Syyskuun sydämet 2011 tammikuussa

Nukun aamupäikkärit ja herään kunnolla vasta lounaan ja kahvin jälkeen. Aamulla en voi juoda kahvia huonon olon vuoksi. Illalla nukun toiset päikkärit ja herään vasta lasten mentyä nukkumaan. Sitten valvon muutaman tunnin ja käynkin yöunille.



Jotenkin tosiaan ankeeta, kun ei saa mitään aikaiseksi. Nyt tosin käyn läpi viime vuoden valokuvia ja teen niistä albumia, sitä saan sentään vähän edistettyä.



Ollaan oltu sairaana koko perhe, kuumetta ja kamala kröhä. Nyt voikin sitten nukkua vähän paremmin, kun ollaan molemmat kotona. Alkuraskaus + flunssa on kyllä aika ryydyttävä yhdistelmä. Ja kun tästä odotuksesta ei voi vielä edes kertoa kenellekään! No, eka ultra on 15.2, joten sen jälkeen on toivottavasti sitten mukavia uutisia.



Mutta, jaksuja kaikille, kesää odotellessa!



äiti_Espoosta rv 7+5 (ja nämä masun ulkopuolella olevat 3 ipanaa)

Tänään kuulinkin sitten sydänäänet :) aika huiman tuntuista. Ja seitsemäs viikko lähestyy ^^

Tuntuu että nämä oireet vain pahenee, kauhee närästys päällä eli saa tosiaan katsoa mitä suuhunsa pistäää..mutta kun on nälkä koko ajan!

Eli rennietä vaan poskeen.



Tällä hetkellä melkeinpä ainoa mikä suurinpiirtein pysyy sisällä on tuore päärynä ja paahtoleipä.

Yhdessä ei hyvä yhdistelmä :D Ja vessassa saa laukata nyt öisinkin..

Milloin teillä alkoi nuo pahoinvoinnit? Täällä itse keskenmenoja kokeneena odottelen oikein innolla että josko jotain selkeitä oireita tulisi, niin tuntisi ainakin olevansa raskaana. Nyt mennään siis vasta 5+1, mutta kun oireet ovat kaikki sellaisia että joutuu arvailemaan onko kyseessä oire vai ihan muuten vaan joku satunnainen tuntemus... väsymykset ja sellainen "onkohan toi nänni nyt arka vai ei" ei vielä pajon vakuuta...

Tervehdys kaikille. Täällä iiihana iltatähti aluillaan, LA 16.9. Kaksi pikku Batmania entuudestaan (5 ja 6 v alle vuoden ikäerolla) ja nyt tämä iki-ihana toiveiden täyttymys... Kaikki sormet ja varpaat ristissä että pikkunen jaksaisi loppuun asti. Itsellä ikää 34 ja miehellä 36.



Maha on jo melkoinen potkupallo ja rinnat aristelee. Mutta ihana semi-salaisuus täyttää kaikki ajatukset:)

..ja ultra-ajankin sain helmikuun puoleen väliin. Laskettu aika oli hoitajan mukaan 1.9, eli nyt olis kasassa 7+5.



Huonoa oloa vaihdellen, mutta väsymys on ja pysyy. Töissä jaksaa jotenkuten tsempata, mutta kotona seisoo työt ja järki. meillä on syöty eineksiä ja tyhjennelty pakastinta viimeaikoina enemmän kuin ikinä... Onneks miehestä on iltasin järjettömän suuri apu, ja onhan noi lapsetkin jo isoja ja omatoimisia :)



Aurinkoa odotellen linnea 7+5

Jotenkin olen odottanut tätä uutta viikkoa, siis raskausviikkoa, kuin kuuta nousevaa. On huojentavaa, kun viikot alkaa lähestyä sitä kahtatoista, jonka jälkeen keskenmenoriski pienenee.



Olen vähän peloissani, sillä esikoisen eskarissa on parvorokkoa, sehän lisää keskenmenon riskiä. Mutta toivottavasti siltä vältyttäisiin.



Eka neuvola on tosiaan ensi tiistaina, aika pian siis. Täytyy toivoa, että isommat ovat terveinä kerhossa ja eskarissa, jotta pääsen sinne rauhassa 1-vuotiaan kanssa. Meinataan siis kertoa lapsille ekan ultran jälkeen.



Viisivuotias perusti eilen Toukkakerhon ja sanoi, että jos meille tulee vielä yksi vauva, hän saa kerhoonsa toisenkin kerholaisen. Toivotaan niin :)



Huolestuttaa: kahvi maistuu heti aamusta! Toivottavasti mahassa on kuitenkin kaikki kunnossa.



Mukavaa keskiviikkoa kaikille!



äiti_Espoosta (ja se rv 8+0)

Täälläkin olisi ensimmäinen neuvolakäynti varattuna ja ultra ajankin sain jo.. Molempiin on vielä reilusti aikaa ja ei millään malttaisi odottaa, että pääsee varmistamaan että kaikki on kunnossa.. Viikoja nyt vasta 4+6 joten ihan alussa mennään.. Saa nähdä pysyykö LA syyskuun puolella vai siirtyykö lokakuulle.. Se selvinnee vasta ultrassa..

Väsymys on kamala ja aaltoilevaa huonovointisuuttakin löytyy.. Se on outoa, kun pojasta ei ollut mitään oireia koko raskausaikana.. Toivottavasti menee äkkiä ohi kun tuntuu ettei mitään jaksaisi esikon kanssakaan puuhailla.. Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille kanssaodottajille =)

Viikon ajan olen nyt lukenut kirjoituksianne ja ajattelin myös tuppautua joukon jatkoksi. Kolmas lapsi on kohdussa kasvamassa ja raskausviikko 6 menossa. Laskettuaika sijoittuu syyskuun puolen välin jälkeen.

Poika tuntuu olevan tuloillaan kun oireina on vaan väsymys ja jatkuva vessassa ramppaus. Tytöstä oireet olivat huomattavasti vahvemmat. Ihanaa kun kahvi maistuu, eikä oloja ole minkäänlaisia muita.

Olen miettinyt soittoa neuvolaan että saisin sitä kautta terveyskeskukseen "mielenterveys" varhais UÄn, mutta miettimisen tasolle on jäänyt. Jos nyt odottelisi sinne helmikuun alkuun ja pyytäisi lähetteen ihan np-ultraan. Suunnitelmissa ei siis ole mennä neuvolaan ennen kuin yksi ultra on takana. Olen myös miettinyt veriseulojen väliin jättämistä, mutta katsotaan nyt.



Tsemppiä kaikille tuleviin viikkoihin ja vielä pitkäksi aikaa senkin jälkeen!



Äippä jonka haukotuksille ei tule loppua :)

äiti Espoosta: onnittelut 8+0 viikoille pääsystä. Näin 5+3 viikkoisen silmissä tuo vaikuttaa jo aika kunnioitettavalta saavutukselta. Näin esikoisen odottajana tuntuu uskomattomalta että elät saman katon alla lasten kanssa jotka eivät vielä tiedä raskaudesta. Miten ihmeessä pystytte / maltatte pitää asian salassa? Vaikka järkeväähän se on, turvallisille viikoille asti.



Minza, täällä myös kärsimätöntä odotusta että jotain konkreettista alkaisi tapahtua. Mille viikoille sait neuvolan ja ultran?



HelmiOlivia, toi "mielenterveys" varhais UÄ on pyörinyt täälläkin mielessä. Oletko joskus aiemmin sellaisen saanut, tai onko sulla syytä uskoa että se olisi mahdollista? Varmaan riippuu toki neuvolastakin. Kun on 2km itellä takana, niin pakko päästä katsomaan että asiat on ok, joko julkiselle taikka sitten yksityiselle puolelle. Eli tosta olis kauhean mukava kuulla lisää.



Väsymys on ollut täälläkin oireena. Sen lisäksi kaikenlaisia tuntemuksia masussa, joista en uskalla varmaksi sanoa mitä ovat - mahan kuplimista, oireita, stressijännitystä vaiko mitä. Tai ehkä olen vain tietoisempi masustani kuin yleensä. Suurin juttu ehkä on se, että tuntuu ettei aivot jaksa prosessoida mitään vaativia työtehtäviä. Semmoinen kumma kooma-olo koko ajan.

Täällä sitä ihmetellään...eilen jäin vähän niinkuin kiinni, kun oltiin ravintolassa ilman lapsia illalla ja muut ottivat tietty viiniäja minäpäs halusinkin niin kovasti juuri silloin tuoremehua. ;) Onneksi saatiin puhuttua heidät vähän niinkuin ympäri niin ei tarttenut ihan vielä suoraan kertoa...ei nimittäin haluttais kertoa vielä muille, kun tämä ihme on vielä niin alussa. Meidän lapsetkaan ei tiedä vielä. Sitten ekan ultran jälkeen varmaan kerrotaan helmikuun lopulla. :)



Kovasti on etovaa oloa ja pönttöön on pitänyt jonkin kerran työntää pää mutta mitään ei ole vielä sinne kuitenkaan tullut. :( Ja tosi usein pitää syödä pieniä määriä, ettei paha olo yllätä. Rinnat on arat ja väsyttää koko ajan vaan. Toisaalta kiva, kun on oireita niin tietää, et varmaan kaikki on siellä hyvin pienellä...



Zoey: Kiitos viestistäsi! Jep, olen ottanut selvää jo jonkin verran mitä Kelan etuuksia mulla on mahdollisuus saada tänne. Nämä kaksi aikaisempaa lastani (poika kohta 7v ja tyttö kohta 5v) ovat syntyneet Suomessa ja nyt ollaan oltu täällä Tansaniassa töissä pian pari vuotta. Koska ollaan suomalaisella työnantajalla töissä ja kuulutaan Suomen sosiaaliturvan piiriin, voin saada äitiyspakkauksen/-rahan, äitiysrahan ja vanhempainrahan sekä lapsilisän. En kuitenkaan kotihoidontukea. Mun pitää mennä ennen 16. raskausviikon päättymistä lääkäriin jne (mutta sen ei tartte tapahtua Suomessa, vaan ihan täällä). Tullaan loppukesästä Suomeen lomalle anyway ja siellä ajattelin sitten tämän pikkuisen synnyttää, varmaan joko Kätilöopistolla tai Naistenklinikalla, koska kotikuntamme on Helsinki.



Onko teillä muilla muuten kokemuksia Kätilöopistosta tai Naistenklinikasta? Suositteletteko jompaa kumpaa? Oon synnyttänyt nämä kaksi aiempaa lastamme Jorvissa ja sieltä mulla on vain hyviä kokemuksia.



Terkkuja ja hyviä vointeja kaikille! :)



Lizzy + pikkuinen jotain 7+4 (ehkä)

LA 30.8 (yli menee kuitenkin) 3.lapsukainen tulossa....



p.s. Lizzy77, sinäkin pääsit tänne :)

Olen synnyttänyt Kättärillä ja olin täysin tyytyväinen saamaani palveluun. Kätilöt oli todella ystävällisiä ja huoneet viihtyisiä. Kättärillä on enemmän perhehuoneita, jos sellaiseen on toive päästä. Ystäväni on töissä Naikkarilla ja kertoi, että siellä perhehuoneet menee ensisijaisesti muualta suomesta tulleille/ongelmatapauksille.



Naikkari on mielestäni "sairaalamaisemman" näköinen. Toki Lastenklinikalle on suora tunneli sieltä... Molemmat varmasti yhtä hyviä :)



Tälläkertaa olisi toiveissa päästä Kättärin Haikaranpesään. On siis osasto, joka tukee luomusynnytystä ja on tarjolla altaat sekä jakkarat.



Lizzy: Ihan uteliaisuuttani kyselen miten Tansaniassa seurataan raskautta? Järjestääkö työnantajasi sinulle tarpeelliset lääkäri/th käynnit? Vai miten toimitte siellä :)



Taas on hajuaisti herkistynyt. Kahvinkeitin, jossa käytetty suodatinpussi sisällä aiheuttaa yökkäilyjä ja myös Fairy astianpesutabletit!?



Pakko kysäistä onko muilla vaivana jatkuva piereskely? En ole ruokailutottumuksia muuttanut mitenkään. Ainoa lisä on foolihappo, mutta voiko se aiheuttaa tällaista vaivaa? Onneksi oon päivät kotosalla...



Mango 7+1



P.S Huomenna eka neuvola. Viikkojen kulumista sekä "jotain" konkreettisempaa odotellaan täälläkin :)

Lizzy, kiva kuulla että kuviot on selvillä. Itse elin tosiaan siinä uskossa että se lääkärikäynti pitää olla Suomessa, mut hyvä jos ei sen takia tarvii reissata, veikkaan ettei Tanzania-Suomi-lennot olet siitä halvimmasta ja helpoimmasta päästä? Kuulostaa tosi jännittävältä tuo teidän asuinpaikka. Oletteko jossain humanitäärisissä hommissa siellä vai kuinka on elämä noin jännään paikkaan kuljettanut? Joka tapauksessa tosi ihana että on näinkin erilaisilla taustoilla ihmisiä ketjussa mukana.



mango86, mä voin ainakin raportoida että ilmavaivoja on. Ikävämpi juttu, mut kai se kuuluu asiaan. Tosin nyt on ilmeisesti ilma vaihtumassa ummetukseen. Mä oon syönyt foolihappoa jo ennen raskautta, ja mun mielestä se ei oo tätä kyllä aiheuttanut.



Hajuaistista - mulla toimii muuten normaalisti sekä haju että maku, mutta jostain syystä ruukkusalaatissa on outo haju mitä siinä ei oo ennen ollut, ja työpaikkaruokalan kaikki ruoka tuntuu luotaantyöntävältä. Oon päätellyt että ehkä se työpaikkaruokalan sapuska ei sitten niin laadukasta olekaan, koska hyvistä aineksista tehty kotiruoka maistuu kyllä, ruokalajista riippumatta.

Sain neuvolan viikolle 9+0 ja ultran viikolle 11+4.. Todennäköisesti viikkojan on kyllä oikeasti vähemmän, joten saa nähdä siirrynkö ultran jälkeen lokakuun mammoihin, vai pysyykö laskettu syyskuulla =)

Zoey: Meillä on takana kohtukuolema (rv38) viimevuodelta. Uskoisin että tällä verukkeella ja kyynelten tirautuksella voisi saada terveyskeskukseen varhaisultraan.



En kyllä ole saanut vieläkään soitettua neuvolaan. Jotenkin halaun vain asiaa pitkittää ja pitää vain omana tietonani.



Pyritään pitäämään hiljaiseloa raskaudesta niin kauan kuin rupeaa näkymään. Tapahtuu varmasti aika aikaisin, kun edellisestä synnytyksestä on niin vähän aikaa ja kaikki varmasti odottavat että yritetään mahdollisimman pian uudestaan raskautua.



Äippä joka yrittää suunnata ajatuksensa aivan muihin hommiin kuin raskauteen joksikin aikaa.

Oih, kohtukuolema on varmasti paljon hirveämpi asia kuin osaan kuvitellakaan. Toivottavasti osaat kuitenkin nauttia tästä uudesta raskaudesta.



Tuo ajatusten suuntaaminen muihin asioihin on ihan uskomattoman vaikea juttu. Itse myös tavallaan yritän, mutta aivan surkealla menestyksellä.



Mä en myöskään ole vielä soittanut neuvolaan. Mulla on joku taikauskoinen olo, että jos soitan liian aikaisin niin sit sattuu jotain. Olen nyt päättänyt että soitan vasta kun mennään ohi viimekertaisen keskenmenon ajankohdasta (eli kun tulee 8+0 täyteen).

Enkä siitä vielä tullut kovin paljon viisaammaksi. Totesimme nlan tädin kanssa kummatkin, että olen vielä sen verran alkutekijöissäni ettei sydänääniä kannata edes yrittää kuunnella. Yllätys tosin oli se, että la:ksi laskettiin alustavasti 30.8.! Kuuluisinkin siis elokuisiin... No, luotan enemmän omiin laskuihini ja pysyn täällä syyskuisissa, sillä mennään siihen ekaan ultraan asti.



Seuraavaksi siis rv 11 ultraan. Kieltäydyin sikiöseulonnasta, mulle riittä ultrat ja sokerirasitustestit ja ne muut kuviot, jotka neuvolassa on.



Tiesittekö, että jos haluaa mennä yksityisesti 4D ultraan, siihen pitää mennä ennen rv 24 viikkoa (muistaakseni), jos haluaa saada kela-korvauksen? Tästäkin sain sivistystä nlasta, ja ajattelin jopa ehkä mennäkin kun vain uskallan ajatella niin pitkälle...



Nyt näin kolmatta odottaessa on käynyt mielessä kaikki keskenmenosta lähtien kohtukuolemaan, sekä epäonnistuneeseen synnytykseen. Koitan kuitenkin sysätä ajatukset sivuun ja nauttia kevät-talvesta, tosin joskus se on aika raskasta.



Joku kysyi, että miten voitte pitää lapsilta salassa odostuksen. Meillä ei ole pidetty, vaikka vähän aikaista onkin kertoa. Meidän 5 v poika on vauhdikas välillä leikeissään (juoksee mm. tarhan pihalla hakijaa lujaa syliin) ja mun oli lopulta pakko sanoa, että äitiä ei saa töniä vatsaan kun siellä on pieni vauvanalku (ei muutenkaan saisi töniä, mutta itsepähän välillä peuhaan mukana. Nyt siitä ei tuu mitään...). Siihen loppui vatsan alueen "töniminen", tosin nyt asiasta voi tietää myös tarhantädit. ;) Meidän nuorempi, herra 2 vee, ei oikein vielä käsitä koko juttua, että hänestä olisi tulossa isoveli. Tuumasi vain että on pikkuinen

Nyt en oikein tiedä mitä kirjoittaisin... Voi olla, että syyskuussa ei meille ole ketään tulossakaan. Eilen alkoi tuhruinen vuoto ja tänään on tullut enemmän. Neuvolantädin saan tähän hätään kiinni ehkä vasta huomenna puhelintunnilla, tänään ei vastannut. Ihan hirveitä kipuja ei ole (vielä) ollut, mutta jonkin verran tuntuu siltä kuin menkat olis alkaneet, joten erittäin suuri pelko on nyt siitä, että tais tarrasukat pettää tältä kaverilta. Ei tässä oikein vielä muuta voi kuin odotella kipuja tai suurempaa verenvuotoa tai sitten sitä että vuoto loppuu (loppuiski, on vain toivo tuon suhteen aika nollissa tällä hetkellä...) ja ottaa rauhallisesti ja levätä...

Mihinkään en tällä hetkellä pysty, pelottaa niin paljon, oon ihan uupunu ja itken vähän väliä enkä ole kunnolla pystyny nukkumaan.

Voi surkeus kun ehdin jo olemaan niin innoissani, tiistaina oli ehkä ihanin päivä pitkään aikaan monen asian suhteen ja eilen sitte tipahinki rytinällä.

Viikkoja olis tällä hetkellä 6+3... Vähän, mutta ei se tässä tilanteessa helpota kyllä yhtään... :'(

Toivotaan, että tuo ei olisi mitään vakavaa! Voisitko mennä terveyskeskukseen, jossa katsoisivat mikä tilanne on? Jaksamisia!



Mango

Tuossa tilanteessa voit kyllä mennä päivystykseenkin. Helsingissä esim. kättärin päivystykseen, mutta pienemmmillä paikoilla varmaan ihan jonnekin yleislääkärille, tietysti olisi hyvä olla sellainen paikka josta löytyy ultra.



Tsemppiä toivotan. Eihän tuo tietenkään hyvältä kuulosta, mutta on muitakin vaihtoehtoja kuin keskenmeno: esim. kaksoisraskauden muuttuminen yksöisraskaudeksi taikka "uhkaava keskenmeno" joka mun ymmärtääkseni tarkoittaa että keho yrittää poistaa sikiön siinä onnistumatta.



Jostain luin tilaston, että 50% verenvuodoista tarkoittaa keskenmenoa. Toivotaan että sä kuulut siihen toiseen 50% joissa ei tarkoita.



Kovasti jaksamista.