Onko teidän pakko siirrellä liukuhihnan asiakaserottimia kaupan kassajonossa?

sitä kassatätiä eli paljon käytännöllisempää on sen jonossa ekana olevan laittaa pulikka ostostensa jälkeen. Kun sitten nämä valittajat, joiden mielestä takana olija tulee liian lähelle, vetävävät herneen nenään siitäkin, että no nyt se takana oleva tönii kun pitää saada se palikka.



Eli paljon käytännöllisempää on laittaa palikan sen, joka sitä lähempänä on. Eiks jee? Joissain kaupoissa tosin ystävällinen kaupan täti pukkaa sitä pulikkajonoa niin, että takana olevakin siihen helposti yltää mutta näin ei ole läheskään aina ja joka kaupassa. Silloin jätän surutta sanomatta mistä alkaa mun ostokset jos edellä oleva on niin pälli ettei tajua palikkaa väliin laittaa.

Jos joku mummo on linnoittautunut maksupäätteen luo kun tulet maksamaan, niin miksi ette ystävällisesti pyydä rouvaa siirtymään. Esimerkkilause vinkiksi, saa kopioida: Anteeksi mutta mun pitäisi vielä maksaa nämä, joten voitteko hieman siirtyä. Tai kun joku urpo tökkii kärryllä takapuoleen, niin kääntyminen ja huomatus tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn: Anteeksi, mutta kärrynne osuu minuun enkä valitettavasti pääse nopeammin liikkumaan jonossa. Yleensä saa jopa anteeksipyynnön ja kantapäät ja persaus saa olla rauhassa.

Juuri siksi, ettei takanani olevan tarvitse kurkotella sitä pulikkaa.

Jokainen tekee elämässään jonkun asian joskus ensimmäisen kerran. Ei meillä ainkaan ole kotona mitään markettisimulaattoria.

Jos ei lapsesi osaa ottaa vain omalta puolelta tavaroita niin silloin ei lapsella ole mitään asiaa niitä tavaroita pakata.

että kerran tällainen kiipeilyä harrastava lapsi "pakkaili" siellä päädyssä ja oli ottamassa jo mun ostoksia sinne äitylinsä pussiin. äitinsä huomasi ja näytti olevan vähän nolona..

jos on vielä 4-5v niin kyllä tuollaista voi sattua ihan hyvin. Eipä tuo nyt maailmaa kaada enkä itse tuosta ainakaan nolostuisi. Lapset opettelevat vielä tuossa iässä kaikkia asioita, ei ne aikuisia ole.

Teillä saa lapsi kotona omia kaiken kun lapsi huutaa että nämä on kaikki minun?

Jokainen tekee elämässään jonkun asian joskus ensimmäisen kerran. Ei meillä ainkaan ole kotona mitään markettisimulaattoria.

Jos ei lapsesi osaa ottaa vain omalta puolelta tavaroita niin silloin ei lapsella ole mitään asiaa niitä tavaroita pakata.

että kerran tällainen kiipeilyä harrastava lapsi "pakkaili" siellä päädyssä ja oli ottamassa jo mun ostoksia sinne äitylinsä pussiin. äitinsä huomasi ja näytti olevan vähän nolona..

jos on vielä 4-5v niin kyllä tuollaista voi sattua ihan hyvin. Eipä tuo nyt maailmaa kaada enkä itse tuosta ainakaan nolostuisi. Lapset opettelevat vielä tuossa iässä kaikkia asioita, ei ne aikuisia ole.

Vaikkapa: hei kuule, ne sen puolen ostokset on minun, älä ota niitä, sun äiti näyttää mitkä ostokset on teidän + katsekontakti tenavan äitiin. Tai isään. Loppuu lääpintä.

Jos joku mummo on linnoittautunut maksupäätteen luo kun tulet maksamaan, niin miksi ette ystävällisesti pyydä rouvaa siirtymään. Esimerkkilause vinkiksi, saa kopioida: Anteeksi mutta mun pitäisi vielä maksaa nämä, joten voitteko hieman siirtyä. Tai kun joku urpo tökkii kärryllä takapuoleen, niin kääntyminen ja huomatus tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn: Anteeksi, mutta kärrynne osuu minuun enkä valitettavasti pääse nopeammin liikkumaan jonossa. Yleensä saa jopa anteeksipyynnön ja kantapäät ja persaus saa olla rauhassa.

ne teidän lapset joutuvat itse käymään kaupassa, jos sitä pitää lapsesta harjoitella? Mun mielestä jopa teini-iässä tai sen jälkeen ehtii kyllä opetella pakkaamaan ostokset. Ja silloin toivon mukaan on sitä yleistä ymmärrystä jo hiukan enemmän, eikä tarvitse kiivetä kassapöydälle ronkkimaan toisten tavaroita.

Jokainen tekee elämässään jonkun asian joskus ensimmäisen kerran. Ei meillä ainkaan ole kotona mitään markettisimulaattoria.

ja seuraamaan toisten lapsia samalla kun maksaa ostoksiaan tms.

Kyllä nämä ovat lapsen vanhemman tehtäviä. Jos et pysty vahtimaan kaupassa omaa lastasi niin joko menet yksin kauppaan, pidät lasta valjaissa, rattaissa tai keksit jonkun muun keinon.

Ul

Vaikkapa: hei kuule, ne sen puolen ostokset on minun, älä ota niitä, sun äiti näyttää mitkä ostokset on teidän + katsekontakti tenavan äitiin. Tai isään. Loppuu lääpintä.

Jos joku mummo on linnoittautunut maksupäätteen luo kun tulet maksamaan, niin miksi ette ystävällisesti pyydä rouvaa siirtymään. Esimerkkilause vinkiksi, saa kopioida: Anteeksi mutta mun pitäisi vielä maksaa nämä, joten voitteko hieman siirtyä. Tai kun joku urpo tökkii kärryllä takapuoleen, niin kääntyminen ja huomatus tiukkaan mutta ystävälliseen sävyyn: Anteeksi, mutta kärrynne osuu minuun enkä valitettavasti pääse nopeammin liikkumaan jonossa. Yleensä saa jopa anteeksipyynnön ja kantapäät ja persaus saa olla rauhassa.

Vaan kun opetellaan, niin opetellaan. Kotona tai kaupassa: Ei, ne ei ole meidän tavaroita, niitä ei saa ottaa. Ne on tuon seuraavan asiakkaan tavaroita. Tuon kurkun tuosta voit laittaa kassiin, se on meidän.

Miten te ihmiset oikein elätte ja miten teidän elämä voi olla noin hankalaa???

Teillä saa lapsi kotona omia kaiken kun lapsi huutaa että nämä on kaikki minun?

Jokainen tekee elämässään jonkun asian joskus ensimmäisen kerran. Ei meillä ainkaan ole kotona mitään markettisimulaattoria.

Jos ei lapsesi osaa ottaa vain omalta puolelta tavaroita niin silloin ei lapsella ole mitään asiaa niitä tavaroita pakata.

että kerran tällainen kiipeilyä harrastava lapsi "pakkaili" siellä päädyssä ja oli ottamassa jo mun ostoksia sinne äitylinsä pussiin. äitinsä huomasi ja näytti olevan vähän nolona..

jos on vielä 4-5v niin kyllä tuollaista voi sattua ihan hyvin. Eipä tuo nyt maailmaa kaada enkä itse tuosta ainakaan nolostuisi. Lapset opettelevat vielä tuossa iässä kaikkia asioita, ei ne aikuisia ole.

ja mua inhottaa, jos joku tulee liian lähelle mun ostoksia. Saati jos se oma likainen kassi pannaan siihen hihnalle ja kaatuu sitten mun ostoksiin, silloin mulla menee ostokset roskiin.

Samoin se, että ne lapset kiipeävät sinne kassa-hihnan päähän likaisine haalareineen ja tumppuineen huitomaan.

Enkä mä halua toisten ihmisten koskettavan mua.

Joten kaupassakäynti on mulle äärettömän vaikeaa. Mä usein tarkoituksella hidastelen, että edellinen on kerennyt kerätä tavaransa, ennenkuin alan omiani laittaa, tukin tien ja valtaan koko kassahihnan, jottei muut pääse työntymään siihen yhtä aikaa(usein joku työntää jo omiaan, ennenkuin mun on edes hihnalla) jotta mä selviäsin omine oireineni ostoskäynnistä.

Anteeksi.

Kun meitä muita ei oikeastaan kiinnosta sinun mielenterveysongelmasi, haluamme vain asioida kaupassa kuten muutkin normaalit yksilöt. Eli sun täytyy nyt alkaa tekemään ostoksesi vaikka netissä. Ei meillä ole mitään velvollisuutta muuttaa normaaleja kaupassakäyntitapojamme sinun mielenterveysongelmiesi takia. Mietipä vähän.

On teillä vaikeaa elämä. Meillä ei onneksi, huhhahhei ja koittakaas pärjäillä todellisten ongelmienne kanssa ;)

usein vaan näkee sellaista että lapsi on yksin siellä hihnan päädyssä ja pakkailee kasseihin mitä sattuu, käsi käy välillä toisten puolella jne. Äiti tai isä ei ole vieressä vahtimassa vaan antaa lapsen varastella mitä vaan. Niin ja pidän sitä varastamisena, oli tietoista tai ei. Vanhempi silloin omalla toiminnallaan mahdollistaa tämän. Kaupasta omin luvin otettu tuote on aina väärin, oli tekijänä lapsi tai aikuinen. Pienen lapsen ollessa kyseessä on vastuu vanhemmalla.

Vaan kun opetellaan, niin opetellaan. Kotona tai kaupassa: Ei, ne ei ole meidän tavaroita, niitä ei saa ottaa. Ne on tuon seuraavan asiakkaan tavaroita. Tuon kurkun tuosta voit laittaa kassiin, se on meidän.

Miten te ihmiset oikein elätte ja miten teidän elämä voi olla noin hankalaa???

Teillä saa lapsi kotona omia kaiken kun lapsi huutaa että nämä on kaikki minun?

Jokainen tekee elämässään jonkun asian joskus ensimmäisen kerran. Ei meillä ainkaan ole kotona mitään markettisimulaattoria.

Jos ei lapsesi osaa ottaa vain omalta puolelta tavaroita niin silloin ei lapsella ole mitään asiaa niitä tavaroita pakata.

että kerran tällainen kiipeilyä harrastava lapsi "pakkaili" siellä päädyssä ja oli ottamassa jo mun ostoksia sinne äitylinsä pussiin. äitinsä huomasi ja näytti olevan vähän nolona..

jos on vielä 4-5v niin kyllä tuollaista voi sattua ihan hyvin. Eipä tuo nyt maailmaa kaada enkä itse tuosta ainakaan nolostuisi. Lapset opettelevat vielä tuossa iässä kaikkia asioita, ei ne aikuisia ole.

a) muita ongelmia ei ole

b) elämä on keskittynyt vain keskustelun aiheena olevan asian ympärille

c) asian eteen ei tehdä mitään muuta kuin avata keskustelu av:lla

On teillä vaikeaa elämä. Meillä ei onneksi, huhhahhei ja koittakaas pärjäillä todellisten ongelmienne kanssa ;)

Joskus olen saattanut vähän ostoksillani hivuttaa merkkiä eteenpäin. Kenenkään ostoksia en ole kyllä litistänyt (heh, kenen tomaatit on muka litistänyt kassalla joku toinen asiakas?).

jonkun muksun siellä hihnan päähän kiivenneenä, mä pistän stopin, enkä pistä omiani hihnalle. Seistäänpä siinä sitten odottelemassa että lapsonen on harjoitellut.

Meidän kaikkien. Lapsiperheiden, mielenterveysongelmaisten ym. Mulla on iso perhe, ostoksia paljon. Välikapulaa käytän, enkä käsitä, miksi sen eteen/taakse pitäisi jättää paljon tilaa. Edellisen ostokset-välikapula-mun ostokset-välikapula- seuraavan ostokset. Ei mitään tyhjiä välejä mihinkään väliin. Yritän päästä kaupasta, kassalta mahdollisimman nopeasti pois. Eikä kenenkään kaupassa kävijän tehtävä ole miettiä muiden mielenterveysongelmia, mikähän mt-ongelma tuolla ja tuollakin on, kuinkahan voisin olla, ettei mt-ongelmainen vain mitenkään minusta häiriintyisi... Jos ahdistuisin muista asiakkaista, yrittäisin käydä sellaisessa kaupassa ja sellaiseen aikaan, että siellä olisi mahdollisimman vähän muita. Tarpeeksi rasittavaa on ruuhkassa ostella, jonotella, maksella ja pakata ilman mt-ongelmakaan.

jos joku käyttäytyy törpösti ja valtaa koko kassahihnan, ensimmäinen ajatus on että tyyppi on idiootti, ei se että sillä on joku neuroosi. Joten asiaa sen kummemmin miettimättä menen perään normaaliin tapaan ja jos toinen mulkoilee niin katson vakaasti takaisin. Normaalin hajuraon kyllä pidän, mutta en jätä ekstraa.



Mt-ongelmat tulevat mieleen vasta jos niistä on tosi selkeitä vitteitä, tyyliin tyyppi kiertää jokaisen lyhtypylvään, puhuu koko ajan itsekseen tms. Jos on neurooseja ihmisten läheisyydestä on paras varmaan pitää pipoa/paitaa jossa lukee: läheisyysneuroosi, älä tule lähelle.

Kun meitä muita ei oikeastaan kiinnosta sinun mielenterveysongelmasi, haluamme vain asioida kaupassa kuten muutkin normaalit yksilöt. Eli sun täytyy nyt alkaa tekemään ostoksesi vaikka netissä. Ei meillä ole mitään velvollisuutta muuttaa normaaleja kaupassakäyntitapojamme sinun mielenterveysongelmiesi takia. Mietipä vähän.

sinä välitä. Vaikka sun lapsillesi saattaisi sama iskeä milloin vaan. Tai ehkä sullekin, sitten sua voisi kiinnostaa. Mä pyysinkin sulta anteeksi, että käyttäydyn oudosti siellä kaupassa, kun tiedän ettei enempää ole tehtävissä.

Mutta mä tiedän, että on siellä av-mammojen joukossa joku yksilö varmaan, joka saattaa herätä ajattelemaan, että jollain ihmisellä voi olla tuollainenkin ongelma, ja siksi se käyttäytyy jotenkin oudosti. Ja ehkä se av-mamma saa sitten pidettyä oman verenpaineensa siedettävällä tasolla, jos joku ei niin ripeä siellä kaupassa olekaan.

Tai jos joku paniikkihäiriöinen käyttäytyy oudosti jossain, haluaa välttämättä tietylle paikalle tai joutuu pakenemaan jostain tilanteesta.

Ei se ymmärrys, että jokainen meistä voi sairastua johonkin kummalliseen ja raivostuttavaa käyttäytymistä aiheuttavaan tautiin, meistä kenestäkään ainakaan huonompaa ihmistä tee.

Haluan ostaa ostokseni ja vain ne, en ole halukas maksamaan sen kapulan yli valuneita seuraavan ostoksia ja haluan tomaattini ehjinä. En halua selkääni perässä tulevan ostoskärryjä. Haluan maksaa rauhassa ilman niskaan hengittelyä.

Kun meitä muita ei oikeastaan kiinnosta sinun mielenterveysongelmasi, haluamme vain asioida kaupassa kuten muutkin normaalit yksilöt. Eli sun täytyy nyt alkaa tekemään ostoksesi vaikka netissä. Ei meillä ole mitään velvollisuutta muuttaa normaaleja kaupassakäyntitapojamme sinun mielenterveysongelmiesi takia. Mietipä vähän.

sinä välitä. Vaikka sun lapsillesi saattaisi sama iskeä milloin vaan. Tai ehkä sullekin, sitten sua voisi kiinnostaa. Mä pyysinkin sulta anteeksi, että käyttäydyn oudosti siellä kaupassa, kun tiedän ettei enempää ole tehtävissä.

Mutta mä tiedän, että on siellä av-mammojen joukossa joku yksilö varmaan, joka saattaa herätä ajattelemaan, että jollain ihmisellä voi olla tuollainenkin ongelma, ja siksi se käyttäytyy jotenkin oudosti. Ja ehkä se av-mamma saa sitten pidettyä oman verenpaineensa siedettävällä tasolla, jos joku ei niin ripeä siellä kaupassa olekaan.

Tai jos joku paniikkihäiriöinen käyttäytyy oudosti jossain, haluaa välttämättä tietylle paikalle tai joutuu pakenemaan jostain tilanteesta.

Ei se ymmärrys, että jokainen meistä voi sairastua johonkin kummalliseen ja raivostuttavaa käyttäytymistä aiheuttavaan tautiin, meistä kenestäkään ainakaan huonompaa ihmistä tee.

Mutta jos sinua niin kovasti kaupassa käynti ahdistaa, niin miksi et ihan oikeasti osta ruokiasi netistä? Olen itsekin kärsinyt nuorempana vuosia paniikkihäiriöistä ja masennuksesta, mutta eipä tullut mieleenikään että muiden ihmisten esim. kaupassa pitäisi jotenkin tajuta se ja ottaa minut erityisesti huomioon. Jos oikein ahdisti niin pysyin poissa kaupasta ja muista vastaavista tilanteista.

Alkaa oikeasti ärsyttää tämä mielenterveyspotilaiden itsekeskeisyys, kun koko maailma pyörii oman navan ja oman sairauden ympärillä. Jää kotiin surkuttelemaan itseäsi jos on niin vaikeaa.