Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työnteosta ja työelämästä on tullut inhoke?

Miksi ei voi ain laulaa töitäs tehdessä?

Miten tähän on menty että työnteko on tehty mahdottomaksi toteuttaa terveellä tahdilla. Pitäisi vääntää terästä kuin teräsmies.

Jännä että työnteosta on yritetty tekemällä tehdä inhoittavaa ja riistävää hommaa verrattuna työttömyystukiin suhteessa vapaa-aikaan.

Sitten rahdataan Ukrainasta työvoimaa tänne tai muualta.

Sairasta sinällään, kun hyvinvointiyhteiskunnan ideana olisi että kaikki pääsisivät kantamaan kortensa kekoon reilulla korvauksella molempiin suuntiin. Nythän työttömiä halveksutaan ja syyllistetään.

Ei se nyt ole reilua. Ja kaikenlaiset pikaruokalat saa sitten erilaisia tukia koronan takia, että riisto jatkuisi.

Miten olisi kunnon ostovoima työntekijöille ja reilupeli vihdoin?

Eipä kuulemma kasvihuonetyöntekijälläkään ole varaa leikkokukkiin äitienpäivänä...

Tuli mieleen mitä kuulin eräältä riistotyön työntekijältä joka on tyttäreni ystävä.

Sen kahdeksan euron tuntipalkan sijaan voisi olla vähän enemmän.

Vai mitä? Fordin tehtaallakin oli työntekijöillä varaa ostaa leikittä tehtaansa tuotteita.

Mutta sitten yrityksen päälliset eivät lihoisi niinkään paljoa kuin nyt ja rahaa ei jäisi lepäämään tileille.

Onko se sitten tavoite?

Yksityinen päiväkotiketju, arvaatte kyllä mikä. Työkaverit ja asiakkaat auttoivat jaksamaan, mutta lopulta irtisanouduin. Ja olen päätökseeni tyytyväinen.

Erään suuren kaupungin hoivaosasto. Hoitajat vanhoja, viittä vaille eläkkeellä, tehneet asiat 40 vuotta tietyllä tavalla, poikkeamia ei suvaita, mutta toisaalta heidän tapoihinsa ei myöskään perehdytetä. Raivo ja kielenkäyttö nuorempia hoitajia kohtaan on pöyristyttävää, hyvä ettei ihan potkaista ja sylkäistä ohimennen. Viidakkorumpu on toiminut eivätkä saa enää sijaisia. Mitenhän mummojen kesälomien käy ilman sijaistajia!

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijana olin eräässä vuokrafirmassa keikkalaisena esimerkiksi erilaisissa iltatilaisuuksissa. Varsinkin iltaravintoloissa eteen tuli toinen toistaan p*skamasempia esimiehiä. Olo oli työvuoron jälkeen usein järkyttynyt ja nöyryytetty kun "pikkupomot" oli nolannut tai haukkunut työpanokseni, vaikka parhaani tein aina vaikka useimmiten en saanut ollenkaan tai sitten pahasti puutteellisen perehdytyksen illan keikkaan. Ei ihmekään että kyseisiin paikkoihin ei kukaan keikkalainen enää halunnut toista kertaa, joten siksi tarvittiin joka kerta uusi "uuno" sinne kiusattavaksi.

 

Eräässä toimistossa taasen oli inhottavaa työpaikkakiusaamista, minua mm. neuvottiin tahallaan väärin ja sitten eukot naureskeli ivallisesti päin naamaa kun tein virheitä ja puukottivat selkään aina kun mahdollista, myös toisiaan. Se oli hyytävä paikka ja onneksi vain parin viikon sijaisuus..

 

nimim. ei enää koskaan

Järkyttäviä kokemuksia.

Kyllä hävettää olla suomalainen...

Muistan opiskeluaikoina miten työssäoppimisjaksolla eräässä paikassa kiusattiin tosi pahasti ja teetettiin omat työt minulla.

Lihava ilkeä nainen kyräili koko päivän,virnuili ja vittuili ,eikä vastannut jos kysyin neuvoa.

Onneksi opettaja siirsi minut muualle ,eikä vastaavaa enää tapahtunut toisissa paikoissa koskaan.

Hirveitä ovat katkerat ämmät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla sallitaan järjettömän huono johtaminen. Työilmapiiri saataisiin hetkessä paremmaksi, jos esimiehiksi ei päästettäisi keitä tahansa luonnevikaisia kiusaajia. Koulukiusaamiseen edes yritetään puuttua, mutta kiusaavat esimiehet saavat mellastaa ilman mitään seuraamuksia.

Ongelma on siinä että alalle hakeutuu ne yksilöt ketkä kuuluisivat asiakkaiksi, eivät työntekijöiksi. Luulevat että omat ongelmat jotenkin korjaantuisivat kun opiskelevat siihen liittyvää alaa.

Ehkä ei ihan noinkaan. Kyllä työntekijöistä valtaosa on ihan mukavia ihmisiä ja hyviä työssään. Esimiehiksi sen sijaan hakeutuvat itse psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat henkilöt, joita ei koskaan saisi päästää minkäänlaisiin esimiestehtäviin. Toki hyviä esimiehiä myös on.

Ihmettelen, miksei esimievalinnoissa koskaan katsota muuta kuin pätevyyttä, ei koskaan luonteen sopivuutta.

He osaavat valehdella ja manipuloida niin taitavasti johtajan edessä ,että saavat paikan.

Tyhmiä nämä eivät ole ,mutta järkyttävän ilkeitä. Itselläni ollut pari järkyttävää sairaanhoitajaa esimiehenä vanhainkodissa ja sairastuin burnoutiin heidän vuoksi.

Esperi Care Oyn asumisyksikkö. Erityisesti ammattitaidoton johtaminen on jäänyt pysyvästi mieleen, enkä nykyään itsekin esimiesasemassa työskentelevänä vain pysty ymmärtämään kuinka niin osaamatonta menoa voi ollakaan...

Sairaaloiden, terveyskeskussairaaloiden, vanhusosastojen vuodeosastoille ja pitkäaikaishoito tyyppisiin työpaikkoihin hakeutuu töihin ilkeät, ne vähemmän fiksut henkilöt.

Nämä ihmiset eivät ilmeisesti kestä sitä, että joku uusi ja kiva osaa hommat ja on vielä jotenkin nokkela ja tekee työt hyvin.

Noissa piireissä nopeasti tai pienellä viiveellä huomaa ettei ole haluttua työvoimaa.

Kun ovat tiivis työyhteisö jossa esihenkilö on vielä samaa kaveriporukka niin noissa paikoissa on lähes mahdotonta jatkaa.. etenkin jos vielä on vähänkään sievempi ulkonäkökin.

Itse tuollaisesta vuodeosasto tyyppisistä paikasta lähdin 10 vuotta sitten henkisesti niin loppuunajettuna että luulin kuolevani.

Olin valmis jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta kotona huilasin sairauspäivärahat turvin noin 8kk ajan ja hakeuduin kivaan työyhteisöön avopuolelle.

Töissä on ollut kivaa, osaamistani arvostetaan ja olen osa työyhteisöä.

Viimeisen vuoden ajan meillä on ollut töissä henkilö joka tunnetaan koko läänin alueella työpaikkakiusaaja / työyhteisöjen hajoittajana. Hänen maineensa on tullut nähtyä , hän on henkisesti sairas ihminen joka ei syö lääkkeittään ja meno on sen mukaista.

Täytyy varmaankin vaihtaa työpaikkaa, jos tuo kiusaaja saa jäädä. Minut rikottiin jo kerran, toistamiseen se ei tapahdu.

Abc, vuonna 2012, kamala kiire, paskaa puhuvat vakkari työntekijät, huutoa ja kometelua, piti revetä viiteen paikkaan yhtä aikaa jos et ollut tietyllä pisteellä sulle huudettiin, jos sun piti esim tarjoilla, niin hoputettiin ja sit kun oli tarjoilu niin huokailtiin et kylläpä se kesti kauan

Jos piti tiskata, valitettiin että miksi et vie annoksia pöytiin yms

Lopulta meninkin niin paniikkiin et mulle laitettiin pelkästään paska hommat eli siivoustyöt (vessat, pöytien pyyhkiminen, roskien vientin yms)

Suuri kauppiasvetoinen myymälä itä-suomessa.

Paska palkka, jatkuva alimiehitys, esimiehiä joilla rupuinen titteli oli kihahtanut hattuun ja luulivat esim. hyllyttämisen olevan jotain neurokirurgiaan verrattavaa tiedettä, puuttellinen työturvallisuus, asiakkaiden raskassoutuista napinaa ja huorittelua (näitäkin piti palvella hymyssä suin vaikka päälle olisivat räkineet), kelvoton työvuorosuunnittelu (iltavuorosta suoraan aamuvuoroon...), seläntakana puhuvia katkeroituneita huuhkajia, jatkuvaa hoputtamista ja nillittämistä jne.

Ei olisi oma pää kestänyt jäädä sinne ja olen kehottanut tuttavianikin kiertämään mokoman loukon kaukaa jos arvostavat terveyttään

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulu

Kaitaan koulu?

Kun sinne tuli uskonnonopettaja rehtoriksi, koko talo meni täysin raiteiltaan. Tämän ämmä oli järkyttävän vallanhimoinen ja vainoharhainen. Eikä hänellä ollut minkäänlaisia johtajan ominaisuuksia, pelkkä sairaalloisen voimakas tahto olla ”rehtori”. Lisäksi hän kiusasi ainakin kaksi ihmistä sairaslomalle. Vuodessa sai rikottua kaiken sen hyvän, mitä edellinen rehtori oli vuosikausia rakentanut.

Ei onneksi valittu vakinaiseksi rehtoriksi Kaitaalle, mutta parin vuoden päästä pääsi rehtoriksi toisaalle espoolaiseen kouluun.

Olen ymmärtänyt, että tuosta hänen nykyisin johtamasta koulusta lähtevät kaikki, joilla siihen vain on pienikin mahdollisuus. En ihmettele.

Miksi ihminen, joka ei selvästikään osaa johtaa yhtään mitään, haluaa niin kovasti olla johtaja? Eikö itse tunnista tilannetta, vai eikö vain välitä? Luulisi olevan tosi kurjaa tehdä vuodesta toiseen sellaista työtä, joka ei häneltä luonnistu.

Nordlab IT

Ei mitään kehitysmahdollisuutta uralla, ei arvosteta työntekijänä eikä osaajana.

Huono työilmapiiri.

Lisäksi työ ei ollut kokemusta vastaavaa työtä.

Erittäin pettynyt.

Keltainen kuljetusyritys Kuusankoskella. Toimitusjohtaja perinyt firman isältään ilman mitään meriittejä ja se näkyy. Kuljettajia kohdellaan kuin roskaa, johdetaan pelolla ja ajetaan täysin loppuun. Kalustoa ei huolleta eikä tes merkitse yhtään mitään.

AKT:llä soi puhelin jatkuvasti kyseisen firman takia, mutta eivät tee asialle mitään ja kuljettajat ei uskalla tehdä asioille mitään, koska johtaja kostaa heti.

Siivousalan yritykset. Jo kolmesta kokemusta. Hirveesti pitää tehdä töitä lyhyessä ajassa. 

Teboil Aitolahti. Perheyritys jossa narsisti omistaja ja tytär pahimpia. Nuoria tyttöjä kyykytetään laittomilla sopimuksilla, kipeenä ja lomalla ei saa olla kun töissä olevat sukulaiset. Kaikesta huudetaan ja raivotaan, esimiehen tekemät mokat laitetaan työntekijöiden niskoille. Keittiövuorolaiselle kuuluu kaikki työt sisällä, pihalla, keittiössä ja vessojen siivous pitsojen teon lomassa jos satut oleen omistajien kanssa töissä. Terveystarkastalle puhutaan paskaa ja koira saa pyöriä keittiössä pöydillä päivittäin. Helvetti alkaa tuntua kevyeltä paikalta tämän jälkeen.

Puhelinmyynti...

Esimies vaati koko ajan myymään enemmän ja aggressiivisemmin vaikka myyntitavoitteet täyttyivät joka kerta. Tuntui ahdistavalta tuputtaa väkisin jotain turhuutta ja kierrellä ja kaarrella kun puheeksi tuli todellinen hinta vuositasolla.

Ei ollut se työ minun moraalikäsityksiäni vastaavaa hommaa. Palkkakin oli naurettava siihen työmäärään nähden mikä meni mainostaessa yrityksen tuotteita puolipakolla ja kuunnellessa epävakaiden asiakkaiden yksityisasioita.

Tuosta työpaikasta ainakin opin sen, että jos en voi kuvitella myyväni tai tekeväni työtä jonka loppukuluttajana olisi oma äitini niin työ ei ole minua varten. Olen mieluummin vaikka työtön kuin papatan sokerihuurrettua myyntispiikkiä parin euron toivossa jos joku reppana vaikka hurahtaisi sitoutumaan lähes ikuiseen paskasoppariin.

"

Puhelinmyynti . . .

 miespuolinen 155 cm pitkä buutsijalka kutsui naiset koolle ja piti pitkän alentuvaan sävyyn esitetyn saarnan siitä, miten naisten vessan ovelle ei tarvitse jäädä jonottelemaan, vaan ihan voi palata omalle työpisteelle ja ottaa puhelun tai pari siinä välissä ja sitten katsoa, onko vessa vapaa.

Voi jumankauta. Kymmeniä naisia töissä ja yksi vessa -

olisi saanut kyllä istua ottamassa ne pari puhelua päivän loppuun saakka jos tuota neuvoa olisi noudattanut. Muistan vielä, että tuona puhuttelupäivänä mulla oli virtsatientulehdus kehittymässä, ja olo oli tosi tukala."

Voi taivas mikä puupää esimies.

Mikä tahansa missä esimies on jonkun alaisensa kaveri ja nuolee tämän pyllyä.

Kokemusta on sekä 5 hengen pikkufirmasta että 2000 hengen jättifirmasta mutta pienestä tiimistä.

Käytännössä se yksi alainen pyörittää koko hommaa, koska kaikki panettelut ja valheet muista menevät kaveripomolle läpi.

Marian sairaala 1960- luvulla. Kun osastonhoitaja tuli kansliaan, kaikki hoitajat nousivat seisomaan. Kerran osaston keittiössä oli eräs apuhoitaja yksin itkemässä. Sanoi että häntä ei pidetä edes ihmisenä, joutui juomaan kahvit yksin eri paikassa kuin hoitajat ja lääkärit.

Itse olin ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Oppilaita tietenkin teititeltiin.

Jouduin kylmiltään yksin ensimmäisen vuoden oppilaana yövuoroon, en siis ikinä ollut ennen ollut osastotyössä.

Osasto oli täynnä juuri leikattuja kirurgisia potilaita, ja yksi kuolemaa tekevä huonosti voiva potilas, jonka vaimo istui hänen vieressä. Vaimo hyppyytti minua koko yön, piti soitella lääkärille, laittaa tippoja, mitata paineita ym.ym.

Lisäksi juuri leikatut potilaat, soittelivat kelloja, verenpaineet laskivat jollakin., oli kovia kipuja ym. Juoksin hullun lailla koko yön.

Aamulla en ehtinyt esim mitata potilailta lämpöjä.Osastonhoitaja oli järkyttävän vihainen, kuolevan potilaan vaimo haukkui minut osastonhoitajalle, jäi mieleen kun hän sanoi että tuosta oppilaasta ei ikinä tule sairaanhoitajaa.

Tämän kauhuyön jälkeen menin aamulla nukkumaan, ja heräsin n tunnin välein tuskan hikisena ja näin painajaisia.

Tein kuitenkin pitkän uran sairaanhoitajana, usealla erikoisalalla ja joka paikassa olen viihtynyt. Mutta Marian sairaalaan en mennyt töihin valmistuttuani.

Vierailija kirjoitti:

Marian sairaala 1960- luvulla. Kun osastonhoitaja tuli kansliaan, kaikki hoitajat nousivat seisomaan. Kerran osaston keittiössä oli eräs apuhoitaja yksin itkemässä. Sanoi että häntä ei pidetä edes ihmisenä, joutui juomaan kahvit yksin eri paikassa kuin hoitajat ja lääkärit.

Tätä oli laitoksissa vielä 80-luvulla. Oli myös yleistä, että lääkäreille tehtiin hienommat ruoat kuin muulle henkilökunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Suuri kauppiasvetoinen myymälä itä-suomessa.

Paska palkka, jatkuva alimiehitys, esimiehiä joilla rupuinen titteli oli kihahtanut hattuun ja luulivat esim. hyllyttämisen olevan jotain neurokirurgiaan verrattavaa tiedettä, puuttellinen työturvallisuus, asiakkaiden raskassoutuista napinaa ja huorittelua (näitäkin piti palvella hymyssä suin vaikka päälle olisivat räkineet), kelvoton työvuorosuunnittelu (iltavuorosta suoraan aamuvuoroon...), seläntakana puhuvia katkeroituneita huuhkajia, jatkuvaa hoputtamista ja nillittämistä jne.

Ei olisi oma pää kestänyt jäädä sinne ja olen kehottanut tuttavianikin kiertämään mokoman loukon kaukaa jos arvostavat terveyttään

Taidan tietää paikan. Ison tien varressa, kuppikuntia täynnä oleva paikka jossa julistetaan kuinka asiakas on ykkönen mutta jos käytät yli 12s palveluun niin saat haukut hitaudesta ja pääset takaisin kuuntelemaan asiakkaiden haukkumista.