Lue keskustelun säännöt.
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
mua teidän mielestä vaivaa, kun en välttämättä ikinä halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen, vaikka pitkän parisuhteen haluankin? Minusta vain olisi paljon kivempi asua omassa asunnossa, jonne voi vetäytyä milloin haluaa, eikä tarvitse riidellä joutavanpäiväisistä arkihommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan tuskin on niin naiivi, että ajattelis, että AVIOliitto on ihan 100% ikuinen, vaikka mitä tapahtuis mutta se on kuitenkin sellainen julkinen lupaus sitoutumisesta
sitä harrastakoon ne, jotka kaipaavat suhteelleen nimenomaan julkisen lupauksen. Itse juuri vierastan tuota asiaa - mitä taas täällä joidenkin on erityisen vaikea ymmärtää.
ja tapa näyttää niin toisilleen kuin yhteisölle, että me ollaan oikea pari.
Onhan se yksi tapa, kyllä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta todistaa asiaa yhteisölle (oikeastaan on ihan sama, tietääkö joku naapurin Kerttu minun edes olevan parisuhteessa). Ja omalle kumppanillehan asian voi näyttää niin monella tavalla, että tuskin asia jää epäselväksi, vaikkei tätä mainittua tapaa käyttäisikään.
Avoliitto on jotenkin sellainen välivaihe ja koeaika...
Sehän on ihan sitä, mitä ihmiset siitä kohdallaan tekevät. Kuten avioliitto, seurustelu tai mikä tahansa muukin suhde.
Tosin ajatus minkään yhdessäasumisen koeajasta tuntuu minusta tosi kummalliselta - mikä KOEAIKA? Työelämässä voi olla koeaika, mutta että IHMISSUHTEESSA?!
Oletteko te siis joskus oikeasti sopineet keskenänne jostain koeajasta? Miten teitte sen - oliko suullinen sopimus, vai pistittekö jotain ehtoja ylös ihan paperille? Itselleni tuntuu aika vieraalta ajatus, että muuttaisin yhteen jonkun kanssa "koeajalle", siis etten olisi varma, haluanko olla ja elää hänen kanssaan. Siksihän minä muutin yhteen, kun HALUSIN olla juuri hänen kanssaan. Epävarmassa tilanteessa olisin asunut mieluummin itsekseni.
En kyllä kokenut seurusteluakaan koeaikana, mutta kyllä luulisi seurusteluaikana tulevan selväksi, tuntuuko toinen oikealta vai väärältä. Ei kai jokaisen elämänsä aikana tapailemansa miehen kanssa voi muuttaa yhteen "koeajalle testailemaan".
Jos te todella olette harrastaneet jotain koeaikoja, niin en yhtään ihmettele, että kaipaatte kontrastiksi avioliittoa, ettekä ymmärrä, miten toisen ihmisen kanssa voi elää myös eri lailla.
Mielestäni on fiksumpaa "tehdä" lapset mieluummin nuorina kuin vanhoina ja omalla kohdallani tämä tarkoitti esikoista 24-vuotiaana. Seurustelua on takana 7 vuotta ja kihloissa ollaan. Aiomme siis mennä joskus naimisiin ja olemme sitoutuneita toisiimme. Nyt on jo toinen lapsi tulossa, mutta aviossa emme ole vieläkään. Miksikö? No, siksi koska emme halua vain maistraatissa käyntiä, vaan ihan kunnon häät ja sellaiset maksavat paljon. Emme elä köyhyysrajan alapuolella, mutta silti rahaa tuntuu olevan vain välttämättömimpään. Hääjuhla tuntuisi tällä hetkellä rahan tuhlaukselta koska avioliitto ei mielestäni kerro pätkän vertaa sitoutumisesta ja olisi täten vain ylimääräistä juhlimista. Juridiikan kannalta haluamme kuitenkin tulevaisuudessa mennä naimisiin, käyttörahan vähyys kun ei kerro muusta omaisuudesta yhtään mitään. Ja syy vielä tarkennettuna tähän "lapset ensin, sitten häät"-meininkiin: Naimisiin voi mennä vanhanakin, mutta lapsen saaminen muuttuu aina vaan vaikeammaksi. Ja rahallisesti meillä ei molempiin samaan aikaan ole varaa.
Eli kyllä se on yleensä niin, että avoliiton takana on mies, joka ei halua naimisiin ja nainen, joka ei kehtaa sitä myöntää ja selittelee, että ei ois itekään halunnut.
no jos olet oikein analysoinut asiaa, niin miksi ajattelet, että kaikki naiset haluavat naimisiin, mutta monet miehet eivät? Mistä luulet tällaisen eron johtuvan? Ja miksi sitten kaikki eivät haluaisi yhtä lailla?
Vai luuletko, että vain tietynlaisille naisille se on kovin tärkeää? Liittyykö tämä mielestäsi enemmän romanttisiin kirjoihin/leffoihin, rahaan, perinteisiin, vai MIHIN?
ja on järkevien ihmisten järkevä toimenpide. Yksinkertaisella tapahtumalla laitetaan perheen perusta hyvään järjestykseen. Me emme edes halunneet prinsessahäitä, joten maistraatissa piipahdus riitti viranomaisosastolla, lähiperheelle ja parhaille ystäville tarjosimme hyvän illallisen ja mukavan yhteisen illan.
Lapsia 3, naimisissa 20 v, kihloista on kulunut 26 v ja yhdessä oltu kohta 29 v. Kaikilla on sama sukunimi ja lapset ovat teini-iässä kommentoineet että on se vaan nasta juttu kun te ette ole eronneet.
"Kerran eläville" tällainen järkevä elämä on tietenkin kuolettavan tylsää, mutta meille tämä on juuri oikea tapa. Vauhdin ja jännityksen haemme elämään muulla tavoin ;D
No jos se avioliitto muuttaa asioita ja ilmeisesti siis suhteen ulkopuolisia asioita (kun kerran samaan viestiin sait järkevyyden mahtumaan)
Se minimaalinen leskeneläke kun ei ole se asia, ja kaikilla meillä ei ole vihamielistä anoppiakaan jolta pitäisi suojautua.
Eli mitä se avioliitto muuttaa. Terveen ihmisen parisuhdettahan se ei muuta, koska kyseessä on vain sivilisäädyn muutos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itselläni kävi niin että luulin olevan viime metrit elämässäni käsillä. Halusin lapsen. Viimeinen asia mitä halusin tehdä. Tein/teimme sen, hyvin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Vasta sen jälkeen varsinaisesti rakastuimme, ja tuli tunne että haluan viettää loppuelämäni tuon ihmisen kanssa. Menimme naimisiin kun lapsi oli 1,5v vanha. Tarina jatkuu niin että en kuollutkaan, ja lapsia on nyt kolme ja elämä jatkuu aina vaan, ihanaa!
Ei oo totta!
Suurin osa tosin ei koske mitenkään aloitusta :)
Mutta pakko laittaa kommenttia:
siis naimisissa olijat 100- prosenttisen varmoja, ettei kumpikaan halua koskaan erota niin paljon, että todella eroatte? Ja miksi eroja on niin paljon, jos avioliitto= loppuelämän kestävä liitto?
Kukaan tuskin on niin naiivi, että ajattelis, että AVIOliitto on ihan 100% ikuinen, vaikka mitä tapahtuis mutta se on kuitenkin sellainen julkinen lupaus sitoutumisesta ja tapa näyttää niin toisilleen kuin yhteisölle, että me ollaan oikea pari. Avoliitto on jotenkin sellainen välivaihe ja koeaika... Ja kuten joku jo mainitsikin, miksi kukaan tekee lapsia tuoreeseen suhteeseen, jossa EI VOI vielä tuntea toista riittävän hyvin??
asiassa ihminen nimenomaan tarvitsee sen siirtymäriitin. Sanovat ystäviensä kuulleen: tahdon. Nimenomaan sen siirtymäriitin vuoksi järjestimme suuret häät.