Kauheimmat treffit ikinä!!!

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 19:39"]

Jos tiedän, että mies ei ole työtön/opiskelija tms, niin haluan sen verran käytöstapoja, että tarjoutuu maksamaan mun ruoan. Varsinkin, kun luultavasti ollaan syömässä miehen kutsusta.

Mä haluan itselleni sivistyneen ja hyväkäytöksisen miehen ja tuossa on yksi asia, josta näkee onko hän sitä vai ei. 

Toki näkee myös siitä, avaako naiselle oven, istuuko hattu päässä sisällä...

Ja kyllä, jos mä pyydän miehen syömään, niin tarjoudun maksamaan. Ja mikäli nämä ruokatreffit sujuvat, kerron myös, että seuraavalla kerralla minä maksan. Ja maksan myös. Kyse ei ole rahasta, kyse on käytöstavoista ja mä olen niin vanhanaikainen, että haluan niitä edelleen.

Mä muuten niiaan kiittäessäni, mutta en sentään vaadi miestä pokkaamaan vaikka kieltämättä se onkin viehättävää ja herättää heti jo kiinnostusta ;-)

[/quote]

Itse enemmänkin mieltäisin hyväksi käytöstavaksi sen, että jos tietää toisen heikon rahatilanteen niin keksii sellaisia treffitekemisiä, mihin ei tarvita rahaa. Treffeillä voi tehdä muutakin kuin mässätä ravintolassa ruokaa tai vetää baarissa pää täyteen.

Voi esimerkiksi kutsua luokseen kahville, katsoa jommankumman luona vaikka elokuva, käydä kävelyllä tai vaikka kesällä mennä uimarannalle (mitä teimmekin miehen kanssa treffaillessa usein, oli sitten hyvä rusketus sinä kesänä :D ).

353, tota vähän tuossa toki myös tarkoitin =)

Ehdottomasti voi tehdä vaikka mitä kivaa. Nykyisen mieheni kanssa mentiin piknikille tähtitorninmäelle eikä ollut siinä kohtaa kiinni etteikö ihan molemmilla olisi ollut varaa viedä toista myös ihan kunnon ravintolaan.

Mutta JOS mies haluaa ravintolaan ensitreffeille, niin silloin myös toivon, että hän tarjoutuu maksamaan ellei sitten ole etukäteen jo rahasta puhuttu.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 19:58"]

353, tota vähän tuossa toki myös tarkoitin =)

Ehdottomasti voi tehdä vaikka mitä kivaa. Nykyisen mieheni kanssa mentiin piknikille tähtitorninmäelle eikä ollut siinä kohtaa kiinni etteikö ihan molemmilla olisi ollut varaa viedä toista myös ihan kunnon ravintolaan.

Mutta JOS mies haluaa ravintolaan ensitreffeille, niin silloin myös toivon, että hän tarjoutuu maksamaan ellei sitten ole etukäteen jo rahasta puhuttu.

[/quote]

Jos nyt itsellään on tiukka rahatilanne ja toinen kutsuu ravintolaan, niin ehkä varminta on silloin selvittää raha-asiat etukäteen. Kyllä mielestäni voi ihan rehellisesti kertoa, että nyt on budjetti vähän tiukilla, että jos keksitään jotain muuta.

Jos kutsuja sitten haluaa maksaa toiselle ravintolaillan, niin näinhän voi aina tehdä.

Ihmetyttää vain nämä tämänkin ketjun ihmiset, jotka ovat kokeneet surkeiksi treffeiksi sen kun mies ei heti raota lompakkoaan ja maksele ensisilmäykseltä kaikkea, mitä nainen vaan haluaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 14:01"]ja ei, mun mielestä salihousut on jotain, joiden suunnittelija on ollut joko kieroutunut nero ja nauraa partaansa tai jotenkin todella häiriintynyt xD

[/quote]

Muistatko kun salihousut olivat muotia?

1990-luvun alkupuolella koko Suomi pukeutui räikeänkirjaviin salihousuihin. Kuka on vastuussa yhdestä ysärin oudoimmista muotivillityksistä?

”Oltiin siinä 90-luvun alussa Kölnissä muotimessuilla, ja päätettiin katsastaa kaupungin vaatekaupat. Yhdessä pikkupuodissa oli myynnissä erikoisen näköisiä housuja, ja mulla alkoi lamppu syttymään, että hemmetti, tässä on jotain.” Näin muistelee Simo Leporanta, tv-mainoksista tuttu Vaatehuoneen Simo.


SIMON SYYTÄ - TAI ANSIOTA - KAIKKI

Simo osti yhdet housut kaavoiksi, ja siitä se lähti. Kuosiksi suunniteltiin kirjavaa ja neonväristä, ja loppu on muotihistoriaa. Salihousuja myytiin muutamassa vuodessa kymmeniä tuhansia pareja niin miehille kuin naisille.

Kerran salihousut nähnyt ei niiden mallia unohda. Näin Simo itse kuvailee luomustaan: ”Edestä matalahko, takaa korkeahko, eli alun perin bodareille tehty. Ja semmoselle, jolla on kaljamahaa käy erinomaisen hyvin, koska housut voi pitää sen költsykän alla. Ja jos on tarakka vähän levinny, ei haittaa. Mutta oleellisinta on se, että reideltä lahje on hyvin väljä, ja alisuusta erittäin kapea.”

SALIHOUSUISTA SALONKIHOUSUT

Kun salihousut olivat olleet kaupoissa pari vuotta, ne siirtyivät vapaa-ajalta virallisempiin tilaisuuksiin. Lökähousuja nähtiin työpaikoilla ja juhlissakin.

”Kerran tuli yksi henkilökunnasta sanomaan takahuoneeseen, että Simo, hyvänen aika, täällä yksi rouva tahtoo nätit salihousut huomisiin häihin, mitä sille sanotaan!” Simon kanta oli selkeä, kauppa ei opasta asiakasta pukeutumisessa, jos asiakas ei sitä pyydä. ”Ja rouvalla oli jo jakku ja korkokengät salihousujen kanssa pidettäviksi!”

”Suoraan sanottuna välillä teki häijyä. Olihan se ihan kamalan näköistä. Iso löppänä housu, kyllä se puki suomalaista naista, jolla oli vartaloo ja pyrstöä!”

http://yle.fi/vintti/yle.fi/priima/node/422.html

[quote author="Vierailija" time="27.03.2011 klo 15:44"]En huomannut hajua kuin vasta siinä, ja sitten lopetinkin aika pikaisesti. Ja: minulla on huono omanarvontunto ja minut oli kasvatettu liian kiltiksi. Nyt, aikuisempana ajattelen ettei koskaan enää tällaista.

[/quote]

Ikävä kyllä myös itse olen ajautunut tilanteisiin, joissa on ollut helpompi vain tehdä asioita, vaikka ei halua. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainut. Ehkä se on se liiallinen kiltteys. Toivottavasti osaan omasta tyttärestäni kasvattaa sellaisen ihmisen, joka arvostaa itseään enemmän kuin minä olen arvostanut itseäni.

Nosto

Karmeimmat treffini naisen kanssa lienevät 10 vuoden takaa. Oltiin soiteltu useasti ja pitkään. Nainen ammatiltaan sairaanhoitaja, josta jaksoi puhua rajattomasti. Kuten myös käynnistään ostoksilla ja mm. omista kuukautisistaan, jotka ovat kuulemma ihan normaali asia. No niinhän ne ovat..

Sen mitä sain suunvuoroa ja kerroin että asun omakotitalossa, keskeyttävä kysymys: "minkä värinen se on?", ja kiinnostus loppui siihen. Ja taas puhetta omasta elämästään. Kerroin että minulla on koira, rotua en ehtinyt edes mainita, niin keskeyttävä kysymys: "oletko muistanut antaa matolääkkeen?". Kyllä.. annan säännöllisesti..

No treffit sitten sovittiin ja kuvailtiin toistemme ulkonäköä yms. "toivottavasti et ole lihava", oli kommentti kun kerroin vähän suuntaa pituudesta ja painosta..

Kysyin sopiiko tuoda neidolle ruusu, vaikka ensimmäistä kertaa tavattiinkin." No tuo", oli lyhyt vastaus.

Treffipaikan ulkopuolella vastani tulee kaunis ja siististi ja tyylikkäästi pukeutunut nainen, joka vastaa kyllä kuvausta, toteaa" no ajoissa ollaan". Yritän herrasmiehenä tervehtiä kädestä, mutta ei kelpaa. Ottaa ruusun ja toteaa" jaa tuollaiset vaatteet, pidätkö noita aina?". En.. nämä ovat parastani tumman puvun jälkeen, joten laitoin juuri tätä iltaa varten.. Ja ei minkäänlaista kiitosta ruusun tuomisesta, toki tarkistaa tuoreuden tarkasti katselemalla..

Kysäisen että eikö meillä ollut suunnitelmassa nauttia kahvit? " Joo".

Otan tarjottimen ja heti tokaistaan" kahta tarjotinta ei tarvita.." Juu, ei.. Nirsoillen tutkailee leivostarjontaa ja lopulta kelpuuttaa jonkun vaihtoehdon, josta siitäkin löytyy sanomista..

No keskustelua sairaanhoitajan päivän kulusta ja sama matolääkekysymys uudestaan, mitä puhelimessa parisen viikkoa sitten.

Jostain syystä en kiinnostunut enempää, ja eikä vastapuolikaan innokkaalta jatkamiseen vaikuttanut..

M 42v

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 13:27"]

Karmeimmat treffini naisen kanssa lienevät 10 vuoden takaa. --- M 42v

[/quote]

Vähällä olet päässyt, jos tuo on pahinta, Toisaalta ehkä tässä vaikuttaa sukupolvien välinen kuilukin.

M33

362: juu huomaa, että miehen kirjoittama. Vähällä päässyt jos tuo on pahinta - naiset on kai siis fiksuja....

362 kommentoi: Kannattaa toki muistaa, että tuolloin treffailtiin ilman nettiä. Siis puhelinpalvelujen kautta, jotka käsittääkseni toimivat osin vielä joissain sanomalehdissä. Muutaman puhelun jälkeen karsituivat pahimmat kandidaatit nopeasti pois. Kaksi oli ainakin sellaista, jota en halunnut mennä tapaamaan, koska nopea keskustelu paljasti jotain olevan vialla.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2013 klo 18:26"]

Vaikka täällä ei kukaan voi tunnistaa, silti joudun vähän nieleskelemään että kerronko... kun minua nolottaa, että haksahdin tämän tyypin kanssa treffeille toisen kerran...

Eli tapasimme työn kautta, mies oli minua melkein kymmenen vuotta vanhempi, minä siis vähän päälle parikymppinen ja mies kolmissakymmennissä. Entinen kehonrakentaja, mister ******* -kisan voittaja vuonna x!

Ja sen oli oloinenkin, ylimielinen ja ihan oikeasti itseään täynnä. Ekat treffit meni siihen, että minun piti kertoa miten liikun, mitä syön ja miten pidän huolen itsestäni! Kävimme Linnanmäellä ja siellä ei onneksi laitteissa pystynyt paljoa puhumaan, jonottaessa kyllä. Ehkä siksi suostuin toisille treffeille, ja niille mies ilmestyi sellaisissa khakishortseissa mitä Ace Venturalla oli päällään siinä elokuvassa.

Apua, mietin silloin. Istuimme autoon ja mies laittoi käteni hänen reidelleen ja se reisi oli sheivattu! Eli sänkinen :D :D Tarkoitus oli mennä piknikille kaupan kautta, ja s-markettiin mentiin. Siitä alkoi mielenkiintoinen juttu, nimittäin mies pysähtyi lehtitelineen eteen, katseli lehtiä hetken ja otti sitten käteensä jonkun moottoripyöräaihesen lehden ja siveli sen kansikuvaa... olin että mitä vit? Jolloin mies kertoi että kansikuvassa oli hänen eksänsä. Loppu päivä meni siihen, miten mies purki heidän eroaan, vertasi minua eksään (entiseen kehonrakentajaan myös) mutta ehdotti kuitenkin, että mentäisiin hänen luokseen.

Ei muuten menty. Sänki ja eksä sai toisiin ajatuksiin. Joskus vuosia myöhemmin näimme baarissa jossa mies avautui minulle että en ollut hänen tyyppiään, mutta roikkui kuitenkin perässä koko illan.

[/quote]

Tän kaverin nimikirjaimet oli salettiin E. L.

[/quote]

Onkohan tää pelannut joskus myös jenkkifutista? Kuullostaa tutulta kammotukselta.

Olin sopinut treffit "raittiin ja urheilullisen" miehen kanssa. Paikalle hipsii tupakalle haiseva jamppa. Mennään hänen kotinsa lähellä sijaitsevaan baariin. Kun astutaan sisään, niin joka pöydässä nousee käsiä tervehdykseen.. jep jep.

Nettitreffien tulos tämäkin.

Olin jutellut ihan mukavan oloisen miehen kanssa netissä. Satuin hänen paikkakunnalleen työreissulla ja sovittiin treffit. Mies oli nuhjuinen ja kymmenisen vuotta vanhempi kuin oli netissä kertonut (minä n.23 hän yli 40). Lisäksi olikin muslimi (ei sinällään mitään vikaa) ja kysyi ekan puolen tunnin sisään montako lasta haluan ja oli todella tylsä keskustelukumppani . En vastannut enää miehen viesteihin.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 10:43"]

Paikkakunta oli tampere, mutta miehen nimi ei täsmää. Olisiko valehdellut nimensä? Muitakin ko ukon uhreja? :D Ekasta illasta ei ole paljon muistikuvia, mutta kyläily meni panemiseksi kun ei ollut MITÄÄN puhuttavaa. Hyi oksetus!

T: 373 ja 374

[/quote]

Miksi oikeasti suostutte tuohon? Kuulosti ihan raiskaukselta.. En antaisi edes siitä, että on epäkiinnostava tyyppi

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 20:22"]

Älyttömän hauskoja juttuja tässä ketjussa, kiitos monista nauruista!

Tuli tuosta oven avaamisesta mieleen pieni yksityiskohta. Aika monesti olen kohteliaasti aukaissut ulko-oven naiselle vain huomatakseni, että sen jälkeen onkin vielä toinen ovi. No, nainen tietysti saapuu sille ensimmäisenä ja päätyy aukaisemaan sen minulle. Siinä vaiheessa, kun saapastelen ensimmäisenä sisälle naisen pitäessä minulle ovea auki tuntuu väistämättä aina siltä, että eihän sen näin pitänyt mennä...

[/quote]

Olen itse naisena miettinyt samaa. Mutta kohteliaat miehet sitten kiiruhtavat sieltä ulko-ovelta siihen aukaisemalleni sisemmälle ovelle, jonka siis avaan itse, pitelemään sitä ovea auki sieltä karmin yläosasta. On kyllä aina noloa kun ei tiedä että miten tässä kuuluisi toimia kun eihän sitä voi jäädä siihen välioven eteen möllöttämään että tuleppa nyt aukomaan tämä toinenkin ovi... :D

Tapailin erästä insinööri-opiskelijaa. Oltiin jossain pippaloissa nähty kerran joissa vaihdettiin puhelinnumeroita. Ihan mukava vaikkakin ruma, mutta annoin mahdollisuuden. Ekoilla treffeillä käytiin leffassa ja toisilla menin hänen luokse katsomaan elokuvaa. Ennen elokuvaa mies esitteli valokuva-albumia jossa oli miljoona kuvaa hänestä ja hänen eksästään Gran Canarialla tai jossain muussa yhtä eksoottisessa lomakohteessa. Ylisti heidän ulkomaanreissujaan ja naista. Se eksä oli vielä sellainen mitäänsanomaton harmaahiirulainen... Mietin siinä itsekseni ettei ole tainnut päästä eksästään yli. Leffan jälkeen mies riisui paitansa ja oli karvainen kuin gorilla ja kääri todella pienen pippelinsä kortsuun ennenkuin se edes seisoi ja käski ottaa suihin. Siihen loppui se deittailu.

Elämäni kamalin treffikumppani!

Herraisä näitä :D itselläni kauhein kokemus oli kun tapasin yhden insinööriopiskelijan. Hän oli netissä oikein puhelias ja vaikutti juuri minunkaltaiselta tyypiltä! Olin tosi innoissani tulevista treffeistä. Olimme tuolloin 21-vuotiaita.

Päätimme nähdä yökerhossa jossa olin viettämässä iltaa ystävieni kanssa. Hän saapui, kätteli ystäväni ja istui viereeni. Mietin että voi vittu... ekat treffit ja kaverilla päällä vanha (ja oikeasti ruma) huppari ja mustat housut. Tukka laittamatta. Näytti juuri sellaiselta tietokoneella istuvalta nörtiltä.. hän kertoi että oli ollut myös ystäviensä kanssa viettämässä iltaa ja siksi ehti nähdä, kun muuten asuu melko kaukana (ok?)

No, yökerhossa oli hankala jutella niin lähdimme ulos kävelemään. Mietin että tyyppi on vain ujo ja ehkä saan hänestä irti jotain kahden kesken. Ja ulkonäkö ei niinkään häirinnyt, muistelin kuinka kivoja nettikeskusteluja olimme käyneet niin en heti kadonnut 'vessaan'.

Ulkona kävelimme noin 2h enkä edelleenkään saanut hänestä irti oikein mitään.. koitin kysellä vaikka tulevaisuudensuunnitelmista ym.mutta ilta oli lähinnä yksinpuhelua. Hän sitten vei minut johonkin puistoon ja kääntyi yhtäkkiä minua päin ja alkoi suutelemaan! No, hetki suudeltiin ja kysyin koska hänen bussinsa lähtee... hän sitten lähti siitä ja itse lähdin kotiin.

Jälkeenpäin kun sanoin etten haluaisi enää nähdä niin hän kertoi olevansa neitsyt ja on yrittänyt jo pidempään 'saada pillua joltain' ja oli jo varma että minulta saa...! Itse pienessä humalatilassa ehkä annoin sellaisen kuvan, mutta joopa joo!

Ei saanut onneksi nörtti 'pillua' minulta.

393 jatkaa: kävi myös ilmi ettei hänellä oikeasti ollut ystäviä eikä tosiaan koskaan edes ollut mitään tyttöystäviä, joista oli puhunut. Hänen päivänsä menivät koulussa ja kotona istuessa koneella 'pillua jahdaten ja pelejä pelaten'. Siltä hän toki näyttikin, mutta eihän nyt pelkän ulkonäön takia voi tuomita... joskus ehkä pitäisi silti luottaa omiin vaistoihin :D hienosti osasi esittää jotain muuta kuin on... kertoi vielä sen, että oli lukenut joitain 'pelimiesoppaita' joiden avulla 'saanti pitäisi olla varma! '

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 18:20"]

Hurjia tarinoita teillä! Mun kanssa treffeille ei ole koskaan ilmestynyt mikään älytön mörökölli, mutta kerran kyllä lupaukset petettiin ja rankasti.

Harrastan "ruokaa"; kokkaan, käyn ravintoloissa, laadin reseptejä, keräilen keittokirjoja jne. Deitti-ilmoituksessa tuli luonnollisesti harrastuksestani kerrottua, mutta ilmoituksessa ei ollut mitään vaatimusta, että miehen pitäisi olla näistä innostunut. Sain ilokseni vastauksen kolmekymppiseltä mieheltä, joka kertoi olevansa erinomainen ruoanlaittaja ja ahkera ravintolaharrastaja hänkin. Jee!

Ekojen deittien ajankohta lähestyi, ja ehdotin että tehtäisiin ruokaa jomman kumman luona (älkää lapset ottako opiksi ja menkö tuntemattoman luo ensimmäisellä kerralla). Mies sitten kutsui luokseen, ja lupasi hankkia raaka-aineet. Kyselin, minkä tyylistä oltaisiin tekemässä, että osaisin ostaa sopivat juomat. Mies pyysi tuomaan vain jonkun punkun, ja Alkosta sitten otsa kurtussa yritin metsästää "jotain punkkua".

Jännityksestä kankeana soitin miehen ovikelloa. Sain ojentaa pullon ujolle miehelle, joka pälyili pitkin seiniä ja puhui poolopaitaansa. Pyysin häntä vähän esittelemään paikkoja, ja kierros huipentui askeettiseen keittokomeroon. "Mitäs syödään", hymyilin miehelle ja kurkin, mitä hänellä olisi tulossa. Mies näytti tosi ylpeältä avatessaan pakastimen ja kiskoessaan esiin kilon säkin jotain epämääräistä, huurteen peittämää tavaraa. "Euroshopperin pyttipannua!"

Tässä vaiheessa ajattelin, että mies vitsailee. Alkoi kuitenkin tottuneesti levitellä jäistä einesspydäriä pellille. Tuijotin järkyttyneenä. Tässä siis oli se intohimoinen kokkaaja, tekemässä Euroshopper-einestä kilon paketista...

Illallisella tuli sitten punaviinin äärellä selväksi miehen lempiravintola, joka oli hänen taloyhtiön kivijalassa ollut kebab-pizzeria. Kuulemma toimittavat ihan ovelle asti sieltä alakerrasta.

[/quote]

Suloiata, kun joku(tämä mies) on noin vaatimaton. :D Vaikka tuossa tilanteessa varmaan kova pettymys, muttta ei varmasti tarkoittanut pahalla tuota, on vain vaatimaton.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2014 klo 12:16"]

Lintsillehän ei ole sisäänpääsymaksua ollenkaan? Tarkoititko ranneketta?

[/quote]

Aiemmin oli sisäänpääsymaksu.