Missä vaiheessa musikaalinen lapsi alkaa laulaa nuotilleen?

minäkin tunnen loistavia muusikoita, jotka laulavat hienosti nuotinvierestä :)



Itse harrastan laulua, mieheni taas ei ole kummoinen laulaja, mutta omaa selkeästi rytmitajun. Vielä musikaalisuudesta: jotkut saattavat laulaa nuotilleen ja lauluääni on ihan kaunis, mutta rytmitaju puuttuu, eli edistetään tai laahataan. Musikaalisuus on siis aika laaja kokonaisuus.



Oma poikani on vähän reilu 2-vuotias, ja esim. muskarissa soittaa ainoana tuonikäisenä klaveeseja rytmissä koko laulun ajan. Ei kuitenkaan laula vielä mitenkään erityisesti, jotain helppoja lyhyitä juttuja, jotka jopa voivat osua kohdalleen, ja joskus tunnistan lallatuksesta vaikka Jänis istui maassa. Uskon silti, että oppii vielä laulamaankin ihan kelvollisesti.



Tyttö on vasta kuusi kuukautta, mutta vatsassani ollut jo laulutunneilla ja osallistunut musiikkiin. Hänestä huomaan nyt jo sen, että kun telkkarista tai jostain tulee musaa, mikään muu ei kiinnosta, vaan tuijottaa äänen kohteeseen.

näin ainakin meillä.



10 laulajan & soittajan äiti

Olisko jollain antaa vinkkiä meidän tilanteeseen? Kirjoitin tuolla aiemmin samalla otsikolla kuin nyt ja jos on sama tilanne jollakin niin olis kiva kuulla, miten olette järjestäneet ks.asian oman lapsenne kohdalla. Kun kuitenkin tyttö nauttii suuresti soittamisesta ja omaksuu ja ymmärtää nopeasti uudet asiat. Pelkona vaan se, ettei tule jatkossakaan läpäisemään pääsykokeita, koska siellä arvotetaan niin suuresti erityisesti melodioiden matkimista, joka ei vielä vuosi sitten ainakaan onnistunut. Nyt ei ajateltu edes hakea mihinkään, vaan jatkamme yksityisellä opella. Onko sitten ainoa vaihtoehto mennä yksityiseen ja kalliiseen musiikkioppilaitokseen/kouluun, jonne kaikki halukkaat pääsevät ilman pääsykokeita?

Kun kuitenkin tyttö nauttii suuresti soittamisesta ja omaksuu ja ymmärtää nopeasti uudet asiat. Pelkona vaan se, ettei tule jatkossakaan läpäisemään pääsykokeita, koska siellä arvotetaan niin suuresti erityisesti melodioiden matkimista, joka ei vielä vuosi sitten ainakaan onnistunut.

Ensinnäkin tuota melodioiden matkimista kannattaa tietenkin harjoitella. Mutta jos tytön ääniala on selvästi normaalia matalampi, kannattaa varmaan pääsykokeissa pyytää, että tytölle soitettaisiin matkittavat melodiat normaalia matalammalta (nykyinen ope voisi ehkä kirjoittaa lapun, jossa asiasta kerrotaan ja tyttö voisi näyttää tämän lapun pääsykokeissa testaajalle). Ongelma on lähinnä silloin, jos ääniala on todella kapea, eikä näin päästä testaamaan samanlaisia medodioita kuin mitä muilla testataan.

Riippuu sitten täysin musiikkiopistosta, miten pääsykokeet on järjestetty ja miten asiaan suhtaudutaan. Omien lasteni musiikkiopistossa soittonäyte annetaan samassa tilassa samoille testaajille kuin melodioiden toistot. On vaikea uskoa, että siinä erinomainen soittaja jäisi valitsematta laulutaidon puutteen takia (eri asia on, jos soittotaitokin on vain sillä rajalla, että tuleeko valituksi). Joissakin muissa musiikkiopistoissa eri testit järjestetään erikseen ja pisteet lasketaan vain suoraan yhteen.

Terv. se sellistitytön äiti - en enää muista numeroa

Olisko jollain antaa vinkkiä meidän tilanteeseen? Kirjoitin tuolla aiemmin samalla otsikolla kuin nyt ja jos on sama tilanne jollakin niin olis kiva kuulla, miten olette järjestäneet ks.asian oman lapsenne kohdalla. Kun kuitenkin tyttö nauttii suuresti soittamisesta ja omaksuu ja ymmärtää nopeasti uudet asiat. Pelkona vaan se, ettei tule jatkossakaan läpäisemään pääsykokeita, koska siellä arvotetaan niin suuresti erityisesti melodioiden matkimista, joka ei vielä vuosi sitten ainakaan onnistunut. Nyt ei ajateltu edes hakea mihinkään, vaan jatkamme yksityisellä opella. Onko sitten ainoa vaihtoehto mennä yksityiseen ja kalliiseen musiikkioppilaitokseen/kouluun, jonne kaikki halukkaat pääsevät ilman pääsykokeita?

testaa vaan tuota laulupohjalta lähötistä osaamista :((

moni lapsi nauttii ja oppii upeasti soittamaan, vaikkei laulaa osaisikaan

eli ei se lauluääni ja lallatus kerro kaikkea.

moni kauniisti nuotilleen laulava taas ei välttämättä tykkää soittamisesta tai/ja ei jaksa siihen keskittyä edes

mut näin vaan on, et musaopistit testaa tyylilläänn...

eli on van maksettava kalliimpaa hintaa, mut monesti sit saa openkin valita ja sillä on iso merkitys siihen miten lapsi innostuu ja jaksaa murkkuikäisenäkin olla innostunut soittamisesta ;)

meillä esikoinen soitti pianoa yksityisellä , ihana ope ja siten innsotus suurta, järjesti konsertteja väh kaksi kertaa vuodessa

musaopistossa sama lapsi soitti sit viulua, sai opeksi elmäänsä ja työhönsä kyllästyneen hapannaaaman , ja kaikki arvaa mitä siitä seuras...kyllä soitti lapsi mut ei ollut enää sitä iloa mitä olis ollut kannsutavan opena kanssa

musaopistoperustasooon asti viulua soitti ja siihen jäi...piano jatkuu ja jatkkuuu

eli tahdon sanoa, et rahalla saa laatua

mielelläni maksan laadukkaasta opetuksesta enempi :)))

eli tahdon sanoa, et rahalla saa laatua

mielelläni maksan laadukkaasta opetuksesta enempi :)))

En lainkaan epäile sitä, etteikö teidän yksityinen ope olisi loistava. Mutta näin yleisesti hyväkin opettaja pyrkii takaamaan itselleen jatkuvan ja varman toimeentulon. Sen vuoksi useimmat hyvät soitonopettajat hakevat musiikkiopistojen virkoihin. Toki esim. pääkaupunkiseudulla kilpailu näistä viroista on niin kova, että monet hyväkin opettajat eivät tule niihin valituksi ainakaan ensimmäisinä työvuosinaan, jolloin yksityiseltäkin puolelta löytyy hyviä opettajia.

Yksityisen puolen opettajien suhteen ongelma on vain se, että heidän tasonsa on todella kirjava, ja yksityistunteja antavat myös monet sellaiset, joilla ei ole edes kunnon koulutusta omaan soittimeensa, saati sitten koulutusta opettamiseen. Jos hakee opettajan yksityiseltä puolelta, on syytä olla tarkkana sen kanssa, millainen pätevyys opettajalla oikeasti on.

Yleensä muuten musiikkiopistoissakin pystyy vaihtamaan opettajaa, jos yhteistyö jonkun opettajan kanssa ei suju. Ei ehkä kesken lukuvuotta, mutta kylläkin lukuvuosien välillä. Pienissä opistoissa ja harvinaisissa soittimissa tämä voi kyllä olla hankalaa, jos opistossa ei ole useampaa opettajaa samassa soittimessa.

Musikaalisuus ei todellakaan ole periytyvä ominaisuus. Tietty taipumus voi olla, mutta laulamaan nuotilleen voi oppia missä iässä tahansa.

Voi hyvänen aika! Harmillista, että jotkut ovat tuossa luulossa!

Asia on niin, että ihminen, jolla ei ole riittävästi synnynnäistä perusmusikaalisuutta, EI opi milloinkaan laulamaan nuotilleen! Siinä ei auta mitkään laulutunnit ja treenaukset, jos oma sävelkorva ei osaa sijoittaa ääntä oikeisiin säveliin. Laulutekniikkaa ja äänenkäyttöä tosin voi parantaa, mutta opettelemalla ei kukaan puukorva opi sävelpuhdasta laulua. Se kuuluu niihin asioihin, joita ei toiselle ihmiselle voi opettaa, ellei siihen omat paukut riitä.

Moni ammatillisesti kunnianhimoinen laulunopettaja ei edes ala opettamaan henkilöitä, joista kuulee selvästi, että mitäänn edellytyksiä kyseiseen taidemuotoon ei ole olemassakaan.

Jos ei ole tulentekovälineitä, ei saa tulta aikaiseksi -sama asia!

Älkää hyvät ihmiset ainakaan väkipakolla alkako lapsianne treenauttamaan laulajaksi, jos he eivät ole selkeästi musikaalisia! Luvassa ei ole satavarmasti muuta kuin itkua ja pettymyksiä itse kullekin siihen projektiin osallistuvalle....

Ensinnäkään laulutaito ei kerro musikaalisuudesta välttämättä mitään. Yksi Suomen tunnetuimmista instrumentalisteista laulaa ihan nuotin vierestä, vaikka on tietysti huippumusikaalinen. Laulutaitoa voi kehittää, siinä on kyse paitsi sävelkorvan myös kurkunpään hallinnasta. Ihmisellä voi olla hyvä sävelkorva mutta hän ei hallitse kurkkuaan ja laulaa siksi väärin. Olen itse opettanut muutamaa aikuista täysin laulutaidotonta ihmistä, ja he ovat oppineet harjoituksen kautta laulamaan nuotilleen.



Lähes kaikki ihmiset ovat musikaalisia. Tutkimusten mukaan oikeasti "epämusikaalisia" ihmisiä on vain alle 1%. Kaikki riippuu harjoituksesta. Toki on lahjakkaampia ja vähemmän lahjakkaita ihmisiä, mutta musikaalisuus on ominaisuus, joka tulee esiin vain, jos sitä kehittää jatkuvasti.



Lapsen musiikillisen kehityksen kannalta on tärkeää, että omat vanhemmat laulavat hänelle mahdollisimman paljon. Toki lastenlauluja ja klassista musiikkia kannattaa kuunnella myös levyltä sävelkorvan kehittämiseksi, mutta kaikkein parasta on vanhemman oman laulu. Sitä lapsi kuuntelee ja matkii mieluiten. Ei edes haittaa, jos vanhempi ei laula täysin puhtaasti, riittää kun yrittää parhaansa tuodakseen melodian esiin. Myös lastenlaululevyjen mukana voi laulaa lapsen kanssa.



Oma lapseni on nyt pian 2-vuotias ja hänellä on n. 25 laulun repertuaari. Hän ei laula niitä kaikkia puhtaasti eikä osaa sanoja oikein, mutta laulut ovat tunnistettavissa ja monet fraasit menevät jo ihan virheettä. Uskoisin, että hän laulaa vuoden tai parin päästä oikein, mutta tätähän ei voi ennustaa. Joka tapauksessa harjoittelemme laulamista päivittäin. Lapselle voi laulaa aina, ruokaa laittaessa, vaippaa vaihtaessa, leikkiessä, autossa...



Absoluuttisen sävelkorvan kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsi kuulee mahdollisimman paljon musiikkia ennen 2,5 ikää. Muutoin laulutaidon voi oppia myöhemmälläkin iällä, jopa aikuisena. Suosittelen kuitenkin kaikille vanhemmille, että he laulaisivat lapsilleen aina, kun se on mahdollista. Musikaalinenkaan lapsi ei opi laulamaan, elleivät omat vanhemmat (tai muut päivittäin läsnä olevat ihmiset) laula hänelle paljon.

Laulamisen hankaluus ei ole vain kurkunpään lihasten toiminnasta johtuvaa, vaan kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten puutteellisesta hallinnasta. Laulamiseen tarvitaan mm. lantionpohjan, pallean, selän, kylkien ja vatsan lihaksia, ja niiden harjoittamiseen ainakin 10 000 toistoa, ennen kuin homma alkaa sujua.

Laulamisen ongelmat ovat pääsääntöisesti lihastoiminnan ongelmia, ja niitä voi harjoittaa kuka tahansa. Ava Numminen on käsitellyt asiaa väitöskirjassaan "Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi".

Noiden hallinta ei vielä silti mahdollista tarkkaa nuotilleen laulamista, ellei perusmusikaalisuutta ole! Vaikka epämusikaalinen omaisi minkälaisen tekniikan ja lihasten hallinen, laulu jää falskiksi, jopa nuotin vierestä mölinäksi.

Toisaalta taas moni tarkan sävelkorvan omaava laulaa täysin puhtaasti, vaikka ääni tulisi pelkästään kurkun päästä ja hyvin pinnallisesti.

ei ole mikään ehdoton musikaalisuuden merkki, enemmänkin minusta on epämusikaalisuuden merkki jos soittaja ei pysty soittamaan korvakuulolta.

No aika tårta på tårta tuo sepustus. Turha alkaa yrittää viisastelemaan ja selittämään muka fiksusti, kun kompastuu omaan oletettuun näppäryyteensä... ;D

Eikä ole ;) Jaotteluna kunnolla musikaaliset ihmiset, keskivertoihmiset ja epämusikaaliset. Varmasti lähes kaikki pitkään soittaneet oppivat soittamaan suhteellisen yksinkertaisia kappaleita korvakuulolta vaikka eivät olisikaan erityisen musikaalisia, pitäisi olla todella epämusikaalinen ettei oppisi.

Oot kuule aika mettässä. Musikaalisuus on asia, jota ei voida määritellä universaalisti. Toki on testejä, joilla se voidaan omalla tavallaan määritellä. Ja tosiaan musikaalisuus ja laulutaito eivät tietenkään korreloi.

Mutta tuohon nuotilleen laulamiseen eräs musiikin proffa sanoi, että se kehittyy noin 12 vuoteen saakka. Toisaalta laulunopettajani sanoi, että jokainen voi oppia laulamaan nuotilleen.

Tuo puhtaasti soittasen vaikeus huolettaisi minua. Missäs syttös nyt soittaa selloa?

Eräässä pääkaupunkiseudun "virallisessa" musiikkiopistossa. En nyt viitsi kertoa tämän tarkemmin, ettei tyttöä suoraan tunnisteta. Mutta miksi minun pitäisi olla nykyisin huolissani siitä, että tytöllä oli joskus 7-9 vuotta sitten vaikeuksia soittaa puhtaasti? Voit varmaan uskoa sen, että ei PT 3:sta saa erinomaista arvosanaa, jos soittaa epäpuhtaasti. Kurssitutkinnon ohjelmistossa oli mm. Fauren Elegia.

lukaisepa vaikka tuo teos:



http://www.booky.fi/kirja/ahonen_kari/johdatus_musiikin_oppimiseen/9789…

Kuten tässä nyt on jo monesti todettu, musikaalisuus on paljon muutakin kuin laulutaito. Vaikka väittäisin silti että musikaalinen ihminen kyllä oikeasti kuulee milloin laulaa väärin vaikka ei osaisikaan korjata ääntä oikeaksi.



Ja Onhan se niinkin että kyllähän jonkinnäköisen soittotaidon voi saada ilman musikaalisuuttakin mutta ei se, että osaa soitta pianolla fur elisen ja kissapolkan, ole suurta musikaalisuutta. Musiikissa on paljon muutakin kuin vain soittaminen ne nuotit mitä nuoteissa lukee. Musikaalinen ihminen osaa tulkita musiikkia soitollaan, kuulee milloin soitto tai laulu on epäpuhdasta, tajuaa rytmit ja pysyy rytmissä. Varsinkin niissä soittimissa, joissa samoilla sormien asennolla tulee useita ääniä, pitää ihan oikeasti kuulla milloin ääni on oikea.



Ja toisaalta, onhan musikaalisuuttakin eri asteista. Jotkut osaavat laulaa niin, että pärjäävät kuorossa, toisista tulee oopperalaulajia, tai voi soittaa pianoa omaksi ilokseen mutta siitä on vielä pitkä matka ammattilaisuuteen.

että musikaalinen lapsi "oppii" jossain vaiheessa laulamaan nuotilleen.. :D

siis musikaalisuus on periytyvä ominaisuus joka lapsella on syntymästään asti, aivan kuten homo on homo syntyessään jne..

vaan musikaalisuutta on meissä jokaisessa, kellä enemmän kellä vähemmän. Se ei todellakaan ole mikään joko tai ominaisuus kuten ruskeat silmät.

alkaa laulaa ennen ku osaa puhua. ja puhtaasti - matkii kuulemaansa laulua esim. radiosta, CD:ltä. Sanat tosin hakusessa. ;) n. 2v tyttöni, kuten minä itse aikoinaan t. muusikko

Esikoiseni alkoi laulaa puhtaasti 1v.-synttäreiden tienoilla. Puhumaan alkoi kuitenkin vasta lähempänä 3v, joten laulut olivat pelkkiä melodioita laa-tavulla. Hän on vauvasta saakka ollut innoissaan musiikista: olen laulanut hänen toiveestaan "iltasaduksi" lastenlaulukirjoja läpi, hän kuuntelee päivittäin väh. yhden lastenlevyn ja hän oppii melodiat lähes kertakuulemalta.

Kuopus (nyt hieman alle 1,5v) ei ole koskaan ollut yhtä innoissaan musiikista kuin esikoinen, vaikka onkin kohdusta asti kuullut musiikkia päivittäin. Nyt hänkin tosin on alkanut lauleskella, mutta ei mitään tunnistettavaa.

Mun mielestä musikaalisuus -määritelmä vaatii sellaisen nuottikorvan, että itse pysyy nuotilleen äänessä.

Pop- ja rock-maailma on täynnä säveltäjiä, jotka eivät osaa laulaa juuri ollenkaan. He eivät siis ole musikaalisia? Ei se musikaalisuuden määritteleminen ole ihan yksinkertaista.

yksikin säveltäjä joka ei itse pysy nuotissa???

NEUMANN! :DD

Mun mielestä musikaalisuus -määritelmä vaatii sellaisen nuottikorvan, että itse pysyy nuotilleen äänessä.

Ei siihen riitä esim että oppii soittamaan pianoa. Jokainen sen oppii jos haluaa.

Mun täysin nuottikorvaton mies on pienenä laitettu pianotunneille ja osaahan tuo vieläkin jonkun kissanpolkan ja fyyr eliseen pimputtaa, mutta ei silti ole mielestäni musikaalinen kun ei sitä nuottikorvaa ole lainkaan.

on monenlaista. Nuottiin laulaminen ei ole ainoa musikaalisuuden muoto. Siihen liittyy myös rytmitaju, harmonioiden taju, affektien taju jne. ja jopa kyky nauttia musiikista. On paljon "epämusikaalisia" ihmisiä (siis sellaisia jotka eivät osaa esim. laulaa nuottiin) jotka saavat todella suuria elämyksiä musiikista. Sitten on ihmisiä, joille musiikki ei anna mitään. Näistä ensimmäisten aivojen musiikkikeskus toimii eri tavalla kuin jälkimmäisten: he ovat tältä osin musikaalisia.

Ja esimerkiksi affekteja eivät kaikki kuule yhtä hyvin kuin toiset, siihenkään ei nuottikorvaa tarvita.

Musiikaalisuuden typistäminen pelkkään puhtaasti laulamiseen on ihan sama juttu kuin liikunnallisuuden typistäminen esimerkiksi pelkkään kestävyyteen.

kuten isänsä ja kaksi ovat musikaalisia kuten minä. Oppivat laulamaan nuotilleen heti kun alkoivat laulaa, epämusikaalinen vain puhui laulun sanoja.

että musikaalinen lapsi "oppii" jossain vaiheessa laulamaan nuotilleen.. :D

siis musikaalisuus on periytyvä ominaisuus joka lapsella on syntymästään asti, aivan kuten homo on homo syntyessään jne..

vaan musikaalisuutta on meissä jokaisessa, kellä enemmän kellä vähemmän. Se ei todellakaan ole mikään joko tai ominaisuus kuten ruskeat silmät.

Musikaalisuus ei todellakaan ole periytyvä ominaisuus. Tietty taipumus voi olla, mutta laulamaan nuotilleen voi oppia missä iässä tahansa.

Samaa mieltä myös usean krjoittajan kanssa siitä, että tosiaan voi kuulla laulavansa väärin. Mulla on tämä ominaisuus, kuulen todella tarkasti jos menee vikaan, mutta EN PYSTY tekemään mitään ohjatakseni ääntä oikeaan suuntaan. Osittain tämä johtuu fyysisistä ominaisuuksistani, osittain siitä, että en tunne kurkunpääni (?) toimintaa ja osittain harjoittelun puutteesta. En kuitenkaan mitenkään voi olla epämusikaalinen, koska sävelkorvani on hyvä.

Eikä musikaalisuus tosiaan ole mikään on/off -juttu vaan liukumo.