G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

Kyllä minä olen vaan sanonut, että meillä ei saa heitellä palloa sisällä ja kun äiti siihen ai minä en huomannutkaan voi sentään meillä saa kyllä ja blaablaa niin minä vaan, että ai no perheillä on erilaisia tapoja ja otan pallon pois. Ja kun sama lapsi siihen että no sitten mä syön ton kakun kokonaan itse muille ei jää mitään niin totesin vaan, että jokaiselle siitä riittää ja naukuminen ja maukuminen jatkui pöydässä niin siihen en kyllä enää osannut ja kehdannut sanoa mitään, mutta näitä ei ole sen koommin kutsuttu. Äidin kanssa ei monta sanaa voitu vaihtaa kun tämä 8 vuotias terrorisoi koko vierailua.

ainakin on pari kertaa käynyt niin, että oikeasti en ole keksinyt mitään sanottavaa. Menin hakemaan ystävääni kotoaan, oltiin leffaan lähdössä. Mies syötti lasta ja kysyin missäs tämä ystäväni on. Sanoi että siivouskomerossa, luulin kuulleeni väärin, mutta oikein kuulin. Tyttö kun ei ollut suostunut syömään kuin isän syöttämänä ja siten, että äiti menee kaappiin. Samat vanhemmat umpiväsyneitä tän yhden, nykyään 5v:n kanssa, kun edelleen joka ilta menee pari tuntia nukuttamiseen. Tyttö keksii mitä vain ja vanhemmat tottelee. Isä konttaa tytön lattialla tai äiti lukee 10 kirjaa peräkkäin. Kumpikin vanhempi työssä, jossa tarvitaan johtamistaitoja ja alaisiakin kummallakin, mutta yhtä pientä tyttöä eivät saa ojennukseen.

Mitä olette sanoneet, kun nämä curling-vanhemmat ovat antaneet lapsensa heitellä lautasia tai soittaneet ja valittaneet, kun ei tehty lapsen tahdon mukaan? Oletteko olleet niin tyrmistyneitä (voisin itse kuvitella olevani), että ette saa oikein mitään järkevää sanottua

ainakin on pari kertaa käynyt niin, että oikeasti en ole keksinyt mitään sanottavaa. Menin hakemaan ystävääni kotoaan, oltiin leffaan lähdössä. Mies syötti lasta ja kysyin missäs tämä ystäväni on. Sanoi että siivouskomerossa, luulin kuulleeni väärin, mutta oikein kuulin. Tyttö kun ei ollut suostunut syömään kuin isän syöttämänä ja siten, että äiti menee kaappiin.

Eikä! :-D

Tyttö kun ei ollut suostunut syömään kuin isän syöttämänä ja siten, että äiti menee kaappiin.

Voisin hyvin kuvitella, että meidän 7-vuotias _yrittäisi_ saada jotakin vastaavaa tapahtumaan, mutta hänelle kyllä lähinnä naurettaisiin päin naamaa...ja todettaisiin, että jollei ruoka kelpaa, voi mennä nukkumaankin.

uudet kamat tilalle? iInusta nimittäin on tosi väärin lastasi kohtaan, jos annat kaverin viedä lelut, ja äiti lupaa palauttaa ne, muttei lapsi sitten saakaan kamojaan takaisin.

Annoit omaa nössöyttäsi oman lapsesi tavarat kiukuttelevalle pikkuprinsessalle??? Toisen lapsen kiukuttelukohtaus oli siis tärkeämpi kuin oman lapsesi surkeus, kun häneltä VARASTETAAN tavaraa aikuisten suostumuksella??! Anteeksi ruma lause, mutta olet kyllä toiminut todella ääliömäisesti tuossa tilanteessa ja sasit hävetä!

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon.

Ja kyse on 5-vuotiaista...

olette itse vanhempina, te jotka olette tänne muiden kasvatustapoja arvostelleet? Toimitteko te joka tilanteessa oikein ja täydellisesti? Vai löytyykö itsestänne huomautettavaa vanhempana?

Hauskoja esimerkkejä. Mutta kiinnostaisi kuulla, millaisia olette itse vanhempina, te jotka olette tänne muiden kasvatustapoja arvostelleet? Toimitteko te joka tilanteessa oikein ja täydellisesti? Vai löytyykö itsestänne huomautettavaa vanhempana?

mutta tässä keskustelussa esiin tulleet esimerkit ovat kyllä aika lailla ääriesimerkkejä, miltei käsittämättömiä. Kysehän ei ole siitä onko "täydellinen vanhempi", vaan siitä millaisen kuvan maailmasta lapsilleen antaa: esim. opettaako siihen, että omien lasten pitää saada toisten omat tavarat :-O Ongelmia aiheuttuu lapselle, joka tuollaisen curling-kasvatuksen saa. Sääli - lasten kun pitää oppia kestämään pettymyksiäkin.

Hauskoja esimerkkejä. Mutta kiinnostaisi kuulla, millaisia olette itse vanhempina, te jotka olette tänne muiden kasvatustapoja arvostelleet? Toimitteko te joka tilanteessa oikein ja täydellisesti? Vai löytyykö itsestänne huomautettavaa vanhempana?

Rehellisesti sanottuna hämmennyin siinä eteisessä niin pahasti, etten saanut sanaa suusta. Tilanne oli aika nopea ja äiti tehtyään tuon päätöksen ottaa ne väliaikaisesti mukaan, lähti melkein samantein. Olisi pitänyt puuttua, mutta tilanne oli mullekin ainutkertainen ja jotenkin lamaannuin. Mieskin hämmentyi tilanteesta ja reagoi vasta lapsen lähdettyä. Juteltiin tytön kanssa, että saa taatusti lelunsa takaisin.



Sitten kun tää mutsi soitti niistä, niin mä en jaksa periä muutamaa Euroa. Olkoon. Mulla tuli tavallaan ylpeys vastaan alkaa vänkäämään jostain Prinsessa-lehden oheiskamoista. Ajattelin vaan, että tää oli viimeinen kerta näitä kyläilyjä. Ne on niitä settejä, joita meillä on useita. Tietysti tytölle sanoin, että hän saa korvauksena valita kaupasta jotain muuta prinsessakamaa ja jos ei kelpaa, niin haetaan sitten ne omat ovelta. Tyttö valitsi sitten prinsessaperuukin.



Joo, olin munaton. Olisi kai pitänyt rettelöidä noista. En vaan oikeasti osaa, koska kyse on pienestä rahasta ja aikuista ihmistä en ala kasvattamaan. Tyttö sai korvauksensa ja asia on sillä selvä.

joilla ei ole minkäänlaista kykyä kestää pettymyksiä = käsitellä häviötä pelissä tai sitä, että he eivät voi saada jotain, mitä jollain toisella lapsella on. Nämä lapset ovat kyllä saaneet kotona kaiken mitä ovat halunneet, vaikkei tavaramielessä, niin muuten. Tiukkaa tekee koulun alku näille "prinsseille" ja "prinsessoille", mikä on tietysti sääli sinänsä. Luokassa kun ei erivapauksia anneta, vaan samat säännöt pätevät kaikille.



t. alakoulun ope, kolmen lapsen äiti itsekin

Asia tosiaan ärsyttää mua muutenkin vielä näin vuoden päästä, koska olisi hyvä paikka ollut opettaa tytölle pitämään puolensa. Annoin huonoa esimerkkiä se kaduttaa. Tyttö on muutenkin niin kiltti ja huono pitämään puolensa. Sylttytehdasta ei todellakaan tarvi etsiä kaukaa... Mulle itsellekin ominaista on se, että multa saisi viedä vaikka uuden hajuvesipullon ilmoitusasiana ja ainoa "kosto" olisi, että tuo ihminen olisi sen jälkeen ilmaa mulle.

Asia tosiaan ärsyttää mua muutenkin vielä näin vuoden päästä, koska olisi hyvä paikka ollut opettaa tytölle pitämään puolensa. Annoin huonoa esimerkkiä se kaduttaa. Tyttö on muutenkin niin kiltti ja huono pitämään puolensa. Sylttytehdasta ei todellakaan tarvi etsiä kaukaa... Mulle itsellekin ominaista on se, että multa saisi viedä vaikka uuden hajuvesipullon ilmoitusasiana ja ainoa "kosto" olisi, että tuo ihminen olisi sen jälkeen ilmaa mulle.

armahda itseäsi. Toimit silloin sen hetkisten taitojesi/kokemustesi perusteella. Eihän tuollaiseen ihan joka päivä törmää, että osaisi toimia 'oikein'. Jos tuossa nyt edes on jotain oikeaa tapaa toimia. Lapsesi oppi kuitenkin ettei häntä saa kohdella miten vain, ei pääse pompottamaan kaveri enää ja lohdutit lastasi tarjoamalla uusia tilalle. Kiltit ihmiset ovat ihan toimintakyvyttömiä sellaisen röyhkimysten kanssa. Mutta ikä tekee tehtävänsä ;)

tekevät liikaa pitääkseen lapsen tyytyväisenä; ei pettymyksiä, ei surua, ei suuttumisia. Vanhemmat eivät kestä lapsen surua eivät kovaa ääntä, itkua huutoa, murinaa eivätkä varsinkaan sitä, että lapsi kohdistaa vihansa vanhempiin ja sanoo heitä kauheiksi, tyhmiksi ja ettei pidä heistä. Mutta sitä se vanhempi-lapsi suhde on.

Mitä nyt tulee mieleen on esim sisarusten tasapuolisuudesta kiinnipitäminen, jos toinen saa kutsun kaverisynttäreille niin toinen kiikutetaan hoploppiin tai leffaan, jos toisella on synttärit, toinen saa lahjoja myös. Jos vaikka tarhakaverilla on lelupäivän kiva lelu, omalla on sellainen seuraavalla viikolla jna.

Ja tätähän jatkuu täysikäisyyteen asti ja vaatimukset vain kasvaa..

joka tuli meille kiukkuamaan ja määräämään kenen kanssa ollaan ja äitinsä tuli myöhemmin lankoja pitkin kun haukkui mut. No siis mä reagoin niin että annatin tulla kaikki kiukkuni ulos ja tuloksena se ettei olla sen tuttavaäidin kanssa enää väleissä mutta hyvä näin...on muutenkin niin sietämätön ihminen!

Siis onhan nää lelujen viejät ja kaappin menijät provoja, onhan? Pliiis, sanokaa, että on provoja!

vaikutat aika tosi tiukkapipoiselta :)



Onneksi meidän tyttö on mukavassa ryhmiksessä hoidossa, siellä ei pilkuteta ja päätavoite on lasten viihtyminen kodinomaisessa hoitopaikassa sekä tietenkin turvallisuus.



Jos sanoisin aamulla lasta viedessä ko. toiveen, hoitaja luultavasti sanoisi, että eiköhän me jossain välissä ehditä tänään piirtämäänkin, Meillä on kyllä paljon muutakin mukavaa tänään.... Näin lapsen olisi mukava jäädä hoitoon.



t. 10

lapseni tahtoi antaa ystävälleen oman lelunsa. Se eivät kelvannut, vaan kaveri rupesi kärttämään yhtä muuta. Tarjottiin sitä alkuperäistä edelleen ja selitettiin että tätä toista ei nyt ollut tarkoituskaan antaa. Lapsi huusi kuin hinaaja mutta suurin järkytys meille oli, että isä otti kilarit ja syytti meitä ties miksi pahanmielentuojiksi ja harhaanjohtajiksi ja vei raivona lapsensa pois.

Mun appiukko on niin curling-vanhempi kuin olla ja voi... ei koskaan komenna eikä kiellä, ei kestä sitä että lapset itkevät tai kokevat pettymyksiä, vaan tekee kaikkensa etteivät joudu käsittelemään yhtään negatiivisia tunteita.



Hänellä on siis 12v. tytär vaimonsa kanssa, ja tytär on se joka heillä määrää. Appiukko soitti mun miehelle, ja kysyi että voivatko tulla nyt kylään. Mies sanoi, ettei nyt käy, koska meidän lapset ovat menossa nukkumaan. Appiukko siihen, että "no mutta kun X haluaa nyt tulla teille". Mies edelleen tiukkana, että tänään ei valitettavasti käy.



Appiukko ei halunnut olla se tyhmä isä joka kieltää kaiken kivan, joten lykkäsi luurin tyttärelleen ja pyysi, että mieheni _yrittäisi kääntää tyttären pään_ että tulisivat joku toinen päivä.



Tytär väänsi itkua ja appiukko laittoi syyn mieheni niskaan, olipas tyhmä veli jne... hohhoijaa.

jonka lapsi ilmoitettiin kahteen eri kouluun (ekalle luokalle), joissa hän kävi ekan viikon vuoropäivinä voidakseen itse valita, kumpi on kivempi ja kummassa on kivemmat kaverit :-O