G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

Voi hyvänen aika mitä touhua! Eikö tämän serkkupojan äidin mielessä käynyt, että synttärisankarille tulee paha mieli kun uusi hieno lelu heti pöllitään? Miksi sen oman lapsen paha mieli olisi niin paljon isompi juttu kuin jonkun toisen lapsen paha mieli?

Hoidit mielestäni hienosti tuon tilanteen.

oma poikani sai synttärilahjaksi radio-ohjattavan auton ja oli onnesta soikeena. Meni sitten vessaan ja jätti auton parkkiin niin serkkunsa kävi sen siitä varastamassa (samanikäinen poika). Oma poikani tuli vessasta ja lähti hakemaan autoaan takasin vaan ei sitä enää saanutkaan kun serkku ei siitä halunnut luopua ja serkun äiti tuli siihen että 'anna X leikkii sillä nyt kun se niin tykkää sun autosta'. Johon minä sitten menin että koska kyseessä on samana päivänä saatu ykköslahja niin eiköhän päivänsankarilla ole oikeus sillä leikkiä.

Siinä sitten serkku juoksutti hetkisen aikaa vanhempiaan, kunnes mulla meni hermo, kävin vain hakemassa auton ja totesin että nyt riitti, ohjain tänne kans. Serkku oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että ohjain on liimaantunu käsiin, äitinsä tuli mulle selittämään että X:lle tulee paha mieli ja sitten lopulta serkun isä sai lapsen luopumaan ohjaimesta.

Itse en olisi tilanteeseen juuri puuttunut, mutta kun omaa lasta lähdetään 'linttaamaan' aikuisen toimesta niin pakkohan se oli. Muuten olisi pojat saaneet sopia keskenään kuka ajaa milloinkin sillä autolla. Mutta tuollainen aikuisten tukema 'pölliminen' ja omiminen ei käyny päinsä.

Meidän 2,5-vuotias istui nätisti paikallaan ja söi ruokaansa. Yhtäkkiä viereen tuli vähän nuorempi lapsi, joka alkoi näpelöimään meidän lapsen käsilaukkua, joka roikkui tuolin selkänojalla (tyttärellemme todella tärkeä kummitädiltä saatu Hello Kitty-laukku). Lapsemme ruokailu häiriintyi, koska hän oli huolissaan laukustaan. Pyysin vierasta lasta ystävällisesti poistumaan, jotta saisimme ruokarauhan. Lapsi vain jatkoi touhujaan meidän pöydän vieressä, häiriten meidän ruokailua. Hetken päästä lapsen isä ilmaantu todeten iloisesti, että tännekö se meidän Jannica-Jennica tulikin. Isällä oli lusikka, jossa ruokaa ja hän meni sitä lapselle tarjoamaan. Lapsi lähti vaeltamaan pitkin ravintolaa isä lusikan kanssa perässä maanitellen pikku kullannuppuaan syömään.

Ei noin pieni välttämättä osaa vielä kunnolla totella. Isältä junttiä päästää vaelteleemaan ja jahdata lusikan kanssa, mut ei nyt itsestäänselvää curlingia kuitenkaan.

Voisin kuvitella, että isällä oli vähän vähemmän kokemusta ja vaimonsa ei joko ollut mukana tai oli päättänyt kerrankin katsoa sivusta ja antaa miehen pärjätä... Meillä voisi mennä about noin, jos minä en pidä kuria. Eikä kyse ole curlingista vaan perheen sisäisestä työnjaosta.

Meidän 2,5-vuotias istui nätisti paikallaan ja söi ruokaansa. Yhtäkkiä viereen tuli vähän nuorempi lapsi, joka alkoi näpelöimään meidän lapsen käsilaukkua, joka roikkui tuolin selkänojalla (tyttärellemme todella tärkeä kummitädiltä saatu Hello Kitty-laukku). Lapsemme ruokailu häiriintyi, koska hän oli huolissaan laukustaan. Pyysin vierasta lasta ystävällisesti poistumaan, jotta saisimme ruokarauhan. Lapsi vain jatkoi touhujaan meidän pöydän vieressä, häiriten meidän ruokailua. Hetken päästä lapsen isä ilmaantu todeten iloisesti, että tännekö se meidän Jannica-Jennica tulikin. Isällä oli lusikka, jossa ruokaa ja hän meni sitä lapselle tarjoamaan. Lapsi lähti vaeltamaan pitkin ravintolaa isä lusikan kanssa perässä maanitellen pikku kullannuppuaan syömään.

Musta on ihan ok että lapset (varsinkin noin pikkuiset) vähän tutkii ympärilleen, ja tuskin isä arvasi että teitä häiritsee. Minusta on vain somaa jos joku 2vuotias tulee hyrräämään jalkoihin ;-)

Vai että ei teille voi aamulla esittää toiveita että mitä olisi kiva puuhata!?! Jo on tiukkapipoista meininkiä! Itsekin olen päiväkodissa töissä, ja kyllä meillä vaan aamulla tuumata että "maija haluaisi tänään piirtää, jos jossain välissä ehditte, niin olisipa kiva." Mitä kodinomaista ympäristöä ja tunnelmaa sellainen meininki luo, joka on täysin ylhäältä käsin johdettua ja täysin aikuislähtöistä? Kyllä pitää päiväkodin arjessa olla tilaa lapsen omillekin toiveille! Kaikkea sitä kuuleekin.

Vai että ei teille voi aamulla esittää toiveita että mitä olisi kiva puuhata!?! Jo on tiukkapipoista meininkiä! Itsekin olen päiväkodissa töissä, ja kyllä meillä vaan aamulla tuumata että "maija haluaisi tänään piirtää, jos jossain välissä ehditte, niin olisipa kiva." Mitä kodinomaista ympäristöä ja tunnelmaa sellainen meininki luo, joka on täysin ylhäältä käsin johdettua ja täysin aikuislähtöistä? Kyllä pitää päiväkodin arjessa olla tilaa lapsen omillekin toiveille! Kaikkea sitä kuuleekin.

siis tuo oli tarkoitettu nro_lle 18 !!

hoplopissa, yksi synttärivieras (6-vuotiaita poikia olivat kaikki) sai lahjoja avatessa kilarit, kun ei olisi halunnut antaa tuomaansa lahjaa pojalleni vaan avata sen itse. Pojan äiti (joka oli ainoa vanhemmista joka halusi jäädä mukaan synttäreille) sai lopulta maaniteltua ja kulliteltua murusensa antamaan lahjan, jonka jälkeen seuraava raivo tuli siitä, ettei pojan äiti ollut varannut omalleen vastaavaa lahjaa! Niinpä, kun muut muksut telmusivat telineissä, tämä äippäänen kiipesi pojan perään, ja isoimman osan ajasta väisteli potkuja ja lyöntejä youngsterinsa taholta. Koko parituntisen äiti hoki, Nico-kulta jos et nyt lopeta niin lähdetään kotiin :D Kun muut lähtivät kotiin, istui äippä edelleen samassa paikassa ja maanitteli että "Nico kulta jos nyt tulet, niin käydään ostamassa sulle joku lohdutuslahja tosta, saat itse valita.." Parasta oli, kun kuulin toisen (omaansa noutamaan tulleen) äidin ymmärtäväisesti kertovan, että heillä on tapana ostaa pojalleen aina sama lahja mikä viedään synttärisankarille, niin ei tarvitse sitten turhaan saada pahaa mieltä ja selitellä että miksei saa.. ei noin pienet ymmärrä :O

Samainen poika muuten heti juhlien aluksi kiipesi mm. ilmakiekkopöydälle keskelle vieraiden ihmisten pelin, äitinsä vain hymyillessä vierestä. Itse sitten kaapasin hemmon kainaloon ja pöydältä alas, jonka jälkeen minä olin maailman tyhmin..

Ja eniten melkein säälittää nää hemmotellut lapset, sillä heillä on taatusti turvaton olo, kun kukaan läheinen ei ole vahva eikä ketään voi kunnioittaa. Ällöttävää.

Kuulin kaveriltani, että hänen tuttunsa oli päivitellyt kuinka 3-vuotiaan syöminen kestää kauhean kauan, kun aina syömisen/syöttämisen yhteydessä täytyy rakentaa brion junarata pöydälle...



Ja näitähän piisaa. Mikä siinä onkin että etenkin syömistilanteissa monilla lähtee ihan lapasesta kaikki järki. En ole törmännyt vielä lapseen, joka ei järkevillä ruoka-ajoilla ja järkevällä ruualla söisi ja kasvaisi ihan normaalisti ilman turhia kikkailuja.

Ihan aluksi kerron että meillä on suostuttu lapsen hamsteri pyyntöön jo ihan silläkin että hamsterit ovat lyhytikäisiä ja lemmikin kuolema auttaa lasta käsittelemään kuolemaa. Olkaa te mitä mieltä tahansa, mutta helpompi meillä oli selittää tytölle että mitä mummulle tapahtui kun hän kuoli.

Näin. Ja tottakai lemmikin hoitaminen opettaa vastuuta jne. ja aina olen myös minä näistä lemmikeistä huolehtinut.

Mutta itse juttuun.

Tuttavani osti lapselleen gerbiilin. No, gerbiili sitten kuoli ennen aikojaan ja lapsi oli surullinen. No äitipä lähti ostamaan samanlaista gerbiiliä ja selitti sitten lapselle että se gerbiili olikin vain syvässä unessa. Tämä äiti osti olettettavasti viisi tai kuusi uutta gerbiiliä ennenkuin selitti lapselle että se gerbiili lähti maatilalle.

Siis ovatko nämä eläimet tuttavalla olleet lasten vastuulla!!! Onko tosiaan vanhempia, jotka eivät tajua eläimet tuntevat tuskaa eikä esim. gerbiilikään noin vain tuosta heitä henkeään jos sitä hyvin hoitaa (minun pojalleni aikanaan ostin "lyhytikäisiä" gerbiilejä ja nuo elivät viitisen vuotta). Vastuu lemmikistä kuten lapsistakin on AINA vanhemmilla. Tulee pyrkiä siihen, että eläintä kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti vaikka kyseessä olisi miljoonakala. Kamalaa, että eläin joutuu kärsijäksi, kun lapselle ei haluta tuottaa pettymyksiä... Lemmikkikauppiaidenkin tulisi tuntea vastuunsa eikä myydä jatkuvasti uusia eläimiä samalle ihmiselle, jos "entinen sattui kuolemaan ennenaikaisesti". Tuollainen opettaa/siirtää ainoastaan välinpitämättömyyttä ja asennetta "heikommalla ei ole arvoa" sukupolvelta toiselle.

jonka lapsi ilmoitettiin kahteen eri kouluun (ekalle luokalle), joissa hän kävi ekan viikon vuoropäivinä voidakseen itse valita, kumpi on kivempi ja kummassa on kivemmat kaverit :-O

sääli etten itse tuota aikanani keksinyt.

Hirveän hyvä idea joo, mutta ei todellisuudessa mahdollinen. Ihanko oikeasti meinaatte, että tuo toimisi käytännössä...

on korkeasti koulutettuja (akateemisia) ainokaisen vanhempia, jotka on saaneet lapsensa iässä 30+.

kalossit, joissa oli piikkejä pohjassa. Äiti oli niin tyytyväinen, kun pikku X ei ainakaan sitten liukastu. Puiston jääloukumäessä olikin sitten katsomista, etteivät piikit osu muihin lapsiin! Samainen äiti valitteli, kuinka "Meille tuli haava huuleen, voi kun meille nyt niin sattui." Toisella kertaa kun tulivat puistoon, ei poika halunnutkaan rattaista pois, jolloin äiti jatkoi matkaa. Monen sadan metrin päästä sitten käännyttiin takaisin, koska X halusikin puistoon.



Mutta nämä oli kevyttä kamaa verrattuna muihin tässä ketjussa!

Toimit aivan oikein:) Toimit upeana esimerkkinä omalle lapsellesi siitä, että joskus on hyvä joustaa omista toiveista jos toinen siitä hyötyy. Toki kuvaamasi esimerkki oli totaalisen röyhkeätä, mutta viestitit omalle lapsellesi, että tavara ja materia ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi pitäisi alkaa tahdittomasti käyttäytymään;)



Kyllä meiltäkin on monta kertaa viety tavaraa mukanaan jos on raivareita ollut, eivätkä vanhemmat viitsineet/osanneet/jaksaneet/kehdanneet vääntää lastensa kanssa. Nämä ovat myös omille lapsille kasvatuksellisisesti arvokkaita juttuja. Yhdessä voidaan episodin jälkeen keskustella mikä vierasta lasta mahtoi harmittaa, onko sellainen käytös sopivaa tuossa tilanteessa jne...



Hyvä ja turvallinen aikuinen on aikuinen, joka toki pitää lastensa puolia, mutta tahdikkaasti. Tuollaisesta krääsästä riiheäminen on lähinnä naurettavaa, ellei kama sitten todella ole sille omalle lapselle OIKEASTI tärkeää. Luopumista on hyvä olla lapsen kuin lapsen elämässä ja tuossakin tilanteessa sait aikaan hyvän kasvatuksellisen tuokion omalle lapsellesi. Hyvänen aika tätä av:n porukkaa, joka käskee tällaisestakin matsaamaan... Apua, taidan painella takaisin tuonne ammattilaispalstoille:):)



terkuin KT (varhaiskasvatuksesta väitellyt)

kun noin 3-4-vuotias tyttö juoksutti sekä isää että äitiä. Tyttö huusi einesosastolla "Mä syön VAIN MUUSIA JA LIHAPULLIA!!!!", äiti yritti tarjota muita valmisruokia "kato täällä on muusia ja kalaa, kato täällä on muusia ja lihakastiketta, kato..." ja tää prinsessa huusi vieressä lihapulliaan.



Keskustelusta kävi ilmi, että lapsi oli aiemmin päivällä jo syönyt lounaaksi muusia ja lihapullia. Äiti itku silmässä sanoi isälle: "Mä oon sanonut sulle, että se syö vaan muusia ja lihapullia!" ja isä sitten päätti - ottaa lapselle muusia ja lihapullia! Että silleen. Teki mieli hiukan ravistaa niitä vanhempia, säälitti ja nauratti yhtä aikaa.

oli juoksukilpailu, ovat 10-vuotiaita. Yksi luokalla oleva tyttö - joka itkee kolussa päivittäin jos ei saa tahtoaan läpi - pärjäsi juoksussa aika huonosti. Tytön äiti oli soittanut saman iltana opettrajalle ja vaatinut uusimaan juoksukilpailun, hänen tyttärelleen oli selvästi tapahtunut ajanottovirhe, koska hän on paljon parmepi juoksija. Ja opettajahan uusi juoksukilpailun! Tyttö on muissakin asioissa juuri tuollainen, heti alkaa itku ja huuto jos ei mene asiat häne haluamallaan tavalla. Vanhemmat ovat akateemisia ja erittäin kilpailuhenkisiä, äiti hyvin vaativa kaikkia kohtaan, jotka ovat tytön kanssa tekemisissä. Kerran tyttö on jopa saanut uusia huonosti meneen kokeen. Äiti on vaan soittanut opettajalle ja saanut jollain keinolla jankutettua tahtonsa läpi.

Rehellisesti sanottuna hämmennyin siinä eteisessä niin pahasti, etten saanut sanaa suusta. Tilanne oli aika nopea ja äiti tehtyään tuon päätöksen ottaa ne väliaikaisesti mukaan, lähti melkein samantein. Olisi pitänyt puuttua, mutta tilanne oli mullekin ainutkertainen ja jotenkin lamaannuin. Mieskin hämmentyi tilanteesta ja reagoi vasta lapsen lähdettyä. Juteltiin tytön kanssa, että saa taatusti lelunsa takaisin.

Sitten kun tää mutsi soitti niistä, niin mä en jaksa periä muutamaa Euroa. Olkoon. Mulla tuli tavallaan ylpeys vastaan alkaa vänkäämään jostain Prinsessa-lehden oheiskamoista. Ajattelin vaan, että tää oli viimeinen kerta näitä kyläilyjä. Ne on niitä settejä, joita meillä on useita. Tietysti tytölle sanoin, että hän saa korvauksena valita kaupasta jotain muuta prinsessakamaa ja jos ei kelpaa, niin haetaan sitten ne omat ovelta. Tyttö valitsi sitten prinsessaperuukin.

Joo, olin munaton. Olisi kai pitänyt rettelöidä noista. En vaan oikeasti osaa, koska kyse on pienestä rahasta ja aikuista ihmistä en ala kasvattamaan. Tyttö sai korvauksensa ja asia on sillä selvä.

joku tilanne on vain niin absurdi, että ei kerta kaikkiaan osaa mitään tehdä. Ei edes tajua että joku voi olla niin hävytön.

Toimit aivan oikein:) Toimit upeana esimerkkinä omalle lapsellesi siitä, että joskus on hyvä joustaa omista toiveista jos toinen siitä hyötyy. Toki kuvaamasi esimerkki oli totaalisen röyhkeätä, mutta viestitit omalle lapsellesi, että tavara ja materia ei ole niin arvokasta, että sen vuoksi pitäisi alkaa tahdittomasti käyttäytymään;)

Kyllä meiltäkin on monta kertaa viety tavaraa mukanaan jos on raivareita ollut, eivätkä vanhemmat viitsineet/osanneet/jaksaneet/kehdanneet vääntää lastensa kanssa. Nämä ovat myös omille lapsille kasvatuksellisisesti arvokkaita juttuja. Yhdessä voidaan episodin jälkeen keskustella mikä vierasta lasta mahtoi harmittaa, onko sellainen käytös sopivaa tuossa tilanteessa jne...

Hyvä ja turvallinen aikuinen on aikuinen, joka toki pitää lastensa puolia, mutta tahdikkaasti. Tuollaisesta krääsästä riiheäminen on lähinnä naurettavaa, ellei kama sitten todella ole sille omalle lapselle OIKEASTI tärkeää. Luopumista on hyvä olla lapsen kuin lapsen elämässä ja tuossakin tilanteessa sait aikaan hyvän kasvatuksellisen tuokion omalle lapsellesi. Hyvänen aika tätä av:n porukkaa, joka käskee tällaisestakin matsaamaan... Apua, taidan painella takaisin tuonne ammattilaispalstoille:):)

terkuin KT (varhaiskasvatuksesta väitellyt)

jos olet oikeasti kasvatusalan AMMATTILAINEN, niin toivon totisesti, että meidän perhe ja lapset ei törmää sinuun ikinä missään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

jos olet oikeasti kasvatusalan AMMATTILAINEN, niin toivon totisesti, että meidän perhe ja lapset ei törmää sinuun ikinä missään!

Kyllähän siitä saa mahtavan kasvatuksellisen keskustelun oman lapsensa kanssa käyntiin, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Toinen lapsi vie itkien tavarat mukanaan ja sitten keskustellaan oman lapsen kanssa että ei noin oikeasti saisi tehdä, mutta... Lapsi saa sen käsityksen että ei saisi tehdä mutta tehdään nyt kuitenkin kun oikein itkettää.

Ja se vieras lapsi elää edelleen siinä käsityksessä että toisten tavarat saa vielä kun vaan riittävästi parkuu.

Lopputulos on että molemmat lapset on pihalla siitä mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kävi keittiössä häiritsemässä henkilökuntaa, jotka valitit mulle, olin kaaso.

Häiritsi tarjoilijoita, he valitti mulle.

Kiusasi muita lapsi, ne valitti mulle.

Ravas tavarahissillä eestaas, jota ei olis saanut käyttää. Tästä henkilökunta valitti mulle.

Muutaman kerran hain pojan ulkoa, häät keskellä kaupunkia.

Äiti istui tyynseti paikallaan, eikä tehnyt elettäkään ojentaaksen poikaansa, vaikka tisei tasan tarkkaan mitä teki.

M'ä sitten vihdoin sain tarpeekseni ja otin poikaa kädestä ja sanoin, et nyt mennään äidin luo. Istutin pojan äitinsä viereen ja sanoin äidille, että tämä poika ei poistu paikaltaan tämän jälkeen ilman äitiään.

No ei poistunut. Äiti ja poika poistuivat paikalta 5min jälkeen.

Sukunsa kiitteli mua, kun olin laittanut ne ojennukseen.

Toivottavasti tämä äiti ei vain nosta syytettä, kun koskit fyysisesti hänen pikku pupuseen!

etten jaksa kirjoittaa kuin jäävuoren huipun. Kaksi alle kouluikäistä lasta ovat nyt kahteen otteeseen aloittaneet päivähoidon ja sitten lopettaneet, kun "lapset eivät viihdy". Äiti on siis palannut töihin, mutta jäänyt taas kotiin.



Tänä syksynä uusi yritys, ja nyt taas miettii, josko kuitenkin jäisi taas kotiin kun "on niin hankaalaa, lapset eivät viihdy".



Lapset siis isoja jo, ei mitään 1- ja 2 v.