Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Tiskaajan työ. Muuten voisi mennäkkin, mutta työ-olosuhteet on aivan kauheaa paskaa, kyseisessä ravintolassa ei ole kuivaavaa tiskikonetta ja tehtäviin kuuluu kaiken tiskin hoidon (esipesu, pesu, kuivaus) lisäksi vielä aterimien kiillottaminen. Sekä usein kaiken tiskin nouto yläkerrasta alakertaan. Irtisanoutumista odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Sielllä työpaikassa tulee kaikkea vastaan!

Mitä ihmettä te nilllitätte?

Opettakaa lapsillenne, että p--aa voi saada niskaan.

Sinä olet se työnantaja, josta täällä on useampikin kertonut?

Opetin lapsilleni, että kaikella on rajansa, myös työpaikoilla eikä todellakaan tarvitse ottaa kaikea vastaan. Aika paljon ovat sietäneet, mutta yhdessä paikassa piti myös kotiväen lyödä nyrkkiä pöytään, että tämä ei nyt käy. Oli tunnetusti paikkakunnan paskin työpaikka.

Noin yleisesti täytyy ihmetellä kuinka moni täälläkin on alistunut kaikkeen paskaan. Jos minun esimieheni/naiseni HUUTAISI minulle niin ilmoittaisin välittömästi, että se loppuu tai tämä oli tässä. Ja jos ei lopettaisi, lopettaisin ja haukkuisin lähtiessä samalla tavalla, ihan sama mikä suurvisiiri siinä olisi. Toinen on se, että jos joku työkaveri levittäisi minusta pomolle tai muille perättömiä juoruja, ottaisin asian puheeksi ja tarvittaessa tekisin vastaiskun kaikilla käytettävissä olevilla laillisilla keinoilla. Nämä kantelijat ovat opportunisteja ja pelkureita, jotka kyllä antavat periksi kun on määrätietoinen. Lopuksi pitää todeta, että mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin.

Olin lukion ekan vuoden jälkeen vuonna 1995 kesätöissä kahvila-ravintolassa, jonka omisti vanhempi pariskunta. Paikka oli pahamaineinen siitä, etteivät siellä harrastettu vaikituisia työsuhteita vaan käytettiin häikäilemättömästi hyväksi työttömiä, harjoittelijoita ja opiskelijoita siten, että valtio/kunta maksoi ainakin ison osan palkoista. Veikkaan, että ko paikka pyöri vain ja ainoastaan erilaisin yritystukien voimalla, josta yrittäjät nappasivat isot osat päältä. Minut palkattiin jollain kunnan nuorten työllisyysrahalla. Palkkani oli ihan naurettava, olisko ollut "peräti" 2000 markaa! Työtunnit oli ovelasti laitettu vähän alle 8 per päivä, (en muista tarkalleen enää, veikkaan noin 6h?) tarkoitus keplotella ettei ollut lakisääteistä lounastaukoa. Ylityöt eivät kuuluneet sopimukseen tai kunnan puolesta niitä ei olisi saanut edes olla mutta käytännössä oli kyllä ylitöitä, joihin uhkailtiin ja painostettiin. 

Alussa shokki oli, että meille ei ollut minkäänlaista perehdytystä. Edelliset työntekijät olivat lähteneet lähes kaikki kesän kynnyksellä ja meitä oli useampi lukioikäinen vailla mitään ravintola- tai puhtaanapitoalan kokemusta tai koulutusta, eikä työpaikka siis tarjonnut mitään perehdytystä. Sen sijaan oli tarjolla huutoa ja haukkumista kun emme ymmärtäneet mitä pitää tehdä. Näin pitkään painajaisia näistä työnantajista. Haukuttiin kaikkea: ikää, luonnetta, ulkonäköä, osaamattomuutta. Minua mm. haukuttiin älykääpiöksi siitä, kun en tiennyt miten joku drinkki valmistetaan eikä siellä ollut edes mitään ohjevihkoa. Olin 16-vuotias, enkä usko että olisin saanut edes myydä alkoholia. Muistan, miten yksi poika lähti kesken vessaan itkemään kun oli saanut huudot päälleen siitä, että oli vienyt väärin roskat ulkoroskikseen. Hän oli siis vienyt roskapussin ihan normaalisti roskiin, mutta omistaja-akan mielestä hänen olisi pitänyt tampata ison jäteastian roskapusseja littanaksi. 

Paradoksaalista oli, että meillä alaa osaamattomilla ja kouluttamattomilla nuorilla työntekijöillä oli kuitenkin omistajapariskuntaa korkeampi työmoraali. Heitä ei vaivannut esimerkiksi isot hygieniapuutokset ja pilalle menneet tuotteet yhtään. Asiakkaille suosittelimme aika suoraankin tiettyjä muita annoksia, jos he meinasivat tilata jotain jonka tiesimme olevan pilaantunutta tai muuten vain ällöttävää. Joskus valehtelin jonkun tuotteen olevan loppu, kun tiesin että siitä on päiväys (ja laatu!) mennyt aikoja sitten umpeen mutta olisi pitänyt vaan pokkana myydä. Inhoten muistelen edelleenkin niitä useamman kerran sulatettuja ja uudelleen pakastettuja, hileisiä paneroituja kanaleikkeitä, joita olisi pitänyt vaan myydä asiakkaille. Irtojäätelöaltaan termostaatissa oli ongelmia ja jäätelötkin olivat sulaneet ja pakastuneet pariin kertaan ja olivat kivikovia ja hileisiä. Monesti suosittelin asiakkaita kokeilemaan irtojäätelön sijaan valmiita tuutti- tai puikkojäätelöitä, mutta usein monet halusivat sen "aidon ja oikean" irtojäätelön. 

Hyvä puoli tuossa oli, että muutaman vuoden sisään ko. paikka meni konkurssiin. Lisäksi itselleni kyseessä oli vain reilun kuukauden kesätyö enkä pitempää olisi kestänytkään. Mutta mikä tässä jälkikäteen ajatellen ihmetyttää, että olin fiksu kympin tyttö. Sellaista käytännön järkeä kuitenkin puuttui, että olisin osannut kertoa paikan huonoista käytänteistä niin työntekijöiden kohtelun kuin hygienian suhteenkin aikuisille ja vienyt asiaa eteenpäin. Enemmänkin koin häpeää siitä, että olen huono ja tyhmä työntekijä. Veikkaan, että nykyään mm. somen ja netin ansiosta nuorilla on helpompi kynnys ottaa huonoa kohtelua esiin ja saada (vertais)tukea jos joutuvat yhtä pas*aan työpaikkaan. 

Hyvää tekstiä tuossa yllä. Suomessa on vieläkin voimassa aika vahvat työsuojelulait, luulen näin. Mitään pas kaa ei kenenkään tarvitse kestää. Sain itse kenkää koeajalla, en ollut rikkonut mitään työntekoon liittyviä asioita. Työyhteisö ei vaan halunnut minua sinne edes alle vuoden työsuhteeseen. Annoin vahvasti palautetta irtisanomistilanteessa päällikölle ja hänen esinaiselleen. Ovat nyt varmaan onnellisia siellä Vantaalla. Mukana ollut työsuojeluvaltuutettu ei tehnyt mitään puolestani, outo tilanne. Sisäänpäin lämpiävää porukkaa. Ja tosiasiassa työllistämisrahoilla palkattu ihminen ei ole minkään arvoinen, vaan roska, jonka pitäisi olla ryhditön ja mielellään kulkea vähän pää riipuksissa, puhua ei ainakaan saisi mitään. 

Ison leipomon pakkaamo on kai minulla se "pahin" työ. Palkkaus oli surkea mutta ei se työ sinänsä pahaa ollut, tylsää ja ennalta arvattavaa, mutta nykyisessä asiantuntijan toimessa jossa ei pysty mitään ennalta suunnittelemaan joskus kaipaa sitä suoraviivaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fazer Cafe Helsinki. Työntekijät vaihtuvat jatkuvasti. Palkat myöhässä ja kahvitauolla kuulee työntekijöiden supattelevan paskaa muista työtovereistaan.

Olen ollut Fazerilla töissä, ja voin vahvistaa ettei ole mikään Suomen paras työpaikka. Kaikessa on tärkeintä vain raha ja tuntuu että työntekijänä olet johdon silmissä vain ylimääräinen kuluerä vaikka olisit miten sitoutunut.

Arvelinkin, että homma menee näin. Kuuntelin taannoin kahden henkilön keskustelua ja jossain vaiheessa tajusin, että nehän puhuu Fazerista. Eipä vaikuttaneet työskentelyolosuhteet mitenkään mukavilta. Myöhemmin olikin mielenkiintoista kuunnella erään Fazerin johdon henkilön markkinointipuhetta Fazerin hyvyydestä ja arvoista. Ne arvot kun eivät oikein osuneet kuulemani kanssa yhteen.

Tämä harmittaa, koska pidän siitä keskustan isosta vanhasta Fazerista. Mutta joskus on työolot siellä mietityttäneet. Tarjoilijat ovat valtavan ystävällisiä, ripeitä, monet tosi kielitaitoisia, mutta en tunnista suurinta osaa - kiertävätkö työntekijät eri kahviloissa, vai onko vaihtuvuus suurta? Muuta havaittua:

- joka juhlapäivä aivan mahdoton jono ja tarjoilivat juoksevat - kyllähän se on arvattavissa, joten miksi pidetään vuorossa liian vähän henkilökuntaa?

- vessa aina sotkuinen, pöydissä paljon astioita - niukistellaanko jatkuvasti henkilöstökuluissa ja siivouksessa?

- tähän päälle vaihtelevat käytännöt esim. juuri blokkareilla (joku melkein vie kupin käsistä, joku antaa edellistenkin asiakkaiden lautaspinojen jäädä pöytään) - ei yhtenäisiä käytäntöjä, ja/tai paljon tuuraajia?

Toki kehnompiakin esimerkkejä on (esim. saituri-Esplanadin työolot epäilyttää...) mutta ison firman lippulaivalta odottaisi jotenkin enemmän. Eikös osassa tätä kahvilaa ollut pöytiintarjoilu vielä ei niin kauan sitten? Tiedä häntä luovuttiinko siitäkin ihan vain henkilöstön vähentämiseksi tms.

- asiakas

Tarkoitatko Esplanadilla sitä liki satavuotiaan mummon kahvilaa? Näin hänet siellä joskus lähes 70 v.nuorempia työntekijöitä äkseeraamassa ja pohdin kannattaako paikkaa suosia, kun aina on jonoa ja saa odottaa kauan eli liian vähän väkeä vuorossa. Jättipuustit ja kahvilatila on hyvät:)

Vierailija kirjoitti:

Olin lukion ekan vuoden jälkeen vuonna 1995 kesätöissä kahvila-ravintolassa, jonka omisti vanhempi pariskunta. Paikka oli pahamaineinen siitä, etteivät siellä harrastettu vaikituisia työsuhteita vaan käytettiin häikäilemättömästi hyväksi työttömiä, harjoittelijoita ja opiskelijoita siten, että valtio/kunta maksoi ainakin ison osan palkoista. Veikkaan, että ko paikka pyöri vain ja ainoastaan erilaisin yritystukien voimalla, josta yrittäjät nappasivat isot osat päältä. Minut palkattiin jollain kunnan nuorten työllisyysrahalla. Palkkani oli ihan naurettava, olisko ollut "peräti" 2000 markaa! Työtunnit oli ovelasti laitettu vähän alle 8 per päivä, (en muista tarkalleen enää, veikkaan noin 6h?) tarkoitus keplotella ettei ollut lakisääteistä lounastaukoa. Ylityöt eivät kuuluneet sopimukseen tai kunnan puolesta niitä ei olisi saanut edes olla mutta käytännössä oli kyllä ylitöitä, joihin uhkailtiin ja painostettiin. 

Alussa shokki oli, että meille ei ollut minkäänlaista perehdytystä. Edelliset työntekijät olivat lähteneet lähes kaikki kesän kynnyksellä ja meitä oli useampi lukioikäinen vailla mitään ravintola- tai puhtaanapitoalan kokemusta tai koulutusta, eikä työpaikka siis tarjonnut mitään perehdytystä. Sen sijaan oli tarjolla huutoa ja haukkumista kun emme ymmärtäneet mitä pitää tehdä. Näin pitkään painajaisia näistä työnantajista. Haukuttiin kaikkea: ikää, luonnetta, ulkonäköä, osaamattomuutta. Minua mm. haukuttiin älykääpiöksi siitä, kun en tiennyt miten joku drinkki valmistetaan eikä siellä ollut edes mitään ohjevihkoa. Olin 16-vuotias, enkä usko että olisin saanut edes myydä alkoholia. Muistan, miten yksi poika lähti kesken vessaan itkemään kun oli saanut huudot päälleen siitä, että oli vienyt väärin roskat ulkoroskikseen. Hän oli siis vienyt roskapussin ihan normaalisti roskiin, mutta omistaja-akan mielestä hänen olisi pitänyt tampata ison jäteastian roskapusseja littanaksi. 

Paradoksaalista oli, että meillä alaa osaamattomilla ja kouluttamattomilla nuorilla työntekijöillä oli kuitenkin omistajapariskuntaa korkeampi työmoraali. Heitä ei vaivannut esimerkiksi isot hygieniapuutokset ja pilalle menneet tuotteet yhtään. Asiakkaille suosittelimme aika suoraankin tiettyjä muita annoksia, jos he meinasivat tilata jotain jonka tiesimme olevan pilaantunutta tai muuten vain ällöttävää. Joskus valehtelin jonkun tuotteen olevan loppu, kun tiesin että siitä on päiväys (ja laatu!) mennyt aikoja sitten umpeen mutta olisi pitänyt vaan pokkana myydä. Inhoten muistelen edelleenkin niitä useamman kerran sulatettuja ja uudelleen pakastettuja, hileisiä paneroituja kanaleikkeitä, joita olisi pitänyt vaan myydä asiakkaille. Irtojäätelöaltaan termostaatissa oli ongelmia ja jäätelötkin olivat sulaneet ja pakastuneet pariin kertaan ja olivat kivikovia ja hileisiä. Monesti suosittelin asiakkaita kokeilemaan irtojäätelön sijaan valmiita tuutti- tai puikkojäätelöitä, mutta usein monet halusivat sen "aidon ja oikean" irtojäätelön. 

Hyvä puoli tuossa oli, että muutaman vuoden sisään ko. paikka meni konkurssiin. Lisäksi itselleni kyseessä oli vain reilun kuukauden kesätyö enkä pitempää olisi kestänytkään. Mutta mikä tässä jälkikäteen ajatellen ihmetyttää, että olin fiksu kympin tyttö. Sellaista käytännön järkeä kuitenkin puuttui, että olisin osannut kertoa paikan huonoista käytänteistä niin työntekijöiden kohtelun kuin hygienian suhteenkin aikuisille ja vienyt asiaa eteenpäin. Enemmänkin koin häpeää siitä, että olen huono ja tyhmä työntekijä. Veikkaan, että nykyään mm. somen ja netin ansiosta nuorilla on helpompi kynnys ottaa huonoa kohtelua esiin ja saada (vertais)tukea jos joutuvat yhtä pas*aan työpaikkaan. 

Jatkan vielä omaan viestiini. Hyvä kysymys on, että miten ihmeessä ravintola voi pyöriä täysin alaa osaamattomien ja aiempaa työkokemusta omaamattomien nuorten työpanoksella? Helposti. Muistan edelleenkin, miten ne ällöt annokset valmistettiin. 

Pääruoka oli aina joku valmis pakasteleikkele: possua, kanaa tai nautaa. Paneroituna tai ilman. Vasta sitten tilattiin uusia kun aiemmat varastot näyttivät ehtyvän. Ei väliä, vaikka ne pakkasessa olleet olisi olleet jo jäätyneet hileisen kivikoviksi ja parasta ennen-päiväys aikoja sitten umpeutunut. Sulatettiin mikrossa ja paistettiin pannulla. 

Lisukkeet olivat perunaa: ranskalaiset, lohkoperunat tai perunamuusi. Perunamuusi tehtiin jauheesta sekoittamalla veteen. Ranskalaiset ja lohkoperunat olivat pakasteesta ja koska ei ollut uppopaistamiseen laitteita, ne paistettiin uunissa jolloin lopputulos oli juuri samanlainen, mitä olisi saanut vuonna 95 kotiuunissa kaupan valmiista ranskalaisista. 

Toinen lisuke oli joko pakastevihanneksia, joita kutsuttiin jollain hienommalla nimellä, tai salaattia. Salaatti oli yhtä kuin jäävuorisalaattia, muutama viipale kurkkua ja puolikas kylmä tomaatti. Pakastevihannekset oli kukkakaali-parsakaali-porkkanaviipale sekoitusta ja nekin oli ihan kovaksi klöntiksi jäätynyt. Lämmitettiin keittämällä vedessä kattilassa. 

Tein töitä sekä kassa-tarjoilijana että keittiössä tekemässä noita kamalia annoksia ja molemmissa rooleissa mua HÄVETTI. Oli myös surullista nähdä, kun lomapäivää viettämään tulleet nälkäiset perheet valitsivat iloisesti ja toiveikkaana listalta annoksia ja saivat sitä vetistä ja pakasteista sulatettua luokatonta pas*aa. Paljon parempaa  olisivat saanet kotona itse tekemällä ja vieläpä paljon halvemmalla. Tuon kokemuksen jälkeen mulla ihan oikeasti kesti varmaan monta vuotta, että uskaltauduin ravintolaan asiakkaaksi. Vielä tälläkin hetkellä tykkään erityisesti sellaisista ravintoloista, joista näkee keittiöön.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukion ekan vuoden jälkeen vuonna 1995 kesätöissä kahvila-ravintolassa, jonka omisti vanhempi pariskunta. Paikka oli pahamaineinen siitä, etteivät siellä harrastettu vaikituisia työsuhteita vaan käytettiin häikäilemättömästi hyväksi työttömiä, harjoittelijoita ja opiskelijoita siten, että valtio/kunta maksoi ainakin ison osan palkoista. Veikkaan, että ko paikka pyöri vain ja ainoastaan erilaisin yritystukien voimalla, josta yrittäjät nappasivat isot osat päältä. Minut palkattiin jollain kunnan nuorten työllisyysrahalla. Palkkani oli ihan naurettava, olisko ollut "peräti" 2000 markaa! Työtunnit oli ovelasti laitettu vähän alle 8 per päivä, (en muista tarkalleen enää, veikkaan noin 6h?) tarkoitus keplotella ettei ollut lakisääteistä lounastaukoa. Ylityöt eivät kuuluneet sopimukseen tai kunnan puolesta niitä ei olisi saanut edes olla mutta käytännössä oli kyllä ylitöitä, joihin uhkailtiin ja painostettiin. 

Alussa shokki oli, että meille ei ollut minkäänlaista perehdytystä. Edelliset työntekijät olivat lähteneet lähes kaikki kesän kynnyksellä ja meitä oli useampi lukioikäinen vailla mitään ravintola- tai puhtaanapitoalan kokemusta tai koulutusta, eikä työpaikka siis tarjonnut mitään perehdytystä. Sen sijaan oli tarjolla huutoa ja haukkumista kun emme ymmärtäneet mitä pitää tehdä. Näin pitkään painajaisia näistä työnantajista. Haukuttiin kaikkea: ikää, luonnetta, ulkonäköä, osaamattomuutta. Minua mm. haukuttiin älykääpiöksi siitä, kun en tiennyt miten joku drinkki valmistetaan eikä siellä ollut edes mitään ohjevihkoa. Olin 16-vuotias, enkä usko että olisin saanut edes myydä alkoholia. Muistan, miten yksi poika lähti kesken vessaan itkemään kun oli saanut huudot päälleen siitä, että oli vienyt väärin roskat ulkoroskikseen. Hän oli siis vienyt roskapussin ihan normaalisti roskiin, mutta omistaja-akan mielestä hänen olisi pitänyt tampata ison jäteastian roskapusseja littanaksi. 

Paradoksaalista oli, että meillä alaa osaamattomilla ja kouluttamattomilla nuorilla työntekijöillä oli kuitenkin omistajapariskuntaa korkeampi työmoraali. Heitä ei vaivannut esimerkiksi isot hygieniapuutokset ja pilalle menneet tuotteet yhtään. Asiakkaille suosittelimme aika suoraankin tiettyjä muita annoksia, jos he meinasivat tilata jotain jonka tiesimme olevan pilaantunutta tai muuten vain ällöttävää. Joskus valehtelin jonkun tuotteen olevan loppu, kun tiesin että siitä on päiväys (ja laatu!) mennyt aikoja sitten umpeen mutta olisi pitänyt vaan pokkana myydä. Inhoten muistelen edelleenkin niitä useamman kerran sulatettuja ja uudelleen pakastettuja, hileisiä paneroituja kanaleikkeitä, joita olisi pitänyt vaan myydä asiakkaille. Irtojäätelöaltaan termostaatissa oli ongelmia ja jäätelötkin olivat sulaneet ja pakastuneet pariin kertaan ja olivat kivikovia ja hileisiä. Monesti suosittelin asiakkaita kokeilemaan irtojäätelön sijaan valmiita tuutti- tai puikkojäätelöitä, mutta usein monet halusivat sen "aidon ja oikean" irtojäätelön. 

Hyvä puoli tuossa oli, että muutaman vuoden sisään ko. paikka meni konkurssiin. Lisäksi itselleni kyseessä oli vain reilun kuukauden kesätyö enkä pitempää olisi kestänytkään. Mutta mikä tässä jälkikäteen ajatellen ihmetyttää, että olin fiksu kympin tyttö. Sellaista käytännön järkeä kuitenkin puuttui, että olisin osannut kertoa paikan huonoista käytänteistä niin työntekijöiden kohtelun kuin hygienian suhteenkin aikuisille ja vienyt asiaa eteenpäin. Enemmänkin koin häpeää siitä, että olen huono ja tyhmä työntekijä. Veikkaan, että nykyään mm. somen ja netin ansiosta nuorilla on helpompi kynnys ottaa huonoa kohtelua esiin ja saada (vertais)tukea jos joutuvat yhtä pas*aan työpaikkaan. 

Jatkan vielä omaan viestiini. Hyvä kysymys on, että miten ihmeessä ravintola voi pyöriä täysin alaa osaamattomien ja aiempaa työkokemusta omaamattomien nuorten työpanoksella? Helposti. Muistan edelleenkin, miten ne ällöt annokset valmistettiin. 

Pääruoka oli aina joku valmis pakasteleikkele: possua, kanaa tai nautaa. Paneroituna tai ilman. Vasta sitten tilattiin uusia kun aiemmat varastot näyttivät ehtyvän. Ei väliä, vaikka ne pakkasessa olleet olisi olleet jo jäätyneet hileisen kivikoviksi ja parasta ennen-päiväys aikoja sitten umpeutunut. Sulatettiin mikrossa ja paistettiin pannulla. 

Lisukkeet olivat perunaa: ranskalaiset, lohkoperunat tai perunamuusi. Perunamuusi tehtiin jauheesta sekoittamalla veteen. Ranskalaiset ja lohkoperunat olivat pakasteesta ja koska ei ollut uppopaistamiseen laitteita, ne paistettiin uunissa jolloin lopputulos oli juuri samanlainen, mitä olisi saanut vuonna 95 kotiuunissa kaupan valmiista ranskalaisista. 

Toinen lisuke oli joko pakastevihanneksia, joita kutsuttiin jollain hienommalla nimellä, tai salaattia. Salaatti oli yhtä kuin jäävuorisalaattia, muutama viipale kurkkua ja puolikas kylmä tomaatti. Pakastevihannekset oli kukkakaali-parsakaali-porkkanaviipale sekoitusta ja nekin oli ihan kovaksi klöntiksi jäätynyt. Lämmitettiin keittämällä vedessä kattilassa. 

Tein töitä sekä kassa-tarjoilijana että keittiössä tekemässä noita kamalia annoksia ja molemmissa rooleissa mua HÄVETTI. Oli myös surullista nähdä, kun lomapäivää viettämään tulleet nälkäiset perheet valitsivat iloisesti ja toiveikkaana listalta annoksia ja saivat sitä vetistä ja pakasteista sulatettua luokatonta pas*aa. Paljon parempaa  olisivat saanet kotona itse tekemällä ja vieläpä paljon halvemmalla. Tuon kokemuksen jälkeen mulla ihan oikeasti kesti varmaan monta vuotta, että uskaltauduin ravintolaan asiakkaaksi. Vielä tälläkin hetkellä tykkään erityisesti sellaisista ravintoloista, joista näkee keittiöön.  

Kuulostaa ihan osuuskaupan ketjuravintolalta. Useampi kaveri on ollut joskus töissä niissä eikä kellään ole mitään hyvää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kun lukee tuntuu että Suomessa ei ole kuin työpaikkakiusaajia, mikä voi olla ihan tilastollisesti pätevä havainto. Pitäisi tehdä kysely koko kansalle. 

Kaikkialla ei olla niin rehellisiä epäkohdista, eikä kaikkialla myöskään vara valittaa mistä vain,  koska suojelujärjestelmää tai valinnanvaraa ei ole.  Kiusaamista tuskin huomataan kiusaamiseksi.  Suomessa vaikuttaa vielä työeetos jonka nimissä pitää vähän kestää mitä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukion ekan vuoden jälkeen vuonna 1995 kesätöissä kahvila-ravintolassa, jonka omisti vanhempi pariskunta. Paikka oli pahamaineinen siitä, etteivät siellä harrastettu vaikituisia työsuhteita vaan käytettiin häikäilemättömästi hyväksi työttömiä, harjoittelijoita ja opiskelijoita siten, että valtio/kunta maksoi ainakin ison osan palkoista. Veikkaan, että ko paikka pyöri vain ja ainoastaan erilaisin yritystukien voimalla, josta yrittäjät nappasivat isot osat päältä. Minut palkattiin jollain kunnan nuorten työllisyysrahalla. Palkkani oli ihan naurettava, olisko ollut "peräti" 2000 markaa! Työtunnit oli ovelasti laitettu vähän alle 8 per päivä, (en muista tarkalleen enää, veikkaan noin 6h?) tarkoitus keplotella ettei ollut lakisääteistä lounastaukoa. Ylityöt eivät kuuluneet sopimukseen tai kunnan puolesta niitä ei olisi saanut edes olla mutta käytännössä oli kyllä ylitöitä, joihin uhkailtiin ja painostettiin. 

Alussa shokki oli, että meille ei ollut minkäänlaista perehdytystä. Edelliset työntekijät olivat lähteneet lähes kaikki kesän kynnyksellä ja meitä oli useampi lukioikäinen vailla mitään ravintola- tai puhtaanapitoalan kokemusta tai koulutusta, eikä työpaikka siis tarjonnut mitään perehdytystä. Sen sijaan oli tarjolla huutoa ja haukkumista kun emme ymmärtäneet mitä pitää tehdä. Näin pitkään painajaisia näistä työnantajista. Haukuttiin kaikkea: ikää, luonnetta, ulkonäköä, osaamattomuutta. Minua mm. haukuttiin älykääpiöksi siitä, kun en tiennyt miten joku drinkki valmistetaan eikä siellä ollut edes mitään ohjevihkoa. Olin 16-vuotias, enkä usko että olisin saanut edes myydä alkoholia. Muistan, miten yksi poika lähti kesken vessaan itkemään kun oli saanut huudot päälleen siitä, että oli vienyt väärin roskat ulkoroskikseen. Hän oli siis vienyt roskapussin ihan normaalisti roskiin, mutta omistaja-akan mielestä hänen olisi pitänyt tampata ison jäteastian roskapusseja littanaksi. 

Paradoksaalista oli, että meillä alaa osaamattomilla ja kouluttamattomilla nuorilla työntekijöillä oli kuitenkin omistajapariskuntaa korkeampi työmoraali. Heitä ei vaivannut esimerkiksi isot hygieniapuutokset ja pilalle menneet tuotteet yhtään. Asiakkaille suosittelimme aika suoraankin tiettyjä muita annoksia, jos he meinasivat tilata jotain jonka tiesimme olevan pilaantunutta tai muuten vain ällöttävää. Joskus valehtelin jonkun tuotteen olevan loppu, kun tiesin että siitä on päiväys (ja laatu!) mennyt aikoja sitten umpeen mutta olisi pitänyt vaan pokkana myydä. Inhoten muistelen edelleenkin niitä useamman kerran sulatettuja ja uudelleen pakastettuja, hileisiä paneroituja kanaleikkeitä, joita olisi pitänyt vaan myydä asiakkaille. Irtojäätelöaltaan termostaatissa oli ongelmia ja jäätelötkin olivat sulaneet ja pakastuneet pariin kertaan ja olivat kivikovia ja hileisiä. Monesti suosittelin asiakkaita kokeilemaan irtojäätelön sijaan valmiita tuutti- tai puikkojäätelöitä, mutta usein monet halusivat sen "aidon ja oikean" irtojäätelön. 

Hyvä puoli tuossa oli, että muutaman vuoden sisään ko. paikka meni konkurssiin. Lisäksi itselleni kyseessä oli vain reilun kuukauden kesätyö enkä pitempää olisi kestänytkään. Mutta mikä tässä jälkikäteen ajatellen ihmetyttää, että olin fiksu kympin tyttö. Sellaista käytännön järkeä kuitenkin puuttui, että olisin osannut kertoa paikan huonoista käytänteistä niin työntekijöiden kohtelun kuin hygienian suhteenkin aikuisille ja vienyt asiaa eteenpäin. Enemmänkin koin häpeää siitä, että olen huono ja tyhmä työntekijä. Veikkaan, että nykyään mm. somen ja netin ansiosta nuorilla on helpompi kynnys ottaa huonoa kohtelua esiin ja saada (vertais)tukea jos joutuvat yhtä pas*aan työpaikkaan. 

Jatkan vielä omaan viestiini. Hyvä kysymys on, että miten ihmeessä ravintola voi pyöriä täysin alaa osaamattomien ja aiempaa työkokemusta omaamattomien nuorten työpanoksella? Helposti. Muistan edelleenkin, miten ne ällöt annokset valmistettiin. 

Pääruoka oli aina joku valmis pakasteleikkele: possua, kanaa tai nautaa. Paneroituna tai ilman. Vasta sitten tilattiin uusia kun aiemmat varastot näyttivät ehtyvän. Ei väliä, vaikka ne pakkasessa olleet olisi olleet jo jäätyneet hileisen kivikoviksi ja parasta ennen-päiväys aikoja sitten umpeutunut. Sulatettiin mikrossa ja paistettiin pannulla. 

Lisukkeet olivat perunaa: ranskalaiset, lohkoperunat tai perunamuusi. Perunamuusi tehtiin jauheesta sekoittamalla veteen. Ranskalaiset ja lohkoperunat olivat pakasteesta ja koska ei ollut uppopaistamiseen laitteita, ne paistettiin uunissa jolloin lopputulos oli juuri samanlainen, mitä olisi saanut vuonna 95 kotiuunissa kaupan valmiista ranskalaisista. 

Toinen lisuke oli joko pakastevihanneksia, joita kutsuttiin jollain hienommalla nimellä, tai salaattia. Salaatti oli yhtä kuin jäävuorisalaattia, muutama viipale kurkkua ja puolikas kylmä tomaatti. Pakastevihannekset oli kukkakaali-parsakaali-porkkanaviipale sekoitusta ja nekin oli ihan kovaksi klöntiksi jäätynyt. Lämmitettiin keittämällä vedessä kattilassa. 

Tein töitä sekä kassa-tarjoilijana että keittiössä tekemässä noita kamalia annoksia ja molemmissa rooleissa mua HÄVETTI. Oli myös surullista nähdä, kun lomapäivää viettämään tulleet nälkäiset perheet valitsivat iloisesti ja toiveikkaana listalta annoksia ja saivat sitä vetistä ja pakasteista sulatettua luokatonta pas*aa. Paljon parempaa  olisivat saanet kotona itse tekemällä ja vieläpä paljon halvemmalla. Tuon kokemuksen jälkeen mulla ihan oikeasti kesti varmaan monta vuotta, että uskaltauduin ravintolaan asiakkaaksi. Vielä tälläkin hetkellä tykkään erityisesti sellaisista ravintoloista, joista näkee keittiöön.  

Kuulostaa ihan osuuskaupan ketjuravintolalta. Useampi kaveri on ollut joskus töissä niissä eikä kellään ole mitään hyvää sanottavaa.

Ei ollut osuuspaikan ketjuravintola, vaan yksityinen sittemin konkursiin (onneksi) mennyt yritys. Mutta tuon kokemuksen perusteella uskon hyvin tunnistavani juuri nämä ravintolat, joissa edelleen tehdään samalla mentaliteetilla ruokaa ja varmasti valitettavasti vastaavia paikkoja on edelleen. Väitän myös, että pystyn kohtuu hyvin tunnistamaan ne irtojäätelön myyntipaikat, joissa ei hygienian suhteen ole kaikki kohdallaan. Kuten onko tuoretta vettä kauhan kipossa, onko varmasti tasainen lämpötila pakasteessa vai pääseekö välillä sulamaan ja sitten jäätymään uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti täytyy ihmetellä kuinka moni täälläkin on alistunut kaikkeen paskaan. Jos minun esimieheni/naiseni HUUTAISI minulle niin ilmoittaisin välittömästi, että se loppuu tai tämä oli tässä. Ja jos ei lopettaisi, lopettaisin ja haukkuisin lähtiessä samalla tavalla, ihan sama mikä suurvisiiri siinä olisi. Toinen on se, että jos joku työkaveri levittäisi minusta pomolle tai muille perättömiä juoruja, ottaisin asian puheeksi ja tarvittaessa tekisin vastaiskun kaikilla käytettävissä olevilla laillisilla keinoilla. Nämä kantelijat ovat opportunisteja ja pelkureita, jotka kyllä antavat periksi kun on määrätietoinen. Lopuksi pitää todeta, että mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin.

Ihmisiä kun vaan on niin eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi jos sinulla on asuntolainaa ja asut huonon työllisyyden paikkakunnalla, niin se saattaa hieman hillitä niitä omia mahtipontisia "kyllä minä näyttäisin ajatuksia". Se on asuntovelallisena aika kurja tilanne olla usean kuukauden karenssissa, kun on itse irtisanoutunut ja seuraava työpaikka on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu ja voi olla, että sen saadakseen joutuu jopa muuttamaan ja ruveta asunnonmyyntirulijanssiin.

Mitään omistamattomalla vuokra-asujalla toki helpompaa, kun Kela ruokkii kotiin ja maksaa vuokrat vaikka olisikin karenssissa.

Kaarinan kaupunki.

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti täytyy ihmetellä kuinka moni täälläkin on alistunut kaikkeen paskaan. Jos minun esimieheni/naiseni HUUTAISI minulle niin ilmoittaisin välittömästi, että se loppuu tai tämä oli tässä. Ja jos ei lopettaisi, lopettaisin ja haukkuisin lähtiessä samalla tavalla, ihan sama mikä suurvisiiri siinä olisi. Toinen on se, että jos joku työkaveri levittäisi minusta pomolle tai muille perättömiä juoruja, ottaisin asian puheeksi ja tarvittaessa tekisin vastaiskun kaikilla käytettävissä olevilla laillisilla keinoilla. Nämä kantelijat ovat opportunisteja ja pelkureita, jotka kyllä antavat periksi kun on määrätietoinen. Lopuksi pitää todeta, että mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin.

Toiset ihmiset on opetettu puhumaan kohteliaasti ja koht. sivityneellä äänellä. Se on kuule aika  vaikea alkaa yhtäkkiä järkytykseltään korottamaan ääntään. Nämä hyväksikäyttäjät ja raivoaja pomot ottavat kohteikseen juuri niitä jotka eivät vaikuta karkeilta. 

Olen samaa mieltä että luonnevikaisten oikkuihin ei tule alistua eikä mielivaltaa hyväksyä, mutta usein nämä kuviot ovat hyvin epämääräisiä, ne tehdään juuri sillä tavalla että niihin ei voi puuttuua. 

Se on todella väärin mielestäni, että työelämään ryhtyessä pitää opetella lauseita: "älä kuule muija huuda mulle" ja "oliko tuo vittuilua?"  jotta selviäisi joten kuten. 

kesätyö paperitehtaassa. Aamuvuoro alko 5:30, ja herätys 04:40. Yövuoron jälkeen pääsi nukkuu 06:30. salissa todella lämmintä. palkka ihan ok, työn määrä oli aika kova, henkilöstö ajettu minimiin.

Jännä pieni pelon ilmapiiri oli havaittavissa kun alalla on alati yyteet / sulkemisia. Perseennuolentaa, ja ilmiselvää esimiehen pelkoa. Tiedän ainaskin mikä minusta ei tule isona kun valmistun. tänä kesänä en hakeutunut vuorotyöhön, vaan siisti sisätyö, rennossa porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti täytyy ihmetellä kuinka moni täälläkin on alistunut kaikkeen paskaan. Jos minun esimieheni/naiseni HUUTAISI minulle niin ilmoittaisin välittömästi, että se loppuu tai tämä oli tässä. Ja jos ei lopettaisi, lopettaisin ja haukkuisin lähtiessä samalla tavalla, ihan sama mikä suurvisiiri siinä olisi. Toinen on se, että jos joku työkaveri levittäisi minusta pomolle tai muille perättömiä juoruja, ottaisin asian puheeksi ja tarvittaessa tekisin vastaiskun kaikilla käytettävissä olevilla laillisilla keinoilla. Nämä kantelijat ovat opportunisteja ja pelkureita, jotka kyllä antavat periksi kun on määrätietoinen. Lopuksi pitää todeta, että mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin.

Ihmisiä kun vaan on niin eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi jos sinulla on asuntolainaa ja asut huonon työllisyyden paikkakunnalla, niin se saattaa hieman hillitä niitä omia mahtipontisia "kyllä minä näyttäisin ajatuksia". Se on asuntovelallisena aika kurja tilanne olla usean kuukauden karenssissa, kun on itse irtisanoutunut ja seuraava työpaikka on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu ja voi olla, että sen saadakseen joutuu jopa muuttamaan ja ruveta asunnonmyyntirulijanssiin.

Mitään omistamattomalla vuokra-asujalla toki helpompaa, kun Kela ruokkii kotiin ja maksaa vuokrat vaikka olisikin karenssissa.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä se on ihan yhtä vaikea tilanne mitään omistamattomalle vuokralaisellekin! Voi olla jopa vaikeampi, jos tulot on muutenkin pienet.

Mutta kyllä usea kiusaaja esimies tiedostaa tämän valta-asetelman ja sen turvin uskaltaakin kiusata. Jotenkinhan tuollaiseen pitäisi pystyä paremmin puuttumaan ja nimenomaan niin, ettei se kiusaamisen esille tuova alainen joutuisi kärsimään.

FastROI

"Mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin."

Komppaan.

Heti vain kissa pöydälle, jos ja kun tällaista töissä esiintyy.

Tämänhetkinen työ. En sano mikä tai missä, mutta esimiehenä toimin ja suoraan sanottuna alaiseni nykyisessä työssä ovat kamalimpia mitä työuralleni on osunut. Muuten paikka on mielenkiintoinen, muut kollegat kivoja ja työtehtävissäkään ei mitään valittamista. Ainoastaan nuo omat alaiset ovat sellaisia, että olen jo suunnitellut vaihtavani maisemaa heti syksyllä kun yritysten rekryt taas käynnistyvät.

Eräs autoiluun liittyvä ketju. Kommunikointi kollegojen välillä huutoa ja raivoa, esimeis paiskoi ovia ja tavaroita. Olin3 kuukauttra ja riitti