yrittäjämiehen puoliso

Täälläkin yksi yrittäjän vaimo, kolme lasta on ja käyn itsekin kokopäivätyössä 8-16.



Oonko ainoa, jolle tulee näistä viesteistä ensimmäisenä mieleen se, että miten nuo pitkää päivää tekevät MIEHET jaksaa?? Osa päivystää 24/7, ei pidä lomaa kuin 2 viikkoa vuodessa jos sitäkään, viikonloputkin siis menee töissä jne... Miettikääpäs kuinka väsyneitä itse olisitte tuon työmäärän alla?

Mun mies tekee välillä pitkää päivää, välillä on taas todella vähän töitä. Silloin kun töitä on, en todellakaan valita siitä, että toinen tekee paljon työtä ja näkee vaivaa (uhraa omaa aikaansa vaikka tietysti ennemmin olisi perheen kanssa) meidän toimeentulon eteen.

Ymmärrän kyllä, että tilanteita on yhtä monta kuin on perheitäkin, mutta itse en ainakaan kehtaa valittaa miehelle väsymystäni, jos toinen on ollut justiinsa töissä 16 tuntia ilman juuri minkäänlaisia taukoja (ja seuraavana päivänä ehkä sama tiedossa taas).

Täälläkin yksi yrittäjän vaimo, kolme lasta on ja käyn itsekin kokopäivätyössä 8-16.

Oonko ainoa, jolle tulee näistä viesteistä ensimmäisenä mieleen se, että miten nuo pitkää päivää tekevät MIEHET jaksaa?? Osa päivystää 24/7, ei pidä lomaa kuin 2 viikkoa vuodessa jos sitäkään, viikonloputkin siis menee töissä jne... Miettikääpäs kuinka väsyneitä itse olisitte tuon työmäärän alla?

Mun mies tekee välillä pitkää päivää, välillä on taas todella vähän töitä. Silloin kun töitä on, en todellakaan valita siitä, että toinen tekee paljon työtä ja näkee vaivaa (uhraa omaa aikaansa vaikka tietysti ennemmin olisi perheen kanssa) meidän toimeentulon eteen.

Ymmärrän kyllä, että tilanteita on yhtä monta kuin on perheitäkin, mutta itse en ainakaan kehtaa valittaa miehelle väsymystäni, jos toinen on ollut justiinsa töissä 16 tuntia ilman juuri minkäänlaisia taukoja (ja seuraavana päivänä ehkä sama tiedossa taas).

Mies valitsee itse työnteon. Jos on ollut yrittäjänä jo useita vuosia ja on alaisia niin silloin voisi olla kotona enemmän tai jos yritys on niin kannattamaton, että joutuu olemaan työssä aamusta iltaan niin silloin kannattaa jo lopettaa yrittäminen ja mennä muualle töihin.

Miksi työnarkomaania pitäisi ymmärtää ja sääliä, eihän sekään sääli muita. Aika moni yrittäjä valitsee työssäolon kodin sijasta. Ne tykkää olla työssä, ne ei arvosta vaimoaan tai lapsiaan. Ei kaikki yrittäjät ole tuollaisia, mutta moni, varsinki ne, jotka ovat töissä paljon eivätkä kotona ollessaankaan viitsi tehdä paljon mitään.

Nostetaanpas tätä ketjua...Olisi kyllä mahtavaa saada vertaistukea vaikka ihan livenäkin. Ei taida mitään järjestön tapaista olla olemassa yrittäjien puolisoille? Itse asun Keski-Suomessa ja joku illanvietto samassa jamassa olevien ihmisten kanssa tulisi kyllä tarpeeseen.

Mun mies on yrittäjä pienessä firmassa ja käy arkisin kotona nukkumassa ja viikonloppuisinkin keksii kyllä työtä jollei sitä automaattisesti ole. Ollaan oltu vasta reilu pari vuotta yhdessä ja välillä menee (minulla henkisesti) paremmin, välillä meinaa taas palaa lopullisesti käämit kuten nytkin...Onneksi ei olla lapsia tehty ja siihen en suostukaan, ainakaan niin kauan kun mies on yrittäjä. En halua olla yksinhuoltaja.

Tuntuu että on pelkkä vitsi kun mies sanoo että "tänään varmaankin pääsen ajoissa töistä" ,tai jos pääsisikin niin jotenkin se aika hurahtaa siltikin työmaalla tekemässä mitä lienee. Perfektionistin kun on vaikea jättää huomiselle sitä mitä voi tehdä jo tänään. Väittää että minä olen ykkönen  mutta hulluhan olisin jos en huomaisi että kyllä se oma firma on miehelle kaikkein rakkain.

Katkeraa ajatuksenvirtaa, mutta nyt ottaa taas koville.

Parempina kausina taas yritän ajatella niin, että ei voi olettaa toisen ihmisen tuovan onnea. Kyllä onnellisuuden tunne tulee omasta itsestä ja jos kerta minulla on määrättömästi aikaa itselleni niin miksen sitten harrastaisi ja eläisi omaa elämääni. Kunnes huomaan miettiväni että jos kerta näin on, niin miksi sitten en alkaisi elää yksin tätä omaa elämääni kun ei sitä kerta muutenkaan kukaan kanssani jaa ihan oikeasti. 

Mies on yrittäjä, mutta 1/3 vuodesta lomalla ja tekee aika usein lyhennettyä viikkoakin. Ei siis häiritse arkea. Ite oon varmaan se pahempi työnarkkis meistä kahdesta, vaikka ihan palkollinen olenkin.

Surullista luettavaa. Yrittäjä, työnarkomaani, narsistisia piirteitä, halu menestyä ja saada aikaan, tukea perhettä, saada kaikki hienoimmat vimpaimet, reissata ... paljon paineita, vääntöä, stressiä rahasta, onnistumisesta... ongelmat parisuhteessa, masennus, kuningas alkoholi. Tuo kavala rentouttaja.

Suuri osa suomalaisista on töissä pienyrittäjillä, on siinä paineita muidenkin puolesta usein. Ymmärrän sen. Siksipä sitä kaipaisi valtiolta tukea juuri pienyritysten pyörittämiseen, ei noille suuryrityksille, joissa taakka ei kaadu sen yhden tai muutaman omistajan niskaan.

Sitten vielä puoliso, joka kyllä ymmärtää yrittäjyyttä, mutta ei halua itse siihen muottiin. Miksi pitää puolisokin pakottaa yrityksen hommia tekemään? Syyllistetään sillä, että näillä maksetaan meidän elämää. Joo, mutta mulla on oma työ. Toki pienemmät tulot, mutta kuitenkin.

Minkä erehdyksen teinkään kun uskoin, että voin jäädä hoitovapaalle avomiehen "luvalla". No jos ero tässä tulee, niin joudun kyllä kovin tiukille itse taloudellisesti, kun ukkokullan rahoilla olen saanut elää. Se tulee se narsistinen mieli esille heti kun ollaan riidoissa, saat maksaa kaiken takaisin. Ah ihanaa. Muutama kirjoitus pisti tosiaan miettimään, valitsenko tällaisen elämän lapselleni?

Ei ole isä kotitöissä auttamassa, ei nukuttamassa lasta, ei lohduttamassa. Töitä tekee ja tuijottaa telkkaria tai pelaa. Ikinä ei tiedä mitä niistä kun kaikki tapahtuu koneella.

Kohtalotovereiden tuki olisi todella tarpeen, moni ei ymmärrä tällaista tilannetta jos ei sitä itse elä.

Meillä tosin isoimpana haasteena lienee ennemminkin yhteensopimattomuus kuin yrittäjyys ja sen tuoma elämäntapa. Kun minä en suostu passaajaksi ja ilmaiseksi työvoimaksi kaiken oman homman lisäksi. Ymmärrän kyllä tuon arvostuksen tarpeen - mutta se on molemminpuolista.

Minä lopetin juuri oman työni. Ei vaan enää jaksettu. Mies pystyy nyt keskittymään yritykseensä täysillä ja minä hoidan kodin ja lapset kunnolla.

Viikonloput pyhitämme yhdessäoloon. Ja lomat pidämme.

Jahka nämä koululaiset kasvaa aikuisiksi, minäkin siirryn sitten miehen firmaan töihin.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2011 klo 20:52"]

Löytyykö kohtalotovereita? Mies tekee aamusta iltaan töitä arkipäivät ja vielä osana viikonlopuista käy töissä muutaman tunnin lauantaina. Minä hoidan kodin ja lapset. Mies vähän katsoo joskus lapsien perään. Lomaa pitää huimat kaksi viikkoa kesällä. Silloinkin osa ajasta menee kun haluaa harrastaa omia juttujaan.

Miten teillä muilla yrittäjäperheissä? Onko miehet paljon töissä ja kuka hoitaa kotia?

[/quote]

Kuulostaa erittäin tutulta, mutta hei, joka asiasta voit löytää hyvätkin puolet, nyt vain niitä etsimään! ;)

Näin miehenä pakko ihmetellä, että monikohan tämänkin keskustelun narisijoista valittaisi samalla tavalla täällä, jos ne teidän miehet sitten olisi "liikaa" kotona? Samaan aikaan usein vaaditaan, että pitäisi olla hyvä työ, korkea liksa ja pitäisi perhe hoitaa ja vaimokin elättää. Eipä vaan ole kovin usein mahdollinen yhtälö. Sitten jos ne teidän miehet tekisi jotain normaalia 8-16 duunia, niin eipä sekään suurimmalle osalle narisijoista kelpaisi, kun miehellä ei olisi statusta ja rahaa. En itse ole yrittäjä, mutta mitä yrittäjänä toimivia ystäviä on kuunnellut, niin yleisin ongelma on juuri se, että taloudellinen vastuu ja työssäkäynti sysätään yksin miehelle, mutta kotityöt ja lasten hoito pitäisi olla yhteisvastuullista. Tietenkään ei voi yleistää, että kaikilla asiat olisi noin, mutta välillä teidän naistenkin olisi hyvä pohtia miten ristiriitaisia odotuksia ja mielikuvia asetatte miehillenne.

mies töissä 6 pvä:ä viikossa aamusta iltamyöhään! koti ja lapset minun kontolla..viikon pari pitää kesällä lomaa..

töissä "aina", siis oikeesti joka päivä! olen itsekin fimassa hommissa samoin joka päivä. kesällä pidämme yleensä viikon lomaa... siinäpä se. työn lisäksi hoidan kodin ja lapset.

töissä ma-pe n.8-15, itse olen miehellä töissä ja teen samaa työaikaa. Lauantaisin käydään töissä (joskus pelkästään mies)n. 2-4h ja sunnuntaisin on vapaata.



Kesäisin pidetään n. kuukauden loma.

Ei voi valittaa :).

Arkisin töissä klo 10-19 ja lauantaisin neljään asti. Välillä tympii kun illalla ei ehdi paljon mitään harrastamaan, ja kyllähän sitä lomaakin joskus kaipaisi. Mies pitää yleensä 2 x viikon loman vuodessa jos matkustamme johonkin.

perhefirmassa kyllä.

Töissä kutakuinkin 8-17, mutta voi hyvin joustavasti mennä myöhemmin ja tulla aikaisemmin ja ottaa päivän vapaata jos tarvitsee tai haluaa. Mutta meilläkin talviloma on yleensä 1-2 päivää, jos sitä, kesälomaa ei ole koskaan pitänyt sitä 4 viikkoa, jouluna välipäivinä töissä... Isyyslomatkin teki lyhennettyä työpäivää - siis saattoi mennä myöhemmin töihin tai tulla aiemmin kotiin...



Mutta mua ei ole haitannut, päin vastoin, pääsee olemaan kotona paljon enemmän kuin muilla töissä olevat, ainakin mitä olen muiden puheita kuunnellut...

mutta kesälomia ei koskaan, eikä muitakaan lomia kuten normaali-ihmisillä. Muutaman päivän raaskii lohkaista lomiksi ja nekin puhuu puhelimessa.



Eniten mua vituttaa ainainen puhelimessa puhuminen ja sähköpostin näperrys. Aina kun sen kans yrittää puhua jotain, niin joku soittaa tai "oota kun tän yhden sähköpostin laitan" tms.



Tälllä hetkellä olen äitiyslomalla ja miehen työpäivät on venyneet ja kotityöt kaatuneet mun harteille. Silloin kun olen töissä, miehen on pakko hakea tai viedä lapsia, joten on enemmän kotonakin.

Mies töissä 5-7 päivää viikossa. Välillä menee vain 11 tuntia ja useana päivänä viikossa menee se 14-16 tuntia. Viikonloppuna onneksi ei niin pitkiä mutta usein yli 6 tuntia kuitenkin. Itsekin olen 5 päivänä viikossa töissä ja työmatkalla 10 tuntia ja hoidan kyllä kodin ja lapset 99%. Meidän hyväksi mies painaa paljon töitä vaikka kyllä välillä tuntuu ett firma on se tärkein ja sen pitää menestyä. Loma -mikä se on? No sanotaan että monta vuotta meni jo silleen pari päivää vuodessa mutta nyt onneksi on parina vuonna pidetty yhdessä lomaa keskellä talvea viikko-kaksi. Minä pidän sit kesäisin muutaman viikon lasten kanssa keskenään kotosalla.

Tämmöstä elämä on. Ihan mies ei siinä mitään. Ja kunnianhimoinen. En mä mitään vellihousua väkisin jaksaisikaan katsella, tyyppiä joka kiroo lasku määrää ja silti omaan juhlimiseen pistää menemään. Parempi hieman enemmän töitä kun ei töitä ollenkaan...

Meillä on maanrakennusfirma ja päivystys 24/7, tunnin varoitusajalla töihin. Vapaapäiviä tuurilla 1/vko tai ainakin silloin vain 8h töissä muulloin 6-21 tai pidempääkin, joskus voi olla parikin vuorokautta yhtäsoittoa töissä.



Lomaa pitkä viikonloppu heinäkuussa.

että ap ei ole tyytyväinen miehen työaikoihin. Musta noi nyt ei kamalan pahoilta kuulosta. Siis että jos viikonloput on kutakuinkin vapaana, niin musta se on aika luksusta.



Toki jos mies on arkean oikeasti aamusta iltaan töissä eli 14 tuntia joka päivä, niin se on kyllä toisaalta aika paljon, ja siinä tapauksessa ymmärrän, että viikonloppuvapaa ei ehkä tunnu kompensoivan viikkovapaan täydellistä puuttumista.



Kahden viikon kesäloma lienee melko tavallinen tai jopa paljon yrittäjälle. Jokin neljän viikon kesäloma on yrittäjien joukossa todella harvinainen juttu, vaikka toki aina niitäkin on, joilla on siihen mahdollisuus.



Meillä mies tekee viikolla parina päivänä 13 tuntia ja muina päivinä 10 - 11 tuntia, lauantaisin sama. Sunnuntaina sitten pyhän kunniaksi vain 6 - 7 tuntia, ellei ole sesonkiaika.



Lomaa pidetään 2 x 2 päivää. Puolikkaita vapaapäiviä mies pitää kerran, pari kuukaudessa.

Joillakin tuntuu olevan hyvin asiat, kun mies osaa tehdä lyehempää päivääkin.



Mun mies väittää, ettei muka pysty tekemään lyhempää päivää vaikka ihan selvä, jos on muutama kymmen alaista niin vois niitä töitä jakaa enemmän muillekin. Kunhan vain on mielellään siellä töissä. Joskus tulee mieleen, että oliskohan se enemmän kotona, jos olis naimisissa jonkun toisen naisen kanssa. Oonko mä vaan niin helppo ja taipuisa, että on mun kans siksi.



Miten teidän miehet, onko ne kovin stressaantuneita? Kun meillä tuo on vielä niin stressaantunutki ja siihen auttaa vain alkoholi sitten, muka.

Miten te jaksatte itse? Oletteko miettinyt eroa? Itselläni se käy aika usein mielessä.

ja tätä ketjua lukiessa tuli ekaa kertaa mieleen, että voisi asiat olla vielä huonomminkin. Meillä mies töissä arkipäivät 7-17.00 ja silloin tällöin muutaman tunnin viikonloppuisin. Lomia pitää kesällä sen pari viikkoa (hirveän taistelun jälkeen), muuten pidennettyjä viikonloppuja tosi satunnaisesti.