Lastensuojelu pelottaa!

Jos lapselle tulee kehitysviivettä tai käytöshäiriötä, leikkitreffit eivät kelpaa ns. virikkeeksi tai lapsiseuraksi.

Sen pitää olla ammattilaisen ohjaamaa toimintaa. Siten heillä on yksi instanssi lisää joka voi tarpeen tullen ilmaista "huolensa".

kiitos vain huolenpidosta :) Katsos, lapset voivat kasvaa normaalisti vaikka ei olekaan ns. normaali rytmi. Mikä se normaali nyt sitten onkaan :)

Minä pelkään joka päivä, että lapsi on viety päiväkodista, mutta paljon enemmän sitä, että lapsi on viety koulusta pois. Saan puhelinsoiton iltapäivällä asiasta.



En luota yhteenkään viranomaistahoon. Enää en luota ystäviinkään.



Me olemme tavallinen perhe. Käydään töissä, ei tupakkaa, ei alkoholia, ei mielenterveysongelmia, ei psykiatrisia sairauksia, ei huumeita, ei väkivaltaa, ei rajuja riitoja tms. vaikka kyllä me miehen kanssa riidellään välillä. Lapsia ei kuriteta fyysisesti.



Lapsilla on harrastuksia, sosiaalista elämää, säännöt, rajat, syli, aika, uhmaikä, kiukkukohtaukset ja huonot päivät jos sitten myös niitä hyviä ja kauniitakin hetkiä.



Minun mielestä tavallista, ainakin kun seuraa vierestä muita lapsiperheitä.



Meistä on kuitenkin tehty kolme (3) lastensuojeluilmoitusta. Lapsia EI ole huostaanotettu.

Näiden ilmoitusten ja niiden selvittelyjen myötä olen kohdannut lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asenneongelman ja mielivallan.

heillä on ilmoituksen saadessaan perheestä ennakkokäsitys, jonka perusteella selvitystä jatketaan ja johon nojaten selvitys etenee. Vaikka laki sanoo, että selvitys tehdään yhdessä perheen kanssa yksilöllisyys huomioon ottaen, käytännössä se ei mene näin, vaan sos.tt ilmoittaa millaisen syynin ja millaiset lasten haastattelut tehdään.

Jos et suostu, mennään päiväkotiin.



Ja mitä tulee kuvitelmaan, että "jos meillä olisi ongelmia niin olisi se havaittu jo päiväkodissa". Eiei.

Päiväkodissa kiinnitetään huomiota aivan eri asiaan kuin lastensuojelun sosiaalityöntekijät kiinnittävät. Perhe voi todentotta olla ls:n "avun ja tuen" sekä tiiviin ja mittavan selvityksen kohteena ja lapset kärsiä kotonaan, päiväkoti ei vain huomaa sitä kun lastensuojelussa lähtökohta on Lapsen Paras ja täten se painotusalue todellakin eri kuin päiväkodissa eikä siellä pk:ssä nähdä ... plaaplaa.



Näin sanoi tuo sos.tt.





Ilmoitiksen voi todellakin tehdä kuka vain ja mistä aiheesta vain. Riittää että on huolissaan tai "huolissaan".



Ja kyllä, ihan ilkeyttäänkin voi ilmoutuksen tehdä. Meistä tehdyistä ilmoituksista yksi on sellainen. Ilmoitus sisällöltään oli sellainen, että sos.tt.lla oli jo valmiina asenne: ilmoitus on aivan järjetön ja täysin aiheeton.



Sossut kävi tuolloin meillä, istuttiin keittiössä ja käytiin se läpi. Minä olin järkyttynyt, tyrmistynyt, vihainen ja suuttunut, mutta sitä ei laskettu minulle viaksi ja aiheeksi tutkia perhe paremmin.

He totesivatkin että ei tämä johda jatkotoimenpiteisiin. Mutta minusta oli järkyttävää, että joku voi sellaista sanailla, ja tehdä ilmoituksen sellaisesta aiheesta.



Olen siis kolmen ilmoituksen selvittelyn kohdalla törmännyt kolmenlaiseen lähestymistapaan:



1) negatiivinen, asenteellinen ennakkokäsitys: perheellä on jotain salattavaa, lapset pitää haastatella perusteellisesti ilman vanhempia



2) ilmoitus on aiheeton.



3) Avoimin mielin, tutustutaan ja katsotaan perheen tilanne. Koska ilmoitus on sisällöltään rankka, perhetyön käynnit aloitetaan. Koska lastensuojelun perhetyön käynneille pitää olla konkreettinen syy, miksi ja mihin perhe apua tarvitsee, sekä tavoitteet, eikä meille löytynyt mitään mitä apua olisimme perhetyöltä tarvinneet, syy keksittiin.

Koska ensikäynti antoi ns. hyvän kuvan, äiti oli järjissään, koti siisti ja lapset hoidettuja, mutta LS ja sos.tt halusivat silti tarkkaila perhettä, sovittiin kerran kuukaudessa käynnit. Ne olivat siis lähinnä kyttäyskäyntejä. Tuen kannaltahan näin harvoilla käynneillä ei ole eikä ollut mitään hyötyä. Jos perhe olisi oikeasti perhetyön tukea tarvinnut, käynnit olisi pitänyt olla viikottain.

Neljännen käyntikerran jälkeen käynnit lopetettiin, kiitos uuden työntekijän, joka tajusi, ettei perhetyön tarkoitus ole ahdistaa, vaan tukea.

Sos.tt:n asenne kritiikkiä antavalle äidille oli töykeä ja törkeä.

Jos lapselle tulee kehitysviivettä tai käytöshäiriötä, leikkitreffit eivät kelpaa ns. virikkeeksi tai lapsiseuraksi. Sen pitää olla ammattilaisen ohjaamaa toimintaa. Siten heillä on yksi instanssi lisää joka voi tarpeen tullen ilmaista "huolensa".

kiitos vain huolenpidosta :) Katsos, lapset voivat kasvaa normaalisti vaikka ei olekaan ns. normaali rytmi. Mikä se normaali nyt sitten onkaan :)

Niin, tämä on hyvä muistaa jokaisen, joka miettii tekeekö naapurista tai ystävästä lastens. ilmoituksen. Normaali on aika laaja käsite. Sossujen normaali taas on aika kapea.

Sanoin että jos jotain ilmenee, sinä olet tilillä sekä rytmistä että virikkeistä.



Tiedän, koska meistä tehtiin aiheeton ilmoitus ja minä jouduin niistä tilille.



Jouduin tekemään minuutilleen tiliä siitä, miksi a) lapset ovat kotihoidossa, miksi b) me emme elä ns. normaalirytmiä ja c) mitä virikkeitä lapsilleni on tarjolla...

Lastensuojelun soimaajien ajatuksia lukiessa tulee kyllä mieleen, että on todella paljon helpompaa syytellä muita kuin tehdä muutoksia omassa elämässään. Luulisi myös että katkeruus on aika kuluttavaa. Mutta jokainen taaplaa tavallaan...

puheenvuoroja lukiessa tulee tunne hyvin naiivista ja yksinkertaisesta ihmisestä, joka näkee tilaisuuden päteä.



"Minä olen kuuliainen ja hyvä äiti ja kunnioitan auktoriteetteja (vaikka sitten sokeasti) jne."

Jouduin ulkomailla asuessamme tutkintavankeuteen ja  tuntematon sukulaiseni -kirkkoherra Siikajoelta-vaati lasteni avohuollon sijoitusta. Kirkkoherra alkoi johtavien sosiaalityöntekijöiden avustuksella häärätä huostaanottoa meille siitä kertomatta. Hän oli vienyt lapset psykiatrisiin tutkimuksiin ja omat siskoni olivat valehdelleet sossuille, että olen vakavasti mielenterveys- ja päihdeongelmainen. Tutkimuksissa toinen lapsista ei puhunut mitään ja toinen näytti kieltä ja kapinoiva käytös todettiin vakavan kaltoin kohtelun merkiksi. Lapsia inhotti olla kuulusteltavana, eikä heillä ollut mitään kerrottava, joten kirkkoherra pani omiaan. Poliklinikan työntekijät uskoivat joka sanan ja diagnoosit ovat sitten sen mukaiset. Reilun vuoden kuluttua vapauduin syytteistä, matkustin Suomeen, hankin työpaikan ja sain asunnon mutta kirkkoherra veikin lapset uudestaan tutkimuksiin, eivätkä sossut puoltaneet asuntoa siinä toivossa, että huostaanoton kriteerit lasten patologisoinnilla täyttyisivät. En tuntenut oikeuksiani, joten en tiennyt koko hommasta. Sain sitten tapeltua meille uudestaan asunnon ja johtava sosiaalityöntekijä sanoi, että heiltä "loppui paukut huostaanottoon". En ollut uskoa korviani.  Lapset olivat koko ajan vaatineet kotiin pääsyä mutta kirkkoherra valahteli lapsilleni, etten ole terve heitä hoitaakseni. Taistelin puoli vuotta saadakseni lapset kotiin, mutta seuraavat puoli vuotta lastensuojelun dobermannit meitä siellä vahtasivat, vaikka yhtään ainutta huolenaihetta ei ole kirjattu. Myöhemmin älysin vaatia kaikki asiakirjat nähtävilleni ja silloin vasta käsitin. Minulla oli sydän pysähtyä, kun luin ne paperit epikriiseineen ja vammaistukihakemuksineen. Siellä on muka seksiä harrastettu lasten nähden, kaikki päivät ryypätty ja hakattu lapsia. Yhden kerran elämässäni olen kirkkoherran tavannut ja kaiken edellä mainitun osasi tämä sen perusteella kertoa ja psykiatrit tulkitsivat kaiken näistä asioista johtuviksi.  Valmentaa vieläpä muita sijaisperheitä ja toimii työnohjauksessa useille lastensuojeluyksiköille. Oli soitellut ja sähköpostitellut lähes joka päivä sossuille vaikka mitä kauheuksia, vaikka minä virkkasin kotona patalappuja! Kun sitten kysyin häneltä syytä ja hän teki hädissään lastensuojeluilmoituksen vedoten "äidin vakavaan väsymykseen"! Kerroin nimittäin vieväni asiani Aviin. Ei ilmoitus mihinkään johtanut mutta silloin oli lähteä jo järki koko perheeltä suvun ja lastensuojelun ajojahdin seurauksena. Sossut eivät myöskään nähneet erikoisena sitä, ettei koululla tai muilla perheen kanssa tekemisissä olevilla ollut huolta lapsistani- päin vastoin- mutta kun joku sukulainen soittaa monen sadan kilometrin päästä, on tilanne äkkiä vakava. Vaativat vielä lapset erikseen kuulusteluun ilman todistajaa, tukihenkilöä tai tallennusta. Toinen kyllä sujautti kännykän kaulapussiinsa, jossa oli äänitys päällä.

Olen nähnyt vuosia painajaisia tästä jutusta ja minulla on traumadiagnoosi. Myös ne ihmiset, jotka papereitamme ovat lukeneet, ovat olleet järkyttyneitä. Jotkut heistä ovat tunteneet minut lapsesta asti. Lastensuojelu ei ole koskaan tämän jälkeen perheessämme käynyt, sillä sen lapsilleni lupasin. Tämä lupaus on myös pitänyt. Kirkkoherraan he katkaisivat välit kokonaan ja asiakirjojen korjaamiseen käytetty aika on ollut kohtuuton.

Lastensuojelu ei ole mitään muuta kuin ilkeä porukka patologisia valehtelijoita, joka yrittää hankaloittaa perheiden elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin, palkatkaa juristi ja nauhoittakaa/videoikaa kaikki. Tämän ei ole tarkoitus pelotella ketään, vaan kertoa, mitä narsistisella ja tarkoituksenhakuisella häirinnällä voi saada aikaan. Perheeni oli vähällä hajota.

Rauhoitu. Olen sossu (VTM) ja me ollaan ihan tavallisia ihmisiä. Mulla on jopa itselläni lastensuojelumenneisyys, mutta ei siitä ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut. Tänään huusin lapsilleni turhasta, en jaksanut viikata pyykkejä enkä täyttää tiskikonetta. He ovat oppineet multa myös kirosanoja. Nyt nautin lasin viiniä enkä aio tehdä mitään, no ehkä piereskellä reikäisiin verkkareihini. Lasten kaveri sanoi kerran että miks teillä on noin sotkuista, kun taaperon sormiruokajätteet oli jääneet pöydälle ja sen alle. Olen kaukana täydellisestä.

Yritän olla aina ihminen asiakkaille, mielestäni siinä onnistunkin. Ei keltään vaadita yli-ihmisyyttä. Minä ilahdun kun näen normaalia elämää sotkuineen, mutaisia kurahousuja mutta loistavia lapsenkasvoja. Itseäni vituttaa mutaisten vaatteiden käsittely ja tuntuu että olen laiskempi äiti kuin jotkut ilmoituksen perusteella tapaamani vanhemmat. Sellaista se on, elämää. Ei teiltä kukaan lapsia vie jos olosuhteet ovat riittävän hyvät, jos veisi, niin allekirjoittaneen sossutantan lapset lähtisivät varmasti etunenässä.

Rebecca kirjoitti:

Jouduin ulkomailla asuessamme tutkintavankeuteen ja  tuntematon sukulaiseni -kirkkoherra Siikajoelta-vaati lasteni avohuollon sijoitusta. Kirkkoherra alkoi johtavien sosiaalityöntekijöiden avustuksella häärätä huostaanottoa meille siitä kertomatta. Hän oli vienyt lapset psykiatrisiin tutkimuksiin ja omat siskoni olivat valehdelleet sossuille, että olen vakavasti mielenterveys- ja päihdeongelmainen. Tutkimuksissa toinen lapsista ei puhunut mitään ja toinen näytti kieltä ja kapinoiva käytös todettiin vakavan kaltoin kohtelun merkiksi. Lapsia inhotti olla kuulusteltavana, eikä heillä ollut mitään kerrottava, joten kirkkoherra pani omiaan. Poliklinikan työntekijät uskoivat joka sanan ja diagnoosit ovat sitten sen mukaiset. Reilun vuoden kuluttua vapauduin syytteistä, matkustin Suomeen, hankin työpaikan ja sain asunnon mutta kirkkoherra veikin lapset uudestaan tutkimuksiin, eivätkä sossut puoltaneet asuntoa siinä toivossa, että huostaanoton kriteerit lasten patologisoinnilla täyttyisivät. En tuntenut oikeuksiani, joten en tiennyt koko hommasta. Sain sitten tapeltua meille uudestaan asunnon ja johtava sosiaalityöntekijä sanoi, että heiltä "loppui paukut huostaanottoon". En ollut uskoa korviani.  Lapset olivat koko ajan vaatineet kotiin pääsyä mutta kirkkoherra valahteli lapsilleni, etten ole terve heitä hoitaakseni. Taistelin puoli vuotta saadakseni lapset kotiin, mutta seuraavat puoli vuotta lastensuojelun dobermannit meitä siellä vahtasivat, vaikka yhtään ainutta huolenaihetta ei ole kirjattu. Myöhemmin älysin vaatia kaikki asiakirjat nähtävilleni ja silloin vasta käsitin. Minulla oli sydän pysähtyä, kun luin ne paperit epikriiseineen ja vammaistukihakemuksineen. Siellä on muka seksiä harrastettu lasten nähden, kaikki päivät ryypätty ja hakattu lapsia. Yhden kerran elämässäni olen kirkkoherran tavannut ja kaiken edellä mainitun osasi tämä sen perusteella kertoa ja psykiatrit tulkitsivat kaiken näistä asioista johtuviksi.  Valmentaa vieläpä muita sijaisperheitä ja toimii työnohjauksessa useille lastensuojeluyksiköille. Oli soitellut ja sähköpostitellut lähes joka päivä sossuille vaikka mitä kauheuksia, vaikka minä virkkasin kotona patalappuja! Kun sitten kysyin häneltä syytä ja hän teki hädissään lastensuojeluilmoituksen vedoten "äidin vakavaan väsymykseen"! Kerroin nimittäin vieväni asiani Aviin. Ei ilmoitus mihinkään johtanut mutta silloin oli lähteä jo järki koko perheeltä suvun ja lastensuojelun ajojahdin seurauksena. Sossut eivät myöskään nähneet erikoisena sitä, ettei koululla tai muilla perheen kanssa tekemisissä olevilla ollut huolta lapsistani- päin vastoin- mutta kun joku sukulainen soittaa monen sadan kilometrin päästä, on tilanne äkkiä vakava. Vaativat vielä lapset erikseen kuulusteluun ilman todistajaa, tukihenkilöä tai tallennusta. Toinen kyllä sujautti kännykän kaulapussiinsa, jossa oli äänitys päällä.

Olen nähnyt vuosia painajaisia tästä jutusta ja minulla on traumadiagnoosi. Myös ne ihmiset, jotka papereitamme ovat lukeneet, ovat olleet järkyttyneitä. Jotkut heistä ovat tunteneet minut lapsesta asti. Lastensuojelu ei ole koskaan tämän jälkeen perheessämme käynyt, sillä sen lapsilleni lupasin. Tämä lupaus on myös pitänyt. Kirkkoherraan he katkaisivat välit kokonaan ja asiakirjojen korjaamiseen käytetty aika on ollut kohtuuton.

Lastensuojelu ei ole mitään muuta kuin ilkeä porukka patologisia valehtelijoita, joka yrittää hankaloittaa perheiden elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin, palkatkaa juristi ja nauhoittakaa/videoikaa kaikki. Tämän ei ole tarkoitus pelotella ketään, vaan kertoa, mitä narsistisella ja tarkoituksenhakuisella häirinnällä voi saada aikaan. Perheeni oli vähällä hajota.

Kurjaa että olit kovilla. Tuntuu uskomattomalta että jotain kirkkoherraa kiinnostaisi tehdä perättömiä ilmoituksia.

Ehkä näin tunnistettavaa tekstiä ei kannattaisi vauvapalstalla jakaa, olet selvästi vielä kuohuksissa, voi vaikuttaa jonkun silmään että juovuksissa kirjoittelet.

Lastensuojelu ei ole mikään demoni, ainakaan fiksulle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitus lastensuojeluun ei tarkoita vielä mitään toimenpiteitä vaan siinä tarkastetaan onko aihetta jatkotoimenpiteisiin. Jos on, niin seuraava askel on esim. perheneuvola, perhetyöntekijän käynnit tmv.

Itse olen huomannut että lasten hyvinvointiin puututaan liiankin vähän, ilmoituksia tehdään liian myöhään ja huostaanottoja vasta sitten kun asiat ovat todella surkeasti.

Oma kokemus on, että lasu suuntaa resurssit juuri tavallisten perheiden kiusaamiseen. Todelliset tapaukset ei saa usein edes korvanlotkautusta lasun suunnasta, liian vaikeista eivät ole kiinnostuneet tai vatuloivat näitä juttuja hyvin laiskanlaisesti.

Sossut ei saa valita asiakkaitaan, esimerkiksi niin että jätettäisiin "vaikeat tapaukset" vähemmälle huomiolle ja keskityttäisiin vain siisteihin ja helpompiin keissihin. Jos tällainen kuvio houkuttaa, työntekijän tulee hakea apua omaan jaksamiseensa. Intressinämme ei ole kiusata tavallisia perheitä, älkää jaksako viljellä tuollaista hevonpaakkua.  T: 131

Vierailija kirjoitti:

Sossut ei saa valita asiakkaitaan, esimerkiksi niin että jätettäisiin "vaikeat tapaukset" vähemmälle huomiolle ja keskityttäisiin vain siisteihin ja helpompiin keissihin. Jos tällainen kuvio houkuttaa, työntekijän tulee hakea apua omaan jaksamiseensa. Intressinämme ei ole kiusata tavallisia perheitä, älkää jaksako viljellä tuollaista hevonpaakkua.  T: 131

Olen ihan samaa mieltä näin tulevana sossuna.

Lasteni isä hakeutui aikanaan hoitoon ja osastolta tehtiin lastensuojeluilmoitus, kun samassa taloudessa oli kirjoilla lapsia. Meillä kävi oikein pätevät ammattilaiset, eikä alettu kiusaamaan vaikka ollaan juuri niitä tavallisia ihmisiä. Todettiin että kaikki kunnossa, eikä asiakkuutta aloitettu.

Rebecca kirjoitti:

Jouduin ulkomailla asuessamme tutkintavankeuteen ja  tuntematon sukulaiseni -kirkkoherra Siikajoelta-vaati lasteni avohuollon sijoitusta. Kirkkoherra alkoi johtavien sosiaalityöntekijöiden avustuksella häärätä huostaanottoa meille siitä kertomatta. Hän oli vienyt lapset psykiatrisiin tutkimuksiin ja omat siskoni olivat valehdelleet sossuille, että olen vakavasti mielenterveys- ja päihdeongelmainen. Tutkimuksissa toinen lapsista ei puhunut mitään ja toinen näytti kieltä ja kapinoiva käytös todettiin vakavan kaltoin kohtelun merkiksi. Lapsia inhotti olla kuulusteltavana, eikä heillä ollut mitään kerrottava, joten kirkkoherra pani omiaan. Poliklinikan työntekijät uskoivat joka sanan ja diagnoosit ovat sitten sen mukaiset. Reilun vuoden kuluttua vapauduin syytteistä, matkustin Suomeen, hankin työpaikan ja sain asunnon mutta kirkkoherra veikin lapset uudestaan tutkimuksiin, eivätkä sossut puoltaneet asuntoa siinä toivossa, että huostaanoton kriteerit lasten patologisoinnilla täyttyisivät. En tuntenut oikeuksiani, joten en tiennyt koko hommasta. Sain sitten tapeltua meille uudestaan asunnon ja johtava sosiaalityöntekijä sanoi, että heiltä "loppui paukut huostaanottoon". En ollut uskoa korviani.  Lapset olivat koko ajan vaatineet kotiin pääsyä mutta kirkkoherra valahteli lapsilleni, etten ole terve heitä hoitaakseni. Taistelin puoli vuotta saadakseni lapset kotiin, mutta seuraavat puoli vuotta lastensuojelun dobermannit meitä siellä vahtasivat, vaikka yhtään ainutta huolenaihetta ei ole kirjattu. Myöhemmin älysin vaatia kaikki asiakirjat nähtävilleni ja silloin vasta käsitin. Minulla oli sydän pysähtyä, kun luin ne paperit epikriiseineen ja vammaistukihakemuksineen. Siellä on muka seksiä harrastettu lasten nähden, kaikki päivät ryypätty ja hakattu lapsia. Yhden kerran elämässäni olen kirkkoherran tavannut ja kaiken edellä mainitun osasi tämä sen perusteella kertoa ja psykiatrit tulkitsivat kaiken näistä asioista johtuviksi.  Valmentaa vieläpä muita sijaisperheitä ja toimii työnohjauksessa useille lastensuojeluyksiköille. Oli soitellut ja sähköpostitellut lähes joka päivä sossuille vaikka mitä kauheuksia, vaikka minä virkkasin kotona patalappuja! Kun sitten kysyin häneltä syytä ja hän teki hädissään lastensuojeluilmoituksen vedoten "äidin vakavaan väsymykseen"! Kerroin nimittäin vieväni asiani Aviin. Ei ilmoitus mihinkään johtanut mutta silloin oli lähteä jo järki koko perheeltä suvun ja lastensuojelun ajojahdin seurauksena. Sossut eivät myöskään nähneet erikoisena sitä, ettei koululla tai muilla perheen kanssa tekemisissä olevilla ollut huolta lapsistani- päin vastoin- mutta kun joku sukulainen soittaa monen sadan kilometrin päästä, on tilanne äkkiä vakava. Vaativat vielä lapset erikseen kuulusteluun ilman todistajaa, tukihenkilöä tai tallennusta. Toinen kyllä sujautti kännykän kaulapussiinsa, jossa oli äänitys päällä.

Olen nähnyt vuosia painajaisia tästä jutusta ja minulla on traumadiagnoosi. Myös ne ihmiset, jotka papereitamme ovat lukeneet, ovat olleet järkyttyneitä. Jotkut heistä ovat tunteneet minut lapsesta asti. Lastensuojelu ei ole koskaan tämän jälkeen perheessämme käynyt, sillä sen lapsilleni lupasin. Tämä lupaus on myös pitänyt. Kirkkoherraan he katkaisivat välit kokonaan ja asiakirjojen korjaamiseen käytetty aika on ollut kohtuuton.

Lastensuojelu ei ole mitään muuta kuin ilkeä porukka patologisia valehtelijoita, joka yrittää hankaloittaa perheiden elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jos joudutte lastensuojelun kanssa tekemisiin, palkatkaa juristi ja nauhoittakaa/videoikaa kaikki. Tämän ei ole tarkoitus pelotella ketään, vaan kertoa, mitä narsistisella ja tarkoituksenhakuisella häirinnällä voi saada aikaan. Perheeni oli vähällä hajota.

Aika monta ihmistä kuitenkin ollut teistä huolissaan , oletko varma ettei aihetta ollut? Lapset yleensä puolustavat vanhempaansa oli tilanne mikä tahansa, varsinkin jos äiti juo.

Vierailija kirjoitti:

Sossut ei saa valita asiakkaitaan, esimerkiksi niin että jätettäisiin "vaikeat tapaukset" vähemmälle huomiolle ja keskityttäisiin vain siisteihin ja helpompiin keissihin. Jos tällainen kuvio houkuttaa, työntekijän tulee hakea apua omaan jaksamiseensa. Intressinämme ei ole kiusata tavallisia perheitä, älkää jaksako viljellä tuollaista hevonpaakkua.  T: 131

Ihan julkisuudessakin ollut aivan liian monta vakavaa tapausta, jonka lasu jättänyt hoitamatta (esim. Eerika, 11-v. useat raskaudet ja synnytys isälleen, venepoika). Lisäksi tiedän sisäpiirin kautta useasta aivan tavallisesta ja lapsiaan rakastavasta perheestä, joita on piinattu aivan mitättömillä asioilla. Varmaan osaaviakin sossuja joukossa, mutta ammattitaidottomia kiusanhenkiä aivan liikaa. Jotain on pahasti vialla lasussa. Ja tämä on täysi totuus.

Venepojan ja Eerikan vastapainona ovat sadat ja taas sadat elämälle pelastetut. Niistä ei vain puhuta. Eikä kukaan ole väittänyt toimintaa 100% aukottomaksi, koska sitä tekevät ihmiset. Aivan tavallista ja rakastavaa perhettä ei alkuselvittelyjen jälkeen piinata mitättömillä asioilla, uskokaa vasta sitten kun näette paperit kaikilta osin. Ja tämä olisi vielä yleistä? Höpö höpö. Sostt:n sijaistamisvaatimukset ovat tällä hetkellä mielestäni riittävän kireät, varmasti aiemmin kun työtä sai tehdä alemmalla/sopimattomalla koulutuksella, tuli enemmän virheitä. T: 131 (joka ei tajua miksi länkyttää täällä perjantai-iltana)

45 syytä olla hankkimatta lapsia

1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.

2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.

3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.

4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.

5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.

6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.

7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.

8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.

9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.

10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.

11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.

12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.

13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.

14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.

15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.

16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.

17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.

18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.

19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.

20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.

21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.

22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.

23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.

24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.

25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.

26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.

27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.

28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.

29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.

30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.

31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.

32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.

33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.

34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.

35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.

36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.

37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.

38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.

39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.

40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.

41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.

42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.

43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.

44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.

45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Venepojan ja Eerikan vastapainona ovat sadat ja taas sadat elämälle pelastetut. Niistä ei vain puhuta. Eikä kukaan ole väittänyt toimintaa 100% aukottomaksi, koska sitä tekevät ihmiset. Aivan tavallista ja rakastavaa perhettä ei alkuselvittelyjen jälkeen piinata mitättömillä asioilla, uskokaa vasta sitten kun näette paperit kaikilta osin. Ja tämä olisi vielä yleistä? Höpö höpö. Sostt:n sijaistamisvaatimukset ovat tällä hetkellä mielestäni riittävän kireät, varmasti aiemmin kun työtä sai tehdä alemmalla/sopimattomalla koulutuksella, tuli enemmän virheitä. T: 131 (joka ei tajua miksi länkyttää täällä perjantai-iltana)

Kaikesta päätellen niitä virheitä on kuitenkin luvattoman paljon. En kuitenkaan väittele sossun kanssa tämän enempää. Riittää, että itse tiedän totuuden ja tuon sitä totuutta esiin, sossun vastaanlänkytyksestä huolimatta.

Mistä "kaikesta" päätellen virheitä on paljon?

No enpä tiedä, meillä syntyi keskonen jolla oli alhaiset fosfaatti arvot ja löytyi geeni paneelissa alpl geeni (pehmyt ja hauras luu).

Ei ollut lapsella korjattua ikää kuin vuorokausi kun kiikutettiin meidän perheen pienin joka oli kilo 900 g takaisin sairaalaan murtuneen käden takia.

Sairaalassa lähti protokollan mukainen lastensuojelu mekanismi pyörimään, sillä Epäilivät perheväkivaltaa.?

Kysyin lääkäreiltä ja hoitajilta että ovatko he tosissaan, en ollut nähnyt mitään väkivaltaista lasta kohtaan ja pelkkää rakkautta annettu tälle pienelle keskosvauvalle ♥️

Viranomaiset päättivät kuitenkin kiire sijoittaa lapsemme josta on nyt jo 7 kk. Lapsi on jo toisessa perheessä eli hän on käynyt 3 perhettä läpi 7 kk aikana.

Emme ole olleet väkivaltaisia lastakohtaan, emme ole päihde tai mielen terveyspuolen potilaita, emmekä muutenkaan rikollisia tai huonoja ihmisiä.

Meillä molemmilla minulla ja miehelläni on omat asianajat ja he molemmat ovat sitä mieltä että lastensuojelu rikkoo lakia ja meidän ihmisoikeuksia. Myös lapsemme ihmisoikeuksia rikotaan koska hänet eristetään henelle kuuluvasta perheestä.

Lastensuojelu prosessi on ollut hirveintä jota olen elämäni aikana kohdannut.

Vuokrasin heti lasun sääntökirjan ja mikään mitä kirjassa perheille lupaillaan ei toteudu, ei avohuolto, ei yhtenäinen sijoitus jossa voisin olla lapseni kanssa, ei suvunsisöistä kartoitustakaan tehty. Meiltä vietiin suoraan sairaalasta lapsi ja nyt näemme kerran viikossa 3 tuntia!?!

Epäoikeudenmukaisuuden huipentuma on lastensuojelu, ja oudointa on että he eivät tee yhtään yhteistyötä?olen miettinyt että onko tämä joku huono uni ja jos me saamme tällästä kohtelua niin miten jotkut "huono osaisemmat" sitten pärjäävät näiden naisten kynsistä.

Olemme anoneet useampaa tapaamis kertaa, olen soittanut rikospoliisille ja kertonut tapahtuneesta. Poliisi harmitteli että lastensuojelu on lain Yläpuolella eivätkä he voi tehdä mitään,. Neuvola ja meitä ultraava lääkäri on olleet kauhuissaan miten meitä on kohdeltu koska inhimillisyys puuttuu kokonaan eteläkarjalan sosiaalityöntekijöitä.

Kaikki tietävät että ollaan töissä käyviä normaaleita ihmisiä jotka rakkaudesta tehneet lapsen.

Epäilimme perhepetiä murtuneeseen käteen sillä minä en ole nähnyt väkivaltaa lastakohtaan eikä mieskään.

Istunnot joissa olemme olleet ovat suoraan ironisia. Onneksi laki on meidän puolella myös ja saadaan lapsi joskus kotiin. Mutta tämä on ollut aivan hirveän rumaa ja raskasta kun lapsi riistetään näin. Ymmärrän viranomaisten huolen mutta minusta he ovat saaneet enemmän pahaa kuin hyvää aikaan.

Et ole sekoamassa. Kyllä neuvola tekee herkästi ilmoituksia. Ensin puhuvat käynnillä miten kaikki on lapsella hyvin, sitten selän takana rustataan ilmoitusta.