Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Kirkkonummelainen messufirma.

Esimieheltä haukkumista ja mustamaalaamista selän takana, raivokohtauksia, tavaroiden heittelyä, kiukuttelua. Soitti usein myöhään illalla viikonloppuisinkin ja löpisi turhuuksia ja tilitti elämäänsä.oli usein humalassa ja teki tätä USEIN.

Esimies mikromanageroi. Puuttui kaikkeen, muutteli kaikkea, kyseenalaisti ja lopulta otti antamansa homman itselleen. Laminlöi törkeästi työturvallisuusmääräyksiä, työaikamääräyksiä ja asetti työntekijöitä suoranaiseen hengenvaaraan(viiteen metriin rakennustelineille, joista oli hitsauksia murtuneet ja kun huomautti ettei tämä ole turvallista, tiuskaisi "NO VlTTÜ SIT PITÄÄ MENNÄ TOISEEN FIRMAAN TÖIHIN, S44T4NA!!"

Esimies alkoi ottamaan työtunteja pois ja samalla toimeentuloa ja siirsi hommia toiselle, sanoen kierosti että halusi auttaa sitä ja tekeytyi suureksi hyväntekijäksi. Mielentila vaihtui äärilaidasta toiseen, välillä oltiin niin hyviä ja ammattitaitoisia ja innovatiivisia ja seuraavassa hetkessä kaikki oli täyttä paskaa ja että "osta tää firma multa, saat sen v1ttü vitosella"

Jopa ruokatunnilla työmailla tapahtui outoja, esimies kysyi ensi töikseen pitserian työntekijöiltä että mikä ruoka tulee nopeiten. Halusi että kaikki tilaisi sitä "nopeinta" ruokaa, hoppu oli kova vaikka mikään  kiire ei edes ollut. Kun tilasinkin kebabin ranskalaisilla, muiden ottamien lohkoperunoiden sijaan, alkoi natkutus. Hoppu ja kaiken kiirehtiminen meni kaiken edelle. Ruokatauotkin olivat välillä aivan tuntematon asia. Kun kerran satuin katsomaan kelloa ja totesin että oho, kello on jo viisi(pelkän aamiaisen varassa oli tehty koko päivä), niin vastaus oli raivoisa ”MITÄSIITÄ?!”

Lupauksia annettiin alusta asti että hommataan tietokoneet ja puhelimet ja laitetaan palkat kuntoon. Paskat laitettiin mitään. Rikotuista lupauksista saisi kirjoitettua paksun kirjan. Jos joku sai jonkun hyvän idean millä homma saataisiin tehtyä paremmin, se luvattiin toteuttaa. Paskat toteutettiin. Paitsi joskus myöhemmin, jos pomo ITSE oli sen saman idean saanut. Kyllä silloin hehkutettiin miten hyvän idea se olikin.

Asiakaskanta oli pieni ja markkinointiin ei satsattu. Mietimme kollgojen kanssa että mitäs sitten jos pari asiakasta lähtee, ollaan niin kusessa. Yritettiin sanoa asiasta, kuuroille korville meni.

Pomo oli kiinnostunut vain omasta egostaan ja siitä mikä sitä pystyi palvelemaan ja hivelemään.

Lopulta hommia ei annettu enää ollenkaan ja irtisanoin itseni kun sain lopulta tarpeekseni. Työtodistusta ja osaa palkkanauhoista en ole vieläkään saanut, asia on viranomaisilla.

Voisin kertoa tässä sellaisista työvuoroista ja -tavoista, jotka saisivat tukkanne pystyyn ja työturvallisuusviranomaiset kiinnostumaan aivan erityisesti, mutta voisin itse kuolla vitutukseen niitä miettiessä. Ehkä vinkkaan heille jonain päivänä. Sinne jääneet jannut säälittävät sen verran.

Pahinta on että tuossa oli vain jäävuoren huippu.

Tähän voisin vielä päivittää, että sain hyvin surkeasti kirjoitetun työtodistuksen aivan vihoviimeisenä eräpäivänä, jonka työsuojelu oli heille antanut. Palkkakuitit sain kyllä, mutten niitä joista oli lain mukaan kulunut sen verran ettei heidän niitä tarvitse antaa. Tarkoituksena oli ilmeisesti haitata työnhakuani sekä työttömyyskorvauksien hakemista panttaamalla asiakirjoja mahdollisimman pitkään.

Löysin kuitenkin uuden työn, melkein kävelymatkan päästä. Pomot eivät huuda, vittuile, heittele tavaroita, mustamaalaa selän takana, vaaranna henkeä, pimitä töitä ja palkkaa, eivät teetä 40-tuntisia työpäiviä ja duunikaverit ovat mukavia. Homma on lisäksi erittäin mielenkiintoista ja työpaikan edut loistavat.

Yritti kesällä toisen ihmisen kautta päästä käsiksi omistamiini tavaroihin, joita olin joka vuosi  samaan aikaan lainannut hänelle tiettyyn tapahtumaan. Arvasin asian saman tien kun näin että pomon hämärä kaveri soittaa(ei koskaan soittele muuten). En vastannut. Yritti kolme päivää. Pah.

Yläkoulu

Eräs Kempeleessä toimiva firma, ei kuitenkaan ole l*stojen pitämä. 

- Ylitöitä piti tehdä joka päivä, sairaana ei saanut olla pois tai jos oli, niin se oli sitten etätyöpäivä. Oikeastaan ainoa sallittu poissaolosyy oli se, jos joutui sairaalaan.

- Ylityökorvauksia ei meinattu maksaa ollenkaan ja usein myös viikonloppuisin piti kotona tehdä duunia.

- Harjoittelijoilla teetätettiin älyttömästi töitä eikä heille tietenkään maksettu palkkaa. Eräs opiskelijatyttö meni usein vessaan itkemään.

- Messuilla ja mediassa piti teeskennellä että firmassa on mahtava meininki.

- Henkilöstön vaihtuvuus oli suurta.

Tämä on alallaan hyvin tunnettu yritys, mutta en uskalla paljastaa nimeä enkä edes antaa vihjettä. 

Ensto on todella paha paikka. Pitkään olleena ja sitä nyt katselleena sivusta, niin on hurjaa se meininki.  Jälkikäteen olen todella tyytyväinen sieltä poistumiseen. Enää ei särje pää, ole ahistusta, unettomuus on kaikonnut jne. 

Ihmettelen vaan miten se ilmapiiri on päässyt niin huonoksi. Pelolla johtamisen ei pitäisi olla enää arkipäivää missään. Asiantuntijat voivat järjestään pahoin, kun porvoon oma rakas sisäpiiri pyörii ja mielistelee omistajia. 

Kammottava paikka. Ei muuta.

Elintarviketyöntekijänä eräässä einesfirmassa. Työilmapiiri ei paljoa pahemmaksi enää voi mennä. Lisäksi työajat olivat mitä olivat ja työ itsessään puuduttavan yksitoikkoista.

Vanhainkoti pääkaupunkiseudulla. Pomo sadisti ja työkavereissa selkään puukottajia. Hyvä että moni meistä älysi lähteä omatoimisesti.

Vierailija kirjoitti:

Suuri, kansainvälinen firma joka hoitaa mm. ruoka, siivous ja aulapalvelu hommia. Pääkonttori Ranskassa. Varmasti pyörittelevät siellä käsiään ja nauravat meille miten hulluna painamme töitä aivan törkeän pienellä palkalla. Enemmän, enemmän, tee, tee, tee..... Mikään ei riitä. Koskaan. Miksi pysyn siellä töissä? Lyhyt työmatka, arkipäivä työ. Niitä arvostan lapsiperheellisenä. Kokoajan seuraan Mollin sivuja.

Ai maailma onneksi löysin töitä muualta, ei oo ikävä ks firmaa

Ison suomalaisen kangaskauppaketjun myyjänä. Pelkkää pelon ilmapiiri. Älkää ikinä menkö tänne töihin.

ISS. Palveluohjaajana.

K-Market keski-pohjanmaalla. Niin traumoja aiheuttava paikka, että vain kirjasarja riittäisi kuvaamaan niitä vääryyksiä, joita koin ja näin.

Eräs alihankintafirma etelä-pohjanmaalla. Palkka haluttiin maksaa käteisellä tai osa bensana. Minuutin myöhästyminen otettiin palkasta ja huudettiin naama punaisena. Koko työskentely oli sitä että joku hengittää niskaan ja huutaa.

Oikeastaan en kerro enempää vaikka tuo oli vain jäävuoren huippu, vaikka tuskin kukaan tunnistaakaan.

Muuan isohko kauppa, jossa työntekijöitä haetaan jatkuvasti. Hakijoille tätä selitellään kauniisti kuinka osa on muuttanut, osa lähti opiskelemaan uutta alaa jne. joista varmasti suurin osa pitää paikkansa, mutta pohjimmainen syy alan vaihtamishaluille tai muuttoon löytyvätkin itse yrityksestä.

Tauoille ei ole mitään asiaa silloin kun omat hermot tai rakko kaipaisi taukoa, koska ne pitempään puurtaneet eivät "ehdi" tauottamaan, mutta ennättävät jännästi istumaan itse tauoillaan kuka mitenkin pitkään. Osa tauoista jää siis pitämättä koska sinua ei päästetä niille tai et saa työhösi muilta apua vaikka heillä ei olisi niin kova kiire.

Ohjeistus vaihtuu alati ja et voi ikinä tehdä mitään oikein. Jos yrität asiasta mainita niin homma käännetään vain sinun omaksi viaksi.

Ja auta armias jos satut sairastumaan! Muut saavat jäädä kotiinsa suunnilleen lähettämällä savumerkkejä esimiehelle, mutta silmätikuiksi joutuneet saavat raahautua hakemaan todistuksia jo ekasta päivästään lähtien. Vaikka toimittaisit virallisen todistuksen sairastumisestasi, niin silti saat niskaasi epäileviä katseita ja todistusta syynäämään haetaan miltei keskusrikospoliisikin.

Uusimmat työntekijät ovat siis pelkästään vitsailun kohde jo pitempään olleille ja oivallinen maalitaulu purkaa omaa pahaa oloa mitä epäasiallisimmilla tavoilla.

Asiakkaat taas ovat yleensä niitä, joiden voimalla jaksaa kun saa tehdä todella työtä johon on palkattu ja auttaa. Silti mukaan mahtuu aina pari uikuttajaa, jotka antavat tulla vanhan testamentin verran epäkohtia puolihuudolla joista heidän mukaan juuri sinä olet vastuussa. Monina hetkinä nämä marttyyrit menevät siinä missä kuka tahansa muukin, mutta jos joudut yhden työpäivän ajan kuuntelemaan haukkumista ilman syytä työkavereilta kuin asiakkailtakin, niin huutoraivarit eivät ole kaukana.

Ja toki yritys seuraa myyntituloja kuin hai laivaa ja jos tavoitteeseen ei aina päästä niin syypää löytyy työntekijöistä (uusimmista) ja tämän tiimoilta lässytetään yhteisesti (katseet uusimmissa työntekijöissä) miten perustyöt tulee tehdä. Ja ympyrähän sulkeutuu kun teet jatkossakin ohjeiden mukaan nämä perushommat niin kohta niskaan hönkii työkaveri jonka mielestä teet kaiken väärin...

Kotihoito Helsingissä. Niin hullua touhua, että sitä ei voi sanoittaa.

Noin puolitoista vuotta. Kaikessa karmeudessaan paikka tsemppasi opiskelemaan koska tulevaisuus natsimaisen pomon alaisena, rasvan katkussa ei ihmeemmin houkutellut. Onneksi pomo oli harvoin samassa vuorossa ja silloin työnteko oli jopa ihan siedettävää.

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito Helsingissä. Niin hullua touhua, että sitä ei voi sanoittaa.

Kotihoito myös muualla Suomessa. Niin syvältä, että vaihdoin alaa kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Eräs Kempeleessä toimiva firma, ei kuitenkaan ole l*stojen pitämä. 

- Ylitöitä piti tehdä joka päivä, sairaana ei saanut olla pois tai jos oli, niin se oli sitten etätyöpäivä. Oikeastaan ainoa sallittu poissaolosyy oli se, jos joutui sairaalaan.

- Ylityökorvauksia ei meinattu maksaa ollenkaan ja usein myös viikonloppuisin piti kotona tehdä duunia.

- Harjoittelijoilla teetätettiin älyttömästi töitä eikä heille tietenkään maksettu palkkaa. Eräs opiskelijatyttö meni usein vessaan itkemään.

- Messuilla ja mediassa piti teeskennellä että firmassa on mahtava meininki.

- Henkilöstön vaihtuvuus oli suurta.

Tämä on alallaan hyvin tunnettu yritys, mutta en uskalla paljastaa nimeä enkä edes antaa vihjettä. 

Olen ollut liki samankaltaisessa firmassa harjoittelussa Espoossa:

Sain palkattomana harjoittelijana huudot niskaan, koska taittamassani 300-sivuisessa raportissa oli teknisissä tiedoissa virheitä. Eivät olleetkaan minun syytä vaan tiedot antaneen insinöörin. Siitä huolimatta tuon jälkeen olin kuin ilmaa siellä ja en saanut kutsua firman "kevätjuhliin", jonne muut harkkarit pääsi. 

Paloin lopulta loppuun niin työkuormaan kuin ilmapiiriin ja jätin leikin kesken. Opiskelijat: älkää ikinä suostuko palkattomiin harjoitteluihin!!! 

Pörssiyhtiön talousosastolla. 

Ihmisen olisi pitänyt olla väsymätön, virheetön robotti. 

Puhelinmyynti.

Elettiin 90-l alkua. Kesätöitä ei ykskaks ollutkaan. Ei edes hyville ja kokeneille.

Joten menin (pääsin) puhelinmyyjäksi.

10 pvää jaksoin asiakkaiden huijausta surkealla palkalla. Irtisanouduin: mieluummin köyhä kuin itsehalveksunnan uhri.

Olihan tarjoilijankeikkoja satunnaisesti.

Puhelinmyyjiäkin enemmän inhoan kansiokerjäläisiä. Mieluummin hyppäisin junan alle kuin tekisin sitä.

Siivousfirma. Paska palkka, huono perehdytys, pompottelu, mulkerot ja kiusaa tekevät (päätä aukovat ja tahallaan sotkevat, siis ihan uskomatonta miten lapsellisia apinoita aikuiset ihmiset osaa olla) ja kyttäävät asiakkaat. raskas työ jota kukaan ei arvosta mutta jos jotain jää tekemättä niin se kyllä huomataan. Toimistoilla isot pomot ei tervehdi, hr-bimbot ylenkatsoo ja ilkeilee, ja rappukäytävissä mummot kyttää kun yksi pölyhiukkanen on jäänyt siivoamatta ja siis tosiaan sotkevat tahallaan päästäkseen ilkeilemään. Tuo työ kyllä tekee huonoa ihmiskuvalle ja saa välillä miettimään, onko sitä edes samaa lajia kuin kanssaeläjät.

Vierailija kirjoitti:

Eräs hampurilaisravintola vuosia sitten. Työilmapiiri oli ikävä, oli kuppikuntia ja puhuttiin paskaa paljon selän takana. Työntekijät puhuttelivat minua lempinimellä, jolla ilmaistiin, etten ollut kiva tyyppi. Ilmassa oli myös ilmeisesti jonkinlaista kilpailua asemista ja ehkä taustalla oli jo tietyntyyppinen eriarvoinen kohtelu työntekijöiden kesken, hierarkia, jossa en itse ollut niin hyvässä asemassa. Työntekijät eivät myös aina tuntuneet edenneen esimieheksi omin ansioin, koska olivat hyviä työntekijöitä vaan jonkun muun suosion takia.

Ite oon ollut myös eräässä nimeltä mainitsemattomassa hampurilaisravintolassa duunissa. Kovin kuulosti tutulta kertomuksesi. Aikaa siitä on jo vähän yli 20 vuotta, kun otin loparit ko. paikasta. Työvuorot jaettiin täysin mielivaltaisesti naamataulun mukaan ja kuppasen huonoa oli palkkaus. Ei sillä elänyt, vaan oli haettava sossusta apuja ja kelasta soviteltua päivärahaa.