Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin yleisesti täytyy ihmetellä kuinka moni täälläkin on alistunut kaikkeen paskaan. Jos minun esimieheni/naiseni HUUTAISI minulle niin ilmoittaisin välittömästi, että se loppuu tai tämä oli tässä. Ja jos ei lopettaisi, lopettaisin ja haukkuisin lähtiessä samalla tavalla, ihan sama mikä suurvisiiri siinä olisi. Toinen on se, että jos joku työkaveri levittäisi minusta pomolle tai muille perättömiä juoruja, ottaisin asian puheeksi ja tarvittaessa tekisin vastaiskun kaikilla käytettävissä olevilla laillisilla keinoilla. Nämä kantelijat ovat opportunisteja ja pelkureita, jotka kyllä antavat periksi kun on määrätietoinen. Lopuksi pitää todeta, että mikään työ ei ole sen arvoista, että siellä pitää hyväksyä mielivalta tai alistua luonnevikaisten oikkuihin.

Ihmisiä kun vaan on niin eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi jos sinulla on asuntolainaa ja asut huonon työllisyyden paikkakunnalla, niin se saattaa hieman hillitä niitä omia mahtipontisia "kyllä minä näyttäisin ajatuksia". Se on asuntovelallisena aika kurja tilanne olla usean kuukauden karenssissa, kun on itse irtisanoutunut ja seuraava työpaikka on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu ja voi olla, että sen saadakseen joutuu jopa muuttamaan ja ruveta asunnonmyyntirulijanssiin.

Mitään omistamattomalla vuokra-asujalla toki helpompaa, kun Kela ruokkii kotiin ja maksaa vuokrat vaikka olisikin karenssissa.

Ei kaikkia vuokralaisia todellakaan mikään Kela ruoki kotiin. Ihan hyvätuloisia palkansaajia mekin ollaan ja vuokralla, koska työn puolesta voi joutua muuttamaan. Jotain rajaa nyt tuossa yleistämisessä.

Tuleeko muita työpaikkoja listalle?

Eräs hoitoalan yksikkö, jossa työskentely lopulta johti burn out-tilaan...

Vierailija kirjoitti:

Tämänhetkinen työ. En sano mikä tai missä, mutta esimiehenä toimin ja suoraan sanottuna alaiseni nykyisessä työssä ovat kamalimpia mitä työuralleni on osunut. Muuten paikka on mielenkiintoinen, muut kollegat kivoja ja työtehtävissäkään ei mitään valittamista. Ainoastaan nuo omat alaiset ovat sellaisia, että olen jo suunnitellut vaihtavani maisemaa heti syksyllä kun yritysten rekryt taas käynnistyvät.

Kerro nyt tarkemmin, että millaisia ovat kauheat alaiset? Kaikki muut haukkuvat vain pomojaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä kun vaan on niin eri elämäntilanteissa. Esimerkiksi jos sinulla on asuntolainaa ja asut huonon työllisyyden paikkakunnalla, niin se saattaa hieman hillitä niitä omia mahtipontisia "kyllä minä näyttäisin ajatuksia". Se on asuntovelallisena aika kurja tilanne olla usean kuukauden karenssissa, kun on itse irtisanoutunut ja seuraava työpaikka on kaikkea muuta kuin kirkossa kuulutettu ja voi olla, että sen saadakseen joutuu jopa muuttamaan ja ruveta asunnonmyyntirulijanssiin.

Mitään omistamattomalla vuokra-asujalla toki helpompaa, kun Kela ruokkii kotiin ja maksaa vuokrat vaikka olisikin karenssissa.

Kumpa maksaiskin. Minä olen ollut pätkätöissä 11 vuotta putkeen eikä toivoakaan että Kela tulisi missään kohti vastaan. Omaa asuntoa en voi ostaa vaikka haluaisin. Teillä (yleensä hyväosaisilla) omistusasujilla on outo käsitys että kaikki vuokralla asuvat on Kelaa Gold -asiakkaita ja se loukkaa ja pistää ihan itkemään. 

Puhelinmyynti. Palkkaa ei saanut mutta ainakin oppi että ihan täyttä kusetusta koko homma. En viihtynyt kauaa, ei huvita huijata ihmisiä.

Siwa joskus vuosia sitten. Töitä sai yksin painaa, känniläisten kanssa väitellä, varkaita vahtia.ym ym ym.

Ja kaikki tämä pienellä palkalla, ilman taukoja. Onneksi oli vaan kesälomitus, opiskelin ammatin.

Enkä varmasti kaupan alalle.

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Olin isossa ”hyvämaineisessa” kuljetusfirmassa jossa ei noudatettu TES:iä muutakuin niiltä osin kuin itselle sopi. Kyttäyskulttuuri oli voimissaan, tauot kellotettiin munakellolla ja esimies kyttäsi valvontakamerasta ettei työntekijät juttele keskenään. Henkilökuntaa vähennettiin jatkuvasti ja lopulta taukoja oli mahdoton pitää. Yt-neuvotteluissa irtisanottiin raskaanaolevia ja 40v talossa olleita. Esimiehen sukulaiset ylennettiin vaikka pätevyyttä työhön ei ollut. Luottamusmies ei tehnyt mitään, ei myöskään AKT. Onneksi pääsin pois.

Voitko kertoa, missä päin tämä firma sijaitsee. Kuullostaa tutulta...

Kaikki ne on samanlaisia... toiset vielä vähän röyhkeämpiä kuin toiset. 

Kyllä ne taitavat lähtökohtaisesti olla kaupan alan töitä (vaihtuvin olosuhtein asiakaspalvelua ja myyntiä).

Jos bongaat työpaikkailmoituksessa seuraavat sanat tai sanonnat, niin voit tulkata ne suoraan seuraaviksi:

Haemme...

REIPASTA = Naama ikihymyssä, silmät sirrillään otsahien valuessa suoraan näkökenttään, perse vaahdossa raatavaa työjuhtaa

JOUSTAVAA = Kaikkiin työvuoroihin venyvää ja puhelintaan uusien työvuorojen toivossa päivystävää kynnysmattoa. Huom. Joustavuus koskee ainoastaan työnhakijaa eikä sido missään muotoa työnantajaa joten voit unohtaa ykkösvapaita pidemmät hengähdystauot ja lykätä juurihoitoa kaipaavan hampaan hoidon eläkepäiville.

OMA-ALOITTEISTA = Ilman perehdytystä pärjäävää, virheiden ja huutojen kautta oppivaa monitaituria joka osaa lukea esimiestensä ajatuksia kristallipallostaan. Tulkitsee myös taitavasti kollegojensa kyrpiintyneiltä naamoilta kantautuvia murahduksia ja tuhahduksia.

ASIAKASLÄHTÖINEN = Asiakkaan miellyttäminen ajaa kaiken edelle ja on puhtaasti sinun vikasi jos yleisön osastolle on joku rupsahtanut kotirouva säksättänyt miten joutui odottamaan kassajonossa vuoroaan jopa 30 sekuntia. Asiakaslähtöinen myös tarkoittaa sitä, että pyydät anteeksi kaikkea pahaa minkä asiakas on elämässään kohdannut ja otat näistä kaikesta syyn niskoillesi. Et säikähdä toimenkuvaan kuuluvaa haistattelua, seksuaalista häirintää tai laittomia uhkauksia. 

MONIPUOLINEN TYÖNKUVA = Sinut palkataan kassatyöntekijäksi ja hyllyttäjäksi, mutta todellisuudessa olet psykoterapeutti, ennustaja, meteorologi, lastenvahti, matkaopas, ruokareseptejä ulkomuistista sylkevä huippukokki ja siivooja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Olin isossa ”hyvämaineisessa” kuljetusfirmassa jossa ei noudatettu TES:iä muutakuin niiltä osin kuin itselle sopi. Kyttäyskulttuuri oli voimissaan, tauot kellotettiin munakellolla ja esimies kyttäsi valvontakamerasta ettei työntekijät juttele keskenään. Henkilökuntaa vähennettiin jatkuvasti ja lopulta taukoja oli mahdoton pitää. Yt-neuvotteluissa irtisanottiin raskaanaolevia ja 40v talossa olleita. Esimiehen sukulaiset ylennettiin vaikka pätevyyttä työhön ei ollut. Luottamusmies ei tehnyt mitään, ei myöskään AKT. Onneksi pääsin pois.

Heh. Toi oli jo paras. Johto siis katsoo kameroilla että työntekijät eivät tuhlaa aikaa seurustelemiseen?  Siis johdolla itsellään on aikaa katsoa ettei työntekijät tuhlaa aikaansa sellaiseen turhaan asiaan kuin hyvän työpaikkailmapiirin luomiseen. Ihme miten monella työpaikalla on unohdettu työpaikkapsykologian yksi kultaisimmimmista säännöistä joka on se, että hyvä ilmapiiri luo tehokkuutta.

Asiasta toiseen tosta tuli mieleeen yksi yliopistoaikojen tohtorikoulutettava joka toimi opettajana. Jos kysyit häneltä kysymyksen, hän ei vastannut koska ei kuulema ollut aikaa tähän, hän piti puolestaan vartin verran saarnauksen miten hänellä ei ole aikaa vastata tyhmiin kysymyksiin (mikä siis oli osa työtä jos nyt olet opettaja). Ylimieliseen saarnaukseen silti löytyi aina aikaa. Sai lähteä jonkin ajan päästä kun muistaakseni noin 100 opiskelijaa valitti hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimeltämainitsematon Tanskalainen huonekaluliike ketju.

Otin opiskeluaikoina 16 tuntisen sopparin lisätienestin vuoksi.

Työpaikan ilmapiiri oli aivan järkyttävä. Pahaa puhuttiin toisista 24/7.

Kiusaaminen alkoi käytännössä ensimmäisenä päivänä kun takahuoneeseen kävellessä ensimmäinen kommentti oli "Joo sori en vaivaudu sit opetteleen sun nimee ku lähet kuitenki heti ku saat jotain muuta työtä."

Takahuoneen keskustelut olivat AINA joko menneistä tai tulevista ryyppyreissuista.

"Puhutteluja", eli huutoja, esimieheltä sai kuunnella käytännössä viikoittain, ja ne saattoivat olla mistä vain. Jouduin esimerkiksi puhutteluun siitä kun lapsi oksensi lattialle, enkä saanut kokolattiamatosta tahraa pois.

Tuloksilla painostettiin jatkuvasti, päivittäin oli raportoitava omat myynnit, ja kuukausittain kaikkien tilastot laitettiin takahuoneen oveen kiinni. Kuulemma tämän piti motivoida parempaan tulokseen, mutta tuntui nöyryyttämiseltä.

Pahinta oli kuitenkin jatkuva painostus lisävuoroihin tai ylitöihin. Jos kieltäydyit syyllistäminen oli valtavaa "Oi kauhee, mitenhän me nyt pärjätään, täytyy laittaa varmaan ovet kiinni." "Kyl me nyt pulaan jäädään, ikävää ettet voi tiimiä auttaa hädässä." "On harmi että tiimihenkeä ei ole" jne.

Katsos vaan, meillähän on sama "lempi"työpaikka. Minäkin olin opintojen ohessa. Meillä oli ihan ok ilmapiiri eikä huutavaa esimiestä, mutta tuon myyntitulosten perään kyselyn (ja iltaisin lähti pomoille viestit kaikkien myyjien sen päivän myyntiluvuista) ja jatkuvien voitko tulla töihin vapaalla/aikaisemmin vuoroon/jäädä vielä tunniksi - kyselyt allekirjoitan.

Tuollahan oli aamulla suht usein palavereja tai koulutuksia. Opintoja ei tässä kohtaa kunnioitettu, vaan koulutuksiin oli mentävä, vaikka sitten jäi aamulla pari tuntia koulua välistä. Kerran sattui koulutusaamu työssäoppimisjakson aikaan ja kun sanoin, että nyt en kyllä pysty osallistumaan, niin pomo niskojaan nakellen armahti.

Ja se kiire! Työvuorolistoissa ei ollut mitään logiikkaa, vaan jengiä laitettiin vuoroihin miten sattuu. Joskus iltavuoro jäi kahdestaan neljäksi tunniksi ja se oli ihan kamalaa. Kaksi ihmistä töissä ja pitäisi olla kassalla, varastossa antamassa tavaraa, lattialla palvelemassa asiakkaita ja taukokin pitäisi pitää. Kauhea stressi ja asiakkaat huutaa sulle, että eikö täällä nyt ole muita!?

Ai että, vieläkin ärsyttää ihan älyttömän paljon kun ajattelen. En ymmärrä miten osa henkilökunnasta hehkuttaa "siniverisyyttään" niin kovin (lainaamani henkilö varmaan tietää mitä tarkoitan, se fb-ryhmä ja kaikkea). Nämä tietyt sieltä ei lähde kulumallakaan, mutta muutoin vaihtuvuus on suurta.

Ihanaa että muilla samoja kokemuksia! Tuo tulosten tuijotus oli aivan järkkyä. Muistan kun joskus olin koko päivän kassalla ja myin tavaraa varmasti yli 10 000 eurolla, mutta koska olin ollut kassalla joten olin myynyt paljon pikkutuotteita niin kuittien keskiarvo oli liian pieni. Muistan ku veri kiehahti kun työkaveri oli koko päivän perseillyt takahuoneessa ja myynyt yhden sängyn, mutta koska hänen tämä yksi myyntinsä teki kuitin keskiarvosta paremman kuin minun, niin hän sai kovat kehut.

Ja nuo koulutukset! Aamulla alkaa koulutus ennen 7 ja sit pitää sen jälkeen palata iltavuoroon.

Jessus se Facebook ryhmä... Siis ihan kultti meininki. Siellä oli kyllä just nää joiden elämässä ei tuntunut olevan muuta kuin firma. Jaksoivat aina höpöttää pikkujouluista ja kuinka paljon siellä juotiin ja ketä siellä esiintyy jne.

En tiedä oliko muualla sitä ilmiötä että henkilöstöstä kaikki pitkäaikaiset oli oikeasti hyvin white trash, vaan sattuiko omaan liikkeeseen tuurilla? Suuri osa näistä lyhytaikaisista oli aina nuoria ja todella mukavia ja päteviä, mutta kaikki jotka olivat useamman vuoden olleita olivat hyvin...persoonallisia. Nämä pitkäaikaiset olivat myös oma porukkansa, ja kaikkia muita katsottiin nenänvartta pitkin.

Meillä se ilmapiiri oli kyllä niin kamala että vieläkin ahdistaa ajatella koko työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs autoiluun liittyvä ketju. Kommunikointi kollegojen välillä huutoa ja raivoa, esimeis paiskoi ovia ja tavaroita. Olin3 kuukauttra ja riitti

Onko keltainen?

Missäpäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allekirjoitan! Olin isossa ”hyvämaineisessa” kuljetusfirmassa jossa ei noudatettu TES:iä muutakuin niiltä osin kuin itselle sopi. Kyttäyskulttuuri oli voimissaan, tauot kellotettiin munakellolla ja esimies kyttäsi valvontakamerasta ettei työntekijät juttele keskenään. Henkilökuntaa vähennettiin jatkuvasti ja lopulta taukoja oli mahdoton pitää. Yt-neuvotteluissa irtisanottiin raskaanaolevia ja 40v talossa olleita. Esimiehen sukulaiset ylennettiin vaikka pätevyyttä työhön ei ollut. Luottamusmies ei tehnyt mitään, ei myöskään AKT. Onneksi pääsin pois.

Voitko kertoa, missä päin tämä firma sijaitsee. Kuullostaa tutulta...

Kaikki ne on samanlaisia... toiset vielä vähän röyhkeämpiä kuin toiset. 

Toimipisteitä on ympäri Suomea, sama ongelma kaikissa. Henkilöstöpäällikkö kiersi säännöllisesti kaikilla toimipaikoilla haukkumassa ja itkettämässä työntekijöitä. Paikalliset pomot oli ohjeistettu kyykyttämään työntekijöitä, työvuorot oli kolmessa vuorossa ja aina arvotut ettei voinut suunnitella elämää kuin 2 viikkoa eteenpäin. Kesälomat oli kiertävät muilla kuin pomolla ja sen suosikilla. Pikkupomojen sukulaisia alkoi ilmaantua yksi toisensa jälkeen ja toki se 40v talossa ollut ”mummu” jouti jo lähteä kun oli niin hidaskin. Töihin saatettiin soittaa seitsemältä lauantaiaamuna eikä mitään ekstraa maksettu jos menit, saithan pitää työsi. Kun väkeä vähennettiin eikä taukojen pitäminen ollut enää mahdollista, pomon piti tulla tauottamaan muttei ikinä tullut. Kerran sain henkilöstöpäälliköltä huudot kun kerroin että edes vessaan pitäis välillä päästä. En kuulemma oo osannu pyytää, ei sillä pomolla mitään telepaattisia lahjoja oo! Sen episodin jälkeen en edelleenkään päässyt tauolle ja sain pitää loman ihanasti syyskuussa vaikka mulla ois ollu kiertävä heinäkuussa. Aina oli jonoa, iltaisin usein ulos asti ja niin vaan piti pärjätä. Hullu olin, ja tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Siirtymiseen paikasta toiseen meni keskimäärin 5-10 minuuttia ja tästä ajasta emme tietenkään saaneet mitään korvausta, kun sitä ei katsottu työajaksi.

Minä merkkaan kyseiselle asiakkaalle työajaksi kohteeseen siirtymiseen käytetyn ajan.

Paikka jossa mentiin päivästä toiseen alimiehityksellä ja kun et ehtinyt olemaan neljässä paikassa yhtä aikaa ja tekemään kahden ihmisen töitä niin kyllä sait kuulla huutoa.

Esimiehellä oli omat suosikkinsa jotka saivat puuhata mitä halusivat ja olla tauoillaan niin pitkään kuin hyvältä tuntui. Silmätikuiksi joutuneet eristettiin tehokkaasti palavereista ja jälkeen päin valitettiin jos ei tiedetty mitä palavereissa oli päätetty.

Asiakkaiksi lukeutui koko ihmiskunnan kirjo ja viikottain sait kuulla huorittelua, uhkailua, ulkonäön kritisointia ja epämääräisiä treffipyyntöjä. Ok, kyllähän ne vaikeatkin aspatilanteet kuuluu työhön mutta täysin epäasiallinen käytös ja jatkuvalla syötöllä alkoi ahdistaa.

Näistä jos menit sanomaan eteenpäin niin kuuluma olet heikkohermoinen ja pitäisi aikuisen jaksaa sietää. Mietin monesti että kuinkahan moni asiakas menee poliisin persettä puristelemaan ja haistattelee päälle ilman että pääsee putkaan...

Vierailija kirjoitti:

Paikka jossa mentiin päivästä toiseen alimiehityksellä ja kun et ehtinyt olemaan neljässä paikassa yhtä aikaa ja tekemään kahden ihmisen töitä niin kyllä sait kuulla huutoa.

Esimiehellä oli omat suosikkinsa jotka saivat puuhata mitä halusivat ja olla tauoillaan niin pitkään kuin hyvältä tuntui. Silmätikuiksi joutuneet eristettiin tehokkaasti palavereista ja jälkeen päin valitettiin jos ei tiedetty mitä palavereissa oli päätetty.

Asiakkaiksi lukeutui koko ihmiskunnan kirjo ja viikottain sait kuulla huorittelua, uhkailua, ulkonäön kritisointia ja epämääräisiä treffipyyntöjä. Ok, kyllähän ne vaikeatkin aspatilanteet kuuluu työhön mutta täysin epäasiallinen käytös ja jatkuvalla syötöllä alkoi ahdistaa.

Näistä jos menit sanomaan eteenpäin niin kuuluma olet heikkohermoinen ja pitäisi aikuisen jaksaa sietää. Mietin monesti että kuinkahan moni asiakas menee poliisin persettä puristelemaan ja haistattelee päälle ilman että pääsee putkaan...

Tuo häirintä on niin tuttua! En käsitä miten se on jotenkin hyväksyttyä kun olet asiakaspalvelualalla. Ihan ne samat oikeudet työntekijällä on turvalliseen työympäristöön oli tilanne mikä tahansa. Varsinkin kaupoissa asiakkaat saa heitellä tavaroita, sylkeä päin, nimitellä, kouria, huutaa ja riehua kuin hourulassa. Eikä näihin puututa kun pelätään että jos joku näistä ihanista asiakkaista kirjoittaakin pahasti someen. Luulisi sen verran kaupoilla olevan katteet kohdillaan että olisi varaa poistaa asiakkaista ne jotka eivät osaa käyttäytyä

Saksalainen halpakauppa: orjan pitäisi tehdä montaa tehtävää samanaikaisesti, ja kun ei pysty, niin vajakkipomo rähjää päin naamaa niin että räkä lentää naamalle. Ei ikinä Lidliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimeltämainitsematon Tanskalainen huonekaluliike ketju.

Otin opiskeluaikoina 16 tuntisen sopparin lisätienestin vuoksi.

Työpaikan ilmapiiri oli aivan järkyttävä. Pahaa puhuttiin toisista 24/7.

Kiusaaminen alkoi käytännössä ensimmäisenä päivänä kun takahuoneeseen kävellessä ensimmäinen kommentti oli "Joo sori en vaivaudu sit opetteleen sun nimee ku lähet kuitenki heti ku saat jotain muuta työtä."

Takahuoneen keskustelut olivat AINA joko menneistä tai tulevista ryyppyreissuista.

"Puhutteluja", eli huutoja, esimieheltä sai kuunnella käytännössä viikoittain, ja ne saattoivat olla mistä vain. Jouduin esimerkiksi puhutteluun siitä kun lapsi oksensi lattialle, enkä saanut kokolattiamatosta tahraa pois.

Tuloksilla painostettiin jatkuvasti, päivittäin oli raportoitava omat myynnit, ja kuukausittain kaikkien tilastot laitettiin takahuoneen oveen kiinni. Kuulemma tämän piti motivoida parempaan tulokseen, mutta tuntui nöyryyttämiseltä.

Pahinta oli kuitenkin jatkuva painostus lisävuoroihin tai ylitöihin. Jos kieltäydyit syyllistäminen oli valtavaa "Oi kauhee, mitenhän me nyt pärjätään, täytyy laittaa varmaan ovet kiinni." "Kyl me nyt pulaan jäädään, ikävää ettet voi tiimiä auttaa hädässä." "On harmi että tiimihenkeä ei ole" jne.

Katsos vaan, meillähän on sama "lempi"työpaikka. Minäkin olin opintojen ohessa. Meillä oli ihan ok ilmapiiri eikä huutavaa esimiestä, mutta tuon myyntitulosten perään kyselyn (ja iltaisin lähti pomoille viestit kaikkien myyjien sen päivän myyntiluvuista) ja jatkuvien voitko tulla töihin vapaalla/aikaisemmin vuoroon/jäädä vielä tunniksi - kyselyt allekirjoitan.

Tuollahan oli aamulla suht usein palavereja tai koulutuksia. Opintoja ei tässä kohtaa kunnioitettu, vaan koulutuksiin oli mentävä, vaikka sitten jäi aamulla pari tuntia koulua välistä. Kerran sattui koulutusaamu työssäoppimisjakson aikaan ja kun sanoin, että nyt en kyllä pysty osallistumaan, niin pomo niskojaan nakellen armahti.

Ja se kiire! Työvuorolistoissa ei ollut mitään logiikkaa, vaan jengiä laitettiin vuoroihin miten sattuu. Joskus iltavuoro jäi kahdestaan neljäksi tunniksi ja se oli ihan kamalaa. Kaksi ihmistä töissä ja pitäisi olla kassalla, varastossa antamassa tavaraa, lattialla palvelemassa asiakkaita ja taukokin pitäisi pitää. Kauhea stressi ja asiakkaat huutaa sulle, että eikö täällä nyt ole muita!?

Ai että, vieläkin ärsyttää ihan älyttömän paljon kun ajattelen. En ymmärrä miten osa henkilökunnasta hehkuttaa "siniverisyyttään" niin kovin (lainaamani henkilö varmaan tietää mitä tarkoitan, se fb-ryhmä ja kaikkea). Nämä tietyt sieltä ei lähde kulumallakaan, mutta muutoin vaihtuvuus on suurta.

Ihanaa että muilla samoja kokemuksia! Tuo tulosten tuijotus oli aivan järkkyä. Muistan kun joskus olin koko päivän kassalla ja myin tavaraa varmasti yli 10 000 eurolla, mutta koska olin ollut kassalla joten olin myynyt paljon pikkutuotteita niin kuittien keskiarvo oli liian pieni. Muistan ku veri kiehahti kun työkaveri oli koko päivän perseillyt takahuoneessa ja myynyt yhden sängyn, mutta koska hänen tämä yksi myyntinsä teki kuitin keskiarvosta paremman kuin minun, niin hän sai kovat kehut.

Ja nuo koulutukset! Aamulla alkaa koulutus ennen 7 ja sit pitää sen jälkeen palata iltavuoroon.

Jessus se Facebook ryhmä... Siis ihan kultti meininki. Siellä oli kyllä just nää joiden elämässä ei tuntunut olevan muuta kuin firma. Jaksoivat aina höpöttää pikkujouluista ja kuinka paljon siellä juotiin ja ketä siellä esiintyy jne.

En tiedä oliko muualla sitä ilmiötä että henkilöstöstä kaikki pitkäaikaiset oli oikeasti hyvin white trash, vaan sattuiko omaan liikkeeseen tuurilla? Suuri osa näistä lyhytaikaisista oli aina nuoria ja todella mukavia ja päteviä, mutta kaikki jotka olivat useamman vuoden olleita olivat hyvin...persoonallisia. Nämä pitkäaikaiset olivat myös oma porukkansa, ja kaikkia muita katsottiin nenänvartta pitkin.

Meillä se ilmapiiri oli kyllä niin kamala että vieläkin ahdistaa ajatella koko työpaikkaa.

Olen ollut siivousfirmassa, jossa uudet ahkerat syötiin ulos. Vanhojen laiskojen prseily olisi paljastunut. Pomo oli mahdoton, uskoi jonkun ilkeän asiakkaan marinaa vaikka olisi toisessa pisteessä tehnyt ihan hyvää työtä.

Tällä pomolla ja hänen firmassa olleella miehellään on jo toinen yritys menossa tämän yritelmän jälkeen.

Asiamiespostissa työskentely on yksi surkuhupaisin työ mikä muistuu mieleen. Useampikin seikka teki työstä melko ikävää:

- ruuhka-aikoja ei ennakoitu esimerkiksi joulun aikaan ja oli tarkat ajat mihin mennessä tietyt hommat on oltava valmiita

- asiakkaiden kanssa vääntäminen valtakirjoista ja henkkareista oli todella turhauttavaa ja sai natsin maineen kun kysyi samoilta ihmisiltä henkkareita viikon välein

- porukan suuttuminen kun eivät malta lukea saapumisilmoitusta kunnolla ja ryntäävät noutamaan paketteja väärästä toimipisteestä.

- paniikkitapaukset jotka räyhäävät kun paketti ei ole jo heti maanantaina noudettavissa vaikka tilaus on tehty sunnuntaina myöhään illalla

- reppanat jotka tilaavat isoja ja painavia tuotteita esimerkiksi moottoreita, televisioita, jättimäisiä koiranruokasäkkejä yms. ja ovat sitten ihan kujalla hakiessaan kun eivät jaksa kantaa, eivät ole liikenteessä autolla tai autoon ei mahdu...

- postimerkkeilijät jotka tuijottelevat merkkejä puoli tuntia jonka jälkeen aloittavat arvonnan tiskillä uudestaan ja jono takana kiemurtelee kymmeniä metrejä

- ei sinänsä hankala asiakastyyppi mutta kummallisia ovat nekin jotka tilaavat joka viikko isot läjät henkkamaukkaa ja zalandoa mutta silti palauttavat kaikki aina parin päivän päästä takaisin

Pilke päiväkoti, Tampereella. En enää ikinä menisi Pilkkeelle töihin! Ihan järkyttävä psykopaatti- pomo, uhkaili potkuilla mua ja yhtä toista työntekijää. Ei ollut koskaan tapahtunut mitään pahaa, mutta se akka tarvitsi ryhmään lastenhtarnaopettajan 3 lastenhoitajan sijaan.