Miksi jotkut syövät masennuslääkkeitä vaikka eivät ole ns. virallisesti sairaita?

työkokemus mielisairaalapuolelta. Nykyään olen avohuollon puolella.

Aika moni itsarinyrittäjä on jo lääkityksellä. Lääkkeet ja viina on kiva yhdistelmä. Ja moni viinan suurkuluttaja on juuri masentunut. Moni voisi paremmin jos jättäisi viinan pois ja alkaisi harrastamaan sitä liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja.

Kun lääkkeiden tielle lähtee, ei siltä ole paluuta monestikaan, vaikka näin näiden nykyisten lääkkeiden mukana sanotaan. Naps vain vähän aikaa pilleriä naamaan ja sitten se on ohi.

Kyllä se niin on, että kierre alkaa olla valmis. Takerrutaan uusiin ja uusiin lääkkeisiin ja tarvitaan yhtä ja toista tilalle ja olo pahenee. Uusia diagnooseja yms. Ei ole paluuta enää yhteiskuntakelpoiseksi jäseneksi.

Lääkkeet muuttaa AINA persoonaa, vaikka näitä sivuvaikutuksia piilotellaan. Ja niiden jälkeen ei ole paluuta enää entiseen.

Parempi selvitä ilman sydänlääkkeitä, vaikka niille olisi tarvetta? Sinä et selvästikään tiedä mitä on oikeasti olla masentunut ja lähellä kuolemaa. Jos sinä olet selvinnyt ilman lääkitystä ja parantunut, ole onnellinen. Joku muu ei selviä. Moni kuolee masennukseen. Joskus se syvä masennus ei vaan mene ohi ajattelemalla. Joskus ei pysty ajattelemaan, kun olo on niin huono. Älä sinä oman kokemuksesi kautta lähde arvostelemaan toisia. Sinä et ole vielä ollut aallon pohjalla.

tai niin kauan kuin muistaa.



Auttaako siihenkin lenkkeily ja juostessa itkeminen. Vai onko ihan saamattomuutta että 40 + iässä menee viimein lääkäriin ja saa mielialalääkkeet, jotka poistavat kuristuksen kolmessa päivässä.



Kuristuksesta huolimatta on ammatit, tilipussit, perheet, kaikki sitoumukset hoidettavana ja ne hoidetaankin. Että se siitä käpertymisestä.



Olen sitä mieltä, että lenkkeily ja raskauskilojen karistaminen ovat eri juttua kuin masennus ja ahdistus.



"itse synnytysten jälkeen en osannut muuta kuin vollottaa ja kurkkua kuristi ja ahdisti ja jonkinlaista paniikkihäiriötäkin pukkasi päälle",



"pistin lenkkarit jalkaan ja painuin ulos juoksemaan, alkoi olo helpottaa. "olo alkoi olla muutenkin normaali ja samalla lähti kyllä raskauskilot ja elämä alkoi taas maistumaan"

No entäpä, kun tuo kurkun kuristus on jatkunut koko elämän tai niin kauan kuin muistaa. Auttaako siihenkin lenkkeily ja juostessa itkeminen. Vai onko ihan saamattomuutta että 40 + iässä menee viimein lääkäriin ja saa mielialalääkkeet, jotka poistavat kuristuksen kolmessa päivässä.

eikä tunnu siltä että olo on tahmea ja jähmeä. Ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Itse kokeilin monia lääkkeitä, esim. vuodenkin, ja niistä seurannut olotila ei edelleenkään ollut elämisen arvoinen. T. Tuo juossut ja itkenyt

koko ikäni ja siksi siitä olikin niin vaikea päästä ja nähdä oma tilansa, kun kuvittelin että se on normaaliolotila ja muut ihmiset on vaan reippaita kestämään sitä ja hyviä näyttelemään.

Sanokaahan myös vaikka sydänsairaille sukulaisillenne ihan oikeasti, että nyt heitetään lääkkeet helvettiin ja lähdetäänkin lenkille!!! =D Mutta joo; fiksuille ei tarvi selittää eikä idiooteille edes kannata.

päästä eroon pudottamalla painoa ja liikkumalla... tapauksia on tuhansia. Sokeriarvot menevät kohdalleen ja kappas mielikin piristyi:)Vanhuksilla karsitaan turhia lääkkeitä jotka usein ovat sydänlääkkeitä.

Tämän ketjun tarkoitus on juuri se että lääkkeiden jumalointi loppuisi helppona nakkina. Ymmärrettäisiin että elämään kulluu alakuloa johon monet juoksevat hakemaan lääkettä jota tohtori helposti antaa. "kokeillaan nyt näitä sitten"

Me naiset tiedämme miltä tuntuu kireät päivät. Niiden näyttäminen tehdään häpeälliseksi ja tuomittavaksi. Miksi ihmeessä? Päästetään huuto ilmoille. Me luulemme että tunteiden näyttäminen on vahingollista. Se on vahingollista jos emme saa niitä näyttää, sairastumme ja siihen haetaan lääkettä.

Me tiedämme hormoonien osuuden mielentilaan. Tiedostamalla se on jo hyvä asia. Synnytyksen jälkeen naiset kärsivät juuri tästä vaivasta. Luonto on varmaan tarkoittanut jotain tällä että nainen pysähtyy paikalleen. Se ei kuitenkaan ole ikuista.

Sekavuustilaan joutuva ihminen on sairas ja tarvitsee akuuttia hoitoa.

Alakuloinen masennuslääkkeitä popsiva ihminen on saanut väärän diagnoosin. Vai millä selitätte masennuslääkkeiden suuren kulutuksen kasvun.

Niitä jaetaan heppasin perustein.

Mä olen nähnyt monen pelastuvan noiden ihmepillereiden avulla, joten hallelujaa nykylääketieteelle ja sille avulle, mitä ihmiset voivat saada. Ja muuten nuo masislääkkeet, mitä nykyään käytetään, ei todellakaan muuta persoonaa yhtään mihinkään, joten pää kiinni jos ei asiasta ole todellakaan MITÄÄN tietoa.

on uusi. Ei tiedetä varmuudella niiden haittavaikutuksia vuosien käytön jälkeen.

Tietoa ei siis ole edes lääkäreillä riittävästi.

Sinä näet vain pintaraapaisun koko tilanteesta.

Vai millä selitätte masennuslääkkeiden suuren kulutuksen kasvun.

työn stressaavuuden lisääntymisellä ja lojaalisuuden murenemisella (työnantajan ja -tekijän), ja ns. positiivisen ajattelun ylikorostumisella, ts. ihminen joka on surullinen, vihainen, epätoivoinen, väsynyt, heikko, on luuseri, eikä ollenkaan dynaaminen moniosaaja niin kuin kuuluisi olla.

eikä viettää varhaisvuosiaan vaurioittavien vanhempien lapsena. Ei pidä päästää itseään paskakuntoon!

Olosuhteilla, ulkoisilla tekijöillä.

Tiedostamalla tämä ei tarvitse seurata vanhempiensa jalanjälkiä.

Vai millä selitätte masennuslääkkeiden suuren kulutuksen kasvun.

työn stressaavuuden lisääntymisellä ja lojaalisuuden murenemisella (työnantajan ja -tekijän), ja ns. positiivisen ajattelun ylikorostumisella, ts. ihminen joka on surullinen, vihainen, epätoivoinen, väsynyt, heikko, on luuseri, eikä ollenkaan dynaaminen moniosaaja niin kuin kuuluisi olla.

Muokkaaminen tiettyyn muottiin. Ja kun ihminen ei asetu muottiin tarjotaan lääkettä.

Netti on tutkimaton alue sen vaikutuksesta ihmiseen ei tiedetä riittävästi. Sosiaalinen kanssakäyninen vähenee ei enää osata kommunikoida normaalisti.

Tutkijat ovat huolissaan netin ja yleensä tietotekniikan hienoista oivalluksista ihmisen aivojen varsinkin lasten aivojen kehitykseen.

Masennus on hengenvaarallinen sairaus ja jos sitä voi lääkityksellä helpottaa, niin ei pidä ketään syyllistää. Ja niitä lääkkeitä käytetään moneen muuhunkin sairauteen kuin masennukseen. Aina pitäisi saada lisäksi myös terapiaa ja muuta apua. Niinhän se on kaikkien sairauksien osalta. Ei yksin lääkitys ihmeitä tee. Ja kyllä minä tiedän lääkkeistä enemmän kuin suurin osa tähän ketjuun kirjoittaneista. Siitä olen ihan varma. Tiedän myös keskivertoa enemmän masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja monesta muustakin sairaudesta.

masennukseen? Voisitteko ystävällisesti vastata??



Tämä ketju todistaa että ihmiset ei oikeasti PYSTY kertakaikkiaan käsittämään mitä masennus on.



Jokainen joka sen on kokenut, tietää että joskus lääke on ainakin aluksi ainoa tekijä, joka edesauttaa normaalia elämää.

Synnäinen sydänvika johon tarvitaan lääkitystä koska muuten sydän pysähtyy ei ole sama asia kuin alakulo josta ihminen selviää ilman lääkitystä. Se ei ole sairaus vaikka monet tekevät siitä sairauden nimeltään masennus. Tohtorille kerrotaan kauhutarinoita ja sieltä lähdetään resepti ja väärä diagnoosi kädessä. Se on aivan turhaa. Ei elämä ole pelkkää hyvää oloa.

vuoksi psykiatriseen sairaalaan joutunutta? Sori vaan, mutta kyllä se pysäyttää aika lailla ihmisen, pahimmassa tapauksessa lapsen asemaan uudestaan.

t. sh

päänuppisi kuntoon terapiaan -tai alkuun vaikka lääkitykselle, kerran sulla on noin kovasti paha olla.

Kuka teistä lääkevastaisista jankkaajista on itse sairastunut masennukseen? Voisitteko ystävällisesti vastata??

kategoriaan, mutta olen tässä ketjussa ilmaissut mielipiteeni että lääkityksen ohella ja lopulta sijaan pitäisi ratkaista masennuksen taustalla olevat ongelmat. Itse sairastin masennusta n. 15 vuotta, en tosin täysin katatonisessa tilassa, mutta niin että vuosia vaan toivoin kuolemaa ja muutaman kerran oli lähellä ettei henki lähtenyt. Kerarnkin lähdin jo autolla ajamaan tarkoituksenani ajaa täysillä sillanpylvääseen, mutten lopulta pystynyt tekemään sitä toisen ihmisen autolle (!!).

Meillä oli työpaikalla huono ilmapiiri, liian vähän ihmisiä, kauhea narsisti pomo joka aiheutti paljon pahaa...jne. No, aika moni sitten kävi keskustelmassa työterveyslääkärin kanssa ja kaikille meille kirjoitettiin mielialalääkitysreseptit!! Siis..töpaikalla olosuhteet oli kamalat, niin helpotuksesksi lykätään reseptit kouraan!! Haloo!! En todellakaan suostunut syömään huonon henkilöstöhallinnon takia mielialalääkkeitä. Saikulle jäin muutamaksi viikoksi...niin , että onko se ratkaisu, tarjotaan heti nappeja?

Eikä tuollaisen takia edes palkallista sairaslomaa tarvitse työnantajan myöntää.

Kuka teistä lääkevastaisista jankkaajista on itse sairastunut masennukseen? Voisitteko ystävällisesti vastata??

kategoriaan, mutta olen tässä ketjussa ilmaissut mielipiteeni että lääkityksen ohella ja lopulta sijaan pitäisi ratkaista masennuksen taustalla olevat ongelmat. Itse sairastin masennusta n. 15 vuotta, en tosin täysin katatonisessa tilassa, mutta niin että vuosia vaan toivoin kuolemaa ja muutaman kerran oli lähellä ettei henki lähtenyt. Kerarnkin lähdin jo autolla ajamaan tarkoituksenani ajaa täysillä sillanpylvääseen, mutten lopulta pystynyt tekemään sitä toisen ihmisen autolle (!!).

Lievemmissä tapauksissa pelkkä lääkehoito voi auttaa parantumaan,esim.vuoden lääkehoito antaa voimat takaisin burnoutista tai synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. lievempänä masennus tarkoittaa ettei jaksa tehdä normaaleja asioita,esim.hoitaa itseään ja lasta. Mutta se ei välttämättä tarkoita että olisi niin huonossa kunnossa että tarvitsee keskusteluapua tai haluaa tappaa itsensä!

Summa summarum; lääkkeet todellakin auttavat lievempään masennukseen-turhaan sitä vähätellään!!

MIKSI pitäisi antaa itsensä mennä niin huonoon kuntoon että joutuu sairaalaan tai haluaa ajaa sillalta alas?

ja ahdistushäiriötä. Samoin eräs sukulainen. Ja kumpikin olemme sitä mieltä, että onneksi emme ottaneet lääkkeitä. Olemme vahvempia nyt. Lääke ei olisi ollut kuin laastari vain paikkaamaan ja emme olisi koskaan parantuneet oikeasti.

Lääketehtaat takoo rahaa ihmisten hyväuskoisuudella.

masennukseen? Voisitteko ystävällisesti vastata??

Tämä ketju todistaa että ihmiset ei oikeasti PYSTY kertakaikkiaan käsittämään mitä masennus on.

Jokainen joka sen on kokenut, tietää että joskus lääke on ainakin aluksi ainoa tekijä, joka edesauttaa normaalia elämää.

MIKSI pitäisi antaa itsensä mennä niin huonoon kuntoon että joutuu sairaalaan tai haluaa ajaa sillalta alas?

Kun minulla nuo masennus- ja ahdistuskaudet kunnolla alkoivat, menin lääkäriin ja sain lääkkeet kouraan. Se oli ainoa mikä lääkäreitä kiinnosti siinä vaiheessa. Minusta viimeistään silloin kun tulin toisen kerran hermoromahdukseni kanssa, olisi lääkkeiden sijaan pitänyt aloittaa intensiivinen terapia. Mutta ei, kokeillaan toista lääkettä, mikä on annostus.... Nyt kuin olen terapian myötä oikeasti päässyt pääni herraksi, jos niin voi sanoa, tuntuu ihan naurettavalta ajatus että lääkkeistä voisi olla mitään muuta apua kuin huonosti toimiva laastari. Olen ihan eri ihminen nykyään, enkä enää masennu. Tottapuhuen olen kauhuissani ajatuksesta, että olisin tyytyyt pelkästään lääkkeisiin.

En silti väitä että näin olisi kaikilla ihmisillä! Mulla vaan lääkkeistä ei tuntunut ikinä oikein olevan apua.

t. se 15 vuotta masennuksesta kärsinyt

Taitaa niitä vaan laiskottaa. Itse syljen näiden tekosairaiden kasvoille.