Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on huvittavia nämä jutut, kuinka köyhemmät osaavat
15.03.2011 |
arvostaa elämän pieniä asioita. Ja ajatellaan, että jos on rahaa enemmän, niin on heti kauhea tuhlari ja öykkäri ja elämä menee vain materian perässä juoksemiseen. Toisaalta, ehkä on hyväkin köyhempien näin luulevan, eivätpä joudu entistä enemmän kadehtimaan ihmisiä joilla on niin raha-asiat kuin muutkin asiat hyvin.
Kommentit (103)
mutta toisaalta kun ajatteleln parhaita, rakkaimpia muistojani ja kokemuksiani voin sanoa, että yhtäkään niistä en olisi rahalla saanut.
On mahdollisuus näihin ilmaisiin riemuihin (niitähän ei oteta pois vaikka rikastuukin) sekä siihen rahan tuomaan helpotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanoisin, että kukaan perheen jäsenistä ei nauti elämästään. Ja tässä tapauksessa raha toi vapauden ja vapaus toi viinan jne.
enkä arvosta tätä kituuttamista ja näitä pieniä juttuja paljoakaan.
Arvostaisin paljon enemmän, jos olis varaa tehdä mieleisiään asioita!
Mäkin odotan, että pääsen pois kotiäitiydestäni syksyllä (nuorimmainen täyttää 3) ja alan saamaan palkkaa. Voin lopettaa punaisten lappujen tuotteiden ostamisen ja viedä lapset viikonlopuksi kylpylään!
enkä arvosta tätä kituuttamista ja näitä pieniä juttuja paljoakaan. Arvostaisin paljon enemmän, jos olis varaa tehdä mieleisiään asioita!
Me emme ole johtajia, mutta hyvin toimeentulevia kuitenkin. Molempien lapsuus oli ankeaa. Mieheni perheessä kärsittiin suorastaan nälkää. Minun perheessä ruoka oli ravintoköyhää eikä meillä ollut harrastuksia. Vaatteista en edes viitsi mainita mitään.
Kun saimme ensimmäisen lapsen, oli itsestään selvää ettei hänen tarvitsisi nauttia pelkästään elämän pienistä asioista. Haluamme hänelle tarjota myös niitä matkoja ja harrastuksia. Se ei kuitenkaan poissulje sitä ettemmekö voisi nauttia myös kävelystä auringonpaisteessa, vesilätäköistä ja naapurin kissasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllä se onnellisuutta verottaa. Mutta kun perustarpeet saa tyydytettyä ja jopa vähän ekstraa, niin sen jälkeen raha menettää merkitystään onnellisuuden lisääjänä. Onhan noita useampiakin tutkimuksia vaikka joissa todetaan että tietyn vuosiansion jälkeen onnellisuus ei enää kasva - ja se kynnysarvo ei ollut mikänä suuren suuri!
Tuloerot ovat ilmeisesti kasvaneet, mutta suurimmalla osalla ei ole valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kaikki koskemaan kaikkia. Osa rikkaista ei ehkä arvosta pieniä iloja mutta varmasti moni taas arvostaa.
Ja totta on , että köyhä iloitsee vähempiarvoisestakin mutta osin ihan siksi, ettei kalliimpiin elämyksiin ole varaa. Eikä tule ehkä koskaan olemaan. Pointti on sitten siinä, että kuitenkin osaa nauttia arjen pienistäkin iloista ja saa elää onnellisen elämän.
Jos se elämä menee siinä, että paljon kadehtii vain toisia ja elää sitä sitku-elämää, se voi se elämä mennä kokonaan siinä kadehtimisessa ja kuolee sitten katkerana.
Se taito, että osaa iloita niistä asioista joihin itsellä on mahdollisuus, antaa valoa elämään. Ja monasti se on tärkeintä, että arki on onnellista, koska sitähän elämä suureksi osaksi on. Lomaelämykset on sitten luksusta siihen päälle.
Itse olen monessa asiassa muuttunut ekologisemmaksi ajattelijaksi pakollisen säästäväisyydenkin ansioista. Jos nykymaailmaa miettii, aika järkyttävää olis, jos kaikki ostais vain uutta eikä kukaan kierrättäisi mitään vanhaa.
Ja osin ihan ekologisista syistä emme matkustele lentäen ulkomaille, pienikin teko kuitenkin vaikuttaa. Varmasti saisi elämyksiä käymällä esim. ihailemassa kaukomaiden luontoa ja nähtävyyksiä, historiallisia kohteita jne. Mutta olemme valinneet hieman rikkaamman arjen sen sijaan, että säästäisimme paljon ja eläisimme tosi niukasti päästäksemme kaukomaille.
varakkaiden perheiden olevan pelkkiä materialisteja ja joiden lapsetkin on ihan hunningolla.
Itse olen elänyt ns. köyhät vuodet joskus nuorena, joten ymmärrystä kyllä löytyy niille joilla on tiukkaa ja tosi on että silloin nauttii ehkä vähän erilailla elämän pienistä asioista. Mutta ei se tarkoita sitä että nyt kun on rahaa, niin ei arvostaisi yhtään mitään tai arvoistaisi eri asioita kuin silloin.
Elämä on helpompaa ja en mä ainakana missään nimessä kaipaa niitä kituvuosia vaikka olenkin hyvilläni siitä että ne on koettu.
Ei meillä tolkuttomasti tuhlata, mutta en mä näe mitään syytä miksi mun pitäisi vieläkin laskea pennosia tai elää jotenkin tosi "köyhästi". Mä voin nauttia nyt sellaisista asioista rahan avulla mistä en joskus voinut, enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa.
Meillä on ollut vaikeuksia parina edellisenä vuonna, terveys ei ole ollut ihan kohdillaan meidän perheessä, vielä se nyt puuttuisi että pitäis rahan takia murehtia, onneksi ei tartte. Toisaalta taa on tajunnut sen että mikä on tärkeää tai mikä on tärkeysjärjestys. Kyllä terveys menee rahan edelle.
Tänäänkin olen iloinnut siitä kun aurinko paistaa, kevättä kohti mennään ja terveysasiatkin on ihan kunnossa. Ei noita asioita rahalla saa, on ne sitten pieniä tai isoja asioita jonkun mielestä niin minä ainakin nautin. Nautin joskus kun ei ollut rahaa ja nautin nyt kun sitä rahaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on aivan oikeassa. Minusta on ihan käsittämätöntä, että köyhyyttä romantisoidaan, kun suurin osa köyhistä on köyhiä ihan laiskuuttaan. Moni hyvin toimeen tuleva taas on nähnyt tulojensa eteen vaivaa ihan ala-asteelta lähtien joka päivä, joka viikko. Vain av:lla voidaan opiskelua, työntekoa, vastuunottoa jne pitää pinnallisena...
Ehkä siksi, että jokin muu taho pitää huolta niistä suuremmista iloista, kuten asunnosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta.
Monessa muussa maassa Suomen köyhät olisivat keskiluokkaa. Ilman hyvinvointiyhteiskunnan palveluita köyhyys on rujoa ja raakaa.
Jos en olisi nähnyt slummeja ja asunut vuosia toisenlaisissa olosuhteissa, voisin jopa kuunnella listan tämän palstan köyhien "pienistä iloista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille ne kotimaan menot on kokemuksia, josta lapset nauttivat. Olen käynyt nuorena paljon ulkomailla ja mistään ei kyllä jäädä paitsi, se on varma. T.7
matkustella, eihän siitä ole kysymys.En nyt kuitenkaan menisi vertaamaan Afrikan safaria ja kotimaan kylpylää keskenään.
Eivätkä he niin eroa tee noille kokemuksille. Ehkä isompana ymmärtävät paremmin. Eli lapsen kannalta sillä ei ole väliä käykö safarilla vai kylpylässä. Tietysti on olemassa tietynlainen ihmisjoukko, joka osaa hienosti lapsilleen korostaa, mikä on sitä hienoa elämysmatkailua ja mikä ei, ja nämä lapsetkin osaavat sitten kiusata muita " köyhemmistä" huveista.
Ehkä siksi, että jokin muu taho pitää huolta niistä suuremmista iloista, kuten asunnosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta.
Monessa muussa maassa Suomen köyhät olisivat keskiluokkaa. Ilman hyvinvointiyhteiskunnan palveluita köyhyys on rujoa ja raakaa.
Jos en olisi nähnyt slummeja ja asunut vuosia toisenlaisissa olosuhteissa, voisin jopa kuunnella listan tämän palstan köyhien "pienistä iloista".
ja kitkerä. Ainahan jollain on asiat huonommin mutta omaa elämäänsä ei voi verrata slummeihin välttämättä, jos ei ole sellaisia läheltä nähnyt. Ei kaikki seuraa jatkuvasti jotain dokumentteja tai uutisia ja sitten tsemppaa itseään, että jollain on asiat noin huonosti, minun pitää vain olla tyytyväinen. En saa edes ääneen sanoa, jos kaipaisin jotain enemmän. Lähellä olevaa naapuria kun on helppo kadehtia, koska se on siinä lähellä ja näet eron omaan elämääsi.
Köyhäkin maksaa veroja niistä pienistä tuloistaan, tottakai palvelut kuuluvat hänellekin tässä maassa.
Ehkä sun pitää muuttaa pois, jos et kestä suomalaista yhteiskuntajärjestelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todella onnellinen ihminen. Ja joo, olen keskimääräistä varakkaampi. ´Kyllä mut tekee iloiseksi hieno, toimiva ja turvallinen auto, kauniit, tyylikkäät ja muodikkaat merkkivaatteet, voin harrastaa mitä haluan. Koti on kaunis ja tilava ja siellä viihtyy. Matkoillakin pääsee käymään 3-4 kertaa vuodessa.
Ja kyllä, olen onnellisempi kuin silloin kun olin ns. köyhä. Olen varmaan pinnallinen materialisti, kun tulen iloiseksi rahasta.
Meille ne kotimaan menot on kokemuksia, josta lapset nauttivat. Olen käynyt nuorena paljon ulkomailla ja mistään ei kyllä jäädä paitsi, se on varma. T.7
matkustella, eihän siitä ole kysymys.En nyt kuitenkaan menisi vertaamaan Afrikan safaria ja kotimaan kylpylää keskenään.
Eivätkä he niin eroa tee noille kokemuksille. Ehkä isompana ymmärtävät paremmin. Eli lapsen kannalta sillä ei ole väliä käykö safarilla vai kylpylässä. Tietysti on olemassa tietynlainen ihmisjoukko, joka osaa hienosti lapsilleen korostaa, mikä on sitä hienoa elämysmatkailua ja mikä ei, ja nämä lapsetkin osaavat sitten kiusata muita " köyhemmistä" huveista.
safaria eri tavalla kuin kylpylää, kun kylpylään pääsee niin usein. Tietysti pienemmät eivät näitä asioita niin mieti.
Olen kiitollinen siitä, että Suomessa monella on mahdollisuus hyvään ja täysipainoiseen elämään myös pienillä tuloilla. En vain osaa puhua köyhistä, jos taustalla on asunto -eikä siis mikään pahvilaatikoista tehty hökkeli- lämpimällä vedellä, sekä juomakelpoisella kylmällä vedellä. Puhumattakaan peruskoulusta ja sen jälkeisistä opiskelumahdollisuuksista. Tai terveydenhuoltopalveluista.
Kuten sanoin, monessa muussa maassa Suomen köyhät olisivat keskiluokkaa, kuten edellisessä asuinmaassani: raskaan työn raatajia, jotka vain vaivoin säilyvät plussan puolelle, kun maksettavaksi lankeaa koko yhteiskunnan paino ja tähän päälle kallis ruoka inflaation huidellessa pilvissä; lasten koulumaksut ja jatkuva pelko siitä, kuinka lapset saadaan koulutettua; kallis vuokra (ellei uskaltaudu slummien läheisyyteen, jolloin asunnon voi saada kohtuuhinnalla) jne. jne.
Ehkä siksi, että jokin muu taho pitää huolta niistä suuremmista iloista, kuten asunnosta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta.
Monessa muussa maassa Suomen köyhät olisivat keskiluokkaa. Ilman hyvinvointiyhteiskunnan palveluita köyhyys on rujoa ja raakaa.
Jos en olisi nähnyt slummeja ja asunut vuosia toisenlaisissa olosuhteissa, voisin jopa kuunnella listan tämän palstan köyhien "pienistä iloista".
ja kitkerä. Ainahan jollain on asiat huonommin mutta omaa elämäänsä ei voi verrata slummeihin välttämättä, jos ei ole sellaisia läheltä nähnyt. Ei kaikki seuraa jatkuvasti jotain dokumentteja tai uutisia ja sitten tsemppaa itseään, että jollain on asiat noin huonosti, minun pitää vain olla tyytyväinen. En saa edes ääneen sanoa, jos kaipaisin jotain enemmän. Lähellä olevaa naapuria kun on helppo kadehtia, koska se on siinä lähellä ja näet eron omaan elämääsi.
Köyhäkin maksaa veroja niistä pienistä tuloistaan, tottakai palvelut kuuluvat hänellekin tässä maassa.
Ehkä sun pitää muuttaa pois, jos et kestä suomalaista yhteiskuntajärjestelmää.
Mutta kun on ollut ikänsä köyhä, on realistiset kuvitelmat elämästä. Kun on aina tottunut pihistelemään, ei haaveilekaan isoista, koska tietää sen olevan mahdotonta.
On pakko oppia elämään sillä ajatuksella, että elämä kannattelee kun ei muuta voi.
Kun ei ole oikeastaan mitään, on pakko oppia miettimään, mitä hyvää minulla silti on. Turhalla surkuttelulla pilaa vain sen ainutlaatuisen elämän, mitä me jokainen saamme elää vain pienen hetken.
Voi olla itsepetosta ja rikas nauraa minun haaveilleni ja elämääni tyytyväisyydelle, koska en ole koskaan päässyt safareille, eikä lapseni ole saaneet ulkomaanelämyksiä.
Mutta näillä mennään kun ei muulla voi. Sitä voi olla joko onneton tai onnellinen. Minä mieluummin valitsen onnellisuuden kuin kaihoilen mahdottoman perään.
lapsena vanhemmillani oli asuntovelkaa, isäni on sairastellut niin kauan kun muistan, lisäksi minulla on sisaruksia, joten rahaa ei ollut lapsille jaettavaksi asti. Opiskeluaikani pärjäsin omillani, vanhemmilta en apua saanut. Nyt olen työelämässä, kuin myös mieheni. Ollaan keskituloisia, ei rikkaita, mutta ei tarvitse kaupassa ihan joka penniä laskea, voidaan harrastaa ja matkustellakin silloin tällöin. Meillä on asuntovelkaa.
Mielestäni rahan arvon ymmärtää ja sitä osaa arvostaa, jos on elämässään kokenut köyhyyden. Olen nyt tienannut n. 10 vuotta omat leipärahani ja edelleen saan aika ajoin vilpittömän onnellisuuden tunteen siitä, että voin ostaa kaupasta esim pihviä ruokapöytään, eikä tarvitse elää sillä makaroni- tonnikala moskalla, mikä opiskeluaikana oli pääasiallinen ravinnon lähde (siihen aikaan tonnikala oli todella halpaa).
Nyt itselläni on terveys pettännyt, olen ollut sairaslomalla jo jonkun aikaa ja tuloni tätä myöten on pienentynyt. Edelleen olen onnellinen siitä, että meillä sentään on sen verran tuloja, että tästäkin koettelemuksesta selviydytään siis taloudellisesti. En tiedä kuinka masentunut olisin, jos tähän päälle vielä joutuisin murehtimaan taloudellista tilannetta. Sairauden vuoksi olen siis masennuksestakin kärsinyt kun tilanne näytti epätoivoiselta. Nyt olen saanut kuitenkin toivoa, huomenna olen menossa leikkaukseen, jonka pitäisi minut kokonaan parantaa- jos kaikki menee hyvin. Mutta toivoa on, toipumisaika toki on pitkä, mutta taas näen miten aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kesä lähestyy! Eli pointtini on se, että raha ei tuo kaikkea onnea, mutta kyllä se huomattavasti helpottaa elämää!
ruoka oli yksipuolista ja risoista vaatteista kiusattiin koulussa.
Hankin itselleni hyvän koulutuksen ja sattumalta miehellänikin on hyvä koulutus. Saimme vakituiset työpaikat ennen lapsien tuloa. Olemme nykyään johtaja ja esimies, ja palkkakin on senmukainen.
Minusta on ihanaa, kun lapsillekin saan ostaa terveellistä ja tuoretta ruokaa ja hyviä säänmukaisia vaatteita. Matkustelemme mielestäni paljon, tykkäämme siitä kaikki. Asumme isossa talossa, meillä käy siivooja.
MUTTA osaamme arvostaa niitä pieniä asioitakin! Liikumme paljon metsässä (ilmaista hupia), tutkimme muurahaisia ja vähän isompiakin asioita. Nautin puhtaista liinavaatteista. Nautin, kun lapset oppivat uusia asioita jne.
Lapsuuden/nuoruudenystävämme ovat vielä mukana kuvioissa, kuka köyhempi ja kuka rikkaampi, eipä sillä väliä. Jos joku on kateellinen, niin sille en voi mitään. Köyhä en halua enää olla!
Minäkin olen köyhistä oloista. Onnistuin kuitenkin hankkimaan koulutuksen avulla hyvän toimeentulon. Minulla on edelleen tuttuja äitini kautta lapsuuden paikkakunnalla. Kovin moni samoista oloista jäi samalle tasolle, kuin vanhempansa. Aijemmin kuvittelin että olin ansainnut hyvinvointini. Nyt en ole varma. Ehkä kyseessä oli vain onni tai olen poikkeuksellisen älykäs yksilö populaatiosta, josta tulen.
Voin varmalta kädeltä sanoa ettemme me ansaitse tätä onnea.
T: Samis
Jonkun tilaston mukaan meidänkin perhe on rikas. Ei ole velkaa ja kaupassa ei tarvi juuri hintoja katsella.
Olemme käyttäneet päivälleen kaikki vanhempain/kotihoito/vuorotteluvapaat ja nauttineet lapsistamme. Ja silti ei ole tarvinnut mistään vapaiden takia nuukailla. Onhan se niin kuin edellä, että rikastuakseen on ensin saatava kunnon koulutus ja työpaikka eikä voi jäädä kotiin makaamaan. En mielestäni ole siitä huonommaksi ihmiseksi muuttunut, etten ole enää köyhä/keskiluokkainen. Enkä koe, että on saatava ne luxusmatkat ja kaviaarit, vaan mukavaa on sauna ja makkaranpaisto.