Lue keskustelun säännöt.
Sain joululahjaksi parisuhdelomamatkan mutta en haluaisi lähteä.
28.12.2010 |
Ajatus oli kaunis että saisin lomaa arjesta, mutta kun en halua jättöä lapsia. Nuorempi on 3v eikä ole ollut muutamia tunteja kauempaa erossa minusta nyt pitäisi olla melkein viikko erossa. Lapsi ikävöi minua jo kauppareissun aikana. Parin viikon päästä pitäisi lähteä, eikä matkaa voi perua. Ahdistaa.
Kommentit (237)
161/237
|
29.12.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
voihan puhelimitse/skypellä jne. pitää yhteyttä lapseen lomalta. Pelkkä äänen kuuleminenkin usein riittää lapselle ja 3-vuotias osaa jo puhelimeen jotain vastaillakin. Ja jos hoitajana on tuttu ja turvallinen ja luotettava aikuinen, en usko että 3-vuotiaalle mitään suurempia traumoja noin viikon erosta tulisi. Etenkin kun ensin harjoiteltaisiin vähän lyhyemmillä eroilla, ei kertalaakista viikkoa! Äidille todennäköisemmin vaikuttaisi tulevan pahemmat traumat... Tuttuni on lähdössä viikoksi kaukomaille ainokaisen ollessa 1 v. 10 kk ja pappa hoitaa eli ihan tapauskohtaista tuokin...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään, kun eikös lähtö ollut jo parin viikon päästä!?
Ja jos ei ennenkään ole hoitajaa ollut että oisivat mihinkään päässeet, niin miten nyt sitten ensin ois hoitajia harjoittelua varten parin viikon ajalle ja sitten vielä se viikon reissu.
Eli epäilen ettei tääkään onnistu ap:n tapauksessa.
Mietin tässä ovatko nämä "jos mies varaa matkan niin saa mennä yksinään" / "mies osti meille parisuhdematkan mutta seksiähän se ei siellä ainakaan tule saamaan kun minä shoppailen ja nukun unilääkkeillä" / "minä en ainakaan mitä parisuhdeaikaa tarvitse" -äidit mahdollisesti ihmisiä, jotka eivät vielä ole kokeneet sitä, miten pieleen ihan oikeasti voi mennä koko perheen (ja niiden lapsien) elämä, kun vanhemmillä ei enää ole mitään muuta kuin sen vanhemmuutensa. Jonain päivänä hyvin moni näistä parisuhteista kaatuu tähän ongelmaan. Surullista, ja vaikea uskoa, mutta näin voi käydä. Enkä tajua kuinka kenelläkään on varaa ajatella toisin. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on lapselle paljon tärkeämpi kuin moni muu asia (ml. viikon ero äidistä).
Osalla meistä on jo käynyt niin, että liian myöhään tajusimme että suhteeseen panostamisen aika on jo mennyt eikä rikottua enää korjatuksi saa. Niin itsellänikin mutta onneksi ennen lapsia. Nykyisen mieheni (lapseni isän) kanssa olemme molemmat kokeneet yhden tärkeän parisuhteen loppumisen vastaavanlaisista syistä, emmekä enää anna sen tapahtua meille. Ainakin teemme kaikkemme asian eteen.
Suosittelen samaa myös teille, jotka nyt ajattelette ajavanne lastenne etua unohtamalla parisuhteenne ja pidätte miestänne jonkinlaisena itsekkäänä hirviönä, jos hän omalla tavallaan yrittää näyttää teille rakkauttaan (kun sitä vielä on).
"hei sinä mies joka et halua ymmärtää (miehelle tyypillistä) "
Miehet eivät tyypillisesti ymmärrä. Nainen ymmärtää. Naista pitää ymmärtää. Mies ottaa sen vastaan mitä annetaan.
Onnellinen parisuhde on sellainen, missä äiti on tyytyväinen ja isä tyytyy siihen.
hänen mielestään elin liikaa lapsille (siis huolehdin aamutoimista yksin, vein päivähoitoon, hoitopäivän jälkeen hain kotiin, kuuntelin heitä, laitoin ruuat, huolehdin kotitöistä, vein isompaa harrastuksiin ja samalla matkalla kävin pienemmän kanssa kaupassa, huolehdin lasten iltatoimista jne.)
Niinpä erittäin vastentahtoisesti lähdin matkaan mukaan. Koska olin itsekin arjesta väsynyt, nappasin joka ilta klo 19.00 unilääkkeen ja nukuin pitkät yöunet välittämättä pätkääkään miehestä, joka kiehnäsi seksiä. Hän oli puhunut yhteisestä lomasta aikana, jolloin saisin vihdoinkin kunnolla levätä, eikä siihen lepoon kuulunut miehen tarpeiden tyydyttäminen.
Kotiin palasi levännyt ja iloinen nainen ja erittäin vihainen mies. Lapset osoittivat mieltään noin viikon ajan, mies kaksi kuukautta. Kerroin hänelle moneen kertaan, että sitä aikaa miehelle tulee parhaiten siitä, että mies osallistuu kotitöihin eikä suinkaan niin, että minut viedään mahdollisimman kauas lapsista.
Ihan paras kommentti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Onnellinen parisuhde on sellainen, missä äiti on tyytyväinen ja isä tyytyy siihen.
Jos katsot niitä tosi pitkiä liittoja, niin vähän tällaisia ne just onkin ;).
jos aloittaa heti! Voi aloittaa vaikka tunnilla tänään ja viikonloppuna sitten vaikka koko päivä ja seuraavana viikonloppuna yön yli. Lapsi ehtii saada ainakin muutaman kokemuksen siitä, että vanhemmat tulevat kyllä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennainen tuli esille
"hei sinä mies joka et halua ymmärtää (miehelle tyypillistä) "
Miehet eivät tyypillisesti ymmärrä. Nainen ymmärtää. Naista pitää ymmärtää. Mies ottaa sen vastaan mitä annetaan.
Onnellinen parisuhde on sellainen, missä äiti on tyytyväinen ja isä tyytyy siihen.
Oonkohan mä käsittänyt ihan väärin, kun mun mielestä parisuhteessa (ja perhe-elämässä) on kyse siitä, että keskustelemalla, sopimalla ja tekemällä kompromisseja yritetään päästä tilanteeseen jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla.
Olennainen tuli esille
"hei sinä mies joka et halua ymmärtää (miehelle tyypillistä) "
Miehet eivät tyypillisesti ymmärrä. Nainen ymmärtää. Naista pitää ymmärtää. Mies ottaa sen vastaan mitä annetaan.
Onnellinen parisuhde on sellainen, missä äiti on tyytyväinen ja isä tyytyy siihen.
Oonkohan mä käsittänyt ihan väärin, kun mun mielestä parisuhteessa (ja perhe-elämässä) on kyse siitä, että keskustelemalla, sopimalla ja tekemällä kompromisseja yritetään päästä tilanteeseen jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla.
Juuri näinhän sen pitäisi mennä. Mutta mitä sitten, kun mies kieltäytyy näkemästä oman toimintansa aiheuttamaa vahinkoa perhe-elämälle. Mies toteuttaa itseään, harrastaa, varaa parisuhdelomamatkan jne. kysymättä kertaakaaan, mitä nainen haluaa, ja mikä naiselle tekisi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olennainen tuli esille "hei sinä mies joka et halua ymmärtää (miehelle tyypillistä) " Miehet eivät tyypillisesti ymmärrä. Nainen ymmärtää. Naista pitää ymmärtää. Mies ottaa sen vastaan mitä annetaan. Onnellinen parisuhde on sellainen, missä äiti on tyytyväinen ja isä tyytyy siihen.
Oonkohan mä käsittänyt ihan väärin, kun mun mielestä parisuhteessa (ja perhe-elämässä) on kyse siitä, että keskustelemalla, sopimalla ja tekemällä kompromisseja yritetään päästä tilanteeseen jossa jokaisella on mahdollisimman hyvä olla.
siis noihan oli sen jonkun miehen muka-ironiseksi tarkoittamia kommentteja, kun hän ei kestänyt sitä että hänen mieleipidettä kommentoitiin.
No, mutta onneksi se tyhmä kommentoijamies tässä ketjussa ei oo mun mies - mun mies YMMÄRTÄÄ todellakin, ja olemme mies ja vaimo, äiti ja isä, perhe, osallistumme yhteisiin asioihin, mutta ketään ei pakoteta mihinkään (ja seksiäkin on!)
kun ei ole ollut hoitajia lapsille niin pitkiksi ajoiksi. Lapset on jo teinejä ja silti suhde voi hyvin ja mies ei ole lähtenyt vieraisiin.
Onneksi on aikuinen mies, joka nauttii myös perheestä. Ei niin, että lapset on naisen lapsia ja sitten vaimon pitää lähteä pois, että voi antaa siivun miehelle.
Meille eletään yhdessä perheenä, eikä siivuelämää "tässä laatuaikaa lapsille, tässä parisuhdeaikaa, tässä omaa aikaa jne.."
Me olemme olleet kumpikin kiinni lapsissa, emmekä olisi heitä raskineet jättää pieninä viikkotolkulla hoitoon. Mutta minulla kai on kummallinen mies kun hänkin ikävöi lapsia ja rakastaa niitä. Hyvin on kuitenkin lapset itsenäistyneet, vaikka eivät ole olleet pienestä asti viikkoja hoidossa, että isi ja äiti pääsee parisuhdetta hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkäitä, empatiakyvyttömiä ihmisiä. Pieni lapsi joka ei vielä ymmärrä mihin vanhemmat ovat kadonneet, voi kyllä taatusti menettää perusturvallisuuden tunteen. Kyllä parisuhteelle pitäisi löytyä aikaa muutenkin, kuin järisyttää pienen lapsen turvallisuutta. Siinä vaiheessa kun niitä lapsia ruvetaan pukkaamaan maailmaan, omat menot on menty vuosiksi, tähän uskon. Eikä kyse ole läheisriippuvuudesta vaan maalaisjärjestä, joka ei tämän ajan minä, minä mentaliteettin sovi.
Miehen työ kodin ulkopuolella ei ole minkään arvoista taloudellisesti tai henkisesti. Menkää hyvät äidit töihin, jos se on niin herkkua, että siitä ollaan tihkuvan katkeria isille.
Kyllä, olen mennytkin töihin. Ja tiedätkö, kun olen päivät töissä ja näen lapsia sen about 3 tuntia illassa, se on vihoviimeinen elämänvaihe jolloin suunnittelen viikon lomia ilman lapsia. Kotitäitinä ollessa sitä kaipasi, nyt ei oikein omatunto salli. Sen takia ihmettelen, miksi juuri MIEHET, jotka siis muutenkin näkevät lapsiaan vähemmän, ovat niin suuresti lapsettoman loman tarpeessa. En siis kiistä sitä etteikö työssäkäyvä ansaitsisi lepoa ja rentoutusta, mutta meillä esim. mies meni poikaporukan matkalle ulkomaille ja minä jäin kotiin vauvan ja taaperon kanssa. Itse en olisi tehnyt vastaavaa temppua hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt alkaa jo naurattamaan, kun sarkasmi muuttuu (nais)totuudeksi. Käytin tarkoituksella tuota isää ja äitiä.
Mutta retorisena heittona, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos äiti ei kaipaa miestä vaan isää niin mies ei ole luopunut vaimostaan 100% lasten hyväksi vaan tarvitsee edes joskus äidin sijaan vaimoa ja rakastajatarta. HUOM Retorinen heitto.
Hyvät rouvat ja äidit ja vaimot. Viimeisenä palveluksena käsken teidät kuuntelemään taidetta. Miehen sielunmaisemaa avartaa perheenisä Aki Sirkesalon kappale "parempaa aikaa".
Hyvä ystäväni, perheellinen ja naispuolinen kuunteli sen joskus kun piti sitä "panobiisinä". Miten väärässä hän olikaan. Taitelijaisä Sirkesalo osasi tiivistää tämän arjen musertavan voiman ja rakkauden tarpeen tasapainoilun paremmin kuin itse koskaan osaan.
Laulun sanoin mies kaipaa vaimoa tässä ja nyt eikä joskus 5 vuoden päästä "parempina aikoina". Relatkaa hyvät rouvat, taistelkaa arjen puurtaminen edes hetkittäin katki ja erotiikka elämään.
Tämä ei ole enää heitto ap:lle vaan kaikille bostik-vaimoille. Rakastatteko miestänne niin paljon, että pystytte lähtämään lomalle hänen kanssaan ja rakastamaan ja rakastelemaan?
Jos vastaus on ei, niin Teitä pitäisi pelottaa ja paljon.
kyselemättä ja sopimatta. Mies valitsee lomakohteen oman makunsa mukaan, samoin keston ym. Tää on sitten vieläpä lahja vaimolle. Enemmän tuo kuulostaa lahjalta sille miehelle itselleen. Jos se mies olis oikeesti halunnut ilahduttaa vaimoaan niin matka olis sovittu yhdessä, se milloin mennään, mihin mennään ja kuinka kauan ollaan. Silloin olis ehditty lapsikin totuttaa ajatukseen ja kaikilla olis kivaa loman aikana. Nyt todennäköisesti vain mies nauttii lomasta sen minkä nauttii, äiti miettii ja suree lasta, samoin lapsi ikävöi äitiä. Rentouttava parisuhdeloma siis.
Tyypillistä miehille, he saavat hyvän idean ja vaimon pitäis olla aina ihan innoissaan asiasta. Jos ei ole niin sehän on vain ja ainoastaan vaimon vika ja hyvä syy lähteä vieraisiin. Kun ei vaimo ymmärrä. Ei sillä väliä, ettei se mieskään ymmärrä sopia asioista vaimon kanssa vaan olettaa että kaikki mitä hän keksii pienessä mielessään on huippumahtavaa. Ja kun arki menee miehen mielestä vaimon ja lasten ehdoilla niin onhan hänellä sitten oikeus sanella kuinka perhe lomailee, siinä ei vaimoa kuunnella eikä lapsia mietitä. Miehellä on oikeus parisuhdelomaan silloin kun hän sitä haluaa ja sillä kokoonpanolla kuin mies haluaa. Naamoidaan se miehen loma lahjaksi naiselle niin on se huono omatuntokin taas vuodeksi hoidettu. Niin ja parisuhdekin suorastaan kukoistaa kun sitä on hoidettu kokonainen viikko vuodessa.
Ei varmaankaan mies ajatellut että varaa matkan kiusallaan, mitä järkeä siinä olisi!
Ok, voi olla hölmö ylläri käytännössä - mutta eikö kukaan voi ajatella, että se mies on ajatellut vaimoaan rakkaudella ja hyvillä ajatuksilla?!!
Jotenkin niin outo sävy joissain näissä kirjoituksissa, että mieleen tulee onko useimmat puolisot jotenkin toistensa kiusanhenkiä ja vihollisia, kun näyttää näin monet vaimot ajattelevan aina että miehet tekee kaiken ihan vaan ilkeyttään ja urpouttaan kun on niin "tyypillinen mies". Huhhuijakkaa.
t. eräs onnekas vaimo
Mies varaa matkan kysymättä vaimolta ja käytännössä pakottaa tämän mukaansa. Nainen ei halua lähteä, se tuntuu hänestä pahalta, koska lapsi/lapset ovat vielä pieniä ja naisen mielestä ero satuttaa myös lapsia.
Mutta koska mies haluaa parisuhdematkalle, ei naisen tunteille ole mitään merkitystä. Ja palstamammat vielä syyllistävät äitiä siitä, että tämä ei ota huomioon miestään vaan lapsensa!
Vuonna 2010 nainen on yhä miehen omaisuutta, tunteita vailla oleva möykky, jota miehen päätöksen mukaan siirretään minne tahansa. Jos nainen ahdistuu, on hänessä vikaa: parisuhde menee aina lasten ja perheen edelle, koska parisuhde on lasten koti?
Jos äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin. Mutta nyt kun äiti voi huonosti, ei sillä olekaan merkitystä, koska tärkeintä on se, että isä (mies) saa sen, mitä tahtoo.
Ällöttävää!
Nyt alkaa jo naurattamaan, kun sarkasmi muuttuu (nais)totuudeksi. Käytin tarkoituksella tuota isää ja äitiä. Mutta retorisena heittona, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että jos äiti ei kaipaa miestä vaan isää niin mies ei ole luopunut vaimostaan 100% lasten hyväksi vaan tarvitsee edes joskus äidin sijaan vaimoa ja rakastajatarta. HUOM Retorinen heitto. Hyvät rouvat ja äidit ja vaimot. Viimeisenä palveluksena käsken teidät kuuntelemään taidetta. Miehen sielunmaisemaa avartaa perheenisä Aki Sirkesalon kappale "parempaa aikaa". Hyvä ystäväni, perheellinen ja naispuolinen kuunteli sen joskus kun piti sitä "panobiisinä". Miten väärässä hän olikaan. Taitelijaisä Sirkesalo osasi tiivistää tämän arjen musertavan voiman ja rakkauden tarpeen tasapainoilun paremmin kuin itse koskaan osaan. Laulun sanoin mies kaipaa vaimoa tässä ja nyt eikä joskus 5 vuoden päästä "parempina aikoina". Relatkaa hyvät rouvat, taistelkaa arjen puurtaminen edes hetkittäin katki ja erotiikka elämään. Tämä ei ole enää heitto ap:lle vaan kaikille bostik-vaimoille. Rakastatteko miestänne niin paljon, että pystytte lähtämään lomalle hänen kanssaan ja rakastamaan ja rakastelemaan? Jos vastaus on ei, niin Teitä pitäisi pelottaa ja paljon.
että myös lapsi on tässä ja nyt. Ja että nainen ei voi eikä saa olla miehelle pelkkä kohde vaan tasa-arvoinen kumppani.
Harva mies tätä ymmärtää, eikä sitä ymmärtänyt Sirkesalokaan laulussaan.
eli ottaisivat sen paikkansa perheessä ja kantaisivat vastuuta tasavertaisesti, silloin ei tulisi tällaisia asetelmia, kun molemmat olisi samallatavoin sitoutuneet lapsiin.
Eli joko molemmat olisi "yhtä puhki ja kyllästyneet" ja kaipaisivat lomaa, tai sitten eivät, mutta tietäisivät ainakin mitä on olla täysipainoinen vanhempi.
Työelämä ei ole syynä, monet äiditkin käy töissä. Isä pystyy ottamaan paikkansa jos tahtoo.
Mutta ei, monet miehet käyttäytyy kun kakara sisarusparvessa, taistelevat siitä naisen ajasta "mulle kans", kokevat omat lapsensa jonain vihollisena/taakkana :(.