Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Lomamatka meni pääosin aika hyvin. Onnistuin ensimmäiset päivät olemaan joka hetki huolehtimatta ja pohtimatta miten kotona menee ja miehen kanssa tuli vietettyä laatuaikaa. Loman loppuosa tosi meni aika heikosti.

Se mikä helpotti lähtöä paljon oli kun viime hetkillä yksi ystäväni joka asuu kauempana, ilmoittautui tulemaan meille hoitamaan lapsia neljäksi päiväksi putkeen (muussa tilanteessa tuona aikana oli ollut 2 tai ehkä jopa kolme eri hoitajaa). Hänellä oli kuopukseni ikäinen lapsi ja lapset ovatkin tulleet toimeen aina tosi hyvin. Hän tuli jo lähtöä edeltävänä iltana ja kun näin miten kuopus ja ystävän lapsi olivat taas kuin vanhat kaverukset niin tuli parempi mieli. Lapsille myös puhuttiin että äiti ja isi lähtevät reissuun ja kerroin mitä kivaa heillä on sillä välin kotona tiedossa niin eivät loppua kohden tuntuneet niin ahdistuneilta. Vaikka kaikki näytti hyvältä niin itku kurkussa kuitenkin painoin oven kiinni kun lähdimme.



Parisuhdeaika teki kieltämättä meille hyvää. Sitä en tosin missään vaiheessä epäillytkään vaan epäilin vain kuopuksen hoitoon jättämistä. Ensimmäiset 4pv meni tosi hyvin, itseasiassa kotoolta ei tullut edes yhtään puhelua. Siinä vaiheessa kun lapsenvahti vaihtui, niin alkoi lasten koti-ikäväkin. En tiedä johtuiko se siitä että sopiva erossa oloaika (1pv/ikävuosi) oli ohitettu, vai siitä että leikkikaveri lähti. Vikat päivät sitten tuli itkuisia puheluita joissa kuopus nyyhkytti niin ettei saanut puhuttuakaan :(. Kaiken lisäksi kuopuksen sormet oli jääneet auton oven väliin ja olivat aivan sinimustat kun tultiin kotiin. Tuntui vähän ikävältä etten tiennyt siitä kun lapsen hoitaja ei halunnut pilata lomaamme kertomalla siitä. Olisihan siitä tietenkin tullut aika avuton olo siellä tuhansien kilometrien päässä. Lisäksi kun tulimme kotiin niin kuopuksella oli 39 asteen kuume ja isommallakin yli 38. Tuli itselle kauhea olo kuinka äiti on vain lomaillut ja maannut rannalla vaikka oikea paikka olisi ollut kotona hoitaa kipeitä lapsia. Oli aika itsekäs olo.



Kotiin tulon jälkeen etenkin kuopus oli pari viikkoa ihan säikkynä jos katosin näköpiiristä. Hän saattoi mennä ihan hysteeriseksi sillä aikaa kun olin viemässä roskapussia.



Mennyt on mennyttä mutta loppuyhteenvetona voisin sanoa että jos pitäisi miettiä lähtisinkö reissuun uudestaan niin en taitaisi lähteä. Jos lähtisin niin 3-4pv riittäisi hyvin ja lapsilla sama hoitaja koko ajaksi ja mielellään vielä sellainen että voi ottaa omat lapset mukaan että lapsilla riittää puuhaa.



ap

Ei ole pakko lähteä! En mäkään menisi, oikeasti.

Ennen maailmassa tällaisia äidin katoamisia vajaaksi viikoksi taisi sattua pikkusisarusten synnytysmatkoilla. Eli dramaattinen katoaminen ja vieraan olion kanssa palaaminen jonkin ajan päästä.



Kaikki ketkä tässä ketjussa ajattelevat, että pienen ihmisen maailma on tästä peruuttamattomasti tärveltynyt, mahtavat siis ajatella, että kaikkien perheiden kuopuksia isommat lapset ovat saaneet sieluunsa vamman.



Olen yksi näistä lapsista, nyt jo keski-iässä. Terapian paikka?

Ennen maailmassa tällaisia äidin katoamisia vajaaksi viikoksi taisi sattua pikkusisarusten synnytysmatkoilla. Eli dramaattinen katoaminen ja vieraan olion kanssa palaaminen jonkin ajan päästä.

Kaikki ketkä tässä ketjussa ajattelevat, että pienen ihmisen maailma on tästä peruuttamattomasti tärveltynyt, mahtavat siis ajatella, että kaikkien perheiden kuopuksia isommat lapset ovat saaneet sieluunsa vamman.

Olen yksi näistä lapsista, nyt jo keski-iässä. Terapian paikka?

Ennen taisi minimiaika synnärillä olla se viikko vaikka ihan normaalisynnytys olisi ollutkin. Ja ei siihen aikaan saanut nuohota sairaalassa tuntitolkulla vaikka lähiperhettä oltiinkin.

Itse olin 4 kun pikkusisko syntyi ja muistan sen hyvin kun jäin mummon ja ukin hoiviin. Isälläni nimittäin oli vuorotyö ja siihen aikaan ei mitään isyysvapaita ollut. Taidettiin viikon aikana käydä 2-3 kertaa pikaisesti katsomassa äitiä ja vauvaa.

Hra nro 63 vähän vielä jatkaa ja sitten lopettaa tämän ketjun lukemisen. Suorastaan masentaa lukea tätä ketjua ja pistää itselläänkin vihaksi, kun vanhat vuotavat haavat aukeavat.



En tiedä onko täällä muita miehiä kommentoinut, mutta kommentoijien (nais)valtaenemmistö on tyrmännyt ap:n miehen esineellistäväksi sovinistipaskaksi, kun on ostanut yllätyslomamatkan ilman vaimon kuulemista. Tuo vaatii jo naisellista logiikkaa, että mies haluaa nöyryyttää vaimoaan matkalla.



No todennäköisesti matka olisi jäänyt ostamatta tällä vuosikymmenellä, jos vaimo olisi saanut päättää. Arvaukseni on, että ei se sattumaa ollut, että mies on toiminut niin kuin on toiminut. On tainnut tulla odotusaika täyteen ja toiminut itse. Tälläkin forkalla huudellaan, että parisuhde vaatii työtä. Mies on toiminut ja miten sitten kävikään.



Matkahan on jo lähtökohtaisesti pilalla. Valitettavasti. Järkyttävintä luettavaa oli ehdotukset, että miestä pitää rangaista sopimattomasta käytöksestä eli parisuhdelomalla pitäisi jättää seksi pois=rankaista miestä ja ottaa jotain teoksia mukaan, joiden perusteella sitten analysoidaan ja keskustellaan koko viikko parisuhdetta, että mies sitten ei enää halua uusia rikostaan, kun kokemus on tarpeeksi negatiivinen.



Ap:lle retorinen kysymys: Montako vuotta siitä on, kun olet miehesi kanssa ollut kahden kesken yli vuorokauden. Tässä on puhuttu, että nuorimmainen on 3 vuotta, mutta jos muita lapsia alla, niin varmaan raskausaikana ei parisuhdetta ole vaalittu ja oletattavasti olet ollut yhtä riippuvainen aikaisemmista lapsista niin varmaan päästään jo yli viiden vuoden vai vielä enemmän.



En kykene arhaalla tahdollakaan ymmärtämään näiden Bostik/curling-äitien ajatusmaailmaa. Jos sitä miestä tarvitaan vain arjen pyörittämiseen niin ei pidä muissa ketjuissa ihmetellä, että ihme ja kumma, ollaan vieraannuttu mieheni kanssa, miksi mies on äreä ja miksi mieheni jätti perheen.



Loppukaneettina täytyy todeta, että miehet ja naiset ovat kyllä erilaisia.



P.s Aikaisemmassa viestissä olin sekoittanut vuoden päivät. Jos 7 päivää ollaan lomalla niin vuoteen jää vielä 358 päivää, jolloin voi leikkiä aamusta iltaan kotia ja arkeistaa parisuhteen.

selvitä nyt ap ÄKKIÄ, voisko sen 3v:en vielä saadaj otenkin matkaan mukaan!



Tuskin siitä niin paljon vaivaa olisi, ainakin meillä kun oltiin saatu miehen kanssa kylpylävk-loppu kummitädiltä ja hän olisi hoitanut lapsia, ei kumpikaan haluttu jättää nuorimmaista hoitoon (oisko ollu vähän vajaa 1 v.) edes yhdeksi yöksi, vaan tietenkin otimme mukaan.



Jos on useampia lapsia, niin on jo lomaa ja helppoa, jos joskus mukana vain yksi.





Ja vihjaise miehelle myös ohimennen, että sulla osuu menkat just tolle reissulle, hän kuitenkin odottaa jotain aamusta iltaan kuhertelua ja hän myös pettyy sitten - miehet kun ei tämmösiä asioita ajattele ollenkaan.



Siksi ei mielestäni olekaan kovin hyvä idea varata matkaa ihan täysin kysymättä toiselta.



Nää jotka täällä vouhaa että on kumma ettei voi lähteä, menkööt muualle vouhaamaan - tää on SINUN elämä, sinun tunteet, sinun tilanne lapsiesi kanssa, sinun lastesi kokemukset, ja tiedät mikä teille ja lapsillesi sopii.



Ja tuohon jonkun lapselliseen laskelmaan vuoden päivistä, tässä vastaava:

jos ihminen elää aikuisikää n. 20-80-vuotiaana, ja hänellä on esim. 2 lasta joiden alle-kouluikä-aika kestää yht. esim. 9-10 v., on n. 50 v. aikaa tehdä niitä reissuja ilman lapsia.

Suuri logiikka/tahtotilaero:



Lomalle mennään lapsen/lapsien kanssa:

Matkaan lähtevät isä ja äiti.



Lomalle mennään ilman lapsia:

Matkaan lähtevät mies ja vaimo.



P.s.s

" esim. 2 lasta joiden alle-kouluikä-aika kestää yht. esim. 9-10 v., " Olen mykistynyt. Eipä tuohon ole mitään lisättävää. Miehet Marsista, vaimot ties mistä.

kun miehenä luen ap:n ahdistusta ja muutamaa muuta viestiä, että onpa ihme mies, kun ei ymmärrä että vaimo haluaa olla vielä (3 vuotta?) symbioosissa lapsen kanssa tai vähintäänkin lapset pitää ottaa mukaan parisuhdelomalle (siis parisuhdelomalle). Kyseisen "miehen nöyryyttämisen" kokeneena voin kertoa, että jos ap. haluaa tehokkaasti tuhota avioliittoa, niin tuo on juuri oikea asenne ja tapa. Matkalle vastahankaan/väkisin, epäillään isovanhempien tms lastenhoitotaitoja ja skitsoillaa muutenkin asiasta, pääasia, että osoitat miehelle miten vastenmielistä matkalle lähtö miehen kanssa on. Itse olen vielä naimisissa saman naisen kanssa, mutta olen varma, ettei vaimoni ole tajunnut, mitä tuhoa hän on tehnyt parisuhteelle, kun kaikki lapsiperheen arjen koettelemukset ja hankaluudet (ja jotka kyllä jaksetaan myös kaataa miehen niskaan) voittavat 100-0 romanttisen loman oman miehen kanssa. Se kuulkaa syö ja syvältä. Ja kun tunne uudistetaan järjestelmällisesti esim. viiden vuoden aikana niin ah mitä herkkua parisuhteelle. Eli ap.:n mies on sika, kun on odottanut vain kolme vuotta, että on järjestänyt itselleen ja vaimolle loman. Ihan kahdestaan vielä, ilmiselvä täysi törkykasa koko mies. Kaikkea ne vaimoraukat saavat kestää. Nyt ap. vaan hammasta purren totuttautumaan ajatukseen, että loma ilman lapsia aviomiehen kanssa odottaa ja matkasta haaveilemaan. Parisuhde on kompromissien tekoa ja jos/kun mies on jo kolme vuotta ottanut arkea vastaan sinun ehdoilla niin kyllä yksi viikko pitää antaa miehelle takaisin. Ja ilman lapsia. Jos mies olisi halunnut lapset mukaan niin sitten matka olisi koko perheelle. Kun viikon lusit, niin jäljelle jää vieä 348 päivää vuodessa, jossa voit suorittaa arkea lasten kanssa ja heittää miehen nurkkaan. Ja miesnäkökulma on, että ei toi ihan tervettä ole, jos lapsi on kolme vuotta, eikä äiti ole kyennyt olemaan lapsestä yhtään erossa. Kännykät ja webit ja skypet on olemassa, jos äidin hyvinvointi vaatii kommunikaatiota loman aikana. Jos lapsi on terve, niin se kyllä tuon ajan pystyy olemaan erossa vanhemmistaan. Se on fakta. Ja kun äiti on täysi-ikäinen, niin pitäisi pystyä äidinkin, vaikka se tässä taitaa olla se ongelma.

Kirjoitat mies ihan asiaa. Rivien välistä on havaittavissa kuitenkin hyvin yleinen asenne: sinusta arki lasten kanssa, heidän hoitamisensa ja siitä aiheituva riesa on naisen syy ja naisen vastuulla (vaikkakin olisit osallistuva isä). Koet siis tekeväsi naiselle palveluksen aina kun "siedät" yhteisiä lapsianne, ja kestät tätä hampaat irvessä x vuotta, jonka jälkeen sinut pitää palkita lapsivapaalla ajalla. Perheenne on jakautunut kahteen leiriin: toisaalla on äiti ja hänestä hyvin riippuvaiset lapset, toisella puolella etäinen mies, joka laskee tunteja/viikkoja/kuukausia päästäkseen lapsista eroon, olkoonkin että viettää heidän kanssaan huomattavasti vähemmän aikaa kuin nainen.

"äidin hyvinvointi vaatii kommunikaatiota loman aikana". Sinulle ei siis tulisi kertaakaan mieleen lapset, jos olisit heistä viikon erossa? Tämä voi jo yksistään olla syy huonoon parisuhteeseenne. Kyllä minunkin arvostus miestäni kohtaan laskisi, jos huomaisin että hän ei ikävöisi lainkaan omia lapsiaan eron aikana. Kyllä oma miehenikin esim. viikonloppuloman aikana soitti lapsille joka päivä vaikka ei olekaan heissä yhtä kiinni kuin minä.

Miten muuten luulet että pääsee syntymään tilanne että 3-vuotias lapsi ikävöi äitiään jo kauppareissun aikana? Vastaan sinulle: siten että se isä on jäänyt vieraaksi ja etäiseksi. Hän ei siis vietä lasten kanssa kovin paljon aikaa. Minä olen voinut pikkuvauva-ajan jälkeen häipyä jumppaan tai kaverille ihan huoletta siksi, että MIEHENI ON LAPSILLE TUTTU. Jos hän olisi etäinen mörökölli joka on aamusta iltaan töissä, tai mukavuudenhaluinen sluibaaja joka karkaa omiin menoihinsa aina kun silmä välttää, silloin lapset olisivat varmasti sairaalloisen riippuvaisia minusta ja jo kauppareissu aiheuttaisi hirveän haloon.

Minä kaipaan lomaa lapsistani lähinnä silloin kun ole ollut kotäitinä. 24/7 lasten seura uuvuttaa ja tekee puolihulluksi. Sen sijaan useimmat miehet ovat ensin päivän töissä, sitten harrastukset ja ehkä tunti-pari lasten kanssa oloa, jos sitäkään. Ja jos tällainen mies alkaisi vaatia viikkojen lomia ilman lapsia, heräisi ilman muuta kysymys rakastaako hän lapsiaan lainkaan, jos jo se tunti illassa on liikaa. Se jos mikä myrkyttää parisuhteen myöskin.

Terveisin se, joka teki avauksen etäisistä isistä ja sairaan äitiriippuvaisista lapsista

Vesi silmissä olen nauranut kun mietin miten nappasit joka ilta unilääkkeen..Ratki riemukasta kertakaikkiaan.



Ap, lähde matkalle

Jos ap:n mies on arkena paljon poissa työn takia, eikä heillä ole tukiverkkoja lähellä, niin miten se tekee ap:stä lapsiin ripustautujan? Heillä nyt elämä vaan on mennyt niin, että ap:n on ollut "pakko" ottaa lasten hoitovastuu lähes kokonaan. Ja jos mies sitten kotona ollessaan on vielä hiljainen mörökölli, niin ei kuulosta siltä,e ttä joku viikon "parisuhdeloma" tilanteeseen mitään auttaa.



Meillä mies reissaa paljon työnsä takia ja on sen vuoksi paljon kotoa poissa. Itse pyöritän arkea paljon yksin, kun meilläkään ei ole sukulaisia tai tuttuja,, jotka lapsia voisivat hoitaa, lähellä. Kun mies on kotona haluamme käyttää ne ajat yhdessä perheen kesken, eikä lähteä kahdetsaan viikon parin lomalle. Mies haluaa olla myös lastensa kanssa. Etsimme sitten niitä kahden keskisiä hetkiä, kun lapset ovat nukkumassa. Ja kun menemme käymään jomman kumman vanhemmilla (molemmat asuvat usen a100 km päässä meistä) kylässä, otamme sitten sitä kahdenkeskistä aikaa esim. käymällä syömässä, leffassa tai yhden yön hotellilomalla. Jos lähdemme esim. viikon etelänlomalle, niin toki haluamme sinne lapset mukaan. Joskus tehdään yhteisiä matkoja isovanhempien kanssa, jolloin päästään miehen kanssa reissussa kaksin vaikka syömään.



Meille parisuhteen hoitaminen ihan arjessa on se tärkeä asia. Ei me tarvita viikon reissua erossa lapsista parisuhteen hoitoon. Jos tarvittais, niin olisin kyllä jo tosi huolissani parisuhteemme tilasta. Silloin laittaisin jo enemmin rahat parisuhdeterapeutille kuin viikon lomaan.



Ja sulle mies, joka olet kommentoiniut. Tyypillinen miehen ajatusmaailma. Oletko ihan varma, että se naisesi on ihan omaehtoisesti ripustautunut niihin lapsiin? Oletko varma, ettei omalla käyttäytmiselläsi ole mitään osaa asiaan? Oletko töistä tullessasi ollut täysillä mukana kodin arjessa ja antanut naisellesi omaa aikaa?



Pikkulapsivaiheessa se perhe-elämä on erilaista ja niin kuuluukin olla. Kun lapset kasvaa, alkaa sitä aikaa olla enemmän omiin ja kahdenkeskisiin juttuihin. Ja jos halua on, niin kyllä se parisuhde kestää sen ajan. Monesti vaan tuntuu olevan,e ttä miehet ei sitä kestä tai edes halua yrittää.



Ja on aika kummallista sanoa, että jos pariskunta ei käy kahdenkesken reissussa, kun lapset ovat pieniä, niin heille tulee ero, koska ei ole mitään yhteistä. Eikö ne lapset, koti ja arki ole mitään yhteistä?!

3-vuotiaalle voi jo selittää asioita (äiti ja isi on matkalla jne). 1-vuotiasta en minäkään jättäisi viikoksi, 3-vuotiaan varmaan jo voisin.



Käyttäkää tämä matkaa edeltävä aika "harjoituksiin": käyt tavallista enemmän yksin kaupassa, lenkillä, jumpassa etc. jolloin lapsi oppii että äiti ei ole 24/7 paikalla. Sitten se lomakaan ei ole niin kauhea shokki.

isovanhemmilla yökylässä 1-4 yön pituisia kertoja ehkä noin 8 kertaa koko elämänsä aikana. Hyvin on nuo hoitoajat menneet, mutta tuo 4 yötä, jonka oli viimekesänä oli selvästi vähän liian pitkä. Hyvin hän oli toki pärjännyt, mutta oli viimeisenä iltana ollut itkuinen ja ikävöinyt kovasti. Kotona meni pari päivää kiukutellen, mitä ei ole muina kertoina ollut. En siis jättäisi meidän 3,5-vuotiasta viikoksi hoitoon.



Toki tuo on lapsikohtaist amiten pärjää hoidossa, mutta ap:n tilanteen ymmärrän, että ei halua jättää lastaan heti noin pitkäksi aikaa. Ja en kyllä suosittele niin tekemään. Tuskin mitään elinikäistä traumaa lapsi saa, mutta kyllä tuo aika hänelle varmaan olisi rankka, koska ei ole tottunut olemaan erossa. Ja onko edes hoitaja hänelle kovin läheinen, jos ei ole tukiverkkoja olemassa.

Suuri logiikka/tahtotilaero: Lomalle mennään lapsen/lapsien kanssa: Matkaan lähtevät isä ja äiti. Lomalle mennään ilman lapsia: Matkaan lähtevät mies ja vaimo. P.s.s " esim. 2 lasta joiden alle-kouluikä-aika kestää yht. esim. 9-10 v., " Olen mykistynyt. Eipä tuohon ole mitään lisättävää. Miehet Marsista, vaimot ties mistä.

lomalla vaikka lapset mukanakin.

Meillä siis mieskin tykkää että mennään koko perheenä.

Ei se estä meitä harrastamasta seksiä (voi olla esim. 2 huoneen huoneisto / kun lapset nukkuu), ei kuhertelemasta jne.

Lapsemme ovat tottuneet olemaan aina kaikessa menossa mukana, joten he jaksavat valvoa myöhään illalla ja olla ravintolassa mukana. Emme ota kännejä mutta otamme kyllä viiniä ruuan kanssa, lapset ei siitä kärsi.

Yökerhoja /diskoja emme niin kaipaa, jos jotain iltaohjelmaa haluaa niin matkatoimistojen järkkäämät illalliset ja showt riittää, etelässä nyt löytyy tekemistä tarpeeksi mihin lapsetkin voi tulla mukaan.

Ollaan tehty aikanaan myös reissuja joissa lapset jätettiin kotiin aika pieninä (alle kouluikäisinä), silloin kun meillä oli vielä vain 2 lasta, ja meillä molemmilla oli niitä kyllä tosi ikävä, ja mietimme miten moni asia ois ollut kiva kokea myös lasten kanssa.

Nykyään meillä myös vanhin lapsi hoitaa nuorempia reissuilla, mikä on aika kiva niin saa itsekin vähän relata.

Ja tää laskuesimerkki - hei ihan yhtä lapsellinen oli oma esimerkkisi niistä päivistä.

Kas kun se 3-vuotias joka on tottunut olemaan vanhempiensa kanssa, ei voi pistää omaa elämäänsä narikkaan viikoksi että joo mä nyt olenkin ilman äitiä.

95 vai mikä lie

mikä yleensä esim. erotilanteissakin pitäisi olla kantava juttu.



Eli 3-vuotiaan etu EI ole olla yhtäkkiä koko VIIKKO erossa molemmista vanhemmista.

ei mitenkään päin.



Asiaa ei voi edes perustella sillä, että vanhemmat ihan ehdottomasti haluaa lähteä ja siksi olisi perhetilanteen kannalta parempi, että vanhemmat saa tämän levon. Koska tässä tilanteessahan äiti ei HALUA lähteä, ja siis heidän tilanne taatusti vaan kiristyisi ja pahenisi entisestään tästä "pakko"lomasta, mikä ei mitenkään auta perheen kokonaistilannetta.





Mutta tule ap kertomaan mitä päätit ja jso lähdet, miten loma meni??!!

Kiinnostaa ihan oikeasti, eli en mitenkään tuomitse jos päätätkin lähteä, sinun päätös - mutta kuitenkin haluan sanoa että ymmärrän täysin tunteesi ja epäröintisi!



95 tms. vielä

Yhden yön loma olisi ollut alkuun ihan riittävä. Ostatte sille lapselle myös paikan sinne lomalle.

Jos ei osaa olla kanssani arjessa niin menkööt lomille yksinään.

On kyse LOMASTA ei mistään vuoden irtiotosta... En enää yhtään ihmettele karkailevia ja pettäviä miehiä tämän ketjun luettuani.

...

Kirjoitat mies ihan asiaa. Rivien välistä on havaittavissa kuitenkin hyvin yleinen asenne: sinusta arki lasten kanssa, heidän hoitamisensa ja siitä aiheituva riesa on naisen syy ja naisen vastuulla (vaikkakin olisit osallistuva isä). .....Minä kaipaan lomaa lapsistani lähinnä silloin kun ole ollut kotäitinä. 24/7 lasten seura uuvuttaa ja tekee puolihulluksi. Sen sijaan useimmat miehet ovat ensin päivän töissä, sitten harrastukset ja ehkä tunti-pari lasten kanssa oloa, jos sitäkään. Ja jos tällainen mies alkaisi vaatia viikkojen lomia ilman lapsia, heräisi ilman muuta kysymys rakastaako hän lapsiaan lainkaan, jos jo se tunti illassa on liikaa.

Yököttää. Tekee pahaa. Naisen logiikka on aukoton ja armoton.

Miehen työ kodin ulkopuolella ei ole minkään arvoista taloudellisesti tai henkisesti. Menkää hyvät äidit töihin, jos se on niin herkkua, että siitä ollaan tihkuvan katkeria isille. Itsellä oma vaimo oli riumusta kiljuen sen kolme vuotta kodinhoidontuella kuin että olisi mennyt töihin "lepäämään". Se kauhea ja raskas kotiarki hakkasi 6-0 työn kaikkine "postiivisine" lisukkeineen.

Mies haluaa kerran esimerkiksi viidessä vuodessa olla vaimonsa kanssa kahdestaan lomalla. >>> Mies on tunneköyhä. Ei arvosta perhettään. Ei tunne lapsiaan. Näillä bostik-äideillä on semmoiset vaatimukset isille, että niitä ei voi kukaan mies täyttää. Vaikka jäisi pois töistä, miten tekisi kotitöitä, olisi läsnä, niin EIHÄN se mies pysty synnyttämään tai imettämään ja naista taas sorretaan.

Tästä nyt tuli semmoinen tyypillinen eipäs-juupas keskustelu. Yritin tuoda esille miesnäkökulmaa ja tehnyt samalla itseterapiaa, kun tämä bostik-kerho lähinnä vahvistaa toistensa näkökulmia.

Että ei tule sitten yllätyksenä, jos mies luokkaantuu jos vaimo ei halua parisuhdelomalle miehensä kanssa vaan haluaa olla mieluummin vielä sen kolme lisävuotta ÄITI.

Lopetan ja totean, että

- naiselle voi olla luonnollista, että ero lapsesta ja yhdessäolo miehen kanssa on ahdistavaa. Oikea (perhe)parisuhde on, että kaikki tehdään aina ja kaikkialla yhdessä lapsen/perheen kanssa ja miehen on tähän tyydyttävä vähintään 9-10 vuoden ajan ja sitä on pidettävänä normaalina olotilana ja muu ajattelutapa on ajatusrikos. (Juupas)

- miehenä totean, että mies ei voi järjellä tai tunteella ymmärtää, että kun äiti/vaimo kokee, että se arki on sitä itseään ja lapsen hoitaminen on rankkaa ja väsyttävää ja tämä tuodaan systemaattisesti 3-5 vuoden ajan joka päivä ilmi ja osin/täysin syyllistetään mies raskaasta arjeesta, niin miksi sitten vielä rankempaa äidille/vaimolle on ottaa loma tästä raskaasta arjesta viikoksi, ilman lapsia miehen kanssa. Ei vaan ymmärrä. Ei.(Eipäs)

harjoitelkaa ensin 1 yön poissaoloa, sitten 2 jne. Ehkä helpompi jos joku tulee teille kotiin hoitamaan lasta, niin on tuttu paikka sentään (omat lelut, oma sänky jne). Kyllä 3-vuotias nyt voi jo olla äidistään erossa tuon aikaa, ja onhan hänellä lisäksi sisaruskin siinä tukena. Mutta kannattaa vähitellen aloittaa totuttelu, ei kerralla olla lähes viikkoa poissa! Oletko ajatellut sellaista tilannetta, että mitä kävisi jos joutuisit vaikka yhtäkkiä sairaalaan etkä voisi olla lapsen kanssa ympärivuorokautisesti, hänen olisi silloinkin pärjättävä ilman sinua (vaikka pääsisikin ehkä katsomaan kyllä)!? En halua maalata mitään piruja seinälle, mutta kyllä tuonikäisen täytyy jo osata luottaa muihinkin aikuisiin kuin vain äitiinsä (vanhempiinsa).

Kun hän oli 3 v olin matkustellut työni puolesta jo vaikka kuinka paljon ja viikon työmatkallakin (ma-pe) olin.



Kun itse kärsin tästä matkustelusta ja ikävöin lastani niin paljon, niin vaihdoin työpaikkaa. Lapsi kyseli sitten, että koska sinä lähdet taas, kun mummolassa on niin kivaa. Lapsi on nyt 12 v ja voi hyvin. Eli 3 v ymmärtää jo paljon ja voit tosiaan Skypettää ja soitella viikon aikana. Ja pliis siirrä kuukautisia, jos lähdet. Ei viikon loma pelkkää seksiä tarvitse olla, mutta edes vähän tekisi kyllä parisuhteelle hyvää. Lapsen paras koti on onnellinen parisuhde.

että NUORIN lapsista on 3v.



3v lapsi pärjää ikävöiden äitiään vanhemman sisaruksensa kanssa hoitajan kanssa.



ap lähde reissuun iloisin mielin! järjestät jotain ylläreitä joka päivä lapsille eri paikkoihin taloa joita voivat sitten tutkia poissa ollessasi. tai keksit hoitajan kanssa heille jotain pientä reissua (oisko mahdollista jonnekin tutulle kylään käymään tms ohjelmaa) kehitellä..



tsemppiä!!