Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa musikaalinen lapsi alkaa laulaa nuotilleen?
03.03.2011 |
mä olen musikaalinen, mutta lapsen isä ei lainkaan (ihan karmeaa kuunneltavaa :D)
Lapsi nyt 3,5v eikä laula nuotilleen. Missä iässä siis on viimeistään varmaa onko lapsi musikaalinen vai ei?
Kommentit (105)
Voi hyvänen aika! Harmillista, että jotkut ovat tuossa luulossa!
...
Asia on niin, että ihminen, jolla ei ole riittävästi synnynnäistä perusmusikaalisuutta, EI opi milloinkaan laulamaan nuotilleen!
Harmillista, että monet ovat tuossa luulossa! Saattaa toki olla, että pieni osa ihmisistä ei opi laulamaan nuotilleen millään. Ihan samoin kuin on pieni osa ihmisiä, jotka eivät koskaan opi lukemaan sujuvasti, vaikka heitä kuinka opettaisi ja he kuinka harjoittelesivat.
Suurin osa ihmisistä oppii kuitenkin laulamaan ainakin lähes nuotilleen (tarkoitan sitä, että henkilön laulaman äänen poikkeama oikeasta äänestä on paljon pienempi kuin neljäsosasävelaskelta), jos he vain saavat oikeanlaista ohjausta ja tarpeeksi harjoitusta.
Toki toiset oppivat paljon helpommin kuin toiset. Tämän olen havainnut itsekin lapsiani seuratessa.
Se, että lapsi ei osaa 6-vuotiaana vielä laulaa nuotilleen, ei tarkoita sitä, etteikö hän osaisi 16-vuotiaana soittaa puhtaasti selloa (eikä tässä ole kysymys kurkun hallinnasta) - tästä minulla on omia kokemuksia. Sitä paitsi asiasta on tehty myös väitöskirja (muistaakseni kirjoittajan nimi on Ava Numminen).
Sellistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuotilleen rippikoulun jälkeen, kun innostui siellä musahommista.
nuotilleen rippikoulun jälkeen, kun innostui siellä musahommista.
soittanut poika. Poika aloitti soittamisen 3-vuotiaana, ei laulanut puhtaasti, mutta ajattelin sen taidon sieltä tulevan. mutta poika on soittanut nyt 14-vuotta, suorittanut myös tutkinnot erinomaisin arvosanoin, mutta ei todellakaan laula puhtaasti eikä pärjää säveltapailussa. On siis oppinut kuulemaan oman instrumenttinsa äänet, mutta ei omaa hyvää sävelkorvaa.
Sen sijaan muutaman vuoden nuoremmalla on absoluuttinen sävelkorva, hän lauloi puhtaasti ennen kuin osasi puhua.
No voi lellan lettas, kun nämä opistojen kasvattien äidin on niin naiiveja! :D
Lapset pukataan väkisellä johonkin "muka hienoon" harrastukseen! Onhan se niiiiiiiiiiin hienoa ja sivistynyttä, kun oma kullanduudeli soittaa pianoa, selloa, viulua tai jotain muuta kitisijää oikein musiikkiopistossa! :D
Oikeasti näistä ei tule mitään muuta kuin orjallisesti nuotteja noudattavaia nuottiteletappeja. Jos partituurit vetäistään nokan edestä veks, niin menee sormi rystysiä myöten suuhun, eikä tapahdu mitään oman sävelkorvan varassa... ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan kuullut 2-v. laulavan TÄYSIN puhtaasti, siis korkeita ja matalia säveliä, jollei ihan kahta säveltä sisältävää laulua huomioida. Minusta on hyvin vaikea sanoa ihan pienistä lapsista, miten hyviä niistä tulee. Ehkä voidaan ainakin sanoa, että tuskin klassisen säveltäjää tulee, jos luovuus puuttuu.
Itse laulan "kuorokelpoisesti", eli en kovin omaperäisesti eikä ääneni ole erityisen vahva eikä kaunis, mutta pysyn nuotissa. Tosin se vaatii minulta todella keskittymistä (siis vaikeissa kuorokappaleissa, kuten passioissa) ja harjoittelua, jotta opin vaikeimmat sävelhypyt. Nyt kun en ole pitkään aikaan kuorossa käynyt, huomaan, että tarkalleen oikein laulaminen vaatii yhä enemmän keskittymistä ja ääniala on kaventunut. Siis tällä yritän sanoa, että jokainen voi jotenkin kehittää lauluaan, mutta töitä se vaatii.
Siis tällä yritän sanoa, että jokainen voi jotenkin kehittää lauluaan, mutta töitä se vaatii.
Voi. Jotenkin. Mutta puhdasta suoritusta ei sävelkorvattomalta tulla koskaan saamaan. Ei edes lähellekään sitä. Ei edes vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä on musikaalinen, äidillä taas on lehmän nuottikorva. Me kaikki neljä sisarusta olemme musikaalisia ja lapsenlapsista kahdella on aikalailla absoluuttinen nuottikorva, ja soittavat useita soittimia (iät 10v ja 11v) ja kolmas kouluikäinen laulaa myös nuotilleen. Loput lapsenlapset ovat vielä vauvoja. Omist lapsista nuo isommat ovat laulanee aikalailla nuotilleen siitä asti kun ovat alkaneet laulaa (ehkä 5v?)
Oikeasti näistä ei tule mitään muuta kuin orjallisesti nuotteja noudattavaia nuottiteletappeja. Jos partituurit vetäistään nokan edestä veks, niin menee sormi rystysiä myöten suuhun, eikä tapahdu mitään oman sävelkorvan varassa... ;D
Kyllä oma tyttöni ainakin tapailee myös korvakuulolta esim. riparilauluja, vaikka sitten soittaakin nuoteista esim. Fauren Elegiaa ja Saint-Saensin Allegro appassionatoa. Itse kyllä kuuntelen mieluummin niitä jälkimmäisiä. Ja kumma kyllä jotkut ihan vieraatkin ihmiset maksavat tyttärelleni siitä hyvästä, että hän tulee soittamaan tällaisia kappaleita (siis niitä jälkimmäisiä) heidän juhliinsa.
Sellistin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuotilleen laulamisessa on kysymys paitsi sävelkorvasta, myös kurkun hallinnasta. Epäpuhtaasti laulaminen ei tarkoita, ettei voisi olla musikaalinen. Ja itse "musikaalisuus" on aika epämääräinen käsite. Totaalisen epämusikaalinen on ihminen, joka ei välitä musiikista eikä kuuntele sitä eikä pysty käsittämään harmonioiden ja melodioiden muodostamaa tunnesisältöä.
Musikaalisuus on paitsi sävelkorvaa ja rytmitajua, myös kykyä erottaa pieniä vivahteita ja eroavaisuuksia, sävelmuistia, sävelkorkeuksien suhteiden ymmärtämistä, harmoniatajua jne. Soitinopinnoissa myös hienomotoriikka on tärkeää, mutta tärkein ominaisuus musikaalisuudessa on eräänlainen sisäinen pakko hakeutua musiikin pariin. Tekijänä tai kuulijana.
En ole mielestäni supermusikaalinen enkä omaa absoluuttista sävelkorvaa. Olen kuitenkin harrastanut musiikkia vuosia ja minua on aina häirinnyt oma kykenemättömyyteni laulaa puhtaasti. Tiedän mitä minun pitäisi laulaa, mutten pysty vain tuottamaan sitä. Erityisesti pidemmät välit (oktaavit mittaiset) ovat ihan mahdottomia ilman että avitan pianolla.
Oma nelivuotiaani laulaa ihan hyvin, muttei laula mitään kovin vaativaa.
Nuotilleen laulamisessa on kysymys paitsi sävelkorvasta, myös kurkun hallinnasta. Epäpuhtaasti laulaminen ei tarkoita, ettei voisi olla musikaalinen. Ja itse "musikaalisuus" on aika epämääräinen käsite. Totaalisen epämusikaalinen on ihminen, joka ei välitä musiikista eikä kuuntele sitä eikä pysty käsittämään harmonioiden ja melodioiden muodostamaa tunnesisältöä.
Musikaalisuus on paitsi sävelkorvaa ja rytmitajua, myös kykyä erottaa pieniä vivahteita ja eroavaisuuksia, sävelmuistia, sävelkorkeuksien suhteiden ymmärtämistä, harmoniatajua jne. Soitinopinnoissa myös hienomotoriikka on tärkeää, mutta tärkein ominaisuus musikaalisuudessa on eräänlainen sisäinen pakko hakeutua musiikin pariin. Tekijänä tai kuulijana.
En ole mielestäni supermusikaalinen enkä omaa absoluuttista sävelkorvaa. Olen kuitenkin harrastanut musiikkia vuosia ja minua on aina häirinnyt oma kykenemättömyyteni laulaa puhtaasti. Tiedän mitä minun pitäisi laulaa, mutten pysty vain tuottamaan sitä. Erityisesti pidemmät välit (oktaavit mittaiset) ovat ihan mahdottomia ilman että avitan pianolla.
Oma nelivuotiaani laulaa ihan hyvin, muttei laula mitään kovin vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mikään ehdoton musikaalisuuden merkki, enemmänkin minusta on epämusikaalisuuden merkki jos soittaja ei pysty soittamaan korvakuulolta.
lauloi jostain alle 2-vuotiaasta nuotilleen, vaan eipä laula enää.
Tai siis välillä laulaa, välillä taas menee päin seiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mikään ehdoton musikaalisuuden merkki, enemmänkin minusta on epämusikaalisuuden merkki jos soittaja ei pysty soittamaan korvakuulolta.
No aika tårta på tårta tuo sepustus. Turha alkaa yrittää viisastelemaan ja selittämään muka fiksusti, kun kompastuu omaan oletettuun näppäryyteensä... ;D
silloin kun osaa lukea nuotteja(n.9-19), koulútuksesta riipuen. Hyvä koulutus tekee muusikon melkein jepestä kuin jepestä. Luonnonlahjakkuudet on asia erikseen jokaisessa taiteen lajissa.
Laulamisen hankaluus ei ole vain kurkunpään lihasten toiminnasta johtuvaa, vaan kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten puutteellisesta hallinnasta. Laulamiseen tarvitaan mm. lantionpohjan, pallean, selän, kylkien ja vatsan lihaksia, ja niiden harjoittamiseen ainakin 10 000 toistoa, ennen kuin homma alkaa sujua.
Suurin osa varsinkin suomalaisista naisista laulaa (ja myös puhuu!) piipittävällä "pää-äänellä", joka sortuu helposti ja käheytyy. Tämä johtuu siitä, että lihastoiminta on pään alueella, ei alempana vartalossa, jossa sen pitäisi olla. On myös niitä, jotka painavat ja prässäävät ääntään liian kovaa (useimmiten miehet) erityisesti kurkun alueelta. Tällöin lihastoimintaa on liikaa, se on puristeista ja syntyy "möykkäysääni".
Laulamisen ongelmat ovat pääsääntöisesti lihastoiminnan ongelmia, ja niitä voi harjoittaa kuka tahansa. Ava Numminen on käsitellyt asiaa väitöskirjassaan "Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi".
http://ethesis.siba.fi/ethesis/showrecord.php?ID=317350
Nuotilleen laulamisessa on kysymys paitsi sävelkorvasta, myös kurkun hallinnasta. Epäpuhtaasti laulaminen ei tarkoita, ettei voisi olla musikaalinen. Ja itse "musikaalisuus" on aika epämääräinen käsite. Totaalisen epämusikaalinen on ihminen, joka ei välitä musiikista eikä kuuntele sitä eikä pysty käsittämään harmonioiden ja melodioiden muodostamaa tunnesisältöä.
Musikaalisuus on paitsi sävelkorvaa ja rytmitajua, myös kykyä erottaa pieniä vivahteita ja eroavaisuuksia, sävelmuistia, sävelkorkeuksien suhteiden ymmärtämistä, harmoniatajua jne. Soitinopinnoissa myös hienomotoriikka on tärkeää, mutta tärkein ominaisuus musikaalisuudessa on eräänlainen sisäinen pakko hakeutua musiikin pariin. Tekijänä tai kuulijana.
En ole mielestäni supermusikaalinen enkä omaa absoluuttista sävelkorvaa. Olen kuitenkin harrastanut musiikkia vuosia ja minua on aina häirinnyt oma kykenemättömyyteni laulaa puhtaasti. Tiedän mitä minun pitäisi laulaa, mutten pysty vain tuottamaan sitä. Erityisesti pidemmät välit (oktaavit mittaiset) ovat ihan mahdottomia ilman että avitan pianolla.
Oma nelivuotiaani laulaa ihan hyvin, muttei laula mitään kovin vaativaa.
Minä musikaalinen, hyvä laulaja, mies ei.
Lapsi lauloi pitkään miten sattui. Mutta alakoulussa tajusin, että kundihan laulaa hyvin. Veti koelaulussa Mombasan ( ;
Vaikka lapsi olisi musikaallinen ei hän välttämättä osaa laulaa paitsi jos suvussa on hyviä laulajia no ei välttämättä silloinkaan... Meidän lapsi ei ole ollut musikaallinen mutta suvussa on hyviä laulajia
ja osaa laulaa hyvin. Nykyään hän on hyvin musikaallinen.
Sama vika. Lapsistamme esikoinen ei ole musikaalinen, mutta kaksi seuraavaa lasta ovat.
Ärsyttääkö sua koskaan, kun pojat veisaa ammuvainaan nuotilla, kun sinä ja pienimmäinen laulatte oikein? :)