vauva ensin ja sitten vasta naimisiin...outo tapa nykyään!
Miksi ihmeessä nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että avioituvalla parilla on jo lapsia? Onko ihmisillä niin hirveä kiire tehdä kakaroita, että ei voi ensin olla kahdestaan niin kauan, että ehtii naimisiin? Tuntuu, että lasten hankinta on ihan pikku juttu avioliiton rinnalla, kun tosiasiahan on, että kyllä siittä puolisosta pääsee tarvittaessa helpommin eroon kuin lapsesta..
Kommentit (348)
kun toiset käsittävät sen kihlauksen eri tavalla...reps kovin on mustavalkoinen maailmankuva eräillä. Tiesdittekö että jossain kulttuureissa pitää miehen veljen naida leski ja heidän mielestään meidän tapamme ovat todella huvittavia!
Se ón vain "pala paperia" ja todellinen rakkaus sit jotain ihan muuta...vai rakstaako joku tosiaan puolisoaan sen takia että ollaan virallisesti naimisissa? Säälittävää jos näin on!
kun ollaan tässä vierestä seurattu vuosien saatossa miten parit eroaa. Eiköhän se yhteisen taipaleen pituus ja rakkauden määrä mitata jossain muussa kuin avioliittovuosissa :) t.17v avoliitossa elänyt
Avoparit eroavat moninkertaisesti enemmän kuin avioparit, joten kyllä se jotain osoittaa rakkauden laadusta, jos on valmis sitoutumaan avioliittoon, eikä vain puolitiehen.
12v ennen naimisiin menoa eikä se elämä mitään muuttunut naimisiin menon jälkeen. Ja miksi edes olis muuttunut? Niin ja me saatiin lapsi ennen naimisiin menoa kun ei katosttu tarpeelliseksi olla naimisissa ennen lapsen tuloa eikä ollu mitään intressiä alkaa järkätä häitä just silloin...jos tämä nyt jotakuta kummastuttaa niin siihen en voi todeta muuta kuin että HANKKIKAA OMA ELÄMÄ :D
kun ollaan tässä vierestä seurattu vuosien saatossa miten parit eroaa. Eiköhän se yhteisen taipaleen pituus ja rakkauden määrä mitata jossain muussa kuin avioliittovuosissa :) t.17v avoliitossa elänyt
ja se tulee instituutiona menettämään kovasti merkitystään. Tulevaisuudessa ihmiset eivät ole niin naiveja että luulisivat sen olevan tae yhtään mistään tai sen puuttumisen olevan merkki jostain...kasvakaa vähän naiset!
Mikä teitä siinä niin ärsyttää, että joistakin se on hyvä yhdessäelämisen muoto, siinä ollaan onnellisia ja jopa vuosikymmeniä pysytään? Eihän se ole teiltä avoliittolaisilta pois mitenkään.
Avoliitosta erotaan enemmän koska ei olla ehditty olla niin kauan yhdessä! Yleensähän ihmiset ovat olleet kauemmin yhdessä kun ollaan naimisissa. olen lukaissut tutkimuksia aiheesta ja siinä on todettu että esim 10v avoliitossa eläneet parit eroavat yhtä vähän kuin avioliitossa olleet :D tää on tätä tutkimusharhaa mihin tekin avioliiton autuudesta paasaavat vetoatte!
mutta kovasti tuntuu näitä eräitä naimisisssa olevia ärsyttävän kun joku pari on onnellisesti ja pitkään avioliitossa ja vielä tekevät lapsetkin siihen :D
ja se rakkaus mitataan yhteisissä vuosissa aivan yksi lysti ollaanko sitä nyt virallisesti naimisissa vai ei...ei tää voi olla noin vaikeeta käsittää aikuiselle ihmiselle...kai?
ja tehty 3 lastakin tässä :) sekäs tuntuu apta kumppaneineen ärsyttävän kovasti.
Tuskin kukaan naimisissa oleva luulee ihan oikeasti, että rakkaus tuli siitä papin aamenesta! Kyllähän se kuitenkin on niin, että naimisiinmeno on niin yhteisön, kirkon kuin lainkin edessä se merkki sen luokan sitoutumisesta, että pariskuntaa aletaan käsittelemään "yhtenä yksikkönä".
Nyt kymmenen "avoliitossa 28v" -nimimerkkiä kommentoivat, että olen vanhanaikainen mutta näin se vaan on. Avoliitto ei ole sitoutumista, se on yhdessä asumista.
avoliitossa eläminen ei ole mitään puolitiessä elämistä! Teidän totuutenne ei ole toisten totuus! Jestas että aikuiset ihmiset voivatkin joskus olla niin tyhmiä...
jos sulle se papin aamen on ainoa oikea merkki vitoutumisesta se ei ole sitä muille...koitapa käsittää se vaikka kenties sulle ei ole kauhalla järkeä jaettu!
kun toiset käsittävät sen kihlauksen eri tavalla...reps kovin on mustavalkoinen maailmankuva eräillä. Tiesdittekö että jossain kulttuureissa pitää miehen veljen naida leski ja heidän mielestään meidän tapamme ovat todella huvittavia!
No kertokaa nyt mitä se kihlaus sitten teille merkitsee?
T: utelias 79
itsekin olen naimisissa mutta kyllä mun järkeni riittää siihen että tajuan se sitoutumisen olevan jotain ihan muuta kuin naimisiin menoa. Ja minäkin tajuan että oma tapani ajatella ei ole välttämättä muiden tapa eikä mun tapani ajatella ole se ainoa oikea...huomaan että aika monella palstamammalla olis vielä opittavaa elämässä!
Se ón vain "pala paperia" ja todellinen rakkaus sit jotain ihan muuta...vai rakstaako joku tosiaan puolisoaan sen takia että ollaan virallisesti naimisissa? Säälittävää jos näin on!
tuo on todella säälittävää, että joku katkera naimaton yrittää vääristellä ja väännellä, että rakkaus olisi muka avioliiton seuraus. Avioliitto on AINA rakkauden SEURAUS, koska rakkaus johdattaa menemään naimisiin. Ne joiden mies ei rakasta tosissaan, jäävät sitten rannalle ruikuttamaan naimattomuuttaan ja vihaavat jokaista naimisiin "pääsevää" naista.
ja tehty 3 lastakin tässä :) sekäs tuntuu apta kumppaneineen ärsyttävän kovasti.
AP ihmetteli NUORIA pareja, joilla KIIRE hankkia lapsi ENNEN avioliittoa VAIKKA naimisiinmenoa jo kovasti suunnitellaan.
Missään vaiheessa ei ole ärsyttänyt pitkässä avoliitossa asuvat ja siinä perheen perustaneet.
Onko niin vaikea lukea ketjua läpi ja tajuta mistä puhutaan??
Vai onko tää nyt sitä "huh happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -osastoa...?
AP
kun ollaan tässä vierestä seurattu vuosien saatossa miten parit eroaa. Eiköhän se yhteisen taipaleen pituus ja rakkauden määrä mitata jossain muussa kuin avioliittovuosissa :) t.17v avoliitossa elänyt
ostettiin vaan sormukset sitoutumisen merkiksi. Missään ei sanottu sen olevan kihlaus ja pidettiin noita sormuksia kaulassa kun ei tykätty pitää sormuksia...ja mulle on ihan sama miksi muut menevät kihloihin tai naimisiin tai ovat menemättä. Jotenkin sitä on oppinut elämään omaa elämäänsä kyseenalaistamatta muiden ratkaisuja tai sitoutumisen tasoa. No omk vähän ihmettelin miksi kaveri järkkäs kalliit häät ja eros heti vuoden kuluttua mutta eipä sekään mulle kuulunut...kukin tavallaan!
Kävi niin, että siinä vaiheessa kun moisista alettiin vakavasti keskustella, olikin pikkuihminen jo tuloillaan. Naimisiin oli kyllä tarkoitus mennä ennemmin tai myöhemmin, mutta meidän silloiseen elämäntilanteeseen vain sopi paremmin se, että annetaan lapsen tulla kun oli kerran tuloillaan ja mietitään niitä häitä sen jälkeen. Kärsin ihan hillittömästä pahoinvoinnista raskauden loppumetreille saakka ja kävin vielä toisella paikkakunnalla töissä. Eli elimme miehen kanssa viikot erossa toisistamme. Olisi ollut ihan liikaa vaadittu, että siinä olisi vielä puuhailtu häitä samalla. Ja tiedetään, ainahan sitä olisi voinut maistraatissa käydä. Mutta kun ei haluttu. Onneksi asutaan vapaassa maassa, jossa jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee.
ja se tulee instituutiona menettämään kovasti merkitystään. Tulevaisuudessa ihmiset eivät ole niin naiveja että luulisivat sen olevan tae yhtään mistään tai sen puuttumisen olevan merkki jostain...kasvakaa vähän naiset!