Mua ärsyttää äidit, jotka sanoo että rahan takia menee töihin

Silloin kun meidän lapset oli pieniä niin asuttiin vielä vuokralla ja vuokra ei ollut kovin suuri, joten noita ongelmia ei ollut. Pystyin olemaan ihan hyvillä mielin ja huoletta kotona, ilman että piti raha-asioita pohtia.



Kaverini oli samassa tilanteessa, mutta se halusi töihin koska, sen pää ei kuulema kestänyt kotona oloa!?

Sitä taas mun oli kauhean vaikea sulattaa. Miten niin ei kestä? miks teit lapsia jos pääs ei kestä kotona oloa edes yhtä vuotta?

Tää keskustelu huvittaa. Eikö se nyt ole jokaisen vanhemman oma asia meneekö töihin ennen kuin lapsi on 3 vuotias? Meille on tulossa esikoinen kuukauden sisään, ja olen kyllä suunnitellut meneväni töihin vanhempainrahan päätyttyä. Olenko nyt jo huono äiti? Ja menen töihin rahan sekä sen takia että tiedän että pääni hajoaa tänne 4 seinän sisälle varmasti. Olen sosiaalinen ihminen ja haluan ihmisten ilmoille. Nytkö olisi pitänyt lapsi jättää hankkimatta kokonaan? Niinkuin monet on sanonu, kyllä mä ainakin haluan että lapsella on ruokaa kotona, puhtaat vaatteet päällä (ei ruppusia kirpparivaatteita) ja meillä parisuhteessa raha asiat kunnossa. On se parisuhteellekkin parempi että asiat on kunnossa ja jollei ole niin lapsi siitä vanhempien riitelystä kärsii. Ja haluan myöskin hemmotella itteeni aina sillon tällön. Koen ansaitsevani sen.

Se on hienoa että joidenkin päät kestää kotona vuositolkulla mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja minusta se pitää ymmärtää, ennen kuin tulee vetämään noin jyrkkää kommenttia kuin ap on tehnyt. Ja se että menee töihin enemmin ei todellakaan tarkoita että asettaa lapsensa hyvinvoinnin omansa edelle. Kukaan ei ole täydellinen, eikä kotiäiti ole yhtään sen täydellisempikään kuin työssäkäyvä äiti.



- Tuleva mamma -88-

Syötiin mitä omasta takaa saatiin. Joo, äidit oli kotona hoitamassa lapsia... Toisin sanoen lapsi otettiin mukaan pellolle ja siellä makasi päivän, kun äiti ja isä teki töitä. Ei maksettu kotona olevalle äidille tukia, ei ollut päivähoitoa eikä siten niitä työttömiä hoitajiakaan. Eikä muuten työttömät saaneet mitään työttömyyskorvausta...



Et taida hirveästi tietää menneisyydestä tai edes nyky-yhteiskunnan toiminnasta.



Ja varmasti alle 3-vuotiaan on noin yleisesti ajatellen hyvä olla kotona, jos kotiolot ovat turvalliset ja perheellä siihen mahdollisuus. Mutta se, että KAIKKI alle 3-vuotiaat olisivat kotihoidossa, kaataa kyllä tämän yhteiskunnan ja tukijärjestelmän. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.

Miten ihmeessä talous pysynyt kasassa ennen? Silloinhan suurin osa äideistä hoiti lapset kotona, miehet kävivät töissä.

Jos tälläinen laki kerran säädetty, että 3v. saa olla kotona, niin miksi sitä ei käytetä?

Tuskimpa sitä huvikseen asiantuntijat suosittelevat, että lapsi olisi 3 vuotiaaksi asti kotona.

Ja jos joku sanoo, että kotiäiti makoilee vain kotona, niin uskallan olla eri mieltä.

Mun mies sano, et pääsee paljon helpommalla töissä kuin kotona. Meillä ei taas ole mahdollisuutta viedä lasta päivähoitoon lapsen sairauden takia.

Kylläpäs täällä on taas äkäsiä mammoja liikkeellä: (.

Tärkeintä on kyllä lapsen paras. Jos vanhempi on todella väsynyt/masentunut, on parempi, että lapsi on hoidossa. Onneksi kotona oleville vanhemmille ja lapsille löytyy avoimen päiväkodin järjestämää ilmaista toimintaa, jossa tapaa muita samassa tilaanteessa olevia..



Alle 1,5 vuotias tarvitsee vielä kovasti äitiä ja siinä vaiheessa on vielä voimakasta eroahdistusta, mikä ei helpotu hoitoon vietäessä. Päiväkodissa, isossa lapsiryhmässä, lapsi ei saa sitä aikuisen jakamatonta huomiota ja syliä, mitä taaperoikäinen tavitsee. Nykyisin 1-3-vuotiaiden ryhmissä on yli 12 lasta ja vain 3 hoitajaa (jotka ovat vain klo 9-12 paikalla yhtä aikaa).Esim. yksi 10kk ikäinenkin lapsi vie/tarvitsee jatkuvasti yhden aikuisen, joten siinä onkin pyörittämistä, kun pieniä on paljon ja aikuisia vähän..surullista. Myös jatkuva sijaispula ei helpota päiväkodin arkea. Lapsen paras ei toteudu päiväkodissa!! Hoitajiakin on laidasta laitaan ja kiire ajaa toiminnan liukuhihnamaiseksi.. Työntekijöitä pitäisi saada enemmän ja ryhmäkokoja oikeasti pienemmiksi. Myös sairastelut lisääntyvät isojen laitosmaisten päiväkotiryhmien myötä, varsinkin kun lapset tulevat puolikuntoisina hoitoon, mikä on käsittämätöntä! Perhepäivähoitopaikkoja pitäisi ehdottomasti saada lisää pienille!!



2-vuotias pärjää jo hyvin hoidossa, pienessä ryhmässä. Kolmevuotiaalle kotoa siirtyminen 21 lapsen ryhmään voi olla aika shokki..varsinkin herkemmälle lapselle..



Raha on kuitenkin välttämätöntä, joten ainahan se kotona oleminen ei ole mahdollista, vaikka kuinka haluaisi.



-2,5-vuotiaan äiti-