Kyllä on huvittavia nämä jutut, kuinka köyhemmät osaavat

siihen ei rahaa tarvita, en minä, eikä kukaan muukaan.

Mulla on kaunis koti järven rannalla, aso kylläkin.

Mies jonka kanssa olen ollut 16 vuotta.

Kaksi ihanaa poikaa ja harrastan puutarhanhoitoa, joka on mulle tosi rakas harrastus eli mulla on upea pihakin.

En kaipaa matkoja, koska turistirysät ei kiinnosta, en kaipaa upeaa autoa, kun bussi kulkee.

Vaatteet ei merkitse minulle mitään ja en oikein ymmärrä mistä jään paitsi.

Kesähuvitukset meillä tyyliin särkänniemi, kylpylän uimaosasto ja korkeasaari.

Mennään noihin menoihin paljon mielummin, kuin jonnekkkin kalliille matkalle.

Rahalla ei onnea saa.

palasinakaan, mutta olen aina kiinnostunut matkustamaan ja olen asunutkin ulkomailla, koska minusta maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja. Rahalla ei saa onnea, mutta sillä saa kokemuksia ja elämyksiä.

Meille ne kotimaan menot on kokemuksia, josta lapset nauttivat.

Olen käynyt nuorena paljon ulkomailla ja mistään ei kyllä jäädä paitsi, se on varma.

T.7

Meille ne kotimaan menot on kokemuksia, josta lapset nauttivat.

Olen käynyt nuorena paljon ulkomailla ja mistään ei kyllä jäädä paitsi, se on varma.

T.7

matkustella, eihän siitä ole kysymys.En nyt kuitenkaan menisi vertaamaan Afrikan safaria ja kotimaan kylpylää keskenään.

Ja kyllä se vaan on niin, että köyhien kuvitelmista 99% on lähinnä itsepetosta! Miten muka olotila ei voisi parantua siitä, että saisi laskut maksettua ja joskus ostettua itselleen jotain kivaa?

Ja kyllä se vaan on niin, että köyhien kuvitelmista 99% on lähinnä itsepetosta! Miten muka olotila ei voisi parantua siitä, että saisi laskut maksettua ja joskus ostettua itselleen jotain kivaa?

mutta toisaalta kun ajatteleln parhaita, rakkaimpia muistojani ja kokemuksiani voin sanoa, että yhtäkään niistä en olisi rahalla saanut.

Ainakin mulle suurimmat onnen tuojat elämässä ovat perhe, lapsi, toimiva avioliitto ja terveys.

MUTTA: Kyllä mä myönnän, että elämää helpottaa kummasti, jos ei tarvitse murehtia raha-asioita. Erityisesti silloin, jos muutenkin tapahtuu elämässä jotain ikävää, on ihan helpottavaa, että siihen päälle ei vielä kasaudu suuria taloudellisia murheita. Kyllä me oltais ihan onnellisia kaupungin vuokra kaksiossakin, mutta onhan se kiva, jos pystyy hankkimaan itselleen jotain, vaikka asunnon tai mökin tms. Ei se mökki automaattisesti tarkoita, että elämä muuttuu onnelliseksi, mutta onhan se ihanaa, jos sen oman rakkaan perheensä kanssa voi vapaa-aikaa viettää itselleen mieluisissa puitteissa.

Minusta tämä keskustelu on aika tekopyhää.



Ensinnäkin on täysin perusoletus, että ihmisen koko persoonallisuus muuttuu siitä kun on paljon rahaa. Ja vaikka vanhemmilla olisi paljon rahaa, niin ilmeisesti myös rahanarvoa ymmärtämättömät pikkulapsetkin ovat täysiä öykkäreitä,joille ei mikään riitä, kun vanhemmat kerran on rikkaita.



Näyttäkääpä mulle pikkulapsi, joka ei tykkäisi esimerkiksi kuralammikoista mulaamisesta, pulkkamäestä tai leikkimisestä ylipäätään.



Mua myöskin ihmetyttää tämä ajatus, että paremmin toimeentulevat eivät iloitsisi hyvästä kahvikupista, ajasta omien lasten kanssa,saunomisesta tai vaikka hyvästä juoksulenkistä.



Paljon tienaavaan iloon tarvitaan näköjään sammioittain kaviaaria, timanttikorut ja yksityissuihkukone.



Rahan määrän lisääminen ei tuo absoluuttista onnea, mutta kyllä useimpien ihmisten elämänlaatua parantaa se, että ei tarvitse murehtia millä maksetaan laskut, ostetaan lapsille ruokaa ja saadaan vielä kaikille sopivat vaatteet päälle. Turvallisuuden tunnetta lisää myös se, että tietää, että ei joudu menettämään kotiansa vaikka sen vuoksi, että puoliso sairastuu tai lapsi sairastuu, niin että toinen vanhemmista joutuu jäämään pois työelämästä.

arvostaa elämän pieniä asioita. Ja ajatellaan, että jos on rahaa enemmän, niin on heti kauhea tuhlari ja öykkäri ja elämä menee vain materian perässä juoksemiseen. Toisaalta, ehkä on hyväkin köyhempien näin luulevan, eivätpä joudu entistä enemmän kadehtimaan ihmisiä joilla on niin raha-asiat kuin muutkin asiat hyvin.

On olemassa tyytyväisiä ihmisiä ja sitten tyytymättömiä. Tyytyväiset tyytyvät elämäänsä, tyytymättömät eivät. Tämä saattaa vaikuttaa kulutustottumuksiin aika paljon. Minua esimerkiksi ei kiinnosta viettää vapaa-aikaani kuluttamalla vaikka en olekaan köyhä mittareiden mukaan.

ja sanoisin, että kukaan perheen jäsenistä ei nauti elämästään. Ja tässä tapauksessa raha toi vapauden ja vapaus toi viinan jne.



Ymmärrän toki, että osa rikkaista osaa hoitaa asiansa hyvin, samoin köyhistä.

Köyhä ei koskaan voi hankkia itselleen lomamökkiä korvesta. Vaikka tekisi kovasti töitä niin siihen ei ole varaa.



Köyhä voi nauttia pienestä määrää heroiinia. Niin pienestä syntyy ilo.

Meille ne kotimaan menot on kokemuksia, josta lapset nauttivat.

Olen käynyt nuorena paljon ulkomailla ja mistään ei kyllä jäädä paitsi, se on varma.

T.7

matkustella, eihän siitä ole kysymys.En nyt kuitenkaan menisi vertaamaan Afrikan safaria ja kotimaan kylpylää keskenään.

Köyhä ei koskaan voi hankkia itselleen lomamökkiä korvesta. Vaikka tekisi kovasti töitä niin siihen ei ole varaa.

Köyhä voi nauttia pienestä määrää heroiinia. Niin pienestä syntyy ilo.

koska isosta määrästä kuolee=ei kerkiä nauttia yhtään silloin.

miten se oikeasti on?

Kyllä se vaan niin on, että köyhä arvostaa pieniä asioita, mutta rikkaalle ei riitä välillä mikään.

että raha lisää onnellisuutta, kun puhutaan sellaisesta köyhyydestä, jossa on ongelmia toimeentulon kanssa. Eli jos ihmisen on oikeasti mietittävä ostaako tässä kuussa ruokaa vai lääkkeitä, niin silloin lisäraha helpottaisi elämää niin tärkeissä asioissa, että se myös lisäisi onnea. Mutta sitten kun on saavutettu sellainen taso, että elämän perusasiat on turvattu, niin lisäraha ei enää lisääkään onnea.

Kyllä mä myönnän, että elämää helpottaa kummasti, jos ei tarvitse murehtia raha-asioita.

Ja mä ymmärsin tän ketjun niin, että tässä puhutaan kuitenkin sellaisesta "köyhyydestä", että niihin perusasioihin on kyllä varaa. Eli asuminen, ruoka, vaatetus ja kohtuulliset harrastuksetkin on kunnossa. Ei tarvi varsinaisesti murehtia raha-asioista, mutta ei ole varaa elää mitenkään erityisen ylellisestikään.

Köyhälle ei jää mitään. On ihan turhaa valhetta sanoa etteikö se mökki toisi onnea. Köyhä ei saa koskaan mökkiä eikä omistaa asuntoa. Kuten joku sanoi niin köyhän onni se viinapullo tai muut myrkyt.

ruoka oli yksipuolista ja risoista vaatteista kiusattiin koulussa.



Hankin itselleni hyvän koulutuksen ja sattumalta miehellänikin on hyvä koulutus. Saimme vakituiset työpaikat ennen lapsien tuloa. Olemme nykyään johtaja ja esimies, ja palkkakin on senmukainen.



Minusta on ihanaa, kun lapsillekin saan ostaa terveellistä ja tuoretta ruokaa ja hyviä säänmukaisia vaatteita. Matkustelemme mielestäni paljon, tykkäämme siitä kaikki. Asumme isossa talossa, meillä käy siivooja.



MUTTA osaamme arvostaa niitä pieniä asioitakin! Liikumme paljon metsässä (ilmaista hupia), tutkimme muurahaisia ja vähän isompiakin asioita. Nautin puhtaista liinavaatteista. Nautin, kun lapset oppivat uusia asioita jne.



Lapsuuden/nuoruudenystävämme ovat vielä mukana kuvioissa, kuka köyhempi ja kuka rikkaampi, eipä sillä väliä. Jos joku on kateellinen, niin sille en voi mitään. Köyhä en halua enää olla!

Asuin siellä vuosia -elämäni parasta aikaa. Maa, joka tekee hulluksi ongelmillaan ja toisaalta saa rakastumaan valloittavilla puolillaan.

Kestämätön yhdistelmä edes kokeilla verrata Keravaa ja Buenos Airesia ;)

Mutta minusta ei voi verrata keskenään Keravalla ja Argentiinassa lomailua, vaikka kuinka yrität asian muuksi muuttaa.

typerä ajattelutapa,että kaikki rikkaat tai kaikki köyhät ajattelisivat samoin. Saati sitten,että onnellisuus olisi jaettu varallisuuden mukaan:D

en minä ole rikas. Mutta vaikka olisinkin, niin hällä väliä. Miten se tähän liittyy mitenkään.. Mersuja ei meille tule ;)



Raamatussa sanotaan selkeästi asioista ja esim. homous on syntiä. Se on selvää. Kun Jeesukselta tuli eräs rikas mies kysymään miten voi pelastua, niin Jeesus vastasi, että mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja jaa köyhille. Mutta miehelle se oli liikaa ja hän lähti Jeesuksen luota pois. Jos lukisit/te Raamattua tiedät/tietäisitte, että syy miksi Jeesus sanoi noin, oli se, että Hän näki miten tärkeä omaisuus oli miehelle. Liian tärkeä. Mutta jos omaisuuden tärkeys ei olisi ollut liian tärkeä, uskon, että Jeesus olisi vastannut toisella tavalla. Siksikin sanon, että rikkaus ei ole syntiä..oma asenne ratkaisee :) Mutta hyvä on silti auttaa muita jne. Mutta ei se hyväntekeväisyys pelasta :) Näin sanoo Raamattu. Pelastuminen kun on vain yksin Armosta :)



T.90 ja 91

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta miten oikein määrittelette "köyhän"? Ihminenhän voi olla köyhä niin monella tavalla.



Itse olen lähtöisin varakkaasta perheestä, mutta nyt aikuisena olen köyhä - johtuen ammatinvalinnastani, olen nimittäin taiteilija. Luin vähän ihmeissäni joitain kommentteja, joissa köyhyys liitetään heti alkoholismiin ja siihen, ettei "saa" jotain "kivaa", kuten vaikka lomamökkiä.



Elämänlaatuun vaikuttaa aika paljon se, onko köyhyys oma valinta vai pakkotilanne, ja myös se, millaisesta köyhyydestä puhutaan. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat itse valinneet elämäntavan, jossa on vähemmän rahaa, mutta esim. enemmän aikaa. Itse olen mieluummin tässä ammatissa, teen työtä jota olen tehnyt omaksi nautinnokseni ja itseilmaisuni keinona jo lapsesta asti - olen mieluummin köyhä taiteilija, kuin keskituloinen tai rikas tehden jotain muuta työtä. Ja olen mieluummin köyhä taiteilija, jolla ei ole varaa ostaa aina kaikkea mitä huvittaa, kuin keskituloinen kahdeksasta neljään työssä ja tilillä aina paljon rahaa. Nimittäin rakastamani elämäntavan lisäksi minulla on myös oma vapaus: ei työaikoja, ei pomoa, ei velvollisuuksia. Minä nautin tästä elämästä, ja ihan oikeasti ei haittaa, etten voi ostaa spontaanisti mitä vaan.



Tuli mieleen myös noista kesämökki-kirjoituksista... vanhemmillani on kesämökki nätillä paikalla järven rannalla, mutta itse tuskin koskaan haluan sitä itselleni. Annan sisarusteni mielellään pitää sen, koska en halua tuonlaatuista omaisuutta, eikä kesämökki tuo minulle mitään iloa, en edes viihdy siellä. Ja tuskinpa olen ainoa - mahdollisesti moni, jolla ei olisi edes mahdollisuutta mökkiin, on ihan rehellinen sanoessaan, ettei haluaisikaan.



Ihmetyttää myös, jos matkustaminen käsitetään jonain RIKKAIDEN juttuna. Itse olen matkustellut aika paljon aika pienellä budjetilla. Jonkun mielestä voi olla ankeaa matkustaa junalla ja yöpyä halvoissa pienissä majataloissa, mutta minusta juuri se on mukavaa. Toki ihan nollabudjetilla ei tuollaista voi harrastaa, mutta vielä pienemmälläkin budjetilla pääsee, esim. rahtilaivoissa - jonkun mielestä sekin on tietysti taas ankeaa, mutta jotkut tykkäävät sellaisesta kulkurinelämästä ihan oikeasti.



Itse en tosin pysty samastumaan tällaiseen "köyhänä arvostan pieniä asioita", koska mielestäni juuri nämä minun arvostamani asiat, kuten oma tapa elää, vapaus ja taide, eivät suinkaan ole pieniä, vaan minulle ne ovat hyvinkin suuria ja tärkeitä. Minulle sitten ehkä joku auto olisi ihan yhdentekevä - eihän minulla ole korttiakaan, kun ei ole koskaan kiinnostanut...