Lue keskustelun säännöt.
yrittäjämiehen puoliso
17.02.2011 |
Löytyykö kohtalotovereita? Mies tekee aamusta iltaan töitä arkipäivät ja vielä osana viikonlopuista käy töissä muutaman tunnin lauantaina. Minä hoidan kodin ja lapset. Mies vähän katsoo joskus lapsien perään. Lomaa pitää huimat kaksi viikkoa kesällä. Silloinkin osa ajasta menee kun haluaa harrastaa omia juttujaan.
Miten teillä muilla yrittäjäperheissä? Onko miehet paljon töissä ja kuka hoitaa kotia?
Kommentit (95)
ja tätä ketjua lukiessa tuli ekaa kertaa mieleen, että voisi asiat olla vielä huonomminkin. Meillä mies töissä arkipäivät 7-17.00 ja silloin tällöin muutaman tunnin viikonloppuisin. Lomia pitää kesällä sen pari viikkoa (hirveän taistelun jälkeen), muuten pidennettyjä viikonloppuja tosi satunnaisesti.
Onko teillä aina ollut noin mukavat työajat miehellä vai oletko saanut nekin taisteltua? miten onnistuit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te jaksatte itse? Oletteko miettinyt eroa? Itselläni se käy aika usein mielessä.
Mun elämä on ihan täydellistä. On ihana perhe, asun mukavasti, mies hemmottelee minua sen minkä pystyy, yhdessä tehdään tätä hommaa, niin töitä kuin kotia. Siis vaikka mies tekee työt ja minä en juurikaan edes osallistu niihin, ja vaikka minä hoidan kodin, ja miehen panos siihen on minimaalinen, niin yhdessä kuitenkin puhutaan näistä asioista, pidetään toista ajan tasalla, suunnitellaan tulevaisuutta.
Ei ole mitään syytä miksi miettisin jotain typerää eroa. Oon kyllä tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tuon yrittäjämiehen valinnut. Joten nyt on turha kitistä, kun elämä on juuri sellaista kuin sen piti ollakin. Jos mies nyt alkaisi pitämään jotain viikkojen lomia tai viikonloppuvapaita, niin hermohan tässä kaikilla menisi, kun toistemme jaloissa pyörittäisiin.
Miten te jaksatte itse? Oletteko miettinyt eroa? Itselläni se käy aika usein mielessä.
Mun elämä on ihan täydellistä. On ihana perhe, asun mukavasti, mies hemmottelee minua sen minkä pystyy, yhdessä tehdään tätä hommaa, niin töitä kuin kotia. Siis vaikka mies tekee työt ja minä en juurikaan edes osallistu niihin, ja vaikka minä hoidan kodin, ja miehen panos siihen on minimaalinen, niin yhdessä kuitenkin puhutaan näistä asioista, pidetään toista ajan tasalla, suunnitellaan tulevaisuutta.Ei ole mitään syytä miksi miettisin jotain typerää eroa. Oon kyllä tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tuon yrittäjämiehen valinnut. Joten nyt on turha kitistä, kun elämä on juuri sellaista kuin sen piti ollakin. Jos mies nyt alkaisi pitämään jotain viikkojen lomia tai viikonloppuvapaita, niin hermohan tässä kaikilla menisi, kun toistemme jaloissa pyörittäisiin.
Minä en kyllä tiennyt mihin ryhdyin. Ootte sitten ilmeisesti olleet yhdessä pitempään ennen naimisiinmenoa ja lapsia. Meillä kaikki meni turhan noepasit siihen.
miehen työajat on todella kamalat.
Tänään läks töihin aamu 5 kotio palas jo klo 19.30
Varsinaisesti hällä työaika klo 8-17. Lauantaiisin 9-13. Nuo ajat on suuntaa antavia. Jos on aisakkaita ollaan töissä niin kauan kuin tarve vaatii. Sunnuntaisinki käy usein töissä.
Yrittäjänä ja kun heitä on vain 2 ihmistä koko puljussa töissä päivät venyy udein mahdottomiksi.
Tuosta seuraa ylirasittuneisuutta ja työt tulee uniin jolloin mies ei nuku öisin juur yhtään.
Niin edellisen pakkaskuden aikana kun talvi alkoi mies läks usein töihin siinä 3-4 aikoihin ja palas kotio siinä klo 21 ja 22 välillä lähteäkseen taas töihin aamuyöstä.
Minä hoidan kodin ja lapsen. Välillä meillä on sellaisia päiviä ettei lapsi näe isäänsä ollenkaan. Isän lähtiessä töihin nukkuu vielä ja ilalla on jo nukkumassa.
Kerran mies sitten oli tullut aiemmin kotio ja mennyt suoraan nukkumaan. Heräs sitten juomaan tai jotain ja tuli alakertaan jossa lapsemem lopetteli iltapalaansa. Lapsi siinä sitten kysyi isältään klo 21.30 että isi oletko taas lähdössä töihin?
Että silleen...
Kesäisin pitää lomaa sellaisen 3 vko tosin käy muutaman kerran viikossa töissä.
Tähän on jo niin tottunut. Pahempaa oli kun hän oli vielä urheilussa mukana ja usein vko loppuja pois ja iltaisin pitkillä pelireissuilla.
Minä en kyllä tiennyt mihin ryhdyin. Ootte sitten ilmeisesti olleet yhdessä pitempään ennen naimisiinmenoa ja lapsia. Meillä kaikki meni turhan noepasit siihen.
Me oltiin yhdessä vuoden verran ennen naimisiin menoa. Tokihan mä jo siinäkin ajassa huomasin, että miehellä on velvollisuuksia myös sunnuntaisin, eli turha odottaa mitään viikonloppuvapaita. Tai kun oli mun bestiksen häät pahimpaan sesonkiaikaan, niin mies ehti käydä häissä kirkossa ja syömässä, sit kiiti pois ja tuli joskus yöllä hakemaan mut kotiin.
Mutta se, etten tuollaisista hermostunut edes silloin enkä edelleen, johtuu siitä, että tiedän miehen kuitenkin yrittävän parhaansa. Ja minä tiedän, milloin mun vaatimukseni ovat kohtuuttomia. Mulla on nimittäin sellainen etulyöntiasema, että olen kasvanut tähän yrittäjäperheen elämään jo lapsesta, kun kotona oli sama meno. Siksi osaan suhtautua realistisesti. Ja mieheni arvostaa minussa juuri sitä, että minä ymmärrän hänen tarpeensa työn suhteen ja jaksan odottaa omien vaatimusteni kanssa siihen, että töiden suhteen on taas mahdollista joustaa.
No, johan intouduin lähes filosofiseksi. Tarkoitin vain sanoa, että kokemattoman on varmasti vaikeampi nähdä kaikkia merkkejä jo seurusteluaikana. Mutta se on toisaalta mahdollista, jos pitää silmät auki eikä kiellä totuutta.
Ja osa miehistä tietysti aloittaa yrittäjänä vasta myöhemmin, kun ollaan jo oltu yhdessä ja on perhettäkin. Silloin tilanne on toinen. Mutta silloin toisaalta asioista ja pelisäännöistä on varmasti sovittu yhdessä. Jos vaimo on antanut tukensa yrittäjyyteen ryhtymiselle, niin eipä ole miehen kannalta kiva, jos vaimo sitten myöhemmin muuttaakin kantansa päinvastaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivällä voi olla tunti tai kaksi vapaata, mutta silloinkin roikkuu puhelimenjatkeena. Lomaa piti viimeksi vuonna 2001 kokonaista 3 päivää.
Mies ei hoida kotia, hyvä kun pyykkinsä saa koneeseen ja sieltä pois. Tiesin jo suhteeseen ryhtyessäni, että miehellä on itselleen tärkeitä asioita eikä perhe tule koskaan olemaan ykkönen.
ei lomia. Sen jälkeen seuraavat vuodet 4-6 oli rankkoja,piti kesälomaa 2vkomutta joutui tekemään edelleen pitkiä päiviä, kerran viikossa 24h vuoron.
Viimeisetvuoset 7-11 ovat olleet "unelmaa", työpäivät 8-16, mutta joustoa löytyy paljon. Pitänyt kesäisin 4vko lomaa, talvella 1vko+1vko. Firman auto, kuntosalietu. Jää hoitamaan lapsia useammin kotiin kuin minä. Firma kasvanut, ei huippupalkka, mutta työntekijöitä noin 10kpl joka helpottanut asiaa. Osinkoja maksettu joka toinen vuosi 1000-2000e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi elää perhe-elämää, jos mies on kuus päivää töissä aamusta iltaan tai enemmänkin. Milloin mies näkee lapsiaan? Tai vaimoaan? Voiko edes sanoa miehen asuvan kotona perheensä kanssa vai pitäisikö sanoa miehen asuvan töissä?
Minä pääasiassa hoidan kodin ja lapset, yrittäjän tie on raskas, pitää muistaa se.
Me ollaan siitä onnnellisessa asemassa että miehen yrittäjyys on kannattanut. Työntekijöitä on kymmenen ja raha ei ole tiukalla, silti edelleen on välillä pitkää päivää painettava.
Lomalla ei kyllä mitään omia juttuja tee tai ei ainakaan niin että me siitä kärsittäisiin. Lomalla ollaan yhdessä ja touhutaan yhdessä tai sitten ollaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisi tuollaista elämää, mutta ymmärrän, että monille se sopii. Eli jos tykkää perinteisestä työnjaosta, että saa rauhassa hoitaa lapset ja kodin ja toinen tuo rahaa, niin varmasti mukavaa.
Kurjaa tosin, jos ei ole alunperin halunnut tuollaista ja toinen on alkanut yrittäjäksi vasta esim. lasten synnyttyä. Minusta tuo on niin suuri elämänmuutos sille ei-yrittäjäpuolisolle (siis puoliso vaihtaa esim. 8-16 työstä tuollaiseen ap:n kuvaamaan systeemiin), että ei voi olettaa, että puoliso siihen ilman muuta suostuisi.
15 vuoden avioliitto hajosi kolmessa vuodessa kun aloin yrittäjäksi. Vaimo ei kestänyt 16 tuntisia työpäiviäni, varsinkaan kun en saanut kahtena ensimmäisenä vuonna ollenkaan palkkaa. Elimme siis vaimon rahoilla. Lapsen näin joka aamu viedessäni hänet kouluun. Muuten en koskaan. Toisena vuonna otin viikon loman, joka tosin meni hieman pieleen kun nukuin koko viikon. Mutta yritys säilyi. Itsekin kyllä sain senverran siipeeni siinä, että myin osuuteni siitä ja menin takaisin palkkatöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen töitä klo 8-16.30 lasten päivähoitorytmin mukaan, työpaikka siis kotona. Usein hoidan lisäksi lasten juoksevia asioita päivällä ja otan jutteluaikaa koululaisten kotiin tullessa. Minä myös hoidan lapset, jos he sairastavat, käyn kaikki neuvola-, lääkäri- ym. reissut lasten kanssa. Tarvittaessa teen sitten iltaisin tai viikonloppuisin töitä miehen ollessa kotona. Mies on siis palkkatöissä ja sellaisella alalla, jossa työvuoroihin ei ole sanomista. Eli meillä on niin päin, että yrittäjä (vaimo) joustaa ja palkkatyön tekijä (mies) käy töissä. Onneksi mies tekee vapaalla ollessaan mukisematta kotitöitä, koska nytkin jo tuntuu siltä, että en saa tehdä niin paljon töitä kuin pitäisi.
Ainoa miinus yrittäjyydessä on se, että talous kärsii lomien vuoksi. En pysty pitkin vuotta tekemään niin paljon töitä, että saisin jemmaan lomarahoja, vaan lomien jälkeen ollaan sitten vähissä rahoissa.
Meillä aika lailla sama tilanne.. Tain ainakin oli. Jaksamisia! Kaikki loppuu aikanaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi niin tuttua, mutta sitä ei saa hyväksyä..
Moi!
Mulla on myös aika väsyttävä tilanne... Meillä lapset 4v ja 3kk ja koko ajan mies on toiminut yrittäjänä ja kotona olo aika vähenee kokoajan. Paraikaa toisella paikkakunnalla tekemässä yritystoimintaa ja koska bensan hinta on kallista ja toimiala sellainen, että sieltä ei noin vain voi lähteä tulemaan, niin olen hoitanut esim viimeiset kolme viikkoa lapset yksin. Miestä näkee jos jaksaa roudautua yli 100 km päähän kahden lapsen kanssa... Muuten vielä menisi, mutta jos on itse kipeä ja lapset kipeitä, niin sitten on vähän tiukkaa...
Olen tässä miettinyt... Onko kukaan törmännyt mihinkään järjestöön johon yrittäjien puoliskot olisivat järjestäytyneet... Ainakin mulla olisi käyttöä tukiverkostolle, jonka puitteissa olisi esim. illan viettoja, joihin lapset voi ottaa mukaan (pääsisi edes joskus johonkin) ja sitten esim. lastenhoito rinki...Ilmoitelkaa jos olette kuulleet tuollaisesta esim espoon tai pääkaupunkiseudun alueella !
Isovanhemmat auttaisivat, mutta asuvat sen verran kaukana, ettei niitä joka päivä viitsi vaivata. Kavereilla taas on omat perheet eikä niillä ole aikaa eikä tarvetta lähteä kotipiiristä mihinkään, kun niiden miehet on himassa useammin kuin kerran viikossa.
Yrittäjän väsähtänyt puolisko
normaalit lomat.
Mutta minä tienaankin hyvin, joten ei tarvitse repiä siitä yrityksestä yksin elantoa...
Ihme miehiä teillä. Eivät selvästikään viihdy kotona. Monasti myös alhaisen koulutuksen saaneilla on tarvetta hakea sosiaalista nousua ylenmääräisen työnteon kautta.
Itse en katselisi.
Yksi syy lähteä yrittäjäksi oli meillä se, että saamme itse päättää työajat! Päivittäin teemme molemmat töitä 8-16. Miehen työ niin fyysistä, että ei jaksaisi pidempään.
Lomaa pidämme tarpeen mukaan. Minä enemmän. Joustoja löytyy. Tulot vaihtelevat, mutta hyvin pärjätään.
Itse olen huomannut sen, että jos en pidä lomia, niin työtahti hiipuu niin, että loman pitoon ei enää olekkaan varaa. Sitten kun pitää lomaa, niin lepää ja jaksaa taas painaa. Joten pidän lomaa.
miehen työpäivät arkisin ovat normaalisti 6.30-18.00/20.00 eikä hän enää nykyään juuri viikonloppuisin töitä tee, ellei sitten kotona. vielä pari vuotta sitten meni viikonloputkin töissä, mutta kun näytti siltä, että alkaa terveys reistailla, pakotin hänet pitämään viikonloput edes sellaisina, että tekee vain paperihommia kotona. eihän tuo nyt aina tietenkään onnistu, mutta useimmiten kuitenkin.
lomia ei ole ollut vuosikausiin, viime kesänä hän lupasi minulle, että lomailee viikon, jolloin meidän piti matkustaa, mutta loppujen lopuksi tuo loma kutistui pitkään viikonloppuun. meidän keskinäinen vitsimme onkin lomareissu etelään, jonka mies on minulle luvannut. marraskuussa 2014 pitäisi kuulemma olla sen verran helpompaa, että silloin onnistuu. =DDD
minä teen kotona kaiken, kotityöt, pihatyöt, lasten hoidon, pidän yhteyttä molempien ystäviin ja sukulaisiin, jotta miesparkaa ei kokonaan hylättäisi, vaikkei hän heitä useinkaan näe, huollan autot (tai huolehdin siitä, että ne käyvät säännöllisesti huollossa) vaihdan renkaat jne. jne.
joskus tietenkin tulee olo, että on yksinhuoltaja, mutta toisaalta sitä silloin vähän hellittää omista vaatimuksistaankin. jos ei juuri tänään jaksakaan ihan kaikkea tehdä, ehtii huomenna hyvin. olisihan se ihana olla enemmän yhdessä, mutta toisaalta taas... onhan nykyään tosiaan nuo viikonloput.
kun on koko ajan kiikun kaakun koko yritys.
Kotona tämä näkyy jatkuvana väsymyksen valittamisena. Huokailee, marisee kun on niiiin väsynyt. Minä käyn kerran viikkoon harrastuksessa, jolloin mies on lasten kanssa keskenään peräti 1h 15min. Joka kerta kun tulen harrastuksesta, lapset kattoo videoita ja mies kuorsaa sohvalla tai näpyttää tietokonetta.
Yrityshommat on oikeesti ihan hanurista. Mitä hyvää siinä muka on? Miljoonasosan mahdollisuus rikastua, muuten kituutusta, velkahelvettiä ja kolminkertaisesti töitä tavalliseen työtekijään verrattuna.