Miten musta tuntuu, että pienikokoiset naiset pitävän itseään parempina?

No mitähä vittua nyt taas

Tässä reilun kolmenkymmenen elinvuoteni aikana olen tullut todenneeksi sellaisen seikan että pituuden perusteella toisia ihmisiä arvostelevat ja arvottavat ihmiset on yleensä pinnallisia ja henkisesti tosi epäkypsiä. Kun taas sellaiset jotka ei toisten pituuksista välitä eikä puhu eikä pituuden perusteella ihmisiä arvota on yleensä henkisesti varsin kypsiä. Ihmisten pituudella ei siis ole mulle mitään väliä, mutta siitä puhumisella on, välttelen niitä jotka alkaa arvostelemaan jonkun pituutta.... Ja ei, en ole itse pätkä tai pitkä, vaan täysin keskimittainen.

Olen pitkään asiaa tutkittuani tullut tulokseen, että kyseessä on jokin lapsuuden trauma. Itse olen aina halunnut olla lyhyempi, vaikken ole mitenkään erityisen pitkä (170cm). Tämä juontaa lapsuuteen, kun olin aina luokkani pisimpiä, kehityin murrosikäiseksi nopeammin kuin ne lyhyet tytöt, jotka olivat sopivamman pituisia vielä kehittymättömiin poikiin nähden, ja näin ollen suositumpia heidän keskuudessaan. Tämä saattaa näin aikuisen näkökulmasta vaikuttaa mitättömältä ja pinnalliselta seikalta, mutta merkitsi paljon teinitytön itsetunnolle. Sitä oppi syyttämään pituuttaan ongelmista ("jos olisin lyhyt ja söpö kuten henkilö x luokallani, ihastukseni pitäisi minusta varmasti"). Olo oli iso ja kömpelö pienempien samanikäisten rinnalla. Sitten kun kotonakin jaksettiin vielä aina hämmästellä miten tyttö kasvaa niin nopeasti ja on jo 12-vuotiaana äitiään paljon pidempi! (Äiti 162cm.) "Iso tyttö", tuollainen tekee pahaa kuulla pitkälle teinille.

Tosin sama toimii myös toisinpäin. Ne lyhyet joille on aina huomauteltu lapsena lyhyydestä, tuntevat aikuisenakin olonsa pieneksi ja lapsemmaksi kuin muut. Se jää päälle. Ainakin mitä olen omasta lähipiiristäni huomannut. Valitaan liikkatunnilla viimeisenä kun on niin pieni ja heikko tai vertaillaan sukulaisten/tuttavien lapsiin että voi kun Hilda on jo 10 senttiä pitempi kuin Annukka vaikka Hilda on kahta vuotta nuorempi!

Molemmissa tapauksissa tilanne saattaa johtaa siihen, että vanhempana kokee tarvetta vakuuttaa muut ihmiset, tai ehkä itsensä, siitä että kyllä olen hyvänpituinen, en ole liian lyhyt tai pitkä, ja olen kyllä tyytyväinen pituuteeni vaikka te muut sanoisitte mitä! Pituus kun on semmoinen asia, johon ei voi itse juurikaan vaikuttaa.

Mun mielestä koolla ei oo mitään väliä :) ja kai ne pikkuset on kateellisia ku ei oo tarpeeks pitkiä omasta mielestään, niitä kai ärsyttää ku jokku on pitkiä ja ite lyhempiä ja ne yrittää jotenki korostaa sitä ja antaa itestään paremman vaikutelman

Mun mielestä koolla ei oo mitään väliä :) ja kai ne pikkuset on kateellisia ku ei oo tarpeeks pitkiä omasta mielestään, niitä kai ärsyttää ku jokku on pitkiä ja ite lyhempiä ja ne yrittää jotenki korostaa sitä ja antaa itestään paremman vaikutelman

Helppo elämä? Ja tämä aihe: suosittu.

Varmaan johtuu siitä, että ap ei ole kovinkaan huumorintajuinen ja ottaa meidän alemmuuskompleksissa heitetyn itseironiamme tosissaan. Käytän itsestäni sanoja hukkapätkä yms. mutta ei niiden ole tarkoitus korostaa, vaan taustalla se, että pitempi olisi kiva olla, mutta kun ei mitään voi, heitetään asiasta sitten vitsiä. 

Mä olisin mielelläni sen verran pitempi, että kaupasta löytäisi vähän enemmän ettei tarvitsisi hihoja ja lahkeita aina lyhentää. 

Ehkä jossain määrin itseään joutuu tuomaan esille, sillä olen todella usein saanut sellaista suhtautumista, kuin olisin joku lapsi tai muuten ymmärtämätön. Mulle jopa itseni ikäiset aikuiset miehet joskus puhuvat lässyttäen ja tässä tapauksessa mä saatan sanoa, että on mulla aivot päässä vaikka ne matalalla ovatkin. Olen miesvaltaisella alalla, missä uskottavuutta on tuotava esiin kaikin keinoin, sillä työn tulos ei yksin naisella yksin riitä, ennen kuin on nimeä saanut. Minä olen nyt jo saanut vähän nimeä. 

154-155 cm, pituus on vaihdellut mittaajan mukaan, ehkä totuus on 154,5. 

Niinhän pienemmät naiset ovatkin söpömpiä ja naisellisempia.

Tämä palsta on kyllä ihana :) enpä ole ennen tänne "eksymistä" koskaan miettinyt esim. sitä, että 38-39 kokoinen jalkani olisi jotenkin epänormaali ja miehekäs jalka :) pikemminkin luulin tuon koon olevan yleisin suomalainen naisten kengän koko :) sitten uusi paniikki: olen 164cm pitkä! pitkät raajat vielä! iik. Taas olen siis "kolho" ja epä naisellinen:) täällä kun näitä juttuja lueskelee, on syytä olla aika hyvä itsetunto ja ealistinen kuva itsestään, ettei ahdistu näistä naiskuvista. Eiköhän kaikissa koko luokissa ole ihan ihania ja naisellisia naisia. Ja mukavia ja hyvin käyttäytyviä vielä boonuksena.

Aloittaja on läski ja sitä harmittaa?

Itse olen 161 cm ja olen aina hävennyt suunnattomasti pientä pituuttani. Käytän aina, jopa koiralenkillä, vähintään 6-7 cm korkokenkiä etten tuntuisi itseäni ihan pygmiksi. Usein ihmisille saatan heittää läppää pienestä koostani mutta se ei tosiaan johdu siis ylpeydestä vaan siitä että koen että säälittävä rääpälemäinen mittani kaipaa jotain selittelyjä ja huumoriksi lyömistä, samoin kuin voisi tehdä vaikka tosi massiivinen ylipaino. On joku voinut munkin läpänheittoni sitten varmaan tulkita niin että olen ylpeä pienestä koostani.

Siinä on varmaan se ongelma, että kauneuskilpailuihin ja catwalkeille ei ole asiaa lyhyellä varrella. Se tuntuu sitten pahalta, ikään kuin olisi vähemmän kaunis pituutensa takia, teki muuten mitä tahansa. Moni unohtaa, että ei niille estradeille ole pitkälläkään asiaa, jos ei ole laiha ja siro. Vaatekoko on 34/36.

Eiköhän niitä kauneuskilpailuihin haluavia ole aaaika vähän ylipäätään...

Pointti on siinä, että kauneuskilpailut ja mallimaailma määrittää naisihanteen. Se ihanne on pitkä. Se ihanne on myös laiha. Siksi a) lyhyet ja b) pulleat ovat hyökkääviä. Oliko noin vaikea tajuta?

katsonut miltä ne mallit yleensä näyttävät? Eivät ne kasvoiltaan mitään kaunottaria ole. Harva pitkäkään sitä paitsi on riittävän siro tai hoikka sinne catwalkille. Ja joo, on vaikea tajuta, koska mä en osaa mieltää 175-senttistä naista kovin kauniiksi tai naiselliseksi vaikka se kuinka olisi mallimaailman ihanne.

Edustatko sinä nyt lyhyitä vai lihavia? Vai molempia? Teillä on niin samat argumentit, että vaikea aina päätellä.

mutta se on tyytyminen siihen mitä on sattunu saamaan :)



Jotkut naiset on joskus kauhistellu lyhyyttäni. Ykskään mies ei ole siihen asiaan ikinä puuttunu. Ihmettelijöille olen sanonu, et enpä vaan ole pidemmäks kasvanu. Äiti oli 147 cm ja isä 170 cm.



Luulen, että miehille on paljon isompi ongelma jos jää lyhyeksi. Miehet nälviikin toisiaan herkemmin.

kuin jotkut yli 170- senttiset. T. M 31

niin mun mitan häpeämiseen liittyy varmaan se että olen rakenteeltani kaikkea muuta kuin siro. On leveät hartiat, leveät lanteet, isot jalat, iso pää (ja sellaiset miehekkään kulmikkaat leukaperät), isot rinnat. Nuo ominaisuudet näyttävät tosi hassuilta lyhyenlännässä varressa, vaikka voisivat 175-senttisessä varressa monet näyttää hyviltäkin.

Mun mielestä lihavat naiset on paljon naisellisempia kuin laihat.



T. Mies 32

161 cm, ja toisinaan törmää juuri johonkin päälle 150- senttisiin, ja vaikka olen hoikka ja keskivertoa lyhyempi niin tunnen itseni aina melkoiseksi honkkeliksi ja kirahviksi heidän rinnallaan. En ihmettele, jos potuttaa, jos tuntee itsensä sellaiseksi koko ajan.

Oma tytär on 160 cm ja itse ole 168 cm. Mä en tajua miten se on jäänyt sellaiseksi tapiksi? Isäkin on yli 180 senttiä. Niin tyttö ei siis kasva enää on 18-vuotta. Toivottavasti pojat kasvaa normaalipituisiksi. Tyttö voi vielä lyhyt ollakin, mutta lyhyt poika tai mies on ihan nolo!

Mutta olen todella tyytyväinen pituuteeni, olen 161cm pitkä. Ei haittaisi, vaikka olisin muutaman sentin lyhyempikin. Nautin siis aidosti pienuudestani enkä peitä tätä. Mutta en silti koskaan arvostelisi kenenkään muun ihmisen pituutta tai kauhistelisi pitkiä naisia. Suurin osa ihmisistä toivoisi kai olevansa pidempiä kuin ovat, mutta minulle sopii elämä pätkänä. Lapsemmekin ovat pienehköjä ja jos vaikka leikkipaikalla on joku lastamme vuoden nuorempi ja yhtä pitkä lapsi niin saatan sanoa että meillä lapset ovat tällaisia pienehköjä, eikä me vanhemmatkaan pitkiä olla. Ehkä tämä kuulostaa ylpeilyltä mutta ei minusta asiaa tarvitse nöyristelläkään.

161 cm, ja toisinaan törmää juuri johonkin päälle 150- senttisiin, ja vaikka olen hoikka ja keskivertoa lyhyempi niin tunnen itseni aina melkoiseksi honkkeliksi ja kirahviksi heidän rinnallaan. En ihmettele, jos potuttaa, jos tuntee itsensä sellaiseksi koko ajan.

Oma tytär on 160 cm ja itse ole 168 cm. Mä en tajua miten se on jäänyt sellaiseksi tapiksi? Isäkin on yli 180 senttiä. Niin tyttö ei siis kasva enää on 18-vuotta. Toivottavasti pojat kasvaa normaalipituisiksi. Tyttö voi vielä lyhyt ollakin, mutta lyhyt poika tai mies on ihan nolo!

Satuttaa kuulla vaikka tiedänkin että tämä on ihan yleinen näkemys. Minulla on jo 19-vuotias poika jolla on mittaa 167 cm. Olen itse 161 ja pojan isä 178 cm, minun puolelta suvusta usein miehetkin on olleet vain noin 165-senttisiä (olen eteläeurooppalaista sukua) ja poikani on valitettavasti perinyt ominaisuuden.

Poikani tuskailee itse myös pituutensa kanssa ja pelkää ettei ikinä saa naista sen takia :( Hän on kivan näköinen muuten, tumma ja ruskeasilmäinen nuori mies, mutta tosiaan eipä ole tyttöystäviä näkynyt, varmaan pääsyy juuri tuo mitta. Tätä menoa hänestä on kasvamassa katkera naistenvihaaja, kun aina saa tutustumisyrityksissä henkisesti turpaan ja tulee nauretuksi :(