Lue keskustelun säännöt.
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
väittää, että avioero on pikkujuttu. Nimi vaan paperiin. Voi, olisipa niin yksinkertaista! Kyllä se taitaa olla paljon työläämpi prosessi.
Toisaalta, avoliitosta eroaminen on sitäkin helpompaa, ei tarvitse edes ilmoittaa omalle avopuolisolle, sen kun lähtee vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koittakaa nyt niellä katkera kalkkinne ja jättäkää toisten avoliitot rauhaan. Onko kenties omassa elämässä niin paljon kysymysmerkkejä että täytyy sillä avioliiton merkityksestä tulla paasaamaan? Eikö se kerro omasta epävarmuudestanne jotain? t. naimissa oleva 3n lapsen äiti
väittää, että avioero on pikkujuttu. Nimi vaan paperiin. Voi, olisipa niin yksinkertaista! Kyllä se taitaa olla paljon työläämpi prosessi. Toisaalta, avoliitosta eroaminen on sitäkin helpompaa, ei tarvitse edes ilmoittaa omalle avopuolisolle, sen kun lähtee vaan.
Tuosta näkee, että kumpi sitouttaa enemmän: avio- vai avoliitto :)
jttu nykyään...ei siihen vaadita kuin se että netissä täytät kaavakkeen ja sen jälkeen kaikki menee saman kaavan mukaan kuin avoliitosta lähteminenkin...muuten mun siskon mies lähti avioliitosta ilmoittamatta sen kummemmin mitään että kovin helppoa tuo tuntui olevan.
kun ei tarvita edes enää toisen suostumusta siihen. Eipä sitä enää helpommaksi vois tehdä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on esim yhteistä omaisuutta ja lapsia. Avioliitosta lähteminen turvatumpaa ja siksi niin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa...mutta ehkä siksi eräät kovasti painottavatkin sen avioliiton merkitystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitto ei muuta mitään. Tasan tarkkaan muuttaa:
- avioliitossa ollaan mies ja vaimo eli SUKULAISIA, ei pelkästään samaa perhettä (avopuolisothan eivät ole mitään sukua keskenään, asuvat vaan yhdessä)
- voi olla sama SUKUNIMI
- voi jopa aikuisen oikeesti vaikka sairaalassa saada tietoja hoidossa olevan AVIOpuolison tilasta, mitä avopuolisot ei voi tehdä (niillä varmaan sitten on aina hyvät välit anoppiin, että se voi saada tietoja, koska niitä yleensä luovutetaan vain sukulaisille ja avopuoliso EI ole mitään sukua)
- ja tietysti sitten ne av-mammojen hyvin tuntevat juridiset perusteet, muun muassa pienempi perintövero
- jos puoliso kuolee, ei potkita ulos asunnosta jne.
Miksi avokit valehtelette itsellenne, että mitään eroa ei ole, kun mielestäni siinä on aika iso ero onko vaimo vai saman katon alla asuva tyttöystävä.
toiset eiväöt halua vaihtaa nimeään edes naimisiin mennessään! Sairaalsta voi muuten saafa tietoja ilman avioliittoakin eikä tarvita anopin lupaa siihen REPS, ja mitä tulee muihin juridisiin juttuihin niin osa niistä hoituu keskinäisellä testamentilla ja loputy asiat ei merkkaa mitään...niin se vaan menee arvon ROUVAT!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehille "kihlasormusten" osto merkitsee vain sitä että "nyt nainen lopeta se monkuna siitä naimisiinmenosta". Sitten mies vakuuttaa naiselle että kyllä hän sitten JOSKUS on valmis menemään naimisiin, vaikka salaa mielessään ajattelee, että "ei koskaan ainakaan sinun kanssasi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taannoin tuli Satuhäät- ohjelma, jossa sulhanen alkoi jankuttaa "tehdään vauva" ja morsianhan suostui oitis sen enempää miettimättä ja jo parin kk tuttavuuden jälkeen oliskin raskaana. Mutta sitten kun mies kosi, niin "sitä pitikin miettiä, että mihin sitoutuu". Siis HALOO! Lapsia voi tehdä hetken mielijohteesta mutta naimisiinmenoa pitää miettiä???
Sama koskee uusperheitä. Jotenkin tuntuu, että kun uusi kumppani löytyy, niin sen kanssa on ihan pakko tehdä heti lapsi. Kesti se suhde sitten tai ei, mutta lapsi se olla pitää.
Itse olen toiminut. Menin kihloihin kk tuttavauuden jälkeen ja 6kk myöhemmin naimisiin. Mies alkoi heti ehdotella lapsentekoa, mutta siinä vaiheessa sanoin, että pitää tuumata. Lopulta mietin 10v että rupeanko tuon kanssa lapsia väsäämään - oli se mielestäni niin iso päätös. Naimisiin sen sijaan menin hetken mielijohteesta ajatuksena, että pääseehän tuosta eroon, jos ei yhteiselosta tule mitään. Lapsesta ei pääse eroon, enkä halunnut ehdoin tahdoin yksinhuoltajaksi.
toiset eiväöt halua vaihtaa nimeään edes naimisiin mennessään! Sairaalsta voi muuten saafa tietoja ilman avioliittoakin eikä tarvita anopin lupaa siihen REPS, ja mitä tulee muihin juridisiin juttuihin niin osa niistä hoituu keskinäisellä testamentilla ja loputy asiat ei merkkaa mitään...niin se vaan menee arvon ROUVAT!
noloa jos mies ei olisi halunnut sitoutua...
Juu, tietääkseni et kyllä voi muuttaa perintöveroprosenttia millään testamentilla, mutta sulla on ilmeisesti uutta tietoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisivät ensin naimisiin, niin ei tarvitsisi myöhemmin marista.
Voiko olla niin, että ne jotka suurinpaan äänneen haukkuvat järjestystä avioliitto - lapset, ovat juuri niitä avoja, joiden mies ei suostu alttarille mutta jonka ovat saaneet lastensa isäksi? Miksi avioliitto on niin kamala ja paha, jos kyse on kerran vain nimestä paperissa ja juridisesta sopimuksesta?
Me mentiin ensin naimisiin ja sitten vasta raskauduin.
"Tajuttomuuden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi hoidettavana olevan potilaan lähiomaiselle tai muulle hänen läheiselleen on annettava tieto potilaan henkilöstä ja hänen terveydentilastaan, jollei ole syytä olettaa, että potilas kieltäisi näin menettelemästä"
avioliitto ei muuta mitään. Tasan tarkkaan muuttaa: - avioliitossa ollaan mies ja vaimo eli SUKULAISIA, ei pelkästään samaa perhettä (avopuolisothan eivät ole mitään sukua keskenään, asuvat vaan yhdessä) - voi olla sama SUKUNIMI - voi jopa aikuisen oikeesti vaikka sairaalassa saada tietoja hoidossa olevan AVIOpuolison tilasta, mitä avopuolisot ei voi tehdä (niillä varmaan sitten on aina hyvät välit anoppiin, että se voi saada tietoja, koska niitä yleensä luovutetaan vain sukulaisille ja avopuoliso EI ole mitään sukua) - ja tietysti sitten ne av-mammojen hyvin tuntevat juridiset perusteet, muun muassa pienempi perintövero - jos puoliso kuolee, ei potkita ulos asunnosta jne. Miksi avokit valehtelette itsellenne, että mitään eroa ei ole, kun mielestäni siinä on aika iso ero onko vaimo vai saman katon alla asuva tyttöystävä.
- minä olen koe olevani mieheni sukulainen
- sukunimi voi olla eri vaikka oltaisiin naimisissa
- kyllä avopuoliso voi olla sairaalan papereissa lähiomainen. Kaikki tiedonkulku kulki minun kauttani ei suinkaan anopin. (olin siis silloin avovaimo).
- ei ketään potkita omasta asunnostaan mihinkään jos avopuoliso kuolee
- jos kummallakaan ei ole omaisuutta niin mikä on se mahtava juridinen etu mistä täällä niin kovasti kohkataan?
Eli avo- ja avioliitolla ei ole mitään merkitystä nykyään. Ainoastaan jos haluaa rakkaudesta muuten vaan mennä. Sitoutumisen kanssa avioliitolla ei ole mitään merkitystä.
Ehkä ne kokevat siihen noin suurta tarvetta jotka eivät osaa?
Samoin minä ja mieheni oltiin tätä mieltä
Niin taitaa olla. Itse pidin tärkeänä mennä ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia laittaa.
Mutta mä olenkin aina tykäänyt selkeästä järjestyksestä.Oli ihan selvää, että ensin katsotaan, miten yhteiselämä sujuu ja laitetaan asiat perheen perustamisen kannalta hyvään järjestykseen eli käydään koulut, aloitetaan työelämä ja hommataan kämppä. Sitten kun on aika perustaa perhe, mennään naimisiin, koska sillä saa asiat yhdellä transaktiolla toimivaan järjestykseen. En oikein ymmärrä, miten ihmiset perustelee helppoudella sitä, että eletään vain yhdessä, koska jokaisesta lapsesta joutuu hoitamaan isyydentunnustukset ja tekemään huoltajuussopimuksen, ja jos ero tulee, joudutaan setvimään omistus- ja perheasiat uudestaan. Avioliitto antaa perussuojan ikäviä yllätyksiä vastaan, laittaa perimisasiat ja leskensuojan kuntoon ja bonuksena saa saman sukunimen halutessaan koko perheelle, mikä on ainakin minusta tosi järkevää. Työkomennukselle lähtö ja työlupien jne. saaminen oli yksinkertaista, kun oltiin naimisissa.
Mun mielestä on myös tärkeää, että yhteiselämä on vakaalla pohjalla ennen lasten hankkimista, jottei ero ole kovin todennäköinen.
Moni sanoo ettei pidä juhlimisesta, no ei mekään haluttu mitään hääjuhlia pitää ja niinpä homma hoituikin mukavasti ja yksinkertaisesti maistraatissa.
Sen verran on vuosien mittaan tullut nähtyä osin tietämättömyydestä johtuneita perhetragedioita, etten todellakaan haluaisi edelleenkään toimia toisessa järjestyksessä.
Eroamisen helppoudesta voisi vielä todeta, että tapauskohtaistahan se tietysti on, onko liitosta lähteminen helppoa vai vaikeaa, jotkut lähtee laittamalla uuden heilan kuvan kylppäriin pyykkikoneen päälle ja tulematta koskaan takaisin, joillakin tehdään tuskalla ja vaivalla eroa riitelemällä lapsista ja omaisuudesta. Liiton lajista riippumatta. Mutta noin yleisesti ottaen mielestäni jos ei ole liittoon ihmeemmin sitoutunutkaan, on aina helpompi lähteä. Ja mielestäni naimisiin menneet ja lapsia tehneet ovat sitoutuneempia kuin vain lapsia tehneet - noin yleisesti ottaen.
Eikö jokainen voi tehdä asiat tavallaan?
t. 8v. yhdessä, 4-v. ja 6-v. lapset, naimisissa 5-v. ja edelleen onnellinen, vaikka olen tehnyt JUURI kuten täällä aina mollataan eli lyhyen tuttavuuden jälkeen lapset ja mennyt vasta sitten naimisiin. Tiedättekö, parempaa miestä ei ole olemassakaan, juuri siksi tiesin mitä tein.
jotka ovat olleet pitkään jo yhdessä ja lapsiakin on...eivät ole eroamassa. Moni avioliitossa ollut on kyllä eronnut mutta olen sen verran fiksumpi kai kuin keskivertopalstamammuli että osaan olla tekemättä siitä mitään johtpäätöksiä! Monet eroavat toiset eivät eikä asiaan vaikuta se ollaanko naimisissa vai avoliitossa...