vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!

pyhä niille, jotka menee naimisiin elämänsä aikana vaan kerran. Jos joku on toista tai useampaa kertaa naimisissa, minusta siinä ei enää ole mitään eroa avoliittoon, koska se koko avioliiton idea vesittyy.

Avioliitto on pyhä niille, jotka menee naimisiin elämänsä aikana vaan kerran. Jos joku on toista tai useampaa kertaa naimisissa, minusta siinä ei enää ole mitään eroa avoliittoon, koska se koko avioliiton idea vesittyy.

elämäni aikana naimisiin vain kerran, mutta ei tämä avioliittoinstituutio sinällään kanna mulle mitään elämää suurempaa merkitystä. PARISUHDE on mulle tärkeä, avioliitto on vain juridinen sopimus.

tosiaan julkisuuden hakuisten julkkisten ja taviksien avioliittoja? Julkkikset ovat valmiita pelleilemään jopa avioliitolla saadakseen julkisuutta ja päästäkseen kohuotsikoiden saattamana lehtien sivuille, mutta tavikset eivät tuollaista tavoittele, vaan menevät oikeista syistä naimisiin.

Avomiehelläni on nuoruudestaan pahoja velkoja (yrityksen konkurssipesä), jotka kuitenkin on itse hoitanut ja loput vanhenevat tiettyyn aikaan mennessä. Jos olisimme naimisissa, olisi omistusauto ja -talo menneet ainakin osittain velkoihin (minun nimissäni). Olemme pitäneet taloutemme juridisesti erillään tämän vuoksi ja menemme naimisiin heti kun hänen tietonsa ovat taas puhtaat. Meillä on useampi yhteinen lapsi.

Jos en saa perhettä, voi olla että valitsen mielummin sinkkuuden kuin parisuhteen ilman lapsia!

itse kyllä varmistin aika pian seurustelun alettua, että onhan unelma perheestä yhteinen sitten aikanaan. Jollei biologisia lapsia olisi tullut niin sitten olisimme adoptoineet tai ryhtyneet sijaiperheeksi.

Me oltiin seurusteltu 6 vuotta kun esikoinen syntyi. Kuopus syntyi siitä 10 vuoden päästä... ja mikä kauheinta, ei olla vieläkään naimisissa!

Mä luulen, että ap tarkoittaa seuraavantapaista skenaariota, joka mullakin on lähipiirissä: seurusteltu on jo useampi vuosi. Nainen haluaisi virallistaa suhteen avioliitolla, miehen mielestä heidän suhteensa ei ole vielä siinä pisteessä. Tällä kaavalla on jo menty usea vuosi. Ja siis kyse ei miehen omien sanojen mukaan ole siitä, etteikö hän ikinä naimisiin haluaisi, nyt ei vain vielä ole sen aika. Noh, vähän aikaa sitten k.o. pari sopi, että kohta voidaan heittää kondomit seinään ja ryhtyä lapsentekopuuhiin. Eikä edelleenkään ole aika mennä naimisiin. Eli siis kyllä, HAMASSA TULEVAISUUDESSA mies haluaa sitoutua naisen rinnalle juridisesti, mutta ei vielä, lapsen hän kuitenkin jo haluaisi tämän naisen kanssa jonka kanssa hän ei VIELÄ halua sitoutua. onko nyt kenties tarpeeksi rautalangasta väännetty?



Ymmärrän pareja, jotka eivät halua ollenkaan naimisiin. Ymmärrän myös pareja, jotka, pitkän aikaa seurusteltuaan, asuttuaan yhdessä ja hankittuaan lapsia tuumivat, että olisihan se papin aamen kuitenkin ihan mukava juttu. Ymmärrän myös tuon aiemmin mainitun esimerkin, jossa ensin suunniteltiin häitä, mutta jotka sitten lapsen ilmoitettua itsestään päättävät lykätä häitä. Mutta näistähän ei ap:n aloituksessa ollut ollenkaan kyse, kuten kaikki puolesta ja vastaan kiihkoilevat haluavat ymmärtää. Munkin mielestä on jotenkin omituinen kuvio, että jos kuitenkin parisuhteessa ollaan yhteisestä sopimuksesta menossa kohti avioliittoa ja lapsia, miksi se avioliitto tuntuu olevan se suurempi harppaus. Se on kuitenkin vain nimi paperilla, verrattuna siihen ihanaan vastuuseen, mitä yhteinen lapsi tuo tullessaan. Mutta ehkäpä kaikki miehet eivät ihan ymmärrä, kuinka kokonaisvaltainen asia lapsen hankkiminen oikeasti on? Tuleehan aina näitä tapauksia vastaan, jossa mies on kympillä mukana puuhaamassa lasta, juttelee kasvavalle vatsalle ja tsemppaa synnärillä, kunnes sitten jättää äidin ja lapsen muutaman kuukauden kuluttua järkyttyneenä perhe-elämän karusta arjesta.



Ja kyllä, minä olen naimisissa ja lasta aloimme yrittämään vasta sen jälkeen. Tämä oli mulle ja mun miehelle se oikea ratkaisu. Pidettiin hyvät bileet ja hankittiin mulle hieno mekko, ennen kuin uhrasin kapean vyötäröni lapsenteolle. Nyt on sitten kaunis kuva muistona päivästä, jolloin olin vielä nuori ja nätti ;)

meillä, joille avioliitto ei merkitse mitään, tärkein syy mennä naimisiin esikoisen raskausaikana oli isän huoltajuuteen liittyvien seikkojen hoitaminen vaivattomasti (avioliitto -> 1 maistraattikäynti ennen vauvan syntymää; isyyden tunnustaminen -> tunnustuskäynti ja yhteishuoltajuussopimuksen tekeminen pikkuvauva mukana).



Meille on myös mahdollista, että jompi kumpi lähtee ulkomaille töihin joksikin aikaa, jolloin avioliitto helpottaa byrokratiaa + se, ettei tarvitse huolehtia saako tietoja sairaalasta jos toinen joutuisi onnettomuuteen.

[/quote]

Nyt kun oli pieni vauva, niin ei kukaan olettanutkaan että vetäisin perseet, kuten varmaan keskiverto suomimorsian tekee.

[/quote]

Minä oon juhlinu monien lapsettomien ystävien häitä, eikä morsian oo todellakaan ollu hädin tuskin havaittavastikaan humalassa! :D Minkähänlaisia ystäviä sinun lähipiirissä mahtaa olla...

Avioliitosta pääsee eroon laittamalla nimen paperiin. Lapsessa on kiinni vaikka tulisi erokin. Lapsen saaminen on mielestäni paljon suurempi sitoutuminen kuin mikään avioliitto, joka minun silmissäni on lähinnä juridinen sitoumus raha-asioiden järjestämisestä.

Mä luulen, että ap tarkoittaa seuraavantapaista skenaariota, joka mullakin on lähipiirissä: seurusteltu on jo useampi vuosi. Nainen haluaisi virallistaa suhteen avioliitolla, miehen mielestä heidän suhteensa ei ole vielä siinä pisteessä. Tällä kaavalla on jo menty usea vuosi. Ja siis kyse ei miehen omien sanojen mukaan ole siitä, etteikö hän ikinä naimisiin haluaisi, nyt ei vain vielä ole sen aika. Noh, vähän aikaa sitten k.o. pari sopi, että kohta voidaan heittää kondomit seinään ja ryhtyä lapsentekopuuhiin. Eikä edelleenkään ole aika mennä naimisiin. Eli siis kyllä, HAMASSA TULEVAISUUDESSA mies haluaa sitoutua naisen rinnalle juridisesti, mutta ei vielä, lapsen hän kuitenkin jo haluaisi tämän naisen kanssa jonka kanssa hän ei VIELÄ halua sitoutua. onko nyt kenties tarpeeksi rautalangasta väännetty?

Ymmärrän pareja, jotka eivät halua ollenkaan naimisiin. Ymmärrän myös pareja, jotka, pitkän aikaa seurusteltuaan, asuttuaan yhdessä ja hankittuaan lapsia tuumivat, että olisihan se papin aamen kuitenkin ihan mukava juttu. Ymmärrän myös tuon aiemmin mainitun esimerkin, jossa ensin suunniteltiin häitä, mutta jotka sitten lapsen ilmoitettua itsestään päättävät lykätä häitä. Mutta näistähän ei ap:n aloituksessa ollut ollenkaan kyse, kuten kaikki puolesta ja vastaan kiihkoilevat haluavat ymmärtää. Munkin mielestä on jotenkin omituinen kuvio, että jos kuitenkin parisuhteessa ollaan yhteisestä sopimuksesta menossa kohti avioliittoa ja lapsia, miksi se avioliitto tuntuu olevan se suurempi harppaus. Se on kuitenkin vain nimi paperilla, verrattuna siihen ihanaan vastuuseen, mitä yhteinen lapsi tuo tullessaan. Mutta ehkäpä kaikki miehet eivät ihan ymmärrä, kuinka kokonaisvaltainen asia lapsen hankkiminen oikeasti on? Tuleehan aina näitä tapauksia vastaan, jossa mies on kympillä mukana puuhaamassa lasta, juttelee kasvavalle vatsalle ja tsemppaa synnärillä, kunnes sitten jättää äidin ja lapsen muutaman kuukauden kuluttua järkyttyneenä perhe-elämän karusta arjesta.

Ja kyllä, minä olen naimisissa ja lasta aloimme yrittämään vasta sen jälkeen. Tämä oli mulle ja mun miehelle se oikea ratkaisu. Pidettiin hyvät bileet ja hankittiin mulle hieno mekko, ennen kuin uhrasin kapean vyötäröni lapsenteolle. Nyt on sitten kaunis kuva muistona päivästä, jolloin olin vielä nuori ja nätti ;)

Meillä ihan tosissaan mies myös tokas kun lapsista ja avioliitosta puhuttiin, että lapsi ok, mutta häihin ei oo vielä valmis. Siis mitä???? No kun me asiasta sitten juteltiin, niin mieskin tajus, että eihän tuossa jutussa oo mitään järkeä. Ollaan kuitenkin jo sen ikäisiä, että haluttiin ehdottomasti alkaa lasta yrittämään ja lapsi sitten saatiinkin, joten häät siirty käytännön syistä lapsen syntymän jälkeen. Kihlat eli lupaus avioliitosta oli kuitenkin jo annettu.

Luulen kuitenkin myös ymmärtäväni ap:n pointin, vaikka meillä asia tehtiinkin toisin. Tuskin kuitenkaan siis niistä syistä, joita ap tarkoittaa.

Yleensähän se menee niin, että jos pariskunta on varma KESKINÄISESTÄ rakkaudestaan, he ovat valmiita menemään naimisiin jo muutaman vuoden seurusteltuaan ja ennen lasten hankintaa. Nämä parit sanovatkin naimisiinmenonsa syyksi rakkauden.



Yleensä ne parit, jotka menevät vasta lasten hankinnan jälkeen naimisiin, sanovat naimisiinmenonsa syyksi lakiasiat, lapset ym. järkisyyt.



Ja oma lukunsa ovat ne parit, jotka eivät ole koskaan valmiita menemään toistensa kanssa naimisiin, koska eivät ole varmoja halustaan sitoutua juuri siihen ihmiseen loppuelämäkseen, mutta saattaisivat olla valmiita naimisiin jonkun "oikeamman" ihmisen kanssa. Tekosyitä heillä tosin riittää sille nykyiselle kumppanilleen, että se ei vaan arvaisi totuutta.

Siksi, että parisuhde pitää vakiinnuttaa ennen kuin siihen syntyy lapsia.

lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja odotettuna ja vakiintuneeseen parisuhteeseen. Parisuhde ei ole vakituinen ennen avioliittoa.

Avoliitto on avoin suhde. Ei vakituinen eikä vakiintunut.

Repesin :D

on paljon vakuuntuneempi kuin avioliittoon johtanut suhde mikä kestänyt vain muutaman vuoden. Se suhteen kesto sen ratkaisee eikä siviilisääty. HErää pahvi!

ihan uskomatonta! REEEEPPPPSSSSSS

Mietipä ap että joskus 100v sitten sut olis täysin teilattu jos olisit esim asunut miehen kanssa ennen avioliittoa saati harrastanut seksiä ennen sitä! Silloin myöskään naisilla ei ollut äänioikeutta ja olivat ns alempaa kastia muutenkin. Haluaisitko palata kenties siihen aikaan kun tunnut noin kovasti näitä vanhoja hyviä perinteitä kaipaavan? Eiköhän ole ihan hyvä asia että nykyään ihmisillä valinnan mahdollisuus eikä enää kumarrella vanhoja instituutioita...ja mitä tulee lapsen saamiseen niin aika moni lapsi syntyy tänne ei toivottuna vaikkakin avioliittoon ja toisin päin! Mistä ihmeestä kumpuaa harhaluulo että avoliitossa syntyneet lapset olis vahinkoja?

miksi näille avioliiton haukkujille ja vähättelijöille on niin iso juttu sitten mennä naimisiin, jos kerran se ei merkkaa yhtään mitään ja on ihan sama kuin olis vaan avoliitossa?

Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan?

ensinnäkään kukaan ei ole haukkunut avioliittoa. Mutta mitä kysymykseesi tulee, voisi esittää vastakysymyksen: Miksi pitäisi mennä? Onko avioliitto sellainen asia, josta ei saa kieltäytyä ilman riittävän hyviä perusteluja?

Joku kirjoitti täällä, että hänelle avioliitto on pyhä. No, minulle taas avioliitto on täysin mielenkiinnoton instituutio, mutta sen sijaan parisuhde on henkilökohtainen asia. En halua yhteiskunnan "puuttuvan" siihen millään lailla - edes antamalla sille "luvan" tai "siunauksen" tai "virallisen statuksen". Onneksi elämme maassa, jossa ihmisellä on oikeus valita - joten minä käytän sitä oikeuttani tällä lailla.

Kaikkien ei tarvitse tehdä asioita samalla lailla. Ja aina ei tarvitse tehdä asioita siten, kuin ne on perinteisesti tehty, tai kuten suurin osaa tekee.

Että et halua yhteiskunnan puuttuvan suhteeseesi. Mutta annas kun arvaan, silti kuitenkin olet kenties valmis käymään isyydentunnustuksissa, ottamaan vakuutuksia, tekemään testamenttia jne. Että yhteiskunnan turva kyllä kelpaa, mutta ILMAN sitä avioliittoon kuuluvaa loppuelämän kestävää sitoutumista siihen kumppaniisi?

jne miksi olisi? Miksi pitäisi mennä naimisiin?Miksi se jotakuta häiritsee jos toinen toimii eri tavoin? Onko se sinulta jotenkin pois? Miksi tunnet tarvetta mollata toisten ratkaisuja? Onko itselläsi jotain tunne-elämän ongelmaa?

mutta sitä avoliittoa kylläkin että loepttakaa nyt arvon rouvat se turhanpäiväinen märinä! Itsekin elän avioliitossa ja olen elänyt sitä ennen pitkään avoliitossa ja suhde on ihan samanlainen kuin ennenkin. MULLA ei ole mitään tarvetta ainakaan arvostella toisin toimivia ihmisiä...taitaa olla oma elämä köyhää kun tarvii muita mollata?

Vaan nimenomaan ne lapset on osoitus sitoutumisesta. Yhtä laillahan avioliitossa voi lähteä jos ei halua olla toisen kanssa. Kyllä sen sitoumuksen täytyy lähteä omasta itsestään ei siinä ole mitään merkitystä papereilla.