Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelu pelottaa!
02.03.2011 |
Mua on alkanut ahdistamaan ja pelottamaan tämä paljon puhuttu lastensuojelu. Meillä on kotona asiat kunnossa, mutta mulla on järjetön pelko siitä, että joku tekee lastensuojeluilmoituksen vaikka kiusallaan ja joudutaan silmätikuiksi.
Pelkään myös näitä perusteettomia huostaanottoja, mistä tälläkin palstalla jatkuvasti puhutaan. Ajatuskin on niin kauhistuttava, että oksettaa.
Onko muilla tälläistä? Vai olenko tulossa hulluksi?
Kommentit (140)
Ihmettelen kyllä sitä, että etkö sinä mitään muuta äitiyslomallasi tee kuin päivystä täällä sossuketjuja.
Ilmestyt alle minuutissa jankkaamaan jokaikiseen ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja mulla on ulosotossa velkoja joita makselen pikkuhiljaa pois. Olen myös ollut aika ajoin psykiatrian polin asiakkaana, joskin nykyään elämä menee ihan hyvin, eikä ole enää tarvetta hoidolle. Mutta näillä tiedoilla uskaltaako sitä lasta alkaa edes yrittämään koskaan :(
Unissasi noin on!
Niitä ilmoituksia saisi varmasti tehdä paljon enempi!
Ei kiusaa toisista tehdä niin paljoa että ne olisivat turhia puolet tapauksista.
Esimerkkinä muistan Aamulehden erään lukijan kirjoituksen jossa joku kertoi Tampereella Hervannan valtaväylällä (jos joku ei tiedä niin vilkkaasti liikennöity tie) nähneensä lapsen pahoinpitelyn! Siis lasta vanhemmat hakkasivat vielä kun tämä makasi maassa.
PITÄÄ soittaa poliisille tai lastensuojeluun ilmoittaa jos näkee tälläistä.
Onni toisaalta että tämä mies kirjoitti edes lehteen asiasta niin asiasta puhuttiin ja siitä ohjeistettiin, mutta miten surullista että kynnys soittaa poliisille on niin suuri että lapsen saadessa turpiin ei se lapsi silloin saanut apua!
Mitä tapahtuu kotona neljän seinän sisällä jos kadullakin hakataan lapsi maahan?
12
Mä pelkäsin ihan hulluna, että tyttö viedään meiltä saman tien, kun ilmoituksen tekijä oli poliisi. Vaikka miten järjellä ajattelin, että ei niin voi käydä, kun meillä on asiat hyvin ja kaikista lapsista huolehditaan, niin silti pelkäsin. Ja lietsoin omaa pelkoa lukemalla juttuja, miten lapset vain viedään ilman syytä. No, tuli kutsu lastensuojeluun, käytiin siellä, tyttöä ja meitä haastateltiin ja kysyttiin tarvitaanko apua. Sanottiin, että ihan omillamme pärjätään niin kuin tähänkin asti. Se oli siinä, hyvää jatkoa toivotettiin. Aikaa meni noin 15 minuuttia.
virallista tilastoa ole, puhun pitkästä kokemuksesta.
Ja en oo äitiyslomalla, vaan hoitovapaalla. Enkä oo kirjottanut tänne kuin kaks kertaa aikasemmin, vaikka olen näitä ketjuja joskus täällä nähnyt. Yleensä en edes viitsi niitä lukea "sossuketjuja", kun ihmiset puhuvat asioista, joista eivät oikeesti tiedä mitään. Nyt kirjoitin, koska ap tuntui olevan oikeesti peloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella ihmisellä on oikeus saada lapsi.
Mutta lapsellakin on samat oikeudet kuin sinulla! Toki vanhemman tehtävä on asettaa rajoja mutta myös kasvattaa, tukea ja tarjota hyvät lähtökohdat elämälle.
Meistä jokasen mieli voi sairastua.
Myös lapsen mielenterveys voi sairastua.
12
Sen ilmoituksen voi käsitellä ammattitaidoton työntekijä. Siitä voi seurata vaikka millainen piina. Aiheettomia ilmoituksia on jo puolet, ja aluehallintokeskukset pursuavat asiakasvalituksia. Ja Pelastakaa lapset ry käyttää termiä "valesosiaalityöntekijä", koska sosiaalivirastoissa on niin paljon epäpäteviä työntekijöitä.
oikeasti yhden ainoan (ammattitaidottoman) työntekijän harteilla koko huostaanottopäätös ja -prosessi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on "pitkä kokemus"? Mitkä ovat omat tilastosi?
Ilmoitat olevasi äitiyslomalla, mutta et olekaan äitiyslomalla... Etkö edes privaatisti kykene selkeään ulosantiin, kun työksesi sössäät epäselviä "lausuntoja"?
Ja sinut tunnistaa kirjoitustyylistä. Hyökkäät jokaikiseen ketjuun, joka vähänkin liippaa aihetta. Onko itsetunto HIEMAN heikko?
ainakin hänen omasta mielestään.
Hänen kertomuksensa on siis se, että heidät otettiin päiväkodissa silmätikuiksi sen takia kun hänellä on korkea koulutus. Siellä sitten tehtiin lastensuojeluimoitus ja lastensuojelusossut uskoivat kaiken ja halusivat uskoa lisää. Kävivät kotona muka neuvotteluissa, mutta oikeasti etsivät/väärensivät vain lisää todisteita häntä vastaan. Samasta syystä, todisteiden keräämiseksi lapset olisi pitänyt raijata kaikenmaailman terapeiteille ja muille ulkopuolisille vahdittavaksi ja syynättäväksi. Pitkään hän onnistui sinnittelemään systeemiä vastaan, mutta lopulta hänet oli jo valmiiksi tuomittu ja lopulta lapset vietiin häneltä.
Näin hän kertoo kaikille jotka suostuvat kuuntelemaan ja aika monille muillekin. Valituksia on tehty jokaiseen mahdolliseen instanssiin hallinto-oikeudesta eu:n ihmisoikeusasiamiehelle.
SItä oli vaan oikeasti niin kauhea katsoa, kun tämä nainen oli oikeasti aivan paranoidi skitsofreenikko, eikähän suostunut itse mihinkään terapiaan tai lääkitykseen, vaikka oli käytännössä sairaalakunnossa. Saattoi heilahtaa ihan sekunneissa vauvakieltä lapsilleen lepertelevästä lätynpaistajasta astioita heitteleväksi ja kirosanoja huutavaksi hirviöksi. Olihan niillä lapsilla juu ruokaa ja vaatteita, ja siisti koti. Kodin siisteys olikin tälle äidille todella tärkeää, ja usein ne vaatteet ja ruokakin pysyivät kaapissa ettei vaan olisi tullut turhaa sotkua. Lapset yrittivät arvailla, että saako ottaa vai ei. Niiden kielenkehitys jäi ihan olemattomaksi, nuorempi muuttui täysin puhumattomaksi paitsi siskolleen puhui kummallista sekasotkua, jota sisko ilmeisesti ymmärsi, mutta kukaan muu ei. Sisko sitten tulkkasi puhetta. Puolitoista vuotta näille tarjottiin erilaisia avohoidon palveluita, puhe- ja leikkiterapiaa, ilmaista päivähoitoa (äiti otti lapsensa pois pävähoidosta ensimmäisen ilmoituksen jälkeen). Äidillekin yritettiin puhua, että kun hänellä selvästi on stressiä niin oisko tarvetta jutella jonkun kanssa. Mut ei. Mikään ei kelvannut kun kaikki oli muka vaan sitä todisteiden etsintää. Äiti kieltäytyi järjestelmällisesti kaikesta. Ja sai tosiaan niitä huutokohtauksia myös näissä lastispalavereissa, tosin vasta loppuvaiheessa, aluksi näytteli tosi hyvin että kaikki olis kunnossa.
Onneksi lapset otettiin pois, mutta ei se mun mielestäni ihan ilman syytä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työntekijä varmasti huomaa että miten tapauksissa on päädytty mihinkin ratkaisuun miten usein!
En ymmärrä mitä tarkoitat "ilmoitat olevasi äitiyslomalla muttet olekaan" Tässä ketjussa joku on hoitovapaalla. Minäkin olen semmoisella! :)
Ja sinä tässä ketjussa hyökkäilet. Mene ulos kävelylle, tekee sinulle hyvää. Ota lapsetkin mukaan, ellei niitä ole otettu huostaan?
12
19, kyllä se on
vähän täsmentää? Miten tuo prosessi sitten etenee? Ammattitaidoton sosiaalityöntekijä saa ilmoituksen huostaanotettavasta lapsesta ja hän noin vain tekee päätöksen? Siihen ei tarvita mitään lausuntoja, lomakkeita, kuulemisia, selvityksiä? Ainoastaan tämän yhden ihmisen mielipide ja toimeenpano?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tulee ilmoitus, se päätetään käsitellä ja usein lyödään lukkoon jo jokin näkemys.
Sitten käydään kotona, neuvotellaan ja koko ajan kirjataan lausuntoja ja lausuntoja. Usein ne laaditaan sen ennakkonäkemyksen mukaan.
Sitten kun on saatu tarpeeksi papereita, kuitataan näkemys hallinto-oikeudessa.
Pahimmillaan se voi edetä niin, että ko. työntekijä ei edes tapaa perhettä. Hän voi olla ns. johtava sosiaalityöntekijä, joka on muodollisesti pätevä ja häntä avustaa sitten työntekijät, joilla on huonompi koulutus. Loppupeleissä kuitenkin sen päteävän näkemys vain painaa, vaikka ne muutkin olisivat esimerkiksi tavanneet perheen ja käyneet kotona.
Ja lakihan vaatii, että pitää käyttää avohuollon tukitoimia, mutta tuokin voidaan supistaa lausuntoon muotoon "tukitoimet osoittautuneet riittämättömiksi tai että niistä on kieltäydytty tms." Vaikka niitä ei olisi edes tarjottu tai kokeiltu.
Ei meistä ole koskaan tehty mitään ilmoitusta ja olemme ihan "tavallisia" ihmisiä (eli ei päihdeongelmaa tms.), joten pelkoni on kai sinällään aiheeton. Kuitenkin olen viime aikoina alkanut enenevässä määrin ajattelemaan ja pelkäämään lasteni pakkohuostaanottoa. Johtunee varmaan kaikista noista kamalista tapauksista, joista täälläkin on saanut lukea :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyvät kaikissa pikkulapsiperheissä tietyin väliajoin, ekan kerran jo ennen kuin vauva syntyy. Siinä on se hyvä puoli, että näkevät kotioloja jo valmiiksi, ja kun jokaisella perheellä on nimikkotyöntekijä, heille muodostuu joku kuva perheestä. Ja kun kaikilla ne perhetyöntekijät käyvät, kukaan ei ole silmätikkuna, vaikka kodissa poiketaankin. Lisäksi perhetyöntekijöille saa soitella mistä asiasta hyvänsä, koski sitten parisuhdetta, lasten kasvatusta tai mitä vain. Eikä varmasti pidetä huonona vanhempana tai avuttomana sen takia.
Ja minä en ainakaan päästäisi kotiini. Miksi ihmeessä siellä koko kunta antaa moisten lampsia kotiinsa? Järjetöntä käytöstä!
lastensuojelun asiakkuudesta, jota ei tosin olla enää. Siitä pääsee myöskin eroon, ei ole ikuisesti leimattu sinne.
Ja minä en ainakaan päästäisi kotiini. Miksi ihmeessä siellä koko kunta antaa moisten lampsia kotiinsa? Järjetöntä käytöstä!
Meillä ei ole. Kyllä meille voi tulla ihan millon vaan, vaikka sinäkin juttelemaan lapsista, ja kahvit tarjotaan.
Mun ei varmaan sulle tarvi alkaa perustelemaan, mutta kun et tunnu olevan ihan tasapainossa niin vastaan. Sanoin olevani hoitovapaalla ja olenkin toista vuotta. Haluun viettää aikaa omien lasteni kanssa. Työni on sen verran raskasta että pieni breikki tekee ihan nyvää. Joudun päivittäin perustelemaan sun tyyppislle ihmisille että toimin lapsen etua ajatellen. Aina.
Mä en työksin sössää lausuntoja vaan yritän etsiä keinoja tukea perheiden jaksamista.
Ja sä täällä tosiaan hyökkäät. Mutta olen siihen tottunut, työhin kuuluu sekä henkinen että fyysinen uhka.
Mun pitkä kokemus on 11 vuotta, sekä sijaishuollosta että avohuollosta.
Niin ja on mahdollista että tänne kirjottaa joku muukin lastensuojelun työntekijä. Meitä on aika paljon, vaikka emme ammattiamme ihan kaikille kerrokaan ihan sun tyyppisten ihmisten vuoksi.
vaan on oma elämä ja oma koti. Ja olen äidiksi kypsä ja valinnut isäksi pätevän miehen, en tarvitse jotain kyynärsauvaa jatkuvasti hataraa elämääni pönkittämään. Hyväksytät siellä varmaan haalarivalinnoista alkaen kaiken ja itket jokaista riitaa.
Ja koska olen veronmaksaja, haluan että ne kunnan työntekijät tekevät töitä, eivätkä juokse turhilla sumpeilla.
Sinä nostanet omankin perheen elannon veronmaksajien taskusta, joten sinulta tuokin tuhlaus sitten luonnistuu.
Äskettäin tuli dokkari koulukiusatusta, se kärjistyi niin pahasti että soitettiin poliisille ja sanoivat että se tyyppi kävelee aseen kanssa koululla.
Kyllä joku saattaa tehdä lastensuojeluun ilmotuksen sinusta ja perheestäsi. Ei se ole mahdotonta.
Mutta ei sieltä lähetetä kommandojoukkoa pelastamaan lasta vanhemmiltaan: lastensuojelun perusideahan on että lapsella on turvallinen koti jossa asua ja AINA koitetaan saada tilanne siihen että lapsi voisi palata kotiin omalle perheelle.
Minä tiedän monta lapsiperhettä joissa on omia ongelmiaan ja mutkia mutta se on ihan tavallista elämää ja kaksi lastensuojeluperhettä: lapset on joko ollut pienen hetken pois vanhemmiltaan ja palanut takaisin kun tilanne saatiin kuntoon. Toisessa perheessä lapsien äiti masentui, alkoholisoitui ja on luultavasti loppuelämän työkyvytön -lapset on isän luona kasvanut.
JOs joku tulisi meille ovelle sanomaan että lastensuojelusta päivää niin se olisi tilanne joka pitää selvittää. Miksi he ovat siinä ja nyttäisin että tämä on meidän koti ja tälläsiä me ollaan.
Ei kukaan ole virheetön mutta kyllä lapsilla pitää olla turvallinen ja hyvä paikka kasvaa.
Tämä perhe jossa äiti oli masentunut. Hän oli myös käynyt lapsiin käsiksi, sai erilaisia harhoja.
Hän huusi kaikissa tilaisuuksissa joissa asioita käsiteltiin, ei vastannut virallisiin yhteydenottihin.
Uskon että tämä ihminen myös puhuu miten lapset on häneltä viety. Eikä osaa mitään perustella.
Kun meistä suuri osa saa lapsen. Ja on osa ihmisiä, jotka jättää lapsen, ei hoida.
Varmaan virheitäkin saattaa tapahtua, mutta ne varmasti korjaantuu. Kuvittele nyt joku hyvä lapsiperhe: oma tai ystävän tai sukulaisen josta joku tekisi perusteettoman ilmoituksen, miten kävisi?
Ei minulle tule oksettavaa tunnetta, vaan lähinnä säälittävä sitä ilmoittajaa kohtaan.