Miksi jotkut syövät masennuslääkkeitä vaikka eivät ole ns. virallisesti sairaita?

liikunta auttaa parhaiten lievemmässä masennuksessa.

vaikuttavat suotuisasti VAIN lievään masennukseen, ei keskivaikeaan tai vaikeaan. Eli liikunnasta ei ole mitään suurempaa positiivista vaikutusta vaikeasti masentuneen hoidossa, vaikka onhan se fyysiselle terveydelle hyväksi.



Pitää muistaa, että masennusta on eri asteista!

vaikuttavat suotuisasti VAIN lievään masennukseen, ei keskivaikeaan tai vaikeaan. Eli liikunnasta ei ole mitään suurempaa positiivista vaikutusta vaikeasti masentuneen hoidossa, vaikka onhan se fyysiselle terveydelle hyväksi. Pitää muistaa, että masennusta on eri asteista!

T. ikänsä liikkunut yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksista kärsinyt. Itse asiassa vasta nyt kun olen oppinut tunnistamaan ja käsittelemään tunteitani, liikunnasta on tullut ilo ja suuri voimavara elämään. Aikaisemmin liikunta saattoi jopa lisätä pahaa oloa, koska lenkillä ei päässyt omaa ahdistustaan pakoon mihinkään.

Mitään tutkimustulosta en tiedä asiasta, mutta ihan oman kokemukseni kautta paniikkihäiriössä on vielä suurempi perinnöllinen alttius kuin masennuksessa. Vaikka molemmat sairaudet aiheutuvatkin samojen välittäjäaineiden puutteesta aivoissa.

Kunnon sairaat mielarit on aisa erikseen mutta tää hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat masareiden popsijat vaan ei kestä itse luomaansa elämää. Sitä vaan halutaan mainetta ja mammonaa hinnalla millä hyvänsä.

Itse synnytysten jälkeen en osannut muuta kuin vollottaa ja kurkkua kuristi ja ahdisti ja jonkinlaista paniikkihäiriötäkin pukkasi päälle.



Mutta annas kun pistin lenkkarit jalkaan ja painuin ulos juoksemaan, alkoi olo helpottaa. Joskus itkin ja juoksin. Mutta olen sitä mieltä, että se paha olo on parempi itkeä pois kuin kukistaa kemiallisilla lääkkeillä.



Jonkin ajan päästä olo alkoi olla muutenkin normaali ja samalla lähti kyllä raskauskilot ja elämä alkoi taas maistumaan.



Vaihtoehtona olisin toki voinut käpertyä kotiin ja hakea xanoria paniikkiin ja masennuslääkkeitä masennukseen yms.



Mutta jokaisen kolmen synnytyksen jälkeen hoisin oireeni lenkkeilemällä ja ulkoilemalla. Joskus kun oikein kuristi kurkkua ja puristi rintaa, vedin oikein kunnon hikirääkkilenkin. Ja kas, sen jälkeen elämä hymyili ja serotoiinit loikki iloisesti aivoissa ja elämä maistui.



Ja tosiaan tiedän, mitä ahdistus on. Se on sitä, että kurkku puristuu niin kasaan, ettei meinaa saada henkeä vedettyä kun on niin paha olo. Ja ei tee muuta kuin itkettää ja itkettää ja mikään ei kiinnosta. Joten ihan lievästä masiksesta ei koskaan ollut kyse.

ei ole terveen näköistä sekään. Ja diabetesriski kasvaa kun tulee kroppaan nestettä eli ylipainoa ja metaboinen oireyhtymäkin on sitten ilmeisesti lähellä.



En väheksy oikeeta todellista masennusta, mut jossain se menee se medikalisaation raja. Niin missä?

Kuukasvot masennuslääkkeistä? Ja nestettä kertyy ja metabolinen oireyhtymä masennuslääkkeiden takia? Ei herranen aika.

Ja tosiaan tiedän, mitä ahdistus on. Se on sitä, että kurkku puristuu niin kasaan, ettei meinaa saada henkeä vedettyä kun on niin paha olo. Ja ei tee muuta kuin itkettää ja itkettää ja mikään ei kiinnosta. Joten ihan lievästä masiksesta ei koskaan ollut kyse.

astetta rankempaan ahdistukseen se on sellaista, että kurkku puristuu niin kasaan ettei meinaa saada henkeä vedettyä ja haluttaisi epätoivoisesti itkeä, mutta ei vaan pysty. Ja mikään ei tunnu miltään, vaikka koko ajan kaikki tuntuu epämääräisellä tavalla ihan hirveältä. Kaveri sanoo että isäni kuoli, ja sanot että aha, voi surku, ja mietit että niin mitäs tässä kuuluukaan tuntea. Sitten kun olin paranemisessa jo pitkällä, kävin lenkillä ja juostessani itkin, ja se oli TAIVAS, että pystyi itkemään.

niin annan sun voittaa, ettet masennu.

Mutta aina on toki helpompi hakea lääkettä kun yrittää tehdä töitä itsensä kanssa ja miettiä, mistä se paha olo kumpuaa.

silti olen sitä mieltä, että olen päässyt näistä ahdistuksista ja masennuksista juuri siksi kun olen miettinyt miksi ne minulle tulevat määrätyissä tilanteissa ja voinko oppia reagoimaan niihin tilanteisiin toisin. Voinko oppia kääntämään ajatukseni ja tunteeni ja oppia, että en pelkää enää paniikkia.

Mutta suon sinulle lääkkeesi ja voittosi tässä kilpailussa. Itse olen tyytyväinen, että en lähtenyt sille tielle. Sen verran paljon joudun työssäni näkemään näitä lääkkeiden syöjiä ja niiden vaikutuksia ihmisten elämässä.

Ja tosiaan tiedän, mitä ahdistus on. Se on sitä, että kurkku puristuu niin kasaan, ettei meinaa saada henkeä vedettyä kun on niin paha olo. Ja ei tee muuta kuin itkettää ja itkettää ja mikään ei kiinnosta. Joten ihan lievästä masiksesta ei koskaan ollut kyse.

astetta rankempaan ahdistukseen se on sellaista, että kurkku puristuu niin kasaan ettei meinaa saada henkeä vedettyä ja haluttaisi epätoivoisesti itkeä, mutta ei vaan pysty. Ja mikään ei tunnu miltään, vaikka koko ajan kaikki tuntuu epämääräisellä tavalla ihan hirveältä. Kaveri sanoo että isäni kuoli, ja sanot että aha, voi surku, ja mietit että niin mitäs tässä kuuluukaan tuntea. Sitten kun olin paranemisessa jo pitkällä, kävin lenkillä ja juostessani itkin, ja se oli TAIVAS, että pystyi itkemään.

Mutta suon sinulle lääkkeesi ja voittosi tässä kilpailussa. Itse olen tyytyväinen, että en lähtenyt sille tielle. Sen verran paljon joudun työssäni näkemään näitä lääkkeiden syöjiä ja niiden vaikutuksia ihmisten elämässä.

vaan päinvastoin ollut hyvin lääkekielteinen. Ja taistellut itselleni hyvin, hyvin tuskallisen terapian kautta sellaisen tilanteen, ettei tarvi enää edes harkita lääkkeiden käyttöä (olen siis aikanani sitäkin kokeillut ja todennut muuttuvani lähinnä zombieksi). Mun pointti oli se, että vaihdoin ammattiakin aikanaan erittäin liikunnalliseksi siksi että halusin niin epätoivoisesti päästä masennuksestani. Mutta edes kolme tuntia päivässä ei auttanut "parantamaan" minua. Lapsuuden haavojen parantaminen teki sen. Niin hienoa kuin olisikin se että kaikilla riittäisi masennuksesta toipumiseen liikunta, ravinto ja yöuni, valitettavasti asia ei ole niin, vaan on oikeasti purettava päästä traumat.

Parempi selvitä ilman sydänlääkkeitä, vaikka niille olisi tarvetta? Sinä et selvästikään tiedä mitä on oikeasti olla masentunut ja lähellä kuolemaa. Jos sinä olet selvinnyt ilman lääkitystä ja parantunut, ole onnellinen. Joku muu ei selviä. Moni kuolee masennukseen. Joskus se syvä masennus ei vaan mene ohi ajattelemalla. Joskus ei pysty ajattelemaan, kun olo on niin huono. Älä sinä oman kokemuksesi kautta lähde arvostelemaan toisia. Sinä et ole vielä ollut aallon pohjalla.

Itse olen tyytyväinen, että en lähtenyt sille tielle. Sen verran paljon joudun työssäni näkemään näitä lääkkeiden syöjiä ja niiden vaikutuksia ihmisten elämässä.



kerro lisää mitä vaikutuksia olet nähnyt ihmisillä masennuislääkkeiden syömisestä.



kysyin niistä kuukasvoista (viestini oli vähän tyhmä, anteeksi) ja olen miettiny tätä masennuslääkkeiden yleisyyttä ja sen mahd. seurauksia.

että juuri ne lääkkeet lopulta ajavat ihmisen epätoivoiseen tekoon. Juuri siksi nuorille ei saisi aloittaa lääkitystä heppasin perustein. Ei tarvitse olla niin kaikki tietävää lääkkeiden jumaloitsija. Varsinkaan jos niiden haitoista ei ole riittävästi tietoa.



Mitä sydän sairauksiin tulee niin verenpaineeseen liikunta on erittäin tehokas hoitomuoto. Sydänmen saa kuntoon liikunnalla ja pidettyä terveenä terveillä elämäntavoilla. Sama pätee moneen masennusvaivaiseekin. Ei päästä itseään paskakuntoon. Niin ja sydän lääkkeilläkin on haittavaikutuksia elimistöön niitä on kaikilla lääkkeillä.



Ja tottahan toki koulussakin voi oppia vääriä asioita kun muusta ei tiedetty.

eikä viettää varhaisvuosiaan vaurioittavien vanhempien lapsena. Ei pidä päästää itseään paskakuntoon!

Sanokaahan myös vaikka sydänsairaille sukulaisillenne ihan oikeasti, että nyt heitetään lääkkeet helvettiin ja lähdetäänkin lenkille!!! =D



Mutta joo; fiksuille ei tarvi selittää eikä idiooteille edes kannata.

Mä olen nähnyt monen pelastuvan noiden ihmepillereiden avulla, joten hallelujaa nykylääketieteelle ja sille avulle, mitä ihmiset voivat saada. Ja muuten nuo masislääkkeet, mitä nykyään käytetään, ei todellakaan muuta persoonaa yhtään mihinkään, joten pää kiinni jos ei asiasta ole todellakaan MITÄÄN tietoa.

niinkuin muissakin vastaavissa ketjuissa on ihmisiä jotka sekoittaa masennuksen sairautena normaaliin alakuloon. Te ette tajua, että masennus on sitä kun ei edes pääse sinne ulos lenkille saakka. Ei jaksa edes käydä suihkussa tai edes nousta sängystä.



Eikä se johdu aina mistään käsittelemättömistä asioista eikä muutenkaan löydy mitään syytä. Itselläni ollut tällainen masennus, ei ollut siihen kertakaikkiaan mitään syytä mutta lääkekuuri palautti aivoni raiteilleen. En ollut alakuloinen lainkaan, vaan väsynyt niin etten saanut asioita tehdyksi ja normaalit asiat kuten vaikka ulos lähteminen vaan hirvittävän vaikeaa. Niinkuin olisi jossain hidastetussa filmissä. Tunsin kyllä iloa asioista, mutta en vaan saanut itseäni liikkeelle normaalisti. Vaikea sitä on selittää sellaiselle joka ei sitä itse ole kokenut.



Minua ei varmaan kukaan olisi pitänyt masentuneena koska en ollut "alakuloinen" eikä masennuksestani tiennyt kukaan muu kuin mieheni.

hyvin näkyy pääsevän sängystä ylös. Vähän vituttaa niin purkki kouraan.



Ei ihme, että niitä kutsutaan onnellisuuspillereiksi. Ja bisnes kukoistaa ja tyhmät ihmiset maksaa kun niille on saatu syötettyä ajatus, että on vaarallista olla masentunut.

Sanokaahan myös vaikka sydänsairaille sukulaisillenne ihan oikeasti, että nyt heitetään lääkkeet helvettiin ja lähdetäänkin lenkille!!! =D Mutta joo; fiksuille ei tarvi selittää eikä idiooteille edes kannata.