Kauheimmat treffit ikinä!!!

Tyyppi muistutti ulkonäöltään ja huonoine hampaineen lähinnä Uuno Turhapuroa. Hän yritti aina maksattaa minulla kaiken, saattoi istua jomman kumman luona ollessamme tuntikausia mykkänä katsellen crossfit-videoita ja kehua, kuinka seksikkäitä ne crossfit-äijät on. Otti myös puheeksi jonkun tuntemansa naisen ja kehuskeli minulle sen naisen kauneutta. Piti kamalaa mässytysääntä syödessään, haisi usein hielle ja yritti joskus suudella minua makkaran hajuisella suullaan. Kyseli minulta aamuisin, että milloin aion laittautua ja antoi muutenkin ymmärtää, ettei oikein pidä ulkonäöstäni laittautumattomana. 

Ja minä epätoivoinen tapailin tuota ilmestystä vaikka kuinka kauan. 

Kehtaakohan tätä ees kertoa... olin kerran kahvilla netissä tutustumaani miehen kanssa. Lähettämänsä valokuva ei vastannut todellisuutta ollenkaan, ei ikä, pituus eikä paino. Kaiken tämän vielä siedin, mutta poislähtiessä alkoi parkkipaikalla ehdottamaan seksiä. Kauiken huippu oli, kun alkoi kehumaan miten taitava hän on nuolemaan naista, ja esitteli taitojaa työntämällä kielensä ulos suusta ja lipomalla ilmaa kuin käärme. Hyi helvetti mä juoksin autolle ja kaasutin tieheni, jäi varmaan mustat viivat katuun.

Omat kauheimmat treffini muistan kyllä varmasti iäti - Ne olivat nimittäin ensimmäiset ja (nyt Sen Oikean löydyttyä) ilmeisesti viimeiset oikeat treffini.

Treffikutsun sain aivan puun takaa. Olin viettämässä mukavaa päivää puistossa istuskellen ystävieni kanssa, ja meitä oli siinä aikamoinen lauma naisia kälättämässä mistä nyt naiset yleensä keskenään kälättää. Tämä mies sitten jostakin purjehti keskelle sitä akkalaumaamme, ja tiedusteli josko mahdollisesti lähtisin kanssaan kahville?

Olin silloin naisiin päin, joten en todellakaan ollut kiinnostunut. Mies ei luovuttanut, vaan jankkasi jankkaamistaan.. Olisihan siitä jo pitänyt tietää. Kuitenkin, uteliaisuuspuuskissani suostuin. Ei se mikään hirviön näköinenkään ollut, ja mitäpä voisin menettää.

Menimme siitä sitten kahvilaan, ja kaikki oli ihan okei. Kunnes..

Kysyin keskustelun siivittämiseksi hänen kädessään olevasta erikoisesta tatuoinnista, symbolista, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Hän selitti sen olevan karkoite eräältä planeetalta kotoisin oleville olennoille, noin kaksimetrisille alieneille, kuten elokuvassa Avatar. Tässä vaiheessa tajusin että eihän se ihan täysillä käy.

Tätä seurasi pitkä ja yksityiskohtainen avautuminen siitä, kuinka häntä oltiin hyväksikäytetty lapsena.. Liittyi johonkin sammakkopeliin? Kertomuksen jälkeen hän alkoi kutsua minua universumin kuningattareksi, ja siveli käsivarttaan tiedustellen samalla, kiihotunko siitä.

Tämän jälkeen liukenin paikalta ilmoittamalla että minulla on asioita hoidettavana.

No, kului siinä pari päivää, kunnes sähköpostiini (en tiedä mistä se senkin onnistui saamaan, kun en edes numeroani luovuttanut) ilmestyi hänen tekemänsä kappale minusta! Sisällöstä sen verran, että siihen liittyivät muun muassa avaruusoliot ja minun ylijumaluuteni.

Että sellainen mies.

Marko kertoi ensimmäisillä treffeillämme tätinsä koiran anaalirauhasten tulehduksesta. Meinasi jäädä viimeisiksi treffeiksi Markon kanssa, mutta onneksi ei käynyt niin. :) Nyt ollaan naimisissa ja lapsiakin on. 

tapailin jonkuaikaa miestä, rekkakuskia. muutama viikko meni ihan ok, puhuimme siis lähinnä puhelimessa pitkän välimatkan takia. sitten alkoi se rekoista ja työstä jauhaminen josta en tietenkään ymmärrä mitään eikä varsinkaan kiinnosta! jaksoin sitä jonkunaikaa ja esitin kiinnostunutta ja aina tilaisuuden tullen vaihdoin puheenaihetta. yksi ilta olin erittäin väsynyt ja rekkajutut jatkui ja jatkui. päätin että antaapa herran puhua jos sitä asiaa on. en kuunnellut yhtään mistä puhui (rekoista ja töistä kuitenkin) vaan tein omia hommiani ja laitoin puhelimen kaiuttimen päälle. kertaakaan puhelun aikana en keskeyttänyt ukkoa vaan välillä saatoin ynähtää jotain että tiesi että olen langan päässä. ja kauanko tämä herra jaksoi.. noh, 3,5 TUNTIA puhui sitten yksinään. ja minä taisin siinä vaiheessa ilmoittaa että nyt menen nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 11:44"]

Onpas 313:lla vastenmielisen ylimielinen tapa kertoa tarinaansa.

[/quote]

Huikeeta. Kun mies kertoo surkeista treffeistä, jotka eivät eroa millään tavalla koko ketjun muusta kamasta, niin alapeukkuja satelee ja joku mäkättää miehen "ylimielisestä" suhtautumisesta valehtelevaan naiseen.

Kuvitteletteko oikeasti etteikö miehilläkin olisi huonoja treffikokemuksia naisista?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:40"]Huikeeta. Kun mies kertoo surkeista treffeistä, jotka eivät eroa millään tavalla koko ketjun muusta kamasta, niin alapeukkuja satelee ja joku mäkättää miehen "ylimielisestä" suhtautumisesta valehtelevaan naiseen.

Kuvitteletteko oikeasti etteikö miehilläkin olisi huonoja treffikokemuksia naisista?

[/quote]

Varmasti on ja ainakin minä haluaisin kuulla lisää miesten kokemuksia kauheista treffeistä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 19:40"]Huikeeta. Kun mies kertoo surkeista treffeistä, jotka eivät eroa millään tavalla koko ketjun muusta kamasta, niin alapeukkuja satelee ja joku mäkättää miehen "ylimielisestä" suhtautumisesta valehtelevaan naiseen.

Kuvitteletteko oikeasti etteikö miehilläkin olisi huonoja treffikokemuksia naisista?

[/quote]

Varmasti on ja ainakin minä haluaisin kuulla lisää miesten kokemuksia kauheista treffeistä.

[/quote]

Varmasti on, tähän yhdyn.

Mutta kukaan muu treffeistä kertonut ei ole ollut yhtä ylimielisen vastenmielinen kuin tuo kertoja ;-)

Nämä jutut on hauskoja, joten ne voi kertoa hauskasti. Tai sitten sellaisella asenteella, että nostaa itsensä epämiellyttävästi jalustalle.

313 kuuluu selkeästi jälkimmäiseen ryhmään.

-314-

Noin kuukauden seurustelun jälkeen kesällä sanoin poikaystävälle, että olisi kiva mennä linnanmäelle, mutta ei taida oikein rahat riittää itselläni, että jäänee seuraavalle kesälle. Tähän poikaystävä sitten kommentoi, että totta kai hän vie minut lintsille jne. Sitten sovittiin joku viikonloppu ja mukaan tuppautui ystäviämmekin. Siinä sitten jonotettiin lippuja/rannekkeita, kun poikaystävä valitteli, kuinka vähän rahaa hänellä oli ja jotenkin kävi ilmi, että ei hänen tarkoituksensa ollutkaan ostaa minulle sisäänpääsyä lintsille. Itselläni oli silloin vain pari kymppiä tilillä, joten en todellakaan olisi sisään päässyt. Siinä sitten sanoin poikaystävälle, että mulla on vaan pari kymppiä rahaa. Ihmetteli sitten, että mitenk ajattelin sisään päästä. En kehdannut siinä ruveta riitelemään, että hänhän lupasi "viedä" minut lintsille, joka ei tarkoita vain autokyytiä (olisinhan itse bussillakin sinne päässyt, daa!), vaan sitä, että maksaa sisäänpääsyn, joten sanoin vaan, että ajattelin, jos voisit sen verran lainata, että maksan takaisin ensi viikolla. Minkä sitten teinkin. Olin muutenkin aina ollut tosi tarkka, että mitä asioita uskaltaa olettaa, että poikaystävä maksaa. Mielestäni oli ihan selvää, että hän kustantaa, sillä enhän muutoin olisi edes lähtenyt. Eli jollei mies sano, että hän tarjoaa/maksaa/kustantaa tms. niin ei kannata olettaakaan, että mies maksaisi. Ärsyttävämpiä tilanteet ovat juuri silloin, jos rahavarat ovat täysin eri tasoa ja toinen haluaisi aina käydä baareissa ja viihteellä, mutta toisella ei ole rahaa tähän. Sitten toinen antaa ymmärtää yhtä sun toista, mutta tosi paikan tullen ei ole valmiina kuitenkaan maksamaan.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 18:44"]

tapailin jonkuaikaa miestä, rekkakuskia. muutama viikko meni ihan ok, puhuimme siis lähinnä puhelimessa pitkän välimatkan takia. sitten alkoi se rekoista ja työstä jauhaminen josta en tietenkään ymmärrä mitään eikä varsinkaan kiinnosta! jaksoin sitä jonkunaikaa ja esitin kiinnostunutta ja aina tilaisuuden tullen vaihdoin puheenaihetta. yksi ilta olin erittäin väsynyt ja rekkajutut jatkui ja jatkui. päätin että antaapa herran puhua jos sitä asiaa on. en kuunnellut yhtään mistä puhui (rekoista ja töistä kuitenkin) vaan tein omia hommiani ja laitoin puhelimen kaiuttimen päälle. kertaakaan puhelun aikana en keskeyttänyt ukkoa vaan välillä saatoin ynähtää jotain että tiesi että olen langan päässä. ja kauanko tämä herra jaksoi.. noh, 3,5 TUNTIA puhui sitten yksinään. ja minä taisin siinä vaiheessa ilmoittaa että nyt menen nukkumaan.

[/quote]

No ei nyt sentään. Kuinkahan iso osa näistä "hauskoista" stooreista on tosia... ehkä 20%?

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 21:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 18:44"]

tapailin jonkuaikaa miestä, rekkakuskia. muutama viikko meni ihan ok, puhuimme siis lähinnä puhelimessa pitkän välimatkan takia. sitten alkoi se rekoista ja työstä jauhaminen josta en tietenkään ymmärrä mitään eikä varsinkaan kiinnosta! jaksoin sitä jonkunaikaa ja esitin kiinnostunutta ja aina tilaisuuden tullen vaihdoin puheenaihetta. yksi ilta olin erittäin väsynyt ja rekkajutut jatkui ja jatkui. päätin että antaapa herran puhua jos sitä asiaa on. en kuunnellut yhtään mistä puhui (rekoista ja töistä kuitenkin) vaan tein omia hommiani ja laitoin puhelimen kaiuttimen päälle. kertaakaan puhelun aikana en keskeyttänyt ukkoa vaan välillä saatoin ynähtää jotain että tiesi että olen langan päässä. ja kauanko tämä herra jaksoi.. noh, 3,5 TUNTIA puhui sitten yksinään. ja minä taisin siinä vaiheessa ilmoittaa että nyt menen nukkumaan.

[/quote]

No ei nyt sentään. Kuinkahan iso osa näistä "hauskoista" stooreista on tosia... ehkä 20%?

[/quote]

voih, valitettavasti tämä on ihan tosi. meidän puhelut kesti muutenkin yleensä monta monituista tuntia. joskus harvoin kun muusta aiheesta keskustelimme juttua myös tuli. ja täytyy myöntää että hänen kehuskelut minusta lämmittivät sen verran että niitä rekkajuttuja siihen tiettyyn pisteeseen jaksoikin. kyllähän tuo uskomattomalta kuulostaa, mutta arvatkaa vain oliko minun olokin aika uskomaton jo pelkästään puolen tunnin yksinpuhelun kohdalla.

UP

Joskus 16-vuotiaana tapasin TV-chatin kautta vuotta vanhemman pojan, jonka kanssa viestiteltiin hetki ja päätettiin sitten tavata. Olin nähnyt hänestä yhden tosi epäselvän kasvokuvan, mutta ajattelin, ettei hän mikään susiruma voi olla. Oli talvi ja kova pakkanen. Odotin jätkää sopimassamme treffipaikassa lähes puoli tuntia ja juuri kun olin lähdössä, paikalle hiihti treffiseuralaiseni. Hän oli tietysti ihan eri näköinen kuin olin kuvitellut: Epäsiisti amisviiksinen laiha nörtti. Huomautin myöhästymisestä hänelle pahastuneena ja jätkä mutisi jotakin anteeksipyynnön suuntaista. No, menimme sitten kahvilaan istumaan. Yritin avata keskustelua kyselemällä hänen elämästään jotakin, mutta jätkä vain mutisi tai oli vaiti. Hän tuijotti vuorotellen seiniä, lattiaa ja kattoa. Keskustelusta ei tullut mitään. Kyllästyin ja totesin, että eiköhän tämä ollut tässä. Puoli tuntia tämän jälkeen jätkältä tuli tekstari: "Onks teillä ketään himassa? Voisin tulla vetäseen sua."

Toinen huono kokemus oli viime vuonna. Tapasin netissä miehen, jonka kanssa juttelin pari viikkoa ennen kuin tapasimme. Hän vaikutti ehkä vähän pinnalliselta jo netissä, mutta ajattelin, etten halua tuomita etukäteen. No, olisi ehkä pitänyt tuomita. Menimme kahville ja mies puhui koko ajan itsestään, töistään ja menestyksestään. Sitten hän alkoi puhua menestyneestä exästään, joka oli kuulemma malli. Jossakin vaiheessa mies kysyi, olinko minä ikinä ollut kiinnostunut mallintöistä. Vastasin, että en. Mies totesi tähän: "No, en mä toisaalta ihmettele, koska sulla on noin hoikaksi naiseksi tosi paksut reidet. Mun exällähän siis ei ollut, se oli tosi solakka..." En meinannut ensin uskoa kuulemaani ja sitten alkoi naurattaa. Sanoin, että harrastan aktiivisesti kuntosaliharjoittelua ja reiteni tulevat kyykkäyksen ansiosta vain kasvamaan, joten taitaa se malliura jäädä. Mies tähän vielä sopersi, että hän ei pidä isoista reisistä, vaikka muuten olenkin ihan nätti. Treffit päättyivät siihen. Mies olisi halunnut nähdä uudestaan, minä en.

Ihanan kamalia juttuja! Mun suosikki on se "paskahuora" tyyppi, nauroin aaneen!

Mutta oikeasti naiset, lukuunottamatta opiskelijateineja kukaan kunnllinen mies ei anna naisen maksaa puolta laskusta treffeilla, saati koko laskua! Itse en voisi kuvitellakaan edes harkitsevani uudelleen tapaamista miehen kanssa joka ei tarjoa kahveja/juomia/ruokia ensimmaisilla treffeilla!! Jos mies ei ole valmis panostamaan sen vertaa sinuun, mita hanelta voi jatkossakaan odottaa?!

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 20:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 03:20"]

Ihanan kamalia juttuja! Mun suosikki on se "paskahuora" tyyppi, nauroin aaneen!

Mutta oikeasti naiset, lukuunottamatta opiskelijateineja kukaan kunnllinen mies ei anna naisen maksaa puolta laskusta treffeilla, saati koko laskua! Itse en voisi kuvitellakaan edes harkitsevani uudelleen tapaamista miehen kanssa joka ei tarjoa kahveja/juomia/ruokia ensimmaisilla treffeilla!! Jos mies ei ole valmis panostamaan sen vertaa sinuun, mita hanelta voi jatkossakaan odottaa?!

[/quote]

Mitä häneltä voi odottaa jatkossakaan, hyvä kysymys. Esitä sama kysymys itsellesi toisinpäin, mitä sinulta ja muilta samanlaisilta voisi odottaa jatkossa? Samaa siipeilyä loppuun asti. Yhdessä ollessa on aivan luonnollista kustantaa toisen ruokailut ym., tässäkin molemmin puolisesti, mutta jos alkumetreiltä asti asenne on siipeily niin ei toimi ei!!

Mikä ihmeellinen herrasmiehen merkki se on maksaa ensitreffien kustannukset? Silloin vasta tutustutaan toiseen, siipeilijöille ei oman elämän kustantaminen maita, sääliksi käy niitä hiirulaismiehiä jotka maksavat teidän elämänne ja mitä he oikeasti teiltä saavat?

[/quote]

Samaa mieltä. Mieluummin vaikka yksin, kuin jonkun siipeilijän kupattavana. Nimim. kerran itsekin siipeilijään haksahtanut.

[/quote]

Mun mielestä kyse ei ole siipeilystä naisen puolelta vaan moukkamaisuudesta miehen puolelta, jos ei tarjoudu maksamaan myös treffikumppanin osuutta. Mitä syömään viemiestä se on jos ei kuintekaan tarjota? (Sama tietenkin toimii myös jos nainen vie miehen syömään.) Pidän sitä vain kohteliaana ja romanttisena kun mies maksaa. Samoin pidän romanttisena, että mies kertoo koko tilauksen tarjoilijalle ja valitsee viinin jne. Kyse ei siis ole rahasta, kyllä minulla on varaa maksaa ruokani ja toisenkin ruoka jos se siitä on kiinni.

Kyse on toisen huomioimisesta, kohteliaisuudesta, halusta tehdä vaikutus ja halusta tarjota ateria treffekumppanilleen. Jos mies ei maksaisi ruokaani olettaisin meidän olevan syömässä kaveripohjalta enkä näe mitään syytä miksi minun pitäisi antaa miehelle jotain jos hänkään ei minulle.

Palsamies tuskin tätä ymmärtää, tuntuvat olevan hieman vinoon kasvaneita. Onneks maailma on kuintekin täynnä oikeita miehiä joille on kunnia olla herrasmies.

Ihan uskomattomia juttuja tällä.Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että jos mies pyytää treffeille niin hän myös maksaa kaiken ja se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi korvata se "luonnossa". Enkä kyllä ole ikinä korvannutkaan. Olen ollut lukuisilla treffeillä (no muutaman kymmenen ERI miehen kanssa) ja ei ikinä ole mitään tuollaista sattunut. Jotkut on kyllä pyrkineet "lääppimään" mutta ei kumminkaan väkisin, kun olen ilmoittanut että ei onnistu. Jos joku yrittää ekojen treffien jälkeen lääppiä niin siihen se sitten jääkin, seuraavia ei tule. Oikeastaan omat huonoimmat kokemukset on olleet ne, kun kaveri on ollut niin itseään täynnä että homma on siksi jäänyt yhteen kertaan. Jos ei muuta puheen aighetta löydy kun auto, työ ja omaisuus niin saapi olla minun puolesta rauhassa

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:36"]

Lisäksi, onko moukkamaisempaa pukeutumista treffeille kuin salihousut, sukanvarret pingotettu punttien päälle ja crocksit?

313

[/quote]

Niin, jos treffikaveri on mies, niin sitten saa haukkua ne salihousut ja crocsit, likaiset vaatteet ja huonot hampaat.

Mutta jos vastaavanlainen tapaus onkin nainen, asian kertoja on ylimielinen?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2011 klo 09:25"]

Työpaikallani kävi asiakkaan mies, joka oli söpö ja tosi mukava, ja kovin kiinnostunut minusta. Aikamme (monta kertaa) juteltuamme lähdin tyypin kanssa lasilliselle. Ehdimme istua baarissa noin 5 min, kun tämän "mukavan pojan" jutut muuttuivat todella omituisiksi. Oli ollut mm. muukalaislegioonassa ym. täysin epäuskottavaa.

Treffeiltä selvittyäni ajattelin tehdä klassiset eli vältellä. Tyyppi ei kuitenkaan tajunnut vihjettä vaan soitteli soittamasta päästyään. Lopulta sanoin ystävällisesti että tästä ei varmaan tule mitään. Ja silloin se riemu vasta repesi; mies alkoi puhua todella ikävästi ja uhkailla (tyyliin tiedän missä asut...). Jouduin lopulta pyytämään apua miehen kavereilta, jotka onneksi kävivät myös asiakkaana työpaikallani. Eivät ensin meinanneet uskoa, mutta onneksi lopulta uskoivat ja silloin jo pitkään jatkunut häirintä, jonka vuoksi olin todella peloissani, loppui siihen. Äijä oli ilmeisesti saanut kavereiltaan "sakinhivutusta", koska en nähnyt tyyppiä enää koskaan.

Pari vuotta sitten näin tämän miehen sattumalta. Hän oli liikkeellä nuoren tytön kanssa. Hetken mietin, pitäisikö mennä varoittamaan tyttöä mutta sitten jänistin. Jospa mies oli vaikka saanut lääkityksensä kuntoon.

[/quote]

Apua, kuulostaa pelottavan tutulta :O Samanlainen tapaus soitteli usein humalassa itkien, että hänen kummityttönsä on kuollut (kolmannen kuolemiskerran jälkeen tuskastuin täysin ja napautin sanoa jotain...) :O
Lopulta pääsin hänestä eroon, kun hän pätkäytti lyödä minua ja nostin siitä oikeusjutun. Myöhemmin hän oli jututtanut tuttuani baarissa ja sanonut hälle että enkös minä asukin siinä lähellä nykyään jne... :O

En oikein ole koskaan tajunnut tuota treffikulttuuria, että miehen pitäisi maksaa naisen syömiset/juomiset. Kun tässäkin ketjussa se tuntuu olevan yksi suuri synti, ettei mies maksanut naisen menoja.

Itse vaan olen aina ajatellut, että olen aikuinen työssäkäyvä nainen, niin miksi kenelläkään pitäisi olla mitään velvoitteita maksaa mitään minulle? Kivahan se treffaillessa oli jos joku näin teki, mutta en tosiaan vetänyt hernettä nenään jos näin ei tehty.

Itse tapasimme miehen kanssa silloin kun hän oli juuri jäänyt työttömäksi ja rahat tämän takia tiukilla. Mutta miksi se sitten olisikaan haitannut, minähän etsin poikaystävää enkä elättäjää. Myöhemmin sitten työllistyi, nyt saman katon alla jo muutamia vuosia oltu.

Jos tiedän, että mies ei ole työtön/opiskelija tms, niin haluan sen verran käytöstapoja, että tarjoutuu maksamaan mun ruoan. Varsinkin, kun luultavasti ollaan syömässä miehen kutsusta.

Mä haluan itselleni sivistyneen ja hyväkäytöksisen miehen ja tuossa on yksi asia, josta näkee onko hän sitä vai ei. 

Toki näkee myös siitä, avaako naiselle oven, istuuko hattu päässä sisällä...

Ja kyllä, jos mä pyydän miehen syömään, niin tarjoudun maksamaan. Ja mikäli nämä ruokatreffit sujuvat, kerron myös, että seuraavalla kerralla minä maksan. Ja maksan myös. Kyse ei ole rahasta, kyse on käytöstavoista ja mä olen niin vanhanaikainen, että haluan niitä edelleen.

Mä muuten niiaan kiittäessäni, mutta en sentään vaadi miestä pokkaamaan vaikka kieltämättä se onkin viehättävää ja herättää heti jo kiinnostusta ;-)