Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
21.02.2011 |
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
Eikö jokainen voi tehdä asiat tavallaan?
t. 8v. yhdessä, 4-v. ja 6-v. lapset, naimisissa 5-v. ja edelleen onnellinen, vaikka olen tehnyt JUURI kuten täällä aina mollataan eli lyhyen tuttavuuden jälkeen lapset ja mennyt vasta sitten naimisiin. Tiedättekö, parempaa miestä ei ole olemassakaan, juuri siksi tiesin mitä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö jokainen voi tehdä asiat tavallaan?
t. 8v. yhdessä, 4-v. ja 6-v. lapset, naimisissa 5-v. ja edelleen onnellinen, vaikka olen tehnyt JUURI kuten täällä aina mollataan eli lyhyen tuttavuuden jälkeen lapset ja mennyt vasta sitten naimisiin. Tiedättekö, parempaa miestä ei ole olemassakaan, juuri siksi tiesin mitä tein.
Eli en ihan ymmärrä mitä ilos siitä lapsesta on kun avoliitossa vaan ovat.
Eli tää vanhanaikainen. Hommataan itsensä paksuksi ja toivotaan sitten, että mies tajuaa kosia. Ja monestihan nää pakkoavioliitot onnistuu. Tai ainakin mennään naimisiin. Ero tulee kyllä aika äkkiä monesti.
Mä oon kanssa ihmetellyt, mikä kiire on hankkia lapsia jos ei ole vielä voinut sitoutua siihen lasten toiseen vanhempaan.Toki jos on joku avioliittovastainen periaate tms ei aio koskaan mennäkään naimisiin niin sitten on vähän eri juttu.
Mutta jos kuitenkin meinaa jossain vaiheessa elämäänsä avioitua, muttei vielä (eli ei ole valmis sitoutumaan) niin silloin ei ole kyllä suhde lapsille sopivassa tilassa...
kun mies on vihdoin kosinut kun pari lasta on siihen väännetty.
Vai muka juridista turvaa *reps*..kyllä mammat ottaa kaiken irti siitä kun vihdoin ovat saaneet miehen kahleisiin kun pari vahinkolasta on siihen väännetty.
näin mekin tehtiin. Koska yhä useampi tekee niin, niin eihän se ole outoa, vaan pian jo normi - ensin avioituvista tulee niitä outoja (vaikka ei siinäkään tavassa toki ole mitään outoa sinänsä).
Ja todellakin lapsi on isompi juttu kuin avioliitto. Avioliitto ei merkinnyt meille mitään muuta kuin juridista turvaa. Juhlimme esim. seurustelumme aloituspäivää, hääpäivänä voimme sanoa "hyvää hääpäivää" muttei muuta.
kun mies on vihdoin kosinut kun pari lasta on siihen väännetty. Vai muka juridista turvaa *reps*..kyllä mammat ottaa kaiken irti siitä kun vihdoin ovat saaneet miehen kahleisiin kun pari vahinkolasta on siihen väännetty.
näin mekin tehtiin. Koska yhä useampi tekee niin, niin eihän se ole outoa, vaan pian jo normi - ensin avioituvista tulee niitä outoja (vaikka ei siinäkään tavassa toki ole mitään outoa sinänsä). Ja todellakin lapsi on isompi juttu kuin avioliitto. Avioliitto ei merkinnyt meille mitään muuta kuin juridista turvaa. Juhlimme esim. seurustelumme aloituspäivää, hääpäivänä voimme sanoa "hyvää hääpäivää" muttei muuta.
2 lapsen äiskät menee naimisiin valkoisissa neitsytmorsian mekoissaan ja hunnuissaan isän saattaessa alttarille...kun just pari vuotta sitten on vielä niin uhottu, että avioliitto on vaan paperi ja naimisiinmeno on ihan typerää. *hahahah*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamalan nöyryyttävää ja loukkaavaa, jos kelpaisi miehelle vain lasten äidiksi ja avokiksi mutta EI vaimoksi.
ja se tulee instituutiona menettämään kovasti merkitystään. Tulevaisuudessa ihmiset eivät ole niin naiveja että luulisivat sen olevan tae yhtään mistään tai sen puuttumisen olevan merkki jostain...kasvakaa vähän naiset!
järjestävät häitä kun mies vihdoin suostuu kosimaan. Tämä jos mikä on naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hautajaiset ja avokilla ei ole edes tulemista hautajaisiin. Koska avokki ei ole sukua. Tällaistakin olen nähnyt tapahtuvan.
avioliitto ei muuta mitään. Tasan tarkkaan muuttaa:
- avioliitossa ollaan mies ja vaimo eli SUKULAISIA, ei pelkästään samaa perhettä (avopuolisothan eivät ole mitään sukua keskenään, asuvat vaan yhdessä)
- voi olla sama SUKUNIMI
- voi jopa aikuisen oikeesti vaikka sairaalassa saada tietoja hoidossa olevan AVIOpuolison tilasta, mitä avopuolisot ei voi tehdä (niillä varmaan sitten on aina hyvät välit anoppiin, että se voi saada tietoja, koska niitä yleensä luovutetaan vain sukulaisille ja avopuoliso EI ole mitään sukua)
- ja tietysti sitten ne av-mammojen hyvin tuntevat juridiset perusteet, muun muassa pienempi perintövero
- jos puoliso kuolee, ei potkita ulos asunnosta jne.Miksi avokit valehtelette itsellenne, että mitään eroa ei ole, kun mielestäni siinä on aika iso ero onko vaimo vai saman katon alla asuva tyttöystävä.
kyllä suurin osa pareista menisi ennen lasten hankkimista naimisiin, jos se olisi naisesta kiinni. Mutta kun nykyajan miehet eivät halua sitoutua avioliittoon, jos eivät ole täysin varmoja rakkaudestaan. Ja niinhän sen kuuluu ollakin, että menee naimisiin vasta kun on rakkaudestaan varma. Lapsia kyllä miehet näköjään voivat tehdä "sen vääränkin" kanssa, mutta samalla katsastavat josko "Se Oikea" nainen tulisi vastaan ja jos sellainen nainen löytyy, niin johan on mies valmis naimisiin menoon vaikka heti. Ja "avokki"naiset suostuvat lasten tekoon tuollaisten miesten kanssa siinä toivossa että mies sen lapsen takia suostuisi sitten naisen kanssa naimisiin, kun ei muilla keinoin suostu. Mutta turha toivo!
Joo, olen törmännyt tuohon. Yksi tuttava kirisi miehen naimisiin, koska halusi lapsen mutta miehen mielestä piti ensin mennä naimisiin. Uhkasi jättää miehen, jos ei kuulu kosintaa. Ovat edelleen yhdessä mutta aikanaan kuulin paljon valitusta siitä miten mies ei tee sitä ja tätä ja on vain itsekkäästi kavereidensa kanssa. Niin, miksiköhän.
Toinen tapaus oli kihloissa miehen kanssa, joka ei aio kosia koskaan (miten sitten voi olla kihloissa, koska ei ollut naisen aloite?!) Näin facebookista, että olivat saaneet lapset, mutta mies ei silti halua naimisiin. Nainen haluaisi tietysti.
Täällä on nyt vain jankutettu miten ei tarvita avioliittoa vahvistamaan suhdetta, ja että lapsi sitoo enemmän. Miksi te sitten jossain vaiheessa kuitenkin menette naimisiin (ja pidätte ne isot häät), jos sillä ei ole mitään väliä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarina meni niin, että ikää oli tullut ja ajattelin elää yksin kun ei jotenkin napannut yhteiselo miehen kanssa. Olen kai vähän erakkoluonne.
No, sattuipa sitten vastaan mies, johon rakastuin. Biologinen kello tikitti ja hurvahdin mielettömään vauvakuumeeseen. Siitä en ollut varma, haluanko miehen kanssa edes asua yhdessä.
No homma käyntiin ja eka kierrosta raskaaksi. Emme asuneet yhdessä ja odottelimme vauvaa onnellisina. Mies jossain vaiheessa sitten huomautti, että pitäis kai vihillä käväistä kun vauvakin tulee. Sitä piti kyllä miettiä aika lailla, koska edelleen en ollut varma, haluanko miehen kanssa elää saman katon alla, saati sitten avioliitossa.
Suostuin sitten naimisiinmenoon. Käväisimme viikon varoitusajalla maistraatissa. Ei siinä sen kummempaa. Yhteen muutimme vasta kuukausi häiden jälkeen.
Avioliittoa on jo takana 16 vuotta ja lapsiakin on tullut muutama kappale lisää. Hyvin olemme toimeen tulleet ja edelleen olemme rakastuneita toisiimme. Mutta aivan hyvin olisin voinut elää avoliitossakin tai elää erikseen omissa asunnoissa. Lapsia halusin tämän miehen kanssa.
En ollut kyllä yhtään varma alussa, että yhteiselomme tulee onnistumaan, koska olin tottunut asumaan yksin ja eläminen toisen ihmisen kanssa tuntui aika hurjalta. Mutta niin se vain on lähtenyt lutviutumaan.
Mutta sen tiesin, että lapsia haluan ja juuri tämän ihmisen kanssa.
Ihmiset povasivat "pakkoavioliittomme" kariutuvan aika nopeaa kun menin maha pystyssä naimisiin. Moni sanoi, että oltais edes odotettu, että lapsi syntyy niin ei olis näyttänyt niin pakkoavioliitolta.
Mitä se olisi muuttanut jos olisimme odottaneet lapsen syntyvän. Kun en itsekään ollut aivan varma, onnistuuko avioliittomme. Mutta suostuin menemään naimisiin kun mies sitä ehdottomasti halusi, eikä halunnut "äpärälasta".
takia mentiin ensin naimisiin ettei tarvinnu mennä tunnustamaan isyyttä sosiaalitädin luokse ja lapsi sai mun sukunimen, ilman sen suurempia ilmoituksia. Sääliksi käy niitä isiä, joilla on ainoana perheessä eri sukunimi. Naiset ei taida tajuta miten nöyryyttävää se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pidettiin juhlat, jotka olivat meidän kahden juttu. Ei siinä vaiheessa, edes tiedetty, tuleeko meistä koskaan äitiä ja isää. Sehän ei edes ollut mielessä, vaan sitoutuminen toinen toisellemme.
kamalan nöyryyttävää ja loukkaavaa, jos kelpaisi miehelle vain lasten äidiksi ja avokiksi mutta EI vaimoksi.
piituudesta ja avokkien katkerista selityksistä päätellen on loukkaava ja nöyryyttävä kokemus tosi monelle!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiassa ihminen nimenomaan tarvitsee sen siirtymäriitin. Sanovat ystäviensä kuulleen: tahdon. Nimenomaan sen siirtymäriitin vuoksi järjestimme suuret häät.
tuo provo?
Me järjestimme pienet häät, koska meille avioituminen ja toisiimme loppuelämäksi sitoutuminen oli tärkeintä. Mutta toki voi juhlia isostikin, vaikka nuo asiat olisivat tärkeintä.
kamalan nöyryyttävää ja loukkaavaa, jos kelpaisi miehelle vain lasten äidiksi ja avokiksi mutta EI vaimoksi.
piituudesta ja avokkien katkerista selityksistä päätellen on loukkaava ja nöyryyttävä kokemus tosi monelle!!!
koko viestiketjun luettuani säälin entistäkin enemmän naimattomia naisia, jotka eivät pääse naimisiin, koska heidän miesystävänsä ei tahdo. Ihan vaan heidän kommenteistaan johtuen.
Mikä siinä on "se juttu", nimenomaan avioliitossa? Kun tunnutte olettavan, että se on nimenomaan naisille joku elämän päämäärä ja olemassaolon tarkoitus.
Ihan kuin tämä ketju olisi ollut täällä ennenkin: naisen suurin voitto elämässä on saada joko huijattua tai vieteltyä vastahankainen mies naimisiin. Sitten elämäntehtävä onkin tullut täytettyä. En tajua, miten tietyt tahot saavat aina nämä siviilisäätykeskustelut kuulostamaan 1950-luvun Amerikalta.
Onneksi kaikki naimisissa olevat eivät ole näin sekopäitä kuin tämän ketjun häähullut trollit.
Se on onneksi ihmisen oma asia, miten elämässään tekee. Sitä ei mitkään "avioliitto on pakko kun minäkin menin naimisiin" pöllöpäät muuta.
Piti meidänkin mennä tuon ukon kanssa naimisiin ens vuonna (oltiin alustavasti niin puhuttu). Mutta nyt tämän ketjun sille näytin :) Sovittiin, että varmistetaan onko sillä avioliitolla mitään juridista merkitystä, kun täälläkään ei mitään ole osattu nimetä. Leskeneläke ja sen turhuus käytiin jo KELA:n sivuilta kurkkaamassa.
Rakkauteenhan saati suhteen pysyvyyteen sillä ei ole mitään merkitystä, käydäänkö maistraatista hakemassa avioliitto vai ei, niin pitää selvittää kannattaako tuo ollenkaan.
Mutta on noitten oltava trolleja tai sitten uskovaisia noitten naimisiinmenon puolustajien, kun niin kovilla kierroksilla käyvät ja asiallista keskustelua eivät saa aikaiseksi.
että oltiin menossa naimisiin ja lapsi sai tulla kun tuli, ja ilmoittikin tulostaan heti (koska eihän niitä lapsia kuitenkaan heti saa ;) ) ja minä halusin myös juhlia häitä niin naimisiin mentiin kun lapsi oli jo syntynyt. Itsekäs ämmä varmaan, kun en vatsa pystyssä vihille halunnut, mutta mitä sitten? Meille sopi hyvin ja saatiin vauva ja toisemme, kakkonen ilmoitteli tulostaan sitten säädyllisesti häiden jälkeen :D
Alue: Aihe vapaa
Eli tää vanhanaikainen. Hommataan itsensä paksuksi ja toivotaan sitten, että mies tajuaa kosia. Ja monestihan nää pakkoavioliitot onnistuu. Tai ainakin mennään naimisiin. Ero tulee kyllä aika äkkiä monesti.