Kaksplussan juttu lastensuojelun ongelmaperheestä

että kun ette muuta keksineet niin rupeatte mua syyttää et en halua tuota 2v lasta meille.. No hyvä et te tiedätte paremmin meiän jutut ja mun ajatukset ku minä ite!!! Ja kiitos on mut ennenkin hulluks titeerattu et ei haittaa... Ja mitä se teille kuuluu paskan vertaa mimmosen miehen mä itelleni otan!! Onneks teiän muiden miehet on täydellisiä, onhan se tältäkin palstalta monet kerrat luettu :) Ja on munkin lapset kahden eri miehen kans tehty plus nyt nää kaks nykyisen mieheni kanssa, mut antaa haukkujen vaan lentää teiltä itse täydellisyyksiltä! Katsotaan sitten kun tulee aika että kaikkien pahat teot julistetaan kuin moni teistä on ollut itse Jumalia ilman minkäännäköistä virhettä!!!

Kukaan meistä ei ole mikään jumala. Oliko molemmat teidän yhteisistä lapsista vahinkoja, vai ihanko tosissaan ajattelitte että on hyvä idea hankkia tähän väliin kaksi lasta minimaalisella ikäerolla. Kerrot että et halua revitellä teidän asioita ja jaksa selitellä meille, mutta miksi tämä teidän perheen tilanne on lehdessä sitten? Voisitko edes meitä rauhoittaaksesi sanoa että teillä on tarkoitus edes tulevaisuudessa saada se 2-vuotias kotiin, ettekä aio hankkia lisää lapsia?

väliin,



ainoat vaihtoehdot ei ole se että hylkää lapsensa lastenkotiin ja se että on itse jumala ilman minkäännäköistä virhettä

siksi laitoimme lehteen että ehkäpä joku siitä hyötyy ja olemmekin saaneet TODELLA paljon POSITIIVISTA palautetta. Ja kyllä nämä kaksi olivat aivan suunnitellut lapset, entä sitten?? Ja kaksi vuotiaan on tarkoitus palata oman äitinsä luo. Ja tuohon en kyllä valitettavasti pysty varmaa vastausta hankimmeko joskus lisää lapsia eikä se kyllä pitäisi kellekkään kyllä kuulua ainakaan teille palstalaisille.....

totta kai äidilläkin on vastuu, mutta jos se ei sitä kanna, niin normaali, terve isä kantaa. Normi miehen sydän olisi vereslihalla, jos oma lapsi olisi lastenkodissa. Mutta paskasti menee muutenkin, kun sitä lasta ei sieltä kukaan muukaan halua. Itse olen niin onnellisessa asemassa lapseni kanssa, että sille löytyisi rakastavia huoltajia ainakin neljästä perheestä, vaikka meille vanhemmille jotakin sattuisikin.

saanut (onneksi, hieno juttu!) asiansa kuntoon saada myös viranomaiset uskomaan siihen? Eli onko esim. omien lasten saamisessa takaisin teidän kotiin ollut vastahankaa? Oletteko jotenkin tehotarkkailussa? En ole lukenut tuota Kaksplussan juttua, mutta mietin vain, että vaikka ihminen miten saisi elämänsä muuttumaan parempaan, on ehkä vaikea päästä irti siitä entisen elämän aiheuttamasta "leimasta"?

Kyllä on vaikeaa olla ihmisten ja varsinkin sossujen silmissä "normaali". Eli kyllähän aina kaikki tuijottaa sinne menneeseen.. Onneksi meillä on nyt asianajaja joka hoitaa tuon vanhemman tyttömme kotiutus asiaa :) nuorempi tyttö siten kotiin kunhan ensin on saatu tuo vanhempi :)meidän nuoremmat lapset eivät ole sossujen tarkkailun alla koska ovat todenneet että ei ole mitään huolta heistä....

Että hienoa sitten, jos olette tuollaisen tilanteen itse valinneet, toivotan onnea ja jaksamista jatkossa!

siksi laitoimme lehteen että ehkäpä joku siitä hyötyy ja olemmekin saaneet TODELLA paljon POSITIIVISTA palautetta. Ja kyllä nämä kaksi olivat aivan suunnitellut lapset, entä sitten?? Ja kaksi vuotiaan on tarkoitus palata oman äitinsä luo. Ja tuohon en kyllä valitettavasti pysty varmaa vastausta hankimmeko joskus lisää lapsia eikä se kyllä pitäisi kellekkään kyllä kuulua ainakaan teille palstalaisille.....

uusi juttu lehteen josta saisi lukea positiivisia asioita perheestänne.

puhutaan kuinka menneisyydessä asiat oli huonommin ja sitten elämä muuttui ja nyt näitten nykyisin kotona olevien lasten kanssa ei ole mitään huolta eikä menneisyyden takia saisi tuomita, jokainenhan voi muuttua jne.



Tämä olisi jotenkin ymmärrettävämpää, jos tämä lastenkodissa oleva lapsi olisi vaikka 12-vuotias. Mutta tällä lapsella johon ei ole rankan menneisyyden vuoksi kyetty luomaan suhdetta on ikäeroa näihin onnellisen nykyelämän lapsiin vain muutama hassu kuukausi niin vähän oudolta tuntuu.

puhutaan kuinka menneisyydessä asiat oli huonommin ja sitten elämä muuttui ja nyt näitten nykyisin kotona olevien lasten kanssa ei ole mitään huolta eikä menneisyyden takia saisi tuomita, jokainenhan voi muuttua jne. Tämä olisi jotenkin ymmärrettävämpää, jos tämä lastenkodissa oleva lapsi olisi vaikka 12-vuotias. Mutta tällä lapsella johon ei ole rankan menneisyyden vuoksi kyetty luomaan suhdetta on ikäeroa näihin onnellisen nykyelämän lapsiin vain muutama hassu kuukausi niin vähän oudolta tuntuu.

puolen vuoden ikäero ja asiat ovat jo aivan toisin. Mikä se ihme on joka on tuossa ajassa tapahtunut. Ja nyt nuorin on 5kk(?), eli arki iskee päälle puolen vuoden sisällä.

jättää pieni 2-vuotias lastenkotiin vain siksi kun sitä ei EI HALUTA, sehän se oikea syy on. Hyi helvetti, mitä touhua. Ja tuollaiset ne senkun lisääntyy.

aika kummallista et mollaatte täysin siemauksin mun miestä, miksi ette tuota hänen entistä vaimoa? ärsyttävää niinkuin kaikki ois mun miehen syytä ja vikaa!!

sisarustensa seuraksi. Äidiltä taas on lapsi otettuhuostaan, joten hänelle ei ilmeisesti ole asiat kunnossa että hän voisi ottaa lapsen kotiin. Ei asiat siis oikeasti ole teilläkään kunnossa jos että voi ottaa lasta kotiin sisarustensa luokse!

minun mieheni niin saisi sanoa jos haluaisi... Minulle nyt tämä meidän perhe on tämä mikä meillä on nyt ja jos hän haluaa ottaa pojan meille asumaan en vastaan pistä! Minulle on ydin perhe tämä tässä ja nyt... Eli jos mies haluaa saa pojan meille ottaa en ole tietääkseni missään viestissäni sanonut että hyljeksin tuota poikaa vai olenko?? Ja jos mieheni olisi sanonut että tyttöjä ei meille oteta ei olisi myöskään otettu....

Ihanaa, että olette saaneet elämänne kuntoon. Ihmettelen kuitenkin sitä, että lapset eivät ole etusijalla "uudessa" elämässäsi, kuten viestissäsi kirjoitat. Siis sinun tyttösi eivät tulisi asumaan kotiin, äitinsä luokse, jos miehesi sitä vastustaisi?! Parisuhde on toki tärkeää, mutta kyllä lapsi menee ainakin omassa elämässäni etusijalle.

että meillä on 1 ½v ja 5kk lapsi kotona olisi kolme noin pientä luultavasti (valitettavasti) liikaa meidän voimavaroille joten olemme parhaaksi nähneet että emme ota tätä 2v kotiin. Olemme siinä kohtaa itsekkäitä että haluamme pitää nyt nämä kotona olevat ettei sitten käy niin että voimat loppuu ja kohta kaikki ovat huostassa.....

Että olisitte pystyneet huolehtimaan myös siitä 2 vuotiaasta?

että meillä on 1 ½v ja 5kk lapsi kotona olisi kolme noin pientä luultavasti (valitettavasti) liikaa meidän voimavaroille joten olemme parhaaksi nähneet että emme ota tätä 2v kotiin. Olemme siinä kohtaa itsekkäitä että haluamme pitää nyt nämä kotona olevat ettei sitten käy niin että voimat loppuu ja kohta kaikki ovat huostassa.....

Että olisitte pystyneet huolehtimaan myös siitä 2 vuotiaasta?

että saa/joutuu hoitamaan sen miehen entistä lasta?

mutta Veetiä ei ole olemassakaan, saimme sen selville kun yritimme häntä löytää!! Eli miestäni oli kusetettu monet vuodet!! Eli tälläisiä myös naiset osaavat olla!!!

Kenet hän on sitten tunnustanut lapsekseen? Ensin lapsen pitää olla syntynyt ennen kuin voi tunnustaa hänet omakseen?

Miehen, ja naisenkin, tulisi lapsia tehdessään miettiä onko hänellä jo valmiiksi enemmän lapsia kuin hän pystyy ja jaksaa hoitaa.

Jos se ei kumppanille sovi niin kumppani on vapaa tekemään lapsia jonkun toisen kanssa, jolle niitä vielä mahtuu lisää.

Ihan perusasia mielestäni.

Miks se naisen pitäis olla tekemättä omia lapsia sen takia että saa/joutuu hoitamaan sen miehen entistä lasta?

Hyvä että juttu herättää näinkin paljon keskustelua ja näinhän se on että aina kun puhutaan oli se sitten hyvää tai huonoa niin on noteerattu, mä ite huolestuisin enemmän jos ei keskustelua syntyis. Paljo täälläkin on tietämättömyyttö ja myös suoraa tuomitsemista vaikka ei asioista oikeasti tiedetä ja ei ole vielä ainakaan kyseisillä henkilöillä tarpeeksi elämän kokemusta, ensin pitäs tutkia ennen kuin hutkii mutta kuten sanoin hyvä että herättää keskustelua. Selvennyksenä tuohon 2v tai nyt 2,5v poikaan.. Hain jo erotessa huoltajuutta mutta käräjäoikeus määräsi silloin valvotut tapaamiset mulle joita ei aiemmin ollut, vaikka elämäni oli mennyt vain eteenpäin ja päätöksessä luki että pekkarisen menneisyyden vuoksi päätös oli tällainen ja sen jälkeen on aika turhaa hakea huoltajuutta.. selvennyksenä että olen päässyt siviiliin tammikuussa-08. Mutta se kiinnostais kuulla että kuinka kauan teidän mielestä ihmisen pitää olla elänyt toisenlaista elämää ennenkuin uskotte että ihminen on muuttunut? Täällä näyttää olevan paljon näitä superäitejä(kyllä minä ainakin jos minun lapseni ja pla pla) mutta voitteko väittää olevanne täydellisiä? Me ollaan annettu kasvot ja myönnetty vaikeudet, te jäätte vaan vaikeroimaan kotiin ja edelleen piilotatte ongelmanne ja sit tuotte sitä kiukkua ja valitusta täällä esille.

että molemmat vanhemmat ovat täysin vastuussa jälkikasvustaan. Jos vaan toisella vanhemmalla on resursseja hoitaa lapsia, niin se vanhempi sitten hoitaa ne kokonaan. Ei siinä vieritetä omaa vastuuta toiselle ja sanota, että jos ei sekään, niin en minäkään. Se, minkä minä ja ehkä joku muukin tässä keskustelussa kokee kummallisena, on että perheessä on ilmiselvästi halua ja mahdollisuus huolehtia lapsista, mutta jostain syystä ei juuri tästä lapsesta. Eihän se asia muuksi muutu hokemalla sitä, että lapsen äitikään ei pikkuisesta huolehdi. Ei ainakaan minun järkeni mukaan. Sitä suuremmalla syyllähän isän perheen pitäisi astua esiin ja kantaa vastuunsa.

Mutta just tätähän se on näissä uusperheissä, se toisen lapsi ei ole oma, eikä häntä sellaiseksi mielletä. Törkeätä. Voi pikkuinen poika-rukka. Kunpa hän löytäisi hyvän ja vahvan adoptioperheen, ja löytäisi itsestään tarpeeksi voimia (aika paljon saa olla, että tästä yli pääsee!), että kääntäisi tämän kokemuksen voimavaraksi ja alkaisi auttaa muita hädässä olevia / vailla rakkautta olevia lapsia.

Paha olo synnyttää lisää pahaa oloa. Ei tarvitse ihmetellä yhtään, mistä näitä pahoinvoivia nuoria ja lapsia oikein tulee - niitä tulee juuri tälläisistä perhemalleista ja kuvioista. Surullista on, kun aikuiset ihmiset eivät tiedosta tätä.

Hyvä että juttu herättää näinkin paljon keskustelua ja näinhän se on että aina kun puhutaan oli se sitten hyvää tai huonoa niin on noteerattu, mä ite huolestuisin enemmän jos ei keskustelua syntyis. Paljo täälläkin on tietämättömyyttö ja myös suoraa tuomitsemista vaikka ei asioista oikeasti tiedetä ja ei ole vielä ainakaan kyseisillä henkilöillä tarpeeksi elämän kokemusta, ensin pitäs tutkia ennen kuin hutkii mutta kuten sanoin hyvä että herättää keskustelua. Selvennyksenä tuohon 2v tai nyt 2,5v poikaan.. Hain jo erotessa huoltajuutta mutta käräjäoikeus määräsi silloin valvotut tapaamiset mulle joita ei aiemmin ollut, vaikka elämäni oli mennyt vain eteenpäin ja päätöksessä luki että pekkarisen menneisyyden vuoksi päätös oli tällainen ja sen jälkeen on aika turhaa hakea huoltajuutta.. selvennyksenä että olen päässyt siviiliin tammikuussa-08. Mutta se kiinnostais kuulla että kuinka kauan teidän mielestä ihmisen pitää olla elänyt toisenlaista elämää ennenkuin uskotte että ihminen on muuttunut? Täällä näyttää olevan paljon näitä superäitejä(kyllä minä ainakin jos minun lapseni ja pla pla) mutta voitteko väittää olevanne täydellisiä? Me ollaan annettu kasvot ja myönnetty vaikeudet, te jäätte vaan vaikeroimaan kotiin ja edelleen piilotatte ongelmanne ja sit tuotte sitä kiukkua ja valitusta täällä esille.

Jos elämäsi on nyt muuttunut ja olette todella tavannut lasta lastenkodissa, niin kuin jossakin kohdassa, niin ihmiset on varmasti nähneet että olet kykenevä huolehtimaan hänestä niin kuin nuoremmistakin lapsestasi?

että kun ette muuta keksineet niin rupeatte mua syyttää et en halua tuota 2v lasta meille.. No hyvä et te tiedätte paremmin meiän jutut ja mun ajatukset ku minä ite!!! Ja kiitos on mut ennenkin hulluks titeerattu et ei haittaa... Ja mitä se teille kuuluu paskan vertaa mimmosen miehen mä itelleni otan!! Onneks teiän muiden miehet on täydellisiä, onhan se tältäkin palstalta monet kerrat luettu :) Ja on munkin lapset kahden eri miehen kans tehty plus nyt nää kaks nykyisen mieheni kanssa, mut antaa haukkujen vaan lentää teiltä itse täydellisyyksiltä! Katsotaan sitten kun tulee aika että kaikkien pahat teot julistetaan kuin moni teistä on ollut itse Jumalia ilman minkäännäköistä virhettä!!!

On ihan oma valinta kertoa elämästään ja valinnoistaan julkisesti. Silloin kannattaa varautua myös siihen, että ihmiset saattavat kritisoida ja kyseenalaistaa asioita. Pelkän lehtijutun tai tämän avauksen perusteella eivät lukijat tietenkään voi tietää kaikkia taustoja mutta ymmärrän hyvin miksi ihmisiä harmittaa/huolestuttaa 2v:n "kohtalo" ja miksi ihmiset ihmettevät kiirettä "uusien" vauvojen tekoon. Olen itsekin sitä mieltä, ettei lapsi ole ensimmäinen asia mikä tuoreessa parisuhteessa tarvitaan - ja mielestäni ne olemassa olevat lapset hoidetaan ensin ja vasta sen jälkeen "tehdään" lisää, jos edellisten kanssa pärjätään... Uskoontuleminen ei vielä tee ihmisestä parempaa tai elämästä helpompaa; ongelmat voivat edelleen olla ihan samoja, arki yhtä haasteellista ja oma terveys voi reistailla.

Kritiikistä ei pidä vetää herneitä nenään ja alentua samalle tasolle... Toivottavasti kaikki sujuu kuten olette suunnitelleet ja että varsinkin kaikki lapsenne saisivat elää onnellisessa ja turvallisessa perheessä.

t. suurperheen äiti (lapset 3kk, 1v5kk, 2v10kk, kaksoset 4,5v, 6v ja 7v)