Miten musta tuntuu, että pienikokoiset naiset pitävän itseään parempina?

Sun kannattaa laihduttaa, jos tuntuu kirahvilta.

sä edes miltä kirahvi näyttää?

Itse olen 177cm, eikä pituudestani ole koskaan tullut kommenttia muilta kuin itseäni lyhyemmiltä miehiltä. Kompleksia selkeästi :) Mielelläni olisin max. 173cm, niin en erottuisi niin näkyvästi massasta. Pituuden takia minun on "pakko" pysyä laihana, olisin melkoinen norsu jos vielä massaa olisi 100kg. Kyllä mun mielestä pitkät, hyvin itsensä kantavat ja hoikat naiset on ihan kauniita. Niin ovat myös oikeasti pienet ja sirot ihmiset. En pidä lyhyitä ja lihavia minään taskuvenuksina, enemmän he mielestäni muistuttavat kääpiöitä, kun läski kertyy vartalolle ihan eri tavalla kuin pitkillä. Siis reisistä, pepusta ja rinnoista tulee "ylikehittyneen" näköiset ja siksi muistuttavat kääpiöitä. Pienenä voisi käyttää estottomammin eleitä, pitkillä käsivarsilla ei hirveästi viitsi värittää keskustelua. Tulee helposti tosi kömpelö olo ja siksi koitan eleiltäni ja liikkeiltäni olla mahdollisimman naisellinen ja pieni-eleinen.

joko ihan suoraan haukkuvat pituutta tai vähintäänkin vähän oudoksuvat. Pakko on itsestään löytää itse ne positiiviset ja hyvät asiat, jotta tätä elämää jaksaa.



Vai pitäisikö lyhyiden vain tappaa itsensä?

Täällä yksi pienikokoinen, monessa asiassa snobi nainen :) Kyllä, ylpeilen tutkinnoillani, perheelläni ja omaisuudellani, joskus ihan v*ttuilumielessä myös lyhyydelläni ja siroudellani. Näytän vähän nuorelta Kylie Minoguelta. Kylie on muuten n. 155 cm pitkä ja työskentelee myös mallina, tiedoksi niille joiden mielestä lyhyet ovat kateellisia "mallimittaisille" naisille.



Ja on muuten ihan sama minulle, jos joku kookas nainen pitää itseään kauniina. Hyvä vain jos on hyvä itsetunto :)

Itseeni ja elämääni. En koe itseäni kirahviksi tai isoksi tai mitään muutakaan. Olen hoikka, urheilullinen ja kaunis. Minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat. Jotkut tykkää, toiset eivät :)



Kauneus ja viehättävyys lähtee kyllä ihan jostain muusta kuin pituudesta / lyhyydestä. Sopusuhtainen, normaalipainoinen ja urheilullinen vartalo on aina kaunis, oli sen pituus mikä hyvänsä. Viehättävä nainen voi olla vaikka minkä kokoinen ja silti riittää miehiä yllinkyllin.



Ihminen, joka kokee tarvettä korostaa itseään ja omia synnynnäisiä piirteitään ja ominaisuuksiaan muiden kustannuksella on säälittävä ja epämiellyttävä. Kauneutta on kaikissa, toisilla vain sisäinen rumuus rapistaa upeankin ulkokuoren.

En oikeastaan ole aikaisemmin ajatellut tätä pituusasiaa, työkavereina muutama lyhyt nainen. Jaksavat aina mainostaa "kun ovat niin pieniä". Itse olen tosi tyytyväinen pituuteeni.



Sinä, joka mietit miksi käyttää korkokenkiä: koska ne ovat kauniita ja muokkaavat kauniit sääret vielä kauniimmiksi!

Johtusko esim. siitä että lyhyille yleensä kettuilaan siittä pituudesta kun ei muuta nälvimistä löydetä. Itte olen 155cm ja saanut useasti kuulla olevani hukkapätkä, maahinen, kääpiö yms. Jotkut jopa jyräävät miltein yli kun eivät mukamas nähneet.

Sen verran aina huvittaa tuota otsikkoa lukiessa että tuli vastustamaton tarve tulla hehkuttamaan: olen 164 cm ja hyvin hoikka. Oon tämmöinen pikku keijukainen, juuri sopivan kokoinen, tosi ihkudaa ja miesten mieleen. Taskuvenus. Pieni ja suloinen. Ihkis ja söpis. Toivottavasti et ap pahoittanut mieltäsi :P

Ainakaan minun kohdallani. Totta on kuitenkin se että olen aina ollut ok pituuteni kanssa vaikka olen lyhyt 158cm. Harrastanut lajia jossa pienyys, ketteryys ja keveys on eduksi. Itsetuntoni on myös ollut aina hyvä ja onneksi kuitenkaan en ole niin lyhyt että miehen löytäminen olisi ollut vaikeaa.



Mutta pidän kyllä pitkiä naisia naisellisempina, todellakin. Kauneus minusta kuitenkin tulee sisältä, hymystä, elämänasenteesta ja kasvoista. Ei niinkään säärten pituudesta.



Ja tuo paremmuus mielestäni taas tulee aivan muusta kuin ulkonäöstä.

Ihminen, joka kokee tarvettä korostaa itseään ja omia synnynnäisiä piirteitään ja ominaisuuksiaan muiden kustannuksella on säälittävä ja epämiellyttävä. Kauneutta on kaikissa, toisilla vain sisäinen rumuus rapistaa upeankin ulkokuoren.

ap:n värittynyt kuvitelma siitä, että "pienikokoiset naiset korostavat pienuuttaan" ja "pitävät itseään muita parempina".

Aivan tuulesta temmattu väite, ja jos joku mainitseekin pienuutensa, hän TUSKIN ajattelee sen tarkoittavan, että on muita PAREMPI. Jos joku ottaa toisen kommentoinnin omasta itsestään tai ulkonäöstään negatiivisella tavalla, on hänellä itsellään jonkinlainen itsetunto-ongelma.

Kovin pienikokoisena olemista ei välttämättä muuten ymmärrä kuin toinen lyhyt: on erikoista eikä todellakaan vältämättä kovin mukavaa kun tuntee uppoavansa ihmisvilinään toisten vyötärön korkeudelle. Sieltä ei edes näe ympärilleen. Lyhyys tuo myös ulottuvuusongelmia sekä suoranaista turvattomuuden tunnetta toisinaan.

ja jossain vaiheessa kärsin pituudestani. Nykyään olen aika sinut sen kanssa. Kieltämättä vientiä on kyllä ollut miesrintamalla, ja jossain vaiheessa nuoreksi luuleminen oli vaan plussaa. Asiaa ei juuri ajattele, paitsi juuri kaupan hyllyillä kurkotellessa. Joskus on tullut hassuja kommentteja, mutta ne ovat sen ihmisen noloutta.

Mielellään ottaisin 10 cm lisää. Kyllä sitä omasta pituudestaan saa nauttia, oli se mikä tahansa, niin kuin omasta kropastaan muutenkin :)

Ihme 'totuuksia' täällä moni latelee mm. siitä mistä pituudesta miehet tykkää ja mistä eivät, mikä on yleisesti katsottuna kaunista ja mikä ei. Yhteistä lähes aina näillä on se, että itse on just oikeanlainen ja kaikki muu on vähän rumempaa ja huonompaa. Aivan älyttömän typerää..:)



T. 180 senttiä ehtaa kirahvinlihaa

Ei se kauneus toisaalta minustakaan pituutta katso - absurdi ajatus. Lyhyydessä, keskimittaisuudessa ja pituudessä on omat hyvä puolensa.



Olen itse 176,5 cm eli 9 senttiä pidempi kuin keskimittainen suomalainen nainen. (Suomalaisten keskipituus on viime vuosina noussut, tätä nykyä se on naisilla 167,5 cm ja miehillä 181 cm.) Välillä olen miettinyt, miltä tuntuisi olla lyhyt, vaikka saman verran keskipituudesta alaspäin eli 158,5 cm, mutta ajatus on aina niin outo, ettei se houkuttele. Ei sen vuoksi, että vain pituus olisi kaunista vaan koska se, että olen pitkä nainen on niin iso osa identiteettiäni.

Pienuudesta ei ole pahemmin ollut haittaa ja jos pysyy sirona niin tanssimaan pääsee aina.

161 cm, ja toisinaan törmää juuri johonkin päälle 150- senttisiin, ja vaikka olen hoikka ja keskivertoa lyhyempi niin tunnen itseni aina melkoiseksi honkkeliksi ja kirahviksi heidän rinnallaan. En ihmettele, jos potuttaa, jos tuntee itsensä sellaiseksi koko ajan.

hassulta tuntuu päinvastoin silloin, kun tapaan itseäni pidemmän naisen. Tunnen itseni lyhyeksi persjalaksi. Näin käy, kun on tottunut olemaan porukan pisin nainen. Olen 178 cm ja 45v.

Minä pidän "pieniä" naisia paljon kauniimpina kuin jotain yli 170cm jättiläisiä. Sirous ja pienikokoisuus miellyttävät silmääni ihan eri tavalla kuin krohelo miehen kokoinen nainen.

terv. 160cm

Itse ole keskimittainen, mutta hyvin raskasrakenteinen. Ulkonäöllinen itsetuntoni on nuoresta asti ollut aivan nollassa sen takia. Ärsyttää sitten näiden minien ja myös pidempien missien turha itsetehostus kun kommentoivat ulkonäköään vain tarkoituksena saada sillä positiivista huomiota!

Itse voin sanoa taskuvenareille, että mieluummin kuulantyöntäjä kuin tuollainen 50-kilonen nyrkillä tapettava huora!

Itse traumatisoiduin "pituudestani" jo lapsena, kun satuin saamaan itseäni kookkaamman pikkusiskon. Jokaisen sukujuhlan ja vierailun huippuohjelmanumero oli se kun tytöt asetettiin seisomaan selät vastakkain ja sitten äimisteltiin joukolla, miten mahdottoman outoa tällainen onkaan! 

Oonkohan ainut 180cm nainen joka toivois itelleen vähintään 5senttiä lisää pituutta. :D

Nyt varsinkin kun poikaystävä on yli 190cm tunnen itsenk kääpiöksi.

Minä olen 167 cm pitkä miehenalku. Olen hyvinkin tyytyväinen, vaikka oikeastaan kaikki tuntemani miehet ovat minua paaljon pidempiä ja naispuoliset ystäväni suunnilleen samalla viivalla kanssani. Tiedän, että olen kaikkea muuta kuin tyypillisen miesihanteen edustaja, mutta viihdyn pienessä, sirossa ja jäntevässä kropassani mainiosti. Itsestään pitää olla ylpeä.

Itse olen 167cm pitkä ja siihen hyvin tyytyväinen. Ihmetyttää vain, miten pituus voi olla niin monille täällä jokin ongelma, sen ymmärtäisi välillä harmittavan jos olisi oikeasti poikkeuksellisen lyhyt tai pitkä. Mutta noin muuten, en siksi ymmärrä oikeastaan ihmisiä jotka korostavat tai huomioivat puheessaan jotain omia ulkoisia ominaisuuksiaan. Poikkeuksena ehkä naisten jossain keskustelussa valitukset siitä miten ei löydä vaikka vaatteita tms. Mutta noin muuten, minusta jos joku alkaa selittelemään ulkonäköään niin se kertoo joko epävarmuudesta tai sitten itsekehusta. Jos joku alkaa puhelemaan miten on niin pikkuinen tai taskuvenus, se kuulostaa kyllä itsekorostukselta sillä sanalla pikkuinen viitataan myös samalla usein painoon, eli että on hoikka / siro. Vai käyttääkö joku 150cm ja 90kg itsestään sanaa pikkuinen tai taskuvenus? Ei itselläni ainakaan ole tarvetta korostaa pituuttani keskusteluissa, lyhyiden tai pitkien seurassa. Mitä väliä edes jollain pituudella?