Onko teidän pakko siirrellä liukuhihnan asiakaserottimia kaupan kassajonossa?

mulla on pakko-oireinen häiriö ja mua inhottaa, jos joku tulee liian lähelle mun ostoksia. Saati jos se oma likainen kassi pannaan siihen hihnalle ja kaatuu sitten mun ostoksiin, silloin mulla menee ostokset roskiin. Samoin se, että ne lapset kiipeävät sinne kassa-hihnan päähän likaisine haalareineen ja tumppuineen huitomaan. Enkä mä halua toisten ihmisten koskettavan mua. Joten kaupassakäynti on mulle äärettömän vaikeaa. Mä usein tarkoituksella hidastelen, että edellinen on kerennyt kerätä tavaransa, ennenkuin alan omiani laittaa, tukin tien ja valtaan koko kassahihnan, jottei muut pääse työntymään siihen yhtä aikaa(usein joku työntää jo omiaan, ennenkuin mun on edes hihnalla) jotta mä selviäsin omine oireineni ostoskäynnistä. Anteeksi.

pakko-oireista häiriötä lääkityksellä ja terapialla. Muiden ei tarvitse mukautua sinun pakko-oireisiisi.

Missähän ohjekirjassa näin lukee?

Kaiken maailman hulluja pipipäitä keskuudessamme vaeltaa. Itsekin hermostun joskus kaupassa, mutta syynä ovat nuo stanan nutaajat, jotka tukkivat kärryillään ja hitaalla nysväämisellään kaikki väylät ja kassalinjat. Taitavat olla juuri näitä av-palstan neurootikkoja, jotka ruuhkassakin tarvitsevat oman tilansa, jottei vaan oma tomaatti joudu vieraan tomaatin koskettamaksi.



Ei hyvää päivää teidän kanssanne.

Kun meitä muita ei oikeastaan kiinnosta sinun mielenterveysongelmasi, haluamme vain asioida kaupassa kuten muutkin normaalit yksilöt. Eli sun täytyy nyt alkaa tekemään ostoksesi vaikka netissä. Ei meillä ole mitään velvollisuutta muuttaa normaaleja kaupassakäyntitapojamme sinun mielenterveysongelmiesi takia. Mietipä vähän.

sinä välitä. Vaikka sun lapsillesi saattaisi sama iskeä milloin vaan. Tai ehkä sullekin, sitten sua voisi kiinnostaa. Mä pyysinkin sulta anteeksi, että käyttäydyn oudosti siellä kaupassa, kun tiedän ettei enempää ole tehtävissä. Mutta mä tiedän, että on siellä av-mammojen joukossa joku yksilö varmaan, joka saattaa herätä ajattelemaan, että jollain ihmisellä voi olla tuollainenkin ongelma, ja siksi se käyttäytyy jotenkin oudosti. Ja ehkä se av-mamma saa sitten pidettyä oman verenpaineensa siedettävällä tasolla, jos joku ei niin ripeä siellä kaupassa olekaan. Tai jos joku paniikkihäiriöinen käyttäytyy oudosti jossain, haluaa välttämättä tietylle paikalle tai joutuu pakenemaan jostain tilanteesta. Ei se ymmärrys, että jokainen meistä voi sairastua johonkin kummalliseen ja raivostuttavaa käyttäytymistä aiheuttavaan tautiin, meistä kenestäkään ainakaan huonompaa ihmistä tee.

mutta minä ajattelen, että se ei oikeuta minua esim hylkäämään täpötäysiä ostoskärryjä kauppaan ja säntäämään paniikissa ulos. Vaikka minulle usein iskeekin paniikki kaupan kassalla, se ei oikeuta minua siihen, että saan aiheuttaa muille ylimääräistä työtä ja hankaluutta. Tämä on vain minun korvieni välissä oleva ongelma. Tämä ajattelutapa on siedätyshoidon a ja o. Jos annan periksi paniikille, voisin alkaa vaatia henkilökunnalta ja muilta asiakkailta kaikenlaista poikkeuksellista apua. En kuitenkaan tee niin, koska se ei ole kohteliasta. Minä laitan ostokseni normaalisti hihnalle ja kärsin nahoissani ne sydämentykytykset, joita tulee. Jos tulee oikein sietämättömän paha olo, koen että olen velvollinen käyttämään lääkitystä niin että pystyn käymään kaupassa. Myös mielenterveysongelmista kärsivillä on vastuu toiminnastaan.

Jos ei kestä sitä, että kaupassa on erilaisia ihmisiä, niin kannattaa valita joku pieni ja rauhallinen kauppa, jossa saa asiansa hoidettua mieleisellään tavalla. Ruoat voi tilata myös kotiinkuljetettuna jos ei halua olla muiden ihmisten kanssa samassa paikassa. Market ei ole oikea paikka ihmiskammoiselle tai pöpökammoiselle!

vaikkei aina huvittaisi. Mikset sinä jättäisi lapsiasi pois kauppareissulta.

Muistaisit itsekin, että kaupassa on erilaisia ihmisiä, joilla on kenties vaikkapa joku diagnoosi.

Mutta sun kakarat on tietysti tärkeämpiä kuin muut ihmiset.

että pystyt toimimaan normaalisti. Ei kai lapsiperheiden tarvitse hommata lapsilleen hoitajia kauppareissujen ajaksi jotta mt-potilaat saa käydä rauhassa kaupassa. On se nyt oikeesti kumma kun lapsia ei saisi viedä mihinkään kun ne aina häiritsee joitakuita niin helvetisti. Sitten niiden pitäis osata kauppa- ja ravintolakäynnit kuin itsestään kun 18v. viimein saavat luvan mennä niihin.

Joka ikinen kerta kaupassa muistutan: älä laapi liukuhihnaa (tapana työntää nenä tai kädet kiinni siihen liukuhihnan reunaan että näkee ostokset).

Joka ikinen kerta sanon että älä kiipeä siihen päätyyn.

Nyt vasta on alkanut muistaa noita asioita. Muutoin hän on hyvätapainen ja tottelevainen lapsi, mutta tietenkin se että liukuhihnat on aikuisten tasolla tarkoittaa sitä, että lapsia kiinnostaa mahdottomasti nähdä myös ne ostokset. Ja tietty jos näkee muiden toimivan niin, niin sitten itsekin pitää matkia.

Itse toivoisin että niihin päätyihin saisi sellaiset pienet kyltit, että tarkoitettu vain ostoksille tai ethän kiipeä tähän, ei kestä istumista tms. Eräässä kaupassa olen tällaisen pikkuisen kyltin nähnytkin ja huomasin lastenkin kunnioittavan sitä paremmin. (oli kuvallinen kyltti)

siellä päädyssä roikkuvat lapset. Se pääty on kasseja varten, ei kiipeileviä tenavia varten.

"Parhaimmillaan" nämä kullanmurut räpläävät toisten ostoksia ja kyselevät typeriä (sori, en ole sosiaalinen yksilö vieraita lapsia kohtaan).

Käytöstavat ovat tosiaan hukassa. Lapsi ei tietysti automaattisesti voi osata kaikkea, mutta vanhemmat voisivat toisinaan vaivautua hiukan kasvattamaan.

Ja pakko käydä kaupassa, yksin kylläkin harvemmin. Laitan kapulat sekä ennen ja jälkeen omien ostoksieni.

Okei, en pidä siitä, jos kassalla joku hönkii niskaan, tai tökkii niillä hiton kärryillä.En usko, että tykkäisin siitä yhtään sen enempää ilman paniikkihäiriöökään.

Mulla isompi muksuista pakkaa tavaroita tai mies. Pienempi muksuista saattaa roikkua siinä kassahihnan päässä, mistä komennan pois.

Omalla tavallaan ap, ymmärrän sinua. Mutta en tuota käsitystä, että mt-ongelmasi on kanssaihmisten otettava huomioon. Mistä sen voi tietää, kun ei se päällepäin näy? Tietenkin normaalia ihmisten välistä kohteliaisuutta voi vaatia, mutta ei mitään erityiskäytöstä.

Ja siihen tavaroitten likaisuuteen, osta puhdistuspyyhkeitä, millä pyyhit kätesi sen jälkeen kun olet saanut tavarasi pakattua.

Toinen millä voi toimintaa helpottaa kassalla, on laittaa ne ostokset siihen hihnalle siinä järjestyksessä, missä ne menevät kassiin. Helpottaa huomattavasti...

En oo tajunnutkaan kuinka vaikeaa kaupassakäynti voi olla.



Huippu oli tämä että jos asiakas ei laita kapulaa omien ostostensa perään niin seuraavakaan ei laita vaan katsoo oikeudekseen maksattaa ostoksiaan edellisellä! EIpä ole tosiaan tullut mieleen että tuo on joku ongelma. Jos edelläni menevä ei ole laittanut kapulaa (oletan että ei ole huomannut) laitan itse.



Olen myös suurperheen äiti ja ostan kaupasta kerralla paljon, eikä siinäkään ole ongelmaa. Kun olen saanut lapattua ostokseni hihnalle, siirryn ripeästi toiseen päähän pakkaamaan ja pidän samalla silmällä milloin viimeinen ostokseni on vedetty kassan läpi jolloin menen maksamaan. Kuka suurperheen äiti ei muka pysty yhtäaikaa pakkaamaan ja pitämään silmällä kassan toimia? EIkö me tehdä kotona päivät pitkät samaa, toisella silmällä seurataa jälkikasvun touhuja samalla kun tehdään muuta?



EI muuten ole tullut mieleeni päästää pakkaamaan niin pieniä lapsia jotka saattavat laittaa kassiin muidenkin ostoksia. Pakkausapuna mulla on joskus niin isoja lapsia jotka osaa sen homman ilman silmälläpitoa. Ja on muuten sen verran yksinkertainen homma ettei tarvi harjoittelua jostain taaperoiästä alkaen :)



Kiellän myös aina lapsia kiipeämästä sille tasolle kassahihnojen päässä.

siis hyvää päivää, oikeesti...

Olisi liian vaikeaa. Voit myös kokeilla käydä pienemmmissä kaupoissa ja ei ruuhka aikana. T. myös pakko-oireinen

ja mua inhottaa, jos joku tulee liian lähelle mun ostoksia. Saati jos se oma likainen kassi pannaan siihen hihnalle ja kaatuu sitten mun ostoksiin, silloin mulla menee ostokset roskiin.

Samoin se, että ne lapset kiipeävät sinne kassa-hihnan päähän likaisine haalareineen ja tumppuineen huitomaan.

Enkä mä halua toisten ihmisten koskettavan mua.

Joten kaupassakäynti on mulle äärettömän vaikeaa. Mä usein tarkoituksella hidastelen, että edellinen on kerennyt kerätä tavaransa, ennenkuin alan omiani laittaa, tukin tien ja valtaan koko kassahihnan, jottei muut pääse työntymään siihen yhtä aikaa(usein joku työntää jo omiaan, ennenkuin mun on edes hihnalla) jotta mä selviäsin omine oireineni ostoskäynnistä.

Anteeksi.

Repeilen täällä lukiessani että ap ei halua tavaroihinsa koskettavan

EI tullut sitten mieleen että niihin sun valitsemiin tavaroihin on voinut koskea moni. Lapset räkäsillä ja likasilla käsillään. Aikuiset perseisillä käsillään.

Vai muuttuuko ne tavarat siinä vaiheessa neitseelliseksi ja puhtaiksi kun sä valitset ne hyllystä???

HIHIII

ostoksiini ja toinen lappaa omansa siihen ihan kiinni. Sitten ne kaatuilevat sekaisin kuitenkin ja lopulta on kuin mitään kapulaa ei olisi välissä ollutkaan vaan saa juosta erottelemaan omat ostoksensa seuraavan ostoksista.

Todella epäkohteliasta ja typerää tunkea se kapula ihan kiinni. Siihen kuuluu jättää vähän väliä.



Ja lasten ei kuulu roikua siellä pakkauspäädyssä. Mulkoilen kyllä tosi äkäisesti jos joku mukula uskaltaa roikkua mun ostosteni päällä ja yleensä se on tepsinyt.

jonkun muksun siellä hihnan päähän kiivenneenä, mä pistän stopin, enkä pistä omiani hihnalle. Seistäänpä siinä sitten odottelemassa että lapsonen on harjoitellut.

sunkin pipon kiristystä kaupassa kenenkään katsella.

Enpäs ole ennen tätä ketjua ajatellut, että joku vetää meloonit nenäänsä jostain kapulasta ja sen siirtelystä saati lasten ostosten pakkaamisesta. Taidankin ruveta viihdyttämään itseäni siirtelemällä kapulaa ja oikein pyytämällä lasta pakkaamaan kaikki meidän ostokset. Sitten voin laskea kenellä pipo kiristää ja kuinka paljon.

Hahhaa :DDD

että kerran tällainen kiipeilyä harrastava lapsi "pakkaili" siellä päädyssä ja oli ottamassa jo mun ostoksia sinne äitylinsä pussiin. äitinsä huomasi ja näytti olevan vähän nolona..

Olen minäkin muutaman kerran lapsilleni joutunut sanomaan ettei saa ottaa toisten ostoksia.

Eikä se minusta ole noloa ollut.

Pari päivää sitten hieman hämmästyin kun vanhempi rouvashenkilö ostoksensa pakattuaan nosti ostokseni ilmaan ja kysyi 'kenen nämä oikein ovat'. Olisi tunkenut ne kassiinsa ellen olisi kieltänyt ö_ö Itse olin silloin maksamassa ostoksiani (joita oli niin vähän etten ehtinyt niitä pakkaamaan ennen maksamista ja ostokset etenivät hihnalla ihan päätyyn asti).

Jos joku mummo on linnoittautunut maksupäätteen luo kun tulet maksamaan, niin miksi ette ystävällisesti pyydä rouvaa siirtymään. Esimerkkilause vinkiksi, saa kopioida: Anteeksi mutta mun pitäisi vielä maksaa nämä, joten voitteko hieman siirtyä. Tai kun joku urpo tökkii kärryllä takapuoleen, niin kääntyminen ja huomatus tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn: Anteeksi, mutta kärrynne osuu minuun enkä valitettavasti pääse nopeammin liikkumaan jonossa. Yleensä saa jopa anteeksipyynnön ja kantapäät ja persaus saa olla rauhassa.

äitini on juuri semmoinen mummo, joka jumittaa maksupäätteelle pakkaamaan ostoksia (h i t a a s t i). Joskus ollaan oltu yhtä aikaa ostoksilla samassa kaupassa ja olen pyytänyt menemään eteenpäin kun hän on tapansa mukaan jäänyt jarruksi siihen kassapäätteelle, ja omat ostoksenikin jo jonkin aikaa odotelleet pakkauspäädyssä. Sanoin jotenkin näin 'voisitko mennä vähän eteenpäin, että minäkin pääsen maksamaan'. Vastaukseksi sain napakan 'takaa tuleva väistää!'

Puhuminen toimii vain silloin kun kuulija haluaa ymmärtää sanasi. Kaikkien kanssa puhuminen ei toimi.

pakkaamaan kauppaostoksia pienenä, sitten sinä Jemina-Jessica valitat kuinka huono äiti minä, sinun anoppisi olen ollut, kun en mitään ole opettanut pojalleni.

TODELLAKIN opetan lastani pakkaamaan ja kantamaankin niitä kauppaostoksia ennen teini-ikää.

pakkaamaan kauppaostoksia pienenä, sitten sinä Jemina-Jessica valitat kuinka huono äiti minä, sinun anoppisi olen ollut, kun en mitään ole opettanut pojalleni.

TODELLAKIN opetan lastani pakkaamaan ja kantamaankin niitä kauppaostoksia ennen teini-ikää.

tuota meidän Antti-Kristoa ei ole pienenä opetettu, mutta ihan hyvin se oppi kaupassa käymään, vaikka alkoi harjoitella vasta miltei nelikymppisenä.

Mina voin kayda kaupassa vaikka yhdelta yolla jos alkaa muut ihmiset ahdistamaan.

Meilla on pakkaajat jotka hoitavat sen homman eika kukaan ole koskaan karryillaan toninyt.

Osataan myos sanoa excuse me, please ja thank you.

t.usalainen

Haluan itse pakata ostokseni!

Mina voin kayda kaupassa vaikka yhdelta yolla jos alkaa muut ihmiset ahdistamaan.

Meilla on pakkaajat jotka hoitavat sen homman eika kukaan ole koskaan karryillaan toninyt.

Osataan myos sanoa excuse me, please ja thank you.

t.usalainen