miksi pitää ostaa niin kallis asunto, ettei pysty olemaan kotiäitinä?Vaan molempien mentävä töihin?

ja perheemme ohjelma on seuraava:



Heräsin aamulla n. klo 7 ja keitin lapsille mannapuuron aamupalaksi. Join samalla kahvia ja luin Hesaria. puoli kahdeksalta herätin lapset, jotka söivät aamupalan, katselivat tovin lastenohjelmia samalla kun pukivat.



8.45 koululaiset lähtivät kouluun ja minä ja kuopus kohti päiväkotia. Päiväkodissa puin vielä aulassa lapsen itse luistelua varten kun olimme lähteneet keveässä varustuksessa, en muistanut että luistelevat heti aamusta. Olin töissä klo 9.10. Nyt olen ruokatauolla ja hörpin jälkkärikahvia ja kirjoitan tätä.



Koululaiset menevät kotiin klo 13 ja syövät välipalan.



Klo 14 toinen lähtee naapurin kyydissä harrastukseensa josta isä ottaa hänet kotimatkalla kyytiin. Haen kuopuksen päiväkodista n. klo 15 ja syömme kaikki yhdessä klo 17 jonka jälkeen käyn esikoisen kanssa ratsastamassa - meidän yhteinen juttu. n. klo 19 olemme kotona ja touhuamme mitä touhuamme, lapset luultavasti leikkivät ja me teemme kotihommia.



Ei meidän elämämme ole kiireistä kieli vyön alla juoksemista edes tänään, vaikka samalle päivälle sattuu kaksi harrastusta. Vähän suunnittelua se toki perheen aikuisilta vaatii. Tavallisena päivänä olemme koko perhe kotona klo 16 jälkeen ja ihan mainiosti jää aikaa olla yhdessä.



En ymmärrä millä tavalla olisin parempi äiti vaikka olisin kotona. Koululaisten kun on pakko tuolla koulussa käydä ja heillä on jo omia harrastuksia ja kavereita jotka tuovat heidän elämäänsä iloa ja ystäviä. 5-vuotiaalla taas on mitä ihanin päiväkoti jossa on ollut 2-vuotiaasta asti, hoitajista on matkan varrella vaihtunut yksi ja yksi hoitaja on äitiyslomalla. En mitenkään pysty näkemään että tuo lapsi olisi jossain vaiheessa jotenkin kärsinyt tuosta päiväkodissa olemisesta. Nuo koululaisemme käyvät silloin tällöin iltapäivällä tuolla vanhassa päiväkodissa kylässä ihan omasta halustaan, eli eipä kai heilläkään ihan kauhean traumaattisia muistoja voi sieltä olla.

Rakastan lapsia yli kaiken, mutta kaikki kaipaavat omaakin elämää, joko töissä tai tarhassa. Meillä kyllä isä on hyvin osannut hoitaa niin lapset kuin kodinkin. Itse en ymmärrä, miten joku voi lorvailla vuosikausia kotona, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Ainahan täällä on näitä työssäkäyvien äitien mollaajia.. Itse ei ikimaailmassa lorvisi kotona vuosikausia, kartuttamatta eläkettä yms.. Ei ne äidit keskieuroopassakaan notku kotona vuositolkulla ja hyvin pärjäävät. Suomessa nyt on tapana syyllistää kaikkia kaikesta ja kaipa tälläkin aloittajalla on vaan huono olo kun on päivät pitkät mukulan kanssa kotona. Aivan sama, minä menin töihin kun tyttö oli 1,3 v ja menen seuraavankin lapsen saatuani jopa varmaan aiemmin.

kotiäitkin saa jo nykyään eläkettä.. no joo paremmin kartutat jos olet töissä. tuttuni on tehnyt pari lasta ja haluaa jo töihin, hänen hermonsa ei vain kestä kotona lasten kanssa, töissä helpompaa.

Meillä ei ole varaa ostaa edes pientä asuntoa. Nyt meitä on 5 henkeä ja asutaan vuokralla pienessä kolmiossa. Säästetään kaikessa ja silti on pakko lähteä äitiyslomalta töihin, että saadaan laskut maksettua. Vaatteitakaan ei ostella, vaan saadaan tuttavilta heidän lasten vaatteita ilmaiseksi.

Miksi teette kolme lasta jos elämä on noin helvetin niukkaa??

on tässäkin tullu mietittyä, koska ehdottomasti tarvitaan lisää tilaa, ajatus oli että rakennetaan kokonaan uus talo, mikä olisi tosiaan tarkoittanut sitä että olisin hyvinkin piakkoin joutunut laittamaan vauvan hoitoon, mutta en vaan pysty siihen, mun mielestä vauvat ja ihan pienet lapset ei vaan kuulu päiväkoteihin, tosin se nyt tarkoittaa tässä tapauksessa siitä unelmakodista luopumista, mikä on vähän surullista, mutta laajennetaan nyt sitten tätä vanhaa, kallista sekin.. mutta silti kk menot halvemmat kuin että asuisi vuokralla kaupungin kämpässä, eli saan/ pystyn olemaan vauvani kanssa vielä kotona :)



Älkää kukaan provosoituko, koska arvostan kovasti myös työssä käyviä äitejä ja uskon että jokainen äiti haluaa antaa lapselleen parasta, kukin omalla tavallaan.



Ja pahoittelut samalla kaikille niille jotka haluaisivat olla kotona lastensa kanssa, mutta eivät siihen pysty.

Se ilo mitä saa siitä kun saa olla oman lapsensa kanssa, ei voi verrata siihen että saisi töistä rahaa. Matkustelu ym turha ei korvaisi koskaan sitä onnea lasten kanssa.

paljon enemmän veroa, siis etenkin jos sen tuo taloon vain yksi palkanasaaja = kaikki vähennykset tulevat vain kerran ja progressio puraisee oikein kunnolla. Käteen jää tuhansia euroja vähemmän vuodessa, jos vaikka 50 000€ tienaa yksi henkilö kuin jos sen tienaisi perhessä kaksi yhteensä!

kohtuukokoista perheasuntoa sillä hinnalla, että miehen aplakaala maksaisi. Kaikilla miehilläkään ei ole sitä insinöörin palkkaa.

että yhteiskunnalle olisi kannattavampaa se, että naiset olisivat kotona ja että naisten työssäkäynti on taloudellinen rasite yhteiskunnalle?



Ehdotan todella, että se joka osoittaa tämän laskelman oikeaksi ottaen huomioon kaikki tekijät, edellä esitettyjen lisäksi myös esim. yhteiskunnan kotiäidille kustantama ja pahimmillaan käyttämättä jäävä koulutus (esim. 3 lasta joiden kaikkien kanssa 3 vuotta kotona, monessa ammatissa ammattitaito on kyllä vanhentunut ja ilman työkokemusta on yli 30 vee vaikea työllistyä) pyrkii seuraavaksi pääministeriksi.



Eli jokaisesta kuukaudesta minkä äiti on töissä syntyy yhteiskunnalle 700 euroa ihan konkreettisesti persnettoa verrattuna siihen että äiti olisi kotona yhteiskunnan tuella?



Ja itse arvostan kotiäitiyttä, kenellä siihen on haluja ja mahdollisuus tehköön kuten parhaaksi katsoo, itsekin olen ollut hoitovapaalla. Mutta joku raja nyt sentään työssäkäyvien syyllistämiselläkin.

eli luulet, että olisin kateellinen? Sääliksi käy, jos raha on jollekkin se tärkein...Ja me tullaan hyvin toimeen mieheni palkalla. Saamme kaiken mitä tarvitaankin.

ja etkö sinä urpo käsitä et kaikilla ei välttämättä ole niin iso palkka mitä miehelläs on et pärjäätte siellä.

Ensinäkin meillä on vain 1 auto. Auto on kuitenkin pakollinen että pääsee liikkumaan, etenkin kun 2 kuukauden välein tehdään pitempi reissu miehen vanhemmille.

Asuntolaina on otettu jo aikaisemmin ennen lapsen syntymää ja todellakaan ei muuteta vuokralle sen takia että päästäisiin halvemmalla kun töihin meno on niin paheksuttavaa. Itse saan 800 e äitiysrahaa kuukaudessa. Laina summa on 1000 e/kk. Nyt kun mies on töissä niin pärjäämme, mutta juuri kun äitiyslomani loppuu heinäkuussa mies lähtee armeijaan. Tulomme pienentyvät 1800 e/kk. Saisin tukia joo, mut hoitovapaan raha ei kovin kummoinen ole ja edes tuo 800 e/kk riitä lainan maksuun saati muuhunkaan.

Menen mielummin töihin (lapsi tällöin 10 kk) ja hoidan raha asiat kuntoon, tuon ruuan pöytäämme, lapselle kunnolliset vaatteet ja asiat muutenkin paremmin kun oma ns. mielenterveyteni on tasapainossa.

Kökkikää kotona, jos se teistä tuntuu paremmalle, mutta kaikilla ei vaan ole mahdollisuutta siihen ja jos mulla olisi menisin silti töihin, en ole kotiäiti tyyppiä ja mä teen niinku mä teen. Siihen ei urpojen kotiäitien ruikutus vaikuta. (Urvoilla tarkoitan niitä ketkä eivät voi kunnioittaa toisten tekemiä erilaisia päätöksiä lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyen)

Miten se on teiltä pois jos jotkut menevät töihin? Kuulisin mielelläni järkevän vastauksen tähän jos sellaista edes on?

On väärin, että verorahoillani kustannetaan vaan sitä, että "ei halua" mennä töihin. Mun mielestä jokaisen, siis jokaisen, pitää elättää itsensä ja lapsensa. Ei pidä tehdä lapsia lainkaan, jos niitä ei ole vara elättää. On vain hienoa, että yhteiskuntamme tarjoaa hoitomahdollisuuksia, että äiditkin ja isät pääsevät töihin.

Huvittava kommentti, perustelusi kumoavat itse itsensä. Kotihoidontuki on muutaman satasen, verojen jälkeen alle 300€/kk. Jotkut kunnat maksavat tuohon päälle kuntalisää, osa ruhtinaallisestikin, monet eivät kuitenkaan maksa lainkaan. Päiväkotipaikka maksaa noin 1000€/kk, josta vanhemmat maksavat maksimissaankin vain vajaan kolmanneksen. Kaikki muu katetaan verovaroista. Eli työssäkäyvät saavat joka kuukausi vähintään 700€ tukea yhteiskunnalta lapsensa elatukseen! Kenellä olikaan varaa elättää lapsensa itse ja kenellä ei..?

Ei kannattaisi kytätä vain yhtä riviä talousluvuissa, vaan kokonaisuutta. Kokonaisuudessaan päivähoidosta ja siitä, että naiset voivat käydä töissä, on taloudellista hyötyä näin: - työssäkäyvä maksaa veroja -> verotuloja - työssäkäyvän palkalla on ostovoimaa -> verotuloja, hyvinvointia, työllisyyttä - työssäkäyvä käyttää työterveyshuoltoa ja käy kotonaolevia enemmän yksityisellä -> ei kuormita julkisia terveyspalveluja -> säästöä kunnille - päivähoitojärjestelmä työllistää valtavasti ihmisiä (hoitohenkilökunta, hallinto, kiinteistöjen ylläpito, keittäjät, siivoojat, kuljetukset jne) -> työllisyyttä, virkeyttä ja hyvinvointia kuntaan - työssäkäyvien perheissä ei tarvita sossun tukia -> säästöjä kunnalle - työssäkäyvissä perheissä on kotonaolevia vähemmän sosiaalisia ongelmia ja päihdeongelmia -> vähemmän kuormittamassa kunnan sote-palveluja -> säästöjä kunnalle

- Valtaosa työssäkäyvistä on keski- tai pienituloisia. He maksavat veroja parhaimmillaankin muutaman satasen kuukaudessa. Heidän verotulonsa ei riitä kattamaan edes heidän omien lastensa hoitokuluja, puhumattakaan että valtio jäisi plussalle. - Ostovoima ja työllistäminen ovat tärkeitä asioita, mutta todellisuudessa veikkaisin, että suurin osa pienituloisten rahoista ei mene suomalaisten yrittäjien tukemiseen, vaan halpatyövoiman tuottamien hyödykkeiden ostamiseen. - Onko tämä (työssäkäyvät käyttävät enemmän yksityisiä lääkäriasemia) tutkittu tosiasia vai mutua? Hyvätuloisten kohdalla varmasti totta, mutta valtaosa työssäkäyvistä ei kuulu hyvätuloisten kastiin. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että päivähoidossa olevat lapset sairastavat moninkertaisesti kotihoidettuihin verrattuna, joten työssäkäyvien vanhempien aiheuttamat kulut senkun nousevat kun tarvitaan sijaisia, sairaslomia jne. joita kotivanhemmat ja heidän puolisonsa eivät tarvitse. - Päivähoitojärjestelmä työllistää paljon väkeä, se on ehdottomasti totta. Mutta mikäli lakia (ryhmäkoot, hoitajien määrä/lapsiluku, sijaiset jne.) alettaisiin noudattamaan kunnolla ja sen lisäksi päiväkodeissa hoidettaisiin vain esimerkiksi yli 3v. lapsia, kuinka paljon väkeä todellisuudessa jäisi työttömäksi? Veikkaan, ettei juurikaan. Samat keittäjät, siivoojat, hoitajat, hallinto jne. siellä työskentelisi edelleen, vaikka lapset tulisivatkin hoitoon hieman vanhempina! Toisaalta tällä hetkellä kunnille aiheutuu paljon kuluja, sillä hoitajat ovat jatkuvasti sairaina ja väsyneinä ylisuurista ryhmistä ja valtavista paineista, eikä heidän sairaslomansa ja sijaisten järjestäminen ole ilmaista. - Työssäkäyvien joukossa on kylläkin yhä edelleen ihmisiä, jotka saavat niin pientä palkkaa, että sillä ei yksinkertaisesti elä, eli tämä ei pidä paikkaansa lainkaan. Toisaalta taas monet kotivanhemmat eivät todellakaan ole sossun asiakkaita! - Tähänkin (kotivanhempien ja heidän lastensa päihdeongelmat ja sosiaaliset ongelmat) kaipaisin jotain tutkimustietoa tueksi. Tottakai on selvää, että työttömien ja syrjäytyneiden joukossa ongelmat ovat suurempia.

Ja vielä vastakommentteja tähän, että onko päivähoitojärjestelmä ja pienten lasten äitien työssäkäynti _taloudellisesti_ kannattavaa _kokonaisuudessaan_:

- Työssäkäyvien naisten ostovoima tuntuu kyllä suomalaisten yrittäjien kukkarossa positiivisella tavalla. Eivät kaupat kuule ulkomaisiakaan tuotteita myy ilman katetta ja ilman, että koko touhusta olisi heille elinkeinoksi! Ne firmat menee kuule konkurssiin, joille ei plussaa viivan alle. Vai luuletko, että he harjoittavat hyväntekeväisyyttä?

- Tähän viitteenä laki työterveyshuollosta. Ilman työnantajien tarjoamaa työterveyshuoltoa julkinen sote-järjestelmämme kaatuisi. Ja minusta on päivän selvää, että työssäkäyvät käyvät enemmän yksityisellä kuin tukien varassa elävä. Voi olla että tutkimustakin löytyy, en jaksa kaivaa.

- Päivähoitojärjestelmä työllistää hirveästi ihmisiä ja tuo sitä kautta hyvinvointia. Tästä oltiin samaa mieltä.

- Se on monissa tutkimuksissa todettu, että äidin sosioekonominen asema korreloi voimakkaasti perheen olojen ja lasten hyvinvoinnin kanssa. Korkeamman sosioekonomisen aseman naiset palaavat myös keskimäärin aikaisemmin töihin. Kyllä niitä sosiaalisia, taloudellisia ja päihdeongelmia vain on enemmän niillä, jotka eivät ole työtä nähneetkään. Mene vain sossuun katsomaan ja tästäkin varmaan tutkimusta löytyy, en jaksa kaivaa. Mutta jälleen, poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen. Mutta että todennäköisemmin työelämän ulkopuolella olevat perheet kuormittavat enemmän julkisia sote-palveluja kuin työssäkäyvät.

- Lisään vielä yhden taloudellisen hyödyn. Pitkään kotonaolleilla kotonaoloa seuraa usein työttömyys/ uudelleenkouluttautumisjakso -> menoja yhteiskunnalle. Koko ajan työelämässä olleilla tällaista ei niin helposti tule.

Kyse minulla on KOKONAISTALOUDELLISESTA vertailusta. Luuletteko tosiaan, että Suomella menisi yhtä hyvin kuin menee, ellei pienten lasten äidit olisi työelämässä??? Kyllä vain kun ottaa kaikki taloudelliset vaikutukset huomioon, naisten työssäkäynti on yhteiskunnalle kannattavaa, vaikka päivähoitoon meneekin verorahoja. Se on pieni osuus verrattuna monenlaiseen muuhun taloudelliseen hyötyyn - säästöön tai tuloon valtiolle.

Kaikki tarvii olla niin suurta, iso talo, ulkomaanmatkoja yms.kun vois elää vähän niukemmin ja olla rento kotiäiti. Kiireinen työelämä stressaa ja tuo kiirettä - ja joillakin äideillä on hermot kireellä.

ei tarvi olla suurta, mutta mitä oikeastaan tarkoitat tuolla "olla rento kotiäiti"? Sitäkö, että elellään niukemmin ja elämä on pelkkää lasten- ja kodinhoitoa, mikä sitten suoritetaan iloisesti ottaen elämänsisältö arjen pienistä ja isoista sattumuksista?

Sori vaan, mutta kuulostaa todella ankealta :( En itse haluaisi elämäni olevan tuollaista. Itse en ole kotiäiti, tosin en kyllä töissäkään. Opiskelen, eli rahaa on TODELLA niukasti. Itse haluaisin kyllä matkustella, ja suren sitä ettei ole varaa. Voihan olla, ettei se lapselle (vielä) ole niin tärkeää, mutta itselleni se olisi, ja kai myös vanhempien asioilla on merkitystä. ja myöhemmin lapsikin varmasti nauttii kun pääsee näkemään maailmaa - toivon, että silloin taloudellinen tilanne on jo parempi ja matkustelukin on mahdollista (ja ei, en tarkoita jotain pakettimatkoja rannalle makaamaan, vaan vaikka omatoimista reissaamista Aasiassa tms).

Siis tiedän miten hän ajattelee. Tai ainakin luulen tietäväni. Ymmärrän myös hänen pointtinsa ja tunnistan senkin ihmistyypin josta hän puhuu, mutten ymmärrä tuota mustavalkoisuutta.



AP itse tyytyväinen kotona eikä edes kaipaa töihin. Nauttii lapsen kanssa olemisesta ja kokee itsensä tärkeäksi kotiäitinä. Tämä ok. Voi olla kuitenkin, että AP:lle työnteko on lähinnä kauhistus ja pelottava pakollinen paha elämässä, jota mieluusti lykkää niin pitkälle kuin mahdollista. Mies käy töissä ja maksaa siis suurelta osin perheen kulut, AP:lla itsellään on vähän rahaa käytössä kuukaudessa ja on siis jo pidemmän ajan oppinut tulemaan toimeen vähemmällä ja on tottunutkin tähän elämäntyyliin. Tämäkin ihan ok minusta. Hänen lapsensa ei ole ollut päivähoidossa eikä tule olemaankaan ainakaan ennen kuin 3-4-vuotiaana, jos se on AP:sta kiinni. Ap uskoo että varsinkin alle kolmivuotiaalle kotona äidin kanssa oleminen on parasta, ja epäilemättä hän käykin lapsineen myös kerhoissa, puistoissa jne. jotta lapsi saa sosiaalisia kontakteja. Eikä AP ole ihan väärässä siinä että pk-ryhmä ei välttämättä ole pienelle lapselle se paras paikka viettää suuren osan valveillaoloajasta. Mutta AP ei myöskään pysty itse kuvittelemaan, että lapselle päivähoito olisi mitään muuta kuin kärsimystä, ja vaikka sitä ei näkyisikään, se johtuu vain siitä että lapsi sopeutuu ja peittää pahoinvointinsa. Tosiasiassa AP ei pysty kuvittelemaan sitäkään, että antaisi pienen lapsensa jonkun muun hoidettavaksi koko päiväksi. Tietysti AP:n mielestä hyvä äiti on vain hänen itsensä kaltainen ihminen, joka ei edes halua tehdä muuta kuin viettää aikaa lapsensa kanssa niin paljon kuin mahdollista.



AP:tä myös ärsyttää kun jotkut hänen ystävänsä valittelevat miten menee niin paljon rahaa lainoihin tai ollaan niin väsyneitä illalla työpäivän jälkeen. Hänen mielestään useissa tapauksissa valitus on ihan turhaa ja tilanteen voisi hyvin järjestää toisin, jos haluaisi. AP voi olla oikeassa joissakin tapauksissa, on olemassa se toisenlainen ihmistyyppi, joka oikeasti haluaa tehdä töitä tienatakseen käyttörahaa ja ostaakseen paljon asioita, joka ei halua harkita mitään kulutuksen vähentämistä, eikä edes juuri pidä lapsista eikä hermo veny lasten kanssa kikkailuun, mutta on silti lapsiperheellinen. Toivoo vain että nämä ruuhkavuodet menisi nopeasti ohi. Parisuhdetta kiristää se jatkuva tienaamisen vaatimus, rahanmeno ja lasten hoidon sovittaminen työelämän kanssa. Joka päivä samaa ja lomat on hartaasti odotettu henkireikä.



Mutta kaikilla töissä käyvillä perheellisillä ei ole tällainen ääripään tilanne, vaan suurin osa on jotakin näiden kahden arkkityypin väliltä. Ja joko AP ei näe sitä tai ei ole huomannut erotella ääripäitä. On perheitä, joissa lapsi (siitä huolimatta että hänet on hoidettu kotona hyvin ja vanhemmat nauttivat hänen kanssaan elämisestä) menee ihan mielellään hoitoon, vaikka olisikin alle kolmivuotias. On hoitopaikkoja joissa melutaso ei ole jatkuvasti yli 85 dB ja lapset jatkuvassa stressissä. On vanhempia, jotka käyvät töissä mutta eivät 60 h/vko. Rahan tienaaminen voi olla vain yksi syy työssäkäymiselle. Jos molemmat ovat töissä, rahaa on enemmän ja vaikka sitä ei tuhlattaisikaan mihin tahansa, sitä on silloin kun tarvitaan eikä tarvitse säästellä.



AP:n on varmaankin mahdoton hyväksyä, että se työssäkäyvän lapsiperheellisen elämän yhtälö voi olla kaikkien kannalta onnellinenkin. On lapsia jotka viihtyy sekä hoitopaikassa että kotona. Hoitopaikassa (esim. hyvin toimiva päiväkoti, hyvä pph, hyvä kotiin palkattu lastenhoitaja) voi olla paljonkin sellaisia hyviä puolia mitä kotihoidossa ei ole. AP varmaankin olettaa, että vähintään siinä tulee lapselle jotakin piilevää psykososiaalista vammaa, joka ilmenee vasta vuosien päästä. Ne joiden lapset ovat tyytyväisinä hoidossa eivät tähän vammautumiseen usko, mutta AP:n mielestä se on vain itsepetosta tai lähisokeutta. Hän ei voi tajuta sitä, että ehkä se voikin olla ihan ok, kun hänen mielestään se ei voi mitenkään olla ok. Monelle ihmiselle työ voi olla se yksi elämään tarkoitusta tuova asia siinä mielessä kuin ap:lle se on lapsen kanssa kotona oleminen. Kotityöt eivät kasaudu päivän aikana, kun kotona ei ole ketään sotkemassa. Kaikki syövät siellä missä päivänsä sitten viettävätkin. Saatetaan saada tulot nostettua siinä määrin että pystytään elämään mukavasti myös tulevaisuudessa.



Tällaisia ajatuksia tuli minulle mieleen, itse nautin sekä kotona olemisesta että haastavasta työelämästä, aika aikansa kutakin. Minulla on myös ollut onni löytää hyvä hoitopaikka lapselle, eikä hänen hoitopäivänsä useinkaan veny pitkiksi. Vapaapäiviäkin pystytään järjestämään. Olen vielä niin ikävä, että mielelläni antaisin vanhempien lasten olla parjatussa virikehoidossa parina päivänä viikossa, jos pikkusisaruksia siunaantuu. Ja mielestäni se olisi hyväksi kaikille meistä.



AP:n kaltainen kommentoija, joka esittää että kaikkien pitäisi olla kotona vuosikausia, vaikka hän tarkoittaakin hyvää, mielestäni tavallaan heikentää niiden asemaa, joiden on pakko olla töissä ja laittaa lapset nuorina hoitoon. Miksi siitä pitäisi syyllistää. Kaikilla ei ole niin ihanteellinen työtilanne että voisi valita asuinpaikkansa yms vapaasti, eikä kaikilla ole esim. sitä puolisoa tienaamassa. Tärkeämpää olisi saada muutosta siihen päivähoitosysteemiin, jotta voitaisiin varmistaa että hoito on laadukasta ja tukee lapsen kehitystä.

mutta vaikka olisin niin rikas etten tarvitsisi lisää rahaa, laittaisin mielelläni heidät kuitenkin hoitoon. Ei siksi että saisin homehtua sohvan nurkassa, enkä 9 kk ikäisestä alkaen, enkä valtavaan hälyiseen pk-ryhmään, enkä kymmeneksi tunniksi viitenä päivänä viikossa. Vaan siksi että voisin esimerkiksi opiskella tai muuten kehittää itseäni, ikää lapsella olisi noin 1,5-vuotta tai 2-vuotta, ryhmä olisi pieni joko pk-ryhmä tai pph, ja hoitoaika esimerkiksi 4 tuntia neljänä päivänä viikossa tai viisi tuntia kolmena päivänä viikossa. Tämän tekisin siis ihan vapaaehtoisesti ja ilolla.



Tämä siksi että uskon ja olen mielestäni omissa lapsissani sen nähnytkin, että tuonkin ikäinen lapsi pitää saman ikäisten seurasta. Hoitopäivän rytmillisyys on hyväksi verrattuna kotihoidon vanuviin rytmeihin ja päiväohjelmiin. Minulla ei ole mitään harhaluuloja siitä, ettäkö olisin korvaamaton hoitaja ja kasvattaja lapsilleni. Tiedän ettei ne paljon minua muistele siellä hoidossa sen muutaman tunnin aikana, ja minun on paljon paljon helpompi hoitaa esimerkiksi pakolliset asioinnit ilman lapsia. Miten lapselle voisi olla mukavampaa vaikka käydä ostoskierroksella äidin kanssa, jonottaa virastossa ulkovaatteissa tai istua autossa turvaistuimeen köytettynä, jos vaihtoehtona olisi vapaa leikkiminen tai ulkoilu turvallisessa hoitopaikassa. Minun mielestäni tuo hoitopaikka voittaa tuossa tilanteessa 100-0. Omat lapseni on menneet iloisina hoitoon, ei ole ollut mitään suurempaa itkudraamaa. Sitä en haluaisi, ja sellaisen herkemmän ja eron raskaasti ottavan lapsen kohdalla hoitoon jättäminen ei varmaankaan olisi vapaaehtoisesti paras ratkaisu tuossa iässä. Uskoisin että AP:lle olisi raskasta edes ajatella, että oma lapsi voisikin viihtyä hoidossa. Koska silloin pitäisi keksiä itselle jotakin asiallista tekemistä päiväksi, kun pelkkä oleminen eli lapsen kasvattaminen ei riitäkään.

Olen itse nyt hoitovapaalla siihen asti, että nuorin on 1v2kk ja palaan sitten töihin. Olisin palannut töihin jo vanhempainvapaan loputtua, mutta ilmoitin työnantajalleni raskaushöyryissä, että palaan töihin vasta kuopuksen ollessa tuonikäinen.



Meillä ei ole sellaisia menoja, ettenkö voisi olla kotona. Kyse on siitä, että tämä on niin helkkarin passivoivaa ja tylsää. Samat hommat tulee hoidettua, vaikka kävisinkin töissä: leikittyä, arkarreltua, luettua ja ulkoiltua lasten kanssa, siivottua, laitettua ruokaa, käytyä kaupassa, pestyä pyykkiä ja kuljetettua vanhempia lapsia harrastuksiin ja kouluun. Lasten olemassa oloajan olen tehnyt lyhennettyä työaikaa 30h/vk (mistä vain 20 tuntia on työpaikalla, muun voin hoitaa kotoa käsin) ja samalla kaavalla aion jatkaa. Käteen jää kuussa 1800 euroa. Sillä voisi kustantaa ne kaksi ulkomaanmatkaa, tai meidän tapauksessa lapin reissun ja etelän matkan, jotka tänä vuonna jäävät tekemättä. Eikä se haittaa.



Tunnen kotona ollessani olevani täysi lusmu ja laiskimus, kun mitään kodin ulkopuolelle näkyvää ei synny. Toisin kuin töissä käydessä. Ymmärrän niitä, ketkä nauttivat kotona olosta ja haluavat jäädä kotiin. Sitä en ymmärrä miksi minun tarvitsisi jäädä kotiin, koska kaipaan konkreettista työn tekoa.



En jäisi kotiin, vaikka siitä maksettaisiinkin hyvin. Kaipaan työympäristön sosiaalista ilmapiiriä ja ammattiosaamistani ja sen toteuttamista. En arvosta kotiäitiyttä "ammattimielessä" minään. Arvovalintana kunnioitan sitä toki samalla tavalla kuin muitakin ihmisten arvovalintoja, vaikka ne eivät yhtenisi omieni kanssa.



Teen täsmälleen samat asiat lasten kanssa ja kotona silloin kuin käyn töissä kuin nyt tälläkin hetkellä. No erotuksena se, että silloin ei ole aikaa lueskella niin paljoa lehtiä ja kirjoja, notkua täällä netissä ja käydä jumpissa kuin nyt. Mutta niistä mikään ei ole lapsiltani pois, vaikka en siitä sitten ehdikään. Töissä käydessä tämä "oma aika", jota kotona olo tarjoaa, puuttuu lähes kokonaan.



Että sillai.

riski on suuri, että hänellä ei ole enää sen jälkeen koulutusta vastaavaa työtä ja/ tai osaamista. Tämä tulee yhteiskunnalle valtavan kalliiksi, sillä esim. yksi ylempi yliopistotutkinto maksaa yhteiskunnalle yli 200 000€! Ei meillä ole varaa heittää hukkaan korkeasti koulutettujen osaamista laajassa mittakaavassa.



Kotiäidiksi vuosikausiksi jääminen on todellinen vaihtoehto vain jos on vakituinen työ, joka säilyy "takataskussa" vaikka kymmenen vuotta, kun vain tekee tarpeeksi lapsia alle 3 v. ikäerolla, tai sitten jos on kouluttamaton tai vähän koulutettu ihminen, jolla ei ole oikeastaan mitään menetettävää.



Lapsen etu ei tietenkään ole päiväkotihoito täysipäiväisesti 10 kk ikästä, mutta niitä vaihtoehtoja on niin monia muitakin. Meillä lapset menivät aikanaan hoitoon kivaan pieneen ryhmikseen 2- ja 3-vuotiaina lyhennetyllä hoitoajalla.

kotiäitiyttä saa kyllä arvostaa. Ehkä se ei vaadi "ammattimielessä" paljon, vaikka onhan toki lapsen kasvatukseen tai vaikka kodinhoitoon liittyvää tutkimustietoa paljonkin johon perehtymällä voi sitä ammattimaisuustasoa nostaa, mutta ei se minusta ole missään tapauksessa hukkaan heitettyäkään aikaa, ainakaan jos pystyy hoitamaan lapset ja kodinkin hyvin sinä aikana.



Esimerkiksi menojen karsiminen ja se mistä ap:kin ymmärtääkseni puhui, eli vähempään tyytyminen, on minusta ihan kunnioitettavia saavutuksia. Minusta on ihan ok, jos työ sen muutaman vuoden ajan on omien lasten hoito.



Mutta samaan aikaan pitäisi pystyä hyväksymään, että on ihmisiä jotka on kokeilleet sitä kotiäitiyttä, ja todenneet että se on heille lomailua, eivätkä he halua lomailla monta vuotta. Ja niinhän se on, jos olet työssäkäyvä vanhempi, lomat on sitä mitä kotiäiti tekee joka päivä.



Mutta AP:n kirjoituksessa tulkitsinkin pointiksi sen, että on ihmisiä jotka materian tavoittelun takia venyttää itsensä liian ohuelle, kituvat paskamaisessa duunissa 8 h päivässä, istuvat ruuhkassa 1 h, huiskivat iltatoimet kirkuvien ja tappelevien lasten kanssa hermo kireällä, nukkuvat huonosti lyhyet yöunet ja aamulla sama uusiksi. Jos ainoa syy miksi näin tehdään, on se että halutaan päästä sinne etelän lomalle kaksi kertaa vuodessa ja halutaan shoppailla viikonloput lähikauppakeskuksessa rytkyjä, niin ei siinä minustakaan ole järkeä. Mutta tietysti jokainen päättää itse onko se sen arvoista.

"Mutta AP:n kirjoituksessa tulkitsinkin pointiksi sen, että on ihmisiä jotka materian tavoittelun takia venyttää itsensä liian ohuelle, kituvat paskamaisessa duunissa 8 h päivässä, istuvat ruuhkassa 1 h, huiskivat iltatoimet kirkuvien ja tappelevien lasten kanssa hermo kireällä, nukkuvat huonosti lyhyet yöunet ja aamulla sama uusiksi. Jos ainoa syy miksi näin tehdään, on se että halutaan päästä sinne etelän lomalle kaksi kertaa vuodessa ja halutaan shoppailla viikonloput lähikauppakeskuksessa rytkyjä, niin ei siinä minustakaan ole järkeä. Mutta tietysti jokainen päättää itse onko se sen arvoista."



Juuri tätä minä tarkoitin. Ja tätä ympärilläni olen nähnyt. Toki ymmärrän jos puolisona on hyvin pienituloinen mies, esim siivooja ja silloin ei miehen palkalla välttämättä pysty elämään.

tulee minun ainakin veroilla ja päivähoitomaksuilla kuitattua se 2 x n.900euroa, joka päivähoidon hinnaksi lastemma hoitomaksulaskussa ilmoitetaan. Jää ja rahaa vielä muighinkin yhteisiin asioihin tienaamiani veroeuroja.

31:anteeksi mutta se tulee kylläkin yhteiskunnalle kalliimmaksi,että hoidatat lapsesi tarhassa puoli-ilmaiseksi.Tarhamaksuhan ei ollenkaan kata lasten hoitoa oikeesti!

tiedän kyllä ettei lapset hoidossa ole 24/7. Mutta kotäidillä on huomattavasti enemmän aikaa lapselle, kun työssäkäyvällä äidillä.



Kyllä ymmärrän jos on kertakaikkiaan rahallinen pakko mennä töihin. Mutta sitä en ymmärrä jossei haluta tulla toimeen vähän vähemmällä, jos miehen palkka on kuitenkin ihan ok. Vaan halutaan niin kamalasti ostaa kaikkea, isot talot, uudet autot, merkkivaatteita,turhia ulkomaanmatkoja, yms ulkoista millä halutaan viestittää että menee hyvin. Kun pienemmälläkin tulisi toimeen.

joka menee yhden korkeakoulutetun opiskeluun yhteiskunnalta! Lisäksi pitää huomioida se työn tuotos, sillä se töissä tehtävä työhän tuottaa myös, joko aineellista tai aineetonta hyödykettä, joka on rahanarvoista tälle maalle. Kyse ei ole pelkästään yksilön maksamista tuloveroista vs. päivähoitomaksut!!

Tähän keskusteluun kaivattaisiin kipeästi kansantaloustieteen asiantuntijaa, että saataisiin faktat kohdalleen..

Hyväpalkkaisessa työssä, tulee minun ainakin veroilla ja päivähoitomaksuilla kuitattua se 2 x n.900euroa, joka päivähoidon hinnaksi lastemma hoitomaksulaskussa ilmoitetaan. Jää ja rahaa vielä muighinkin yhteisiin asioihin tienaamiani veroeuroja.

31:anteeksi mutta se tulee kylläkin yhteiskunnalle kalliimmaksi,että hoidatat lapsesi tarhassa puoli-ilmaiseksi.Tarhamaksuhan ei ollenkaan kata lasten hoitoa oikeesti!

"Mutta AP:n kirjoituksessa tulkitsinkin pointiksi sen, että on ihmisiä jotka materian tavoittelun takia venyttää itsensä liian ohuelle, kituvat paskamaisessa duunissa 8 h päivässä, istuvat ruuhkassa 1 h, huiskivat iltatoimet kirkuvien ja tappelevien lasten kanssa hermo kireällä, nukkuvat huonosti lyhyet yöunet ja aamulla sama uusiksi. Jos ainoa syy miksi näin tehdään, on se että halutaan päästä sinne etelän lomalle kaksi kertaa vuodessa ja halutaan shoppailla viikonloput lähikauppakeskuksessa rytkyjä, niin ei siinä minustakaan ole järkeä. Mutta tietysti jokainen päättää itse onko se sen arvoista."

Juuri tätä minä tarkoitin. Ja tätä ympärilläni olen nähnyt. Toki ymmärrän jos puolisona on hyvin pienituloinen mies, esim siivooja ja silloin ei miehen palkalla välttämättä pysty elämään.

Viesteistäsi moni on kuitenkin tulkinnut niin, että mielestäsi lapsen päivähoitoon laittaminen on pahinta mitä voi tehdä, ja vahingollista lapselle. Se on eri asia kuin huomauttaa rakentavaan sävyyn, että menoista on usein mahdollista tinkiä ja silti elää ihan tyydyttävää elämää, jos haluaa hoitaa lapsensa itse kotona mieluummin. Jos pointtisi on painottaa ns. pehmeitä arvoja oravanpyörässä juoksun sijaan, niin se on ihan ok ja mielestäni ihan tervetullutta. Samaten lasten hyvinvointi täytyy olla etusijalla aikuisten tehdessä elämänvalintojaan. Mutta ei kannata demonisoida päivähoitoa tai toisenlaista urasuuntautuneempaa elämäntapaa, jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Asiat ei ole niin mustavalkoisia.

Eli vaikka varmaan on niitä ihmisiä, jotka kotihoito/päivähoito-akselilla valitsee ehdottomasti sen päivähoidon heti kun mahdollista, siitä syystä että haluavat haalia materiaa ja koska eivät kestä olla kotona lapsen kanssa eivätkä välttämättä edes välitä lastensa hyvinvoinnista, on kuitenkin paljon (enemmän?) ihmisiä jotka ei näe sitä joko/tai-kysymyksenä eivätkä koe että joutuvat oleellisesti tinkimään kenenkään hyvinvoinnista laittaessaan lapsen laadukkaaseen päivähoitoon tai hoitaessaan kotona.