G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on

alle kouluikäisen käydä päiväkodissa korkokengissä, koska tämä haluaa. Myös liikunnat ja pihaleikit hoidetaan koroissa.

meni naapuriin kysymään että voiko tulla leikkimään - ei voinut ennä koska siellä oltiin kuumeessa. OK ei siinä mitään. Tulin hetken päästä ulos kadulle, ja meidän lapset ajelivat siinä pyörällä. Naapuri huutaa kohta ikkunasta että ollaanko vielä kauankin pihalla. Ja että ovat tulossa ulos kun tyttö haluaa tulla kans pihalle. Kuumeinen lapsi oli siis halunnut tulla ulos niin pitihän sitä tulla kun tyttö niin kovasti halusi... ja tartuttivat sen taudin siinä sit meillekin!

että kaikki lapsen (tai perheen) toivomat kaverit eivät tule samalle ekaluokalle tai sinne taas tulee sellaisia, joita perhe ei haluaisi.



*kun ihan aina ei voi valita*

ei saatu syömään muuten kuin että isä meni ulos ja kiipesi tikapuille ikkunan taakse ja kuikuili sieltä lapselle ja äiti syötti samalla.

Menin kummilapsen synttäreille ja olivat etukäteen ostaneet ylimääräisen lahjan 7-vuotiaalleen ja lahja oli ulkopuolella pussissa, joka mun piti sitten antaa omana...:) Ettei siskolle tule liikaa mielipahaa, kun pikkuveli saa vaan lahjoja synttärinään.

"Satu täällä terveeee! Tulisko teidän Kalevi tänään hoploppiin meidän Jorman kanssa?"



-Kiitos kutsusta, mutta Kalevilla on läksyt tekemättä useista kehoituksista huolimatta, joten en päästä sitä.



"No voi että kun ei kukaan muukaan pääse ja lupasin Jormalle että se saa kaverin!!"



-No joo mutkun ne läksyt on tekemättä.



"Eiks ne nyt tän kerran vois jättää kun olis kivempaakin menoa tiedossa?"



-Öö, tota ei...

oma poikani sai synttärilahjaksi radio-ohjattavan auton ja oli onnesta soikeena. Meni sitten vessaan ja jätti auton parkkiin niin serkkunsa kävi sen siitä varastamassa (samanikäinen poika). Oma poikani tuli vessasta ja lähti hakemaan autoaan takasin vaan ei sitä enää saanutkaan kun serkku ei siitä halunnut luopua ja serkun äiti tuli siihen että 'anna X leikkii sillä nyt kun se niin tykkää sun autosta'. Johon minä sitten menin että koska kyseessä on samana päivänä saatu ykköslahja niin eiköhän päivänsankarilla ole oikeus sillä leikkiä.



Siinä sitten serkku juoksutti hetkisen aikaa vanhempiaan, kunnes mulla meni hermo, kävin vain hakemassa auton ja totesin että nyt riitti, ohjain tänne kans. Serkku oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että ohjain on liimaantunu käsiin, äitinsä tuli mulle selittämään että X:lle tulee paha mieli ja sitten lopulta serkun isä sai lapsen luopumaan ohjaimesta.



Itse en olisi tilanteeseen juuri puuttunut, mutta kun omaa lasta lähdetään 'linttaamaan' aikuisen toimesta niin pakkohan se oli. Muuten olisi pojat saaneet sopia keskenään kuka ajaa milloinkin sillä autolla. Mutta tuollainen aikuisten tukema 'pölliminen' ja omiminen ei käyny päinsä.

Tota, oon oikeesti suu auki lukenu näitä juttuja. Siis onko todella jotkut vanhemmat tollasia? Kuinkakohan paljon tällaisia vanhempia sitten on?

jonka lapsi ilmoitettiin kahteen eri kouluun (ekalle luokalle), joissa hän kävi ekan viikon vuoropäivinä voidakseen itse valita, kumpi on kivempi ja kummassa on kivemmat kaverit :-O

sääli etten itse tuota aikanani keksinyt.

Ihan aluksi kerron että meillä on suostuttu lapsen hamsteri pyyntöön jo ihan silläkin että hamsterit ovat lyhytikäisiä ja lemmikin kuolema auttaa lasta käsittelemään kuolemaa. Olkaa te mitä mieltä tahansa, mutta helpompi meillä oli selittää tytölle että mitä mummulle tapahtui kun hän kuoli.

Näin. Ja tottakai lemmikin hoitaminen opettaa vastuuta jne. ja aina olen myös minä näistä lemmikeistä huolehtinut.



Mutta itse juttuun.

Tuttavani osti lapselleen gerbiilin. No, gerbiili sitten kuoli ennen aikojaan ja lapsi oli surullinen. No äitipä lähti ostamaan samanlaista gerbiiliä ja selitti sitten lapselle että se gerbiili olikin vain syvässä unessa. Tämä äiti osti olettettavasti viisi tai kuusi uutta gerbiiliä ennenkuin selitti lapselle että se gerbiili lähti maatilalle.



Ehkä lievimmästä päästä näistä jutuista, mutta tuo on vain yksi niistä jutuista mitä tuo äiti tekee.. Hän ei kiellä ikinä, ei käske ikinä eikä heillä ole vieläkään minkäänlaisia sääntöjä. Lapsi osaa kyllä olla mielinkielin kaikille vieraille, mutta jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan hän alkaa tehdä kiusaa. Varastaa tavaroita, rikkoo tavaroita jne..

Lapsi saa kaupassa syödä hyllystä mitä haluaa (avata mehut ja maistaa, heittää pois, avata keksipaketin, en haluakaan, otanpas jäätelöä, maistan sitä) ja vanhempi että no, minäpä maksan.



Tai jos lapsi saa raivarin ja potkii autoja kadulla niin ei kielletä vaan aletaan hyssytellä, että mikäs nyt niin harmittaa, lähdetäänkö ostamaan joku kiva peli kaupasta.



Kun kaupasta ei löydy kivaa peliä, käydään seuraavassa ja seuraavassa ja seuraavassa, kunnes lapsi väsymykseltään saa raivarin ja alkaa kaadella hyllyjä kun mikään ei ole hyvä. Sitten lähdetään ostamaan jäätelöä.



Kotona ei ole opetettu että käsiä tarvitsisi pestä vessassakäynnin tai syömisen jälkeen, tai oikeastaan yhtään mitään. Lapsi saa valita mitä syö itse, siksi syökin pelkkää valkeaa pullaleipää tai pelkkää muromössöä. Muu lentää seinään.



Vierestä olen katsellut ja hirvittää... :0 Käy sääliksi tulevaa koulun opettajaa.

näitä juttuja. Näitä vanhempia, jotka "nukuttavat" lastaan, joka ilta kaksi tuntia on muuten paljon! Kerran yksi äiti syytti päiväkodissa nukkumista syyksi. Kun sitten kysyin mikä illassa on vaikeaa. Äiti kertoi lapsen pomppivan sängystä pois erilaisten syiden takia. Milloin on väärä unilelu, pissahätä monta kertaa, jano, nälkä jne. Teki mieli sanoa, että päiväkodin unissa tuskin on vika vaan vanhemmissa;)

siellä oli äiti noin 3-vuotiaan prinsessansa kanssa. Kun oli aika ottaa pelit laatikosta esiin, istui tämä prinsessa laatikon päälle. Muut lapset ihmeissään ympärillä ja pyysivät pelejä. Prinsessan äti maanitteli lastaan "Olisitko kultapieni nyt niin kiltti, että antaisite ne pelit, kun toiset lapset haluaisi pelata. Antaisit nyt niin ostetaan sulle sitten se kimalletakki minkä halusit. Rakas kultanen, ole nyt kiltti." Ja lapsi vaan nökötti laatikon päällä. Sitten äiti pyysi kerho-ohjaaja, että hän sanoisi lapselle, kun lapsi saattaisi uskoa vieraampaa paremmin. Kyllä me muut äidit katsottiin huuli pyöreenä, että ei voi olla totta! Ohjaaja sitte sai lapsen pois laatikon päältä osin nostaen lapsen pois.



Ja tämä on oikeasti totta!

siellä oli äiti noin 3-vuotiaan prinsessansa kanssa. Kun oli aika ottaa pelit laatikosta esiin, istui tämä prinsessa laatikon päälle. Muut lapset ihmeissään ympärillä ja pyysivät pelejä. Prinsessan äti maanitteli lastaan "Olisitko kultapieni nyt niin kiltti, että antaisite ne pelit, kun toiset lapset haluaisi pelata. Antaisit nyt niin ostetaan sulle sitten se kimalletakki minkä halusit. Rakas kultanen, ole nyt kiltti." Ja lapsi vaan nökötti laatikon päällä. Sitten äiti pyysi kerho-ohjaaja, että hän sanoisi lapselle, kun lapsi saattaisi uskoa vieraampaa paremmin. Kyllä me muut äidit katsottiin huuli pyöreenä, että ei voi olla totta! Ohjaaja sitte sai lapsen pois laatikon päältä osin nostaen lapsen pois.

Ja tämä on oikeasti totta!

Yhdistääkö näitä kurlaajia jokin, esim. koulutus, työ, oma perhetausta tms? Tuntuu ainakin ihan mahdottomilta jutuilta omien tuttavien keskuudessa tuollaiset tempaukset.

lapsen kanssa terveyskeskuksen päivystyksessä kovan kuumeen ja hengenahdistuksen vuoksi. Lapsi hengitti vaikeasti ja yritti nukkua rattaissa. Siihen tuli sitten äiti jonkun ehkä 3-v tyttönsä kanssa ja tyttö tuli koko ajan meidän rattaisiin kurkkimaan ja työnsi päänsä sinne rattaisiin sisälle jnejne. Sanoin monta kertaa lapselle että älä tule häiritsemään meidän lasta koska on todella kipeä ja täytyy antaa nukkua. Äitinsä ei sanonut sille mitään vaan koko ajan tuli siihen pyörimään. Meidän oli pakko lähteä kärryttelemään tk:n käytäville ettei se penska olis koko ajan ollut kimpussa.

Semmoinen 3-vuotias tyttö pakotti äitiään tekemään vaikka mitä. Huuti että eiku äiti tekee tän ja tän, ja jos ei tehnyt niin kirkui maailman hirveimmällä äänellä ja äitihän teki. käveltiin kerran hiekkatiellä, ja siihen oli tippunut risu. Tyttö sanoi "äiti nosta toi risu." Äitinsä vastasi että hyppää yli vain. Tyttö ei suostunut, vaati äitiä nostamaan sen risun. Minä sanoin että kuule kyllä sä voit sen risun vaikka potkasta itse pois, ei sun äidin tarvitse sitä sun edestä nostaa.



No eipä mitään, tyttö käy kiljumaan että "Äiti nosta se risu, minä en tuu jos äiti ei nosta, nyt kyllä nostat äiti sen risun!" Ja äitihän nostaa.



Tuosta on kyllä kauan, mutta se nyt tuli mieleen. Tuo tyttö oli ihan hunningolla 5-vuotiaaseen, jonka jälkeen äitinsä suvun puolesta painostettiin ottamaan ote lapsestaan. Nykyään ihan normaali vekara. Mutta oli se aikamoista valtataistelua heidän välillään silloin.

on vähän vanhempia vanhempia. Kahta ihan pahinta yhdistää myös pitkä lapsettomuus. Sinänsä olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja en nuorena lapsia saanut, mutta yritän ainakin olla olematta curling-mamma. Ainakaan liikaa.:)



Yksi hyvä esimerkki tälläisestä toiminnasta on kaveri, jonka 5-vuotias ei suostu menemään nukkumaan, ellei äiti tule kanssa. Äitinsä siis käy iltapesulla, vaihtaa yöpaidan ja menevät yhdessä parisänkyyn. Kattovaloa ei saa laittaa pois, koska tyttö kuulemma pelkää. Siis miten voi pelätä, jos käytävällä on valo, ovi auki ja äiti vieressä?? Pelkkää hyppyytystä. Siellä tyttö sitten höpöttää ja höpöttää, istuskelee ja leikkii barbeilla, kunnes äiti itsekin nukahtaa. Tuolla äidillä ei ole hetkeäkään omaa aikaa iltaisin, koska lapsen nukutus alkaa joskus 20:30 ja 22:30 vihdoin aletaan nukkumaan.

Ei kutsuta enää meille. On käynyt tasan kerran ja mulle riitti, kiitoksia. Äidin tullessa hakemaan olivat pukeneet meidän tytön prinsessa koruja ja tiarat jne. Tyttö alkoi eteisessä kiukutella, ettei halua antaa niitä pois. Äiti vaan hoki: "mutta ethän sä voi Maijan tavaroita viedä". Meidän tyttö ("maija") seisoi eteisessä surkean näköisenä, kun tää toinen makasi maassa huutaen, että haluaa noi meidän tytön tavarat mukaan. Minä seisoin hiljaa ja odotin tietysti, että äiti ottaa ne korut ja tavarat pois. Sen sijaan äiti sanoikin, että "no, me otetaan noi nyt mukaan ja laitan tulemaan postitse". Mä katsoin suu auki. Ikinä en antaisi lapseni ottaa mukaan kaverin tavaroita. Repisin vaikka väkisin kädestä eteisessä. Voitte varmaan arvata, että seuraavalla viikolla soitti ja kysyi noiden tarvikkeiden hintaa, kun "RoosaJanikaAmalia ei halua niitä antaa pois". Sanoin, ettei tarvi mitään rahaa ja olkoon. Ja kyse on 5-vuotiaista...

Meiltä ei olisi lähdetty meidän lasten tavaroiden kanssa mihinkään.

Varsinkaan tuollaisen pikkuäpärän oikkujen takia. Kyllä meiltä välillä lähtee lainaksi leluja, jos ovat jollekin vieraalle tosi mieluisia, ja omat eivät niistä niin välitä. Mutta ei todellakaan tuolla tavalla.

Meidän 2,5-vuotias istui nätisti paikallaan ja söi ruokaansa. Yhtäkkiä viereen tuli vähän nuorempi lapsi, joka alkoi näpelöimään meidän lapsen käsilaukkua, joka roikkui tuolin selkänojalla (tyttärellemme todella tärkeä kummitädiltä saatu Hello Kitty-laukku). Lapsemme ruokailu häiriintyi, koska hän oli huolissaan laukustaan. Pyysin vierasta lasta ystävällisesti poistumaan, jotta saisimme ruokarauhan. Lapsi vain jatkoi touhujaan meidän pöydän vieressä, häiriten meidän ruokailua. Hetken päästä lapsen isä ilmaantu todeten iloisesti, että tännekö se meidän Jannica-Jennica tulikin. Isällä oli lusikka, jossa ruokaa ja hän meni sitä lapselle tarjoamaan. Lapsi lähti vaeltamaan pitkin ravintolaa isä lusikan kanssa perässä maanitellen pikku kullannuppuaan syömään.