Kello löi jo viisi. Olen lapsesta saakka ihmetellyt miksi mökin Miinalle

Ylläpito ei kahto hyvällä tämmöistä!

Onko tälle lääketieteellistä selitystä: miksi silmät aukeaa vasta reessä?

"Tässä vesimalja silmät huuhtokaa

lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa

siin on silmäin eessä synkkä metsämaa."

Menikö osa porukasta / lapset käsikopelolla rekeen kun silmät olivat niin kauan ummessa vai kannettiinko sinne? Miksi silmien aukeneminen kesti niin kauan?

Kuka tämä mystinen villahuivi Sanna sitten on? 

Vierailija kirjoitti:

oikeaa asiaa!! Ei tuu paha mieli (paitsi vähän Miinan puolesta, jos ei saakaan kyytiä..)

Miinalle kyytiä 8)

Lapset nausivat kannoille että ökyisännelle tuli enemmän tilaa. Mökin Miina oli kirkolle päästessään rikkinäisissä ryysyissään puolikuoliaaksi paleltunut. Kirkossa Miina sai istua ulko-oven viereen muiden ryysyläisten joukkoon.  Miinan mökki on kylmempi kuin maakellari sillä Miinalla ei ole muuta millä lämmittää kuin ne risut jotka talolliset ovat sallineet kerätä metsistään. Jouluna Miina söi kunnan jauhoista tehtyä leipää, ökyisännän lahjoittamia hiiren jyrsimiä mötiä perunoita ja hapantuneita silakoita. Tammikuussa Miina kuoli aliravitsemuksen heikentämänä keukokuumeeseen 32 vuotiaana.

He näkevät kaukaa Miinan kulkevan, joten Taavetti J Tiina nousevat kannoille jotta pääsevät nopeampaa noukkimaan Miinan kyytiin. Kenties jopa heiluttavat ja huutelemaan miinalle sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä laulu lauletaan, en aio osallistua. Nousen seisomaan ja pidän hiljaisen hetken.

Tuntuu niin pahalta Miinan puolesta. Aion myös reklamoida asiasta kirkkoherran virastoon.

Laulu syrjii mummoparkaa.

;D

up

Lasten pakkuherätys alkaa vauhdikkaasti ja tahdikkaasti kello viisi jotta jouduttaisiin ehtimään ajoissa kirkkoon tai muuten käy niin kuin Juhanin ja Liisin äiti heitä uhkeilaa, lapset jäävät matkasta mitä kirkon suntio ei tuolloin 1911 hyvällä katsonut. Nopsaankun lapset on saatu ylös heti tyrkytetään aamupesulle emali päälysteisen pesuvadinluo. Selvästi on jo kiire koska kirkko alkaa jo kuudelta joten nokkela äiti yrittää jouduttaa lapsiaan karhuntaljalla samalla kun ulkovaatteita puetaan lasten niskaan jotka vasta siis heräsivät. Sitten on Sanna luultavasti talon piika joka antaa lapsille vauhdissa kaulahuivit ylle. Välissä tehdään viimehetken tarkistus että kaikki on ok ja kynttilät sammutettu. Sitten kiireen vilkkaan mennään yhä unenpöpperöisinä niin että porstua kolisee isännän oven eteen vartomaan tuoman reen jota kiskoo hyvin levännyt ruuna. Reessä on siis jo nyt viisi tai kuusi henkilöä. Lopulta lasten silmät heräilevät tottuen hämärään metsämaisemaan reen vinhassa kyydissä ja pilvettömän kuulaan taivaan kuutamo että tähtivyö herättävät lasten innostuksen hurjasta rekimatkasta hymyissä suin. Pian tullaankin lähelle kirkonkylään ja käsillä havannoiden lapset huomaavat tutun mäkituvan mummelin mökin Miinan tallustavan kirkkotien reunaa ja ohivilahtaessa kiireen vilkkaan vilkuttavat tälle. Pian vastaan tulevat myös Juhanin ja Liissin kaverit Taavetin ja Tiinan kirkolta joita lapset pyytävät hyppäämään vauhdista jalaksille eli kannoille. Aika pysähtyä noukkimaan Miina tien poskesta ei ollut sillä ruunakon pollen pysäyttäminen kovasta vauhdista olisi vienyt aikaa eikä reessä kummemmin tilaan sillä sielä istui jo entuudestaan viisi tai kuusi henkeä ja nyt jalaksilla vapaamatkustivat lasten kaverit. Lopulta ollaankin kirkonmäen juurella josta on vielä matkaa virsta eli puolitoista kilometriä ja siinä lapset huomaavat porvarillistalon joka ikkunassa kaksikynttilää joilla on poliittinen propakanda merkitys venäjän sortoa vastaan. Viimei kaikki (neljä?) Lasta kirkuvat innosta kun jännä kirkkomseisoo mäenpäällä kuin tähti kuusenlatvassa kkonsanaan. Perillä kirkonluona ennen kirkossa käymättömät lapset hämmästyvät suunnattomasti sen avarasta tilasta, hengellisestä tunteesta sekä näyttävästä arkkitehtuurista ja toteavat että siellä on kyllä Jumalan hyvä asua. Kirkossa talon väki pääsee itsumaan omalle penkille sekä Juhani, laulavat virsiä ja Liisi pääsevät sytyttämään kynttilän. Reissu on lapsille ikimuistoinen ja haluavat päästä kokemaan sen uudestaan. Surku käy tosin sitä Miinaa joka todennäköisesti tepsutteli kirkkoon juuri ja juuri ajoissa, vaan saattoipa se olla hyvinkin itse Wilhelmiina "Minna" Ganth.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina tulkinnut asian niin, että koska entisaikaan elettiin sääty-yhteiskunnassa, niin pidettiin ihan oikeana ratkaisuna, että mökin Miina kulkee yksin kävellen kirkkoon, kun varakkaamat ajavat reellä.

Nykyaikainen tulkinta kai olisi, että Miina haluaa kuntoilla ja lenkkeilee paljon. Rekikyyti ei hänelle kelpaisikaan.

Fitness-Miina! :D

Joulu ei ole syy ja oikeutus liikkumattomuudelle! Kaikki mukaan jaksaa, jaksaa!

Hups, ajallinen virhe ellei tarina sijoitukkin vuoden 1911 sijaan 1880-luvulle jolloin Canth oli vielä elossa. Huomasin myös että sukuni tuli virrheellisesti eli ei siis Ganth vaan Canth.

Vierailija kirjoitti:

Pakko laittaa vielä kaikki 14 säkeistöä tähän.

Harmi ettei tätä nykyään enää lauleta kokonaan, on kuitenkin niin nopsatempoinen ja lyhyet säkeistöt.

 

 

 

Kello löi jo viisi, lapset herätkää!

Juhani ja Liisi, muuten matka jää.

Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa!

Lämmin karhuntalja reessä odottaa.

Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin,

Sanna vielä viskaa villahuivinkin.

Vasta ruunan reessä silmät aukeaa.

Siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.

Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.

Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!

Mäenrinteen alla talo törröttää,

Joka ikkunalla kaksi kynttilää.

Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!

Tällä kirkkotiellä aina olla vois!

Riemuhuuto lähti lasten huulilta:

Juurkuin jouluntähti kirkko kummulla!

Sisälläpä vasta silmät huikenee,

tänne taivahasta Korkein katselee.

Saivat paikan oman pitkään penkkihin,

sytyttivät soman haarakynttelin.

Iäks muistiin jääneet - niin ei kaunista,

kuin on urkuin äänet jouluaamuna.

Soipi virret vielä kulkiessa pois.

Sillä kirkkotiellä aina olla sois.

(San. Immi Hellén Säv. R. Raala (Berndt Sarlin)

Kiitoksia kappaleesta otin puuttuvineen säkeineen päivineen talteen. Harmi ettei niitä löydy enään muualta netistä eikä joululaulukirjoista. Mi,loin ne ovat sitten jääneet pois? Oliko syy se että lapset olivat kirkosta riemuissaan ja huivi Sanna mahdollisesti piika?

Tämä! Parasta av:lla ehkä ikinä! :)

Käyttekö jälkisytöillä. Hesarissa samalla asialla märehditty jo useampi viikko takaperin

Tämähän on aloitettu jo 2010, muistan että viime vuonna luin tätä ja nauroin vedet silmissä.

163

Vierailija kirjoitti:

minä olen tulkinnut asian niin, että Miina asui lähellä kirkkoa ja hänen ohitse ajettiin reellä vasta hiukan ennen kirkkoa, kirkon jo ollessa näkyvillä.

Sen sijaan tuota "joka ikkunalla, kaksi kynttilää", olen todella miettinyt.. Se kun sopisi itsenäisyyspäviään, ei jouluun.

Ehkä tämä laulu onkin itsenäisyyspäivälaulu?

Minusta lulu sijoittuu kyllä jonnekin 1800-luvulle, ei siis voi liittyä itsenäisyyspäivään. Ehkä se kahden kynttilän perinne on vain siirtynyt itsenäisyyspäivään?

Kun tuntee entisajan.arvomaailmaa, on selvää että talollisten lapset jäävät vällyjen alle ja Miina tielle.

Nosto joulun kunniaksi

Seurakuntien Kauneimmat joululaulut vihkosessa on tämän sanat, mutta tämä säkeistö puuttuu siitäkin:

Vierailija kirjoitti:

Joutuin turkit niskaan, kintaat käsihin,

Sanna vielä viskaa villahuivinkin.

Sanna on hylätty kokonaan villahuiveineen. Lieneekö kuollut keuhkotautiin, jos hän on ollut joku ruotivaivainen.

Miinallakin on vielä virsta kirkkotietä siinä vaiheessa kun Taavetti ja Tiina hyppäävät kannoille, joten kohtuullisen hyväkuntoinen kulkija hän varmaan on.

Vai olisko Miina ollut mökkiläisten hevonen? Ei kai sentään siihen aikaan heillä hevosia ollut.

Sanna on perheen piika, joka jäi keittelemään mausteista glögiä isäntäväelle. Sen hän sitten kiikuttaa jollakin pelillä kesken piiiitkän jumalanpalveluksen kirkkoon, jotta jaksavat istua saarnan loppuun. Isännällä on toki taskumatti lämmikkeeksi mutta eihän siitä kelpaa muille tarjota.

Minä lähinnä ihmettelen, miten glögi ja Sanna pysyvät kirkkoon asti lämpiminä, kun se villahuivikin tuli viskattua rekeen lasten lämmikkeeksi.