Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.

Olen nainen, mutta pakkomielteisesti etsin aina tasapuolisuutta kaikissa konflikteissa ja vastakkainasettelutilanteissa ja olin jo hyvin masentunut tämän ketjun takia ennen kuin vastasit.



Arvelen silti, että useimmilla riivinrautanaisilla ongelmat johtuvat konkreettisista syistä, esim. väsymyksestä ja kroonisesta vittuuntumisesta, joiden syntymiseen mies voi vaikuttaa tai olla vaikuttamatta. Naisen havainnoima auttaminen on suoraan verrannollinen parisuhdelomien ja muiden kivojen yhteisten juttujen esiintyvyyteen. Jos mies jättäytyy lapsen rooliin, ei hän voi odottaa aikuisen palkintoja.



Ja itse lähtisin mielelläni parisuhdelomalle, mutta työssäkäyvänä ihmisenä odottaisin kyllä että mies kysyisi minulta milloin se minulle kävisi. Ja kuukautiset nyt siirtyvät vaivattomasti pillereillä, joten en tajua miten joku siitä pystyy ongelman kehittämään.

Mä jäin miettimään tota kohtaa että olisiko arvannut mitä äitiys on. Mulle itelle oli ainakin ihan järjetön yllätys millainen äidinrakkaus on. Raskauden aikana pelkäsin etten rakasta lasta tai pidänkö edes siitä. Minulle äidinrakkaus heräsi kuin paineaalto päin kasvoja. Luonto on järjestänyt asiat näin, vaikka on äitejä joille se rakkaus ei herää olenkaan. Sen jälkeen olen pistänyt itseni ja omat tarpeeni kakkossijalle. Kestän aiheuttaa lapsilleni pettymyksiä esim. niin ettei saakaan eniten toivomaa joululahjaa jos se on liian kallis tms. mutta turvattomuuden tunnetta lapsella yritän välttää kaikin keinoin ainakin eskariin asti. Ap:tä ymmärrän hyvin, mutta ymmärrän myös miestä, joka kyllä oli ajattelematon mutta ei missään nimessä paha. Hän varmasti uskoi vaimon ilahtuvan, eikä ottanut huomioon tarkemmin lapsia. EI varmasti halunnut lapsillekaan mitään pahaa.





Ja sinä "sika mies", minusta olet kyllä ihana ja kirjoitat fiksusti niin että ymmärrän sinua ja sitä että äitejä on vaikea ymmärtää. Yritä kestää :).

Ja kuukautiset nyt siirtyvät vaivattomasti pillereillä, joten en tajua miten joku siitä pystyy ongelman kehittämään.

Että kun itelläni on kuparikierukka niin voiko silloin siirtää kuukautisia pillereillä?

Eikö muuten ole myöhäistä aloittaa pillerit 2vkoa ennen matkaa, eikö pillereiden syönti pidä aloittaa kuukautisten ekana päivänä?

Valitettvasti omassa ystäväpiirissäni useimmat eronneet parit ovat olleet näitä " parisuhdetta ahkarasti hoitavia " meneviä pareja kun taas yllättävän monipari, jolla ei ole ollut juurikaan sitä kahdesnkeskeistä aikaa ovat pysyneet yhdessä.

joka olisi sanonut, että ap roikkuu liikaa lapsessa ja nyt siitä tulee loppu, niin kaikki olisivat ilmaisseet ap:lle, että älä lähde, ei ole pakko totella. Mutta kun sen matkan ostaa mies, joka ei kysele päämäärätoivetta, ajankohtaa tai muutakaan, niin naisen tulisi olla yhtä auvoa ja kiitollisuutta, kun se mies ihan itse matkan varasi. Viis siitä, että ei tajunnut ottaa huomioon muuta kuin itsensä. Näin me naiset toimimme, miehen talutusnuorassa kauhuissamme siitä, että se jättää, jos sitä ei tottele.

Oma äitini kuuluu siihen osaan ihmisiä, joiden parisuhde vaati jatkuvaasti ja toistuvasti useita viikon mittaisia hoitolomia ilman lapsia ja arjen vaateita. Lapset ja arjen vaateet tosin kävivät ädiilleni raskaaksi jo parin tunnin kotona olonkin aikana, ja sitä sai sitten kuullakin. No, niitä isäpuoliakin mulla ehti ensimmäisen 18 ikävuoteni aikana olemaan kymmenkunta. Ystäväpiirissä tuntuu olevan samoin - ne, jotka reissaavat ja hoitavat parisuhdettaan pitkiä pätkiä ihan kahdestaan, eivät sitten osaakaan siinä arjessa olla, ja lähdetään lätkimään ennen pitkää.

Minä ja mieheni taas kuulumme niihin pariskuntiin, joilla ei ole mitään mahdollisuutta hoitaa parisuhdettaan ihan kahdestaan. Ei ole hoitajia, jotka ottaisivat lapsemme edes tunniksi hoitoon, saati viikoksi, eikä kumpikaan meistä tienaa sellaisia summia, joilla palkkaisi MLL:n hoitajan ympärivuorokautisesti viikoksi. Tottakai lasten nukkuessa on aikaa, mutta lapset ovat aika huonounisia, joten siinäkin on aina se varaus, että se "parisuhdeaika" tullaan keskeyttämään.

Kyllähän se ottaa päähän, ja tekisi mieli saada joskus edes pari tuntia sellaista aikaa, ettei ole mitään riskiä keskeyttämisestä, että voisi vain keskittyä siihen "parisuhdeaikaan". Mutta kun sellaista aikaa ei ole eikä tule vielä moneen vuoteen, niin tällä mennään. On ehkä meidän parisuhteemme onni, etten minä ole koskaan onnistunut täysin sujahtamaan mihinkään pullantuoksuisen mamman rooliin, vaan kun äiti-, kotityö- ja arkimittarit tulevat täyteen, lentää pullat seinälle ja kehotan perhettä huolehtimaan omista sotkuistaan, ja painun itse pihalle. Viimeistään tässä vaiheessa mies muistaa, etten minä ole pelkästään äiti, ja illalla lasten nukkuessa juodaan punaviinilasilliset kynttilöiden valossa ihan omassa olohuoneessa.

Loistava kirjoitus, aivan kuin omasta elämästä :)

Uskallanpa vielä omahyväisesti väittää, että ollaan kyllä melko varmasti vihonviimeinen pari joka meidän tuttavapiirissä eroaa, jos tuota eroamistodennäköisyyttä nyt voi jollakin tavalla "ennakoida". Eletään yhteisten arvojen mukaisesti perheenä ja pystytään siinä samalla olemaan aviopari, vaikka sitä "parisuhteen laatuaikaa" ajallisesti varsin vähänaisesti onkin. Molemmat ymmärtävät, että pikkulapsiaika on todella lyhyt hetki elämässä ja aivan kohta ohitse.

Avioliitto ei siihen kaadu, ettei päästä tuota "laatuaikaa" kahdestaan viettämään nyt tai ensi vuonna. Lasten kanssa kyllä matkustetaan, ehkäpä muutaman vuoden kuluttua jopa viikonloppumatkoja kaksin. Jos raskitaan lapset jättää (kyllä - meillä tekisi tiukkaa miehellekin, mutta hän onkin todella osallistuva isä jo turvaverkkojen puuttumisen vuoksikin ja lisäksi aikuinen mies eikä mikään mariseva pikkupoika).

äidin ja lapsen saa erottaa ja se ei haittaa, mutta miestä ei saa erottaa läppäristään tai molemmille tulee paha trauma.



Joka tapauksessa äiti ja vaimo on se tyhmä.

ja eka pilleri otetaan sinä päivänä kun kuukautisten pitäisi alkaa.



Itse olen siirtänyt kuukautisia monta kertaa juuri lomien takia kun eihän niiden ajankohtaa voi tietää täydellisellä varmuudella jos varaa matkan esim. 10 kk ennen lähtöä... minkä juuri muuten tein.

äidin ja lapsen saa erottaa ja se ei haittaa, mutta miestä ei saa erottaa läppäristään tai molemmille tulee paha trauma. Joka tapauksessa äiti ja vaimo on se tyhmä.

av-lain mukaan äitiä ja lasta ei saa erottaa siihen saakka kun lapsi täyttää 30 v, miehestä, (jonka pitäisi olla se äidin elämänkumppani) hänestä viis. Ja jos äiti erehtyy näiden 30 vuoden aikana kaipaamaan sekuntiakaan aikaa ilman lasta (mielellään vielä jatkuvassa ihokontaktissa ja imetyksessä), ei tämän naisen olisi koskaan pitänyt lasta hankkiakaan, kun sehän nyt on selvää jokaiselle että elämä muuttuu sen lapsen myötä.

äidin ja lapsen saa erottaa ja se ei haittaa, mutta miestä ei saa erottaa läppäristään tai molemmille tulee paha trauma. Joka tapauksessa äiti ja vaimo on se tyhmä.

av-lain mukaan äitiä ja lasta ei saa erottaa siihen saakka kun lapsi täyttää 30 v, miehestä, (jonka pitäisi olla se äidin elämänkumppani) hänestä viis. Ja jos äiti erehtyy näiden 30 vuoden aikana kaipaamaan sekuntiakaan aikaa ilman lasta (mielellään vielä jatkuvassa ihokontaktissa ja imetyksessä), ei tämän naisen olisi koskaan pitänyt lasta hankkiakaan, kun sehän nyt on selvää jokaiselle että elämä muuttuu sen lapsen myötä.

Olen ihan kelvoton ihminen ja äiti jos edes uskallat ääneen sanoa kaipaavasi joskus omaa aikaa. Saatikka jos sen vielä toteutat. HYI HYI HYI mikä äidin kuvatus! Isästä nyt ei niin väliä. Sehän on jo hommansa hoitanut eli siittänyt.

kyllä tuntui että äiti on huono äiti ja vaimo jos EI jätä lastansa.

Salaisuuteni on, että olen asettanut itseni neljännelle sijalle näissä parisuhdejutuissa. Ensin tulee 1. lapsi ja sen oletetut tarpeet, 2. lapsi ja sen oletetut tarpeet ja siten 3. sijalla vaimo ja vaimon tosiasiallinen veto-oikeus kaikkeen, mitä hän ei halua tai jaksa tehdä.

Juuri näin sen kuuluukin mennä: vanhemmuus on sitä että omat tarpeet tulevat lapsen tarpeiden jälkeen. Sinä et vaan tunnu millään hyväksyvän asiaa, yleensä tuo kipuilu käydään läpi ensimmäisen lapsen kohdalla ja sitten hyväksytään. Olen 100% varma, että jos vaimolta kysyttäisi, hän kokisi hänen tarpeidensa tulevan perheessä neljäntenä.

Mitä muuten ovat lpaset "oletetut" tarpeet? Eli ei heitä oikeasti tarvitsisi niin kauheasti hoitaa ja huolehtia, vaan se on pelkkää naisten hössötystä?

jos syö norm. yhdistelmäpillereitä niin siirtäminen helpompaa.



Mutta noilla Primoluteilla, voi tulla kauheat oireet.

Mulla ainakin on tullut ikäviä oireita, esim. kauhea turvotus ym., ei silloinkaan ole kiva matkalla olla.



Jouduin niillä siirtämään häitteni takia, ja hääkuvissa olen niiiin turvonnut että hyi (siis kasvoissa). Heitin lopulta kaikki hääkuvamme roskiin.



Ja silti voi tulla välivuotoa / tiputtelua.

Sai nauraa ääneen. Kyllä taas musta kääntyi valkoiseksi ja toisinpäin. Enpä ole ennen kuullut, että mies, joka ostaa vaimolle ja itselleen viikon etelänloman, on itsekäs sika joka ei yhtään ajattele vaimonsa tunteita.

yhdessä. Mutta meillä onkin keskusteluyhteys, mitä ei näytä tällä palstalla monen parin välillä olevan.

missä mies tekee pitkää päivää ja kritisoi sitä, että äiti ei haluaisi jättää pientä lasta viikoksi hoitoon, tekisi terää miehen käyttää loma tutustumalla omiin lapsiinsa.



Epäilen, että tässä tapauksessa miehellä ei ole mitään suhdetta lapsiinsa. Ne ovat vain tukko naisen jalkojen välissä, mitä hän ei pääse rynkyttämään tarpeeksi useasti mielestään.



Tämä on juuri sellainen pari, mikä tulee eroamaan. Ei sen takia, että nainen ei halua lähteä parisuhdematkalle vaan siksi, että mies on vieraantunut perhe-elämästä.

Ei ole provo tämä aloitus :(. Mieheni tosiaan osti lomamatkan lahjaksi. En ole vielä päättänyt mitä teen, ei tässä oikein voi mitään tehdäkään kun matkaa ei voi perua, voin vain jättää lähtemättä jos siihen päädyn.



Lapsilta olen varovasti kysellyt mitä mieltä he olisivat jos äiti ja isi lähtisivät matkalle. Kuopus oli yllättäen jopa ilahtunut kun kuuli kuka tulisi lapsenvahdiksi. Lapsenvahdit tosin vaihtuvat heidän työvuorojensa mukaan ja heitä olisi yhteensä 3-4 tuon viikon aikana. Kuopus tosin kelpuuttaisi vain sen yhden häntä hoitamaan, mutta se ei ole mahdollista. Tänä aamuna lapselle tuli kuitenkin yht'äkkiä itku ja kysyi että eihän me tänään lähdetä (hän ei todellakaan ymmärrä vielä mikä on parin viikon päästä ja mikä huomenna saati kuinka pitkästä matkasta on kyse). Hoidossa olemista on tosiaan vaikea harjoitellakaan sillä hoitajia ei ole lähimailla ja en millään haluaisi näitä lupautuneita lapsenvahteja vaivata yhtään enempää kun ovat jo luvanneet käyttää vapaapäiviään lastemme hoitoon matkan aikana.



Tosi ahdistava tilanne. Haluaisin kovasti lomalle mutta en tiedä pystynkö sitä tekemään kuopuksen kustannuksella.

Mieheni ei ole paha eikä tätä ilkeyttään tehnyt, mutta todella ajattelematon hän oli. Niin kuin joku kirjoitti että ei mies voi päättää yksin onko lapsi valmis viikon eroon kysymättä äidin mielipidettä. Olisi kysynyt edes jossain muussa yhteydessä että mitä muuten luulen että pärjäisikö lapsemme viikon hoitajan kanssa, niin olisin heti sanonut että ehkä jos pystyisimme valmistautumaan ja totuttamaan heitä hyvissä ajoin. Missään nimessä tällä aikataululla se ei ole mahdollista. Tiedän että kaikki voisi mennä aivan hyvin ja lapset ei ikävöisi ollenkaan, mutta se toinen vaihtoehto on niin kurja etten haluaisi ottaa riskiä vaikka tilanne olisi 50/50 että kaikki menisi hyvin. Luulen että onnistumisprosentti olisi tilanteessamme vielä huonompi.



ap

Olen aiemmin täällä ehdottanut pariin kertaan että voisko niitä ottaa mitenkään mukaan ja vähän epäröinyt, mutta toisaalta...



Itse tuossa tilanteessa kelaisin ihan samoja asioita, mutta ehkä lähtisin itsekin lopulta kuitenkin - ois aika iso juttu jättää maksettu matka käyttämättä.



Eiköhän se 3v pärjäisi kuitenkin kun isosisaruskin paikalla.



Ja jos kuitenkin voisi jotenkin totuttaa, niin suostuisiko silti joku näistä hoitajista tulemaan teille vaikka yökylään niinkin, että ootte itse paikalla. Lapset tottuis että hän on teillä yötä...

Ainakin suurinmman osan öistä lapset olisi kotona ja hoitaja tulisi meille. Muutama yö on vielä epäselvä ja lapset joutuu todennäköisesti muualle yöksi.



Mukaan lapsia ei voi ottaa, lennot oli kuulemma täynnä jo marraskuussa kun oli niin hyvä alennus.



Tosi ikävää että kaunis ajatus aiheuttaa kuitenkin näin paljon mielipahaa. Hyvää ratkaisua kun tähän ei kertakaikkiaan ole. Mieskin varmasti loukkaantuu verisesti jos en lähde. On kuulemma kavereilleenkin puhunut kuinka osti vaimolle lomamatkan ja olisi tosi noloa ettei vaimo halua lähteä ja joutuisi matkustamaan yksin. Mies on kiukkuinen kun mietin ettei lasta voi vielä jättää hoitajalle ja minä olen ärtynyt miehelle kun on järjestänyt tällaisen tilanteen että minun pitäisi valita heittääkö matkarahat hukkaan ja vai antaa lapsen käsiä erotuskat täysin yllättäen. Parisuhde on tästä kärsinyt jo nyt vaikka piti käydä toisinpäin. Loukatako siis miestä vai lasta. Ymmärrän kyllä miestäni että tarkoitti hyvää ja oli vain ajattelematon, mutta harmittaa silti. Mulla on olo että mua painostetaan lähtemään, mutta kuka puolustaisi lapsiani nyt jos en minä.



Ap

mutta kerron nyt kuitenkin oman kokemukseni tällaisista asioista. Myös me asumme ns. metsän keskellä, isovanhemmat on kilometrin päässä, mutta jo melko vanhoja eivätkä jaksa muutamaa tuntia pidempää hoitaa lapsiamme. Minun vanhempani asuvat kauempana, joten näemme heitä n. 4 kertaa vuodessa.



Neljä vuotta sitten väsähdin ihan totaalisesti, olimme investoineet tilaamme, olin ollut lähes yksin 24/7 3- ja 1-vuotiaan hoidosta vastuussa ja kun rakentaminen loppui, iski väsymys päälle. Äitini ehdotti viikonloppulomaa, ja hän tuli lasten kanssa. Minulle lähteminen oli todella vaikeaa ja mietin koko ajan miten kotona pärjätään, enkä nauttinut lomasta. Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin. Kun nuorin oli 3v olimme poissa 4 yötä ja siitä lomasta osasin jo nauttia, tiesin, että kaikki menee hyvin. Enkä siis lomien välillä ollut kuin yhden yön erossa ja silloin isä oli lasten kanssa kotona.



Nyt kolmas lapseni on reilu vuoden vanha, olen taas melko väsynyt ja tiedän, että loma tekisi hyvää, mutta en ole vielä osannut päättää lähteäkö vai eikö. Olenkin ajatellut, että aina se eka kerta erossa lapsesta onkin se vaikein ja siksi suosittelen vain yhtä yötä alkuun, koska siitä ei nauti kuitenkaan. Ehtisitkö ennen teidän lomaa olla jollakin ystävällänne tai hotellissa yhden yön? Lapsikin saisi tavallaan onnistumisen kokemuksen, kun nukkui hyvin, vaikka äiti oli muualla.



Sinun tilanteessasi minä luultavasti lähtisin, 3v pystyy jo asioita selittämään ja juttelemaan puhelimessakin. Miehesi kuitenkin vain tarkoittu hyvää ja halusi yllättää, vaikka toteutus olikin ajattelematon. Yrittäkää kuitenkin puhua asia selväksi ennen lomaa, ettei sitten loma mene siihen, että kiristetään hampaita ja riidellään kenen idea olikaan lähteä jne.



Uskon kuitenkin, että lapsilla sujuu hyvin ja madaltaahan se kynnystä sitten seuraavaan lomaan, kun itsekin näät, että homma oli ok. Mieti kuitenkin, olisiko sinun mahdollista olla pois kotoa edes yksi yö ennen lomaa, voisi olla parempi sekä sinulle, että lapsille.

että menisit vaikka yksin kaverille tai hotelliin itseäsi hemmottelemaan 1 yöksi ennen matkaa, ja miehesi olisi kotona lasten kanssa.



Lapsille ok kun mies kotona - tuttu henkilö vaikkei nyt se arjen pääasiallisin henkilö olisikaan, ja pientä siedätyshoito äidille ja lapsille, että siitä selvitään.

Hyvä, että ap tuli takaisin kehiin ja saatiin tämä ketju kuosiin.



Ap on nyt sanonut, ettei mies olekaan täysi tunteeton sika, joten se aihe voidaan kuopata.



Eikä ap:kaan olekaan tietoisesti täysi tunteeton idiootti, vaan tasapainoilee äidin ja vaimon roolien välillä.



Tulihan teille vipinää parisuhteeseen joka tapauksessa. Mies varmasti oppii jotakin ja äiti joutuu nyt pakosta aloittamaan vieroituksen 3 v. lapsesta ja vaimo ottamaan (vaikka pakosta) miestään huomioon.

Tulihan teille vipinää parisuhteeseen joka tapauksessa. Mies varmasti oppii jotakin ja äiti joutuu nyt pakosta aloittamaan vieroituksen 3 v. lapsesta ja vaimo ottamaan (vaikka pakosta) miestään huomioon.

Tässä on todellakin molemmille kasvun ja ajatusten vaihdon paikka. Eli siis jotain hyvääkin vaikka tilanteeseen ei olekaan täydellistä ratkaisua.

Mä vähän luulen, niin kuin moni on täällä epäillytkin, että alkuperäinen ajatus on tainnut olla se että mies itse on halunnut lähteä sinne lomakohteeseen ja keksikin yllättää sillä minut kun ajatteli että mä olisin yhtä innoissani. Luulen ettei loman tarkoitus ole niinkään ollut parisuhteen hoito, vaan miehen oma kiinnostus lomakohteeseen sukellusmahdollisuuksineen (minä taas en edes pidä sukeltamisesta van odotan mielummin rannalla). Söpöä toki että haluaa ehdottomasti sinne minut ja vain minut mukaan. Harmi vain että minulla sattuu ne kuukautisetkin samaan aikaan, etenkin kun olen muutaman päivän niin kipeä ettei kävelykään oikein onnistu. Kuitenkin se suurin syy epäröintiini on tuo kuopus. Mietin sitäkin että kannattaakohan sitä edes etukäteen lapsille päivittäin puhua, ettei se ala sitten tuntua tosi suurelta jutulta. Pitää seurailla reaktioita. Paha mieli kuitenkin tulee joka tapauksessa, päätin mitä vain. Toisaalta jälkeenpäin voi jäädä hyvä muisto vain siitä että olisin lähtenyt kaikki olisi mennyt lapsilla hyvin. Muussa tapauksessa jää muisto vain käyttämättömästä matkasta tai ahdistutuneesta lapsesta kotiin tullessa. Mutta silti en tiedä mitä teen.

ap