta murkinaa. Loppu lomasta meneekin palovammoissa tai pytyllä paskoessa. Untakaan ei saa kun sänky ei ole tuttu.

T: Vihaan matkailua

Minä taas rakastan matkustelua, uusia paikkoja, kokemuksia ja elämyksiä. Vatsani ei ole herkkä ja nukuin kuin tukki missä vaan, kunhan ei ole liian kuuma. Matkoilla on ihaninta aamut, kun edessä on kokonainen uusi päivä täynnä mahdollisuuksia. Olen syntynyt seikkailijaksi.

Haen seikkailuni lähistöltä. Saan saman lähistöltä. Ei tarvitse matkailla toiselle puolelle maailmaa. Mikäli uusia laitteita kehitetään ja matkailusta tulee mukavempaa niin ehkä voin poistua yli 100km alueelle.

jossain Keravalla kuin Argentiinassa? No voi morjens näitä juttuja. Kannattaisiko oikeasti joskus ottaa ja käydä vaikka siinä 200km pääsä Pihitputaalta? Voisi maailmankuva hiukan avartua...

usein huomaa että juuri tuo matkustelu on se status kysymys, eli kun on rahaa matkustellaan vaikka mihin, ei siinä mitään, mutkun se täytyy kertoa suureen äneen kaikille näkee et se matkustelu ei ole se juttu vaan siitä tuleva "arvostus".

jos kaikilla olisi varaa ostaa ostaa ja kuluttaa mielin määrin ei meidä kaikkien lapsille jäisi kun paskaläjä, saastunut ja pilaantunut planeetta. minusta on ihana esim ostaa vanhoja asioita ja kierrättää vaikka rahaa olisi. jotenkin tuntuu vaan niin hyvältä tietää etteivät hyvät asiat mene samantien vaan kaatopaikalle että saisi uusia.

lentomatkustusta en suosi, tiesitkö että jokaisella lennolla altistut aika suurelle säteilymäärälle plus tuhoat suuren alan sademetsiä, eli saastutat lapsesi planeetan. luen tämän päivän iltasanomat: uv säteily poikkeuksellisen voimakasta, sattumalta meillä on muodostumassa suuri otsoniaukko pohjoiselle alueelle. tällaisia on ihan hyvä varmaan kaikkien pohtia

olisit jättänyt lapset tekemättä. Se on parasta mitä voit antaa maapallolle.

arvostaa elämän pieniä asioita. Ja ajatellaan, että jos on rahaa enemmän, niin on heti kauhea tuhlari ja öykkäri ja elämä menee vain materian perässä juoksemiseen. Toisaalta, ehkä on hyväkin köyhempien näin luulevan, eivätpä joudu entistä enemmän kadehtimaan ihmisiä joilla on niin raha-asiat kuin muutkin asiat hyvin.

Näin on! Ja itseäni ottaa päähän myös näiden köyhien kateellisten kommarien rutina että varakkailta pitäisi ottaa lapsilisät pois! On se vaan kumma että nämä kateelliset eivät tajua että heidänkin lapsilisät maksetaan suurituloisten maksamista veroista kuten kaikki sosiaalipalvelut ym. Jos lapsilisiä aletaan suurituloisilta poistamaan niin ne pitäisi poistaa sitten kaikilta tasavertaisesti! Oikeen kunnon kommariajattelua nääs...

köyhien ja parempiosaisten aivojen toiminnasta klydy ne merkittävimmät erot nimenomaan stressivasteesta mitkä selittävät, miksi jotkut eivät kykene "nousemaan" huono-osaisuudesta.



Huono-osaisuus periytyy paitsi mallioppimisen vuoksi myös siksi, että näiden vanhempien kyky säädellä stressiä on heikko ja jo ensimmäisten ikävuosien aikana ympärisöolosuhteet muovaavat heidän jälkikasvunsakin stressivasteen heikoksi.

Tutkimuksissahan on havaittu, että mitä heikommassa asemassa ihminen on hierarkiassa, sitä herkempi tämä on stressille eli heikoimmat ovat stressaantuneimpia.



Kyllähän sen näkee joka puolella ympärillään, miten ne lapset, jotka kykenevät säätelemään tunteitaan ja jännitystään, pärjäävät paremmin jo päiväkodissa ja edelleen koulussa, saavat keskityttyä oppimiseen. Ne lapset joilla on huonot kotiolot eli hunot suhteet vanhempiinsa ja joilla on vaikeuksia tunteiden hallinnassa eivät pärjää.



EI ihminen sattumalta syrjäydy aikuisena vain omaa tahdonvoiman puutettaan, vaan kyse on usein vuosikausien mittaisesta kehityksestä, joka on vaikuttanut ihmiseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Ei tällainen ihminen välttämättä pysty "ryhdistäytyä" tuosta vaan ilman tukea ja saattaa päätökseen opintonsa ja työllistyä, jos koko psyykkis-sosiaalinen pohja on liian hatara siihen.

jossain Keravalla kuin Argentiinassa? No voi morjens näitä juttuja. Kannattaisiko oikeasti joskus ottaa ja käydä vaikka siinä 200km pääsä Pihitputaalta? Voisi maailmankuva hiukan avartua...

Saan seikkailun ihmisistä en paikkakunnista. Kyllä Keravallakin on hienoja ihmisiä. Tutustuminen ihmiseen voi olla melkoinen matka. Suosittelen tutustumaan ihmisiin lähemmin, kuin pintapuolisesti. Ihmiset tuntuvat myös sisältä erilaiselta, kuin päältä. Otetaan nyt esimerkiksi se Kerava ja Buenos aires. Kuusi vaihtuu chlorophora tinctoriaksi. Vaikka maisemat ja kasvillisuus vaihtuu niin jäljelle jää ihmiset. Tietenkin, mikäli pelkäät ihmisiin tutustumista niin voit seikkailla eksiittisessa luonnossa. Saman voit tehdä myös Tuusulanjärvellä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuusulanj%C3%A4rvi

ja niiden riittävyyttä. Ei lapsena, ei opiskelijana, ei työssäkäyvänä.



Koen olevani onnellinen näin. Osaan nauttia pienistä asioista, kävelyretkistä, metsästä, aurinkoisista kevätpäivistä. Mutta myös kalliista asioista, matkustelusta, taiteesta, arkkitehtuurista.



Näkisin että usein onni lähtee siitä että on osaansa tyytyväinen. Ei kaipaa lisää. En tunne yhtään köyhää. Onnettomin ystäväni on se, joka on hyvintoimeentuleva keskituloinen, mutta haluaisi olla rikas.