Miksi jotkut syövät masennuslääkkeitä vaikka eivät ole ns. virallisesti sairaita?

Masennuslääke alkaa vaikuttaa koko voimassaan n. 6 viikon kuluttua:)

t. psyk.hoitsu

tai niin kauan kuin muistaa.

Auttaako siihenkin lenkkeily ja juostessa itkeminen. Vai onko ihan saamattomuutta että 40 + iässä menee viimein lääkäriin ja saa mielialalääkkeet, jotka poistavat kuristuksen kolmessa päivässä.

Kuristuksesta huolimatta on ammatit, tilipussit, perheet, kaikki sitoumukset hoidettavana ja ne hoidetaankin. Että se siitä käpertymisestä.

Olen sitä mieltä, että lenkkeily ja raskauskilojen karistaminen ovat eri juttua kuin masennus ja ahdistus.

"itse synnytysten jälkeen en osannut muuta kuin vollottaa ja kurkkua kuristi ja ahdisti ja jonkinlaista paniikkihäiriötäkin pukkasi päälle",

"pistin lenkkarit jalkaan ja painuin ulos juoksemaan, alkoi olo helpottaa. "olo alkoi olla muutenkin normaali ja samalla lähti kyllä raskauskilot ja elämä alkoi taas maistumaan"

mutta ap:n aloitus kirvoitti kielenkantani. ;)



Eli itse olen varmaan juurikin tuollainen ap:n mielestä turhaan mielialalääkkeitä syövä henkilö.



Ensinnäkään en ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi tiedottaa, mitä lääkkeitä he käyttävät tai ovat käyttämättä. Ne asiat eivät käsittääkseni kuulu kenellekään ulkopuoliselle? En arvostaisi vähääkään ulkopuolisia tahoja, joiden elämänsisältö koostuu toisten ihmisten asioiden juoruamisesta.



Itselläni ei ole ollut koskaan ongelmia kertoa _tarvittaessa_ että syön mielialalääkettä. Minulla on ollut vaikeaa väsymystä kaikkine siihen liittyvine sivuoireineen (muistihäiriöt jne) useiden vuosien ajan. Olen ravannut kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tutkimuksissa ja kun väsymykselle ei muuta syytä ole löydetty, sitä alettiin hoitamaan masennuslääkkeellä.



Oikean lääkityksen löytäminen oli vaikeaa mutta lopulta sellainen löytyi. Söin lääkettä pari vuotta, jonka jälkeen sen asianmukaisesti lääkärin valvonnassa lopetin. Muutamassa kuukaudessa väsymysoireet palasivat ja lääkitys aloitettiin uudelleen.



Mielialalääkkeet eivät siis edellytä "hullun papereita" missään mielessä ja jos ap:n mielestä olen tuomittavissa kun en ole hänen pitkää tietään kulkenut niin siitä vain!

alkavat kyllä usein helpottaa jo ensimmäisen viikon aikana kun lääkitys aloitetaan. Paniikkihäiriössä vaikutus tulee nopeammin kuin masennuksessa.Usein samalla henkilöllä on sekä masennusta että paniikkia. Mikä on ymmärrettävää, kun molemmat johtuvat samasta asiasta. Masennuksessakin helpotus alkaa kyllä jo ennen kuuden viikon käyttöä, vaikka täysi vaikutus saataisiinkin vasta silloin.

te sitten antipsykootit esim. skitsofreenikolle tai psykoosissa olevalle, jolla nuo lääkkeet lopettaa harhojen näkemisen ja kuulemisen ja omituisen ajatuksenjuoksun? Onko nekin vain lumelääkettä ja nämä henkilöt ei oikeasti näe eikä kuule mitään olematonta? Ja jos nuo lääkkeet oikeasti vaikuttaa, niin miksi sitten masennuslääkkeet ei voisi oikeasti vaikuttaa? Voisiko joku selittää?

Seuraukset nähdään tulevaisuudessa. Kaikkien ei todellakaan pitäisi niitä popsia. Nykypäivän ihminen haluaa päästä eroon raskaasta tunne-elämästään helpoin keinoin. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Lääkärit vähättelevät tietysti näitä koska diili lääkeyrityksen kanssa on tärkeämpi. Kritisoin erikoisesti nuorten keskuudessa räjähdysmäisesti kasvanutta mielialalääkkeitten käyttöä. Itsemurhien kasvu on noussut mutta ei ne lääkärit mainosta että kynnys itsetuhoon pienenee koska lääkkeen sivuvaikutus altistaa tälle. Kouluterveydenhuolossa nuorelle suositellaan lievää masennuslääkitystä kun läksyt ei maita. Tähänkö on tultu???

t. Ei ap, eikä kukaan aiemmin ketjuun osallistuneista

alkavat kyllä usein helpottaa jo ensimmäisen viikon aikana kun lääkitys aloitetaan. Paniikkihäiriössä vaikutus tulee nopeammin kuin masennuksessa.Usein samalla henkilöllä on sekä masennusta että paniikkia. Mikä on ymmärrettävää, kun molemmat johtuvat samasta asiasta. Masennuksessakin helpotus alkaa kyllä jo ennen kuuden viikon käyttöä, vaikka täysi vaikutus saataisiinkin vasta silloin.

tosiaan niin itserakkaita, että luulette itse keksineenne kaikki normaalit keinot eri negatiivisten tunnetilojen lieventämiseen, kuten liikunta, ruokavalio, nukkuminen jne?? Eiköhän suurin osa ole kokeillut kaikkea mahdollista ennen lääkäriin menoa ja lääkkeiden syömistä. Itse urheilin varmaan 15 tuntia viikossa, söin terveellisesti ja harrastin paljon ja siltikin masennuin vakavasti (ei ollut mitään "voi kun poikaystävä jätti"- tyyppistä, sellaisista pääsin aina yli ihan helposti). Ja tuli ihan yllättäen, en tiennyt moisesta olotilasta sitä ennen mitään ja kritisoin itsekin mielialalääkkeiden syöjiä (tunsin tosin vain yhden). Että saattaa se tilanne tulla teillekin eteen, kun tuli minullekin, joka ajattelin samalla tavalla kuin te.

tulee halvemmaksi.



Siivekäs taitaa olla yksi väärinkäyttäjistä.



Kun poikakaveri jättää serotonin määrä laskee ja alkaa panikointi ja masennus. Ihminen kokee pettymystä surua ahdistusta toiset pitempään toiset taas työstävät tunteet nopeasti. Ja näitä ihmisiä on pilvinpimein jotka ei ymmärrä, että se kuuluu terveen ihmisen elämään reagoida asioihin. Se on NORMAALIA että ahdistaa väsyttäää panikoidaan laiskottaa pierettää ja paskattaa. Siihen ei tarvita pillereitä.



Siivekäs on pillereiden palvoja koska näin saadaan ongelmat lakaistua maton alle. Pillerit aiheuttavat riippuvuutta ja jättevät aina jälkensä ihmiseen varsinkin luulosairaisiin.

ahdistuksen? Joskus käytettiin tuota konstia hyperventilaatiokohtauksiin, mutta nykyisin paperipussihengityksen tehosta siinäkin ollaan montaa mieltä. Missään tapauksessa siitä ei ole hoitokeinoksi esim yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, jossa olo on todella huono koko ajan. Tekisi mieli sanoa, että kyllä se siperia vielä teitäkin tietämättömiä opettaa. Mutta en toivo masennusta, paniikkihäiriötä tai mitään muutakaan ahdistuneisuushäiriötä kenellekkään. Aivokemialliset sairaudet ovat siitä hankalia, että niitä ei huomaa välttämättä ulospäin ollenkaan. Siksi jotkut tietämättömät ja ymmärtämättömät pitävät näitä sairauksia keksittyinä juttuina, joita ei kuuluisi hoitaa ollenkaan.

just sen takiahan masislääkkeitä syödään, ettei tarviis mennä sairaalaan. Ja terapian EHTO voi olla se, että on kokeiltu myös lääkkeitä.



Joo, kyllä tää on provo. Mutta sanottakoon nyt kuitenkin, jos joku muu tollo lukee. Ei masennuslääkkeitä voi ostaa käymättä lääkärissä jolloin todetaan tarve niille. On totta että lääkkeet on yksinään kehno hoito, mutta kyllä ne mahdollistaa monelle työssäkäynnin ja imuroinnin.

No eikös se ole hyvä, jos on tunnistettu tai on itse tunnistanut/hakenut apua masennuksen oireisiin ajoissa ja aloitettu (ennaltaehkäisevä) mielialalääkitys. Ja tarkoitushan on että pääsee takaisin töihin ja jaksaa hoitaa kodin ym velvoitteet.



Tarkoitatko että virallisesti sairas on silloin kun on saanut diagnoosin masennus ym?

Mä lopetin masarit kun loppui terapia. Mun mielestä masareita määrätään liian helposti. Masareiden saantiehtona pitäs olla ainakin yksi sairaalakeikka.

jolle on määrätty masennuslääkkeitä, eri syistä, ja kaikki ovat menestyviä, hyvin koulutettuja, työssäkäyviä ja monia juttuja harrastavia perheenäitejä tai naisia. Terapiassakin on moni ollut, mutta ei missään sairaalassa, vaan käyvät silloin tällöin juttelemassa asioistaan. Fiksu ihminen hoitaa itseään ennen kuin peli on ihan menetetty, eihän sitä flunssaakaan aleta sairastamaan vasta kun on tiputuksessa keuhkokuumeen takia.

diagnosoitu synnytyksen jälkeinen masennus, syön masennuslääkkeitä, pyöritän omaa firmaa (ts. käyn töissä), hoidan lapset, käyn kaupassa ja teen kotihommat, näen myös toisinaan kavereita ja viime syksystä asti jaksanut myös taas käydä harrastamassa liikuntaa.



Eli lienee olen teeskentelijä. Terapiaa en ole tarvinnut, synnytyksen jälkeinen masennus liittyy hormonivajeeseen, enkä ole tarvinnut myöskään sairaalahoitoa masennukseen - lääkkeet tehoavat.

No eikös se ole hyvä, jos on tunnistettu tai on itse tunnistanut/hakenut apua masennuksen oireisiin ajoissa ja aloitettu (ennaltaehkäisevä) mielialalääkitys. Ja tarkoitushan on että pääsee takaisin töihin ja jaksaa hoitaa kodin ym velvoitteet. Tarkoitatko että virallisesti sairas on silloin kun on saanut diagnoosin masennus ym?

masennuslääkkeillä on lempinimi: masarit! :D

taitaa heillä sittenkin olla päässä vikaa kun ehdoin tahdoin masareita vetää vaikkei ole sairaita.

jolle on määrätty masennuslääkkeitä, eri syistä, ja kaikki ovat menestyviä, hyvin koulutettuja, työssäkäyviä ja monia juttuja harrastavia perheenäitejä tai naisia. Terapiassakin on moni ollut, mutta ei missään sairaalassa, vaan käyvät silloin tällöin juttelemassa asioistaan. Fiksu ihminen hoitaa itseään ennen kuin peli on ihan menetetty, eihän sitä flunssaakaan aleta sairastamaan vasta kun on tiputuksessa keuhkokuumeen takia.

niin hyvähän se silloin vain on. Mieluummin lääkityksellä kuin suljetulla osastolla. ;)

Ketä se olisi auttanut, että olisin masentunut sairaalakuntoon. Vuoden kärvistelin yksin unettomuuden, ahdistukseni ja alakulon kanssa. Menin lääkäriin, kun en enää jaksanut iloita perheestäni kunnolla. Lääkkeiden avulla olo koheni. Olen jaksanut koko ajan käydä töissä ja huolehtia lapsistani juuri siksi, että sain lääkkeet. Työni ja lapset tuovat iloa ja onnistumista elämääni. En missään nimessä haluaisi luopua siitä ilosta.

Heillä on kaikki mitä ihminen voi tarvita mutta mikään ei riitä