Mua ärsyttää äidit, jotka sanoo että rahan takia menee töihin

Pientä aivotyötä ajatteluun kykenemättömille:

1. Mitä tapahtuu

a. kansantaloudelle

b. tasa-arvolle (palkat, eläkkeet, sairausvakuutukset, poliittinen valta, asema parisuhteessa, päivähoito, jnejnejnejnejne)

...jos kaikki äidit jäävät kotiin JOKAISEN lapsen syntymän jälkeen kolmeksi vuodeksi. Mutku ei mun tarvi niinqu sellasii niinqu miettii, q kotona olo niinqu ihquu ja niin epäitsekästä kaikinpuolin.

Katsellaan sitten asiaa niiden tyttärienne näkökulmasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Millaisessa yhteiskunnassa he "saavat" elää? Heitetään nyt samantien se naisten äänioikeuskin pois, mitä hittoa silläkään tekee.

T:Kotiäiti, joka näkee tekonsa seuraukset myös yhteiskunnalliselta kannalta, eikä aio jäädä kotiin kovin kauaksi aikaa

Mutta valitettavasti tässä on jo monta kompastuskiveä näille kotiäideille, jotka katsovat asiakseen vahtia muiden perheiden ratkaisuja. Eivät tiedä, mikä on kansantalous eivätkä tajua, miten ihmeessä jokin kotonaolo voi millään tavalla olla negatiivinen asia. Ei edes pystytä ajattelemaan kauas sinne tulevaisuuteen, koska se kotonaolo nostattaa kivasti sädekehää pään ympärille juuri nyt.

Mutta yritetään vähän pelkistetysti vääntää rautalangasta: jos kaikki alle 3-vuotiaiden äidit jääävät kotiin, kasvaa työttömyys rajusti , kun päiväkotien henkilökuntaa laitetaan pihalle. Näille pitää maksaa työttömyyskorvauksia. Kunnilla ja valtiolla ei kuitenkaan ole siihen varaa, koska kotona olevat äidit eivät maksa verotuloja niin kuin ei työttömät hoitajatkaan. Niinpä ollaan tilanteessa, jossa hyvinvointivaltio on murskattu ja työttömät saavat selvitä omillaan. Loppuu kodinhoitotuki, lapsilisät, vanhempainraha jne. Yllättäen ei olekaan niin kivaa olla kotona ja tehtailla niitä lapsia.

Mutta hei. Mä meen töihin kun lapsi on 9kk. Mies jää kotiin silloin. Mä tienaan enemmän kun mies, ei olisi ollut varaa tehdä toisin päin.



Sitä paitsi kyllä munki mielestä pienen lapsen paikka on ensisijaisesti kotona, mutta kaikilla siihen ei vaan ole mahdollisuutta.



Eikä kyse ole siitä että pitäisi saada shoppailurahaa. Ymmärrätkö että joillain on niin tiukkaa että vaikka molemmat olisi töissä, siltikin rahat riittäis ruokaan vaan nippanappa? Ymmärrätkö?



No, mäkin ymmärrän sun valintas. Hienoo että sulla on siihen mahdollisuus ja varaa. Sulla on varaa syödä joka päivä ilman että tarvii miettiä riittääkö huomiseen jo erääntyneeseen sähkölaskuun vielä satku. Se on jo paljon se, kai tajuut että kaikilla ei ole asiat noin hyvin?

muuten koti on tasapainoinen. Lapsen kasvatus ja hoitaminen on kokonaisuus, jossa on monta palasta. Yksi on päivähoito/kotihoito -kuvio, mutta vain yksi. Esimerkiksi riitaisa tai matalapaineinen koti saati avioero on lapsen kasvulle paljon haitallisempi kuin aikainen hoitoonvienti.



Enkä mä ymmärrä, miksi meidän pitäisi vuodesta toiseen kitua ja luopua kaikesta, jotta lapset saisivat tuijottaa täällä kotona piirrettyjä. Mä ainakin haluan elää. Haluan asua mukavasti, haluan harrastaa lasten kanssa, matkustaa kerran vuodessa, pukea itseni ja lapseni säädyllisesti jne. Haluan, että pysyn mukana työelämässä ja eläkkeeni kertyy. Olen hyvä äiti, elämämme on mukavaa, kun ei tarvi jokaista penniä laskea ja parisuhde voi hyvin. Esikoinen aloitti hoidossa 10kk:n iässä, kuopus aloittaa 1v2kk.



t: äiti 2900 Euron nettotuloilla ja työpäivä tasan 8-16

sillä että ollaan muka muita parempia kun hoidetaan lapsi 3-vuotiaaksi kotona. Miksei sen pidemmälle? Miksi sitten on ok mennä rahan vuoksi töihin jos ei aikaisemmin??? Ei se kotihoidontuki niin ruhtinaallinen ole että olisi suuri pudotus jäädä kokonaan ilman tuloja.

No se on siksi kun Keltikangas-Järvinen on näin sanonut ja silloin se on niin. Niin kerta.

On se kumma, että muissa länsimaissa kasvaa suht' tasapainoista porukkaa, vaikka niissä tosiaan mennään jo KOULUUN 3-vuotiaana. Mutta onneksi meillä on Liisa, kenen näkemyksiä en sinänsä suinkaan halua vähätellä, mutta tämä yksisilmäisyys äitien parissa kyllä tökkii...

kerron vain, että itse olin kotona kunnes esikoinen oli 7, keskimmäinen 5 ja kuopus 3. Samaan aikaan tuli ero lasten isästä, ja jäin ok-taloon asumaan lasteni kanssa. Yritin suorittaa gradua vaille jääneitä opintojani tuon vuoden aikana: totuus oli se, että ero ja kaikki riidat, pelot ja ahdistelu aiheuttivat sen, että lähinnä nukuin sen ajan, kun lapset olivat hoidossa (esikoinen koulussa/ip-hoidossa):-(. Sitten sainkin töitä ja töiden ohessa sen gradun tehtyä.



Tuota ennen olin tehnyt vain muutaman kesätyöpätkän, joten sitä työhistoriaakaan ei ollut. Kun olimme samaa perhettä, pärjäsimme jotenkuten, vaikka exän tulot olivat luokkaa tonni käteen kuussa. Minä sain kotihoidontukea ja lopuksi myös vammaistukea esikoisesta. ASuimme lapsuudenkodissani, siis ok-talossa, josta oli vielä velkaa jäljellä. Saimme toisinaan toimeentulotukea täysin perustellusti.



Jos nyt voisin valita, en olisi kuopustani hoitoon niin pienenä laittanut. Hänellä on syömishäiriö eikä pp-hoidon pari pakkosyöttöyritystä tilannetta yhtään parantanut:-(. Viimeisen vuoden olen tehnyt osa-aikatyötä, joka onneksi mahdollistaa sen, että voin olla myös aamuisin kotona, eivätkä työpäiväni ole pitkiä. Tuloni eivät ole hääppöiset: tuntiliksa kyllä, mutta kun en tee kuin noin puolikasta päivää. Ehdin olla kotona lasten kanssakin. Rahan vuoksi en tekisi mitään, mikä olisi poissa erityistä hoitoa/tukea vaativilta lapsiltani.

itseäni naurattaa kun koha "tipahdan" kotihoidontuelle, mutta se on 70€ enemmän kuin vanheinpainpvraha, kun kuntalisä lasketaan mukaan. Että näin täällä :D

enempi rahaa kuussa nyt kotihoidontuella kuin niillä minimivanhempainrahoilla.



Ja minimiähän siis sain, kun opiskelijalla ei lasketa reaalituloja (opintotuki+työtulot), vaan vain jompi kumpi. Vaikka opintotuen saaminen rajoittaa niitä työtuloja, ei saa tienata paljon mitään.



Joku veti yh:t peliin. Ei kannata rahan takia ainakaan pienipalkkaisen yh:n mennä töihin. Tuet putoo niin, että kuussa jää vähemmän käteen. Tutuista meinaan löytyy tällaisia, joiden ei kannata rahallisesti mennä töihin edes sen jälkeen, kun lapset on isompia.



Itsehän olisin kyllä mielellään kolme vuotta kotona näillä kotihoidontuilla! Harmi vain, että AMK ei ole niin joustava näiden kanssa. Saas nähdä, miten sitten pärjätään, kun palaan opintoihini ja tulot tippuvat 299e miinus verot kuussa. Aivan naurettava taskuraha. Kotihoidontuki on 2x noin paljon kuntalisineen!



En mä nyt oikein millään ymmärrä, miten jotkut ei tule toimeen yhdellä palkalla ja kotihoidontuella. Eri asia tosiaan, jos on vaikka yrittäjä ilman palkkaa, tms. poikkeustilanteita. Tämä siis tuli jostain esimerkistä mieleen. Mutta jos toinen tienaa yli tonnin (aika harva näin vähän tienaa kokopäiväisenä) kuussa, niin miksei pärjäisi? Jos on enemmän lapsia, niin saa kuitenkin lapsilisiäkin enemmän. Ja asumiseen saa tukea Kelasta.

On se kyllä varmaan joo kurjaa, kun se AMK ei jousta vaan joutuu ihan opiskelemaan "taskurahan" varassa. Mutta onneksi Kela tosiaan tukee edes sitä asumista.

Itsehän olisin kyllä mielellään kolme vuotta kotona näillä kotihoidontuilla! Harmi vain, että AMK ei ole niin joustava näiden kanssa.

Ja asumiseen saa tukea Kelasta.

On se kyllä varmaan joo kurjaa, kun se AMK ei jousta vaan joutuu ihan opiskelemaan "taskurahan" varassa. Mutta onneksi Kela tosiaan tukee edes sitä asumista.

Itsehän olisin kyllä mielellään kolme vuotta kotona näillä kotihoidontuilla! Harmi vain, että AMK ei ole niin joustava näiden kanssa.

Ja asumiseen saa tukea Kelasta.

Sitä en ymmärrä, että työttömänä saa enemmän kuin opiskelijana. Enkä sitä, että jos on lapsi, niin opintotuen asumislisää ei saa, vaikka muuten sen saa puolison tuloista riippumatta. En tajua, miksi saa vähemmän, jos on lapsi.

Niin, tein toki töitä ennen näitä opintojani (yli 5 vuotta työelämässä) ja Kelan salliman verran opintojen ohessa. Ikinä en ole ollut työttömänä.

Nyt siis hoitovapaalla ja kauhistuttaa, että miten tuon opintotuen kanssa tulisi pärjätä. Se kun on kotihoidontukea pienempi, vaikka ottaisin yli puolet lainana.

Miksei työttömätkin joudu ottamaan lainaa elääkseen?

Minään tukiautomaattina en Kelaa pidä, mutta jos nyt muutaman vuoden elämästäni tarvitsisin vastinetta maksamilleni verorahoilleni, niin en näe sitä mitenkään vääränä. Ja tiedän kyllä, että koulutus ja peruskoulukin maksaa paljon yhteiskunnalle. Ja tiedän, että verorahoista kustannetaan muutakin. Mutta koulun jälkeen olen entistä parempi veronmaksaja ja maksan niitä veroja loppuelämäni. Sitten ehkä eläkkeellä olen taas saajapuolella, mutta kuka tietää, että elänkö edes sinne saakka.

Vakityöstäni olen hoitovapaalla pidempään, koska jos koulun lisäksi kävisin töissä, niin mieheni voisi saman tien alkaa yksinhuoltajaksi, kun lapsi ei koskaan minua näkisi.

että mun mielestä "paljon" on rahaa tilillä, jos sitä on vähintään 10 000.

Lisäksi, haluan kommentoida vielä sen verran ap:n aloitukseen että läheskään kaikissa "hienon" kuuloisissa ammateissa ei ole kovin hyvä palkka. Esimerkiksi perusvirkamies harvoin tienaa yli 5 000 e bruttona, ja silloinkin kyse on aina jostain osastopäälliköstä jne. Itse asiassa, meidän virastossa päällikkökin taitaa tienata vain jotain 4 500 e. Eli jos lasket että siitä menee puolet veroihin ja asut kaupungissa, niin tosi tiukalle vetää. Kahdenkin palkalla, jos on lainaa.

js PISTE.

tullaa jauhamaan että ei oo rahaa ja tilillä tyyliin 1000euroa. Mulla ei todelkaan ole paskaakaan tilillä, silti en valita. Jokainen tehköön valitsemallaan tavallaan, mut toi valitus suututtaa.

Ja MÄ EN OLE TÄYDELLINEN ÄITI, tiedoksi vaan. En ole niin sanonut, joten ei kannata sellasesta syyttää.

Jos rahat on loppu, eikä pärjää, niin sitten menee töihin.

Mut miksi helvetissä sitä pitää ääneen toitottaa!

En mäkään ihmisille huutele, et mä olen kotona ja me pärjätään. Menkää töihin vaikka heti, mut pitäkää rahatilanteenne omananne. Ei kiiiinnosta. T:ap

Painu sinä töihin ja anna miehesi viettää aikaa lapsen kanssa. Hänkin haluaa osallistua kasvatukseen. Olet sinä todella itsekäs nainen!

T: 11cm mies

kun lapsi alle 3v. Mä en tajua, jos jollakin oma hyvinvointi menee lapsenkin edelle. Kyllä pienen paras paikka on äidin lähellä kotona.

Sama marina aina, ei oo rahaa ei oo rahaa!

Voi helvetti, ei meilläkään todellakaan ole rahaa, mut mä en valita. Iso asuntovelka painaa päälle ja miehen kaikki rahat menee lyhennyksiin, vakuutuksiin ym. Mun kodinhoitotuella sitkutellaan, siitä ruuat ja kirpparilta vaatteet.

Tuttava meni töihin, kun lapsi alle vuoden. Ja heillä ei takuulla rahahuolia ole. Molemmat hyvässä virassa, talo oma. Ja silti jaksaa joka kerta valittaa, kun ei oo sitä rahaa.

Mä ainakin jaksan olla 3vuotta tiukemmalla, se niin lyhyt aika loppuen lopuksi.

Kaikkeen tottuu, siihenkin että aina ei voi kaikkea ostaa.

Sitten kun palaan töihin, niin varmasti shoppailen 3vuoden edestä. Nyt nautin lapsestani täysillä.

Toki sitten ymmärrän töihin paluun aiemmin, mikäli on yrittäjä.

aikaiseksi. Ja mammat taas vastailevat kuuppapunaisena. Nää on just niitä ikuisuuskysymyksiä mihin jokainen perhe tekee ne omat ratkaisunsa ja näistä voidaan palstalla tapella vaikka maailmantappiin asti eikä ratkaisua löydy mihin kaikki olisivat tyytyväisiä:)

Ja itse olen sitä mieltä, että joissakin tilanteissa lapsen varhainenkin päivähoitoon meno voi olla eduksi perheen kokonaistilannetta katsoen. Se sitkuttelu pienillä tuloilla ei todellakaan välttämättä paranna perhedynamiikkaa ja kuka siitä kärsii eniten: lapsi. Valintakysymyksiähän kaikki loppujen lopuksi on; pitikö ostaa omakotitalo/asua isossa asunnossa vuokralla, pitikö ostaa auto, olisitte säästäneet etukäteen, miksi menit niin köyhän miehen kanssa naimisiin, tehdä niin monta lasta jne jne? Mutta kun ne valinnat on kertaalleen tehty niin siinä vaiheessa on syytä kantaa vastuu valintojensa seurauksista ja tehdä ne valinnat, jotka siinä tilanteessa koituvat koko perheen parhaaksi.



Sitä paitsi, ap, on aivan eri asia sitkuttaa pienelläkin rahalla yhden lapsen kuin useamman kanssa etenkin jos ne aikaisemmat lapset ovat jo sen verran isoja, että heillä on omia tarpeita esim. kouluvarusteiden yms. suhteen.



Kotihoito on mielestäni kaikin puolin hyvä asia mikäli siihen on oikeasti mahdollisuus, kaikilla ei ole. Jos rahahuolet painavat, aiheuttavat riitaa parisuhteessa ja ihan kaikesta joudutaan tinkimään niin kenen hyväksi kotona oleminen koituu?



Ps. ennen kuin joku taas älähtää, olen itse pystynyt olemaan lasteni kanssa kotona aika pitkään, mutta ymmärrän silti, että perheissä on erilaisia tilanteita ja kaikilla ei ole ihan oikeasti elämän reliteetit (= jossain pitää asua ja siitä maksaa ja ruokaakin pitää ostaa) huomioiden samaa mahdollisuutta. Kunniotan todella vanhempia, sekä isiä että äitejä, jotka tekevät tässäkin asiassa omat ratkaisunsa koko perheen etua silmällä pitäen! Toisissa tilanteissa lapsen on hyvä olla kotihoidossa, toisissa ei.

päivän syömiset väliin. Siinä säästyy ainakin 20e.



Jos on päivän syömättä niin ei siihen kuole. Tärkeintä on että lapset saavat syötävää.

että varmasti suurin osa jäisi kotiin jos siihen olisi mahdollisuus mutta meillä ainakin laskut äitiysloman jälkeen niin pahasti rästissä että vaihtoehtoja ei ole vaikka siitä haaveilin. Kirpparilta vaatteet, omat ja lapsen, yksi auto joka on pakko olla, kaikki ylimääräinen karsittu, sähköä säästetty mutta ei vaan pysty joten antaa ärsyttää vaan niin ärsyttää minuakin!

On varmasti helvetin helpottavaa elää noin mustavalkoisessa maailmassa. Minä valitsin sen päivähoidon ja rahan sen sijaan että olisimme olleet asunnottomia ja nälissämme.



2 lapsen totaaliyh.

tollaset ku sä ärsyttää mua ja suunnattomasti.

sun kakaroista tulee sellasia mamman tissiposkia, ei käytöstapoja, eikä osaa olla toisten kanssa. hyi että mä en voi sietää sellasia

Ettekö tiedä, että jokaisella sananvapaus? Ja helvetti mä muilla tuilla elä, vain kodinhoitotuki. Olen elämäni aikana tehnyt helvetin paljon töitä ja veroja maksanut, niin ihan puhtaalla omalla tunnolla nyt olen lasteni kanssa.

Voi helvetti mitä pässejä täällä on! Onneksi mulla on muuta elämää eikä tarvi taas vähään aikaan näitä typeriä tekstejä lukea.

Kysehän oli siitä, kun jatkuvasti valitetaan ettei ole rahaa ja mennään töihin siksi, että saadaan enemmän ostaa kuteita ym. itselleen. Ette näköjään osaa lukea.

Jos tili tyhjä ja elämäntilanne taloudellisesti kurja, niin tottakai silloin töihin mennään! Johan sen aasikin tajuaa.

En jaksa edes lukea koko ketjua, kun mä tarkoitin aloituksella jotain ihan muuta.

Itsekin aina kaikille painotan, että perheessä toimitaan aina oman tilanteen mukaan ,eikä siten miten muut haluavat.

Mä näen parhaaksi hoitaa omat lapset kotona ja se tyyli sopii meille ja perhettämme kohdanneen suuren surun jälkeen haluan olla lapsieni lähellä.

YSTÄVÄLLISIN terveisin ap

aikaiseksi. Ja mammat taas vastailevat kuuppapunaisena. Nää on just niitä ikuisuuskysymyksiä mihin jokainen perhe tekee ne omat ratkaisunsa ja näistä voidaan palstalla tapella vaikka maailmantappiin asti eikä ratkaisua löydy mihin kaikki olisivat tyytyväisiä:)

niin mitä helvettiä varten arvostelet täällä toisten valintoja? Jos toiselle rahapula tarkoittaa sitä, ettei voi ostaa merkkivaatteita, niin eikös se oli heidän oma asiansa?