Lue keskustelun säännöt.
miksi pitää ostaa niin kallis asunto, ettei pysty olemaan kotiäitinä?Vaan molempien mentävä töihin?
31.01.2011 |
Miksi kaiken pitää olla joillakin ihmisillä niin suurta? Kaksi autoa, iso talo, ulkomaanmatkoja 2 X vuodessa? Uusia merkkivaatteita.
Äidit menee töihin koska isät ei pysty kaikkea yksin maksamaan. Pienet vauvat ja taaperot joutuvat päiväkotiin.
Miksei voi elää vähän vaatimattomammin, ja pitää lapsia kotihoidossa?
Miksi joillekkin on niin tärkeetä, että saa ostaa kaikkea ja näyttää ulospäin että menee hyvin?
Kommentit (141)
Mulla on 2 ystävää, joilla molemmilla 4 lasta ei juuri koulutusta, lapset tehty nuorena. Molemmat oli yli 10 vuotta kotiäitinä, niin että nuorimmainenkin aloitti koulun. Miehet ei myöskään mitään rikkaita, joten eläkevakuutusta yms ei vaimoille kyennyt maksamaan, molemmat perheet eli täydellistä kituutuselämää kaikki nuo kotiäitivuodet. Uusia vaatteita perhe sai jos ei kirpputorilta löytynyt, ruokalasku tiukasti budjetoitu jne. Mutta tärkeintä heidän mielestään oli se että lapset hoidetaan kotona, koska äidin rakkaus korvaa paljon materiaa...
No nyt nuorimmaiset on rippikouluiässä, vanhemmilla menossa eroprosessi ja esim. toisen perheen äiti joutuu muuttamaan aika kauas lapsistaan, koska hänen tulevalla eläkkeellään ei velkoja maksella, eikä muutenkaan pröystäillä. Joten asunto on ostettava sellainen mihin miehen maksamilla osituksilla pääsee. Ehtii olla pienipalkkaisessa työssä hieman yli 20 vuotta ennen eläkettä.
Aina ei se elämä ole auvoista, liian usein perhe hajoaa, ja jos kotiäidillä ei ole mitään turvaa, niin heikoille putoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla kylä on ihan sama, millaisen asunnon hankkii ja silti on molempien töissä käytävä. Kaikki eivät halua sossun asiakkaiksi sen takia, että saa lapsia.
Kyse ei ole ulkomaan matkoista eikä kahdesta autosta. Emme halua pieneen vuokra-asuntoon maksamaan jollekin muulle emmekä sossun asiakkaiksi.
Lisäksi meillä minä olen (naisena) perheemme pääelättäjä. Tienaan kaksinkertaisesti mieheeni nähden. Mies olikin koti-isänä vuoden.
En halua syyllistää ketään mutta ehkä oikeasti kannattaisi miettiä, milloin sen isomman ja kalliimman asunnon hankkii? Eikö sitä voi tehdä myöhemmin, esim. lasten ollessa 10, 8 ja 6v.? Kyllä silloinkin lapset ehtivät suuresta talosta nauttia vielä pitkän ajan mutta ovat myös saaneet nauttia toisen vanhemman ajasta ja huomiosta.
Ja silloinko olisi hyvä hetki koulun ja eskarin vaihdolle? Aina sitä isompaa taloa ei pysty löytämään siltä alueelta, miltä haluaisi, jos antaa tilaisuuksien mennä ohi.
En kyseenalaista sitä, että ainakin alle 2-vuotiaiden olisi hyvä olla kotihoidossa. Mutta aina näin ei pystytä perheissä toimimaan, eikä mieleenikään tulisi arvostella toisten perheiden ratkaisuja. Esikoiseni aloitti päivähoidon hiukan alle 2-vuotiaana, seuraavien ei ole vielä tarvinnut aloittaa (3- ja 1-vuotiaat), ja hyvin pärjään niin esikoinen kuin nämä pienemmätkin. On varsin todennäköistä, että menen vuoden päästä töihin, koska olemme todella saaneet kitkutella nämä kotiäitivuodet. Iloinen olen kuitenkin siitä, että esikoiseni sai aloittaa koulun samojen kavereiden kanssa, joihin tutustui jo eskarissa. Olemme löytäneet nyt kodin, jossa aiomme pysyä niin kauan kuin lapset käyvät koulua, eikä lasten tarvitse tottua uusiin asumiskuvioihin.
Meillä on iso koti, mutta minun ei tarvitsisi käydä töissä, koska mies voisi elättää. En vain viihdy kotiäitinä. Tarvitsen omaa aikaa, omaa rahaa ja oman elämän. Lasten kanssa kotona ollessa (1,5 vuotta) taannuin ihmisenä. Tuntui ettei loppuvaiheessa kotiäitiyttä ollut enää mitään aivotoimintaa.
Olen akateeminen ja minulla on haastava työ, mutta nyt lyhyet työpäivät.
että
- töihin menevillä on mies myös töissä
- koti on kallis
Meillä ainakin mies on työtön, asunnosta maksetaan 500e kuussa ja silti ei ole varaa olla kotona. Ap taitaa olla vähän yksinkertainen. Kyllä siellä töissä on käsittääkseni eniten juuri pieni- ja keskituloisia äitejä...
Nyt kun käyn töissä, meidän perheen tulot on noin 2900 euroa kuussa netto, jos en kävisi töissä, tosta voisi ottaa kaksi tonnia pois, ja sillä ei kyllä nelihenkinen perhe elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iso koti, mutta minun ei tarvitsisi käydä töissä, koska mies voisi elättää. En vain viihdy kotiäitinä. Tarvitsen omaa aikaa, omaa rahaa ja oman elämän. Lasten kanssa kotona ollessa (1,5 vuotta) taannuin ihmisenä. Tuntui ettei loppuvaiheessa kotiäitiyttä ollut enää mitään aivotoimintaa. Olen akateeminen ja minulla on haastava työ, mutta nyt lyhyet työpäivät.
Teillä ehkä noin mutta meillä ainakin toisinpäin. Mies on aina ollut taitavampi kodinhoidossa ja myös lapsenhoidossa. Mutta vain minä osaan imettää ja imetän yhä taaperoa. Meillä vaihdetaan hoitovuoroa kun lapsi noin kaksivuotias. Sitten tulee miehestäni koti-isä.
Minä kyllä tykkään olla kotona mutta on ihan höpöä, että kaikki naiset muka olisivat hyviä yhdistämään kodin ja lastenhoidon ja miehet taas tässä huonoja. Naisilta ja miehiltä odotetaan tietynlaista käytöstä.
En paheksu niitä, jotka vievät lapsensa hoitoon myöskään vaikka itse onkin haluttu hoitaa lapsi kotona 3-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtuukokoista perheasuntoa sillä hinnalla, että miehen aplakaala maksaisi. Kaikilla miehilläkään ei ole sitä insinöörin palkkaa.
noin 1,5-vuotiaina, koska en itse viihdy kotona 24/7. Osa-aikatyö virkistää.
Voitaisiin kiristää myös vyötä ja elää "köyhemmin", mutta minusta lapseni ansaitsevat onnellisen äidin.
Sitä paitsi, rakastan mieluummin lapsiani viihtyisessä Kodissa sen 142 tuntia viikossa, joka kotiaikaa jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kaikki ei vaan voi olla "rentoja kotiäitejä". Jos on oikeesti älykäs ja vaatii haasteita pysyäkseen pirteenä ja virkeenä, niin on todellakin parempi äiti lapsilleen töissäkäyvänä kuin kotiäitinä. Ja ne etelänreissut ym. hankinnat on sitten bonusta siihen tyydyttävän elämän päälle. Ootko ehkä kuitenkin vähän kademielellä liikkeelä ;)?"
Miten sä määrittelet älykkyyden?? Ei kaikki työ vaadi älykkyyttä. Entäs tunneäly?
eli luulet, että olisin kateellinen? Sääliksi käy, jos raha on jollekkin se tärkein...Ja me tullaan hyvin toimeen mieheni palkalla. Saamme kaiken mitä tarvitaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kun meillä ainakaan mies ei pystyisi yhtä aikaa hoitamaan lapsia+kotia. Nainen on taitavampi siinä yhdistämisessä.
Ja siksi kotihoito parempi, että lapsi saa kokea rakkauden. hoitopaikassa työntekijät tekee sitä vain rahan takia vaikka lapsista pitävätki. Mutta eivät rakasta. Lisäksi työssäkäynti stressaa ja aikaa ei lapselle enää ole niin paljoa.
Meillä lapset ovat vuoden kaikista päivistä puolet kotona ja hoitopäivinäkin meillä on reilusti aikaa yhdessä. Eli he ovat reilusti enemmän kotona kuin hoidossa. Työ ei vie kaikkia voimia, vaan päinvastoin. Saan siitä energiaa, itsetuntoa eikä reilu 3tonnii käteen kuussakaan mieltä alenna.
Päivähoito täydentää meidän ensiluokkaisen hyviä kotioloja. Saamme asua ihanassa talossa, syödä laadukasta ruokaa, olemme molemmat paljon lasten kanssa ja olemme tosi tyytyväisiä elämäämme. Mikään ei ole kivempaa kuin olla lasten kanssa ja kasvattaa. Ei suoriteta, stressata eikä viipoteta sinne tänne. Lapsilla on hyvä olla onnellisessa perheessä, joita ei taloushuolet eivätkä muutkaan huolet paina :)
eli luulet, että olisin kateellinen? Sääliksi käy, jos raha on jollekkin se tärkein...Ja me tullaan hyvin toimeen mieheni palkalla. Saamme kaiken mitä tarvitaankin.
Ihan vastavuoroisesti kysyn sinulta, että voisitko sinä uskoa, että se raha ei välttämättä ole minullekaan (työssäkäyvä äiti, jonka reilun vuoden ikäinen päivähoidossa) se tärkein asia tässä työskentelyssä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä aloitin osa-aikatyöt oltuani 4,5v kotona. saan n. reilun 1000e käteen palkkaa, miinus 3 lapsen hoitomaksut. Jos tekisin enemmän töitä, tulisi tuplaliksa, mutta tuplamenot bensakuluihin ja päivähoitomaksuihin.
Me elämme vaatimattomammin, mutta toki mieheni tienaa niin hyvin, että voimme tämän toteuttaa. Voi kertoa, että nautin/mme elämästä kovasti, kaikki on tasapainossa. Käyn töissä, harrastusmielessä ja mikä parasta se on unelma-ammattini. En rasitu töistä, en stressaa, lapset ovat vain vähän hoidossa, ja mies osallistuu lasten kuskaamisiin paljon vaikka muuten kotona ollessani sitten onkin paljon poissa kotoa.
En silti helposti vaihtaisi tätä 40h+ vkossa töissä käyviin, ja surettaa ajatuskin jos joutuisin sitä tekemään.
Kaikki eivät voi elää näin, joku ei haluakaan. Mutta en ole korkeasti koulutettu lääkäri tms, mutta kuitenkin oman urani alallani tehnyt ja tyytyväinen näin :)
kukin taplaa tyylillään, antakaamme kaikkien kukkien kukkia!
Löydät kyllä vastauksen mieltäsi painaviin kysymyksiin.
Keskustelun voi aloittaa muullakin tavalla kuin kysymällä itsestäänselvyyksiä.
Eikö mistään voi luopua saadakseen tilalle jotain korvaamatonta - rauhallista AIKAA oman pienen lapsen kanssa ? " Olen samaa mieltä kanssasi t.ap
Mutta toisaalta, oletko niin naiivi, että kuvittelet ettei työssäkäyvällä äidillä ole aikaa lapsen kanssa? Itse kyllä ajattelen, että äidillä saa olla muutakin aikaa kuin sitä lapsen kanssa vietettyä aikaa.
Kotiäidit luulevat, että jos lapsi on hoidossa, se on siellä 24/7. Meillä lapsilla on 3kk vuodessa lomaa, viikonloput ja muut vapaapäivät. Työpäivinäkin ehdimme olla lastemme kanssa vallan hyvin.
on tosiaan halvempaa maksaa kotiäidille kuntalisää yms, kuin kustantaa tarhapaikkoja. Eikä sen nuorimman täytettyä kolme saa mitään. Sen jälkeen jos haluaa olla kotiäiti, ei se maksa sulle ja muille veronmaksajille mitään, vaan miehelle, jonka palkalla eletään.
Jyväskylässä muuten alkoi saada 400 e/kk omasta alle esikouluikäisestä lapsesta jos hoidossa on edes yksi vieras hoitolapsi!
kustannetaan vaan sitä, että "ei halua" mennä töihin. Mun mielestä jokaisen, siis jokaisen, pitää elättää itsensä ja lapsensa. Ei pidä tehdä lapsia lainkaan, jos niitä ei ole vara elättää. On vain hienoa, että yhteiskuntamme tarjoaa hoitomahdollisuuksia, että äiditkin ja isät pääsevät töihin.
Miksi ei vain sovittaisi, että naiset hoitavat kodin ja lapset ja miehet hoitakoon tienaamisen ja työnteon? En ymmärrä.
että minä voin hoitaa kolme lasta kotona. Ja muutenkin elämässä luovutaan ja joustetaan monesta,että lapset saa olla kotona. Meillä mies käy töissä siksi,että hoitoalalla saa paremmin vakityötä/pystyy valikoimaan enemmän kuin minä,myös työkokemuksensa perusteella. Ollaan asiasta puhuttukkin pari kertaa,kun mies olisi halukas olemaan myös kotona lasten kanssa,mutta ollaan varmemman päällä näin. Mies on tosin käyttänyt AINA kaikki maholliset isyyslomat ja vapaat.
Asutaan kolmen makkarin rivitalossa kaupunkilähiössä. Kämppä on vuosmallia 94 ja vain keittiö on uusittu,sekin edellisen omistajan jäljiltä. Remonttihaaveet on toki kovat,mutta sitä katotaan sitten myöhemmin. Ei lapsilla sen huonompi ole muovilattioillakaan leikkiä,ei siihen parkettia tarvita.
Kaksi autoa meillä kyllä on,mutta molemmat velattomia eivätkä mitään upouusia todellakaan.
Meidän kotikunnassamme on nyt viime heinäkuusta asti kokeiluna maksettu kuntalisää,kokeilu loppuu kun vuosi tulee täyteen,jatkosta ei ole tietoa. Lapset hoidettaisiin kotona siitä huolimatta.
Mie en vain näe mitään syytä siihen,että antaisin muiden ihmisten kasvattaa lapseni. Ja ihmettelen todellakin,miksi pitää ottaa niin isot asuntolainat ettei sen takia toinen vanhemmista voi kotona olla lasten kanssa.
Kerkiää sitä remontoimaan tai rakentamaan myöhemminkin jos haluaa. Minulle tärkeintä on tämä hetki tässä,lapset on niin lyhyen aikaa pieniä.
Ihan sama miltä ulospäinnäyttää, mun oma elämä tämä on ja pidän töistäni ja siitä että on varaa reissata ja ostaa vaatteita.