Kamalin työpaikka jossa olet ollut

Yksityisessä palvelutalossa. Vanhukset oli ihan mahtavia ja aika meni nopeasti kun töitä riitti, mutta se työilmapiiri oli vaan ihan kamala. Muut hoitajat vei itseltä työilon ja loppupeleissä en alalle jäänyt. Jos jäisin työttömäksi nykyisestä työstä, voisin ehkä harkita alalle palaamista, mutta vain jos saan työskennellä yksin esimerkiksi yövuorossa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 00:06"]Kuopion Hesburger, en kehtaa mainita mikä niistä mutta ravintolapäällikkö oli jotain niin kamalaa että vieläkin puistattaa vuosienkin jälkeen[/quote]

Olemme ilmeisesti olleet samassa paikassa, oli niin limainen tyyppi. Myös minulle paskin työpaikka, jossa olen ollut.hyvänä kakkosena tulee Abc Kuopiossa.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 09:10"][quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 00:06"]Kuopion Hesburger, en kehtaa mainita mikä niistä mutta ravintolapäällikkö oli jotain niin kamalaa että vieläkin puistattaa vuosienkin jälkeen[/quote]

Olemme ilmeisesti olleet samassa paikassa, oli niin limainen tyyppi. Myös minulle paskin työpaikka, jossa olen ollut.hyvänä kakkosena tulee Abc Kuopiossa.

[/quote]

Siis limainen tyyppi se Kuopion hesburgerilla ollut ravintolapäällikkö, työskentelin siellä myös muutaman kuukauden.

Eräs päiväkoti pääkaupunkiseudulla. Kolkko, kylmä rakennus, ei miltään osin viihtyisä. Lapsille ei tarpeeksi lokeroita eikä naulakoita, henkilökunnalla ei mitään lokeroita, suljettuja tiloja, missä säilyttää laukkujaan ja henk.koht. tavaroita. Muistan, kun yksi ylivilkas vipeltäjä, 6-vuotias poika, oli napannut työkaverini lompakon ja levitellyt luottokortteja ympäriinsä ja availi toisen ihmisen autonovea nappaamallaan avaimella.. Ylisuuria ryhmiä ja paljon niin pieniä lapsia, jotka eivät edes kävele vielä. Se oli sellainen lasten navetta tai säilö. Sanoin suoraan, etten omaa lastani ikinä laittaisi sinne. Yksi lapsi terrorisoi omaa ryhmäänsä. Aivan kieron perheen lapsi, ilmeisesti pahoinpidelty kotona, mutta päiväkodin esimies (nainen) ei osannut hoitaa tilannetta mihinkään suuntaan.

Vieläkin tulee viluväreet. En ole muuten missään aiemmassa työpaikassani ihan konkreettisesti palellut niin paljon, ja lisäksi niitä viluväreitä tuli monesta muustakin asiasta.

Anna kun arvaan: A2? Siellä myös, yli 10 vuotta sitten...

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 22:46"]

En osaa päättää Hatanpään sairaalan tai TAYSsin välillä. Olin siellä osastonsihteerinä. KAIKKI kuvittelivat olevansa pomojani ja todellisella pomolla ei ollut mitään otetta hommaan. Koulutus oli olematonta ja siitä vain tilailemaan potilaille tutkimuksia. Aivan hirveä työilmapiiri, tärkeileviä hoitsuja ja vielä tärkeilevämpiä lääkäreitä. Edes tervehtiä ei tarvinnut jotain sijaista, joopa joo. 

Ei koskaan enää.

[/quote]

Hatanpään yksi osasto on kyllä kirkkaana kakkosena listallani. Ehdoton ykkönen on tamperelainen Kaupin sairaala, osasto taisi olla neljä ja jotain. Voi luoja mitkä kollegat ja johto. Lisäksi osasto oli järkyttävän rapistunut ja vanhanaikainen. Vanhuspotilaita kävi surku.

Aikaa tästä on jo yli kymmenen vuotta, eli porukka ja ympäristö on ehkä muuttunut. Ja toki joka paikassa on ollut myös kivoja ihmisiä. Kuitenkin, puistattaa vieläkin.

Mutta jotain hyvää näistä seurasi: tajusin vaihtaa alaa.

ex-lähäri

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 23:04"]

Pieni kulttuurialan toimija, jossa olin yksin täysin narsistisen toiminnanjohtajan kiusattavana. Ei enää ikinä!!

[/quote]

missä päin Suomea? Mulle tuli deja-vu...

[/quote]

pääkaupunkiseudulla.

[/quote]

Kuulostaa kuvataidejutulta...

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 01:52"]

Eräs pieni Hesburger. Töissä oli kaksi tai korkeintaan kolme ihmistä kerralla. Kaksi ihmistä vuorossa tarkoitti, että toinen oli kassalla ja toinen keittiössä, eikä taukoja ehtinyt pitää. 10 tunnin vuoro meni usein ilman taukoa. Ravintolapäällikön lempipuuhaa oli kirota ja huutaa työntekijöille pää punaisena, myös asiakkaiden nähden. Aivan sekopää tapaus. Ohjeisti itse väärin, syytti muita, haukkui, raivosi ja jauhoi paskaa. Kehuja oli turha odottaa koskaan mistään. Työntekijät vaihtuivat koko ajan, mitä en yhtään ihmetellyt. Itse jaksoin 3 kk ja olin henkisesti aivan loppu. Vaihdoin kaupan alalle ja keikkakassatyö tuntui pumpulilta Hesen jälkeen, vaikkei kassatädin hommakaan aina herkkua ole.

[/quote]

Ääni myös minulta Heselle. Meilläkin oli lähes aina vain 2 työntekijää vuorossa eli taukoja ei voinut pitää pikaista vessataukoa lukuunottamatta. Ravintolapäällikkö ohjeisti ettei hampurilaisia saa tehdä valmiiksi tiskiin, edes niitä eniten meneviä. Välillä kun sattuikin yllättävä ruuhka, asiakkaat joutui odottamaan annostaan puoli tuntia ja enemmänkin koska vain ne hampparit tehtiin mitä tilattiin. Asiakkaat tietysti oli erittäin nyrpeitä.

Ravintolapäällikkö oli ihan työntekijöiden pyöriteltävissä. Kaikki työntekijät halusivat pitää kesälomansa samaan aikaan, eikä RP uskaltanut sanoa vastaan. Minä ja yksi toinen työntekijä oltiin viikko kahdestaan töissä, aamulla tultiin laittamaan paikat kuntoon ja oltiin iltaan saakka. Se päivä kesti 13 tuntia, ilman taukoja tietysti.

Viikottain oli palaveri mistä ei saanut palkkaa. Ja pakko oli kuulemma olla (en ollut).

Vajaan vuoden olin ja sitten lähdin. Enkä ikinä mene takaisin siihen työhön.

Olin ala-asteella koulunkäyntiavustajana. Loppuunpalamassa oleva luokanopettaja määräsi, että kaikkien on oltava läsnä palaverissa maanantaiaamuna tunnin ajan. Minä olin siellä tunti- enkä kuukausipalkalla, enkä saanut tehdä ylitöitä. Opettaja sanoi, että palaveri kuuluu asiaan ja ei makseta palkkaa. Hän ei tajunnut, että tuntipalkalla oleva sijainen on eri asemassa kuin kuukausipalkalla oleva vakiotyöntekijä. Esimies sanoi, että jos osallistun palaveriin, olen sitten itse työssä yhden tunnin vähemmän, ettei ilmaiseksi voi ketään työss pitää. Luokan opettaja suuttui tästä minulle ja hoki, että kyllä se kuuluu asiaan, että on palaveri. Hän ei tainnut lopultakaan ymmärtää koko asian ydintä, vaan kohteli minua sen jälkeen kuin työtä vieroksuvaa. Se tuli ilmi asenteessaan koko ajan.

109 lisää: se palaveri oli siis säännöllinen joka maanantaina ja tietysti tarpeellinen, mutta ei siinä saanut tuntipalkkaista työntekijää ilmaiseksi pitää, vaan jostain muualta oli se työtunti sitten vähennettävä. Tätä ko. opettaja ei ymmärtänyt eikä koskaan hyväksynyt. Olin siis vuoden keikalla, en vakiotyössä.

Ihan kamalia kokemuksia teillä! Minulla on ollut sama sukulaisen kesätyöpaikka koko nuoruuteni (ei mikään glamourinen työ, mutta kivat työkaverit), joten olen onneksi välttynyt pahimmilta. Monihan näistä kokemuksista on tapahtunut nimenomaan ensimmäisissä työpaikoissa. 

Porilainen pelialan yritys, valmistaa erilaisia lautapelejä, pelikortteja ym. Ensimmäisen kerran kun oven avasin, se iski kuin häkä. Työilmapiiri oli niin tulehtunut, että uusi henkilö "haistoi" sen paskan heti sisään astuessaan, ihmiset kyttäsivät toisiaan, kukaan ei jutellut keskenään, se oli muuten kiellettyä jutella samaan aikaan vieruskaverin kanssa työaikana, tämä on ihan tosi juttu.

Pariin otteeseen minullekin tuli pomo huomauttamaan kun yritin jutella vieressä työskentelevän kanssa, todella kivaa työskennellä sellaisessa paikassa.

Työ johon minut palkattiin, olikin huijausta, en tehnyt neljän kuukauden aikana ko. työtä kuin yhtenä päivänä pari tuntia, muuten kaikenlaista hanttihommaa.

Palkka oli inan alle 7€/h.

Talossa väki vaihtui jatkuvasti, uusia tuli ja lähti samantien, ei kai sellaseen kukaan jää, tai olihan siellä muutama elinkautinen, raukkaparat kun ei ole ollut rohkeutta lähteä katsomaan muuta, mutta noita luusereita on vähän siellä sun täällä.

Työpäivän aikana oli vain yksi kahvitauko ja ruokatauko, nekin todellisia minuuttiaikataulutettuja, huh huh.

Onneksi oli koeaika ja pääsin pois, viimeisenä päivä vielä kaksi pomoa haastatteli mua, kerroin kaikki epäkohdat avoimesti ja ukot oli ihan ulapalla, idiootit.

Kehoitin vielä olemaan edes sen verran rehellisiä, että kun hakevat työntekijää tiettyyn työhön niin silloin ei kannata kusettaa ja teettää kaikkea muuta kuin sitä mihin toinen on hakenut.

Paskempaa paikkaa saa hakea, ja jos sellainen löytyy, se on jotain aivan uskomatonta!

Kun olin opiskelemassa yliopistolla, kävin aina välillä tuolla ABC:llä missä olin ennen töissä "haistelemassa ilmaa", että lähden taas hyvillä mielin kouluun eikä minun tarvinnut jäädä sinne orjaksi enää :D kannattaa muidenkin käydä visiitillä noissa paskoissa työpaikoissa, että saa lähteä siellä hyvin mielin ja olla kiitollinen siitä työstä mitä tällä hetkellä saa tehdä!

Koulunkäytiavustajan työsopimuksessa lukee se ärsyttävä: "Muut esimiehen osoittamat työt"

Minut palkattiin nimenomaan erityistä tukea tarvitsevien avustajaksi, mutta laitettiin kuitenkin normaaliluokkiin, missä ei ollut  yhtään integraatio-oppilasta, vaan joissa tarvittiin toista aikuista kuria pitämään.. Ja niihin "muihin töihin" kuului myös koko päivän vievää koipintia kopiohuoneessa - mikä ei kyllä ole koulunkäyntiavustajan varsinaista työtä, vaan sitä voi tehdä silloin tällöin, mutta ei koko päivää. Kyseessä oli vielä erään opettajan harjoittaman laiton lopiointi, eli kokonaisen oppikirjan kopiointi isolle joukolle, koipinti ja sidonta.  Jouduin kerran myös koko päiväksi siivoamaan varastoa.

Nämä eivät olleet esimiehen määräämiä tehtäviä, vaan opettajien, jotka joskus luulevat olevansa avustajan/ohjaajan esimiehiä :/ Tuonkin voisi selventää opettajakunnalle..että avustaja on nimenomaan oppilaan avustaja, eikä opettajan sihteeri.

SOL PALVELUT OY

kaikenkaikkiaan aivan jotain hirvittävää paskaa.

Up

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 10:15"]

Porilainen pelialan yritys, valmistaa erilaisia lautapelejä, pelikortteja ym. Ensimmäisen kerran kun oven avasin, se iski kuin häkä. Työilmapiiri oli niin tulehtunut, että uusi henkilö "haistoi" sen paskan heti sisään astuessaan, ihmiset kyttäsivät toisiaan, kukaan ei jutellut keskenään, se oli muuten kiellettyä jutella samaan aikaan vieruskaverin kanssa työaikana, tämä on ihan tosi juttu.

Pariin otteeseen minullekin tuli pomo huomauttamaan kun yritin jutella vieressä työskentelevän kanssa, todella kivaa työskennellä sellaisessa paikassa.

Työ johon minut palkattiin, olikin huijausta, en tehnyt neljän kuukauden aikana ko. työtä kuin yhtenä päivänä pari tuntia, muuten kaikenlaista hanttihommaa.

Palkka oli inan alle 7€/h.

Talossa väki vaihtui jatkuvasti, uusia tuli ja lähti samantien, ei kai sellaseen kukaan jää, tai olihan siellä muutama elinkautinen, raukkaparat kun ei ole ollut rohkeutta lähteä katsomaan muuta, mutta noita luusereita on vähän siellä sun täällä.

Työpäivän aikana oli vain yksi kahvitauko ja ruokatauko, nekin todellisia minuuttiaikataulutettuja, huh huh.

Onneksi oli koeaika ja pääsin pois, viimeisenä päivä vielä kaksi pomoa haastatteli mua, kerroin kaikki epäkohdat avoimesti ja ukot oli ihan ulapalla, idiootit.

Kehoitin vielä olemaan edes sen verran rehellisiä, että kun hakevat työntekijää tiettyyn työhön niin silloin ei kannata kusettaa ja teettää kaikkea muuta kuin sitä mihin toinen on hakenut.

Paskempaa paikkaa saa hakea, ja jos sellainen löytyy, se on jotain aivan uskomatonta!

[/quote]

Nelostuote?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 17:22"]

Eräs hampurilaisravintola vuosia sitten. Työilmapiiri oli ikävä, oli kuppikuntia ja puhuttiin paskaa paljon selän takana. Työntekijät puhuttelivat minua lempinimellä, jolla ilmaistiin, etten ollut kiva tyyppi. Ilmassa oli myös ilmeisesti jonkinlaista kilpailua asemista ja ehkä taustalla oli jo tietyntyyppinen eriarvoinen kohtelu työntekijöiden kesken, hierarkia, jossa en itse ollut niin hyvässä asemassa. Työntekijät eivät myös aina tuntuneet edenneen esimieheksi omin ansioin, koska olivat hyviä työntekijöitä vaan jonkun muun suosion takia.

[/quote]

Muuten sama, mutta työnantaja oli valtion virasto.

Siivous Heurekassa..

Eräs itä-helsinkiläinen vanhustenkeskus. Fyysisesti raskasta, työilmapiiri järkyttävän huono. Apua ei saanut, vanhat työntekijät eivät uusia olleet huomaavinaankaan. Masentunut ja ankea ilmapiiri osastolla. Inhotti mennä joka päivä töihin.

Dementiaosasto tehostetun palveluasumisen laitoksessa. Itse työssä eikä työkavereissakaan (ihania ihmisiä jotka tekivät työtä sydämestään) ei mitään valitettavaa, mutta puitteissa kylläkin. Kiire oli koko ajan, eikä vanhuksia siis pystynyt hoitaa niin hyvin ja ajan kanssa kuin olisi halunnut, mikä taitaa olla ihan nykypäivää monessa paikassa.

Useimmat asukkaat olivat jo lähes jalattomia, täysin vaipoissa sekä syötettäviä, ja heidän hoitoon meni luonnollisesti paljon aikaa. Työntekijöiden määrää vuoroissa ei oltu kuitenkaan lisätty sitten niiden aikojen, kun samat asukit olleet lähes itsenäisiä esim. aamutoimissaan ja syöneet ja käyneet vessassa itse.

Aamuvuorossa yhtä osastoa kohtaan oli kaksi hoitajaa ja silti juostiin hiki hatussa, mutta iltavuorossa kahden osaston asukkaat (yhteensä noin 20 asukasta) hoidettiin kolmen hoitajan voimin.  Yhden hoitajan työnä oli siis juosta molemmilla osastoilla auttamassa näiden asukkaiden kanssa, joiden liikutteluun tarvittiin kahta henkilöä. Ja koska tämä väliapulainen oli töissä vain klo 19 asti, piti vähintäänkin kaikki huonokuntoisimmat vanhukset saada tuohon mennessä iltapesujen kautta sänkyyn. Joskus täytyi iltapala ja iltalääkkeet käydä syöttämässä vielä sänkyyn kun ennemmin ei ehtinyt, jonkun kerran taisi jäädä kokonaan syöttämättäkin jollekin kun ei kertakaikkiaan ehtinyt.

Työntekijävajeen ja kiireen vuoksi usein tuli tuntu, että dementoituneiden ja huonokuntoisten vanhusten turvallisuuskin oli vaarassa. Silmät olisi pitänyt olla selässäkin, kun osalla oli taipumusta saada jonkinlaisia kohtauksia ja toiset saattoivat kaatuilla aivan yhtäkkiä. Asukkaat aiheuttivat tietämättään vaaratilanteita myös toisilleen kun eivät siis enää juurikaan ymmärtäneet ympäröivästä maailmasta.

Kaikkein pahinta oli ehkä kuitenkin se, että tiloja ja hoitovälineitä ei oltu päivitetty vanhusten tarpeiden mukaan. Vanhuksilla, jotka oli lähes sänkyyn hoidettavassa kunnossa, oli käytössä tavallisia matalia sänkyjä säädettävien ja nostettavien sairaalasänkyjen sijaan. Hoitajien ergonomiaa ei oltu otettu mitenkään huomioon. Minkäänlaisia apuvälineitä nosteluun ja siirtelyyn ei ollut vaikka niitä olisi kipeästi tarvittu. Jo yksi siirreltävä nosturi olisi tehnyt paljon. Vähäisin puute ei lainkaan ollut se, että koko taloon ei oltu viitsitty hankkia edes yhtä istuinmallista puntaria! Monen (todella laihan) asukkaan paino oli ollut pimennossa jo pitkän aikaa, kun eivät enää pystyneet seistä puntarilla. Myös asukkaille tarjoiltavassa ruuassa selvästi säästeltiin, ja se jos mikä pisti surettamaan kun moni asukas olisi tarvinnut hyvin energiapitoista ruokaa pysyäkseen paremmassa kunnossa.

Lisätään tähän kaikkeen vielä tarkastajillekin vanhusten asuinoloista valehteleva, välinpitämättömän oloinen johtaja niin soppa on valmis. Yhden kesän olin tuolla töissä sh-opiskelijana enkä edes harkinnut tekeväni keikkaa sen jälkeen kun vielä pyydettiin.