Kauheimmat treffit ikinä!!!

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 15:19"]

Miksi lähdet treffeille naisen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut sinusta tippaakaan ja vielä osoittaa sen hyvin selkeästi? 

[/quote]

Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan: naisten "selvät" osoitukset ovat 9 kertaa kymmenestä niin epäselviä, ettei niitä oikeasti mies ymmärrä. En ole koskaan käsittänyt, miksi nainen ei voi vain sanoa "kiitos kutsusta, mutta en halua lähteä treffeille kanssani. Ei vain kiinnosta tarpeeksi." Mikä siinä sanomisessa on niin ylivoimaisen vaikeaa?

[/quote]

Tätä minäkin olen ihmetellyt, ja nainen olen. Minulla on nimittäin aina ollut tapana kertoa suoraan, jos en ole ollut kiinnostunut treffeistä.

Nuorempana ennen avioliittoani saatoin sanoa myös yhden yön hoidoilleni suoraan, tämä oli sitten tässä, kun mies muodon vuoksi rupesi esittämään, että jos nyt kuitenkin sen puhelinnumeron saisi, jos vaikka jostakin syystä tulisi soiteltuakin jossakin vaiheessa. Periaatteeni on ollut, miksi vaivautua, kun homman nimi on kuitenkin molemmille selvääkin selvempi.

Yleensä nämä miehet olivat kovasti loukkaantuneen näköisiä, kun en suostunutkaan heidän leikkeihinsä mukaan. 

Tälläkin palstalla on moitittu erityisesti naisia siitä, että he pelaavat ihan ihmerolipelejä, mutta ihan samalla tavalla miehet pelailevat. 

up

nosto

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 00:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 08:42"]

Varsinkin kauniit naiset ovat tottuneet siihen, että

miehet ovat hulluina heihin joten heidän ei tarvi keksiä puheenaiheita tms. Voivat oikeasti vain olla viihdytettävinä. Miehillä ulkonäkö on se joka ratkaisee. Eri asia jos tavallinen/ruma nainen on tuollainen.

[/quote]

Oletteko kuulleet ujoista (kauniista) naisista. Minä olen ujo ja melko kaunis. Usein minun on ollut todella vaikea keksiä puheenaiheita ihan heti.  Sitten kun tutustun ihmisiin hieman enemmän, puhun sitäkin enemmän. Koska olen ujo, pidän ihan normaalina, että myös se toinen voi olla välillä pitkiäkin aikoja hiljaa.

Ei tosiaankaan tarvitse olla mikään moottoriturpa tehdäkseen naiseen vaikutusta. Mistähän tämäkin väärinkäsitys miesten keskuudessa on sanut alkunsa?

[/quote]

Omista kokemuksistamme.

[/quote]

Entä kuinka hyväksi arvioit oman ihmistuntemuksesi?

Miksi lähdet treffeille naisen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut sinusta tippaakaan ja vielä osoittaa sen hyvin selkeästi? 

Päädyin netissä juttelemaan samalta paikkakunnalta olevan mukavan tuntuisen miehen kanssa. Ei paljoa ehditty tutustumaan, kun mies jo pyysi treffeille. Paikkana toimi perus kiva kahvila, ei valittamista. Saavuin paikalle etsien tätä alfaurosta, kun huomasin mustiin pukeutuneen, silmälasipäisen, mustatukkaisen undulaatin näköisen miehen heiluttelevan minulle toiselta puolelta kahvilaa. (Kuvani on nettipalvelussa, jossa päädyimme juttelemaan). 

Tilattiin kahvit ja rupateltiin niitä näitä. Olin melkeimpä valmis heittämään miehen ei-listalle jo ulkonäön perusteella, mutta päätin olla kohtelias ja jäädä kuitenkin kahville. Mies kysyi, miten normaali päiväni etenee. Selitin niitä näitä, ja kysyin mieheltä samaa. Mies aloitti kertomalla kuinka lenkkeilee joka aamu 2 tuntia (varmasti), jonka jälkeen menee skypeen juttelemaan kavereille ja pelailemaan. Tämä kuulosti jo hälyttävältä, mutta ei riitä; Mies kysyi, haluanko tietää mitä he yhdessä pelailevat. Kohautin olkapäitäni, ja mies avasi hupparinsa vetoketjuin suorastaan supermiesmäisin elein ja mitäs sieltä paljastuukaan; World of warcraft-paita. Tämän jälkeen mies kysyi minulta, haittaako se että hänen kaikki (3) entiset tyttöystävänsä ovat olleet mielisairaalahoidossa. Mies myös sivisti minua erityisen paljon lyömällä pöytään kovia faktoja Hitlerin persoonallisuudesta ja elämästä, ja jossain välissä heitti jopa käden ilmaan ja totesi kovaan ääneen ''SEIN HAIBEN'' (tai jotain vastaavaa). Ei tullut toisia treffejä. 

[quote author="Vierailija" time="12.05.2013 klo 11:03"]

Äitienpäivään valmistautuessani tuli mieleen vielä yksi tarina siitä kuinka nainen voi miestä kohdella.

Noin kolmikymppisenä menimme kaverini kanssa varsin naisvaltaisiin pippaloihin. Ilta alkoi hitaasti, mutta sitten ovesta astui sisään mimmi, joka oli silmiini useammassa potenssissa kaikkia muita paikan naisia kauniimpi. Kaverini luonnehdinta sen sijaan oli ”liian laiha, tissitön ja pottunokkainen”. Se ei minua häirinnyt. Puolisen tuntia seurasin kuinka misun ympärillä pyöri miehiä, mutta juuri kukaan ei aloittanut jutustelua hänen kanssaan. Tiesin siis saavani etulyöntiaseman kilpailijoihin verrattuna pelkästään sillä, että avaan suuni. Juttu luisti ja sain kuin sainkin puhelinnumeron. Seuraavana aamuna jo herätessäni tunsin jännitystä, koska olin päättänyt soittaa alkuillasta Tiinalle (nimi muutettu). Mietin asiani valmiiksi ja kirjoitin pääkohdat muistilapulle. Avasin ääntä yksiössäni harjoitellen määrätietoista puhetapaa ja matalaa ääntä. Itse puhelu sujui hyvin ja sovimme treffit. Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, ettei mimmi ikimaailmassa lähde kanssani ulos. Totesin kaveripiirissäni: ”Muistatte minun todenneen, että olen väsynyt naisten metsästämiseen enkä jaksa sitä enää? No Tiinaa voin kyllä metsästää.”

Treffeihin valmistautumisen aloitin jo edellisenä iltana pukeutumisen ja puheenaiheiden miettimisellä. Tiedän reagoivani jännitykseen fyysisesti, joten harjoittelin rauhallisuutta ja itsevarmuutta ilmentävää elekieltä peilin edessä. Suomeksi sanottuna siis petrasin näyttelijän taitojani. Varasin mukaan kahvilaan en yhtä vaan peräti kaksi vaihtopaitaa siltä varalta, että kylmä hiki kastelee vaatteita liiaksi. Itse treffit sujuivat hyvin: mimmi oli ajoissa ja kaunis kuin Playboy-lehden kannesta (siis minun silmissäni). Harjoitteluni tuotti tulosta, mitä nyt välillä kättä oli painettava pöytää vasten, jotta hermostunut tärinä ei olisi paljastunut. Ja vaihtopaidat tulivat tarpeeseen: olin hiessä vyötäisiä myöten mennessäni vessaan vaihtamaan paitaa. Erotessa en saanut suudella, mutta en pitänyt sitä niin pahana.

Soitin muutaman päivän kuluttua ja sovimme toisen tapaamisen. Valmistauduin sekä puheluun että treffeihin samalla tavalla kuin aiemminkin, mutta fyysisen väsymyksen häädin kittaamalla energiajuomia ja päänsäryn turrutin muutamalla Buranalla. Itse treffien aikana en viitsinyt sanoa, että ulkona on kylmä, joten seuraava viikko meni ärhäkkää flunssaa potiessa. Onneksi istuimme osan ajasta kahvilassa. Vaihdoimme paikkaakin, koska mesta oli mimmin mielestä liian meluisa. Minun puolestani vieressä olisi saanut olla vaikka Barack Obama torvisoittokunnan kanssa: en kuullut tai nähnyt mitään muuta kuin edessäni istuvan naisen. Treffien lopuksi koetin suudella, mutta vieläkin huonolla tuloksella. ”Mun täytyy kertoa sulle jotain.” Aavistelin pahaa, mutta uutinen oli varsin erilainen kuin olin odottanut: ”Minulla on jo mies ja lähdemme kolmen viikon kuluttua pois Suomesta. Halusin vain hieman lisähuomiota, kun mies on niin paljon töissä.” Sain myöhemmin kuulla, että ilmeeni valahti sellaiseksi, että näytin olevan valmis pillahtamaan itkuun. Näin asia olikin, mutta sain pidettyä opetellun tyyneyden yllä loppuun asti. Pari seuraavaa yötä kyllä kuluivat valvoessa ja ”miehekkäästi” vollottaessa. Myöhempi historia osoitti myös sen, että mimmi puhui totta: hänellä todella oli mies ja he lähtivät pois Suomesta kolmen viikon kuluttua.

Opin sen, ettei naiseen kannata kovinkaan paljoa panostaa varsinkaan henkisesti ennen kuin hän on ensin osoittanut olevansa tuon panostuksen arvoinen.

[/quote]

Ihana mies tuollainen. Toivottavasti on löytänyt jo itselleen kivan naisen :) 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 21:27"]minulla oli kaveri päivystämässä että jos en laita lyhyin väliajoin viestiä, hän tulee heti paikalle

[/quote]

(Lainaus viestistä 277)

Mielestäni on vähän outoa, että kaveri tulee paikalle, jos ei laita viestiä "vähän väliä". Ts. jos treffit meneekin hyvin eikä muista tekstailla, niin kaveri ilmestyy paikalle.

Tää ei ole yhtä paha kuin moni muu ketjun tarina, mutta kyllä mun mies tätäkin kummasteli. Kyseessä nettitreffit kymmenen vuoden takaa.

Olin kirjoitellut miehen kanssa jonkin aikaa, kuvaa en saanut nähtäväksi koska miehellä oli periaate että kuvia ei vaihdeta ennen tapaamista. En kerro mitään miehen ulkonäöstä, koska minulle on oikeasti täysin samantekevää miltä treffikumppanini näyttää, kunhan on siisti ja asiallisesti pukeutunut. Mies tuli hakemaan minut treffeille autolla, joka oli hänellä juuri silloin "sattumalta" koeajossa, ja käväisimme hänen ehdotuksestaan eräässä läheisessä pikkukaupungissa kävelyllä. 

Määränpäähän päästyämme mies kävelytti minua siellä kovaa vauhtia ympäriinsä jäisillä mäkisillä mukulakivikaduilla ja selitti kuinka hänellä on periaate, että naisen urheilumieltä on treffeillä testattava (eli muka tällä tavoin testasi, alanko helposti valittaa vai pysynkö vauhdissa mukana..). Kävelimme erään ravintolan ohi ja mies kehui ravintolan maasta taivaisiin, mutta ei kuitenkaan vienyt minua sinne syömään, vaan toiseen paikkaan viinilasillisille. Siellä hän kertoili yksityiskohtaisia tilannekuvia historiastaan, kuten sen kuinka kaunis nainen oli kosinut häntä polvillaan hiekkarannalla ja hän oli kieltäytynyt. Lopuksi tarjoilijan tullessa kysymään laskusta, tarjouduin maksamaan oman osuuteni. Mies oli hyväpalkkaisessa työssä, itse olin nälkäbudjetilla elävä opiskelija. Lasku laitettiin puoliksi ja mies riensi painottamaan, kuinka hänellä on periaate että jos nainen ei maksa treffeillä omaa osuuttaan, niin treffailu loppuu siihen.

Takaisin ajeltuamme mies halusi vielä esitellä asuinseutuaan, maailman tylsintä lähiötä, pimeän talvi-illan keskellä.. Hän ajoi kotiovelleen saakka ja ehdotti että voisi esitellä myös asuntonsa. Siinä vaiheessa pyysin häntä viemään minut kuitenkin kotiin. Perille päästyämme mies ilmoitti, että hänellä on sellainen periaate, että vaikka kuinka tuntuisi ettei treffeillä synkkaa, niin ainakin kaksi kertaa pitää tavata.

Valitettavasti en oikein missään kohdassa jakanut näitä hänen periaatteitaan. Toinen treffikerta jäi sitten kokeilematta.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2013 klo 15:19"]

Miksi lähdet treffeille naisen kanssa, joka ei ole oikeasti kiinnostunut sinusta tippaakaan ja vielä osoittaa sen hyvin selkeästi? 

[/quote]

Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan: naisten "selvät" osoitukset ovat 9 kertaa kymmenestä niin epäselviä, ettei niitä oikeasti mies ymmärrä. En ole koskaan käsittänyt, miksi nainen ei voi vain sanoa "kiitos kutsusta, mutta en halua lähteä treffeille kanssani. Ei vain kiinnosta tarpeeksi." Mikä siinä sanomisessa on niin ylivoimaisen vaikeaa?

[/quote]

Esimerkiksi se, että nainen haluaa olla hienotunteinen ja olla loukkaamatta miehen tunteita? Ehkä nainen ajattelee, ettei mies loukkaannu siitä niin pahasti kuin siitä, että tykittää sen vasten kasvoja. Tietenkin kaikki riippuu ihmisestä. 

1. Eräs kertoi olevansa lääkäriopiskelija ja perheensä tulevan Ranskasta. Oli niin "upper class" kuin vain voi. Eka treffien jälkeen soitin hänen antamaansa nroon, josta vastasi keski-ikäinen nainen eri kaupungista. Spooky....

2. Lounastreffien jälkeen mies ilmoitti: "Olet ensimmäinen treffikumppani kenen ruokaa en ole maksanut." Jep, jäi meidän viimeisiksi treffeiksi.

3. Kolmen lapsen etä-isän kanssa kävin kaksi kertaa treffeillä. Itsellä siis yksi lapsi. Toka treffien jälkeen sain viestin kuinka ihana olen, mutta hän ei vain voi hyväksyä sitä faktaa, että minulla on lapsi. Selvä..

4. Yhden kanssa käytiin treffeillä ihan kahvitellen ja näiden eka treffien pääasia oli ilmeisesti esitellä minulle kännykkäkuvista kuinka hieno vene, auto, asunto jne jne siellä kotona odottaa. Ei tehnyt vaikutusta. 

5. Sekään ei ollut maailman paras ensitreffi-ilta, kun sain kuulla toiselta osapuolelta hänen teini-ikäisellä tyttärellään alkaneen juuri kuukautiset. Jäi

siihen. 

6. Yksillä treffeillä sain itse pakit kun kutsuin miehen kotiini kahville. Hän ei kuulemma kestänyt sitä epähygieenisyyttä. Noh, meillä on todella siistiä, mutta omistan lapsen ja koiran eli....Niin.

7. Muutamankin kanssa on käynyt niin, että lounastreffien puheenaihe on miehen entinen avioliitto ja exä. Ei kiitos, pääse ensin yli niistä.

8. Eräs kertoi olevansa lääkäri. Juu, lääkäri. Koko ensitreffit koski vain sitä, että hän on lääkäri. Nice.

9. Kolmet jo valmiiksi miehen puolesta perutut treffit, ja sitten huipennuksena viesti ennen neljänsiä treffejä: "Äiti tarttee apua." Seuraavana aamuna humalassa soitto että haluaa mun luo. No ei tarvinu tulla.

10. Kuvittelin kuvan perusteella meneväni ulos kivannäköisen, sporttisen  +40veen kanssa. Paikan päällä näen miehen, joka näyttää 60veeltä, tukka värjätty lähes mustaksi ja vitivalkoinen naama täynnä ryppyjä. Onneksi tarjosi hyvin viiniä. Olin kohtelias :)

Olisihan näitä vielä.... 

Ei nyt ihan oikeat treffit nämä, mutta pakko jakaa kuitenkin:

Ollaan kaksi alle nelikymppistä eronnutta, minä ja työkaverini. Vuosien työtoveruuden myötä oli välillemme kehittynyt vähän kipinää ja sutinaa, ja satunnaisia lemmenhetkiäkin työpaikkapippaloissa. Kumpikin kuitenkin yritimme hankkia uusia kumppaneita työyhteisön ulkopuolelta, olemme olleet samaa mieltä että meistä ei oikeaa paria tulisi.

Taannoin kuitenkin taas koulutusreissulla ollessamme mies sanoi jo iltapäivällä kirjauduttuamme hotelliin, että "voitaisko leikkiä että mä nyt ekan kerran tapaan sut ja yritän iskeä, kun mä oikeastikin haluaisin. Katsotaanko tuleeko meistä kuitenkin jotain? Jos aloitan ihan tarjoamalla bissen tässä?"

No minä vähän innollakin mukana, vaikka ajattelin, että ei hyvä juttu olla samassa työpaikassa, mutta jos kuitenkin olemme toisillemme luodut!

Koulutuksen jälkeen illalla sitten mies pyysi minua "daaminaan" ravintolaan jonne menimme joukolla syömään, ja sen jälkeen vielä yökerhoon, jonne menimme kaksistaan romanttisesti kävellen, muiden mentyä edellä taksilla. Yökerhossa tanssimme ja oli ihanaa. Kunnes. Mies kiskoi kaksin käsin kuohuviiniä ja tuli känniin. Hukkasi pikkutakkinsa, kännykkänsä, lompakkonsa. Minä niitä etsiskelin ja löysinkin. Sillä aikaa mies koitti kiivetä heiveröisille baaripöydille tanssimaan ja henkilökunta pyysi häntä poistumaan. Lupasin huolehtia miehen hotelliin ja tilasin taksin. Ulkona taksia odotellessa mies röyhtäili ja valehtelematta PIERI estottomasti, oikein ruplatti menemään märkiä pieruja ja örisi: "KAI ME MENNÄÄN NY PANEE?" Hotellissa ei meinannut millään uskoa, että en ole menossa hänen huoneeseensa (jonne jouduin hänet saattamaan, kun olin ensin auttanut häntä hankkimaan respasta uuden huoneavaimen kadonneen tilalle...) ja vonkasi ja vonkasi, vaikka hädin tuskin pysyi pystyssä. Lopulta vain työnsin pierupetterin huoneeseensa ja painoin oven kiinni.

Joo-o, hauska mies, mutta ei tule meistä paria :D

[quote author="Vierailija" time="29.07.2013 klo 00:00"]

Ei nyt ihan oikeat treffit nämä, mutta pakko jakaa kuitenkin:

Ollaan kaksi alle nelikymppistä eronnutta, minä ja työkaverini. Vuosien työtoveruuden myötä oli välillemme kehittynyt vähän kipinää ja sutinaa...

....

Lopulta vain työnsin pierupetterin huoneeseensa ja painoin oven kiinni.

Joo-o, hauska mies, mutta ei tule meistä paria :D

[/quote]

Ihan niinku jossain tragikoomisessa tv-sarjassa :D

#305 pakko vielä jatkaa :D

11. Mies kertoo eka treffeillä, että "jos NYT ei tärppää niin lähden hakemaan vaimon Thaimaasta!" Jännä ettei tärpännyt ;)

Mukaan mahtuu paljon monenlaista...

Osa ketjun viesteistä on mielikuvituksen tuottamaa paskaa, osalle on varmasti näitä "mielenkiintoisia" treffejä sattunutkin ;)

Miehen piheydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä fakta on, että jos nainen odottaa ensitreffeistä alkaen kaiken maksettavaksi, terve menoa! Hyväksikäyttäjiä on maailma pullollaan ja nämä "loiset" maksattavat ruokansa ja illanviettonsa hyvätahtoisilla hölmöillä, kehuskelevat/haukkuvat sitten kavereilleen treffeistä, miten lopputulos heidän puoleltaan onnistui!

Itseäni miehenä, en pidä pihinä, vaikka en suostukaan maksamaan ensitreffeillä daamini illallista, sillä se on ensimerkki loisimisesta, maksa elämäni ja itse en anna mitään vastineeksi. Kuten joku täällä jo aiemmin vertasi, niin miksi nainen odottaa saavansa ruokansa ensimmäisillä treffeillä ilmaiseksi, sitä voi verrata siihen ensitreffien seksiodotuksiin. Tuskin teistä naisistakaan kovin moni lähtisi sinne treffeille, jos jo ennakkoon toinen kertoo odottavansa seksiä kanssanne, ajatelkaa asia myös toisin päin ja kertokaa ennen kentälle lähtöä, että odotatte saavanne ruuat ym. toisen kustantamana. Uskoisitteko monen olevan valmis viemään tämänkaltaista loista minnekään?

Tällä en tarkoita, että kaikki naiset olisivat tällaisia, mutta aika paljon heitä tuntuu olevan.

Mutta asiaan, eli niihin kauheimpiin treffeihin, huh!

Olimme tutustuneet hyvän aikaa netissä, juttu luisti ja molemmista tuntui, että meillä oli paljon yhteistä ja päätimme treffata livenä.

Etäisyyttä asuinpaikoillamme oli runsas 100 km. Tilasin itselleni sovittuna viikonloppuna hotellihuoneen hänen asuinpaikkakunnalta, sillä eihän sitä voi lähteä ns. tyhjän päälle ja uskoa saavansa yösijää ensitreffeiltä varmuudella.

Kun lopulta tapasimme hotellini aulassa oli yllätys todella suuri, niin kuin paikalle ilmestynyt treffinikin!! Nainen ei muistuttanut antamissaan kuvissa esiintynyttä naistä vähääkään, painoa oli ainakin kaksinverroin, päällään kauhtunut, kireä kesämekko, hiukset sekaisin ja kaiken kauheuden kruunasi kirjavat miesten löysät salihousut joiden punttien päälle oli vedetty urheilusukkien varret, jaloissa ne sellaiset reiälliset (muodikkaat) muovitossut ;).

Ihan kohteliaisuussyistä ohjasin tämän illan daamini pystytiskille yhdelle, kuullakseni hänen versionsa kusetuksestaan, jäi kuulematta.

Tyttöä ei kyllä voinut sanoa hiljaiseksi, päinvastoin, suu kävi kokoajan, ei niinkään puhumisesta vaan juoman ja tiskillä olleiden suolapähkönöiden vaikutuksesta. Jokainen suullinen jonka hän otti tuopistaan, imettiin sellaisellä junttimaisella ryystämisellä tuopista, että ei sitä voi edes kuvitella. Leuat jauhoivat samaan aikaan purukumia ja suolapähkinää suu auki, maiskutus oli aivan uskomatonta ja vastenmielistä kuunneltava, eikä se katseltavanakaan mitenkään mieltäylentävää ollut :)

Keskustelu välillämme jäi lähinnä muutamaan alkulauseeseen, joihin vastaukset olivat luokkaa, joo, juu, nii, et niin ku, niin ku, joo niin ku jne.

Tilanne oli suorastaan paskamainen, en edes vaivautunut juomaan oluttani loppuun hänen seurassaan vaan poistuin paikkakunnan iltaelämään, onnistuneeseen iltaelämään. Tästä asiasta voisin olla kiitollinen tapahtuneesta, en tälle naiselle jonka vuoksi ko. paikkakunnalle lähdin, vaan siitä, että tilanne johti toiseen...

Onpas 313:lla vastenmielisen ylimielinen tapa kertoa tarinaansa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:44"]

Onpas 313:lla vastenmielisen ylimielinen tapa kertoa tarinaansa.

[/quote]

Eli, 313:lla kävi flaksi jonkun muun naisen kanssa ja 314:n mielestä mies oli ylimielinen kun ei ylipainoinen, junttimaisesti käyttäytyvä treffiseura kelvannutkaan. Okei...

ÄÄÄÄK! Oikeastaan on ihan mukavaa olla sinkku.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 13:12"]

ÄÄÄÄK! Oikeastaan on ihan mukavaa olla sinkku.

[/quote]

Tai hyvässä parisuhteessa :)

Olen pari kertaa lähtenyt treffeille netissä tapaamieni tyyppien kanssa, kun juttu on luistanut muuten hyvin. Yksi esitteli itsensä akateemisena yksityisyrittäjänä, vaikutti itsevarmalta, asialliselta ja oli tosi hyvää juttuseuraa, kertoili jotain tekniikkahankinnoistaan ja siitä jotenkin jäi sellainen mielikuva, että tyyppi on hyvin toimeentuleva ja siisti. Kuvaa en tajunnut pyytää, kuvaus riitti. Kuvauksen perusteella mies oli noin 180 cm, vaalea ja komea. Aika geneeristä, mutta se riitti minulle.

Kun tavattiin, niin vastaan käveli noin 10cm kuvausta lyhyempi mies, jonka hiukset oli todella epäsiistit, hampaista osa puuttui ja osa oli muuten vain vinksallaan, päällä oli vaaleiksi pestyt, likaiset farkut, erään NFL-joukkueen fanitakki (sekin likainen) ja lenkkarit, joissa oli reikä. Ei sukkia.

Keskustelu sinänsä luisti edelleen ihan hyvin, mutta ei tullut mieleenkään, että sen kanssa olisi homma edennyt sen pidemmälle. Istuimme kahvilassa eri puolilla pöytää, kumpikin omalla "sohvalla". Yhdessä vaiheessa mies alkoi selittää salibandy-harrastuksestaan. Oli ollut edellisenä iltana kovat treenit ja on jalat vähän kipeinä yms. Hetken kuluttua mies siirtyikin mun viereeni istumaan ja kysyi, voisinko vähän hieroa siinä samalla sen reisiä, kun ne on niin kipeät.

En hieronut. Lähdin pois.

Myöhemmin mutkien kautta sain selville, että mies on myös älytön hamsteri. Koti on oikea jätevuori ja se troolaa chatteja etsien naisia, joista se voisi "kouluttaa palvelijan" siivoamaan kotiaan ja tarjoamaan muita palveluksia.

voijee. mulla on ollut hyviä treffejä mutta myös huonoja ja suurin osa näistä huonoista on ollut huonoja siksi että minulle on valehdeltu esim ulkonäkö tai puheliaisuus tjtn. minulla ei ole mitään tiettyä miesmakua mutta yksi hyväksipitämistäni luonteenpiirteistä on rehtiys. tai ehkä nämä ovat olleet mielestään rehtejä ja olleet kuvauksensa näköisiä tai mykkäpiru on ollut mielestään puhelias.

olisi mielenkiintoista kuulla olenko minä joskus ollut huono treffi :D

no yksi huono kuitenkin tähän:

juttelin netin kautta ja myöhemmin puhelimessa miehen kanssa joka oli miehekkäässä ammatissa ja muutenkin ihan tavis mukava äijä. hämmästelin kyllä vähän kun soitin hänelle niin puhelimeen vastasi joku toinen mies. hän asui asuntolassa eli opiskeli vielä... noh ei siinä mitään, hän sanoi tulevansa käymään kaupungissani ja kysyi onko minulla jotain tietyntyyppistä miesmakua. vastasin että ei ole, en tykkää vain tummahiuksisista tai vain treenatuista. hehheh kunhan ei ole hörökorvat. nojoo tällä miehellä ei ollut hörökorvat vaan ihan valtavat korvat. oikeasti. ne korvat vangitsi katseen. ne peitti koko päänpuolikkaan. hilpeää että olinkin valinnut juuri hörökorvat vitsinaiheekseni. ulkonäöstä viis, kunhan viihtyisin hänen seurassaan. puhelimessa tämä hiljaisen oloinen mies oli luonnossa täysin mykkä paitsi kun sai pari kaljaa niin jo alkoi juttu luistaa ja typerä juttu. argh. väsyin. ikävä kyllä olin luvannut hänelle yösijan koska busseja ei takaisin hänen opiskelukaupunkiinsa enää kulkenut. majoitin olohuoneeseen ja vähän hermoheikkona nukuin itse koko yön kuunnellen joka rapsausta. aamukahvilla tukala mykkäkoulumies oli palannut. ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa ei!